Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

28.4.2013

Käännekohdassa, kiitos kaikille.

Hei kaikki lukijani.

Minusta tuntuu, että olette ansainneet vähän kattavamman tilannepäivityksen elämästäni. Etenkin siksi, koska lukijoiksini on tullut varmasti viime aikoina uusia, kirjani ostaneita innokkaita energisestä elämästä ja uudesta elämästä innostuneita naisia ja miehiä.

Ehkä olisin voinut tehdä tämän päivityksen jo paljon aikaisemmin, mutta jostain syystä kirjoittaminen on takunnut, enkä vieläkään oikein osaa tuoda selkeästi nykyisiä ajatuksiani julki, tai siltä ainakin hyvin usein tuntuu.

Kuten olette huomanneet, olen kertonut täällä (vuodesta 2009 alkaen) avoimesti elämästäni ja ajatuksistani sen eri vaiheissa. Monet ovat seuranneet blogiani sen alusta alkaen tähän päivään.

Blogini alkuaikaa sävytti selkeä sisäinen ja ulkoinen ristiriita, jolle luonnollisen ravinnon löytäminen antoi tarvittavaa lisäbuustia suuremman muutoksen tekemiseen.

Tämä elämänmuutos tarkoitti kohdallani sitä, että löysin vihdoinkin elämälleni merkityksen ja tarkoituksen. Samalla ymmärsin, mitä kokonaisvaltainen hyvinvointi tarkoittaa eli se, että voimme hyvin niin fyysisellä, psyykkisellä ja henkisellä tasolla ja että yhden osa-alueen hyvinvointi ei kerro vielä mitään.

Ennen olin elänyt "sitten kun" -elämää ja koittanut hakea onnellisuutta itseni ulkopuolelta. Sitten vihdoin, näiden asioiden myötä, annoin luvan itselleni innostua elämästä ja rohkenin jakaa aitoja ajatuksia täällä blogissani julki. Kun huomasin, että ihmiset tykkäsivät kirjoituksistani ja että en olekaan yksin ajatusteni kanssa, sain edelleen tarvittavia palikoita eteenpäin menemiseen.

Eteenpäin meneminen, jolla tarkoitan pitkälle psyykkistä ja henkistä kehittymistä (jossa terve ja energinen keho toimii tärkeänä työkaluna) on tarkoittanut ja tarkoittaa mielestäni yleisesti sitä, että ihminen pystyy koko ajan enemmän vapauttamaan sisäisiä resurssejaan ja jakamaan itsestään täten hyvää myös muille. Samalla läsnäolo kaikessa elämässä lisääntyy. Kun omat perustarpeet ovat positiivisella tavalla täytettyjä, alkavat henkiset tarpeet, kasvu ja antaminen janota täyttämistään.

Koska käymme jokainen läpi eri elämänvaiheita, täytämme myös kaikkia tarpeitamme niissä eri tavalla. Kuten vähän aika sitten kirjoitin, esim. nuorempana saamme merkityksen elämässä siitä, että meillä on mahdollisuus pitää hauskaa ja tavata ihmisiä. Kun tätä on tehnyt aikansa, alkaa janota jotain muuta. Kun olin saanut tarpeeksi toteuttaa itseäni (ja edelleen, sitä aitoa puoltani) näiden ravinto ym. asioiden myötä, ne alkoivat maistua puulta.

Samalla oli hassua, että kaikelle tälle oli nyt tilausta enemmän kuin koskaan. Maailma oli täysin auki ja olisi voinut tehdä IHAN MITÄ VAAN ja menestys olisi ollut varmaa. Monesti otinkin yhden askeleen jotain vähän isompaa projektia kohti, mutta pian huomasin, että ei, jokin tökkii. Sittemmin tajusin, että nyt onkin aika tulla äidiksi ja kohdata ihan uusia haasteita elämässä. Ja ainakin minun kohdallani äitiys tai vanhemmuus on vihoviimeistään laittanut aiemmat kokemukseni uuteen näkökulmaan.

Nyt uskon ja tiedän, että lapsen saantia edeltäneet vuodet, jolloin sain löytää aidon itseni, ilmentää sitä ulospäin ja kokea valtavia määriä positiivisuutta olivat siksi, että minulla olisi nyt voimia kokea  "vähän" haastavampia juttuja. En osaa sanoin kuvata, millainen tämä lähes kaksi vuotta sitten alkanut aika (alkaen siis siitä, kun tulin raskaaksi), on ollut. Mutta sen voin sanoa, että kaikki, mitä olin luullut jo tietäväni ja oppineeni, on noussut ihan uudelle opintasolle.

Samalla, kun perhe-elämämme on ollut haasteiden ja myllerrysten alla, valitsin tietoisesti tuoda esikoiskirjani "markkinoille". Halusin tehdä sen, koska kirja oli periaatteessa suurilta osin jo kirjoitettu ja ajattelin, että jos en tekisi sitä nyt, en tekisi sitä enää myöhemmin. Tällöin en tietenkään osannut yhtään kuvitella, minkälaista vauva-arjen ja kirjan kirjoittamisen yhdistelmä oikeasti olisi. Not the easiest one.

Elimme ensimmäisen vuoden todella katkonaisia ja univajeisia öitä viettäen, voimat vähissä, energiatasot välillä nollissa ja parisuhde myrskyten. Kirja kuitenkin valmistui, vaikka olin monesti luovuttamassa, koska sen tekeminen ja siihen liittyvät asiat nostattivat välillä tosi epämukavia tunteita. Se oli vähän niinkuin lapsen synnytys, joka oli tuoreessa muistissa saman vuoden alusta. Kipu oli tässä tapauksessa enemmän psyykkistä, kun itse synnytyskipu oli enemmän todella, todella fyysistä.

Kun sain kirjani ensimmäistä kertaa käteeni, olin pettynyt. Vaikka kirja on suurimman osan mielestä todella hyvä, kaunis ym. tiesin, että jos minulla olisi ollut enemmän aikaa, olisin tehnyt siitä vielä enemmän omannäköiseni. Sisimmissäni tiedän sen kuitenkin palvelevan suurempaa hyvän tämänlaisena, vähän kotikutoisena. Itselleni (mielelleni) kuitenkin aina se, miltä asiat näyttää on ollut hyvin tärkeää. Tosiasiassahan se sisältö on kuitenkin se, mikä merkitsee. Elämme kuitenkin pinnan hallisemassa kulttuurissa, jossa se, miltä asiat näyttää myy paremmin, kuin se, miten asiat on. Ja tottakai herkistynyt mieleni otti paineita siitä, kuinka kirja menestyy, eikä vähiten kirjan kustantamon puolesta, joka oli kuitenkin panostanut kirjan tekemiseen paljon.

Kirjan julkitulemisen jälkeen ajattelin, että se on nyt siinä - that´s it. Nyt voisin päästää irti ja "vain" olla äiti ja keskittyä "vain" perheeseen ja olemiseen. Mutta elämä ei menekään ihan niin. Koska yhtälailla, kuin lapsen syntymän jälkeen on monelle shokki, kuinka paljon lapsi oikeasti tarvitsee huolenpitoa, niin yhtälailla kaikki, mitä tänne luomme vaatii hoivaa ja kasvatusta. Kirjaa ei siis voi vaan tuosta vaan jättää oman onnensa varaan. Se tarvitsee yleisöään eikä vähiten siksi, koska sen sanoma on tässä ajassa vielä niin tärkeä.

Viime aikoihin asti, olen kokenut jonkinlaista ristiriitaa siitä, että "pitäisi" olla esillä, markkinoida itseään tms. Samalla olen askel askeleelta huomannut, että en oikeasti halua olla esillä, eikä minulla ole oikeasti juuri nyt mitään sanottavaa aiheesta tai välttämättä ylipäänsä mistään. Kirja on tullut ja siinä on sanomani siinä muodossa, missä se palvelee mielestäni kokonaisuutta. Mieheni sanoin, jos haluamme voida hyvin ja olla hyvänlaisessa kehittyvässä tilassa, tulisi keskittyä asioihin, joita haluaa, ei "pitäis"-asioihin. Niinpä.

Se, mitä ihan oikeasti haluan ja 100%:sesti haluan juuri nyt on voida hyvin ja keskittyä perheen ja parisuhteen hyvinvointiin ja tietenkin olemiseen, mikä tarkoittaa kaiken vähänkin turhan karsimista pois. Viimeinen vuosi on ollut yhtä myllerrystä ja talostamme on puuttunut katto (ilo ja rakkaus, ks. terveyspyramidi mm. kirjastani), kun emme ole saaneet nukkua ja asua omassa asunnossamme. Olemme siis etsineet ja etsineet omaa asuntoa ja parisuhdekin on ollut monesti koetuksella, vaikka tiedämme, että kaikki haasteet on tarkoitettu, jotta voisimme voittaa ne ja täten kasvaa laajemmaksi (ja täten auttaa toisia vielä enemmän). Olen ollut hukassa itseni kanssa ja kokenut oloni kaikkea muuta kuin terveyden, tasapainon ja energisyyden perikuvaksi. Oloni on ollut kaikkea muuta, mihin olin tottunut viimeiset vuodet. Miten tästä olotilasta, voisin ammentaa jotain teille?

Ei pysty, muuten se olisi itsepetosta. Haluan elää, niinkuin opetan; ensin oma hyvinvointi ja sitten vasta sen jakaminen muille - ei toisinpäin. Ja tämä hyvinvointi ei koske vaan itseäni vaan koko perhettämme. Tiesin, että se edellyttää jotain luopumista jostain "omasta" ja vihdoinkin päätin kuunnella sisäistä ääntä, joka sitä on pitkään vaatinut. Ja kun jostain luopuu niin sen seurauksena, olemmekin nyt, viimeisen viikon aikana löytäneet mieheni kanssa parisuhteestamme uuden tason. Suhteemme on elänyt selviytymisvyöhykkeellä jo pitkään, mutta nyt olemme yhdentyneet ja laajentuneet joka tasolla. Ja se tuntuu NIIN hyvältä ja oikealta, että tiedän, että se on se kaikkein tärkein juttu, jotta minä itse ja koko perhe voisivat hyvin.

Ravinto on jo ajat sitten tippunut omalle paikalleen - se on väline - ja hyvä sellainen - löytää tai pitää keho ja mieli tasapainossa. Mutta se ei ole yksinään mitään, jos elämästä puuttuu ilo ja syvemmät yhteydet itseen ja muihin. Tiedän ja uskon siis, että en voisi puhua jatkossa "vain" ravinnosta, koska minulla, anteeksi MEILLÄ on niin paljon enemmän annettavaa kaikille. En vain tiedä tarkkaan, mikä oma roolini tässä vielä olisi, mutta mieheni tietää, mitä hän haluaa tehdä juuri nyt. Ja haluan häntä tukea nyt 100%.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että kaikki "oma", mihin on liittynyt vähänkin sana "pitäisi", tulee häviämään elämästäni JUURI NYT. Yksi niistä asioista on tämän blogini kirjoittaminen. Olen jo pitkään halunnut lopettaa Quinoaa:n, mutta jotenkin se on jäänyt roikkumaan. Olen ajatellut, että blogin pitämisestä olisi "jotain hyötyä", mutta nyt uskon, että mitä enemmän luopuu kaikesta vähänkin epäoleelliselta tuntuvasta, avaa ovia jollekkin ihan uudelle, suuremmalle ja paremmalle.

Mielelle se on tietenkin inhottavaa luopua "vuosien aikaansaannoksista", mutta kaikkea aikansa. Vain muutos on pysyvää - niinkuin olen hokenut.

Kiitos kaikille, jotka olette ostaneet kirjani. Toivon teille mahtavaa matkaa - ja toki ihan kaikille muillekkin. Kirja ei kuitenkaan vastaa millään lailla esimerkiksi sitä, mitä voi saada henkilökohtaisissa kohtaamisissa. Koska itse en tällä hetkellä "päivystä", vaan keskityn päätoimisesti lapseni hoitoon, koska se tuntuu todella oikealta, tärkeältä ja on oikeastaan ainoa vaihtoehto ja olisi todella vaikea laittaa lastani vielä aikoihin mihinkään hoitopaikkaan, on yksi suositeltava reitti oman tasapainon, terveyden ja aidon ja uuden itsen löytämiseksi mieheni Heikin valmennuksista, joita suosittelen todella lämpimästi. Hän tulee tekemään myös valmennusryhmiä lähiaikoina (www.heikkiharju.com).

Uskon hänen työhönsä 200%:sesti ja siksi haluan seistä nyt hänen tukenansa, kun hän rakentaa palveluitaan ja ilmentää maailmalle valtavaa potentiaaliaan (joka on ollut pitkään pitkään piilotettuna). Se, mikä oma seuraava juttuni tulee olemaan, se jääköön nähtäväksi. Oikeastaan pyrimme siihen, että omia juttuja ei meidän perheessä enää ole, vain yhteisiä. Jokainen rakentaa samaa taloa, eikä sooloile omine telttojensa kanssa, jotka kevätsade kuitenkin kastelee jossain vaiheessa.

Nyt en halua tehdä mitään tarkkaan harkitsematta. Mahdollisuuksia seuraavan kirjan tekemiseen olisi ulkopuolelta vaikka kuinka paljon, mutta on pakko kuunnella sisäistä ääntä ja odottaa, kun se resonoi ulkoapäin tulevan "paineen" kanssa. Tiedän, että ne kohtaavat aina silloin tällöin ja silloin näkyvässä maailmassakin tapahtuu. Mutta välillä on aikoja, jolloin on aika olla "nobody", "näkymätön", esimerkiksi omalle mielelleni vaatimaton kotiäiti, joka kuitenkin tuo sen valtaisan täyttymyksen sydämeeni.

Matkani tai matkamme jatkuu, mutta tämän blogini on nyt aika loppua. Pysy lukijalistalla, niin päivitän kyllä tähän, jos synnytän uuden blogin. Muista myös Hidasta elämää - blogini, jota päivitän jos siltä tuntuu. Myös nettisivuni pysyvät ainakin toistaiseksi, sinne päivittelen artikkeleita, joita päivittelen Quinoaa:n facebook-ryhmään ainakin jonkin aikaa. Pysy ryhmässä tai eroa - miten haluat. Blogi pysyy edelleen tässä tämännäköisenä ainakin toistaiseksi, vaikka en sitä päivitä.

