Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

28.11.2012

Palautteita ja elämää


Olen saanut todella paljon positiivista palautetta kirjastani. Palautteet koskevat erityisesti kirjan kirjoitustyyliä, helppolukuista ja selkeää otetta, ulko- ja tyyliasua sekä taittoa sekä erityisesti sitä, että kannustan ihmistä etenemään omaan tahtiinsa kehoa kuunnellen. Monet ovat lukeneet ennestään paljon ravintokirjallisuutta ja sanovat, että tämä kirja on jotenkin erilainen. Helposti liian teoriapainotteinen kirja jää vain tietopainotteisen lukukokemuksen tasolle eikä siitä saa suoria kokemuksia, jotka muuttuisivat toiston kautta automaattiseksi osaksi elämää. Eli tyyliin "ihan kiva tietää" - ja sitten kirja jää lähestulkoon unohduksiin.  

Ei. En halua "päteä" tiedolla vaan olen halunnut tehdä kirjan, joka palvelee lukijaa kokonaisvaltaisemmin. Kirjan, josta heijastuu oma kokemus ja se, että elän oikesti niinkuin opetan. Ja että meillä kaikilla on mahdollisuus löytää kehon oikeat tarpeet pinnallisten mielihalujen takaa ja sitä kautta aidompi, syvempi itsemme eli se, joka tekee näitä ruokajuttuja jne. automaattisesti ja helposti. Ilman sinnittelyä. Nautinnon, lisäämisen itsetutkiskelun ja oivallusten kautta oikealle polulle!

Olen lukenut etenkin viime vuosina paljon erityyppisiä ravintoa ja ihmisen terveyttä eri kantilta tarkastelevia teoksia. Monet niistä olen tilannut ulkomaisesta nettikaupasta, kun Suomessa ei ole saatavilla kovin päivitettyä tietoa (vielä). Suomi tulee monessa asiassa "hieman" jälkijunassa. Tämän voi huomata mm. siitä, että vaikka seurasin kymmenen vuoden ajan melko aktiivisesti erilaisia ravintonäkemyksiä, joita Suomalaisissa lehdissä ja kirjastoissa oli saatavilla, oli termi raakaravinto (raw food) minulle täysin uusi, kun siihen törmäsin vuonna 2009. Maailmalla raakaruokailijoita ja menestystarinoita taas on riittänyt jo lähes vuosikymmeniä. Onneksi olin erittäin avoin kaikille uusille näkemyksille ja koska mahtavien makuelämyskokemusten ohella tämä tietous kävi niin kovasti järkeen, halusin tottakai jakaa kokemaani myös muille.

Esikoiskirjani - ihan oikea kirja, ei alkuperäinen e-book - syntyi 3,5 vuoden kuluttua siitä, kun valtava elämänmuutokseni alkoi. Onneksi näin. Sain kokea sen, millaista on elää 100 % raakaruokavaliolla sekä sen, millaista on irtautua kaikenlaisista ruokavalioista, ideologioista, näkemyksistä ja oikeasti oppia kuuntelemaan omaa kehoani. Ja saada tietenkin vaihe vaiheelta lisää ymmärrystä kehon ja mielen toiminnoista. Olen saanut nyt etenkin viimeistään äidiksi tulon myötä kokea myös sen, millaista on, kun oma hyvinvointi ei olekaan elämässä enää ykköspallilla. Kaikenlainen näkemys elämästä on laajentunut valtavasti ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen. Sen, mitä syömme merkitys on suuri, mutta jos siitä tulee stressiä niin se vie helposti kyllä ihan väärään suuntaan.

Monesti pitää kuitenkin ottaa itseään niskasta kiinni ja haastaa ottaa askeleita mukavuusalueensa ulkopuolelle, jotta löytäisi sen itselleen toimivan kultaisen keskitien. Tällä en tarkoita "ihan ok" - enimmäkseen ainakin vähän tukkoista oloa vaan luonnollista, energistä ja tasapainoista kehoa, joka ilmenee mielen ja henkemme tasolla iloisuutena, tyytyväisyytenä, kiitollisuutena ja onnellisuutena omaan elämään. Elämästä tulee tasapainoista ja helppoa - ei tarvitse muuttaa toisia, kun on tyytyväinen itseensä ja etenkin aina siihen hetkeen, joka on tässä ja nyt. Aina ei tietenkään tunnut kivalta ja olla superflowssa. Henkinen kapasiteetti on sitä, että pystyy näkemään vaihtuvien tunnetilojen taakse. Tarvittavaa muutosta ei ole vielä tehty, jos huomaat piiskaavasi itseäsi joko konkreettisesti tai ajatuksen tasolla tai huomaat jatkuvasti hakevasti pakotietä tästä hetkestä. Monella on myös jokin isompi perusongelma, jonka vuoksi ruokavalio- tai elämäntapamuutos tuntuu haastavalta. Jos parisuhde- tai työ ei toimi, ei kannata etsiä ruokavaliosta pelastusta. Me joudumme kohtaamaan itsemme ja saamaan itsemme kiinni valheellisista tarinoista, joita itsellemme kerromme, ennemmin tai myöhemmin.

