Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

28.4.2013

Käännekohdassa, kiitos kaikille.

Hei kaikki lukijani.

Minusta tuntuu, että olette ansainneet vähän kattavamman tilannepäivityksen elämästäni. Etenkin siksi, koska lukijoiksini on tullut varmasti viime aikoina uusia, kirjani ostaneita innokkaita energisestä elämästä ja uudesta elämästä innostuneita naisia ja miehiä.

Ehkä olisin voinut tehdä tämän päivityksen jo paljon aikaisemmin, mutta jostain syystä kirjoittaminen on takunnut, enkä vieläkään oikein osaa tuoda selkeästi nykyisiä ajatuksiani julki, tai siltä ainakin hyvin usein tuntuu.

Kuten olette huomanneet, olen kertonut täällä (vuodesta 2009 alkaen) avoimesti elämästäni ja ajatuksistani sen eri vaiheissa. Monet ovat seuranneet blogiani sen alusta alkaen tähän päivään.

Blogini alkuaikaa sävytti selkeä sisäinen ja ulkoinen ristiriita, jolle luonnollisen ravinnon löytäminen antoi tarvittavaa lisäbuustia suuremman muutoksen tekemiseen.

Tämä elämänmuutos tarkoitti kohdallani sitä, että löysin vihdoinkin elämälleni merkityksen ja tarkoituksen. Samalla ymmärsin, mitä kokonaisvaltainen hyvinvointi tarkoittaa eli se, että voimme hyvin niin fyysisellä, psyykkisellä ja henkisellä tasolla ja että yhden osa-alueen hyvinvointi ei kerro vielä mitään.

Ennen olin elänyt "sitten kun" -elämää ja koittanut hakea onnellisuutta itseni ulkopuolelta. Sitten vihdoin, näiden asioiden myötä, annoin luvan itselleni innostua elämästä ja rohkenin jakaa aitoja ajatuksia täällä blogissani julki. Kun huomasin, että ihmiset tykkäsivät kirjoituksistani ja että en olekaan yksin ajatusteni kanssa, sain edelleen tarvittavia palikoita eteenpäin menemiseen.

Eteenpäin meneminen, jolla tarkoitan pitkälle psyykkistä ja henkistä kehittymistä (jossa terve ja energinen keho toimii tärkeänä työkaluna) on tarkoittanut ja tarkoittaa mielestäni yleisesti sitä, että ihminen pystyy koko ajan enemmän vapauttamaan sisäisiä resurssejaan ja jakamaan itsestään täten hyvää myös muille. Samalla läsnäolo kaikessa elämässä lisääntyy. Kun omat perustarpeet ovat positiivisella tavalla täytettyjä, alkavat henkiset tarpeet, kasvu ja antaminen janota täyttämistään.

Koska käymme jokainen läpi eri elämänvaiheita, täytämme myös kaikkia tarpeitamme niissä eri tavalla. Kuten vähän aika sitten kirjoitin, esim. nuorempana saamme merkityksen elämässä siitä, että meillä on mahdollisuus pitää hauskaa ja tavata ihmisiä. Kun tätä on tehnyt aikansa, alkaa janota jotain muuta. Kun olin saanut tarpeeksi toteuttaa itseäni (ja edelleen, sitä aitoa puoltani) näiden ravinto ym. asioiden myötä, ne alkoivat maistua puulta.

Samalla oli hassua, että kaikelle tälle oli nyt tilausta enemmän kuin koskaan. Maailma oli täysin auki ja olisi voinut tehdä IHAN MITÄ VAAN ja menestys olisi ollut varmaa. Monesti otinkin yhden askeleen jotain vähän isompaa projektia kohti, mutta pian huomasin, että ei, jokin tökkii. Sittemmin tajusin, että nyt onkin aika tulla äidiksi ja kohdata ihan uusia haasteita elämässä. Ja ainakin minun kohdallani äitiys tai vanhemmuus on vihoviimeistään laittanut aiemmat kokemukseni uuteen näkökulmaan.