Kiitos kaikille lukijoilleni. Toivotan kaikille jatkuvasti uutta päivää <3 p="">
Ps. Kiitos edellisen postauksen kommenttiosioon sille, joka kommentoi sitä, että blogini voisi uusiutua välillä:) Se taisi olla viimeinen pisara tälle päätökselle. Kiitos sinulle!

Uutta on tulossa!














23.4.2013

Suomen Voimaruoka ja suklaalakkoilua :)


Suomen Voimaruoka on uusimpia superfood-alan nettikauppoja ja lähtenyt liikkelle kunnon volyymilla: heidän Facebook-sivuillaan on jo yli 5000 tykkääjää. Hienoa, että markkinointiin panostetaan - sitähän olen täällä monesti vinkittänyt "luomualan" toimijoille. 



Hyvästä markkinoinnista yleisesti kun puhutaan, niin erittäin tärkeää olisi panostaa niin yrityksen sisäisiin arvoihin ja motiiveihin (kuten onko missio selkeästi määritelty) kuin sitten yhtä lailla ulkoisiin asioihin, kuten tuotteisiin, niiden esillepanoon, näyttävyyteen jne.

Suomen Voimaruoka lähetti minulle näytepaketin itsestään ja se vakuutti sen verran, että voin reilusti suositella tätä yritystä. Tuotemateriaaleihin oli panostettu paljon ja pakkaukset olivat selkeitä ja helposti lähestyttäviä. Tuotteet ovat heidän mukaansa erittäin laadukkaita ja hinnat edullisia. Myös postikulut (2,90) ovat Suomen halvimmasta päästä ellei halvimmat.

Voimaruoan (ks. nettisivut) tuotevalikoima sisältää reilut parikymmentä superfoodia acaista vehnänoraaseen. Olemme kokeilleet näistä nyt muutamia ja tykästyneet erityisesti spirulinaan ja pakurikääpään. Vaikea tietenkin verrata muihin merkkeihin, että ovatko selkeästi parempia. Kokonaisuutena yrityksen homma kuitenkin toimii hyvin.


Jostain syystä erilaiset stimuloivammat ruoat eivät ole viime aikoina houkutelleet (kuten guarana) ja olemme aloittaneet myös (raaka)suklaalakon - jälleen kerran. Nyt on jopa viikko suklaatonta ja lähes herkutonta elämää takana ja olo on kyllä parempi, kun jatkuvasti ei tee mieli makeaa. Ensimmäisinä päivinä toki on aina vähän vieroitusoireita, jos on totuttanut itsensä päivittäiseen "palkitsemiseen". Väsyneenä kun on niin helppo hakea tunnetilan muutosta makeasta. Mutta pitkällä tähtäimellä jatkuvaan makeaan sortuminen aiheuttaa vain lisää väsymystä ja tietenkin riippuvuus vain kasvaa. Jossain vaiheessa oma jatkuva herkkujen tarve tulee kuitenkin kohdata, vaikka kuinka laadukkaasti väittäisi itselleen herkuttelevan. Olemme puolisoni kanssa helposti makeaan sortuvia (vaikka kuinka laadukkaasta herkusta olisikin puhe), joten tähän lakkoon vaadittiin molempien tiukka päätös ja täysi ehdottomuus suklaan suhteen.

...WHAT TO DO INSTEAD?

Suklaahimon iskiessä (joka muuten vähentyy päivä päivältä) voi tehdä esimerkiksi kookoskarkkeja, jotka ovat superhelppoja: lautaselle kookosöljyä, johon sekoitetaan kookoslastuja ja vähän hunajaa. Muotoile karkeiksi ja pakasta. Kookosöljyä ei tarvitse edes sulattaa tässä.



tai jotain vielä parempaa:

Suklaahimon iskiessä, voi kokeilla myös "lääkitä itse syytä" eli lähentyä fyysisesti läheistä ja rakasta ihmistä kanssa ja katsoa, voisitteko tehdä jotain ihan muuta, kuin syödä suklaata :) Kaikille asioille ei siis tarvitse etsiä korviketta, vaan antautua elämälle...

Koska olen suositellut blogissani jo vuosia herkuttelua (edelleen, vaikkakin laadukasta sellaista) ja raakasuklaan nauttimista, käännän tietoisesti nyt pikku hiljaa suuntaa ja alan painottaa muita ruokia, joita itsekin haluamme ihan oikeasti käyttää pidemmällä tähtäimellä. Näihin kuuluvat juurikin kaikki ei-makea, kuten kaikki vihreät (esim. viherjauheet, chlorella, spirulina), erilaiset siemenet (kuten hamppu, chia) sekä proteiinijauheet, mehiläisen siitepöly (kiitos Suomen voimaruoka, että muistutit tämänkin olemassaolosta), pakurikääpä sekä ashwaganda, jota olen alkanut nyt testaamaan pitkästä aikaa uudelleen.

Tavoitteenamme onkin tehdä ainakin pari kertaa viikossa "suolaisempi" aamusmoothie, joka sopii erityisesti makean välttelijöille. Tähän smoothieen tulee esimerkiksi:

- Jotain vihreää, kuten persiljaa tai lehtisalaattia
- Avokadoa
- Sitruunaa
- Hamppu- tai riisiproteiinia (maustamaton)
- Ripaus laatusuolaa
- Lähdevettä

Nam nam. Kaikkeen tottuu. Puolisoni sanoi hyvin, että emme voi enää huolettomasti suositella kaikille suklaan syöntiä, vaikka kuinka laadukasta se olisi. Koska tällöin puhumme myös itsellemme. Haluamme elää niinkuin opetamme ja opettaa niinkuin elämme.

Poikamme Jere tykkää kovasti spirulina-tabuista niinkuin äitinsäkin. Ne tosin värjäävät aika kivasti suun ympäristöä ja jäävät välillä hampaiden väliin pitkäksikin aikaa. Mutta jos näillä saa "korvattua karkin", niin edut voittavat kyllä 100-0 haitat.



Siispä kiitos laadukkaasta kaupasta, Suomen voimaruoka!

Ja vielä loppuKvinkki, jos haluat osallistua kirja-arvontaan:

En ole ollut aikoihin paras esimerkki siitä, miten markkinointiin panostetaan elämäntilanteestani johtuen. Tykkään kuitenkin silloin tällöin käydä pyörähtämässä ihmisten ilmoilla, niinkuin viime sunnuntaina mahtavan valoisilla ilon ja valon markkinoilla. Yllätyin iloisesti, kuinka monet ihmiset tulivat juttelemaan kanssani ja ylipäänsä tunnistivat minut. (välillä tässä arjen pyörityksessä tuntuu, että en ole olemassa...).

Onneksi mukavat ihmiset auttavat markkinoinnissa ja kaikki apu on plussaa :) Kiitos Hyvää - blogissa on Uusi päivä -kirjani arvonnassa kahden muun kirjan ohella. ja Quinoaa-Facebook-sivuilla arvon myös säännöllisesti kirjojani, käyppä siis tykkäämässä, jos olet kyseisessä toiminnossa mukana.

Tulevia kirjoitusaiheitani, kun vain saan aikaa ovat mm. suola-ja savivedestä tarkennusta sekä vauvojen rokotukset. 

18.4.2013

Elämää maan pinnalla, mutta luottaen

Ravinto, ruoka ja erilaiset ruokavaliosuuntaukset- ja näkemykset herättävät ihmisissä kovasti tunteita. Hidasta elämää - sivuston perustajasta, Pekka Niemisesta kertovaa artikkelia on luettu ja tykätty tuhansissa määrin. Nieminen kertoo suosivansa paleotyyppistä ruokaa ja kertoi luonnollisen ravinnon olevan yksi tekijä, jolla hän vahvistaa itseään sairastuttuaan kahteen eri syöpään. Kun artikkelissa on mukana vielä lääkäri (Olli Sovijärvi) puoltamassa Pekan näkemyksiä, on suosio ja näkyvyys taattu täällä auktoriteettiuskoisessa Suomessamme. Toisaalta myös vastustajia riittää. Kaikille (valtavirrasta) uudemmille näkemyksille on aina aluksi vankka vastustajajoukkonsa, jotka etsivät omaan uskomusjärjestelmäänsä sopivia usein epäoleellisia epäkohtia uusista näkemyksistä. Muutos pelottaa, varsinkin jos se koskee omaa elämää ja omia elämäntapoja. Tämän voi huomata, esim. kyseisen jutun kommenttiosiossa tai omasta blogistani vuosien varrella.

Mitäköhän tästä aiheesta voisin vielä sanoa? Tarvitsemme tarinoita. Tarvitsemme esikuvia. Tarvitsemme todisteita. Tarvitsemme lääkäreitä. Tarvitsemme radikaalejakin vaihtoehtonäkemysten edustajia. Tarvitsemme kaikkia, jotta syvempi muutos tapahtuu. Toiselle resonoi ihan eri jutut, kuin toiselle. Uusien asioiden ja etenkin ajatusten omaksuminen ja käytäntöön pistäminen tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Samat aiheet pitää olla usein esillä ja jopa vuosikausia, jotta niiden viesti menee sinnikkäidempienkin vastustajien selkäytimeen.

Omalla kohdallani tuntuu siltä, että raskaus- ja äitiysaika tuotiin minulle yhdestä syystä siksi, että pääsisin irti kaikista ravintoon liittyvistä ideologioista ja oppisin oikeasti kuuntelemaan kehoani - tai toisaalta päästämään kunnolla irti itsestäni, kehostani ja mielestäni. On helppo noudattaa jotain ruokavaliota silloin, kun olet valmiiksi korkeassa tilassa ja pystyt keskittymään täysillä vain itseesi. Nyt pystyn samaistumaan hyvin myös "tavallisempaan ihmiseen" ja ymmärrän millaista on mm:

- Se, kun energiatasot ovat totaalisen matalat
- Se, kun rahat ovat vähissä ja pitäisi kuitenkin panostaa ruokaan
- Se, kun ei ylipäänsä jaksa miettiä ruoka-asioita/omaa hyvinvointiaan
- Se, että ahdistuu, kun ei osaa ottaa omaa aikaa
- Se, kun kokee ristiriitoja ja painetta olla äiti ja samalla "jotain muuta merkityksellistä"
- Se, kun miettii "tavallisiin töihin" menemistä
- Se, kun yrittää meditoida ja löytää kadonnutta yhteyttä itseensä, mutta pian huomaa nukkuvansa tai olevan entistä enemmän pihalla
- Se, kun sisällä myrskyää pikkuasioista ja syyttää ulkopuolisia tapahtumia ja ihmisiä kaikesta
- Se, kun asunto on jatkuvasti sotkuinen, vaikka tuntuu, että siivoaisi koko ajan
- Se, kun kokee olevansa jatkuvassa stressissä

Nämä asiat ja niiden herättämät tunteet ovat lopulta kuitenkin vain pisaroita valtavan onnellisuuden meressä, vaikka mielemme antaa niille liioitellun merkityksen. Koska onni on pikkuasioissa ja lukuisissa läsnäolevissa hetkissä, jotka jokainen päivä meille antaa. Syvempi onni ja elämän merkitys tulee silloin, kun tekee oikeita asioita ei pelosta, vaan rakkaudesta käsin. Esimerkiksi olemme päättäneet sen, että emme tingi ruoasta (mitä tulee sen hintaan) vaan teemme sitten enemmän töitä maailmankaikkeuden palveluksessa. Työn tulos ei ehkä näy konkreettisesti (esim. rahallisesti) heti, mutta palkinto tuleekin siinä, että pystyy elämään läsnäolevaa elämää rehellisesti. Ja tietää, että aina tulee selviytymään, kun luottaa...




11.4.2013

Elä niinkuin kuolisit huomenna...

Lopeta mielen tarkkailu ja elä elämää nyt! (eli taas puhun aiempia opetuksiani vastaan, vai?)

Tämän kirjoituksen aiheen inspiraattorina toimi yksi valmennettavani, huikea nuorimies tai ainakin itseeni verrattuna nuori biologisen iän mittareilla. Olenhan jo hurjat 32v :) Henkisellä tasolla iällähän ei oikeasti ole mitään väliä. Tänään kuulin hänen suustaan myös sen, minkä olen itse kokenut todeksi viime vuosina: minussa on kuulemma lapsenomaista leikkisyyttä, joka ei katso ikää. Se on niin totta. Aikuisvuoteni elin pitkälle liian vakavasti (lue: suorittaen). Kun löysin syvemmän yhteyden aitoon itseeni, löysin myös sen sisäisen lapseni, joka on meissä kaikissa. Vapaushan on sitä, että voi tilanteen mukaan olla lapsi, aikuinen tai vaikka vanhus. Voi käyttää lapsen leikkisyyttä ja olla läsnä ja avoin elämälle koko ajan. Silti voi käyttää aikuisen järkeä ja vanhuksen viisautta ja kokemusta. Rajoittavaa elämästä tulee silloin, kun kiellämme jonkun osan itseämme, aitoa luontoamme. Liian monella sisäinen lapsi on vankilassa.

Tämänpäiväinen keskustelumme tämän miekkosen kanssa peilasi vahvasti omia nuoruuteni kokemuksia. Ja nuoruudella puhun nyt suurinpiirtein ajasta 18-25 vuotiaana, jolloin elin ajoittain melko villistikin. (myönnettäköön, että jo ikävuodesta 15 alkaen..). Tänä aikana en vähät välittänyt terveydestä, vaan kiinnostuksen kohteinani olivat lähinnä oma ulkonäkö, vastakkainen sukupuoli ja vähemmän terveelliset aktiviteetit eli biletys ja erilaisten kokemusten metsästys ei-niin-terveellisten nautintoaineiden siivittämänä. Parikymppisenä tosin arkeni muuttui huomattavasti tervehenkisemmäksi, mutta usein viikonloppuisin elin vielä tuolla tavalla.

