Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

26.10.2012

Loistoluento odottaville äideille ja vauvojen vanhemmille


Järjestämme seuraavanlaisen luennon Tampereella 13.11 klo 17.30-19.30. Ks. myös Facebook-ryhmä ja liity siellä mukaan.

Vauva turvallisesti maailmaan ja maailmassa - kokonaisvaltaista hyvinvointia vauvalle ja itsellesi

Luennon kohderyhmä: Kaikki vauvojen ja pienten lasten vanhemmat. Odottavat äidit.

Paikka: Steiner koulu, Tampereen Nekalassa, Muotialantie 79-81

Hinta: 10€

Vetäjät: Kirsi Sarimaa & Heidi Kuusisto

Luennolla käydään läpi ajan puitteissa:

- Kehon suolatasapaino kuntoon, jotta vauva saa tarvittavat ravinteet raskauden ja imetyksen aikana. Testataan tärkeät kehon sähköisistä toiminnoista vastaavat mineraalit; natrium, kalium, magnesium ja jodi ja käydään läpi niiden merkitys kehossamme
- Raskausmyrkytyksen ehkäisy, synnytysmasennuksen ehkäisy, toimenpiteet, jos lapsi syntyy liian ajoissa tai ei meinaa syntyä, synnytyksen helpottaminen
- Käydään läpi yleisimpiä vauvojen vaivoja ja niiden luonnonmukaista kotihoitoa ja sitä, miksi lääkkeet eivät useimmiten ole ratkaisu vaan päinvastoin.
- Luonnollisen immuunikyvyn parantaminen, äiti ja lapsi. Ruokavalion merkitys
- Yleisön kysymykset, jos ehditään

Illan pääluennoitsija on 25 vuotta diplomivyöhyketerapeuttina toiminut Kirsi Sarimaa. Hän on myös hivenaineterapeutti ja opiskellut mm. kiinalaista lääketiedettä, fytoterapiaa, homeopatiaa, jäsenkorjausta jne.

Heidi Kuusisto on opiskellut luonnonmukaista ravintoa, ayurvedaa ja ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kirjoittanut juuri julkaistun Uusi päivä - kirjan. Hän kirjoittaa myös suosittua Quinoaa-blogia. Tarkoituksena olisi aloittaa näiden luentoiltojen pitäminen säännöllisesti, mikäli kysyntää on.

23.10.2012

Kauneusmessujen kotiintuomisia (ajatuksia siis)


Kirjoittelin kauneudesta viimeksi reilu vuosi sitten ja siitä bloggauksesta lähtikin valtaisa keskusteluryöppy, josta ei nyt kuitenkaan enempää. Nyt kauneusasia nousi mielen päälle terveysmessuilla (tai terveys/kauneus/muoti) visiteeratessamme. Kauneus- ja muotipuolella olin niin vieraalla alueella kuin olla ja voi. Miksi edes päädyimme kyseisille osastoille? Oli pakko, kun etsimme lastenhoitohuonetta. Toisella kerralla eksyin kauneuspuolelle vahingossa etsiessäni omaa osastoani ja shokeeraannuin heti katsoessani ensimmäiseen näytteilleasettajapisteeseen "Osallistu arvontaan, voita silikonit!". Kävelin vielä hetken aikaa ja ihmettelin, että kaikkea se terveys nykyään onkin, kunnes tajusin olevani jossain ihan muualla...

Juttelimme sittemmin, että tietyssä vaiheessa kauneus ja terveys ovat jopa vastakkaisia asioita. Tietyssä vaiheessa kauneus on täysin ristiriidassa terveyden kanssa. Se on lähinnä ulkoista sellaista ja jopa äärimmilleen vietynä. Se tarkoittaa sitä, että näytetään tietyillä mittareilla hyvältä. Esimerkiksi sitä, että on laitettu, pakkeloitu, "kaunis" naama. tai sitä, että on kiristävät vaatteet, joissa voi esitellä treenattuja, hyvänmuotoisia pakaroita tai dieettikuurin tuloksena saatua ohutta vyötäröä. Tai silikonitissejä. Korkeita korkoja, joissa on ikävä kävellä. Teennäistä "reipasta" kävelytyyliä.

