Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

24.5.2012

Viesti universumista sinulle

Sain seuraavan viestin universumista. Ota tai jätä! Tämä on elämäsi muuttava viesti, kun toimit ohjeiden mukaan! Viestin on pistänyt liikkeelle universumin eli maailmankaikkeuden uutta luova voima.

Toimi näin: Ota kynä, paperi ja kello, jossa on sekuntiviisari esiin ja jatka lukemista vasta sitten! Toivon, että toimit ohjeiden mukaan ja luot kanssani uutta muuttamalla elämääsi.

Tarkoitan tätä sydämestäni ja sinunkin sydämestäsi... Olemmehan yhtä! (kynä, paperi ja kello esille ja lue eteenpäin.) Mikäli sinulla ei ole pääsyä edellisten tarvikkeiden luo, lopeta lukeminen ja palaa viestiin vasta, kun ne ovat käytössäsi! Muuten jatka...

-----------

Nyt. Älä kuuntele mieltäsi, vaan toimi sydämestäsi: ota kynä ja paperi valmiiksi - elämäsi muuttavat ohjeet ovat alempana. (mutta näkyvät vasta, kun kynä ja paperi on käytössä)

Nyt olemme valmiita. Tehtävän toteuttamisen taika-aika on: 2 min.30s. Brainstorm eli "myrskyä" paperille itsesi tyhjäksi henkilökohtaisista haluistasi. Ei pelkästään "tavoitteista" vaan haluista myös. Halut sitten muuttuvat aidoiksi tavoitteiksi, jos ne ovat aitoja! Ota kellosta aikaa 2 min. 30s. Tuossa ajassa kirjoita paperille niin nopeasti kuin pystyt kaikki mitä koskaan olet halunnut, toivonut, tavoitellut ja anna samalla sydämesi aueta tämän hetken haluille, toiveille ja sieltä kohta löytyville tavoitteille. Tämä lista jää vain sinun tietoosi, sinun salaiseksi aarteeksesi, joten voit vapaasti kirjata syvimmät halusi. Mutta kirjaa lyhyesti, koska aikaa on vain 2min. 30s. (voit myöhemmin täydentää mitä tarkoitit toiveellasi, mutta vain tulevan "taika-aika" kirjoitustuokion sisällä ilmentyneet aidot halut maailmankaikkeus on luvannut luoda todeksi kanssasi!) Eli nyt aloitetaan... Kello käyntiin ja kynä sauhuamaan...



****************************
Nyt lista, eli luomaan aarre on edessäsi... onhan Se edessäsi? Kai haluat muuttaa maailmaasi ja sitä kautta meidän maailmaamme yhä uskomattomampaan suuntaan?

*****************************


Nyt kun aarteesi on edessäsi, voit täydentää kirjaamaasi toiveesi, niin että muistat tasan tarkalleen mitä tarkoitit niillä. Tämän jälkeen ihaile aarrettasi 3 x Tämä läpi lukien ja kolmannella kerralla alle viivaa 2 kohtaa, jotka vaikuttavat sinuun vahvimmin.

--

Seuraavaksi kirjaa molempiin asioihin liittyen 2 sellaista askelta, jotka voit ottaa ja ota tänään ja huomenna. Yksi askel, jonka otat nyt heti ja toinen asia minkä otat huomenna. (Otettuasi askeleen huomaat, kuinka toiveesi toteutuminen lähestyy. Matkalla olon tuulen vire nostaa sinut lentoon ja tunnet kuinka toiveesi ei ole enää tavoite vaan sinua puoleensa vetävä kristallimagneetti, joka avaa sydämesi ennennäkemättömään loisteeseen!)

--

Seuraava tehtävä on on arvostaa aarteitasi, ihailla niitä joka päivä seuraavat 2 viikkoa läpi ja toimia edellisen kohdan tavoin aina 1-2 asian kohdalla. Alleviivata, suunnitella askeleet ja ottaa ne. (asiat jotka tänään alleviivasit voivat tulla uudelleen alleviivatuksi tai voit löytää uusia sinua puoleensa vetäjiä kohteita) Maailmankaikkeuden sääntöjen mukaan kun olet ottanut vähintään kahtena päivänä askelia alleviivaamasi aarteen suuntaan, saat tarvittaessa lisätä 2 aarretta lisää listallesi seuraavana päivänä!

--

Viimeinen neuvo Maailmankaikkeudelta matkallesi on seuraava: Askeleita valitessasi, kysy itseltäsi: "Jos olisi mahdollista, niin miten olisi mahdollista nauttia jokaisesta askeleesta matkalla uudessa elämässäni?" 

Ps. Me olemme yhtä ja siksi taika-Aika 2min. 30s. kuuluu kaikille. Nyt kun olet saanut taika-ajan käyttöösi ja alkanut nauttia askeleista uudessa elämässäsi, jossa kaikki aidot toiveet ja tavoitteet toteutuu (kunhan ne tuodaan ilmi ja niitä arvostetaan päivittäin). Seuraavaksi on sinun vuorosi muuttaa jonkun sinulle tärkeän elämää tarjoamalla maailmankaikkeuden viesti eteen päin hänelle... Pps. Mitä tahansa teetkin juuri nyt, unohda Se, jos Se estää sinua käyttämästä taika-aikaa hyödyksesi saman päivän aikana, kun sait viestin!

22.5.2012

Todellisuuslasit

Jos lähdetään siitä, että todellisuuksia on vain yksi - se, mikä on aina ollut. Se, josta kumpuaa jatkuvasti uutta luova elämä.

Jokainen meistä katsoo tuota todellisuutta hieman erilaisten linssien läpi, osalla linssit ovat melko pienet ja osalla isommat. Osalla linssit ovat kääntyneet ulospäin, osalla sisäänpäin.

Pienemmillä linsseillä todellisuudessamme näyttäisi esiintyvän pelkoa, kilpailua, vääryyttä, kärsimystä, häpeää, tylsyyttä, turhautumista ym.

Isommilla linsseillä näemme enimmäkseen iloa, rakkautta ja toivoa.

Se, mihin keskitymme - vahvistuu.

Voimme keskittyä maailman epäkohtiin, ihmisten muuttamiseen ja ongelmien syynäämiseen

Tai sitten voimme keskittyä kaikkeen hyvään, mitä täällä on - koko ajan enemmän ja enemmän. Kuten lähiaikoina mainitsin, hyvä kulkee aina askeleen edellä pahaa.

On kuitenkin hyvä tiedostaa, että vaikka kuinka keskittyisi hyvään, jokaisessa meissä, niin minussa kuin sinussa asuu sekä hyvä että paha.

Ne ovat ihmismieleen rakennettuja ominaisuuksia, jotta kehitys tapahtuisi. Suureen osaan niistä, emme ole voineet vaikuttaa.

Ei siis ole olemassa hyvää, ellei olisi pahaa.

Paha ei välttämättä katoa mihinkään, vaikka vaihtaisimme lasejamme - silloin vaan tiedostamme, että emme ole pahuus, kärsimys jne.

Mutta emme myöskään ole pelkkä hyvyys, jos itseämme sellaisena pidämme. Kaikkeen voi samaistua ja tällöin ei ole vapaa.