Näin jälkeenpäin katsottuna elin "sitten kun" - elämää mielessäni seuraavan viikonlopun bilereissu kavereiden kanssa tai sitten myöhemmin esimerkiksi "parempi työpaikka" tai liikuntasuoritukset. Mutta vaikka sisällä oli ajoittainen tyhjyys, olin kuitenkin enimmäkseen ihan tyytyväinen elämääni. Odotukseni ja elämäntilanteeni kohtasivat; minulla oli niitä asioita elämässäni, mitä halusinkin ja minulla oli mahdollisuus tavoitella niitä asioita, joita halusin.

Tietenkään samat asiat, tavoitteet ja halut eivät palvele meitä ikuisuuteen. Joten 30-v:n kolkuttaessa ovelle, ja jo vuosia aiemmin, biletys oli alkanut maistua puulta. En kuitenkaan ollut löytänyt korviketta tuolle ajanvietolle, kunnes oli pakko. Sisäinen kriisi, joka ilmeni valtavana eksistentiaalisena tyhjyytenä, pakotti pysähtymään ja katsomaan itseä syvemmälle. Sittemmin henkinen puoleni avautui ja tajusin, että kaikki on tässä ja nyt aina, enkä tarvitse enää kokemuksen kokemusta - entisillä mittareilla ajateltuna - ollakseni tyytyväinen.

Vaikka nykyinen elämäni on jo monta vuotta ollut hyvin hyvin erilaista, kuin "nuoruusvuosieni" elämä, olen hyvin tietoinen siitä, että kaikilla kokemuksillani oli todella tärkeä tarkoitus enkä vaihtaisi hetkeäkään niistä pois. (no, ehkä muutaman hetken voisin vaihtaa..) Kaikenlaiset kokemukset ovat mahdollistaneet sen, että olen saanut kokea hyvin erilaisia tunteita ja oppia, mistä asioista pidän ja mistä en pidä. Olen oppinut valtavasti itsetuntemusta ja itseluottamusta. Rohkenut mennä niitä epämukaviakin asioita kohti, joiden on tiennyt ehkä alitajuisesti kasvattavan. Välillä olen rämpinyt syvissäkin vesissä ja kärsinyt sydänsuruista ja epäonnistumisen tunteista. Eli ihan normisettejä.

Ihmisen psyyke rakentuu niin, että kohtaamme elämässämme tiettyjä kehitysvaiheita, jotka pitää käydä läpi, jotta menemme eteenpäin ja kasvamme. Tätä voisi verrata vaikka lapsen motoriseen kehitykseen, jossa esiintyy aika ajoin tiettyjä herkkyyskausia, jolloin lapsella on suurempi mahdollisuus omaksua jokin tietty taito. Mielen kehitys menee eteenpäin siten, että jossain vaiheessa "kapinoimme" omaksumaamme arvomaailmaa vastaan omaksumalla uusia arvoja ja toimintatapoja, jotka ovat usein jopa vastakkaisiakin entisiin. Tästä esimerkkinä lapsen kapina vanhempiaan vastaan jo uhmaiässä, mutta myös teini-iässä. Sama kapinointi jatkuu myös aikuisiällä, hieman erilaisessa ja sivistyneemmässä muodossa. Se ilmentyy ristiriitaisina tunteina, kyllästymisenä ja turhautumisena vanhaan. Uuteen ja tuntemattomaan ei ole vain niin helppo hypätä kuin nuorena.

Tämä liittyy myös valmennettavaani (joita on tällä hetkellä hurjat 1 kpl resurssien puutteen vuoksi). Nyt vähän reilut 20-vuotias mies oli jo ennen 20-vuotta lukenut Tollet ja omaksunut "foodi-ajatusmaailman". Päällisin puolin varmasti näyttää siltä, että elämässä asiat ovat enemmän kuin kunnossa, mutta sisäisessä maailmassa on ristiriita ja tyhjyys. Olisi halua bilettää ja "sekoilla" - elää elämää, niinkuin viimeistä päivää. Ei tarvitsisi miettiä terveyttä tai yleensä miettiä. Olimme molemmat sitä mieltä, että liiallinen mielen tarkkailu (joka oli opittu Tollelta) pitää elämän mielessä, kun elämä pitäisi elää tässä ja nyt FYYSISESSÄ maailmassa, kun puhutaan vielä nuoresta ihmisestä. 

Siispä. Liian aikaisin aloitettu henkinen pohdiskelu ja mielen tarkkailu ei siis mielestäni ole se, joka vie eteenpäin varsinkin, jos se ei tunnu vievän eteenpäin ja etenkin: jos se ei tuo elämään iloa! Nuorena tarvitsemme kokemuksia ja oppeja, jotka tulevan vain kokemalla ne usein kantapään kautta. Emme kehity mitenkään pelkästään sisäisessä maailmassa tunteitamme ja ajatuksiamme tarkkailemalla. Ei. Tunteista ja ajatuksista irtautuminen on mahdollista silloin, kun olemme rakentaneet mielemme tiettyyn pisteeseen, mikä taas edellyttää monia monia ajatuksia ja tunteita, jotka tulevat vain elämällä.

Jokainen on tietenkin yksilö ja tämä on tietynlainen yleistys nuoriin liittyen. Mutta luulen olevani oikeilla jäljillä. Nuoret blogini lukijat siis; eläkää (muualla kuin mielessänne)! Pitäkää bileitä ja tavatkaa toisianne tai yleensä ihmisiä. Tollea ehtii lukea kyllästymiseen asti sitten myöhemminkin :)

Tietenkään kaikki eivät tarvitse samanlaisia kokemuksia, kuin mitä itse olen käynyt läpi. Juuri nyt asiat, itsensä kehittämisen, työnteon ja viihteellisen ajanvieton voi tehdä paljon "ekologisemmin". Oman kokemuksen mukaan sosiaalisissa kontakteissa oppii ehkä eniten elämässä. Itse olen oppinut itsestäni ja elämästä etenkin erilaisissa sosiaalisissa työtilanteissa, mutta yhtälailla olen tarvinnut ystäviä, joilla on ollut samanhenkiset intressit kuin itselläni. Kiitos siis kaikille ystävilleni (etenkin "entisessä elämässä"). Ystäviä olemme edelleen. Yksin emme kehity.

Ja tämän tekstin otsikosta. Se koskee ihan kaikkia. Liian paljon varmistelemme elämää ja mietimme, että "sitten toteutan unelmani jne". Erinomainen muistutus siitä, elätkö unelmaasi juuri nyt on se, että elätkö niinkuin kuolisit huomenna. Voisitko tehdä juuri tänään jotain, minkä haluaisit tehdä ennen kuolemaasi? Rajua, mutta elämä on.

Ps. Tähän tulisi kuva jostain teinibiletys-vuosistani, jos olisi helposti saatavilla. Ehkä joku kerta laitan:)

Pps. tästä miehestä kuullaan vielä ja paljon!




4.4.2013

Tervetuloa kesäretriitillemme ihanaan Wäärälään! (vajaa puolet paikoista vapaana!)

Puolitoista vuotta sitten kokoonnuimme eräällä porukalla ja suunnittelimme mahdollisesti yhdessä pidettävää retriittiä tulevalle kesälle eli viime kesälle. Eräs parivaljakko ei kuitenkaan päässyt yhteiymmärrykseen retriitin sisällöstä, joten asia jäi hautumaan. Onneksi näin, koska viime vuonna minulla ei todellakaan olisi ollut ylimääräisiä resursseja asialle.

Tänä vuonna pidämme omannäköisemme retriitin - tai viikonlopun - mieheni Heikin kanssa. Emme olleet edes miettineet asiaa, mutta Minkkisen Leenin kysyessä, pääsisimmekö pitämään hyvinvointiteemaista retriittiä hänen kesäpaikkaansa Wäärälään, emme voineet kieltäytyäkään. llmoittautuneita kuulemma olisi jo muutama ennen kuin asiaa oli mitenkään mietitty! (Sormensa pelissä tämän asian suhteen on myös ihanalla Kirsillä/Deepthillä, jonka tulevaa "Ihana elämä" - tapahtumaa suosittelen lämpimästi.)

Tulemme pitämään kesäviikonloppua koko perheen voimin ja olen mukana niin paljon, kuin pojan perässä juoksemiselta kykenen. Voin sanoa, että perässä ei ole meinannut pysyä sitten millään, vaikka meillä on melkoisen pieni asunto. Joulusta alkanut hutera tallustaminen on muuttunut viime aikoina kunnon köpöttelevään juoksuun! Yhdessä sekunnissa poika on kiitänyt kiellettyyn paikkaan, vessaan, ja tiputtanut ties kuinka monennen pääsiäistipun vessanpönttöön :) Parasta on se, kun saa laittaa kengät jalkaan (sisällä tai ulos mennessä). Kenkä onkin Jeren yksi ensimmäisistä selkeistä sanoista äittän, kakan, lampun ja mamman lisäksi.

Mutta pidemmittä puheitta: tervetuloa mukaan! Paikkoja ei ole jäljellä enää kovin montaa ja jos kokonaisvaltaisesti tervehdyttävä ja rentouttava seura ja ympäristö houkuttaisi niin en juurikaan parempaa paikkaa löydä rahojen sijoitukselle. 

Katso isommassa koossa oleva helpommin luettava esite tästä ja laitan sen myös lähiaikoina tulevan uutiskirjeeni liitteeksi, jos haluat vinkata ystävälle


3.4.2013

Tamperelaiset huom! Luomu- ja lähiruokaa suoraan pellolta pöytään

Tulevan kesän viljelysmahdollisuuksia miettiessäni ja viljelypalstoja etsiessäni törmäsin hankkeeseen "Meirän pelto". Hanke vaikutti jakamisen arvoiselta myös täällä, koska pelto/hanke kaipaa lisää osuuskuntalaisia (toiminnan kannattavuudeksi ja ettei laadukas sato mene hukkaan!). Toivottavasti sinäkin välität tietoa eteenpäin! Itsekin liityn mukaan, mikäli en päädy ottamaan omaa palstaa tai pääse viljelemään kotipihalle. 

Mikä on Meirän pelto? (seuraava tietous peräisin Meirän pelto-sivulta sekä yhteyshenkilöiltä)

Meirän Pelto on tamperelainen kumppanuusmaatalousosuuskunta (Community Supported Agriculture, CSA). Me kaupunkilaiset haluamme tietää mistä ruokamme tulee, joten olemme vuokranneet pellon ja palkanneet puutarhurin sitä viljelemään. Pelto sijaitsee Kangasalan Kesossa.


Haluamme puhdasta, lähellä tuotettua ruokaa suoraan pellolta omaan keittiöön. Yhteistuumin ja -toimin voimme minimoida luontoa kuormittavien viljelymenetelmien, kuljetusten, pakkausten ja välikäsien määrää. Meille on tärkeää päästä mukaan omin käsin kasvattamaan ravintoamme ja tarjota myös perheillemme tervehdyttäviä ja voimaannuttavia yhdessätekemisen kokemuksia.

Osuuskuntamme…

on vuokrannut 3 ha peltoa Kangasalta ja palkannut ammattipuutarhurin viljelemään vihanneksia ja juurikkaita osuuskuntalaisten tarpeisiin. Jäsenet auttavat puutarhuria talkoillen muutaman kerran kesässä ja satoa jaetaan viikottain Tampereella. Osuuskunnan jäsenille järjestää itsepoimintapäivät pellolla, vuodenaikajuhlia, opintopiirejä ja savusaunailtoja, jotka antavat meille mahdollisuuden yhdessäoloon ja luonnon ihmeiden opiskeluun.

Keskitymme paikallisen talouden tukemiseen sekä yhteistyön luomiseen keskenämme sekä maaseudun ja Tampereen välillä. Tuemme luonnon monimuotoisuutta luomuviljellen puhtaan ja terveen elinympäristön saavuttamiseksi. Ohjaamme yhteiskunnallisen yrittäjyyden mukaisesti voitot oman osuuskuntamme kehittämiseen.





Meirän Pelto Osuuskunta ottaa uusia jäseniä kasvikaudelle 2013. Jos vaadit puhdasta lähellä tuotettua ruokaa, kosketusta lähimaaseutuun, tai kaipaaat enemmän yhteistä tekemistä, lopeta haaveileminen ja liity lähimpään kumppanuusmaatalousosuuskuntaan!

Meirän Pelto Osuuskunta kasvattaa kausikasviksia tamperelaisille Kangasalan Kesossa. Osuuskunnan palkkaama viljelijä huolehtii osuuskunnan pellosta luonnonmukaisin menetelmin. Sadonjako alkaa kesä-heinäkuussa. Kausiruokaa riittää pitkälle syksyyn ja juureksia myös talven varalle. Vastakorjatut vihannekset, yrtit, pavut ja juurekset ovat noudettavissa aivan Tampereen keskustasta, ympäristökeskus Morenian tiloista viikoittain. (Sisäänkäynti patosillan puolelta, Satakunnankatu 13 B)

Satolaatikon lisäksi jäsenille on tarjolla käytännön harrastus- ja oppimismahdollisuuksia pellolla sekä kaupungissa. Yhteisiä tietoa ja taitoja kartutetaan peltoretkien ja käytännön tekemisen kautta. Tulevan kesän aiheita ovat mm. juurekset, villivihannekset, ja mehiläiset. Yhteiskuntavastuullisena osuuskuntana teemme työtä ympäristöä kunnioittavamman ruoantuotannon puolesta. Toimintamme on voittoa tavoittelematonta ja pyrimme kohti omavaraisempaa tulevaisuutta, jotta maa pysyisi vihantana myös tuleville sukupolville. Olemme osa kansainvälistä CSA-verkostoa.

Suomen kumppanuusmaatalousverkostoon voi tutustua osoitteessa: https://www.facebook.com/groups/suomenkumppanuusmaataloudet

Vapaana olevat paikat osuuskunnassa täytetään jo tänä keväänä. Sato-osuudet ovat nyt viime vuotta edullisemmat ja niissä on otettu huomioon erikokoisten kotien tarpeet.

