Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

30.12.2012

Kohti 2013

Kirjoittelin eilen kumppanini esimerkistä 10 tavoitettani ensi vuodelle. 

Tavoitteeni ovat sellaisia, joiden myös tiedän toteutuvan. 

Tavoitteeni tulevat aidolta tasolta ja täten haluan myös työskennellä niiden eteen automaattisesti. 

Ne eivät ole siis vain naiiveja haaveita tai egoperäisiä (kuten pelko/erityisyysperäisiä) manifestointeja. 

Tavoitteeni ovat siis realistisia ja ne tekevät hyvää niin itselleni, perheelleni että suuremmalle kokonaisuudelle. 

Teetkö siis sinäkin oman listasi? Kerrotko siitä myös muille? Ja annatko täten maailmankaikkeuden alkaa työstämään sitä?

Osa näistä tavoitteistani on jo hyvässä mallissa mutta aina voi parantaa.




Meillä jokaisella on lahja tai lahjoja. Elämä ei kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi vaan työtä pitää myös tehdä. Pitää selkeyttää itsellensä se, mitä todella haluaa ja arvostaa. Tämä voi vaatia aikaa ja kokemuksia, joiden kautta oppii tunnistamaan mitä haluaa tai mitä ei ainakaan halua.

Pitää myös oppia tunnistamaan sisäiset motiivit, miksi ajattelemme näin ja toimimme näin. Ristiriitoja tulee silloin, kun odotukset ja elämäntilanne eivät kohtaa. Tällöin tulee muuttaa joko odotuksia tai elämäntilannetta, muuten tilanne menee huonompaan suuntaan. Samat jutut ja intressit eivät toimi, kuin aikansa.

Kun omalle elämäntehtävälle antautuu ja kun oivaltaa, että sellaista ei edes ole vaan että tässä hetkessä on kaikki, elämä kuljettaa automaattisesti oikeiden juttujen pariin. Aina pitää kuitenkin ottaa niitä askelia, kohdata haasteita ja astua pienille epämukavuusalueille. Näiden asioiden tapahtuminen tapahtuu kuitenkin aina tässä hetkessä. Pysähtymällä ja hiljentymällä (ja kyseenalaistamalla mielen vastustavan höpinän) kuljemme kohti totuutta. Jos ääntä ei pysty millään kuulemaan, niin kyllä elämä sitten opettaa muilla tavoilla. Kaikki ajallaan :)

Nuo viimeiset kolme "tavoitettani" beauty, freedom ja happiness tulivat seuraavan Facebookissa jaetun kuvan kautta, joka on tässä. Katso kuvaa ja poimi sieltä ensimmäiset kolme englanninkielistä sanaa ja merkkaa ylös :)



Uutena vuotena voi myös herkutella ja vähän "mättöilläkkin". Olemme tehneet nyt parina uutena vuotena liiankin helppoa luomu- "italiansalaattia" ilman lihaa tosin. Tätä salaattia nautimme mm. raikkaan tuoresalaatin ja hyvän kalan kera.

- Herneitä, papuja, pilkottua porkkanaa (käytimme luomu pakastevihannessekoitusta lähiCitymarketistamme)
- Pilkottua suolakurkkua
- Pilkottua omenaa
- Muutama keitetty peruna lohkoina
- Luomumajoneesia, johon lisättiin laatusuolaa, pippuria, sitruunanmehua

--> Sekoita ainekset





THE VERY BEST 2013 FOR ALL OF YOU !


Ps. Kirjoittelen uutta blogia myös Hidastaa elämää - sivustolla ja julkaisen siellä jutun noin kerran kuussa!

21.12.2012

Vinkkejä lisäämiseen ja luopumiseen

Tervetuloa virallisesti uudelle aikakaudelle! Nyt on 21.12.12 ja kellokin on ihan just 12! Itse olen kokenut uuden aikakauden tulon jo muutaman vuoden ajan. Tietoisuuden muutosta tapahtuu koko ajan - emme vain huomaa sitä, kun meillä on jatkuva sisäinen kiire ja uskomme ajatuksiamme, jotka tulevat pintamielestämme ja menneisyydestämme. Aina jokainen hetki, mutta erityisesti joulun aikaan on hyvä hetki pysähtyä, tarkastella tämänhetkisiä uskomuksia ja tehdä uusia tavoitteita ensi vuodelle. Vanhasta luopuminen sattuu aina, mutta kun sen on tehnyt on vapautumisen tunne monin verroin kaiken arvoista. Tavoitteista vielä enemmän vuoden viimeisessä bloggauksessani.

Tässä ajattelin kirjoitella kuitenkin vinkkejä joulun ajan ruokailuun, elämiseen ja yleensäkin muutosten tekemiseen.

Ensimmäinen vinkkini ihan kaikessa elämisessä ja muutosten tekemisessä: älä luovu heti entisistä suosikeistasi vaan lisää uusia niiden rinnalle!

Itselläni luonnollinen, tuore, ravintorikas ruoka on ollut jo vuosia arkipäivää ja automaattista toimintaa, joka tapahtuu kun on läsnä ja kuuntelee kehoa. Ei tarvitse stimuloida kehoa keinotekoisesti aktiiviseksi. Ei tarvitse "nollata" stressiä. Ei tarvitse olla väsynyt, masentunut, kiireinen tai tukkoinen. Ei tarvitse etsiä onnea ulkopuolelta. Kun keholle antaa sitä mitä se tarvitsee (kun ensin pysähtyy kuuntelemaan sitä) se toimii niinkuin sen kuuluu.

