Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

26.1.2013

Negatiivisten tunteiden tarkoitus

Viha, kiukku ja kateus. Siinä kolmikko, jotka ovat ajoittaisia vierailijoita elämässäni. Toki koen ajoittain myös turhautumista, kärsimättömyyttä, syyllisyyttä ja muita "lievempiä" tuntemuksia, jotka ovat enemmän tunnistettavia. Muutama vuosi sitten mökkeillessäni ja harjoittaessani itsetutkiskelua, olemassa olostaan ilmoitti myös ylpeys, joka oli aiemmin pysynyt visusti tiedostamattomissa. Mutta jostain syystä sitä ei ole vieraanani viime aikoina näkynyt - tai sitten se on ollut valepuvussa.

Mitä ihmettä nämä negatiiviset tunteet tarkoittavat? Olen kirjoittanut paljon, että elämä ei ole aina kivaa. Välillä on nousuja ja laskuja. Sitten on pitkä tovi tasamaata.

Todellisuudessa elämä tai maailma on hyvin neutraali eikä se muutu niinkuin luulemme. Ainoastaan kokemuksemme siitä muuttuu alati vaihtuvien olotilojemme kautta. Jos koemme iloa ja rakkautta - elämä on iloa ja rakkautta ja näemme lähinnä hyviä asioita ympärillämme. Jos koemme synkkyyttä ja epätoivoa, keskitymme taas kaikkeen synkkään ympärillämme ja aurinko on jossain niin kaukana.

Negatiiviset tunteet ovat viestejä. Ne ovat viestejä, jotka tuovat meille kutsun kasvun mahdollisuudesta. Monesti emme ota tätä viestiä vastaan ollenkaan tai ainakaan heti, vaan vaivumme tunteen valtaan; synkkyyteen, jossa voivottelemme itseämme tai maailmaa. Entä jos olisi toinenkin tapa suhtautua tähän tilapäiseen kyläilijään, jolla selkeästikin on jokin tarkoitus?

Ihan kaikki täällä on energiaa. Ihmisellä on vapaus valita, miten hän käyttää ja kohdistaa ne kaikki viestit - joko enemmän konkreettiset ärsykkeet tai virikkeet tai sitten tunne-energian, jotka tulevat ulkopuoleltamme. Vapaus valita ei ole itsestäänselvyys ja meidän tuleekin kasvaa ja elää täällä jonkin aikaa tiedostamattomana siitä, että olemmekin oikeasti vapaita. Olemme tarkoituksella mielemme, erilaisten ajatusrakenteiden ja tunnereagtioiden pauloissa, kunnes aika on valmis ja ovellemme koputetaan. Kop, kop. Kuka sinä olitkaan?

Epäilen, että tätä lukevien joukossa on ainakin niitä, jotka kokevat joskus kateutta näihin asioihin liittyen, joista kirjoitan. Hyvinvointiin panostaminen, onnellisuus, itsensä toteuttaminen ja uskallus ovat asioita, joita kulttuurissamme on pidetty piilossa ja luovuutemme eteen on lastattu raskaita halkopinoja. Vähään tyytyminen, aidon itsensä piilossa pitäminen, ja vaatimattomuus ovat sen sijaan ohjelmoitu syvälle mieleemme. Kateuden piikki nousee helposti etenkin silloin, kun itsellä ei mene niin hyvin - tai toisin sanoen juuri sillä hetkellä ei satu tuntemaan hyviä tunteita tai pysty tarkkailemaan niitä objektiivisesti.

Kuten totesin, koen itse aika ajoin myös katetutta: joku tekee asioita, joita itse haluaisin tehdä. Tai jollain on jotain, jota minulla ei ole. Koen, että kyseisillä hetkillä minulta puuttuu jotain, jota jollain toisella on. Nyyh. Olempa surkea. Samalla kaikkea, mitä on saanut aikaan vähättelee ja työntää itseään kohti maanrakoa.

Tunnetta kestää kuitenkin nykyään aina yhä vähemmän aikaa. Koska ymmärrän sen viestin, yhä nopeammin. Se viesti (kateus) kertoo: "keskity omaan juttuusi ja tee se niin hyvin, kuin osaat".

Kateuden nostattaman tunne-energian voi siis kohdentaa täysin uudelleen sen sijaan, että siihen jäisi vellomaan. Tunteiden ymmärrys vaatii kuitenkin jonkin verran tietoisuutta; niin puhdasta järkeä kuin itsetuntemusta. Kykyä ylipäänsä nähdä tunteet irrallisena itsestä eli objekteina. Se ei tapahdu hetkessä, vaan pikku hiljaa harjoittelemalla. Negatiivisten tunteiden kanssa harjoittelu on helppo aloittaa: kun tunne iskee päälle, havainnoi sitä ja vaikka kirjoita siitä paperille. Näin saat sen ainakin osittain pois päästäsi.