Maksut voi suorittaa nyt myös neljässä erässä. Jos aktiivinen osallistuminen pellolla on kiireiden tai elämäntilanteen yhteensovittamisen kannalta haasteellista, myös asiakkuudella tuet tärkeää asiaa! Liittyä voit yksinkertaisesti netissä osoitteessa: http://meiranpelto.fi/jasenyys/liity-jaseneksi/ 

Hinnat kasvukaudeksi 2013 (sis alv): Iso satolaatikko, noin neljälle hengelle 600€ Normaali satolaatikko, 1-2 hengelle 400€ Pieni satolaatikko, tutustumiskoko 200€
(toimitukset siis viikoittain Tampereen keskustaan)

Uusilta jäseniltä kerätään lisäksi kertaluonteinen liittymismaksu, 30€ ja osuusmaksu, 80€. Jatkavat jäsenet maksavat vain sadosta.

Tervetuloa yhteisen pellon ääreen kasvattamaan omavaraisemman huomisen versoja! Yhteydenotot: Puutarhuri Jonna Kumpulainen Ülle Kärk p. 0407269361 p.0440309033 jonna.k.kkumpulainen@gmail.com ullekark@hotmail.com

Meirän pelto-Ryhmä Facebookissa

Mikäli pellolla kyykkiminen ja kitkeminen ei siis ole välttämättä juuri sinun intohimosi, mutta haluat nauttia mahdollisimman alkuperäistä ruokaa minimi välikäsin, olisiko tässä hyvä mahdollisuus siihen?

21.3.2013

Vauvoista taas - ja kokonaisvaltaisesti ja tapahtumapäivitys

Tässä kaksi uutta lukemisen arvoista artikkeliani;

1. Vauva turvallisesti maailmaan, äidin ravinteiden saanti, joka käsittelee samoja asioita, joita fyysisiin tekijöihin painottuvilla vauvaluennoilla käsittelemme. Tässä on perustietoa ravinteiden ja lisäravinteiden merkityksestä

2. Läsnäolon ja aidon hyvinvoinnin lahja tulee kohtaamalla oma lapsuus

Tämä aihe on ollut jo pitkään to-do - kirjoituslistallani, mutta nyt se päätti ilmentyä. Viimeistään oman lapsen saanti nostaa väkisinkin tiettyjä tunteita pintaan omasta lapsuudestamme. Jos haluaa kehittyä/laajentua ja kasvaa, ne tunteet tulee kohdata, tuntea ja sittemmin hyväksyä ennemmin tai myöhemmin, jolloin niiden taakasta voi irtautua.

Ja seuraavassa vielä kevään päivitettyjä tapahtumia. Katso tapahtumat tarkempine linkkeineen tästä. Tuosta alimmasta kesäretriitistä Wäärälässä on tulossa pian oma blogauksensa, sinne paikat täyttyvät jo hyvää vauhtia.

TAPAHTUMIA KEVÄT 2013


* 25.3. Kirja- ja suklaamaistiaisia Tampereen Ruohonjuuressa klo 12-18

* 7.4. Vauvaluento Padasjoella

* 13-14.4. Hengen ja tiedon messut Tampere, tavattavissa Basam Booksin osastolla klo 12-16

* 19.4. Psyykkinen ja henkinen valmennus vanhemmille tai sellaisiksi aikoville Tampereen Steiner koulussa klo 17-19.30

* 21.4 Ilon ja valon markkinat, Hki.

* 15-16.6. Wäärälä, retriitti: Keho ja mieli luonnolliseen tasapainoon – energisoidu kokonaisvaltaisesti 


16.3.2013

"I have a dream"

Nyt minulla olisi asiaa sinulle, joka olet perustanut uuden yrityksen liittyen luonnonmukaiseen elämäntapaan tai kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tai sinulle, joka mietit asiaa. Pulju voi olla vaikka ravintola, kahvila, hoitola tai vastaava. Oikeastaan aika sama, että mikä. Olen törmännyt viime aikoina moniin uusiin, "hyvien arvojen pohjalta" perustettuihin yrityksiin, jotka ovat joutuneet lopettamaan toimintansa. Ei ole tarpeeksi kannattavuutta. Missä mättää? Luulen tietäväni vastauksen. Nyt kuulolle!! 

On oikeastaan aika helppoa laittaa yritys pystyyn. Mutta se, mikä vasta näyttää todellisen motiivin ja valmiuden tehdä oikeasti töitä "hyvän eteen" on se, kuinka pitkäjänteisesti ja kokonaisvaltaisesti sille omistautuu. Pelkkä ilo, flow, hyvät arvot ja aikomukset eivät riitä, mikäli ei olla valmiita panostamaan liiketoimintaan. Ja liiketoiminta tarkoittaa ihan kaikkea markkinointiosaamiseen panostamisesta työtilojen siivoukseen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos yksi osa-alue ei ole kunnossa, ei yrityksellä ole pitkäaikaista menestystä.
Jos koittaa pyörittää yritystä "toisella kädellä", "silloin ku on aikaa" tai panostaa siihen "sitten joskus" menestyksettömyys on taattu.



Etenkin nyt, kun kilpailua alkaa olla myös näillä aloilla on erittäin tärkeää panostaa yrityksen perustoimintoihin, monesti juurikin pitkäjänteiseen markkinointiin, joka tuo niitä asiakkaita on jäänyt monelta yritykseltä puolitiehen. Ei ole kunnollisia nettisivuja (ei- pelkkä FACEBOOK-ryhmä ei riitä), jos itsellä ei ole kokemusta/osaamista, ei ole palkattu ihmisiä kehittämään yrityksen markkinointia. Monilla ei edes ole missiota. Mihin me pyrimme pitkällä tähtäimellä tai missä me olemme 2,5 tai 10 vuoden päästä - on todella olennainen kysymys, joka on monella pimennossa.

Sen sijaan eletään jatkuvalla selvitytymis- ja toivevyöhykkeellä. Yritetään selviytyä yritystoiminnan byrokratiasta, vaikka samalla perhe-elämässä ja toisessa "oikeassa" työssä on ongelmia (!!!), toivotaan, että asiakkaita tulisi, vaikka mitään ei tehdä näkyvyyden edistämiseksi. Ei. Pelkkä erityisyys ja hyvyys ei riitä, koska "luomu"-hakusanalla tulee googlatessa jo 1 3700000 tulosta. Sen sijaan pienelläkin panostuksella pitkäjänteiseen markkinointiin ja näkyvyyteen voi saada - ja saa varmasti paljon hyötyä. Siihen laitetut rahat tulevat monin kerroin takaisin, jos yrityksen muut toiminta-alueet ovat kunnossa.

Nyt olisikin kysyntää aktiivisille markkinointiosaajille, jotka kontaktoisivat näitä "uuden alan" toimijoita ja auttaisivat heitä alkuun, jotta yritystoiminta olisi kannattavaa pitkällä aikavälillä. Me voisimme periaatteessa tehdä kokemuksemme myötä kyseistä työtä mieheni kanssa (niinkuin montaa montaa muutakin), mutta elämä johdattaa meitä toistaiseksi kasvamaan muiden asioiden parissa. Mutta se, mitä voimme tehdä auttaaksemme ihan jokaista on oman mission löytäminen.

Koska kun ihminen tietää, mitä elämältä haluaa, hän usein myös toimii oikein ja ekologisesti työelämässä. Autamme ihmisiä menestymään omassa elämässään - eikä työ (tai parisuhde) ole siitä mitenkään erillinen. Kun tietää, mitä haluaa, mitkä omat tarpeet ja vahvuudet ovat ja miten täytämme positiivisin tavoin juuri meidän tarpeitamme olemme jo todella pitkällä.

15.3.2013

Pastöroitu unelma

Miljoonakatsojia keräävän Voice of Finlandin mainostauolla esitettiin vastikään mainos, joka sai kynäni sauhuamaan pitkästä aikaa. Mainos oli aivan liian pitkä, tunteisiin vetoava, syvälle ihmisten tajuntiin menevä ja aivan liian hienosti ja kalliisti toteutettu. Mainos kertoi pikkupojasta, jolla oli unelma jääkiekko-staraudesta. Kukas muu, kuin Teemu Selänne oli auttamassa poikaa unelman toteuttamisessa. Mukaan oli tempaistu vielä muutamia muita staroja vahvistamaan sanomaa. 

Eli mikä on se juttu, jonka avulla pienen unelma käy toteen? Mikä tie vie starauteen, menestykseen ja onneen? Mikä konkreettinen väline on se, jolla saamme supermiehen voimat ja valloitamme maailman?

Maito

Anteeksi mitä? Kyllä, kuulit aivan oikein.

Ja vieläkö näitä mainoksia oikeasti tulee? Ollaanko edelleen 90-luvulla?

Vieressäni istuvalle puoliskolleni mainoksen sanoma oli aikoinaan liiankin tuttua ja sen aivopesemät seuraukset ja vaikutukset tuntuvat hänen - nuorempana aktiivisesti jääkiekkoileen ja urheilumenestyksestä haaveilleen - kropassa edelleen päivittäisinä suolistovaivoina. Kyllä. Hän uskoi lapsuuden sankariaan ja nuoruuden idoliaan Teemu Selännettä, joka jo vuosia sitten totesi, että "Maito ei mene päähän, maito menee jalkoihin" joka viittasi siihen, kuinka nopeasti luistin luistaa maidon voimalla.


Usko oli niin suurta, että hän nautti päivittäin vähintään litran maitoa. Ei vain silloin tällöin vaan päivittäin, jopa reilun 10 vuoden ajan. Ei siinä mitään, jos satoja (ehkä jopa tuhansia) litroja nautittu maito olisi ollut aitoa ja alkuperäistä maitoa, joka on monelle ihmiselle jopa kohtalaisen sopivaa, mutta ei. Vatsaan on kaadettu litrakaupalla pastöroitua, homogenoitua, entsyymitöntä "maitoa" ja lisäksi muita maitotuotteita, joista on vielä poistettu luonnollinen rasva. Ei ihme, että ruoka ei enää sulanut.

Kävimme parin vuoden takaisella Intian visiitillä tapaamassa kolmea eri lääkäriä eri puolella maata ja he kaikki totesivat yksiselitteisesti miehen suolistovaivoihin viitaten: "Oletko kenties juonut paljon maitoa?". He tunsivat sen lukemalla hänen pulssiaan.

Maito ja siitä saadut seuraukset vaikuttavat hänen kropassaan edelleen, vaikka hän ei ole käytännössä juonut maitoa moneen vuoteen. Jos suolistoa ja sen kapasitettia on ärsytetty lukuisia vuosia, ei sen korjauskaan tapahdu hetkessä. Ja kyllä; bakteerikanta on mittausten mukaan kunnossa, vitamiinitasot ja rasvahapot myös. Jokin kuitenkin brakaa. Ja nuoruuden unelman toteutumattomuuskin on käyty läpi jo aikaa sitten. Elämäntehtävä olikin saada itsensä kuntoon (ja projekti siis jatkuu edelleen) ja sitten auttaa muita. Pitkällä jo ollaan, mutta matka jatkuu...

Mieheni tietää monia urheilevia, jotka ovat kokeneet vastaavaa. Ongelmia voi tulla myöhemmin, vaikka ne eivät heti näy. Pystyihän hänkin elämään ja peittämään oireensa hyvin pitkälle aikuisuuteen. Kuitenkin ne määrät, mitä jo lapsesta asti suositellaan nautittavan näitä epäluonnollisia maitotuotteita, ovat älyttömät. Tämänhetkisellä näkemyksellä en aio juottaa lapselleni pastöroitua ja pitkälle prosessoitua lehmänmaitoa. Annan hänelle mahdollisimman pitkään omaa maitoani, joka on täydellistä ja hänelle tarkoitettua. Hapanmaitotuotteita annamme jonkin verran, mutta virallisia suosituksia vähemmän. Ruokavalio on sama, kuin omamme. Onneksi tarjolla on kehon tulehdustilaa ja limaneritystä ei-lietsovia vaihtoehtoja, kuten Ruohonjuuresta saatava vuohen raakamaito ja tavallisista kaupoista löytyvä luomu riisi- tai kauramaito. Kalsiumia saamme paljon kasvikunnan tuotteista; siemenistä (mm. siemenmaidot, smoothiet ja kastikkeet) ja vihreistä lehdistä ja laadukkaista lisäravinteista. Kalsium ei muutenkaan ole top-listalla ravinteiden tärkeysjärjestyksessä näkemyksemme mukaan vaan enemmänkin sen loppupäässä.



Loppuun pieni lainaus "Uusi päivä" - kirjastani aihetta sivuten:

"Maitotuotteet ovat alunperin alkaalisia (emäksisöiviä), mutta monilta puuttuu maitoproteiinia pilkkova entsyymi, mikä aiheuttaa allergioita. Pastörointi muuttaa ruoan ominaisuuksia ja tuhoaa hyviä bakteereita. Kun vastasyntyneelle vasikalle annetaan emonsa maitoa pastöroituna, vasikka kuolee viimeistään kolmen viikon kuluttua!"

Ihminen kestokyky on aika vahva, mutta mitä jos saisimme heti alusta lähti sellaista ravintoa, joka on meille luontaista?

5.3.2013

Psyykkinen ja henkinen valmennus vanhemmille

tai tuleville sellaisille! Nyt todella tarpeeseen tuleva valmennusmainen luento Steiner-koululla Tampereella 19.4 klo 17-19.30.  Ks. Facebook tai tule paikalle. Sopii erityisesti jo aiemmilla vauvaluennoilla olleille, mutta muillekkin!


Mitä halut lapsesi perivän sinulta?
Mielen älykkyyden ja tunteiden positiivisen voiman?

VAI...

Ylikuormittuneen mielen rakenteet ja negatiivisen tunnekuorman?


Vanhemmuus herättää meissä tunteita, mutta minkälaisia tunteita? Yksi rakastuu oitis, toista jännittää ja pelottaa, kolmatta innostuttaa ja ihastuttaa, mutta miksi neljäs on välinpitämön tai jopa vihainen? Mistä tunteet tulevat ja miten voin vaikuttaa niihin?