Kun meillä on tarpeeksi isot lasit, voimme rehellisesti katsottuna nähdä itsessämme sekä hyvän että pahan

Ja kun otamme lasit pois ja katsomme suoraan, näemme aina olennaisen.




18.5.2012

Top 3 villivihannekseni

Parasta juuri nyt:


Villivihannekset, joista vuohenputki maistuu sellaisenaankin todella hyvälle! Kokeile ainakin salaattiin ja smoothieen!

Samoin nämä kaksi kaveriani tulevat olemaan edelleen kovassa käytössä, niinkuin edelliset kolme kesää:






Villivihannessmoothie:

- Kourallinen villejä vihreitä
- 1 banaani (kypsä, ruskeita pilkkuja :))
- 1-2 dl puolukkaa
- 1-2 dl mansikkaa (luomu)
- kourallinen gojimarjoja
- pala luomusitruunaa
- puolikas avokado tai 2 rkl chiansiemeniä (liotettuna vedessä väh. 5 min)
- ripaus laatusuolaa
- laatuvettä

Surauta blenderissä. Hyvin erilaisen ja raikkaan smoothien saat, kun korvaat marjat (myös gojin) yhdellä mangolla. Lisää halutessasi hamppu tai riisiproteiinijauhetta.

Blogillani on nyt lähes 500 lukijaa bloggerin kautta, kun 500 menee rikki --> arvon jotain kivaa, joten liity lukijaksi nyt!
(ks. vasen palkki)


Vehreää viikonloppua, enjoy <3


16.5.2012

Siivoushommia kesäksi...

Kirjoitan paljon siitä, kuinka mielemme kuormittuu tänä aikana ihan liikaa. Tarvitsemme tilaa, jotta olennaisella on mahdollisuus nousta esille.

Tässä pari tehtävää, joista on takuulla hyötyä sinulle, koska niistä on ollut hyötyä minulle niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.

1. Siivoa ympäristösi säännöllisesti. Karsi turhat tavarat ja siivoa myös ne vähemmän käytetyt kaapit ja laatikot ja kellari/varasto


Joonan minimalismi-blogi sekä lähestyvä muutto vanhempiemme taloon kesäksi on innoittanut meitä perusteellisempiin siivouspuuhiin. Olen lähes joka päivä siivonnut ja putsannut jonkin osan asunnostamme - sellaisen, johon ei ole koskettu kuukausiin ja heittänyt pois turhat tavarat, paperit, vaatteet, cd-levyjä jne. sälää. Joona sanoi yhdessä kirjeessään, että "mieti aina jonkin tavaran kohdalla 20 sekuntia, että tarvitsetko sitä oikeasti". Itselleni riittää yleensä pari sekuntia :)


Ympäristösi heijastaa suoraan sisäistä tasapainoasi ja sitä, kuinka paljon uudella on mahdollista nousta esiin. Mitä vähemmän fyysistä materiaa, sitä puhtaampi olo myös henkisesti - tai ainakin todennäköisemmin, koska vuorovaikutus toimii molempiin suuntiin.

Vinkki: siivoa myös sähköpostisi ja tietokoneen työpöytä. Heitä turhat tiedostot roskiin ja tyhjennä roskis. Lajittele sähköpostit esim. "to do" tai "to do later" posteihin, niinkuin itse olen tehnyt ja tarkista niiden tilanne 1-2 krt. viikossa (ei joka päivä tai 10min välein...)


2. Siivoa pääsi säännöllisesti

Myös päämme kuormittuu päivittäin jopa tuhansilla ajatuksilla. Suuri osa ajatuksista ovat keskeneräisiä ideoita tai asioita, mitä "voisimme tehdä" tai joita "pitää tehdä" mutta joille kuitenkaan emme osaa siinä hetkessä tehdä mitään. Jos listaisimme kaikki vaivaavat ajatuksemme paperille ja mahdolliset toimenpiteet, mitä niille tehdään, tilaa uudelle vapautuisi huomattavasti.

Ajatus päässä on eri asia kuin ajatus paperilla (tai koneelle kirjoitettuna). Kokeile vaikka! Listaa ainakin kerran viikossa asiat, mitä päässäsi "jyllää" tai jotka häiritsevät. Parempi olisi tehdä tämä tyhjennys vaikka joka aamu. Listaa niille asioille, mille voi tehdä jotain seuraava askel. Jos jokin asia on vain epämääräinen idea tms. ilman selkeää tavoitetta, aseta tavoite tai sitten heitä se "roskakoriin" ja aina kun se kummittelee uudelleen esiin, voit ajatella voiko asialle tehdä jotain nyt ja jos joo-->tee jotain, jos ei--> heitä se roskikseen.

Vinkki: Asian ei tarvitse olla mikään lopputulosta vaativa "suoritus" tai teko. Se voi yksinkertaisesti olla jokin pohdinta mistä vaan aiheesta. Jaa päätäsi vaivaava asia vaikka blogissasi, niin tilaa varmasti vapautuu. Yleensä sama asia vaivaa monenkin päätä ja näin kollektiivinen tila kasvaa kaikilla.

Vinkki 2: Ensimmäinen askel kohti konkreettista toimintaa on usein vaikein. Kun sen uskaltaa ottaa, elämä kyllä näyttää seuraavan askeleen tai sen, josko toiminta olisi syytä lopettaa. Pelkkä asioiden mielessä pyörittely ei johda mihinkään, päinvastoin...






15.5.2012

Tamperestissa tapahtuu: Vegfest, ravintolapäivä ja Ilon liekki!!!

No niin, kalenteri käteen:

Kotikaupungissani (tai ainakin melkein, kun ihan rajan tuntumassa asutaan) tapahtuu hurjasti seuraavien viikkojen aikana:

Ensi viikonloppuna pe-su on luvassa hienot nettisivut omaava Vegfest -festari. Heikkikin vilahtaa ohjelmassa sunnuntaina...

Samana lauantaina järjestetään Katto 14:sta ravintolapäivä, jossa tarjolla mm. raakapizzaa, kakkuja yms.

Ja kesäkuu rysähtää komeasti käyntiin Keskustorilla Ilon liekki -festarin voimilla.

Eipä näistä sen enempää, kuin see you there! Koitan päästä paikalle kaikkiin näihin, vaikka vauvan kanssa kaupungilla olo on välillä melkoisen haastavaa...

Kun katsoo ulos, vähän on vaikea uskoa, että tästä kuvasta on vain reilu kk aikaa...


14.5.2012

Evoluutio...

Se tapahtuu koko ajan ja kaikkialla
Se tapahtuu sisällämme ja heijastuu ulospäin (ideoina, arvoina, rakenteina, järjestelminä)
Sisäinen ja ulkoinen toimivat vuorovaikutuksessa
Yhtälailla, kuin lepo ja ärsyke saavat aikaan kehityksen

Solumme uusiutuvat joka hetki
Tänään tiedämme enemmän kuin eilen
Rakennamme itseämme uudelleen joka hetki
Tänään uskomme eri asioita, kuin puoli vuotta sitten
Myös ajatuksemme vaihtuvat
Ja uskomukset
Ja tietoisuus

Tänään olemme askeleen lähempänä itseämme.