Jos joskus ajatuu ei-niin-terveellisten herkkujen pariin voi tilannetta tasapainottaa nauttimalla runsaasti nesterikasta ruokaa ennen tai jälkeen tukkivan ruoan. Yleensäkin neste- ja suolatasapaino on tärkeä, että ruoka ylipäänsä sulaa ja imeytyy optimaalisesti. Jos sinulla on kirjani, tee ihmeessä kirjan lopussa olevat mineraalitestit tai tule luennolle testaamaan itsesi käytännössä. Teimme juuri äsken Heikin kanssa pH-testin ruokasooda-vedellä (2 dl vettä 1 tl ruokasoodaa) ja Heikki meinasi oksentaa kun taas oma makumielikuva oli hyvä ja makea.

Tämä saattaa kertoa viime päiväisistä tapahtumista, koska olemme alkaneet "unikouluttamaan" hellävaraisesti Jereä ja olen saanut nukkua jopa 5:ttä tuntia putkeen (silti heräämisiä on ainakin 2 yössä). Heikki taas on toisessa huoneessa pojan kanssa ja herää rauhoittelemaan häntä öisin. Äidin lähelle on kova tarve, mutta pikku hiljaa sekin alkaa hellittämään ja äitikin saa nukkua. Mutta siis: univaje on yksi tekijä, mikä aiheuttaa happamuutta. Kun keho on hapan, se sairastuu paljon herkemmin. 

(Ihanaa, kun saa nukkua! Ehkä kohta saan tilaa ja kapasiteettia purkaa synnytyskokemusta, johon ei vielä ole ollut täysillä mahdollisuutta!)

Omaa pH:ta voi siis kätevästi testata itse ja aion ostaa lähiaikoina myös vaa'an, josta voi mitata omaa nestetasapainoaan. Suurin osa juo vettä ihan liian vähän ja samalla syö liikaa kuivattavaa ja happamoittavaa ruokaa. Esim. joulukinkun pH on jotain muuta kuin ihanteellinen. Vyöhyketerapeuttimme kertoi myös viikon takaisella vauvaluennolla, että muutamat sikalanomistajat, jotka ovat käyneet hänen vastaanotollansa ovat myyneet sikalansa vuoden sisällä. En nyt ole itse perehtynyt aiheeseen (kun sika ei ole maistunut oikein ikinä), mutta sian tapauksessa virtsahappoa erittyy runsaasti sen lihaan eli lihan maun tekee virtsa (sama juttu ilmeisesti kanoilla). Tästä voin kyllä kuulla mielelläni tarkempaa tietoa, jos jollain on!

Söi sitten sikaa tai lihaa, niin aina kannattaa valita luomu, jossa on lukuisia etuja, joita en nyt ala tässä käymään läpi. Osta kirjani sikaa syövälle tuttavallesi, joka valittaa tukkoista oloa! Tietenkin puhtaus-aspekti koskee myös herkkuja. Sain eilen itse tehtyä raakapipareita - tai pelkkää taikinaa ja se oli NIIIN hyvää! Ohje on tästä blogista hieman sovellettuna. Ohje on ihana helppo, omaan makuuni ja elämäntapaani sopiva. Jos olet enemmän panostavaa tyyppiä, olet varmasti jo tehnyt omat superpiparisi, mutta tästä paremmaksi voiko enää pistää?

Luomu ei tietenkään pelasta, jos tuote on prosessoitua. Toinen konkreettinen esimerkki kehon tasapainotuksesta tapahtui, kun nautimme molemmat eilen lounasta, jossa oli Ruohonjuuresta ostettuja luomukalapuikkoja (joita emme ole syöneet vuosikausiin). Vaikka nautimme niitä runsaan salaatin kera, meinasivat molemmat nukahtaa heti ruokailun jälkeen (ja tätä ei ole tapahtunut vuosikausiin...). Prosessoitu ruoka. Jotain muuta kuin energisoivaa. Jotain muuta kuin ravintoa. Taisi jäädä kalapuikkokokeilut kyllä sikseen. Jälkkäriksi nautimme taas tuota piparitaikinaa ja energia palasi samantien!

Prosessi menee niin, että lisäämistaktiikka toimii yleensä aina ennen luopumista. Luopuminen (oli se sitten mistä tahansa vanhasta) tapahtuu sitten itsestään, kun sille antautuu. Viime viikkoina olen huomannut, että värimieltymykseni tekee suurta murrosta. Olen ollut jo pitkään suuri pinkin fani (ehkä jokunen on huomannut), mutta huomaan, että kausi on vihdoista viimein ainakin hiipumassa - ehkä loppumassa kokonaan. Uudet suosikkivärini ovat enemmän maanläheisiä ja syksymäisiä; enemmän punaisempaa ja oranssihtavaa. Vihreän eri sävyjä. Ehkä olen vain tullut vanhaksi (ja mamaksi).

Näiden minulle uusien ja vieraiden värien lisäämiseen antoi innotuksen värianalyysi, jossa kävin jokin aika sitten. Värianalyysissa tutkitaan ihmisen ihon, silmien, hiusten ja eri värien sopivuutta toisiinsa. Täten ihmiset ovat joko talvia, keväitä, kesiä tai syksyjä. Suurin osa suomalaisista on tekijän mielestä keväitä tai syksyjä, joille sopivat lämpimät värit. Vain talvelle sopii tummempi pinkki ja musta! Pieni kateellisuus siis näitä luonnostaan hyvin tummia kohtaan!

Tässä blogissa käydään kivasti läpi eri vuodenaikatyyppejä. Ks. kevät, kesäsyksy, talvi. Jos et ole varma tyypistäsi, voit mennä vaikka asiantuntijalle (ks. aiempi linkki, jossa itse kävin).

En suostu kuitenkaan luopumaan pinkistä tuosta noin vaan lisään oranssia ja punaista ja etenkin suosikkejani vihreää ja ruskeaa pikku hiljaa. Samaa sanoi analyysin tekijä - ei tarvitse ottaa tätäkään mitenkään kirjaimellisesti vaan lisätä oman vuodenajan suosikkivärejä ja katsoa, mihin mieltymykset menevät ajan kanssa.