Miksi toisissa parisuhteissa lapsen tulo vahvistaa suhdetta ja syventää siinä koettuja rakkauden tunteita? Miksi joskus käy päinvastoin?

Miksi toiset vanhemmat ajautuvat jatkuvasti riitoihin toistensa ja lastensa kanssa? Mitä tekevät tai ajattelevat toisin vanhemmat, joiden suhde toisiinsa ja lapsiinsa kukoistaa tilanteesta ja kasvuvaiheesta toiseen?

Luennolla tarjolla työkaluja ja harjoituksia:

* Tunteet – regointi vs. päämärätietoisuus
* Syvempien tarpeiden täyttäminen – positiiviset- vs. negatiiviset tavat
* Arvot ja uskomukset vanhempana – yhteistyö ja synergia* vs. riidat ja konfliktit (*Synergia = enemmän kuin osiensa summa!)

Valmennuksessa työskennellään seuraavien aihepiirien parissa:

- Pinnalliset halut saavat meidät useimmiten reagoimaan ajattelemattomasti. Luonnollisten tarpeiden täyttyessä reagointi vähenee ja tasapainoinen toiminta lisääntyy. Mitä positiivisia, mitä negatiivisia keinoja sinulla on täyttää omat, puolisosi ja lapsen perustarpeet?

- Riidat ja konfliktit syntyvät ihmisuhteissa (vanhempien kesken) ja vanhempi-lapsi suhteessa eriävistä arvoista ja uskomuksista – tiedätkö mitkä ovat sinua ohjaavat arvot ja uskomukset?

- Lapsi perii vanhempiensa tunneympäristön* – millaisen tunneympäristön* haluat lapsesi perivän sinulta ( *Tunneympäristö = Säännöllisesti koetut tunteet)

-Vanhemmuus – loputon kasvun ja antamisen mahdollisuus.

TERVETULOA!

Hinta: 25€
Vetäjänä: Heikki Harju
Mukana: Heidi Kuusisto

27.2.2013

Vesi, suola, rasvat, sienet - tasapainoa luonnollisesti

Tähän postaukseen olen koonnut tämänhetkisiä itselle ja varmasti monelle muullekkin toimivia, kokonaisvaltaisesti tasapainottavia ruokajuttuja, joista jokaiseen liittyy pieni sepustus. 

1. LAATUSUOLA ja PUHDAS VESI

Suolan hehkuttaminen voi tuntua toistolta, mutta tiettyjä asioita vaan tarvitsee toistaa ja hehkuttaa, jotta ne menisivät selkäytimeen ja tätä kautta rutiiniksi.


Napsimme puolisoni kanssa laatusuolarakeita pitkin päivää ja laitamme niitä veden sekaan aika reilustikin, koska  juomme tosi paljon vettä. Korostetun (tai oikeasti normaalin) veden juomisemme huomaa helposti silloin, kun olemme poissa kotoa. Tilanteissa, joissa monet muut eivät muutaman tunnin sisällä juo mitään paitsi ehkä entisestään kehoa kuivattavaa kahvia, lorautamme kurkkuumme helposti puolikintoista litraa suolalla maustettua vettä. Siis, kumpi on normaalia?

Suola on herkkua ja auttaa myös monesti hetkelliseen makeanhimoon. Makeanhimo kun on monesti mineraalien tai suolojen vajetta. Laitan monesti suolaa sinne, mihin aiemmin laitoin sokeria (kun joskus muinoin sokeria käytin), kuten puuroon. Suola löytää tiensä lähes kaikkiin ruokiin ja ilman suolaa vesi maistuu todella kuivalta ja oudolta. Vesi ja suola tasapainottavat täydellisesti toisiaan.

Kirjastani löytyy tarvittavat ohjeet oman suolatason testaukseen. Muistutan tässäkin välissä, että ennen laadukkaan suolan lisäämistä on tärkeä kiinnittää huomio riittävän veden juontiin. Eli suolan lisääminen on suoraan verrannollinen siihen, että lisäät myös veden juontia, koska monet meistä juovat selvästi liian vähän. Veden juonnin lisäys taas huuhtelee pois mineraaleja kehostamme. Jos suolaa lisätään ilman riittäviä nesteitä, voi kehoon tulla liikaa natriumia, joka tällöin aiheuttaa turvotusta jne. Turvotusta voi tulla myös silloin, jos elämäntapaan tai entiseen sellaiseen on kuulunut vähänkin enemmän normisuolaa (99% natriumia), jolloin huonoa natriumia on kehossa liikaa suhteessa kaliumiiin, joka on natriumin vastapari. Tällöin pitää ainakin hetkeksi rajoittaa suolan käyttöä tai esimerkiksi käyttää jonkin aikaa kaliumpitoista Jozo-suolaa, josta on vähennetty 50%:a natriumia. Se on tosin puhdistettua, joten sen pitkäaikaista käyttöä en suosittele.

Omaa vesitasapainoa ja veden määrää kehossa voi tutkia esimerkiksi kehon koostumusta mittaavalla vaa'alla. Meiltä löytyy Wilfa-merkkinen. Veden määrä riippuu pitkälle kehossa olevista rasvoista eli mitä enemmän rasvaa, sitä vähemmän vettä. Tosin (ja usein) nestehukasta voi kärsiä, vaikka rasvaa olisikin vähemmänpuoleisesti. Muistutan myös siitä, että veden ja mineraalien kulutus on hyvin yksilöllistä. Itselläni niitä kuluu paljon -etenkin tällä hetkellä.

Löysimme äskettäin lähes potentiaalisen asunnon muutaman kilometrin päästä lähteeltä. Asunto oli rauhallisella alueella, paikalla, jonne autotiet eivät kuuluneet (mikä on todella harvinaista). Hiljaisuudesta on muodostunutkin itselleni pääkriteeri uuden asunnon löytämisessä. Myös kaupungista löytyy hiljaisia tai lähes hiljaisia paikkoja. Tajusin hiljaisuuden valtavan voiman nukkuessani yhden yön hiljattain vanhemmillani yksin. Kuuntelin hiljaisuutta monta tuntia ja tajusin, että kaikki on siinä. Ei ollut haluja tai aikaa. Kaikki vain oli. Nykyisessä kotonamme hiljaisuuden löytäminen ei ole niin helppoa, kun asunto on niin pieni ja vauva tuhisee öisinkin vieressä puhumattakaan päivittäisistä desibelien määrästä. Autotiekin mölyää vieressä, jos ulos haluaisi mennä rauhoittumaan.

Puhdas vesi ja puhdas, hiljainen ympäristö ovatkin maadoittajiani top 2. Aina, jos olen juonut hetken aikaa suodatettua vettä ja saan lähdevettä, ero on valtaisa ja suupielet menevät väkisinkin hymyyn. Kiitos luonnonlähteistä, vaikka ainakin täällä päin niitä on valitettavan harvassa. Jos et ole huomannut, uusi Löydä lähde-sivusto on avattu jo jokin aikaa sitten. Uudistuksen myötä, myös mieheni Heikki sai lähteä sivuilta, nyyh :)


2. RASVAT 

Hyvät rasvat ovat supertärkeitä. Olen huomanut sen viimeistään nyt vauvamme kanssa. En voisi kuvitella antavani hänelle pääruokia ilman hyviä rasvoja, jotka vahvistavat ja tasapainottavat solujamme ja koko immuunipuolustusta kokonaisvaltaisesti. Koko perheemme solut huutavat rasvaa edelleen, vaikka olemmekin niitä tankanneet jo vuosia.

Viimeisimpänä special-tuotteena perheemme on löytänyt laadukas kalaöljy, joka tälläkin hetkellä balansoi kehojamme. Uudet testitulokset näyttäköön faktaa parin kuukauden päästä, mutta jo nyt saamamme kokemus ja muiden tulokset ovat enemmän kuin vakuuttavia. Jos haluat kuulla lisää aiheesta, mene ihmeessä perjantaina Tampereella pidettävään rasvahapot balanssiin Vol2 - iltaan kuulemaan lisää. Kerron toki testituloksista lisää myös blogissani jonkin ajan päästä.

Muita päivittäin käyttämiämme rasvoja ovat avokado, oliiviöljy, camelinaöljy (Jeren "pääöljy" ruokien seassa), siemenet (erit. chian), pähkinät, luomuvoi ja vähintäänkin viikottaisessa käytössä ovat kookosöljy, kookosmaidot ja kaakaovoi. Kuvassa Jeren ruoka-annos tai osa siitä.

Jeren ruokaa 


3. SIENET


Mainitsen tässä yhteydessä myös sienet, koska sain muutama viikko sitten tutustumispaketin äärimmäisen tyylikkäältä suomalaiselta  Four Sigma Foods:lta. Moni on varmaan törmännyt kyseisiin tuotteisiin ja firmaan jo muissa blogeissa, mutta on varmasti edelleen monia, joita nämä Suomessa vähän vähemmän tunnetut sienet epäillyttävät. Tosin pakurista on tullut viime aikoina joka tuutista ja mitä enemmän jostain uudesta hyvästä asiasta puhutaan, sitä enemmän luottamusta se alkaa yleensä herättää.

Omasta kokeilupaketistani löytyivät Princess - yrttisekoituksen lisäksi instant-juomia Chagasta eli pakurista sekä Reishistä eli lakkakäävästä. Instant-juomat ovat tosi käteviä, kuuman veden tai maidon sekaan heitettäviä pikakahvimaisia jauheita, joista saa helpon kahvimaisen juoman parissa minuutissa. Princess ja Prince (joka meni Heikille kokeiluun, mutta joka ei ole vielä ehtinyt pussia avata) sopivat taas vaikka smoothien sekaan lisäboosteriksi.

Luulisin, että juomat sopivat erityisesti niille, jotka muutenkin juovat kahvia tai vastaavaa. Itse, 4:ttä vuotta kahvittomana ja käytännössä alkoholittomana, kehon puhdistaneena ja monilla mittareilla melko stressittömänä, en nimittäin kokenut suurempia valaistumisen hetkiä näiden juomien kanssa lukuunottamatta makuelämystä, joka oli kyllä positiivinen yllätys. Juoman avulla sai monesti tarvittavaa apua makeannälkään (kyllä, vaikka se on vähentynyt sitä on edelleen varsinkin univelkaisina päivinä) etenkin, kun juoman pohjana käytti kuumaa riisi- tai kookosmaitoa. Tällöin juoma oli varsinainen herkkupommi! Tämä on rehellinen, yleensä terveyttä ja tasapainoa pursuilevan, mutta tällä hetkellä kroonista univelkaa potevan äidin kokemus käytettyään instant chagaa ja reishiä ainakin 2 pussia päivässä 3 viikon ajan. Princess-sekoitusta muistin käyttää muutaman kerran smoothien seassa.


Kun maistatin juomaa parille tutulleni, he eivät sitä kovinkaan herkkuna pitäneet. Makuaisti ja tottumukset siis vaikuttavat paljon näissä asioissa. Eräs firman työntekijä sanoikin, että juomista näyttäisi olevan suurin hyöty niille, jotka niitä eniten tarvitsevat. Ihan varmasti! Oma kehoni tuntuu olevan sen verran tasapainossa, että tarvetta lisästimulanteille tai special-tasapainottajille ei välttämättä ainakaan juuri nyt ole. Mutta voisin ajatella, että ihmiset, jotka käyttävät paljon nautintoaineita tai vähemmän luontaisia stimulantteja tai ihmiset, jotka matkustavat paljon tai tekevät paljon töitä tai muuten elävät enemmän stressialttiissa ympäristössä voisivat hyötyä näistä adaptogeenisista juomista. 

Yrityksen mainosesitteessä ja sivuillakin monet kyllä kehuivat kovasti tuotteita ja itsekin päädyn tuotteiden arviossa ehdottomasti plussan puolelle ainakin muutaman viikon kokeilulla, mutta oma kokemus koskee ensisijaisesti makuelämystä - ei välttämättä muita effektejä. Niin ja urheilijoillekkin tuotteet varmasti bueno lisä! Modernissa ajassa eläessämme on siis ehdottoman tärkeää, että tarjolla on myös luonnollisia tapoja tasapainottaa ja virkistää kehoa.


Oma suosikkireseptini:

1,5 dl kuumaa (lähde)vettä
1,5 dl kuumaa kookos- tai riisimaitoa
1 pss. Instat Reishiä/Chagaa
-->sekoita

Taidan hankkia tuotteita jatkossakin, jos makeaa juomahammasta alkaa kolottamaan...


Jutun kuvat on ottanut Maria Tuominen 

20.2.2013

Väärä kysymys

Törmään monesti seuraavaan kysymykseen joko itseni, jonkun läheisemme tai asiakkaamme tms. kohdalla: "Mitä minä haluan elämältä?". Kun tätä kysymystä lähtee selvittämään, voi edessä olla pitkä matka. Pelkät "rakkaus, vapaus, ilo, hyvinvointi, terveys..." eivät pidemmän päälle auta, jos kohtaa jatkuvasti itsensä tämän kysymyksen ääreltä ja pohtimassa, miksei ole tyytyväinen juuri tässä ja nyt.


Hyvä tapa katkaista kyseinen (loppumaton?) itsekysely on kysymyksen vaihtaminen. Tämä tapahtuu siirtymällä pois pelkän oman minän kuplasta ja ottamalla uusi katsantatapa asiaan. Tämä tarkoittaa sitä, että aletaankin katsoa itseä osana suurempaa kokonaisuutta, elämää ja maailmaa. Kun kysymys muuttaa muotoaan, oman pienen mielen halut eivät enää ole tapetilla ja vastauksia alkaa löytyä. Vastaukset eivät tällöin ole ehkä mukavia, mutta sisimmässämme tiedämme niiden olevan oikeita. Ja ottaessamme ensimmäisiä askeleita kohti totuutta, koemme takuulla suurta iloa, täyttymystä ja vapautta.