Tarvitsemme tekniikkaa, teknologiaa, loogista ajattelua
...mutta emme pääse pelkällä sillä eteenpäin
Tarvitsemme henkisyyttä, holistista ja kokonaisvaltaista näkemystä ihmisestä ja elämästä
...mutta emme pääse vain silläkään eteenpäin
Tarvitsemme niin fyysistä kuin henkistä puolta
...mutta molemmista tulee ensin irtautua

Tarvitsemme näiden kaikkien yhteensulautumista - pelkkä yksi ei riitä.

Ylittää ja sisältää. Kaikessa.

Mielemme käy kovalla kierroksella tässä ajassa
Se etsii sitkeästi tietä ylittääkseen itsensä - ja laajentua osaksi kokonaisuutta
Sen hallinta-aika on päättynyt
Kehoa ei tarvitse enää hallita
Eikä aikaa
Ei ketään - vähiten itseä

Antaa elämän tehdä tehtävänsä ja elää kauttamme
Jokaisella on palansa tässä palapelissä
...mutta emme tiedä sitä niin kauan, kuin mietimme sitä
Ensin lisätään, sitten luovutaan
Ihminen, maailma, kosmos
Antautuminen on ainut tie uudelle tietoisuuden tasolle
Tietoisuuden evoluutio, tietoiseksi ensin mielestä, sitten aidosta itsestä eli elämästä
Erillisyyden aika on päättymässä










12.5.2012

Lapset, koululaitos ja toivo

Jostain syystä synkroniteetti on alkanut viime aikoina taas toimia elämässäni pitkän tauon jälkeen: ihminen soittaa minulle juuri, kun olen soittamassa hänelle, tuon kaupasta jotain (spesiaalia), mitä avomieheni on myös ajatellut, luen asiasta, josta olen juuri aikeissa kirjoittaa...Nyt kun vauva-arjen alkuhaasteet ovat helpottaneet ja elämä normalisoitunut astetta täydempänä ja täydellisempänä kuin ennen, resursseja vapautuu enemmän omalle hyvinvoinnille, joka ilmenee mm. lisääntyneen kirjoittamisen muodossa.

Tällä kertaa aiheenani ovat lapset ja koululaitos. Tätä aihetta olen sivunnut aiemminkin ja nyt se jostain syystä haluaa taas nousta esiin - ja monesta suunnasta. Kuten tiedämme, koululaitos on aikansa elänyt ja kaipaisi kipeästi uudistusta. Koulussa opetettavat aineet aktivoivat vain lähinnä vasenta aivolohkoa ja saavat meidät näkemään maailman suppeasti, mekaanisesti ja erillisyyttä lisäävästi. Lisäksi opettajat kärsivät resurssipulasta ja stressistä. Jos opettajat eivät voi hyvin, miten he voivat opettaa, kannustaa ja innostaa oppilaita rakentamaan parempaa tulevaisuutta?

Kirsi Ranto on kirjoittanut hyvin aiheesta viimeisimmässä bloggauksessaan, jossa hän kertoo tapaamisesta erään perheen kanssa. Perheen monilahjakas ala-astetta käyvä tyttö käy terapiassa ja on nyt kertonut, kuinka hänen koulunsa opettajat maalailevat lähinnä synkkiä kuvia tulevaisuudesta. Kirsi kuvaa, kuinka nykypäivän lapset ovat paljon herkempiä kuin meidän ikäluokkamme lapset, eikä ole ihme, että heidän kokemukset kulminoituvat jopa koulumurhiin tai vähintäänkin ADHD-tapauksiksi.

Totean samoin kuin Kirsi, eli jos lapsella ei ole toivoa tulevaisuudesta, ei heillä varmasti ole motivaatiota käydä koulua tai ylipäänsä elää. Toivon luomista ei kuitenkaan tule laskea vain koululaitoksen varaan: itse näkisin, että koululaitosta vielä suurempi vastuu lapsista omilla vanhemmilla ja sieltä tulevalla kasvatuksella. En usko, että pelkät koulussa synkkänä koetut asiat saavat lapsen menemään terapiaan (ala-asteella), jos kasvatus kotona on kannustava, toivoa luova, avoin ja rehellinen. Lapsen luottamus elämää kohtaan rakennetaan ensimmäisten ikävuosien aikana ja siihen vaikuttavat olennaisesti se, kuinka turvalliseksi hän kokee elämän ja kuinka saa perustarpeensa tyydytetyksi, jotta voisi tavoitella seuraavia tarpeita ja kokea jatkuvaa merkitystä.

Kuten edellisessä varjopostauksessa totesin, koet maailman sellaisena, kuin sinä olet. Jos meillä ei ole toivoa, tuskin heijastamme sitä lapsimmekaan. Toivon puute kertoo yhteyden puutteesta alkulähteeseemme, aitoon itseemme. Tämä syvällä meissä oleva impulssi on yhtä jatkuvasti uutta luovan elämän kanssa. Elämää luodaan aina nyt ja menetetty toivo elää tulevaisuudessa ja on täten mielen illuusiota.

Jos kuitenkin puhutaan koululaitoksesta, minkälainen on sitten tietoinen, kokonaisvaltaista hyvinvointia tukeva koululaitos ja oppimisympäristö?


Ajattelin kirjoittaa aiheesta jo aiemmin, kun bongasin ystäväni Iidan blogista Tulevaisuuden koulu Nyt hyvän postauksen, jossa Iida on lainannut Pekka Pirhosen kirjaa "No agenda club - Elä väljästi". Kirjassa visioidaan sitä, kuinka meidän tulisi elää sekä "yes agenda" että "no agenda" -aikaa. Yes agenda tarkoittaa suunniteltua ajankäyttöä ja no agenda luonnollisesti ei-suunniteltua. Tämän "no agenda" -ajan lisääminen koulumaailmaan voisi mullistaa koko systeemin positiivisesti. Tässä lainausta Pirhosen visiosta:

"Koulut ovat tiukan agendan ja ahdistavan oppimiskilpailun pesiä. No Agenda -koulussa tavoitteena ei ole kova opiskelu, vaan luonteva oppiminen. Perinteisen "maanantaisin on aina kello kahdeksalta matikkaa" -tuntien lomassa on sopiva määrä No Agenda -tunteja, jolloin on tarjolla monenlaista opetusta ja oppilaat valitsevat itse, mihin osallistuvat. Voi mennä sparraamaan matikkaa tai kuvaamataidon tunnille tai nettiin englannin keskustelutunnille. Opettajan ja työvälineet ovat tarjolla, opiskella saa sitä, mihin tuntee juuri nyt eniten imua; sitähän ihminen on valmis oppimaan kaikkein nopeimmin ja helpoimmin. Yes Agenda -tunnit siis huolehtivat minimiopetuksen antamisesta kaikille ja No Agenda -tunnit antavat jokaiselle oppilaalle tilan käsitellä opittua väljemmin ja oppia itseään eniten kiehtovista aineista lisää. 