Nyt uskon ja tiedän, että lapsen saantia edeltäneet vuodet, jolloin sain löytää aidon itseni, ilmentää sitä ulospäin ja kokea valtavia määriä positiivisuutta olivat siksi, että minulla olisi nyt voimia kokea  "vähän" haastavampia juttuja. En osaa sanoin kuvata, millainen tämä lähes kaksi vuotta sitten alkanut aika (alkaen siis siitä, kun tulin raskaaksi), on ollut. Mutta sen voin sanoa, että kaikki, mitä olin luullut jo tietäväni ja oppineeni, on noussut ihan uudelle opintasolle.

Samalla, kun perhe-elämämme on ollut haasteiden ja myllerrysten alla, valitsin tietoisesti tuoda esikoiskirjani "markkinoille". Halusin tehdä sen, koska kirja oli periaatteessa suurilta osin jo kirjoitettu ja ajattelin, että jos en tekisi sitä nyt, en tekisi sitä enää myöhemmin. Tällöin en tietenkään osannut yhtään kuvitella, minkälaista vauva-arjen ja kirjan kirjoittamisen yhdistelmä oikeasti olisi. Not the easiest one.

Elimme ensimmäisen vuoden todella katkonaisia ja univajeisia öitä viettäen, voimat vähissä, energiatasot välillä nollissa ja parisuhde myrskyten. Kirja kuitenkin valmistui, vaikka olin monesti luovuttamassa, koska sen tekeminen ja siihen liittyvät asiat nostattivat välillä tosi epämukavia tunteita. Se oli vähän niinkuin lapsen synnytys, joka oli tuoreessa muistissa saman vuoden alusta. Kipu oli tässä tapauksessa enemmän psyykkistä, kun itse synnytyskipu oli enemmän todella, todella fyysistä.

Kun sain kirjani ensimmäistä kertaa käteeni, olin pettynyt. Vaikka kirja on suurimman osan mielestä todella hyvä, kaunis ym. tiesin, että jos minulla olisi ollut enemmän aikaa, olisin tehnyt siitä vielä enemmän omannäköiseni. Sisimmissäni tiedän sen kuitenkin palvelevan suurempaa hyvän tämänlaisena, vähän kotikutoisena. Itselleni (mielelleni) kuitenkin aina se, miltä asiat näyttää on ollut hyvin tärkeää. Tosiasiassahan se sisältö on kuitenkin se, mikä merkitsee. Elämme kuitenkin pinnan hallisemassa kulttuurissa, jossa se, miltä asiat näyttää myy paremmin, kuin se, miten asiat on. Ja tottakai herkistynyt mieleni otti paineita siitä, kuinka kirja menestyy, eikä vähiten kirjan kustantamon puolesta, joka oli kuitenkin panostanut kirjan tekemiseen paljon.

Kirjan julkitulemisen jälkeen ajattelin, että se on nyt siinä - that´s it. Nyt voisin päästää irti ja "vain" olla äiti ja keskittyä "vain" perheeseen ja olemiseen. Mutta elämä ei menekään ihan niin. Koska yhtälailla, kuin lapsen syntymän jälkeen on monelle shokki, kuinka paljon lapsi oikeasti tarvitsee huolenpitoa, niin yhtälailla kaikki, mitä tänne luomme vaatii hoivaa ja kasvatusta. Kirjaa ei siis voi vaan tuosta vaan jättää oman onnensa varaan. Se tarvitsee yleisöään eikä vähiten siksi, koska sen sanoma on tässä ajassa vielä niin tärkeä.

Viime aikoihin asti, olen kokenut jonkinlaista ristiriitaa siitä, että "pitäisi" olla esillä, markkinoida itseään tms. Samalla olen askel askeleelta huomannut, että en oikeasti halua olla esillä, eikä minulla ole oikeasti juuri nyt mitään sanottavaa aiheesta tai välttämättä ylipäänsä mistään. Kirja on tullut ja siinä on sanomani siinä muodossa, missä se palvelee mielestäni kokonaisuutta. Mieheni sanoin, jos haluamme voida hyvin ja olla hyvänlaisessa kehittyvässä tilassa, tulisi keskittyä asioihin, joita haluaa, ei "pitäis"-asioihin. Niinpä.