Jouluinen smoothieni, jossa
-Punaherukkaa, gojia
- Banaania, muutama taateli
- Hamppuproteiinia, chia-siementä
- Piparkakkumaustetta, laatusuolaa
- Lähdevettä!

HAPPY CHRISTMAS!!

Ps. laitan myös jossain vaiheessa kuvia itsestäni uusien värien kera, kun joskus on aikaa ja edes hieman kapasiteettia laittaa itseään nätiksi

16.12.2012

Uusi koti ja pari sanaa sinne päätymisestä

Olemme asuneet huomenna tasan viikon uudessa kodissamme. Aika on taas mennyt entistä nopeampaa. 12.12.12 meni myös heittämällä, jolloin klo 12 (kun oli tarkoitus meditoida) huomasin päässeeni juuri vauvan kanssa ulos. Vaunulenkkimeditaatiota ja pysähtymistä siis sillä tavalla, kun olosuhteet sallivat. Iltapäivällä kuulimme, että Jeren serkkutyttönen oli nähnyt päivänvalon samaisena maagisen luvun päivänä. Jere sai viikon sisällä kaksi serkkutyttöä ja muutenkin lähipiirissä pyörivät vauvelit ovat 90%:sesti tyttöjä. Jere onkin sen verran maskuliininen kaveri jo nyt, että tarvitsee ilmeisesti tasapainotusta ;)

Myös joulu lähestyy hurjaa vauhtia ja olemme buukanneet tulevan viikon täyteen tapahtumia; yksi Helsingin ja Turun reissu ja perjantainen luento Tamperella (ks. tapahtumat). Manifestoin tässä, että ehdin jossain välissä leipoa raakapipareita ja ostaa/tehdä muutamia aineettomia joululahjoja. Onneksi joulusiivoa ei tarvitse tehdä. Joulukuusikin olisi tosi kiva tuonne uudelle pihallemme. Manifestoin jo nyt, että tuleva vuosi 2013 on r-a-u-h-a-l-l-i-n-e-n ja u-n-i-r-i-k-a-s.

Kirjoitin alla olevan tilityksen asunnonetsinnästämme ja uuden kodin löytymisestä jo aiemmin viikolla ja meinasin jo olla julkaisematta sitä, mutta laitetaan nyt kuitenkin. Se tuli tehtyä jostain syystä vähän niinkuin synnytystapahtuman purkaminen ja monet muut asiat, joista olen täällä melko avoimesti kertonut.

Viimeiset kuukaudet olemme asuneet vanhemmillamme eläen pitkästä aikaa "sitten kun" - elämää. Jokainen päivä on ollut tietynlaista selviytymistä. Ei ole ollut tarvittavaa omaa tilaa ja rauhaa, paikkaa, jossa saisi ladata itsensä. Vauva-arjen opettelu, matkustelu ja jatkuva univelka veivät mehut ja kaiken kukkuraksi meiltä puuttui oma keittiö. Nyt, kun tavaramme ovat nätisti kaapeissaan ymmärrän, että keittiö on todellakin kodin sydän. Ja sen, mikä merkitys on omalla rauhalla on kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.

Olemme siis etsineet enemmän ja vähemmän aktiivisesti uutta asuntoa lähes kaksi vuotta. Vähemmän aktiivista se oli aluksi, jolloin perheeseemme kuului vain minä ja Heikki. Astetta aktiivisemmaksi se muuttui sitten, kun sain tietää olevani raskaana. Silloin ajattelin, että olisi kiva, että tilaa olisi vähän kaksiota enemmän ja että vauvalla olisi oma huone (ihan kun se vielä sitä olisi tarvinnut). Unelma-asuntoa ei tuntunut löytyvän millään, mutta olihan meillä korkeat kriteeritkin; pieni omakotitalo tai 3-4 huoneinen rivitalo lähellä järveä ja/tai luonnonlähdettä ei mielellään kovin kaukaa Tamperetta. Kaikenlaisia tuli käytyä katsomassa hieman lähempää ja kauempaa. Samalla alkoi hahmottua tarkemmin se, että emme haluaisi eristäytyä liikaa palveluista ja ihmisistä. 

Muutaman kerran luovutimme täysin koko asunnonetsinnän suhteen ja tajusimme, että kyllähän pienen vauvan kanssa voi helposti asua parikin vuotta pienemmissä neliöissä mutta kun asunnollemme löytyi yllättäen ostaja, päätimme tehdä siirron ja katsoa mihin meitä kuljetetaan. Muutimme tilapäisesti vanhempieni tilavaan yläkertaan, joka ajatuksena tuntui järkevältä; säästäisimme vuokrassa ja alakerrasta löytyisi lastenhoitajia. Yhteisasuminen sujuikin ihan kohtuuhyvin ensimmäiset viikot, mutta jossain vaiheessa miinukset alkoivat mennä selvästi plussien edelle. Sitten olimme jumissa. Tietynlaisessa henkisessä ahdingossa, vaikka samalla tiesimme, että se on väliaikaista ja että huonomminkin asiat voisivat olla. 

Olemme rehellisesti sanottuna käyneet reilusti yli sadassa asuntonäytössä ja katsoneet netistä asuntoja kymmeniä tunteja. Viime kuukausina meidän normaalisti rauhalle ja olemiselle tarkoitetut sunnuntait täyttivät to do -asuntolistaukset, joissa ramppasimme suurinpiirtein ajanottokellon kanssa, jotta ehtisimme kaikkiin. Jotain muuta, kuin rentouttavaa varsinkin, kun on pieni autossa kitisevä vauva (joka onneksi useimmiten oli hoidossa). 