Yes Agenda -kokeet mittaavat määrätietoista oppimista pakollisen opetussuunnitelman puitteissa, No Agenda -kokeet taas mittaavat sitä, mitä kukin oppilas on sen lisäksi halunnut oppia, oma-aloitteisesti. Kokonaisarvosanat muodostuvat näiden yhteisvaikutuksesta. Luovat oppilaat, jotka ovat päämäärätietoisesti huolehtineet pakollisesta osasta ja sen lisäksi löytäneet jotakin itselleen tärkeää opiskeltavaa, saavat parhaat arvosanat. Tällaista päämäärätietoista luovuuttahan työelämässäkin tarvitaan, ei pelkästään pakolliset jutut hoitavia robotteja. Tiedollisen oppimisen rinnalla koulussa opitaan sosiaalisia taitoja, myötätuntoa ja toisen ihmisen tukemista. Tiedollisen Agendan rinnalla on siis inhimillinen agenda, jota voi kutsua Hyväksi Agendaksi. Väsyneille ja turhautuneille on Hyvän Agendan kouluissa hiljentymishuone ja meditaatio-opastus saatavilla; ahdistuneille löytyy aina kärsivällinen kuuntelija ja myötäeläjä. Torkkuhuoneessa voi ottaa nokoset, ruokalasta saa välipalaa, jos aamiainen on jäänyt aamulla väliin. Mitä tahansa tatvitaankin, koulupäiviin jätetty tyhjä tila antaa sille tilaa tulla esiin ja tulla käsitellyksi. Oppimiseen saadaan valtava tehon lisäys, mutta ennen kaikkea ahdistuksen määtä romahtaa. Väljyys koulunkäynnissä vie kiusaamiselta tilan. Saman se tekee työpaikallakin, kiusaaminenhan ei rajoitu kouluihin. "

Toivoa siis on heti, kun yhteytemme itseemme ja tietoisuuden lähteeseen palautuu. Kun yhteys palautuu ja laajentuu uudet rakenteet syntyvät. Jonkinverran on jo hahmotteilla ja vain ilmentymistään odottamassa - myös koululaitokseen liittyen. Tällä hetkellähän meillä on onneksi (edes) kokonaisvaltaisempaa oppimista tukevat Steinerkoulut- ja päiväkodit.  Tarvitaan vain kriittinen massa, jotta muutos tapahtuu joka sektorilla tai edes yhdellä. 

Itsekin haluaisin olla luomassa jotain lasten/nuorten tai vauvojen hyvinvoinnin edistämiseksi. Juuri nyt en kuitenkaan tiedä tarkalleen, mitä se olisi. Luotan elämään ja siihen, että se vie minut oikeiden asioiden, ihmisten ja projektien ääreen heti, kun aika on oikea. 

Ps. Olemme viime aikoina kuulleet useampia vauvauutisia tuttavapiiristämme. Haluavatko vauvat tulla juuri nyt tänne vai ollaanko oltu hieman varomattomia "luomu"ehkäisyn kanssa ;)? Vaikka kaikki tapahtuu varmasti lopulta juuri niinkuin pitää, kannustan vauvaa harkitseville harkitsemaan tarkkaan asiaa omalla kohdallaan...se (vauva) ei ole tie onneen vaan se tie onneen on siinä, kun löydämme itsemme. 


11.5.2012

Matkalla rajattomaksi

Kirjoittelin varjoista aiemmin tässä. Varjo on siis se osa meissä, jota emme tiedosta ja joka saa meidät täten näkemään todellisuuden suppeasti. Se on ns. pimeä puolemme, sokea piste ja se näyttäytyy epämukavien tunteiden muodossa aika ajoin. Varjon takia syytämme ympäristöä erilaisista asioista, kun todellinen syy on ainoastaan sisällämme. Jos esim. koemme vihaa väkivaltaisia tekoja tekeviä ihmisiä kohtaan ja syyllistämme heitä, peitämme tosiasiassa omaa varjoamme - sitä pimeää puolta meissä, joka on yhtälailla täynnä vihaa ja väkivaltaa. Jos meitä ärsyttää toisen päättämättömyys, laiskuus, saamattomuus, kitsaus, tukahdetettu viha - meitä tosiasiassa ärsyttää tiedät varmaan mikä.

Kätkemme varjomme viimeiseen asti, koska olemme tottuneet joskus aikoinamme selvitymään elämän eri tilanteista peittämällä sen - luomalla roolin esimerkisi "mukavan, kivan ja miellyttävän" ihmisen roolin. Peitämme ikävät tunteet, koska yhteiskunta painottaa pyrkimystä hyvyyteen ja kaiken ikävän pakenemista. Deepak Chopra sanoo kirjassaan "Varjominä" osuvasti, suurinpiirtein että "mitä mukavampi ihmisen ulkokuori, sitä suurempi varjo sisällä peitettynä"...

Vasta, kun tiedostamme varjomme ja hyväksymme ne, voimme olla ehyitä ja kokonaisia. Voimme olla vapaita näkemään maailman ilman mielen illuusioita ja rajoja. Tässä samaisesta Chopran kirjasta poimittuja väitteitä, jotka antavat suuntaa, oletko lähellä tietoisuutesi lähdettä:

- Olen löytänyt rauhan
- Sisäistä tasapainoasi ei voi horjuttaa
- Sinulla on itsetuntemusta
- Osoitat empatiaa tuomitsematta
- Näet itsesi osana kokonaisuutta
- Et ole maailmassa. Maailma on sinussa
- Tekosi toimivat luonnostaan hyväksesi
- Saat haluamasi helposti, ilman kitkaa ja ponnisteluja
- Voit tehdä voimakkaankin teon kuitenkaan samaistumatta siihen
- Et ole henkilökohtaisesti kiinnostunut lopputuloksesta
- Osaat antautua
- Jumalan todellisuus on näkyvissä kaikkialla
- Paras mahdollinen aika on tämä hetki

Elämä ja maailma on todellisuudessa rajaton. Vain piilossa olevat varjomme luovat erillisyyttä ja rajoja: on hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää. Jos hyväksyisimme ikävätkin asiat sen sijaan, että kieltäisimme ne itsessämme rajat häviäisivät pikku hiljaa.

Seuraavassa taas väitteitä, jotka kertovat, että opittavaa vielä olisi:

- Kärsit kroonisesta kivusta. Sen sijaan, että menisit lääkäriin, otat lisää särkylääkkeitä
- Kuulet, että joku ei pidä sinusta. Löydät syitä olla pitämättä tästä henkilöstä
- Lapsesi on riidoissa toisen lapsen kanssa. Olet varma, että lapsesi on oikeassa
- Kuulet, että tuttu pariskunta on eroamassa. Valitset puolesi. 
- Evankelista tulee ovellesi saarnaamaan uutta uskontoa. Paiskaat oven kiinni, koska sinun Jumalasi on oikea.

Varjot nousevat esiin, kun meillä on tietty määrä itseluottamusta. Niitä ei voi mielen kautta pohtimalla löytää, vaan elämä tuo ne eteemme silloin, kun olemme valmiita. Mitä enemmän itseluottamusta- ja tuntemusta, sitä syvemmällä olevat varjot voivat nousta tietoisuuteen. Itse tulin tietoiseksi varjoistani vajaa pari vuotta sitten. Tätä ennen minulle annettiin pitkä maistiainen aidosta itsestäni, universaalista rakkaudesta, ylemmän mielen tunteista ja elämä oli "flowta". Tämä oli kuitenkin vasta alku henkiselle tielle. Mikäli haluat vapautua eteesi tuodaan tietyin väliajoin haasteita, jotka tulee käydä läpi - yleensä nöyrtymisen ja antautumisen kautta. Täten vapaus ja luottamus elämän virtaan lisääntyvät. Mikäli pakenet varjoasi, eteesi tulee lopulta aina samat ongelmat ja epämukavuus kasvaa kasvamistaan sisälläsi, vaikka hetkellisesti saatat tuntea "pikavoittoja".