Kirjoita paperille myös se, mikä viesti tunteella mahdollisesti on. Se on aina jotain liittyen oman toimintatavan muuttumiseen. Kun uskallat ottaa askeleita kohti muutosta - kohti aidompaa sinua, ikävät tunteet eivät enää koputtele ovellesi ainakaan niin kovasti tai usein. Ajan kanssa, kun vahvistumme ja osaamme jo nopeammin tulkita niitä ne pienenevät lähes olemattomiksi. Harvoin ne kuitenkaan täysin katoavat. Olemme täällä jatkuvassa kasvussa, johon tarvitsemme "niin hyvää kuin pahaa".

Hyvä keino aloittaa viestien tarkkailu on myös juuri tämä hetki, kun olotilasi on neutraali tai hyvä. Päätä, miten suhtaudut, kun ovellesi koputetaan. Päästätkö vierailijan sisään avoimin mielin ja kuulet, mitä hän haluaa kertoa vai yritätkö pitää oven kaikin keinoin lukossa ja tukahdutat jälleen mahdollisuuden kasvaa?

Kuten sanoin, vaatii ylipäänsä jonkunlaista kehitystä ja ymmärrystä, että näkee ja ymmärtää tunteen ja uskaltaa kokea sen aidosti ja etenkin hyväksyy sen. Kun olemme läsnä, aidot asiat virtaavat väkisinkin lävitsemme. Silloin ei ole tulppia tai halkopinoja edessä. Silloin on pakko kohdata kaikki, eikä pysty välttämään mitään.

Olemme pyrkineet antamaan myös lapsemme mallin tunteiden näyttämisestä ja käsittelemisestä. Tärkeintä on tilanteen hallinta. Emme myöskään hyssyttele lasta ja pyri pitämään hiljaisena sosiaalisessa tilanteessakaan. Pyrimme ymmärtämään häntä ja etenkin isompana sitten voimme keskustella hänen kanssaan siitä, mistä kiukku on johtunut, niinkuin tässäkin opastetaan.


Myös tämä postaukseni varjoista voisi tässä kohdin olla kertauksen arvoinen.

3 kommenttia:

  1. Kiitos hyvästä kirjoituksesta :)

    Olen vasta tässä vähän aikaa sitten oppinut negatiivisten viestien lahjan. Aiemmin käänsin ne kuin napista positiiviseksi ja ihmettelin, että miks tää ei nyt suju. Parhaillaan käyn aika syvältä läpi omaa "moskaani". Mutta onpa kyllä antoisaa! Oman kateuden tunteen takaa olen löytänyt merkin siitä mitä haluan tai ihailen. Toisaalta voi kertoa myös jostakin oman elämän epäkohdasta. Siitä on helppo lähteä ketjuna miettimään miksi? Miksi haluan tätä? haluaako vain ego? herääkö jokin pelko tai varjo? jne. Se on jokatapauksessa keino päästä syvälle omiin toiveisiin tai tunteisiin.

    VastaaPoista
  2. Juu. Näin se omalla kohdallakin on mennyt, että ns. flow - vaiheessa kaikki negatiivinen pysyi poissa - ilmeisesti täten sain kapasiteettia kohdata niitä syvempiä juttuja, ts. moskaa sitten hetken päästä. Jossain vaihessa ne tulee eteen, mutta tätä edeltää usein ns. mielen uudelleen ohjelmointi positiivisella (jos siis aidompi positiivisuus on ainakin aiemmin ollut kateissa).

    Valovarjohan tarkoittaa, että siinä, ketä ihailemme on samoja ominaisuuksia kuin itsessämme (piilevinä). Ja useinhan ihailemme niitä, joita kadehdimme. Pitänee kateuden tai ihailun tunteissa siis vain katsoa sisälleen ja uskaltaa antaa tiettyjen juttujen tulla sisältä jaetuksi maailmalle. Omassa tahdissa tietty ja askel kerrallaan.

    Tuosta vihasta unohtui antaa myös esimerkki. Eli jos tunnen vihaa tai kiukkua, usein jotain epäoikeudenmukaisuutta tai välipitämättömyyttä kohtaan, niin se antaa itselleni lopulta enemmän virtaa toimia hyvän eteen. Epäkohtiahan maailmassa riittää, mutta jos niitä jää vain märehtimään tai analysoimaan ilman toimintaa, niin siinä menee energia ihan hukkaan. Nykyään tiedostan hyvin nopeasti ikävien seikkojen viestin ja siirrän huomion siihen, mitä juuri nyt pystyy tekemään jonkin hyvän eteen.

    VastaaPoista
  3. Niin ja vielä...käytän sitä vihaa ns. puskurina toiminnalleni suuremman kokonaisuuden hyväksi. Jos katsoo enneagrammia (johon olen aika lailla perehtynyt) niin tyypin 4 kehityssuunta, mikä tarkoittaa niin psyykkistä kuin henkistä kasvua on juurikin nro 1, joka "uudistaa vihan kautta". Ja 4 perisynti on juurikin kateus. Luulin jossain vaiheessa olevani pitkään tyyppi 3, mutta juurikin tuon perisynnin havainnointi alkoi paljastaa todellista tyyppiä. Samalla havainnoin sitä, milloin kehityn ja milloin olen stressissä. Enneagrammissa on tosi hyviä työkaluja ymmärtää itseään paremmin, mutta siihen tosiaan tarvitsee perehtyä kunnolla.

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...