Ei se tule silloin, kun väkisin etsii. Olen itsekin hokenut täällä, että "kun etsii, ei löydä". Tiesin sen koko ajan, mutta minkäs teet, kun olet tyytymätön ja VÄSYNYT. Joulukuun lähestyessä aloimme katsoa myös vuokra-asuntoja. Omaa olimme etsineet siksi, että meillä oli siihen hyvät mahdollisuudet ilman älyttömien lainojen ottamista ja että emme jaksaisi muuttaa nyt hetkeen asunnosta toiseen. Halusimme niin kovasti jouluksi omaan kotiin, oli se sitten ihan oma (tai osaksi pankin) tai sitten vuokra-asunto. Pari viikkoa sitten löysimme monet kriteerimme täyttävän rivitalon, josta sitten teimme vihdoin ja viimein tarjouksen. Emme kuitenkaan saaneet sitä vaan. Hyvät menevät nopeasti ja eniten tarjoavalle, se on kovaa peliä. Samalla viikolla haimme sitten erästä vuokra-asuntoa, jota emme myöskään saaneet. Huh. Jotain parempaa oli tulossa - tiesin sen, vaikka en halunnut uskoa, koska olin niin turhautunut. 

Samainen mies, joka esitteli meille kyseistä vuokra-asuntoa vinkkasi meille samaisella alueella olevasta vuokra-kaksiosta, josta oli jo tehty sopimus, mutta joka oli purkautumassa loppumetreillä. Olimme jo hieman tykästyneet alueeseen, vaikka järveä tai lähdettä ei lähellä ollutkaan. Päätimme, että otamme sen, jos se vähänkään on kivanoloinen. Ja olihan se. Mielestäni parhaimpia paikkoja rivitalolle, mitä löytyy: asuinneliöitä on meidän tilanteeseen ihan riittävästi, yksi vähemmän kuin aiemmassa omassa asunnossamme (53) eikä neliöissä ole yhtään hukkatilaa.
Asunto on supervaloisa, ikkunat ovat lattiasta kattoon lähes koko eteläpäädyn seinällä. Rivitalo on päädyssä, joten lisävaloa tuo myös ikkuna toisella seinällä. Naapureita ei näy ikkunoista vaan päinvastoin peltoa ja metsämaisemaa. Yksi parhaista tekijöistä on iso piha (päätysijainnin vuoksi paljon isompi, kuin muilla taloilla), jonka aiomme ehkä aidata kissoillemme. Tosin kissamme eivät ole yhtään karkailevaa sorttia, päinvastoin Fanni kulkee perässämme lenkillä lähes tottelevammin kuin koira. Lenkkimaastot ovat vieressä ja hiihtoladuille on vajaa kilsa. Busseja kulkee joka suunnalta ja lähikauppa Citymarketista (joka on 200 m päässä) saa kookosvettä ja muuta superruokaa. Läheiset asuvat ehkä jopa liiankin lähellä :)

Lämmitysmuotona on sähkökiertoinen lattialämmitys, joka on ylivertainen tässä elämäntilanteessa, kun Jere vielä konttailee lattialla. Tein juuri uuden sähkösopimuksen ja yllätyin iloisesti, kun uusiutuvaa energiaa 100%:sesti käyttävä sopimus oli myös edullisin. (tein sopimuksen tämän palvelun kautta ja sain kaupanpäällisiksi vielä valitsemani lehden!) Huippua on se, että lämpötilaa voi helposti itse säätää ja tarkkailla ja myös se, että pienessä vaatehuoneessa lämmitystä ei ole. Ei mene harakoille! Erittäin käytännöllisen asunnosta tekee myös se, että voimme nähdä Jeren jatkuvasti ja että asunto on kaikin puolin turvallinen. Kaiken kokemamme jälkeen tämä tuntuu kuin asuisi luksushotellissa, eikä todellakaan ole mikään kiire löytää uutta (omaa) asuntoa. Nyt se voi rauhassa rakentua ja ilmentyä. Tämä asunto on juuri sellainen, mikä riittää meille juuri nyt ja joka tukee kaikkea elämää!
 muuttopuuhissa

Asuminen on yksi suurimmista tekijöistä, jolla voimme vaikuttaa siihen, tuemmeko Iidan sanoin ekologisesti kestävää ja globaalisti tasa-arvoisempaa elämäntapaa vai sitten jotain ihan muuta. Länsimaisella ihmisellä on yleensä suuri vapaus valita asuinympäristönsä, asumismuotonsa ja asumiseen liittyvät muut seikat verrattuna köyhempiin maihin, joissa valinnan vapaus on huomattavasti pienempi. Asumismieltymykset liittyvät usein ihmisen minäkuvaan - identiteettiin, johon toki vaikuttavat myös mm. elämäntilanne (ollaanko sinkku/perheellinen), työskentelysuhteet (työpaikan sijainti ja tulotaso), opiskelu (tilanpäinen asunto) jne. Tietyt asiat ovat välttämättömiä, jotta perustarpeemme voisivat tyydyttyä mutta on paljon asioita, joissa voisimme tinkiä ja joilla voisimme vapauttaa tilaa henkiselle hyvinvoinnille ja "vain" tässä hetkessä olemiselle.