Eräässä logoterapiaa käsittelevässä teoksessa tiivistettiin hyvin henkisyyden ydin: Se on sitä, että osaat nähdä itsesi ulkopuolelle yhtälailla kuin sitä, että osaat katsoa itseäsi - ulkopuolelta. Pelkkä henkisyys käsitteenä ei sano mitään, vaan vasta se, miten ihminen toimii ja ON kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa. Ihminen voi olla näennäisesti henkinen (tai luulla olevansa) ja omata silti paljon varjoja, joita peittää "henkisyyden" alle.

Varjoja on meillä kaikilla. Kun tiedostamme omat varjomme, voimme kasvattaa omat lapsemme siten, että heille muodostuu huomattavasti vähemmän varjoja, kuin meille. Ymmärtämällä elämän rajattomuuden eli sen, että meissä kaikissa on maailma pienoiskoossa; niin hyvää kuin pahaa ja että kaiken voi hyväksyä mielen kehitysprosessina ilman että lähtee toteuttamaan kaikkea siellä olevaa, on jo todella hyvällä vapauden tiellä. Chopran kirjassa sanottiin hyvin, että hyvä (kehitys) kulkee kuitenkin aina askeleen pahan edellä. Molempia kuitenkin tarvitaan, jotta elämä kehittyy.



Mikäli haluat lukea lisää varjoista ja haluat kehittää itsetuntemusta, suosittelen näitä kahta kirjaa ja opettajaa:

Ken Wilber: Rajaton viisaus
Deepak Chopra: Varjominä - löydä sisäinen voimasi


Lisää:
Top 10 signs your spiritual might be integral





9.5.2012

Haastattelussa Karita Aaltonen

Haastattelen seuraavassa tuttavaani Karita Aaltosta, jonka elämä muuttui tämän vuoden ystävänpäivänä.

Karita, olet iloinen, kaunis, suosittu ja pirteä juontaja ja tv-kuuluttajanakin tunnettu nainen. Elämäsi muuttui tänä keväänä. Kerrotko mitä tapahtui?

Kyllä! Melkoinen sokki-uutinen tuli ystävänpäivänä. Viime vuoden elokuusta asti minulla oli ollut outoja oikean käden puutumisia joista menin neurologille 14.2. Lääkäri passitti minut suoraan pään magneettikuviin ja sieltä sitten löytyi iso, n. 5cm, kasvain aivojen vasemmalta puolelta joka painoi juuri oikean puolen liikuntaelimiä. Viikko meni melkoisessa sokissa - Tämä ei voi olla totta! Aivokasvain! En silloin tuntenut KETÄÄN kenellä olisi sama sairaus. Kuitenkin jo päivänä 1 päätin että TÄSTÄ SEURAA JOTAIN HYVÄÄ! Siitä alkoi sitten melkoinen henkinen matka jota kuljetaan edelleen...

Kevät oli täynnä kuvauksia, kirurgin tapaamisia ja ennen kaikkea leikkauspäivän odottamista. Vihdoin odotettu päivä tuli ja kasvain leikattiin 12.4. joka sattui vielä olemaan nuorimman lapseni 6-vuotis syntymäpäivä. Itsekin koin päivän syntymäpäiväksi - Olihan se Uuden elämäni ensimmäinen päivä! ---

Kuulin, että toivuit ennätysmäisen nopeasti leikkausoperaatiosta ja hoitajatkin sanoivat, että tämmöistä ei ole ennen nähty. Miten valmistauduit leikkaukseen ja miten luulet tämän valmistautumisen vaikuttaneen lopputulokseen?

Olin jo käyttänyt erilaisia superfoodeja muutamien vuosien ajan ja muutenkin olin erittäin kiinnostunut hyvästä, terveellisestä ruuasta - mutta nyt niiden käyttö sai ihan uuden ulottuvuuden. Diagnoosin jälkeen laitoin heti viestiä Heidille & Heikille - help me!! Ja sain mahtavaa apua tältä ihanalta parivaljakolta. Käytännössä kaikkea terveellistä lisää ja paljon. Erilaisten supereiden mm. chia, goji, hampunsiemenet, pakuriuute, viherjauheet, maca ym. lisäksi D-vitamiini nostettiin korkealle, samoin C, sekä lisättiin hyvien rasvojen määrää. (Nyt ostoslistalla on Havupuu-uute, jonka pitäisi olla erittäin hyvä syövän hoidossa) Tunnen itseni melkoiseksi "velhoksi" kun sekoittelen erilaisia liemiä päivän aikana. :)

Ravinnon lisäksi harrastamani jooga on tuonut elämään ehdottomasti rauhaa ja uskon siihen että kaikki menee hyvin ja kaikella on tarkoituksensa.

Leikkaus kesti 3,5 h ja minut herätettiin teho-osastolla tämän jälkeen. Alunperin minulle oltiin kerrottu että en tule todennäköisesti muistamaan siitä päivästä mitään mutta olinkin heti hoitajien ihmeeksi erittäin hyvässä kunnossa. Samana iltana ihana omahoitajani Ulla istuutui viereeni ja kysyikin "että mistä maailmasta tänne oikein tulet...? Kukaan ei ole noin hyvässä kunnossa heti leikkauksen jälkeen?" Siinä sitten pääsinkin omaan aiheeseeni... eli superien ja joogan parantaviin vaikutuksiin.

Toki oma positiivinen elämänasenne ja usko siihen että kaikki todellakin menee hyvin auttoi ehdottomasti paljon myöskin. --- 

Tämä on epäilemättä ollut hyvin kasvattava kokemus. Oletko saanut uutta aspektia elämään ja millä tavalla?

Iso kriisi varmasti AINA muuttaa ihmistä - yleensä hyvään päin, uskoisin! Ensimmäinen konkreettinen asia oli varmasti se että kalenteri tyhjeni. Ja tuli vielä vahva tunne että en halunnutkaan laittaa sinne mitään merkintöjä vaan elää nimenomaan VAIN TÄTÄ HETKEÄ!

Olin jo alusta asti ottanut hyvin avoimen asenteen sairautta kohtaan ja se tuki ja tsemppi mitä tuli jokapaikasta: lähipiiriltä, ystäviltä, kavereilta, tutuilta, tutuntutuilta oli aivan mahtavaa! Tuntui todellakin että mulla on melkoisen suuri tukijoukko joka tätä matkaa kanssani kulkee. Siitä tuesta olen erittäin kiitollinen! Niinkuin sitä sanotaan niin KAIKKI MUUTTUU!! Ennenkaikkea ajatukset. Arvot olivat jo hyvin kohdallaan ennen sairastumistakin. Perhe ja lapset tulivat aina ennen. Työtä tehtiin ja tehdään koska se on intohimo, ei koskaan pelkästään rahasta. Nyt kuitenkin osaan suhtautua omaan ajankäyttöön entistä tarkemmin. Jokainen päivä on lahja. Enää päivät eivät "valu" käsistä vaan täyttyvät ihanilla ihmisillä, asioilla ja teoilla. Elämä on SYVEMPÄÄ kuin ennen!