Se, mitä ihan oikeasti haluan ja 100%:sesti haluan juuri nyt on voida hyvin ja keskittyä perheen ja parisuhteen hyvinvointiin ja tietenkin olemiseen, mikä tarkoittaa kaiken vähänkin turhan karsimista pois. Viimeinen vuosi on ollut yhtä myllerrystä ja talostamme on puuttunut katto (ilo ja rakkaus, ks. terveyspyramidi mm. kirjastani), kun emme ole saaneet nukkua ja asua omassa asunnossamme. Olemme siis etsineet ja etsineet omaa asuntoa ja parisuhdekin on ollut monesti koetuksella, vaikka tiedämme, että kaikki haasteet on tarkoitettu, jotta voisimme voittaa ne ja täten kasvaa laajemmaksi (ja täten auttaa toisia vielä enemmän). Olen ollut hukassa itseni kanssa ja kokenut oloni kaikkea muuta kuin terveyden, tasapainon ja energisyyden perikuvaksi. Oloni on ollut kaikkea muuta, mihin olin tottunut viimeiset vuodet. Miten tästä olotilasta, voisin ammentaa jotain teille?

Ei pysty, muuten se olisi itsepetosta. Haluan elää, niinkuin opetan; ensin oma hyvinvointi ja sitten vasta sen jakaminen muille - ei toisinpäin. Ja tämä hyvinvointi ei koske vaan itseäni vaan koko perhettämme. Tiesin, että se edellyttää jotain luopumista jostain "omasta" ja vihdoinkin päätin kuunnella sisäistä ääntä, joka sitä on pitkään vaatinut. Ja kun jostain luopuu niin sen seurauksena, olemmekin nyt, viimeisen viikon aikana löytäneet mieheni kanssa parisuhteestamme uuden tason. Suhteemme on elänyt selviytymisvyöhykkeellä jo pitkään, mutta nyt olemme yhdentyneet ja laajentuneet joka tasolla. Ja se tuntuu NIIN hyvältä ja oikealta, että tiedän, että se on se kaikkein tärkein juttu, jotta minä itse ja koko perhe voisivat hyvin.

Ravinto on jo ajat sitten tippunut omalle paikalleen - se on väline - ja hyvä sellainen - löytää tai pitää keho ja mieli tasapainossa. Mutta se ei ole yksinään mitään, jos elämästä puuttuu ilo ja syvemmät yhteydet itseen ja muihin. Tiedän ja uskon siis, että en voisi puhua jatkossa "vain" ravinnosta, koska minulla, anteeksi MEILLÄ on niin paljon enemmän annettavaa kaikille. En vain tiedä tarkkaan, mikä oma roolini tässä vielä olisi, mutta mieheni tietää, mitä hän haluaa tehdä juuri nyt. Ja haluan häntä tukea nyt 100%.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että kaikki "oma", mihin on liittynyt vähänkin sana "pitäisi", tulee häviämään elämästäni JUURI NYT. Yksi niistä asioista on tämän blogini kirjoittaminen. Olen jo pitkään halunnut lopettaa Quinoaa:n, mutta jotenkin se on jäänyt roikkumaan. Olen ajatellut, että blogin pitämisestä olisi "jotain hyötyä", mutta nyt uskon, että mitä enemmän luopuu kaikesta vähänkin epäoleelliselta tuntuvasta, avaa ovia jollekkin ihan uudelle, suuremmalle ja paremmalle.

Mielelle se on tietenkin inhottavaa luopua "vuosien aikaansaannoksista", mutta kaikkea aikansa. Vain muutos on pysyvää - niinkuin olen hokenut.

