Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

16.12.2012

Uusi koti ja pari sanaa sinne päätymisestä

Olemme asuneet huomenna tasan viikon uudessa kodissamme. Aika on taas mennyt entistä nopeampaa. 12.12.12 meni myös heittämällä, jolloin klo 12 (kun oli tarkoitus meditoida) huomasin päässeeni juuri vauvan kanssa ulos. Vaunulenkkimeditaatiota ja pysähtymistä siis sillä tavalla, kun olosuhteet sallivat. Iltapäivällä kuulimme, että Jeren serkkutyttönen oli nähnyt päivänvalon samaisena maagisen luvun päivänä. Jere sai viikon sisällä kaksi serkkutyttöä ja muutenkin lähipiirissä pyörivät vauvelit ovat 90%:sesti tyttöjä. Jere onkin sen verran maskuliininen kaveri jo nyt, että tarvitsee ilmeisesti tasapainotusta ;)

Myös joulu lähestyy hurjaa vauhtia ja olemme buukanneet tulevan viikon täyteen tapahtumia; yksi Helsingin ja Turun reissu ja perjantainen luento Tamperella (ks. tapahtumat). Manifestoin tässä, että ehdin jossain välissä leipoa raakapipareita ja ostaa/tehdä muutamia aineettomia joululahjoja. Onneksi joulusiivoa ei tarvitse tehdä. Joulukuusikin olisi tosi kiva tuonne uudelle pihallemme. Manifestoin jo nyt, että tuleva vuosi 2013 on r-a-u-h-a-l-l-i-n-e-n ja u-n-i-r-i-k-a-s.

Kirjoitin alla olevan tilityksen asunnonetsinnästämme ja uuden kodin löytymisestä jo aiemmin viikolla ja meinasin jo olla julkaisematta sitä, mutta laitetaan nyt kuitenkin. Se tuli tehtyä jostain syystä vähän niinkuin synnytystapahtuman purkaminen ja monet muut asiat, joista olen täällä melko avoimesti kertonut.

Viimeiset kuukaudet olemme asuneet vanhemmillamme eläen pitkästä aikaa "sitten kun" - elämää. Jokainen päivä on ollut tietynlaista selviytymistä. Ei ole ollut tarvittavaa omaa tilaa ja rauhaa, paikkaa, jossa saisi ladata itsensä. Vauva-arjen opettelu, matkustelu ja jatkuva univelka veivät mehut ja kaiken kukkuraksi meiltä puuttui oma keittiö. Nyt, kun tavaramme ovat nätisti kaapeissaan ymmärrän, että keittiö on todellakin kodin sydän. Ja sen, mikä merkitys on omalla rauhalla on kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.

Olemme siis etsineet enemmän ja vähemmän aktiivisesti uutta asuntoa lähes kaksi vuotta. Vähemmän aktiivista se oli aluksi, jolloin perheeseemme kuului vain minä ja Heikki. Astetta aktiivisemmaksi se muuttui sitten, kun sain tietää olevani raskaana. Silloin ajattelin, että olisi kiva, että tilaa olisi vähän kaksiota enemmän ja että vauvalla olisi oma huone (ihan kun se vielä sitä olisi tarvinnut). Unelma-asuntoa ei tuntunut löytyvän millään, mutta olihan meillä korkeat kriteeritkin; pieni omakotitalo tai 3-4 huoneinen rivitalo lähellä järveä ja/tai luonnonlähdettä ei mielellään kovin kaukaa Tamperetta. Kaikenlaisia tuli käytyä katsomassa hieman lähempää ja kauempaa. Samalla alkoi hahmottua tarkemmin se, että emme haluaisi eristäytyä liikaa palveluista ja ihmisistä. 