Mitä haluaisit sanoa muille vastaavassa tilanteessa oleville tai ihmisille yleensä?

Sairautta koskien itselläni auttoivat nämä: 1. Älä mene nettiin lukemaan muiden ihmisten "kauhukertomuksia". 2. Hanki ympärille hyviä, ihania ihmisiä jotka haluavat auttaa. Nyt on sinun vuorosi OTTAA VASTAAN APUA! 3. Ruokavalio kuntoon. Ellet itse osaa - kysy! 4. THINK POSITIVE THOUGHTS!! USKO PARANEMISEEN! Nyt odottelen että maa kuivuu ja pääsen laittamaan pientä basilika- viljelmää takapihalle - johan siinä on tekemistä tälle kesälle!!

Mahtavaa kesää kaikille, Karita



8.5.2012

Luopuminen

Olemme tyydyttäneet materialistisia tarpeitamme siihen pisteeseen, että uusi trendi on nyt luopuminen. Yhtä lailla, kun ravinnossa olisi ruoan mättämisen ja hetkellisten mielihyvien hakemisten sijaan oleellista keskittyä oleelliseen eli ruoan laatuun ja tiedostavaan syömiseen tulisi tämä ajattelumalli kohdistaa myös kaikkeen muuhun elämiseen.

Tuttavamme Joona L on kirjoittanut artikkelin minimalismista. Artikkelissa hän tuo esiin sen, että harjoittaa tai on alkanut harjoittaa itse kyseistä elämäntapaa. Joonalla on alle 100 tavaraa ja paikasta riippumaton "työ" tai enemmänkin elämäntapa. Olen itse törmännyt moniinkin itsensäkehittämis"guruihin", jotka puhuvat samoista jutuista. Mielessämme oleva sekamelska ja tiedostamaton toiminta heijastuu ulkomaailmaan turhana sälänä, riippuvuuksina, asioina, joita ei oikeasti haluaisi tehdä. Peitämme tyhjyyttä haalimalla lisää - oli se sitten ihmiskontakteja tai tavaraa.

Vapaus ja tila uudelle lisääntyy kuitenkin vain, kun luopuu ylimääräisestä. Kun sisällämme on tilaa, uusia ideoita ja ajatusrakenteita on mahdollista syntyä. Olin entisessä elämässäni täysin kiinni tietyissä uskomusrakenteissa ja elin "sitten kun" -elämää. Annettuani tilaa ja irtauduttuani vanhoista ajatusmalleista ja tunnekiinnikkeistä havahduin, että kaikki on tässä ja nyt. Aina. Ja kun tässä hetkessä antoi (ja antaa edelleen) tunteiden virrata vapaasti menemättä niiden mukaan uusi todellisuus ja luovuus alkoivat paljastaa itsensä. En olekaan ajatukseni ja tunteeni. Samalla havahduin, että en tarvitse tavaran tavaraa tai ihmisen ihmistä, jotta voisin olla onnellinen. Huomasin myös, että en tarvitse turvallista kotia tai parisuhdetta. Kaikkein vähiten näytin tarvitsevan 8-16 työtä ja perinteisiä elämisen malleja (mutta tämän olin tiennyt jo aiemminkin).

Mitä enemmän luopuu kaikenlaisista omistussuhteista, sitä enemmän elämä alkaa kuljettaa. Luopuminen sattuu hetken, mutta sen jälkeen koittaa helppous ja vapaus. Monelle suurimmat kiinnikkeet liittyvät juuri työntekoon ja taloudelliseen pärjäämiseen. Sen jälkeen, kun itse päätin ryhtyä yrittäjäksi ja tekemään sitä, mitä todella halusin elämä on näyttänyt selvän suunnan myös työnteon- tai tekemättömyyden suhteen. Mielenkiintoisia projekteja on tarjolla niin paljon, kuin haluaisi tehdä. Tässäkin on kuitenkin kyse luopumisesta ja olennaiseen keskittymisestä: Olen kuullut monesta suunnasta, että vaikka kuinka hyvien asioiden parissa nyt toimitaan, voi siinäkin mennä "överiksi" ja lähteä mielen (tai rahan) matkaan uskotellen itselleen, että toimii vapaasti.

Mitkä ovat niitä asioita, joihin haluat keskittyä elämässäsi? Onko se hyvinvointi? Onko se perhe? Ihmissuhteet? Vapaus? Palveleeko nykyinen elämätapasi sitä vai voisitko luopua jostain, jotta asiat olisivat paremmin? Tuntemattomaan hyppääminen on pelottavaa, mutta haluatko voittaa pelkosi vai jäädä elämään "ok" -elämää?

Asioista tarvitsee usein luopua konkreettisesti, jotta niistä vapautuu, mutta se ei ole välttämätöntä. Joskus riittää, että vain tiedostaa kiinnikkeensä ja luopuminen tapahtuu "mielessä". Tällöin asia on ylitetty ja sisällytetty, eikä enää rajoita elämääsi tai nostata tunteita.

Tietyt asiat nostattavat minussa edelleen tunteita ja päivä päivältä on hauska seurata, kuinka niistä irtautuu yhä enemmän ja enemmän. Jossain määrin opettelen edelleen, että en tarvitse muilta tulevaa arvostusta. Olen täydellinen silloin, kun vain olen ja sellaisena, kun vain olen. Kaikenlainen erityisyys ja erillisyys -jokaisella eri asioiden kautta on viimeinen verho, joka tulee vetää sivuun, jotta näkee todellisuuden suoraan.


5.5.2012

Tunteiden vapautus osa 2: liike ja tanssi

Liikunta addiktoi minut hyvällä tavalla täysin reilu 10 vuotta sitten ja edelleen samalla tiellä ollaan. Lajit ovat vaihdelleet kuntosalista, juoksusta ja erilaisista jumpista kahvakuulaan ja joogaan ja edelleen nautin kyseisistä lajeista säännöllisen epäsäännöllisesti fiiliksen mukaan. Kehon kuuntelu liikunnan, yhtä lailla kuin ravinnon suhteen, on huomattavasti lisääntynyt muutaman vuoden sisällä. Liikkumisen suhteen kehon kuuntelu tarkoittaa sitä, mitä tekee (liikkuu) ja etenkin miten tekee.

Liikkumista voi tehdä hyvin monella tavalla. Yksi (yleinekin) tapa on tehdä sitä kehoa jopa piiskaavasti mielessä vain tietyn suorituksen tekeminen, tuloksen saaminen eli "sitten kun" - ajattelumalli. Toinen tapa on tehdä sitä nauttien hetkestä, vapaasti hengittäen ja kehoa täysin kuunnellen. Toki molemmista tavoista saa nautintoa, se on vain hyvin erilaista. Itse tiedät mitä tarkoitan, nyt tai myöhemmin.

Jooga ja hölkkä ovat ykkösliikuntamuotojani, mutta kaikista liikkumistavoista number one on itselleni varmasti tanssi, jonka manifestoin kovasti lisääntyvän elämässäni. En ole harrastanut sitä mitenkään erityisesti, mutta nautin siitä aina kun siihen tulee mahdollisuus. Hyviä bileitä, joissa saa nauttia hyvästä musasta on viime vuosina tosin ollut harvoin (itse vissiin pitää järkätä taas...), kun baarielämä ei jostain syystä ole inspannut hetkeen - been there done that enough...