Suurempi kokonaisuus voi toiselle tarkoittaa omaa lähipiiriä- ja ympäristöä; miten voisin olla avuksi ja hyödyksi heille juuri nyt? Entäpä koko maailma, missä elämme. Tämä ympäristömme todellakin tarvitsee apua ja mikä onkaan paras keino auttaa sitä kun voittaa omat pelkonsa, jotka estävät toiminnan. Jahkailu pois, koska vain toiminta on se, joka todellisuudessa kertoo olemmeko oikealla polulla. Pelkoja ei voiteta silloin, kun pyörittelemme kysymystä "mitä minä haluan". Sen sijaan kysyessämme aina: mitä maailma haluaa meiltä JUURI NYT, olemme oikealla tiellä. Se nimittäin menee niin, että maailma - tai elämä - haluaa meiltä usein eri elämänvaiheissa ja tilanteissa eri asioita, joten on turha miettiä välttämättä sitä, mitä se haluaa meiltä pidemmällä tähtäimellä tai varsinkaan "sitten kun".

Kaikkein tehokkainta on siksi miettiä, mitä maailma haluaa meiltä juuri nyt. Se voi tarkoittaa päätöstä jonkin toiminnan eteen juuri nyt. Se voi tarkoittaa konkreettista olosuhteiden muutosta ja toimintaa juuri nyt. Ei sitten kun tai huomenna vaan juuri nyt. Tekosyitä riittää loputtomiin. Kysymys kuuluukin, haluatko vastata elämän kutsuun ja ottaa vastuun itsestäsi, toiminnastasi ja elämästä ympärilläsi?

Siispä, kun huomaat pyöritteleväsi mielessäsi samoja ajatuksia ja pohdintoja - voit havahtua ja vaihtaa kysymystä.




Posti toi minulle tänään lehden, jossa löysin itseni kertomassa sitä, mikä oma elämäntehtäväni on juuri nyt. Se on sitä, mikä on hyväksi niin minulle, perheelleni kuin suuremmalle hyvälle. Se on se juuri nyt. Enkä valinnut sitä helpointa vaihtoehtoa :)

Tuoreesta Voi Hyvin -lehdestä löydät melko kattavankin haastattelun allekirjoittaneesta ja kuviin on päässyt myös muu perhe Fanni-kissaamme lukuunottamatta. Fanni on aina vieraiden käydessä sohvan alla ja paljastaa itsensä vain  harvoille ja valituille :)

Ai niin ja uudessa Luontaisterveys-lehdessäkin on kattava haastatteluni. Laadukkaita lehtiä nämä molemmat ja ilo olla kertomassa asioista ja ajatuksistani juuri nyt.

14.2.2013

Halujen viidakossa

Ennen kuin alat lukea: Pitkästä aikaa (?); vedä syvään henkeä, pyöritä hartioitasi ympäri, katso, mitä näet ympärilläsi. Katso, mitä ulkona tapahtuu. Havahdu olevasi vain pieni piste universumissa. Ja nyt voit katkaista ajatusvirran ja olla kiitollinen ehkä tärkeimmästä asiasta ikinä: siitä, että olet olemassa.

Ja sitten lyhkäiseen kirjoitelmaani, jonka voit halutessasi lukea tai sitten jättää lukematta. Lupaan, että mitään et menetä, jos sammutat koneen juuri nyt. Yllätä itsesi :)

Halut. Niitä meillä on paljon. Mistä ne oikein kumpuaa? Ja kuinka helpostikaan menemme niiden valtaan.

Kun haluamme jotain, toimimme sen ajatusrakenteen mukaisesti, että meiltä puuttuisi jotain juuri nyt. Halu kohdistuu aina tulevaisuuteen, "sitten kun"...olen tyytyväisempi, onnellisempi jne. Läsnäolo on halun vastakohta. Kuten kiire. Ja tyytymättömyys. Halutessamme jotain lisää tunnemme itsemme riittämättömiksi.

Halun muodostumiseen - ja läsnäolon kadottamiseen (ja ajan hukkaamiseen) - ei tarvitse paljon. Siihen tarvitaan vain yksi klikki facebookkiin katselemaan kavereidesi tai "kavereidesi" päivityksiä. Huomaatko, että jos hetki sitten olit tyytyväinen ja läsnä niin ei mene kauaa, kun mielesi täyttää erilaiset kiinnostuksen ja haluamisen kohteet ja olet matrixissa, keinotodellisuudessa - maailmassa, jossa ajatuksesi määräävät valloillaan oleva kulttuuri - muiden ajatukset ja halut - eikä se, mitä todella olet.

On helppoa elää "tärkeää" ja kiireenomaista elämää muiden mukana. On helppoa alkaa suorittamaan asioita, kuten terveyttä. Mutta edessäsi on tällöin loputon tie, jossa oman kehon kuuntelun matka vain kasvaa. Ja juuri, kun luulit olevasi perillä uusimmista näkemyksistä ja trendikkäistä hifituotteista, on uusi aalto jo vyörymässä päällesi. Lisää, lisää, lisää - mieli huutaa. Juuri, kun ajattelit keskittyä yhteen asiaan edes viikon, olet taas suuren hämmennyksen parissa. Oma elämäntehtävä, joka paljastuu ainoastaan olemalla läsnä, katoaa vaihtoehtojen viidakkoon ja jatkuva ajatusten vaihtuminen hämmentää. Kuka minä olin, mitä minä haluan, mitä minä teen? Miksi päätökseni eivät pidä vaan pakka on jatkuvasti sekaisin?

Pelkkä (läsnä)oleminen ja pyyteetön antaminen on niin harvinaista, että se hämmentää ihmisiä. "Eikö tuo oikeasti halua mitään". "Eikö sillä ole nyt omia motiiveja peleissä, kun se jakaa minulle tuota tietoa...". Toisaalta sisäinen tyytyväisyys ja rauha ei myöskään aina näy ulospäin varsinkaan ihmisvilinässä. Ulospäin voit näyttää keneltä tahansa, mutta erona muihin on se, että pystyt näkemään maailman oman mielen kuplan yli. Ja kun samaistut siihen todelliseen osaan, mikä olet kun "vain olet" - rakkauteen - näet ja keskityt siihen myös muissa. Eikä elämä mene vauhdilla ohi, koska elämä on juuri nyt. Juuri nyt. JUST NOW!
 
Läsnäolo on myös hämmentävintä mielelle, kun tajuat, että et oikeasti tarvitsekaan mitään. Yhtäkkiä kaikki on tässä ja nyt ja tällöin kuljet jälleen oman elämäntehtäväsi polkua.  Joskus kuitenkin joudumme etsimään itseämme, kukin omalla tavallaan välillä risukasoissa hyppien, kunnes läsnäolo paljastaa itsestään edes pienen ripauksen. Sitten kun se paljastus (jälleen) tulee, ei ole enää mitään epäselvää, mitä haluaa. Olla läsnä!!! Millään muulla ei ole enää m-i-t-ä-ä-n merkitystä. Ja mikä parasta, unelmoidakin saa. Tästä tilasta käsin tehdyt tavoitteet ja unelmat ovat kuitenkin usein hyvin erilaisia, kuin mieleemme ohjelmoidut halut ja niille pitää tavallaan antautua. Ne voivat olla suuria tai pieniä - monesti meitä yllättäviä.

Ennen aidosta tilasta käsin tehtyjä tavoitteita ja unelmia meidän tulee kuitenkin "vakiuttaa" läsnäolo tiettyyn pisteeseen eli samaistua siihen enemmän kuin mielen myllerryksiin. Samaistua enemmän tässä hetkessä elämiseen, kuin tulevaan tai menneeseen. Muuten heittelehdimme jatkuvasti mielen halujen ja aitojen halujen jojossa.

Mutta se ei haittaa, jos läsnäolo on välillä kateissa. Sen kuuluukin olla, jotta sen taas paljastuessa näemme elämän aina laajemmin ja laajemmin.

Olitko tätä lukiessa läsnä, edes hetken? Luota siihen tilaan, se on aitoa :)

5.2.2013

Vaikutusmahdollisuuksia...

Uutispimentolainen elämäntapani johtaa väistämättä siihen, että olen välillä ihan pihalla, mitä maailmalla tai Suomessa tapahtuu. Olen kuitenkin huomannut, että en tarvitse 99,9%:a siitä tiedosta, mitä uutisissa tulee tai mitä lehdissä lukee. Päinvastoin. Olen paljon tehokkaampi, kun keskityn vain oleelliseen; niin oman kuin ympäristöni hyvinvointiin ja asioihin, joihin VOIN vaikuttaa. Entisessä elämässäni koin usein suurta turhautumista, kun koitin mielessäni pohtia, miten voisin muuttaa ympäristöäni ja vaikuttaa enemmän asioihin. Sitten lopetin yrittämisen ja opin kuuntelemaan itseäni, aitoa itseäni. Toisinsanoen opin olemaan läsnä hetkessä ja täten myös kehon aitojen viestien kuuntelu mahdollistui. Sitten kaikki tapahtuikin itsestään. Elämä alkoi viemään ja edelleen se vie helposti oikeiden asioiden äärelle. Tämä siis kun on läsnä. Kiire ja tyytymättömyys ja tarve muuttaa ulkoisia olosuhteita ovat läsnäolon vastakohtia. Tiedän, että vauva-arjessa läsnäolo ja kiireettömyys eivät ole niitä helpoimpia toteutettavia asioita. Ne ovat kuitenkin mahdollisia ihan kaikille, jos vain tarpeeksi haluaa.

Joskus käsiini osuu kuitenkin joku lehti, jossa on asiaa, joka innostaa kirjoittamaan ja tällä kertaa se oli Aamulehden sunnuntailiite vanhemmillani. Lehdessä kerrottiin kansalaisaloitteista ja mahdollisuudesta, että jokainen voi tehdä aloitteen, joka tarpeeksi kannatusta saadessaan päätyy eduskunnan lakialoitteeksi. Kansalaisaloite.fi - sivulta:

"1.3.2012 alkaen Suomessa on käytössä uusi valtiollisen tason vaikuttamiskeino, kansalaisaloite. Se antaa kansalaisille mahdollisuuden saada aloitteensa eduskunnan käsiteltäväksi. Uuden järjestelmän yleisenä tavoitteena on edistää ja tukea vapaata kansalaistoimintaa sekä siten vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa, jossa eri väestöryhmät osallistuvat ja vaikuttavat aktiivisesti yhteiskunnan kehittämiseen.

Maaliskuun alusta voimaantulleen perustuslain uuden säännöksen mukaan vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi."

Palvelussa voit kannattaa aloitetta ja itse löysin lehden vinkkaamana ainakin yhden, jolle annoin ääneni:

ENERGIAJUOMAT K16 - Kansalaisaloite energiajuomien myynnin kieltämisestä alle 16-vuotiaille

Toinen aloite, josta hieman myöhästyin (mennyt siis ohi monetkin asiat viime vuonna) on laki turkistarhauksen kieltämiseksi. Tämä aloite onkin saanut jo 70 000 ääntä ja se luovutettiin hiljan eduskunnan käsittelyyn. Hieno juttu!

Toinen tapa, miten voi vaikuttaa on allekirjoittaa adressi adressit.com - palvelussa. Seuraava adressi on tuttavani Lassin alullepanema ja koskee Tampereen seudulla asuvia:

Bussi 1 €. Aloite joukkoliikenteen houkuttelevuuden lisäämiseksi

Allekirjoitin! Autottomuus ja bussilla matkustaminen on täydellistä ja helppoa. Itse pääsen vaunujen ja vauvan kanssa toistaiseksi maksutta, mutta lisää etuja bussimatkailuun kyllä kaivattaisiin. Asumme tällä hetkellä vilkasliikenteisen tien lähellä ja voi sitä yksinautoilevien määrää. Voin kumppanini kanssa todeta lämpimästi, että autottomuus vähentää huimasti stressiä ja bussissa matkustaessa saa tarvittavia pysähdyshetkiä päivään.

Vaikutamme jokaisella valinnallamme niin omaan kuin ympäristön hyvinvointiin. Joskus hetkelliset valintamme voivat tuntua esimerkiksi kalliilta, valitessamme esimerkiksi jonkin hifimmän hyvinvointituotteen. Joskus hetkelliset valintamme voivat tuntua myös työläältä - kuten useiden kauppakassien kantaminen kaupasta kävellen. Itse ainakin mietin aina valintojen kokonaishyötyä. Tai mietin ja mietin, kun en paljoa mieti :) Jos tekemiseni tai valintani ovat hyväksi niin minulle kuin suuremmalle hyvälle, niin se on silloin hyvä juttu. How simple is that!

Ja loppuun Tampere-hehkutusta...

Eräs tuttavamme vinkkasi Turkuun suunnitteilla olevasta mahdollisesti meitä kiinnostavasta yhteisöstä, mutta ei meitä kovin helposti täältä Tampereen suunnalta liikuteta poispäin. Tämä varsinkin nyt, kun keskustassa kävelee. Uusi erittäin tyylikäs ja tilava Ruohonjuuri (kuvassa) seisoo YLPEÄNÄ keskustorin kupeessa ja kävelykadulla ei voi olla huomaamatta toista luomuaittaa, Punnitse ja säästää. Näiden väliin mahtuu vielä Runsaudensarvi! Puhumattakaan Kauppahallin uudehkosta luomusalaattibaarista, joissa poikkeamme harva se kerta, kun kaupungilla käymme - viimeksi tänään vauvaluennon jälkeen. Nam nam. Kuten huomaamme, uusi (ruoka/terveys/kulutus)kulttuuri on käsissämme ja me jokainen rakennamme sitä pala palalta, askel askeleelta ja annamme sen, mitä kauttamme on tarkoitus antaa.



Ps. Jos kaipaat selkeytystä elämäntehtävääsi tai kaipaisit tukea läsnäolevan elämän pariin niin suosittelen lämpimästi valmennuksiamme! Koska silloin, kun toteutamme elämäntehtäväämme, kehokin hoitaa itsensä automaattisesti kuntoon. 

Läsnäolo=Kehon kuuntelu

31.1.2013

Lisää rasvahapoista ja kalaöljystä

Erittäin monet osoittivat syystäkin kiinnostusta viime postauksessa mainitsemaani kalaöljyä kohtaan.

Siksi kokoamme aiheesta nyt selkeän tietopaketin, joka sinulla on mahdollista saada seuraavassa uutiskirjeessäni, jonka lähetän muutaman päivän sisällä.