Samalla se voi tarkoittaa sitä että syödään pikaruokaa (jos ylipäänsä syödään). Ja sitä, että vedetään tupakkaa (jotta nälkää ei tulisi). Se tarkoittaa monesti sitä, että kasvoille väännetään tietty ilme (keinotekoinen hymy) tilanteesta riippuen. Se tarkoittaa itsensä peilaamista (konkreettista peilaamista, ei sitä aitoa katsomista) monesti päivässä. Nykypäivänä jopa taviksilla on mahdollisuus ostaa silikonit. Rakennekynnet- ja ripset ovat tuttu näky jo teineillä. Jos vatsa vähän oireilee, niin sitä koitetaan paeta. Paeta voikin aina hetkeksi, mutta itse syy vain kasvaa. Ikuisuuksiin asiaa ei voi kuitenkaan paeta. Jossain vaiheessa se tulee kohdattavaksi silmästä silmään. Todellisuus.

Vain oman ulkoisen kauneuden huomaaminen ja siihen panostaminen tarkoittaa sitä, että pakenemme todellisia tunteitamme. Pakenemme sitä, mitä todella olemme. Riittämättömyyttä, mitä ikinä se kenellekkin tarkoittaa. Elämme kuplassa, jossa koemme näennäistä arvostusta sen perusteella, minkälainen ulkoinen olemus ja rooli meillä on ja kuinka hyvin sitä osaamme tilanteesta riippuen vetää. Sisällä on tyhjyys, vaikka emme sitä suostu myöntämään. "Sitten kun saan vielä sen ja sen, olen tyytyväinen/onnellinen..."

Kauneuteen -oli se sitten enemmän tai vähemmän aitoa - liittyy myös tiivisti hymyily. Matka aitoon itseen ja totuuteen tarkoittaa sitä, että uskaltaa hymyillä tai olla hymyilemättä silloin, kun siltä aidosti tuntuu. Lähteekö vauvan nauru ja missien hymy samasta lähteestä? Suurin osa hymyistä on ohjelmoituja. Ja se tekohymyily on NIIIN kuluttavaa.

Mikä minut saa hymyilemään? Aitous tietenkin. Se, että ollaan läsnä eli rehellisiä. Ja se, kun saan tilaa vain olla. Aito minä ei tarvitse syytä hymyillä. Ja olla kaunis. Se on. Ainakin itse joudun välillä jopa pidättelemään naurua. Se on merkki siitä, että se tulee sieltä aidosta, ainakin yleensä. Ja kyllä, välillä sorrun myös ohjelmoituun hymyyn, jotta minua ei pidettäisi liian kummajaisena. Mutta tätä tapahtuu koko ajan vähenevissä määrin, onneksi.



18.10.2012

Ketä tekemisesi palvelevat? 8 merkkiä


Tässä postauksessa kerron kokemukseeni pohjaten muutamia merkkejä siitä, ollaanko aidon kehityksen tiellä vai palvelemassa enemmänkin omaa erillistä minää. Seuraavina päivinä, voit tarkkailla itseäsi ja tekemisiäsi. Ketä toimintani palvelee juuri nyt? Miltä se tuntuu? Havahdu useasti päivässä; mitä juuri nyt teen, miltä se tuntuu, mikä sen merkitys on suuremmalle kokonaisuudelle. Tässä muutamia vinkkejä:

1. Asia, jonka parissa olen tuntuu kaikin puolin hyvältä ja innostavalta. Sen parissa oleminen tuntuu hyvältä, se kehittää minua oikeaan suuntaan ja palvelee ympäristöäni. Esimerkiksi "kun  (tämän asian kautta/avulla) voin hyvin ja olen innostunut/tasapainossa, heijastan hyvää oloa myös muille"

2. Asia, jonka parissa olen ei tunnu hyvältä, mutta itseni ulkopuolelta katsottuna se tekee hyvää minulle (kehittää, kasvattaa, joka ei aina tunnu kivalta) ja täten palvelee myös suurempaa kokonaisuutta. "Kun minä kehityn ja kasvan, kaikki kasvaa ja kehittyy". Epämukavuuden ja ikävien tunteiden sietokyky on ehkä kaikkein kasvattavinta. Eikä mitään ehkä vaan se on.