Raskausaikana olisi kuulemma ollut hyvä tanssia esim. salsaa, mutta lantionpyörittely tai tanssi ei ainakaan itselleni ollut siinä tilanteessa innostavinta liikuntaa. Viimeisen kuukauden aikana olen saanut taas vanhan tuntuman kehooni (lähes vuoden jälkeen!) ja on kyllä mahtavaa liikuttaa sitä ja huomata, että se on lähes ennallaan rankan synnytyksenkin jälkeen. Myös tanssi on alkanut maittamaan ja koska vauvajutut tulevat näköjään väkisinkin mukaan joka postaukseen pitää mainita, että tanssiminen on suurinta viihdykettä vauvallemme!

Siispä vauvallisille suosittelen kokeilemaan seuraavaa: laita vauva makaamaan lattialle tai leikkikehään ja tanssi ja tee hänen edessään erilaisia muuveja musiikin tahdissa. Välillä voi hieman kutitella häntä - tärkeää on antaa huomiota myös hänelle kaikessa, mitä tehdään. Olen tanssillani saanut vauvamme jopa nauramaan oikein kunnolla pitkän aikaa, eikä mitkään lelut vedä vertoja tälle viihteelle (pakko mainita, että myös isä tykkää katsella...)

Itselläni tanssiminen - oli tyyli mikä hyvänsä - on suuri vapauttaja. Nyt kun kotona ei voi kuunnella musiikkia kovalla, niin olen alkanut kuunnella sitä toisinaan lenkillä ja välillä voi myös poiketa metsään tanssimaan :) Tankotanssiharrastusta aion myös jatkaa heti, kun elämäntilanne sen sallii. Tankohan minulla on myös itselläni, mutta se ei valitettavasti sovi nykyiseen asuntooni. Seuraavaan sitten sopii varmasti.

Myös kotona voi bilettää, yksin tai kaksin. Yksin se on helppoa, mutta tylsempää. Jos ulos (bilettään) lähteminen ei kiinnosta, voi bilettää myös kumppanin/kaverin kanssa. Aluksi se voi tuntua hassulta, mutta ne rajat on tosiaan vain mielessä, kokeiltu on.

Tässä muutamia kesäfiilistä herätteleviä takuujumputus-biisivalintojani (pitbullia näköjään "vain" 2:ssa biisissä) Vauvan kanssa suosimme tosin Saku sammakon eri variaatioita. Hyviä spotifylistoja vauvalle, anyone?










3.5.2012

Tunteiden vapautus osa 1: itkeminen

Olen syntyjäni enemmän tunne- kuin järki-ihminen, mutta elämän saatossa oppinut mallin (perheeltä/ympäristöstä), että elämään pitäisi suhtautua enemmän järjellä kuin tunteella ja täten oppinut tukahduttamaan tunteita sisälle.

Pakko mainita taas enneagrammi, koska vaikka tämä tunteiden tukahdutusseikka on ominaista lähes kaikille persoonallisuuksille tässä kulttuurissa, on se erityisesti 3.tyypin "selviytymismalli". Kolmonen on siis se tyyppi, joka peittää itsensä tekemisen alle, on saanut ulkoapäin tulevia kehuja saavutuksistaan ja teoistaan - hän on kokenut, ettei se riitä, mitä aidosti on. Kolmonen on oppinut perustelemaan asiat järjellä - sillä kun tuntuisi etenevän elämässä paremmin, kuin tunteella. Kolmoset ovat sisimmissään herkkiksiä ja ehkä jopa pelkäävät hieman tilanteita, jossa saattaisivat "romahtaa". Heidän lähipiirissään, ehkä jopa sisaruksissaan saattaa olla tämmöisiä "heikkoja" tyyppejä ja he ajattelevat, että heidän tulisi olla vahvoja, jotta paketti pysyisi koossa. (nämä siis osittain omia ajatelmia/kokemuksia aiheesta)

Julki-itkeminen on itselleni ollut aina vaikeaa juuri näistä edellämainituista syistä. Onneksi olen osannut vapauttaa tunteita edes yksin- tai kaksinollessa. Kännissä (silloin joskus...) itkemistä en ole juurikaan arvostanut ja harrastanut, koska silloin koetut tunteet ovat olleet jotenkin epäaitoja. Nyttemmin, kun olen tajunnut, että ympäristösi peilaa suoraan sitä, mitä sinä olet, olen huomannut, että mitä enemmän uskallat näyttää tunteesi julki, sitä aidommaksi ja avoimemmaksi myös ympäristösi muuttuu. Epäaitous on siis täysin sinussa: jos pidättelet sitä, mitä olet, myös ympäristösi pidättelee, koska se heijastaa täysin olotilaasi ja kokemiasi tunteita. Jos taas olet avoin, myös ympäristösi on sellainen - tai ainakin avautuu asteittain.

Itkeminen on siis enemmän kun sallittua näinä aikoina. Vauvamme on ehkä paras opettajamme tämän asian suhteen. Hän on saanut viime viikkoina muutamia pitkiä itkukohtauksia, jotka eivät ole johtuneet perustarpeiden tyydyttämättömyyksistä, vaan jostain X-syystä. Viime viikolla hän sai tämän kohtauksen ollessamme juttelemassa vyöhyketerapeuttimme kanssa ja tämä asiasta paljon kokemusta omaava nainen osasi ottaa taas oikeat kortit pöydälle. Vauvaa ei tarvinnut hyssytellä, eikä myöskään tarvinnut ihmetellä, että mistä itku johtui. Se ei hänen mukaansa johtunut kivusta tms., vaan enemmänkin kiukusta ja vihasta, jolla nyt - kun kasvun mukana tullutta kapasiteettia on tullut lisää - on mahdollisuus purkautua. Ja tämä itkuhuuto voi olla ties mitä syntymätraumaa tai edellisten elämien tuskaa, se ei ole edes olennaista. Olennaista on se, että se saa purkautua vapaasti ja tietenkin turvallisessa ympäristössä.

Kulttuurissamme on tapana peitellä omaa itkua, mutta yhtälailla, tai enemmänkin häpeää ja epätoivoa nostattaa se, kun oma vauva saa kunnon itkukohtauksia. Itkua sitten koitetaan tukahduttaa tutilla tai muilla keinoilla. Meidän tulisi päinvastoin ottaa oppia vauvoista ja huutaa silloin, kuin siltä tuntuu. Nyt muutaman huutokerran (joiden kesto on huomattavasti lyhentynyt viime viikosta) jälkeen, olemme huomanneet, että vauvamme on huomattavasti vapautuneempi ja tyytyväisempi. Sisimmissämme tiedämme tekevämme oikein hyväksyessämme itkun ja antaessamme siihen "luvan". Uskon, että mitä aiemmassa vaiheessa lapsi saa purkaa traumansa, sitä helpompi hänen on elää. Näyttämällä kaikki omat tunteemme avoimesti, annamme myös vauvalle mallin, että tunteiden näyttäminen on enemmän kuin sallittua kaikessa elämässä. Meidän lapsuudessamme oli aika, jolloin asiat olivat eri tavalla, mutta nyt meidän on aika kehittyä järjen yli. Järki sinällään ei ole huono, vaan se, että annamme sen hallita meitä.