Olen jo pitkään halunnut valita ekologisen tavan elää ja ajatella. Muutama vuosi sitten tajusin - ja se olikin melko suuri oivallus - että ne asiat, jotka ovat hyväksi luonnolle ja ympäristölle, ovat hyväksi myös minulle itselle, omalle terveydelleni ja hyvinvoinnille. Ihminen on pienoismalli koko maailmasta ja kuinka hyvin hän hoitaa itseään kertoo siitä, kuinka paljon hän välittää tästä kokonaisuudesta, jonka osanen hän on - ja toisinpäin. Kun tämä oivallus tulee, kaikista teoista tulee automaattisia - sisältäpäin ohjautuvia. Tällöin ei tarvitse miettiä, jahkailla, laskelmoida jne. vaan kun toimit läsnäolosta käsin sisäisen äänen ohjaamana, sinua viedään oikeaan suuntaan koko ajan. Tällöin huomaamme myös pintamielemme vastustavan äänen, joka haluaa sitä, sitä ja sitä, mutta sitäpä ei tarvitse enää kuunnella. Iidaa vielä lainatakseni: "ei tarvitse enkä hanki kaikkea, minkä keksin haluta".

Joskus pintamieli vie mukanaan - myös minua. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin se opetus - nöyrtyminen ja huomaat, että joku muut tiesi asiat jälleen kerran paremmin kuin sinä.

Ja vielä asumiseen. Se on oikeasti lopulta melko sama, missä asut. Koti on aina sydämessä. Koti on mielentila - tai mielettömyyden! Oma koti saa nyt ilmaantua meille rauhassa, jos on ilmaantuakseen.

Off topic. Tässä vielä maistiaiset uusimmasta. Kauneus&Terveys - lehdestä, jossa on sivullinen elämästäni "Hyvä keittiö" - palstalla. Kivannäköisiä juttuja :) Nyt on taas aikaa ja tilaa ituhippeillä vähän enemmän...


10.12.2012

Keho ja mieli tasapainoon - luento Tampereella

Seuraavan luennon kohderyhmänä ovat KAIKKI, jotka haluavat saada kehonsa toimimaan ja ne, jotka jo luulevat tekevänsä "kaiken oikein". Luvassa tärkeää asiaa ravinteiden imeytymisestä ja kehon ja mielen luonnollisesta tasapainosta. Jos et pääse tänne ja kiirehdit jo jouluherkkujen pariin, järkkäämme kyllä uusia luentoja taas vuoden alusta. 

Keho ja mieli luonnolliseen tasapainoon - energisoidu kokonaisvaltaisesti

Friday, 21 December 2012
17:00 until 19:00

Ruususali, Tuomiokirkonkatu 40 C, 2. kerros (ovisummeri: Ruususali) 33100 Tampere

Vetäjänä Heikki Harju

Luennolla käydään läpi

- Mitä kehomme ja solumme tarvitsevat, jotta luonnollinen energiantuotanto mahdollistuu?

- Mitkä mineraalit ovat avainasemassa soluaineenvaihdunnalle ja sille, että ravinteet pääsevät imeytymään

- Opetellaan testaamaan kotikonstein tärkeiden suolamineraalien tasoa juuri omassa kehossamme

- Mitkä tekijät kuluttavat mineraaleja elimistöstämme ja vähentävät luonnollista energiaamme

- Terveyspyramidi malliksi jokapäiväiseen arkeemme

- Harjoituksia fyysisen ja henkisen tasapainon palauttamiseksi

Hinta 20€ /hlö

ILMOITTUDU FACEBOOK TAI TULE VAAN PAIKALLE

###

PS. PÄÄSEMME VIHDOIN MUUTTAMAAN!!!! Oma talomme vielä odottaa oikeaa aikaa ja tarvetta, joten menemme nyt sinnikkään etsinnän päätteeksi kohdallemme osuneeseen vuokra-kaksiorivitaloon, joka on vielä pienempi kuin edellinen asuntomme. Tilaa on kuitenkin riittävästi kahdelle isommalle ja yhdelle pienemmälle kaverille ja kaksi kissaamme saavat temmeltää isolla, huoneistolle kuuluvalle mahtavalla pihalla, jonka aitaamme heille. Rivari on päädyssä ja rajoittuu peltoon ja metsäkin (hiihtoladut) lähellä. Kaupunkiin 4 km. No bad at all!

Siispä kohta valaistumme jälleen, kun pääsemme omaan keittiöön ja tekemään mm. alla olevia herkkuja! Kehon ja mielen tasapainoa - monella saralla! Tiskikonettakaan ei ole, joten tiskausmeditointia luvassa mökkeilytyyliin :)



Kuva myös täältä

pps. Muistakaa myös vauva-luento tulevana perjantaina








9.12.2012

Kestävämmän elämän askelia


Ystäväni Iida jakoi Facebookissa seuraavan päivityksen, jonka haluan jakaa myös täällä. Kiitos Iidalle, että kirjoitit tämän listauksen, jonka olisin yhtä lailla voinut myös itse kirjoittaa :)

Hei kaikki ystäväni! Turhaudun usein siihen, miten toissijaisiin asioihin huomio facebookissa keskittyy ja miten vähälle huomiolle suuremmat kysymykset, kuten tulevien sukupolvien elämän edellytykset maapallolla, jäävät. Itse en enää kykene sulkemaan silmiäni, en työntämään kysymystä maton alle. Niinpä aloin laatia itselleni listaa niistä käytännöistä, joiden avulla voisin muuttaa omaa elämäntapaani ekologisesti kestävämmäksi ja globaalisti oikeudenmukaisemmaksi. Käytännöt on selkeyden vuoksi ryhmitelty eri osa-alueisiin (kuten syöminen ja asuminen). Lista on tietenkin henkilökohtainen, omasta näkökulmastani laadittu, mutta ajattelin että haluan kuitenkin jakaa tämän, jos tästä on hyötyä jollekulle muullekin. Osa mainituista asioista on ollut osa elämääni jo pitkään, osasta tulee käytäntö nyt ja lopuista niin pian kuin ehdin toteuttaa ne. Monet asiat varmaan ovat ennestään tuttuja, mutta toivottavasti tämä toisi jotain uuttakin ja ennen kaikkea rohkeutta tehdä valintoja tietoisesti! Valinnat toki riippuvat ihmisen elämäntilanteesta, mutta kestävä tulevaisuus vaatii jokaiselta rohkeaa omien valintojen kyseenalaistamista, myös niiden valintojen, joita nyt pitää itsestään selvinä. Listaa saa vapaasti muokata, täydentää ja jakaa. Olen kiitollinen palautteesta ja täydennysehdotuksista!