3. Asia, jonka parissa olen tuntuu (hetkellisesti) hyvältä, mutta laajemmalta katsottuna ei palvele suurempaa kokonaisuutta. Tähän kategoriaan menevät hetkellisen mielihalujen tyydyttäminen (esim. huonot ruokavalinnat, itsensä kuuntelemattomuus eri seikoissa), erilaiset riippuvuudet, kullakin omansa. Mikä on sinun?

4. Asia, jonka parissa olet ei tunnu hyvältä, eikä kehitä tai auta ketään. Luonnollisesti tämän aktiviteetin voi eliminoida samantien elämästä.

5. Neutraalit asiat, kuten perustarpeiden tyydytys, vessassa käynti, syöminen jne. Näitä ei tarvitse tarkkailla sen kummemmin :)

6. Asia, jota teet saa sinut unohtamaan itsesi. Tämä on erittäin hyvä seikka JOS se palvelee suurempaa kokonaisuutta. Suurempaa kokonaisuutta se ei palvele silloin, kun alat voida huonosti (fyysisesti/psyykkisesti). Mielen "flow" on eri asia kuin aito tietoinen läsnäolo. Läsnäolossa olemme aina suuressa kehityksen tilassa. Silloin, kun vähiten sitä yritämme.

7. Hyvä merkki on myös yleensä se, kun teet jonkin asian erilailla kuin ennen. Tai jätät sen tekemättä. Tai teet jonkin uuden asian. Ihmisesta ja asiasta riippuen. Erinomainen perussääntö kaikille ihmisille tasapainon saavuttamiseen: TEE VÄHEMMÄN SITÄ, MITÄ TEET NYT JA ENEMMÄN SITÄ, MITÄ ET VIELÄ TEE. Esim. Onko sinun vaikea pyytää apua? Onko sinun vaikea ottaa ensimmäistä askelta jonnekkin, esim. kuntosalille menemisessä? Onko sinun vaikea ilmaista todelliset tunteesi? Osaatko pysähtyä ja vain olla?

8. Valmius muuttaa suuntaa jatkuvasti. Mieli tykkää ripustautua asioihin ja ihmisiin. Se rakentaa identiteettinsä minkä vain varaaan, esim. ruokavaliot, trendikkäät elämäntavat, ihmisten auttaminen jne. Joku asia toimii aikansa ja kehittää meitä. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin aika, että se on todennäköisesti pakko hylätä, jos haluamme olla vapaita ja kehittyä. Hylkääminen voi olla konkreettinen (hetken aikaa) tai enemmän mielessä tapahtuva. Hyvä merkki on se, kun asia vain unohtuu, kun jokin suurempi motivaatio, johonkin toiseen asiaan nousee. Toki uusikin asia voi olla jälleen identiteetin korostus. Vain hiljentymällä ja kuulostelemalla tiedät toimitko totuudesta ja vapaudesta käsin, vai jostain muusta.

16.10.2012

Luonnollinen ravinto, miksi?

Kirjoittelin uuden artikkelin "luonnollinen ravinto, miksi?", nettisivuilleni.

Olen ensi lauantaina tavattavissa Helsingissä terveysmessuilla Basam Booksin osastolla 6m13 klo 11 eteenpäin. Tervetuloa jutulle!! Katso Messujen muu ohjelma tästä!



10.10.2012

Uusi päivä - Ole Hyvä!


Olen kirjoittanut muutoksestani täällä välillä kyllästymiseen asti. Ainakin itse olen jo pitkään ollut kyllästynyt omaan tarinaani. Mutta näin se näyttäisi menevän; ensin kiinnostutaan itsestä kunnolla, jotta itsestä voi sitten luopua.

Olen elänyt nyt reilut kolmisen vuotta elämää, jota en olisi ikinä osannut kuvitella - tai sanotaan nyt - haaveilla. Edellisessä elämässäni ei ollut mitään vikaa. Se oli hyvää elämää silloin, mutta kaikkea aikansa. Mennyt elämä oli elämää itseä varten. Sitä, kuinka saisin elämästäni tietynlaisen, jotta olisin tyytyväinen. Keinot ihanne-elämän muodostamiseen olivat tällöin lähinnä ulkoisia: tietynlainen kumppani, tietynlainen asunto, työ, sosiaalinen ympäristö, terveys, kunto jne. Sitten kun nämä ovat kunnossa, elämä olisi hyvää ja olisin onnellinen.

