Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

18.4.2013

Elämää maan pinnalla, mutta luottaen

Ravinto, ruoka ja erilaiset ruokavaliosuuntaukset- ja näkemykset herättävät ihmisissä kovasti tunteita. Hidasta elämää - sivuston perustajasta, Pekka Niemisesta kertovaa artikkelia on luettu ja tykätty tuhansissa määrin. Nieminen kertoo suosivansa paleotyyppistä ruokaa ja kertoi luonnollisen ravinnon olevan yksi tekijä, jolla hän vahvistaa itseään sairastuttuaan kahteen eri syöpään. Kun artikkelissa on mukana vielä lääkäri (Olli Sovijärvi) puoltamassa Pekan näkemyksiä, on suosio ja näkyvyys taattu täällä auktoriteettiuskoisessa Suomessamme. Toisaalta myös vastustajia riittää. Kaikille (valtavirrasta) uudemmille näkemyksille on aina aluksi vankka vastustajajoukkonsa, jotka etsivät omaan uskomusjärjestelmäänsä sopivia usein epäoleellisia epäkohtia uusista näkemyksistä. Muutos pelottaa, varsinkin jos se koskee omaa elämää ja omia elämäntapoja. Tämän voi huomata, esim. kyseisen jutun kommenttiosiossa tai omasta blogistani vuosien varrella.

Mitäköhän tästä aiheesta voisin vielä sanoa? Tarvitsemme tarinoita. Tarvitsemme esikuvia. Tarvitsemme todisteita. Tarvitsemme lääkäreitä. Tarvitsemme radikaalejakin vaihtoehtonäkemysten edustajia. Tarvitsemme kaikkia, jotta syvempi muutos tapahtuu. Toiselle resonoi ihan eri jutut, kuin toiselle. Uusien asioiden ja etenkin ajatusten omaksuminen ja käytäntöön pistäminen tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Samat aiheet pitää olla usein esillä ja jopa vuosikausia, jotta niiden viesti menee sinnikkäidempienkin vastustajien selkäytimeen.

Omalla kohdallani tuntuu siltä, että raskaus- ja äitiysaika tuotiin minulle yhdestä syystä siksi, että pääsisin irti kaikista ravintoon liittyvistä ideologioista ja oppisin oikeasti kuuntelemaan kehoani - tai toisaalta päästämään kunnolla irti itsestäni, kehostani ja mielestäni. On helppo noudattaa jotain ruokavaliota silloin, kun olet valmiiksi korkeassa tilassa ja pystyt keskittymään täysillä vain itseesi. Nyt pystyn samaistumaan hyvin myös "tavallisempaan ihmiseen" ja ymmärrän millaista on mm:

- Se, kun energiatasot ovat totaalisen matalat
- Se, kun rahat ovat vähissä ja pitäisi kuitenkin panostaa ruokaan
- Se, kun ei ylipäänsä jaksa miettiä ruoka-asioita/omaa hyvinvointiaan
- Se, että ahdistuu, kun ei osaa ottaa omaa aikaa
- Se, kun kokee ristiriitoja ja painetta olla äiti ja samalla "jotain muuta merkityksellistä"
- Se, kun miettii "tavallisiin töihin" menemistä
- Se, kun yrittää meditoida ja löytää kadonnutta yhteyttä itseensä, mutta pian huomaa nukkuvansa tai olevan entistä enemmän pihalla
- Se, kun sisällä myrskyää pikkuasioista ja syyttää ulkopuolisia tapahtumia ja ihmisiä kaikesta
- Se, kun asunto on jatkuvasti sotkuinen, vaikka tuntuu, että siivoaisi koko ajan
- Se, kun kokee olevansa jatkuvassa stressissä

Nämä asiat ja niiden herättämät tunteet ovat lopulta kuitenkin vain pisaroita valtavan onnellisuuden meressä, vaikka mielemme antaa niille liioitellun merkityksen. Koska onni on pikkuasioissa ja lukuisissa läsnäolevissa hetkissä, jotka jokainen päivä meille antaa. Syvempi onni ja elämän merkitys tulee silloin, kun tekee oikeita asioita ei pelosta, vaan rakkaudesta käsin. Esimerkiksi olemme päättäneet sen, että emme tingi ruoasta (mitä tulee sen hintaan) vaan teemme sitten enemmän töitä maailmankaikkeuden palveluksessa. Työn tulos ei ehkä näy konkreettisesti (esim. rahallisesti) heti, mutta palkinto tuleekin siinä, että pystyy elämään läsnäolevaa elämää rehellisesti. Ja tietää, että aina tulee selviytymään, kun luottaa...




2 kommenttia:

  1. Mitä mieltä olet tästä?? http://luomulakko.blogspot.fi/2013/04/suola-tuo-ihmeellinen-terveystuote.html

    VastaaPoista
  2. Tervehdys, asiasta tulossa piakkoin postausta (tai kun ehdin), jossa tarkennan näkemyksiä tuohon suolajuttuun. Hyvä että asioista puhutaan - ja kuten sanoin - vastustajia tarvitaan :)

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...