KESTÄVÄMMÄN ELÄMÄN ASKELIA

ELÄMÄNTAPA
En halua enää valinnoillani tukea ekologisesti kestämätöntä ja globaalisti eriarvoista kulutuskeskeistä elämäntapaa, joka tällä hetkellä vaarantaa ihmislajin elämisen edellytykset maapallolla. Olen valmis luopumaan paljosta, koska haluan turvata elämän edellytykset tuleville sukupolville eri puolilla maailmaa. Kilpailen itseni kanssa siitä, kuinka vähällä kuluttamisella tulen toimeen. En tarvitse enkä hanki kaikkea, mitä keksin haluta. Uskon, että vapaaehtoinen materiaalisen kulutuksen vähentäminen parantaa ihmisen elämänlaatua ja että omilla valinnoillani voin tutkia ja näyttää mikä on mahdollista.

ASUMINEN
- Annan itselleni tarpeettomat tavarat jollekulle, joka niitä tarvitsee.
- Asun asunnossa, jossa on vain välttämätön määrä neliöitä - en halua isompaa kotia, jotta tavarani mahtuisivat paremmin.
- Asun mieluummin pienemmässä asunnossa, josta on sopivat etäisyydet paikkoihin, joissa käyn päivittäin. Silloin säästän aikaa, rahaa ja hermoja.
- Mietin mitä aidosti tarvitsen asunnolta: minun ei tarvitse saada kaikkea mitä keksin haluta!
- En ota ylisuurta asuntovelkaa, joka rajoittaa muita valintojani vuosikymmeniksi.
- En remontoi enkä osta uusia tavaroita vain siksi, että makuni on muuttunut.

VAALIT JA POLITIIKKA
- Pidän melua epäoikeudenmukaisuudesta vallankäytössä. Puhun ja kirjoitan huomatessani päättäjien tekevän päätöksiä, jotka eivät mielestäni ole ekologisesti kestäviä ja yhteisen edun mukaisia.
- Jos en löydä täysin sopivaa ehdokasta, äänestän tyhjää, sillä se viestii siitä, että olen kiinnostunut asioista mutten pidä nykyistä päätöksentekoa toimivana.

PUKEUTUMINEN
- Joustan vaatimuksistani vaatteiden suhteen - vähemmän ja vaatimattomamminkin riittää.
- Käytän vaatteet loppuun. Korjaan tai korjautan vanhat vaatteeni tai muokkaan ne sopiviksi aina kun se on mahdollista.
- Vien itselleni sopimattomat vaatteet jollekulle, jolle ne käyvät.
- En osta uusia vaatteita.
- En liho ulos nykyisistä vaatteistani.
- Hankin vaatteeni käytettyinä kirpputoreilta, nettihuutokaupoista tai käytän lähipiirini vanhoja vaatteita.
- Jos kuitenkin ostan jonkin vaatteen uutena, ostan vain monikäyttöisiä ja kestäviä vaatteita.
- En tarvitse enkä hanki kaikkea mitä keksin haluta.

SYÖMINEN
- Syön kasvisruokaa. Jos välttämättä haluan syödä lihaa, syön sitä vain erityistilanteissa kuten juhlissa.
- En käytä kaukaa tuotuja ekologisesti kestämättömästi tuotettuja ylellisyystuotteita kuten alkoholia, kahvia, teetä tai suklaata. Jos kuitenkin välttämättä haluan käyttää näitä, hankin ekologisimman mahdollisen vaihtoehdon.
- Syön arkena vaatimattomasti enkä yli todellisen tarpeeni. Silloin minulla on varaa ostaa luomu- ja lähiruokaa.
- Ostan mahdollisimman pakkaamatonta ruokaa. Kuivaan ja pakastan. Kasvatan itse sen minkä voin, esimerkiksi idut ja salaatit.
- En tarvitse enkä hanki kaikkea, mitä keksin haluta.

MATKUSTAMINEN
- Suosin kaukomatkojen sijaan lähiretkiä.
- Vältän yksityisautoilua ja lentämistä aina kun se on mahdollista.
- En tarvitse enkä hanki kaikkea mitä keksin haluta.

HARRASTAMINEN
- Mietin harrastusteni kokonaisvaikutuksia ympäristölle ja valitsen harrastuksia joissa ne jäävät mahdollisimman pieniksi.
- Mietin harrastusvälineitteni tarpeellisuutta ja ostan ne mahdollisuuksien mukaan käytettynä.
- En kulje harrastuksiin yksityisautolla.
- En tarvitse enkä hanki kaikkea mitä keksin haluta.

KODINHOITO
- Käytän ympäristölle vähemmän haitallisia puhdistusaineita ja -välineitä.
- Olen tarkkana siitä, että pesen vain oikeasti likaisia pyykkejä.
- Toteutan kotini valaistuksen mahdollisimman ekologisesti.
- Pidän kotini lämpötilan melko matalana. Käytän villasukkia!
- En tarvitse enkä hanki kaikkea mitä keksin haluta.

PUHTAUS JA KOSMETIIKKA
- Jos käytän shampoota, hoitoainetta tai suihkusaippuaa, valitsen mahdollisimman ympäristöystävälliset vaihtoehdot.
- Hankin kaiken kosmetiikan mahdollisimman ympäristöystävällisinä versioina.
- Mietin kaiken kosmetiikan tarpeellisuutta. Kelpaisinko tällaisenani?
- En lutraa suihkussa kauempaa kuin on välttämätöntä. En käy joka päivä kokosuihkussa.
- En tarvitse enkä hanki kaikkea mitä keksin haluta.