Kyllä minä olin ajoittain onnellinen, vaikka kaikkia tavoitteita ei oltukaan saavutettu. Millaisia hetkiä ne olivat? No tietenkin sellaisia, kuin unohdin itseni. Menin hetken virrassa oli tilanne mikä sattui. Mutta näitä tilanteita ei ollut kovin usein. Päivittäiset turhautumisen ja tylsistymisen tunteet olivat tuttuja. Jotain puuttui lähes aina. Tällöin en tiennyt, että jokainen tapahtuma, tilanne, ihminen, haaste, negatiivinen tai positiivinen tunne kuitenkin kehittivät minua ihmisenä eteenpäin, jotta voisin oivaltaa jotain suurempaa. Turhautuminen vain piti viedä tiettyyn pisteeseen, jotta syvempi muutos voisi tapahtua.

Välillä elämme pitkiäkin enemmän tai vähemmän tasaisia kausia, jolloin kaikki on hyvin. Tällöin sisäinen ja ulkoinen maailmamme kohtaavat. Jossain vaiheessa tulee kyllästyminen ja entinen elämä alkaa "tökkiä". Se on merkki siitä, että olemme kehittymässä seuraavalle tietoisuuden tasolle. Siirtymä ei kuitenkaan ole kivuton - päinvastoin. Joudumme luopumaan entisestä elämästä, joskus melko konkreettisesti, joskus enemmän "ajatuksen tasolla" ja se ei ole kivaa mielelle, joka elää varmistelusta.

Miksi vanhasta pitää luopua? Miksi emme vain voi olla tyytyväisiä?

Koska sisäinen kaipaus johonkin suurempaan - aitoon itseemme - on suurimmista suurin voima. Elämä kehittyy ja laajentaa itseään meidän kauttamme. Se haluaa nähdä, mihin voi kehittää itsensä. Jos kiinnitymme asioihin, ihmisiin ja elämäntilanteisiin (eli samaistamme itsemme tietynlaiseksi) elämä jää "jumittaan". Eikä ole tarkoitus, että vain minulla olisi hyvä olla. On tarkoitus nähdä, mihin ihminen voi kehittyä ja kehittyäkseen hän tarvitsee epämukavuuden sietämistä, uusia ja haastavia tilanteita, sopivassa suhteessa ärsykkeitä ja hiljentymistä. Toisilla enemmän toista ja toisilla toista. Meidän tulee oivaltaa sisäinen maailmamme ja se, että luomme itse ulkoisia tapahtumia. Emme varsinaisesti luo kaikkia tapahtumia, mutta luomme niiden merkitykset. Ja merkityksen paino mielessämme on paljon paljon suurempi, kuin itse tapahtuma. Toiselle jokin tapahtuma ei merkitse mitään. Toiselle se on elämää suurempi juttu. Näinpä.

Heittäytyminen jatkuvan muutoksen eli aidon elämän virtaan tapahtuu jossain vaiheessa, mutta sitä ei silloin enää kysytä sinulta. Se on elämän valinta ja valitessasi vanhan tunnet niin suurta kaipausta ja turhautumista, että et enää voisikaan valita toisin. Elämän virrassa eläessä ei tarvitse varmistella asioita. Elämässä on ääretön luottamus siihen, että joku muu tietää asiat paljon paremmin, kuin minä itse.

Vapautettu elämä sisälläni on nyt tuonut minut tähän pisteeseen. Toinen esikoiseni - tämä kirja - sai syntynsä lähes päivälleen 9 kk päästä ensimmäisestä esikoisestani. Mitäköhän 9 kk päästä tapahtuu :)?


Olkaa hyvä! (maailmankaikkeus!)