Omistan tämän postauksen rakkaalle mummulleni, joka nukkui pois tänä aamuna. Elämä vei onneksi meidät hänen kotiinsa samana päivänä, kun hän joutui sairaalaan ja oli sittemmin lähes tajuton. Elämä johdatti myös minut sanomaan hänelle viimeiset voimasanat vappupäivänä, jolloin hän hetken aikaa oli silmät auki ymmärryksen tilassa ja tiesin, että hän kuuli ne.

Hänen hautajaisensa pidetään parin viikon päästä, päivänä, jolloin hän olisi täyttänyt 90v. Kiitos mummu, että sain tutustua sinuun aidommalla tasolla viime vuosina ja olen onnellinen, että pääsit pitämään nauravaa vauvaamme sylissä <3


Tässä vielä blogissanikin 3 v. sitten ollut kuva, jossa olimme luomumansikanpoimintareissulla. Mummuni esiintyi kanssani myös tässä jutussa..



2.5.2012

Spelttiherkkuja ja viljojen sopivuudesta yleensä

Mainitsinkin jossain, että synnytyksen jälkeen himoitsin jälleen enemmän tuoretta ja raikasta ruokaa, vaikka toki nautin sitä ainakin "perusmittareilla" todella runsaasti myös raskauden aikana. Kehoani kuunnellen, olen viimeisen vuoden aikana lisännyt ruokavaliooni myös laadukkaampia viljatuotteita, koska ne näyttävät sopivan minulle - tai niistä ei ainakaan tule mitään oireita kohtuudella käytettynä. Myös veriryhmäni (A) pitäisi sietää niitä kohtalaisesti.

Näen kuitenkin edelleen tärkeänä vaiheena sen, jolloin olin täysin viljatta (täysin ainakin puoli vuotta ja suurimmaksi osaksi sen jälkeen 1,5 v ajan). Näin kehoni sai puhdistua ja tasapainottua rauhassa ja täten sen viestejä oppi aidosti kuuntelemaan.

Viljojen lisäksi myös proteiineista (liioista, eläinperäisistä) ja maitotuotteista oli mielestäni tärkeä pitää puhdistusaikana breikkiä, koska niiden mukana kehoomme kertyvät yleensä suurimmat aineenvaihduntajätteet (huonosti sulava jalostettu ruoka) ja vierasainejäämät. Suolisto olisi hyvä saada toimimaan optimaalisesti ennen kuin sinne laittaa vaikeammin sulavaa kamaa. Nyt etenkin äitiysajan vuoksi olen lisännyt ruokavalioon laadukkaita proteiininlähteitä, mutta maitotuotteet eivät tuntuisi edelleenkään sopivan, kuin todella satunnaisesti ja pienissä määrin käytettynä lukuunottamatta laadukkaita juustoja kohtuullisessa määrin.

Viljoissa - niinkuin kaikessa muussakin ruoassa - olennaista on tietenkin laatu. Gluteenittomat viljat (kuten tattari, hirssi, quinoa, riisi, amarantti) ovat yleisesti ravinteikkaampia ja paremmin sulavia vaihtoehtoja kotimaisille perusviljoille. Myös speltti on hyvä vaihtoehto, vaikka se ei ole gluteeniton. Jos epäilet gluteeniherkkyyttä (hyvin yleistä), niin suosittelen karsimaan gluteeniviljoja pois ainakin joksikin aikaa ruokavaliosta.

Speltti on jalostamaton alkuperäisvilja ja siinä on huomattavasti enemmän ravinteita kuin jalostetuissa viljoissa. Siinä on mm. enemmän aminohappoja, B-vitamiineja, mineraaleja ja sen sanotaan olevan kehoamme emäksisöivä. Tietenkin pitää muistaa, että viljat ovat kuumennettuja, joten ravintoarvo ei vastaa tuoreen tuotteen ravinteita ja tärkeitä entsyymejä. Kohtuudella käytettynä esimerkiksi spelttiä voi kuitenkin pitää osana tasapainoista ja monipuolista ruokavaliota.

Yleisesti ottaen speltillä voi korvata minkä tahansa venhäreseptin. Tässä pari reseptiä, jotka olemme todenneet erittäin toimiviksi:
(reseptit tulevat myös tulevaan kirjaani)

Spelttiherkkupizza (a´la Sokomaister):


Tätä herkkupizzaa kannattaa tehdä parikin pellillistä samalla. Ainekset luomua.
1 pellillinen/ 1 pizza:

Pohja:
- 2 dl spelttijauhoja
- 1 dl vettä
- ½ tl laatusuolaa
- loraus oliiviöljyä
 --> Sekoita aineet, kauli leivinpaperin päällä pizzapohjaksi

Täyte:
- 1 prk tomaattimurskaa, johon puristettu/pilkottu 1 valkosipulin kynsi, loraus oliiviöljyä, ripaukset mustapippuria ja laatusuolaa - Muutamia aurinkokuivattuja tomaatteja (jos kuivia, liota ensin pari tuntia vedessä)
- 1 kpl luomu mozzarellajuustoa
- 1 paprika pilkottuna
- oliiveja pilkottuna
  --> Lisää pilkotut täytteet pohjan päälle. Paista noin 200 asteessa noin 12 minuuttia. Lisää valmiin pizzan päälle tuoretta rucolaa ja basilikaa.

Spelttipuuro


2-3 annosta:
- 5 dl vettä
- 1,5 dl spelthiutaleita
- 0,5 dl speltmannaa
- 1 tl laatusuolaa
- 1 rkl luomuvoita
- 1 rkl kookospalmusokeria

Mittaa vesi kattilaan, kuumenna ja sekoita spelthiutaleet joukkoon. Keitä hiutaleita miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Vispaa speltmanna sekaan hitaasti valuttaen ettei se paakkuunnu ja sekoita puuroa pari minuuttia. Lisää loput aineet sekaan ja anna puuron hautua noin 10 min. Nauti esim. marjojen kera.
Huom! Pidempi haudutusaika parantaa aina makua!


Suklaapuuro/herkkujälkkäri (myös lapsille!!)


Tehdäksesi puurosta jälkiruoan jätä voi pois, lisää 1-2 rkl raakakaakaojauhetta tai carobjauhetta, 1-2 rkl kookossokeria, 1 rkl kookosöljyä ja sekoita ne joukkoon ennen tarjoilua. Voit myös tehdä jälkkäripuuron käyttämällä vain mannaa, mitä usein itse teen.



Speltti(suklaa)keksit: 
(todella nopea!!)





n. 10 keksiä
- 50 g voita
- 1 dl kookos- tai intiaanisokeria
- 1 rkl spelttijauhoja
- 2 dl spelttihiutaleita
- 1 kananmuna
- raastettua tummaa suklaata (valinnainen)

Sulata voi ja sokeri kattilassa. Lisää muut aineeet nopeasti sekoittaen. Lusikoi seosta leivinpaperin päälle ja ripottele halutessasi päälle raastettua tummaa suklaata. Paista 200 asteessa 5-7 minuuttia.


Nyt markkinoilla myös spelttilaku lakritsinhimoisille! Saa ainakin Ruohiksista!