TOISET IHMISET
- Kerron avoimesti omista näkemyksistäni ja puhun kestävämmän elämäntavan puolesta. Teen näin etenkin silloin kun en kehtaisi, sillä juuri niissä tilanteissa tieto vaihtoehdoista on kaikkein eniten tarpeen.
- Osoitan välittämistäni muille päivittäin, mutta en tee sitä tavaran avulla. Rakennan välittämisen ja kohtaamisen kulttuuria kaikkialla missä toimin.
- Kyseenalaistan ja provosoin silloin kun se tuntuu tarpeelliselta.
- Tuon esiin positiivisia, toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja nykyiselle kulutuskeskeiselle kulttuurille kaikessa siinä, missä kulttuuri on ekologisesti kestämätön tai epäoikeudenmukainen.
- Ehdotan ihmisille seuraavaa askelta, jota he voisivat harkita matkallaan kohti kestävämpää elämäntapaa.
- En tarvitse enkä hanki kaikkea, mitä keksin haluta.

AJANKÄYTTÖ
- En osallistu tilaisuuksiin, jotka ovat ristiriidassa kestävän elämäntavan kanssa.
- Rajoitan viihdykkeiden ja virikkeiden käyttöä elämässäni.
- Varaan aikaa läheisteni kanssa olemiselle ja asioille joita aidosti rakastan tehdä.
- Lähden luontoon mieluummin kuin keinotekoisiin viihdekohteisiin.
- Turvaan itselleni ja läheisilleni aikaa rauhoittua, itselleni sopivalla tavalla.
- Elän niin rauhallista elämää, että ehdin huomata elämän pienet ilot.
- Opettelen uusia asioita ja tapoja, haluan kehittyä jatkuvasti.
- Minun ei tarvitse olla mukana kaikessa mistä olen kiinnostunut.

OSTAMINEN
- En lue mainoksia, koska tiedän että ne saavat minut haluamaan toinen toistaan turhempia asioita, joiden olemassaolosta en edes tiennyt.
- Annan lahjaksi vain aineettomia lahjoja kuten palveluita tai elämyksiä.
- Pyydän ihmisiä olemaan ostamatta minulle tai perheenjäsenilleni tavaralahjoja, ellen ole tai elleivät nämä ole esittäneet täsmätoivetta jostakin kestävästä ja aidosti tarpeellisesta.
- Kieltäydyn kohteliaasti vastaanottamasta minulle ja läheisilleni annetun lahjan, joka ei ole kestävä ja minulle tarpeellinen.
- Teen kaikki hankintani käytettyinä, jos se vain on mahdollista. Olen valmis maksamaan käytetystä mutta toimivasta esineestä saman hinnan kuin uudesta, sillä en halua ostaa uutta.
- En tarvitse enkä hanki kaikkea, mitä keksin haluta.

KIERRÄTYS
- Lajittelen ja kierrätän tarkasti kaiken minkä voin. Näen kierrätyksen itsestäänselvänä minimivelvollisuutena ihmiselle, jonka elämäntapa kuluttaa luonnonvaroja.

2.12.2012

Makuelämyksiä vauvalle ja uusi luento aiheesta

Poikkesin jokin aika sitten kylässä tuttavapariskunnallamme, joilla on lähes samanikäinen vauva kuin meillä. Naureskelimme, kun vauvoille annettavat välipalapuuromme olivat ihan saman näköisiä ja värisiä. Mustikka rocks. Katselin kateellisena, kun heidän siistin ja käytännöllisen keittiönsä pöydällä oli tattaria idättymässä. Ehkä meilläkin on taas pian oma keittiö, jonne saa laittaa kivoja lasipurkkeja täyteen erilaisia siemeniä, jauheita ym. ja kunnon idätysvempaimet. Asunnon etsintä on jatkunut erittäin kiivaana ja kärjistyy johonkin lopputulokseen viimeistään huomenna. Todennäköisesti menemme vuokralle nyt toistaiseksi, kun omaa ja mieleistä asuntoa ei tunnu millään löytyvän. Se on tullut täysin selväksi, että ilman omaa keittiötä ei voi elää pidemmän päälle paitsi jos söisi pelkkiä mikrolämmitettäviä eineksiä.

Nyt kuitenkin vähän enemmän taas vauvoista. Molempien vauvat suosivat sormiruokailua eli omin sormin syömistä. Se on käytännöllistä ja helppoa niin vauvalle itselleen kuin vanhemmille. Sotkua tietenkin tulee, mutta edut menevät kepeästi sen ohi. Sormiruokinnan ei tarvitse tarkoittaa sitä. että sitä harjoitetaan pelkästään vaan soseita ja smoothieita voi hyvin antaa ohessa. Tai vaikka puuroja. Me annamme usein Jerelle aamuisin puuron ja smoothien sekoitusta, joka on puolilämmintä (smoothie viilentää hyvin kuuman puuron). Puuroina annamme vaihtelevasti chiaa, tattaria (kypsää tai idätettyä raakaa ja blendattua) tai käteviä Ruohonjuuresta saatavia biodynaamisia ja gluteenittomia "pikapuuroja" hirssistä tai riisistä. Smoothie on usein ihan samaa kuin meilläkin ilman suolaa eli esimerkiksi mustikkaa (tai mustaherukkaa/puolukkaa), jotain vihreää, banaania, (gojia), avokadoa tai chia-siemeniä ja riisi- tai hamppuproteiinia. Lisäksi hän saa napsia suuhunsa omenan, banaanin tai päärynän palasia, avokadoa tai kurkkua. Joskus myös gojimarjoja tai rusinoita.