Jos siis et vielä ole klikannut itseäsi uutiskirjelistalleni, tee se nyt tämän sivun oikean palkin alalaidasta kohdasta: "Tilaa uutiskirje" 

Päivitä listalle myös uusi sähköpostiosoitteesi, koska listalla on monia vanhentuneita osoitteita. Jos et ole varma oletko listalla (lähetin viimeksi joulukuussa uutiskirjeen), voit klikata varmuuden vuoksi sinne uudelleen.

Uusi infoiltanen aihepiiristä on myös tulossa pian. Ilmoittelen siitä heti, kun se varmistuu.

Saimme juuri tietää, että vyöhyketerapeuttimme arvot olivat parantuneet kahdessa kuukaudessa tuotteen käytöllä seuraavasti: 

Omega 6 vs omega 3: ennen: 5/1, jälkeen: 2/1 (ihanne siis alle 3:1)
Kokonaissuoja rasvahapoista: ennen: 42, jälkeen: 91 (tavoite:100)

28.1.2013

Rasvahapot kehossamme, tärkeää testata!

Tämän hetkisellä kokemuksellamme ja tiedollamme järjestys, miten kehoa tasapainotetaan olisi erittäin tärkeä huomioida. Ei siis pelkkä ruoka tai ravinteet, mitä sisäämme laitamme - oli se sitten kuinka laadukasta tahansa - vaan ensisijaisesti se, kuinka sen on mahdollista toimia kehossamme. Siksi käymme läpi niin yksilövalmennuksessa kuin luennoilla vaihe vaiheelta tiettyjä asiakokonaisuuksia, jotka oikeassa järjestyksessä tehtynä vievät meitä enemmän kokonaisvaltaiseen tasapainoon ja oikeaan suuntaan. 

Ensimmäiset seikat, jotka testaamme ihmisiltä ovat tärkeät suolamineraalit; natrium, kalium, magnesium ja jodi, jotka tietenkin tarvitsevat riittävästi hyvin imeytyvää laadukasta vettä sekä happea toimiakseen. Kyseiset mineraalit pitävät solupumppumme toiminnassa ja täten (solu)aineenvaihdunta ja kehon sähköinen viestinkulku mahdollistuu eli keholla on mahdollisuus toimia niinkuin sen kuuluu. Monella kyseisiä mineraaleja on alle 40% kehossa, jolloin ravinteilla voi olla suuria vaikeuksia imeytyä. Olemme testanneet jo useita kymmeniä ihmisiä lähipiiristämme ja todenneet, että käytännössä kaikilla vähänkin "tavallisemmin syövillä" on suuria vajeita yhtä lailla kuin puhtaammin syövillä. Testien mukaan itselläni on mennyt lähes vuosi, että olen saanut magnesiumin, jodin ja muut suolat lähes täysiin mittoihin. Jatkuvastihan niitä pitää tankata, etenkin oma kulutukseni on sen verran suuri juuri nyt. Onneksi on tapoja ja mittareita, joilla niiden tasoa pystyy jatkuvasti havainnoimaan.

Kun suolatasot alkavat olla 50% paremmalla puolella tai niitä on tankattu ainakin jonkin verran, on aika siirtyä katsomaan rasvahappojen ja antioksidanttien tasoa. Nämä kaksi tekijää ovat pääosin vastuussa immuunivasteestamme eli ne pitävät yllä solun terveyttä, ehkäisevät tulehduksia ja antavat suojan kaikkia pöpöjä ja epäpuhtauksia vastaan, joita saamme jatkuvasti ympäristöstä. Antioksidanttitasomme (yleiskuva) mittautimme viime kesänä huippulukemin ja nyt olemme saaneet mittautettua myös rasvahappotasomme. Mittaukset yleisesti ottaen ovat mainioita, koska mitenkä muuten tietäisimme, missä mahdollisesti mättää, jos olemme kipeitä, sairaita tai muuten huonovointisia. Toki myös ennaltaehkäisevästi on tärkeä saada tietoa etenkin, jos esimerkiksi on raskaana.

Kuulimme mahdollisuudesta rasvahappoja kattavasti mittaavaan testiin yllätys yllätys luotto-vyöhyketerapeutiltamme, joka oli tutustunut upouuteen tuotteeseen, jonka mukana voisi mittauttaa tasonsa maksutta. Vyöhyketerapeuttimme on jo vuosikausia perehtynyt mahdollisimman laadukkaisiin ja tehokkaisiin lisäravinteisiin ja käyttänyt myös Suomen mittareilla laadukasta kalaöljyä jopa moninkertaisia annoksia. Testi osoitti kuitenkin, että hänen kokonaissuojalukunsa oli alle 50 (100 maksimi) tarkoittaen sitä, että hänen kehossansa on päällä puolittainen tulehdustila.

Testi mittaa myös erityisen tärkeää suhdetta, omega 6:n ja omega 3:n suhdetta toisiinsa. Monien terveysviranomaistenkin mukaan tuo suhde tulisi olla enintään 5:1 (omega 6 ja 3), mutta tuotteen takana oleva yritys on teettänyt nyt testin 7000:lle pohjoismaalaiselle ja sen kautta on saatu selville, että yli puolella on jatkuva vähintäänkin puolittainen tulehdustila kehossaan ja vain 10-20%:lla on tasapainoinen elämäntapa ja ruokavalio rasvahappojen osalta. Etenkin testatuilla suomalaisilla oli huolestuttava tilanne. Rasvahappojen suhde oli muutamilla jopa 15-20:1, näin jopa pienillä lapsilla.


Mielenkiinnolla tietenkin tutustuimme tuotteeseen ja lähetimme omat verinäytteemme analysoitavaksi Norjaan, puolueettomalle taholle St. Olavin yliopistolliseen sairaalaan. Parin viikon päästä saimme testit, jotka kertoivat, että elämäntapamme toimii ainakin tietyllä osin myös rasvahappojen suhteen. Omega 6 ja 3:n suhteet olivat nimittäin itselläni 3,5:1 ja Heikillä 3,7:1 eli ihanteelliset (vaikka toki tuostakin voi parantaa alle 3:1:n).

Kuitenkin tuo kokonaissuoja-luku, johon vaikuttaa 11 rasvahapon määrä kehossamme jäi vajaaksi aiheuttaen sen, että kehomme on  puolittaisessa tulehdustilassa. Oma suojalukuni oli reilut 60 ja Heikillä 80, kun 100 on maksimi. Omalla kohdallani tietenkin on hyvä muistaa se, että päivin ja öin imettävänä äitinä minusta imetään ravinteita, etenkin noita rasvahappoja. Lisäksi univaje ym. vaikuttaa yleisesti rasvahappojen ja kaikkien ravinteiden imeytymiseen ja toimivuuteen. Mutta luonnollisesti tämä tulos lisäsi intoa tuotteen käyttämiseen.

Selvitimme kuukauden kyseisen tuotteen laatua ja kun lopulta saimme kaikki tarvittavat ja meitä vakuuttavat tiedot, päätimme lähteä mukaan öljyn ns. yrityspuolelle tarkoittaen sitä, että meidän kauttamme saa nyt tilata kyseistä tuotetta. Olen iloinen, että voin tätä kautta kertoa erittäin toimivasta ja laadukkaasta tuotteesta - nimittäin tuote lupaa, että rasvahappomme tasapainottuvat/parantuvat (niin omega 6 ja 3 sekä kokonaisluku) 120 päivässä. Kun tuotetta lähtee tilaamaan, sen mukana saa nyt maksutta kaksi testiä, joilla pääsee tsekkauttamaan omat tasonsa ennen ja jälkeen öljyn ottamisen.

Toki rasvatasonsa voi testauttaa myös antioksidanttiklinikalla. Selvitin, että kyseisen testin hinta ak:lla on satasen pintaan. Jos tuotetta ei halua tilata, niin kannattaisi ehdottomasti käydä testauttamassa omat tasot. Tosin valmiste, josta omegoita sitten nyt ja jatkossa ottaa, tulisi olla tarpeeeksi tehokas. Olemme käyttäneet Heikin kanssa laadukkaita kala- ja krilliöljyvalmisteita ja toki syöneet myös kasviperäistä omega 3:sta ja kalaakin useasti. Nykyruoasta ja monista valmisteistakin on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa saada tarpeeksi kaikkea ja varsinkin jos syö jonkin verran "normiruokaa" saa helposti runsaasti huonoa, tulehdusta röyhäyttävää omega 6:sta.

Katsotaan kirjoitanko aiheesta enää blogiini enempää, mutta jos aihealue kiinnostaa ja haluat kuulla lisää tuotteesta, pidämme siitä jatkossa "tietoiskuja", jossa kerromme asiasta perusteellisemmin. Ensimmäinen info on tulevana keskiviikkona ja sen FB-eventti löytyy tästä. Jos joku ei pääse kyseiseen tapahtumaan ja aihealue kiinnostaa, annamme mielellämme lisätietoa meilitse tai puhelimitse. Monet vauvaluennolla olleet ovat jo asiakkaita ja tietenkin itse olen alkanut tankata tuotetta. Kerron sitten 3 kk päästä, mitä seuraava testi kertoo, kun olen tankannut öljyä.

Tuote siis lupaa, että omegoiden suhde parantuu ainakin 3:1 120 päivässä ja kokonaissuojaluku paranee myös. Vuosia kehitelty tuote on "ruokalisä", nestemäinen kalaöljy, jossa on monia parasta laatua ja luonnollisessa muodossa olevia öljyjä, jotka toimivat synergisesti tulehdusta ehkäisevästi.

26.1.2013

Negatiivisten tunteiden tarkoitus

Viha, kiukku ja kateus. Siinä kolmikko, jotka ovat ajoittaisia vierailijoita elämässäni. Toki koen ajoittain myös turhautumista, kärsimättömyyttä, syyllisyyttä ja muita "lievempiä" tuntemuksia, jotka ovat enemmän tunnistettavia. Muutama vuosi sitten mökkeillessäni ja harjoittaessani itsetutkiskelua, olemassa olostaan ilmoitti myös ylpeys, joka oli aiemmin pysynyt visusti tiedostamattomissa. Mutta jostain syystä sitä ei ole vieraanani viime aikoina näkynyt - tai sitten se on ollut valepuvussa.

Mitä ihmettä nämä negatiiviset tunteet tarkoittavat? Olen kirjoittanut paljon, että elämä ei ole aina kivaa. Välillä on nousuja ja laskuja. Sitten on pitkä tovi tasamaata.

Todellisuudessa elämä tai maailma on hyvin neutraali eikä se muutu niinkuin luulemme. Ainoastaan kokemuksemme siitä muuttuu alati vaihtuvien olotilojemme kautta. Jos koemme iloa ja rakkautta - elämä on iloa ja rakkautta ja näemme lähinnä hyviä asioita ympärillämme. Jos koemme synkkyyttä ja epätoivoa, keskitymme taas kaikkeen synkkään ympärillämme ja aurinko on jossain niin kaukana.

Negatiiviset tunteet ovat viestejä. Ne ovat viestejä, jotka tuovat meille kutsun kasvun mahdollisuudesta. Monesti emme ota tätä viestiä vastaan ollenkaan tai ainakaan heti, vaan vaivumme tunteen valtaan; synkkyyteen, jossa voivottelemme itseämme tai maailmaa. Entä jos olisi toinenkin tapa suhtautua tähän tilapäiseen kyläilijään, jolla selkeästikin on jokin tarkoitus?

Ihan kaikki täällä on energiaa. Ihmisellä on vapaus valita, miten hän käyttää ja kohdistaa ne kaikki viestit - joko enemmän konkreettiset ärsykkeet tai virikkeet tai sitten tunne-energian, jotka tulevat ulkopuoleltamme. Vapaus valita ei ole itsestäänselvyys ja meidän tuleekin kasvaa ja elää täällä jonkin aikaa tiedostamattomana siitä, että olemmekin oikeasti vapaita. Olemme tarkoituksella mielemme, erilaisten ajatusrakenteiden ja tunnereagtioiden pauloissa, kunnes aika on valmis ja ovellemme koputetaan. Kop, kop. Kuka sinä olitkaan?

Epäilen, että tätä lukevien joukossa on ainakin niitä, jotka kokevat joskus kateutta näihin asioihin liittyen, joista kirjoitan. Hyvinvointiin panostaminen, onnellisuus, itsensä toteuttaminen ja uskallus ovat asioita, joita kulttuurissamme on pidetty piilossa ja luovuutemme eteen on lastattu raskaita halkopinoja. Vähään tyytyminen, aidon itsensä piilossa pitäminen, ja vaatimattomuus ovat sen sijaan ohjelmoitu syvälle mieleemme. Kateuden piikki nousee helposti etenkin silloin, kun itsellä ei mene niin hyvin - tai toisin sanoen juuri sillä hetkellä ei satu tuntemaan hyviä tunteita tai pysty tarkkailemaan niitä objektiivisesti.

Kuten totesin, koen itse aika ajoin myös katetutta: joku tekee asioita, joita itse haluaisin tehdä. Tai jollain on jotain, jota minulla ei ole. Koen, että kyseisillä hetkillä minulta puuttuu jotain, jota jollain toisella on. Nyyh. Olempa surkea. Samalla kaikkea, mitä on saanut aikaan vähättelee ja työntää itseään kohti maanrakoa.

Tunnetta kestää kuitenkin nykyään aina yhä vähemmän aikaa. Koska ymmärrän sen viestin, yhä nopeammin. Se viesti (kateus) kertoo: "keskity omaan juttuusi ja tee se niin hyvin, kuin osaat".

Kateuden nostattaman tunne-energian voi siis kohdentaa täysin uudelleen sen sijaan, että siihen jäisi vellomaan. Tunteiden ymmärrys vaatii kuitenkin jonkin verran tietoisuutta; niin puhdasta järkeä kuin itsetuntemusta. Kykyä ylipäänsä nähdä tunteet irrallisena itsestä eli objekteina. Se ei tapahdu hetkessä, vaan pikku hiljaa harjoittelemalla. Negatiivisten tunteiden kanssa harjoittelu on helppo aloittaa: kun tunne iskee päälle, havainnoi sitä ja vaikka kirjoita siitä paperille. Näin saat sen ainakin osittain pois päästäsi.