Muutaman kerran luovutimme täysin koko asunnonetsinnän suhteen ja tajusimme, että kyllähän pienen vauvan kanssa voi helposti asua parikin vuotta pienemmissä neliöissä mutta kun asunnollemme löytyi yllättäen ostaja, päätimme tehdä siirron ja katsoa mihin meitä kuljetetaan. Muutimme tilapäisesti vanhempieni tilavaan yläkertaan, joka ajatuksena tuntui järkevältä; säästäisimme vuokrassa ja alakerrasta löytyisi lastenhoitajia. Yhteisasuminen sujuikin ihan kohtuuhyvin ensimmäiset viikot, mutta jossain vaiheessa miinukset alkoivat mennä selvästi plussien edelle. Sitten olimme jumissa. Tietynlaisessa henkisessä ahdingossa, vaikka samalla tiesimme, että se on väliaikaista ja että huonomminkin asiat voisivat olla. 

Olemme rehellisesti sanottuna käyneet reilusti yli sadassa asuntonäytössä ja katsoneet netistä asuntoja kymmeniä tunteja. Viime kuukausina meidän normaalisti rauhalle ja olemiselle tarkoitetut sunnuntait täyttivät to do -asuntolistaukset, joissa ramppasimme suurinpiirtein ajanottokellon kanssa, jotta ehtisimme kaikkiin. Jotain muuta, kuin rentouttavaa varsinkin, kun on pieni autossa kitisevä vauva (joka onneksi useimmiten oli hoidossa). 

Ei se tule silloin, kun väkisin etsii. Olen itsekin hokenut täällä, että "kun etsii, ei löydä". Tiesin sen koko ajan, mutta minkäs teet, kun olet tyytymätön ja VÄSYNYT. Joulukuun lähestyessä aloimme katsoa myös vuokra-asuntoja. Omaa olimme etsineet siksi, että meillä oli siihen hyvät mahdollisuudet ilman älyttömien lainojen ottamista ja että emme jaksaisi muuttaa nyt hetkeen asunnosta toiseen. Halusimme niin kovasti jouluksi omaan kotiin, oli se sitten ihan oma (tai osaksi pankin) tai sitten vuokra-asunto. Pari viikkoa sitten löysimme monet kriteerimme täyttävän rivitalon, josta sitten teimme vihdoin ja viimein tarjouksen. Emme kuitenkaan saaneet sitä vaan. Hyvät menevät nopeasti ja eniten tarjoavalle, se on kovaa peliä. Samalla viikolla haimme sitten erästä vuokra-asuntoa, jota emme myöskään saaneet. Huh. Jotain parempaa oli tulossa - tiesin sen, vaikka en halunnut uskoa, koska olin niin turhautunut. 

Samainen mies, joka esitteli meille kyseistä vuokra-asuntoa vinkkasi meille samaisella alueella olevasta vuokra-kaksiosta, josta oli jo tehty sopimus, mutta joka oli purkautumassa loppumetreillä. Olimme jo hieman tykästyneet alueeseen, vaikka järveä tai lähdettä ei lähellä ollutkaan. Päätimme, että otamme sen, jos se vähänkään on kivanoloinen. Ja olihan se. Mielestäni parhaimpia paikkoja rivitalolle, mitä löytyy: asuinneliöitä on meidän tilanteeseen ihan riittävästi, yksi vähemmän kuin aiemmassa omassa asunnossamme (53) eikä neliöissä ole yhtään hukkatilaa.
Asunto on supervaloisa, ikkunat ovat lattiasta kattoon lähes koko eteläpäädyn seinällä. Rivitalo on päädyssä, joten lisävaloa tuo myös ikkuna toisella seinällä. Naapureita ei näy ikkunoista vaan päinvastoin peltoa ja metsämaisemaa. Yksi parhaista tekijöistä on iso piha (päätysijainnin vuoksi paljon isompi, kuin muilla taloilla), jonka aiomme ehkä aidata kissoillemme. Tosin kissamme eivät ole yhtään karkailevaa sorttia, päinvastoin Fanni kulkee perässämme lenkillä lähes tottelevammin kuin koira. Lenkkimaastot ovat vieressä ja hiihtoladuille on vajaa kilsa. Busseja kulkee joka suunnalta ja lähikauppa Citymarketista (joka on 200 m päässä) saa kookosvettä ja muuta superruokaa. Läheiset asuvat ehkä jopa liiankin lähellä :)