spirulina-avokadosuu

Lounaalla ja päivällisellä annamme suikaloituja kasviksia, kuten kurkkua, tomaattia, parsaa, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, avokadoa jne. Kasvisten päälle lorautamme aina laatuöljyä, kuten Udo`sia, seesamöljyä, oliiviöljyä jne. Tattari- tai quinoanäkkileipä tai siemenleipä (kräkkeri) avokado, tahini tai öljypäällysteellä on suosittu järsittävä joko lounailla tai välipaloilla varmasti rapean koostumuksen vuoksi. Usein annamme lusikalla myös laadukasta hiilihydraattia ja proteiinia kuten riisiä, linssejä, luomutofua, quinoaa tai tattaria öljyllä höystettynä. Joskus laitan sekaan jotain yrttimaustetta. Joskus jaksamme blendata näitä laadukkaampia hiilihydraatin ja proteiinin lähteitä myös kasvisten kera.

Väli- ja iltapalat ovat usein samaa kuin aamulla eli smoothie tai smoothie-puuro ja omin sormin hedelmiä/näkkileipiä. Viime viikkoina olemme antaneet Jerelle myös vähän eksoottisempia makuelämyksiä: spirulina-tabletteja sekä hapankaalia! Ja ilmekään ei värähdä. Spirulinat ovat suosittuja ainakin koostumuksen vuoksi ja sen, että niihin on kiva tarttua. Terveysperheen "karkkeja" siis :) Yksi mielenkiintoinen huomio tuli myös siitä, kun viime viikoilla annoimme hänelle hetkittäisen ripulin seurauksena vyöhyketerapeuttimme suosituksesta merisuolarakeita suoraan suuhun estämään "mineraalikuivumista". Taas ilmekään ei värähtänyt. Suolatasot taitavat olla pikkuisella kunnossa - tällöinhän suolan ei pitäisi maistua pahalta vaan päinvastoin (mm.Uusi päivä kirjassa lisää...).

Mielenkiinnolla odotamme, mitä poika alkaa meille kertomaan ja opettamaan, kun suusta alkaa päästä muitakin sanoja kuin "kakka", jota hän on kyllä toistellut innokkaasti ja usein ihan syystäkin. Jere on ollut mukana jo monella luennolla ja prosessoi parhaillaan näkemäänsä ja kokemaansa sisällään. Kiitollinen saa olla siitä, että hän on pysynyt erittäin terveenä, vaikka heräileekin edelleen monta kertaa yössä syömään. Monien vauvat nukkuvat jo puolivuotiaasta tai aiemminkin koko yön putkeen tai menevät korkeintaan "yhden pysähdyksen taktiikalla". Oma tasapaino on äärimmäisellä koetuksella tässä elämäntilanteessa. En olisi viime vuosien elämän perustella uskonut, että tunteet voisivat heitellä jälleen valtaisaa vuoristorataa joka päivä. Aallon harjalla seilataan eli siedetään valtaisaa epämukavuutta. Sen pitäisi olla tosin kaikkein kasvattavinta. Tuloksen näkee vasta silloin, kun pääsee palautumaan...

Ja sitten tarkemmin aiemmin vinkkaamasta luennosta joulukuun 14.päivä Tampereella:

Jos olet Facebookissa, klikkaa itsesi mukaan tästä!

Jos et ole Facebookissa niin tiedot myös tässä:

Friday, 14 December 2012 11:00 until 14:00 Ruususali, Tuomiokirkonkatu 40 C 2 krs. (summeri)

Luennon kohderyhmä: Kaikki vauvojen ja pienten lasten vanhemmat. Odottavat äidit.

13.11 pidetty luento oli kaikin puolin menestys, mutta aikataulu oli valitettavasti hieman kiireellinen ja paljon asioita jäi vielä käsittelemättä. Tällä luennolla kerrataan edellisen luennon asiat, käsitellään muutamia asioita syvällisemmin ja pidetään rauhallisempi ote :) Aikaa on riittävästi ja voi olla, että ehditään käydä läpi parissakin tunnissa. 

Hinta: 10€ Vetäjät: Kirsi Sarimaa & Heidi Kuusisto

Luennolla käydään läpi ajan puitteissa:

 - Kehon suolatasapaino kuntoon, jotta vauva saa tarvittavat ravinteet raskauden ja imetyksen aikana. Testataan tärkeät kehon sähköisistä toiminnoista vastaavat mineraalit; natrium, kalium, magnesium ja jodi ja käydään läpi niiden merkitys kehossamme '

- Raskausmyrkytyksen ehkäisy, synnytysmasennuksen ehkäisy, toimenpiteet, jos lapsi syntyy liian ajoissa tai ei meinaa syntyä, synnytyksen helpottaminen

- Käydään läpi yleisimpiä vauvojen vaivoja ja niiden luonnonmukaista kotihoitoa ja sitä, miksi lääkkeet eivät useimmiten ole ratkaisu vaan päinvastoin.

 - Luonnollisen immuunikyvyn parantaminen, äiti ja lapsi. Ruokavalion merkitys

- Yleisön kysymykset, jos ehditään

Illan pääluennoitsija on 25 vuotta diplomivyöhyketerapeuttina toiminut Kirsi Sarimaa. Hän on myös hivenaineterapeutti ja opiskellut mm. kiinalaista lääketiedettä, fytoterapiaa, homeopatiaa, jäsenkorjausta jne.

Heidi Kuusisto on opiskellut luonnonmukaista ravintoa, ayurvedaa ja ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kirjoittanut juuri julkaistun Uusi päivä - kirjan sekä hän kirjoittaa suosittua Quinoaa-blogia.>