Kiitos kaikille, jotka olette ostaneet kirjani. Toivon teille mahtavaa matkaa - ja toki ihan kaikille muillekkin. Kirja ei kuitenkaan vastaa millään lailla esimerkiksi sitä, mitä voi saada henkilökohtaisissa kohtaamisissa. Koska itse en tällä hetkellä "päivystä", vaan keskityn päätoimisesti lapseni hoitoon, koska se tuntuu todella oikealta, tärkeältä ja on oikeastaan ainoa vaihtoehto ja olisi todella vaikea laittaa lastani vielä aikoihin mihinkään hoitopaikkaan, on yksi suositeltava reitti oman tasapainon, terveyden ja aidon ja uuden itsen löytämiseksi mieheni Heikin valmennuksista, joita suosittelen todella lämpimästi. Hän tulee tekemään myös valmennusryhmiä lähiaikoina (www.heikkiharju.com).

Uskon hänen työhönsä 200%:sesti ja siksi haluan seistä nyt hänen tukenansa, kun hän rakentaa palveluitaan ja ilmentää maailmalle valtavaa potentiaaliaan (joka on ollut pitkään pitkään piilotettuna). Se, mikä oma seuraava juttuni tulee olemaan, se jääköön nähtäväksi. Oikeastaan pyrimme siihen, että omia juttuja ei meidän perheessä enää ole, vain yhteisiä. Jokainen rakentaa samaa taloa, eikä sooloile omine telttojensa kanssa, jotka kevätsade kuitenkin kastelee jossain vaiheessa.

Nyt en halua tehdä mitään tarkkaan harkitsematta. Mahdollisuuksia seuraavan kirjan tekemiseen olisi ulkopuolelta vaikka kuinka paljon, mutta on pakko kuunnella sisäistä ääntä ja odottaa, kun se resonoi ulkoapäin tulevan "paineen" kanssa. Tiedän, että ne kohtaavat aina silloin tällöin ja silloin näkyvässä maailmassakin tapahtuu. Mutta välillä on aikoja, jolloin on aika olla "nobody", "näkymätön", esimerkiksi omalle mielelleni vaatimaton kotiäiti, joka kuitenkin tuo sen valtaisan täyttymyksen sydämeeni.

Matkani tai matkamme jatkuu, mutta tämän blogini on nyt aika loppua. Pysy lukijalistalla, niin päivitän kyllä tähän, jos synnytän uuden blogin. Muista myös Hidasta elämää - blogini, jota päivitän jos siltä tuntuu. Myös nettisivuni pysyvät ainakin toistaiseksi, sinne päivittelen artikkeleita, joita päivittelen Quinoaa:n facebook-ryhmään ainakin jonkin aikaa. Pysy ryhmässä tai eroa - miten haluat. Blogi pysyy edelleen tässä tämännäköisenä ainakin toistaiseksi, vaikka en sitä päivitä.

Kiitos kaikille lukijoilleni. Toivotan kaikille jatkuvasti uutta päivää <3 p="">
Ps. Kiitos edellisen postauksen kommenttiosioon sille, joka kommentoi sitä, että blogini voisi uusiutua välillä:) Se taisi olla viimeinen pisara tälle päätökselle. Kiitos sinulle!

Uutta on tulossa!














13 kommenttia:

  1. Hyvää Jatkoa Heidi,olisi se sitten mitä tahansa:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Heidi blogistasi kaikkina näinä vuosina. Ja jossain määrin voin myös jakaa tuntemuksiasi kirja kirjoittamisen ja julkaisemisen osalta. Todellakin nostan hattua sille, että synnytit kirjan ehkä haastavimmassa elämänvaiheessa ja toisaalta sille, että uskallat jatkaa eteenpäin ulkopuolisista paineista markkinoinnin tms. sunteen. Onnea jatkoon!