Lämmitysmuotona on sähkökiertoinen lattialämmitys, joka on ylivertainen tässä elämäntilanteessa, kun Jere vielä konttailee lattialla. Tein juuri uuden sähkösopimuksen ja yllätyin iloisesti, kun uusiutuvaa energiaa 100%:sesti käyttävä sopimus oli myös edullisin. (tein sopimuksen tämän palvelun kautta ja sain kaupanpäällisiksi vielä valitsemani lehden!) Huippua on se, että lämpötilaa voi helposti itse säätää ja tarkkailla ja myös se, että pienessä vaatehuoneessa lämmitystä ei ole. Ei mene harakoille! Erittäin käytännöllisen asunnosta tekee myös se, että voimme nähdä Jeren jatkuvasti ja että asunto on kaikin puolin turvallinen. Kaiken kokemamme jälkeen tämä tuntuu kuin asuisi luksushotellissa, eikä todellakaan ole mikään kiire löytää uutta (omaa) asuntoa. Nyt se voi rauhassa rakentua ja ilmentyä. Tämä asunto on juuri sellainen, mikä riittää meille juuri nyt ja joka tukee kaikkea elämää!
 muuttopuuhissa

Asuminen on yksi suurimmista tekijöistä, jolla voimme vaikuttaa siihen, tuemmeko Iidan sanoin ekologisesti kestävää ja globaalisti tasa-arvoisempaa elämäntapaa vai sitten jotain ihan muuta. Länsimaisella ihmisellä on yleensä suuri vapaus valita asuinympäristönsä, asumismuotonsa ja asumiseen liittyvät muut seikat verrattuna köyhempiin maihin, joissa valinnan vapaus on huomattavasti pienempi. Asumismieltymykset liittyvät usein ihmisen minäkuvaan - identiteettiin, johon toki vaikuttavat myös mm. elämäntilanne (ollaanko sinkku/perheellinen), työskentelysuhteet (työpaikan sijainti ja tulotaso), opiskelu (tilanpäinen asunto) jne. Tietyt asiat ovat välttämättömiä, jotta perustarpeemme voisivat tyydyttyä mutta on paljon asioita, joissa voisimme tinkiä ja joilla voisimme vapauttaa tilaa henkiselle hyvinvoinnille ja "vain" tässä hetkessä olemiselle.

Olen jo pitkään halunnut valita ekologisen tavan elää ja ajatella. Muutama vuosi sitten tajusin - ja se olikin melko suuri oivallus - että ne asiat, jotka ovat hyväksi luonnolle ja ympäristölle, ovat hyväksi myös minulle itselle, omalle terveydelleni ja hyvinvoinnille. Ihminen on pienoismalli koko maailmasta ja kuinka hyvin hän hoitaa itseään kertoo siitä, kuinka paljon hän välittää tästä kokonaisuudesta, jonka osanen hän on - ja toisinpäin. Kun tämä oivallus tulee, kaikista teoista tulee automaattisia - sisältäpäin ohjautuvia. Tällöin ei tarvitse miettiä, jahkailla, laskelmoida jne. vaan kun toimit läsnäolosta käsin sisäisen äänen ohjaamana, sinua viedään oikeaan suuntaan koko ajan. Tällöin huomaamme myös pintamielemme vastustavan äänen, joka haluaa sitä, sitä ja sitä, mutta sitäpä ei tarvitse enää kuunnella. Iidaa vielä lainatakseni: "ei tarvitse enkä hanki kaikkea, minkä keksin haluta".

Joskus pintamieli vie mukanaan - myös minua. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin se opetus - nöyrtyminen ja huomaat, että joku muut tiesi asiat jälleen kerran paremmin kuin sinä.

Ja vielä asumiseen. Se on oikeasti lopulta melko sama, missä asut. Koti on aina sydämessä. Koti on mielentila - tai mielettömyyden! Oma koti saa nyt ilmaantua meille rauhassa, jos on ilmaantuakseen.

Off topic. Tässä vielä maistiaiset uusimmasta. Kauneus&Terveys - lehdestä, jossa on sivullinen elämästäni "Hyvä keittiö" - palstalla. Kivannäköisiä juttuja :) Nyt on taas aikaa ja tilaa ituhippeillä vähän enemmän...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...