Näkisin edelleen, että vain puhtaassa kehossa voi olla puhtaita ajatuksia. Kun kehomme toimii niinkuin sen kuuluu, ravinteet imetyvät optimaalisesti tai ainakin suurimmaksi osaksi. Samalla kehomme pystyy poistamaan kaikkea haitallista, mitä ympäristöstä tulee, kuten saasteita, säteilyä jne. Kun kehomme on vahva ja tasapainossa - niin fyysisesti, psyykkisesti kuin henkisesti (pelkkä yksi osa-alue ei riitä, päinvastoin) - sillä on kapasiteettia ihan eri tavalla kuin keholla, joka on täynnä kuonaa, synkkyyttä, masennusta jne. Kaikkea ei tarvitse eikä pidäkään pelätä päinvastoin. Pelko on energiaa ja jos keskitymme siihen, se vain vahvistuu.

Jos et vielä ole tehnyt kehon puhdistusta, niin suosittelen aloittamaan sen viimeistään nyt. Järjestys on kuitenkin tärkeä eli ensin tankataan kunnolla ravinteita ja mineraaleja ja varmistetaan niiden imeytyminen. Veden ja suolan tasapaino on a ja o siinä, että solumme alkavat toimia eli aineet alkavat vaihtua optimaalisesti kehossamme. Sitten aletaan emäksisöidä kehoa mielekkäällä ja innostavalla tavalla; lisätään päivittäinen vihersmoothie tai mehu ja ehkä hieman myöhemmin vaikka savivettä. Huonoja juttuja alkaa tippua itsestään pois. Energiaa alkaa lisääntyä yllättäen ja kohta monet muutkin asiat alkavat muuttua Positiiviseen suuntaan.

Tarkempia vinkkejä ja testejä näihin löydät kirjastani tai luennoilta, joita pidämme. Eilisellä luennollamme Porin supermahtavassa Woimatilassa (joka on niin suunnannnäyttäjä muille ruokapaikoille) oli suuri joukko ihmisiä, jotka saivat testata konkreettisesti omia mineraalitasojaan. He saivat suoran kokemuksen siitä, millaista on oikeaoppinen hengittäminen ja siitä, millaista on pysäyttää jatkuva ajatustenvirta. Eikä luentoa ilman raakasuklaata...

He näkivät myös, millaista on seurata lievästi sanottuna energistä luennon vetäjää ja hänen ajatuksenjuoksuaan. Ja en nyt puhu itsestäni, joka viihdytti vauvaa luennon ajan vaan miehestäni ja  Heikistä, josta olen aika liekeistä yhä enemmän ja enemmän :)

Tieto-kokemus-todeksi eläminen. Tarvitsemme harjoitusta ja toistoa, niin me opimme. Katso vaikka vauvaa, joka opettelee kävelemään. Jatkuvaa yritystä, vaikka useimmiten mennäänkin metsään. Kukaan ei opi kerrasta. Ei edes "superihmiset". Ei sellaisia edes ole, vaikka minua on sanottu sellaiseksi, kun sain kirjan kirjoitettua kaoottisen vauva-arjen keskellä. Toisaalta kirjoittaminen oli minulle tietynlainen tukipilari kaiken sen vähäunisuuden ja uuden oppimisen seassa. Vähäunisuus jatkuu edelleen ja tiedän eläväni jatkuvassa sumuisessa kuplassa, josta tuskin muistan juurikaan mitään vuosien päästä.

Vaikka kupla on hieman sumuinen se on kuitenkin enimmäkseen vaaleanpunainen tai pinkki. Tai ehkä kohta jopa oranssi, koska sain kuulla viime viikkoisessa värianalyysissä olevani väritykseltäni syksy! Suosikkivärini pinkin pitäisi siis vaihtua oranssiin, joka kuulostaa aika radikaalilta minulle! No, tästä aiheesta ehkä lisää myöhemmin. Joka tapauksessa olen onnekas, kun saan tehdä tämänhetkistä elämäntehtävääni täysillä - olla enimmäkseen läsnäoleva äiti, saada kirjoittaa, vaikkakin murto-osa siitä, mitä ennen ja saada tavata ja innostaa mahtavia ihmisiä ja kertoa näistä mahtavista jutuista! <3 br="br" nbsp="nbsp">


mökillä



junassa


messuilla


kotona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...