Kirjoita paperille myös se, mikä viesti tunteella mahdollisesti on. Se on aina jotain liittyen oman toimintatavan muuttumiseen. Kun uskallat ottaa askeleita kohti muutosta - kohti aidompaa sinua, ikävät tunteet eivät enää koputtele ovellesi ainakaan niin kovasti tai usein. Ajan kanssa, kun vahvistumme ja osaamme jo nopeammin tulkita niitä ne pienenevät lähes olemattomiksi. Harvoin ne kuitenkaan täysin katoavat. Olemme täällä jatkuvassa kasvussa, johon tarvitsemme "niin hyvää kuin pahaa".

Hyvä keino aloittaa viestien tarkkailu on myös juuri tämä hetki, kun olotilasi on neutraali tai hyvä. Päätä, miten suhtaudut, kun ovellesi koputetaan. Päästätkö vierailijan sisään avoimin mielin ja kuulet, mitä hän haluaa kertoa vai yritätkö pitää oven kaikin keinoin lukossa ja tukahdutat jälleen mahdollisuuden kasvaa?

Kuten sanoin, vaatii ylipäänsä jonkunlaista kehitystä ja ymmärrystä, että näkee ja ymmärtää tunteen ja uskaltaa kokea sen aidosti ja etenkin hyväksyy sen. Kun olemme läsnä, aidot asiat virtaavat väkisinkin lävitsemme. Silloin ei ole tulppia tai halkopinoja edessä. Silloin on pakko kohdata kaikki, eikä pysty välttämään mitään.

Olemme pyrkineet antamaan myös lapsemme mallin tunteiden näyttämisestä ja käsittelemisestä. Tärkeintä on tilanteen hallinta. Emme myöskään hyssyttele lasta ja pyri pitämään hiljaisena sosiaalisessa tilanteessakaan. Pyrimme ymmärtämään häntä ja etenkin isompana sitten voimme keskustella hänen kanssaan siitä, mistä kiukku on johtunut, niinkuin tässäkin opastetaan.


Myös tämä postaukseni varjoista voisi tässä kohdin olla kertauksen arvoinen.

24.1.2013

Tie tasainoon - uusi valmennuksemme ja vauvaluento vol 3

Saamme Heikin kanssa säännöllisin väliajoin kyselyitä valmennuksista tai hyvistä valmentajista, joten nyt oli aika tehdä asialle jotain itse. Tie Tasapainoon (ks. jatkossa myös vasemmalla sivupalkissa) on kokonaisvaltaisesti ihmistä lähestyvä valmennus, joka sopii etenkin ihmiselle, joka on enemmän tai vähemmän turhautunut nykyiseen olotilaansa tai elämäntilanteeseensa ja kaipaisi tukea ja työkaluja tarvittavan muutoksen tekemiseen, jotta nousisi uudelle tasolle. Valmennus sopii myös kenelle tahansa, kuka haluaa saada itseään tasapainoisempaan ja eteenpäin menevään tilaan kehon tai itsetuntemuksen osalta.

Katso tarkemmin aiheesta nettisivuilta, mutta lyhykäisyydessään ideana on se, että kartoitamme aluksi asiakkaan tilanteen ja teemme sen pohjalta toimintasuunnitelman, mitä asioita painotamme ja missä järjestyksessä. Valmennus voi sisältää esimerkiksi liikuntaohjelman- ja opastuksen, yksilöllisen suuntaa antavan ravinto-ohjeistuksen kehotyypitys huomoioiden, meditaatio-ohjausta, mineraali- ja antioksidanttitestejä jne. Meitä voi tilata pitämään aihealueistamme myös tietoiskuja esimerkiksi ystäväporukalle smoothien ja suklaan merkeissä. Tämän laitan tähän, koska yksi synttäritilaus tuli juuri :)

Annamme myös henkilökohtaista opastusta vauva- ja lapsiperheille, mutta opastuksemme eivät ole "ravintoterapeuttityylisiä" vaan enemmänkin yleisempää ohjeistusta, yksilöllisyyttä painottavaa ja vastuunottamista korostava.

Uusi vauvaluento järjestetään myös pian eli helmikuun 5. klo 12-14 Tampereella. Ks. tarkemmin Facebookista ja ilmoittaudu paikan päälle. Sopii erityisesti jo mukana olleille, mutta myös uusille kerrataan aiemmin käsitellyt tiedot.

Linkkasin eilen Facebookissa tähän uutiseen, jossa kerrotaan, että äidit ovat laiskoja imettämään ja että äidinmaidosta on huutava pula sairaaloissa. Sivulleni nousi aiheesta ihan hyvä keskusteluketju, jonka yksi kommenttini oli seuraava:

"Pitäisi tosiaan asennoitua siihen, että imetyksen aloittaminen ei välttämättä ole helppoa ja siinä tulee tehdä töitä (tein itse ihan valtavasti). Mutta toisaalta en ihmettele, ettei viitsitä/jakseta, kun ei vain ole energiaa/kapasiteettia. Tarvisi siis olla "perusta kunnossa" yleensäkin, kun lasta alkaa tuomaan maailmaan eli oma energiataso (niin fyysinen kuin henkinen) tasapainossa. Harvalla on ja sitten kun tulee pieniä ongelmia, niin heti luovutetaan. Niin omassa kuin lapsen hyvinvoinnissa vedetään mutkat suoriksi ja valitaan niitä nopeita ja helppoja ratkaisuja. Lopputulos sitten näkyy oireiluna joko heti tai myöhemmin. Kaikki valintamme tulevat eteemme ennemmin tai myöhemmin. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä aloittaa vastuun ottaminen."

Niinpä. Eli vastuunottaminen ei ole koskaan liian myöhäistä ja aina on uusi päivä :)


22.1.2013

Synttäriherkuttelua (ja paino vaan laskee..?)

Tämä postaus sisältää pitkästä aikaa herkkuohjeita, koska viime viikko kului herkuttelun merkeissä. Syynä olivat kolmet synttärit, joista Jerelle pidettiin pienen asuntomme vuoksi kahdet ja tohinaisen viikon päätteeksi myös mieheni täytti vuosia ja ihan pyöreitä - ruhtinaalliset 30-v (itsehän täytän kohta jo 32, "apua"!). Vauvastamme tuli siis samalla viikolla poika, kun vauvan isä sai siirtyä viimeistään nyt pojasta miehen rooliin (tai näin ainakin toivotaan). Koska juhlia oli ollut jo aiemmin viikolla tarpeeksi, "juhlimme" miestäni käymällä pitkästä aikaa muutamassa asuntonäytössä vain todetaksemme sen, että vielä ei näköjään ole aika muuttaa.


Roolitimme synttärivalmistelut siten, että vastasin itse asunnon koristelusta ja siivouksesta ja Heikki vastasi ruokapuolesta ja voin sanoa, että homma toimi! Tässä uudessa perhe-elämässä, jossa ylimääräistä aikaa ei ole, en kaipaa yhtään ei-niin-itselleni-luontaisia - asioita, joita tekisin tapaani mukaan suorittavasti. Mieheni on sen sijaan vastakohtani (ja ainakin joskus hyvä niin) eikä hän juurikaan ota stressiä asioista, jotka tekee tapansa mukaan ihan viime tipassa, esim. leipoo keskellä yötä seuraavaa päivää varten tai kokoaa vauvansänkyä siinä vaiheessa, kun ollaan jo synnytetty, vaikka kuinka on asiasta muistutellut aiemmin :). Oma mieleni toimii taas niin, että asiat tehdään hyvissä ajoin valmiiksi (ja ollaan myös tilanteissa ajoissa paikalla) ja sitten voidaan rentoutua. Mutta, olemme siis erilaisia.

Pidän panostavammasta ruoanlaitosta kyllä silloin, kun on oikeasti aikaa. Mutta nyt nautin enemmän kuin mielellään tuotosten maistelusta ja valmiiseen pöytään astumisesta. Lisäksi silloin, kun kokkaan, tykkään monesti kokeilla jotain uusia juttuja ja mielellään raakaa. Tässä kuitenkin mieheni synttärimenuu, josta saimme enemmän kuin kiitosta juhlissamme taviksempiinkin ruokiin tottuneilta vierailta. Menuun kuuluivat pizzaa kahdella täytteellä, suklaa/mutakakkua ja raw-mokkapaloja.

Tattaripizza (2 makua)



Pohja: Tattarijauhoja 2,5dl (gluteeniton, ravinnerikas vilja ja pizzapohjassa hyvin neutraali maku), 1,25 dl vettä, loraus oliiviöljyä, laatusuolaa

Sekoita pohjan aineet kulhossa ja painele ne uunipellille. Paista hetken aikaa uunissa (200 astetta) ennen täytteiden laittoa.

(Teimme siis 2*pohjan)

Täyte 1: Luomu-tomaattimurskaa, jossa laatusuolaa ja mustapippuria, oliiviöljyä ja valkosipulijauhetta, pilkottua luomutofua, tomaattia, paprikaa, luomujuuston suikaleita

Täyte 2: Sama tomaattimurska-seos, tonnikalaa luomuöljyssä (käytämme harvoin), tomaattia, luomujuuston suikaleita, paprikaa. Sovella, miten haluat! Päälle oreganoa.

Paista pizzat noin 200 asteessa kunnes juusto vähän rusehtaa

Pizzojen päälle sopisi vielä tuoretta rucola-salaattia uunista oton jälkeen!



Suklaa/"muta"kakku, luomu
Tämä kakku onkin jo aiemmin testattu ja takuuherkuksi todettu. Kiitos originaalireseptistä kuuluu mieheni veljelle perheineen. Jukan valmennusjuttuja voit katsoa tarkemmin mm.tästä.



Kuva lainattu



- 200g sulatettua luomuvoita 
- Lisää sulaan voihin 200g luomusuklaata paloina ja anna sulaa mössöksi. 
- Vatkaa toisessa astiassa 4 munaa ja 2,5dl kookos/intiaanisokeria vaahdoksi (noin 10 minuuttia) 
- Lisää jäähtynyt voi-suklaaseos ja noin 2,5 dl (tattari/speltti)jauhoja munasokerivaahtoon. Sekoita aineet kevyesti.

Kaada vuokaan. Paista uunissa 200 astetta ja jos haluat enemmän perinteisemmän suklaakakun, pidä noin. 15 minuuttia uunissa, jos taas löysemmän mutakakun (joka on oma ja monen muun suosikki ainakin täällä), pidä noin 10 minuuttia. Parhaimmillaan seuraavana päivänä syötynä viileänä.

Mokkapalat

Näiden reseptin löydät joko tästä tai kirjastani. Takuu "möhö"-raakaherkku, joka toimii itselläni jotenkin todella tasapainottavasti (kohtuudella tietty).

Lisäksi tarjolla oli myös luomusipsejä (mm. Citymarket, myös grillimakua) ja luomumehua. Jerelle emme tietenkään antaneet vielä herkkuja - hedelmät, rusinat ja äidinmaito riittänevät toistaiseksi makean maun saamiseksi. Tietenkin vieraat sitä ihmettelivät, että eikö vauva saa kakkua...Mielestäni niin pitkään, kun vauva ei itse vaadi lisämakeaa, ei sitä tarvitse hänelle erikseen tarjota tai ainakaan tuputtaa. Nyt vuoden iässä, kun suolisto on jo vähän enemmän kehittynyt, olemme antaneet tarjolle muutaman kerran pieniä määriä laatukalaa- ja lihaa, mutta painotus on edelleen kasvisruoassa ja tietenkin puhtaassa sellaisessa. Ja saihan hän tuota tattaripizzaa maistella :)

Kirjoitan lähiaikoina uudesta kehonkoostumusmittaaja -vaa'astamme, johon perehdymme parhaillaan. Vaaka mittaa suuntaa antavasti veden määrää, rasvaprosenttia jne. kehossa. Vielä en malta kirjoittaa aiheesta enempää, koska epäilen, että sen antama rasvaprosenttitulos oli omalla kohdallani liian alhainen (21%). Vaa'an mukaan painoni olisi myös laskenut herkuttelusta huolimatta normaaleihin lukemiin, noin 64-65kg (pituuteni 173). Vuosihan siinä sitten meni, mutta on kyllä herkuteltukin tavallista enemmän. Peili tosin kertoo, että aloittamilleni pilatestunneille on tarvetta, vaikka herkut ovatkin laadukkaita eivätkä ne oikeasti lihota silloin, kun keho on tasapainossa ja aineenvaihdunta toimii. Tasapainoinen keho-mieli ei syö itseään väsyksiin.

Herkkujen tekemiseen kannattaa olla kunnon vempeleet, että motivaatio säilyy! Sain juuri tietää, että Vitamixia on myyty aika kivasti blogissani olevalla koodilla (QUINOAA22), jolla saa -30€ tuotteen hinnasta pois, kun sen tilaa RAAKAPUODISTA. Itselläni alkaa jo neljäs vuosi smoothieiden pyörittelyn merkeissä kyseisellä superlaitteella. Tänä vuonna ajattelimme panostaa vähän vähemmän herkutteluun ja enemmän esim. ravinteikkaisiin siemen/pähkinäkastikkeisiin, jotka tekevät salaatista ihanan täyteläisen ja jotka maistuvat myös Jerelle (ilman/vähemmällä suolalla). En ole saanut muilla blendereillä kuin V:llä yhtä sileää koostumusta eri ruokiin ja koostumushan on puoli ruokaa.


Ks. myös muita tuote- ja lisäravinnesuosituksiani nettisivuilleni päivittämästä koosteesta. Sopii hyvin myös aloittelijalle!

Tulossa pian päivitettyä infoa myös liikunnasta - tai liikkumisesta. Liikkumisen kun tulisi olla monta kertaa päivässä tapahtuvaa ja harjoituksenomaisesti tehtävänä joko energisoivaa tai haastavaa - tasapainoisesti tietenkin. Ja syvistä tuki/ryhtilihaksista ehdottomasti myös lisää...