    VastaaPoista
  3. Kaikkea hyvää sinulle tulevaan! Minä en tiedä mitään ihanampaa kuin kotiäitiys, jonka myös ammattia kyseleville kerron sydän täynnä ylpeyttä ja riemua:)

    VastaaPoista
  4. Moikka, toivottavasti et poista tätä blogia, koska täältä löytyy niin hurjasta mielenkiintoista tietoa, joka on ainakin itselleni ollu todella hyödyksi! :)

    Kaikkea hyvää tulevaisuuteen, mitä se sitten tuokaan! <3

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista! Blogini tekstit pysyy tässä ainakin toistaiseksi, ei niitä mitään järkeä ole lähteä poistamaan. Oikein hyvää jatkoa myös teille <3

    VastaaPoista
  6. Hienoa, Heidi! Olen ihan vasta löytänyt blogisi ja saanut siitä paljon inspiraatiota. Olen todella ylpeä sinusta päätöksestä blogin luopumisesta kohtaan. En siksi, että blogi olisi huono tai mitään, vaan siksi, että olet herännyt siihen, mihin itse vielä en (ainakaan tietoisesti): jostain on luovuttava, jotta voi tehdä muita asioita koko sydämellään. Tämän blogin aika ei siis ole enää/nyt.

    Toivon kaikkea hyvää, onnellista ja koskettavaa elämääsi! Ehkä minäkin tästä heräilen...

    Voi(kaa) hyvin,
    Anna

    VastaaPoista
  7. Hei! Olen lukenut blogiasi ihan alusta asti :)
    Aloittelin myös bloggaamista silloin, tai hieman aikaisemminkin, mutta ihan eri aiheista.

    hyvä että tekstisi pysyvät täällä vielä :)
    Kaikkea hyvää <3

    VastaaPoista
  8. Hei Heidi, kaikkea hyvää teille tulevaan!

    Kokemuksesta tiedän, että lapsen ja perheen asettaminen etusijalle, kun lapsi on pieni, on valinta jota ei kadu :). Silloin vähemmän tärkeät asiat jäävät automaattisesti vähemmälle, kun aika ei - onneksi - riitä kaikkeen.

    Asioista luopuminen tuo aina mukanaan uutta. Tulevaisuus yllättää :)!

    VastaaPoista
  9. Kiitos Heidi kaikesta!
    Ihanaa ja ilontäyteistä elämää teidän perheelle <3
    Toivottavasti tekstisi pysyvät täällä luettavissa vielä pitkään! Hyvää tietoa on niin paljon että olisi sääli jos niitä ei pääsisi enää lukemaan.

    VastaaPoista
  10. Oot niin rohkee nainen, vau!! Kiitos blogistasi, ikävä tulee tekstejäsi <3 Ymmärrän sinua täysin :)

    VastaaPoista
  11. Se on hyvähetki, kun tajuaa jonkin asian tulleen päätökseensä.
    Kaikkea hyvää teidän perheelle!

    Iida K.

    VastaaPoista
  12. Hei!

    Olisi kiva kuulla mitä sinulle ja perheellesi kuuluu nyt. :)
    Oletko virittelemässä jotain uutta blogia tms, kiinnostaisi kuulla!

    Mukavaa sydäntalven jatkoa!

    Terv. Anna

    VastaaPoista
  13. Hei ja kiitos kysymästä. Juuri nyt ei ole suunnitelmissa viritellä uusia blogeja. Viime aikoina olen alkanut kirjoittaa, mutta toistaiseksi vain itselleni. Katsotaan, mitä siitä kehkeytyy ajan kanssa. Jotain uutta on varmasti tulossa, mutta vielä sen aika ei ole ilmentyä ulospäin. Perhe-elämän ja parisuhteen opettelu on ollut hyvin hyvin kasvattavaa ja niin paljon elämää rikastavaa. On ollut etuoikeus olla läsnä lapseni arjessa ja seuraamassa hänen kasvuaan. Olen myös ollut mieheni tukena hänen rakentaessaan omia työkuvioitaan. Kasvun paikka minulle olla jokin aika "tekemättä ja olematta mitään kummempaa" :) P.S Ilmoittelen kyllä täällä tai Facebookissa, jos uusia blogeja on tulossa :)

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...