Esikoiskirjani Uusi päivä - matka kokonaisvaltaiseen muutokseen luonnollisen ravinnon avulla on sinulle, jolle kirjoitukseni resonoivat enemmän tai vähemmän. Kirja on sinulle, joka olet kiinnostunut ottamaan vastuun itsestäsi ja haluat antaa itsestäsi myös muille - yhteiselle maailmallemme. Se on sinulle, jolle ravintoasiat ovat jo tuttuja tai sinulle, joka haluat tietää lisää tai vahvistaa jo tietämääsi. Se on sinulle, joka pidät lukemisesta ja laadukkaasta sellaisesta :)

Kirja on kirjoitettu puoliksi flowssa aikana, jolloin sain omistautua vain itselleni ja täydellisen terveyden tavoittelulle sekä uusiksikirjoitettu ja päivitetty puoliksi aikana, jolloin luovuin omaan hyvinvointiini keskittymisestä jonkun suuremman kuin itseni vuoksi. Kirjassa ei ole kaikkea, mitä olen käynyt läpi vaan se on enemmänkin syvällinen pintaraapaisu moniin asioihin, joita pidän tärkeänä.

Voin sanoa, että kirjan tekeminen viimeistelykuntoon vauva-arjessa ei todellakaan ole helpointa ja hyvin kaukana flowsta. Esimerkiksi kuvat olisivat olleet varmaan hyvin erilaisia, jos olisi ollut kunnon panostus. Mutta mieli nyt ei tietenkään ole ikinä tyytyväinen mihinkään...

Tutustu kirjan esittelytekstiin myös nettisivuiltani. Kirjaa voit tilata JUURI NYT esimerkiksi TÄSTÄ!!!!! Voit myös googletella, mistä muualta sitä saa. En ole itsekään ihan tietoinen vielä asiasta. Kirjan virallinen julkaisu on vasta 9.11 Helsingissä ja se on todennäköisesti tulossa vasta myyntiin moniin paikkoihin, mm. Ruohonjuuriin.

Tervetuloa myös juttusille eri tapahtumissa! Ensimmäinen lyhyt esiintymiseni on tulevana perjantaina Turussa Osaava nainen messuille klo 15.30. Ks. lisää.

1.10.2012

Tieto, kokemus, todeksi eläminen...


Rakastan sitä tunnetta, kun on yhteydessä elämän virtaan. Eikä ihme - onhan aito elämä yhtä kuin rakkaus. Näinä hetkinä ei ole kiire minnekkään. On täysi luottamus siihen, että on ihan oikeassa paikassa, ajassa ja että tekee tai on tekemättä niitä asioita, mitä pitääkin. Koska oma persoonani altistuu helposti suorittamaan asioita ja mittaa arvonsa sillä, paljonko saa aikaan on pysähtyminen - silloin kun sen ymmärtää tehdä - aina uusi oivallus ja kehitysaskel eteenpäin.

On todella omituista olla tekemättä mitään varsinkin, kun vauva-arjen vapaaminuutit eivät ole mitään itsestäänselviä ja pino kotitöitä on aina odottamassa. Valtavat pyykkivuoret on totisinta totta vain yhdenkin vauvan perheessä. Entäpä sotku? Jos ennen olen pitänyt itseäni siistinä ja siisteydestä pitävänä ihmisenä (vaikka osaan kyllä sotkeakin), on kodin siistinä pitäminen nyt ihan mahdotonta. Tai jos sen saa hetkeksi siistiksi, on se viimeistään puolen tunnin päästä räjähtänyt. Leluja - ruokaa - likaisia vaatteita ja vaippoja - niitä on kaikkialla. Etenkin keittiö räjähtelee monesti päivässä sormiruokintasessioiden seurauksena. Räjähdys-siivous-uusi räjähdys ja niin edelleen. Toistuu viitisen kertaa päivässä. Olet joko syömässä vauvan kanssa tai siivoamassa. Missä välissä sitten itse syödään? Entäpä ollaan tietokoneella?. Monesti monesti nämä kaksi ovat välillä yhdistyneet ja ruokailu on ollut vähemmän tietoista.

Mikä onkaan kuitenkin oleellista? Onko se siisti koti, keittiö ja täydellisen rauhaisat ruokailuhetket? Vai onko se täydellisen kaoottinen, mutta läsnäoleva elämä, joka tapahtuu aina tässä ja nyt? Tässä ja nyt vauva syntyy ja on haavoittuva, viaton luonnon ihmekappale. Tässä ja nyt vauva huutaa, kirkuu, konttailee ja koittaa syödä kissanruokaa ja oikeastaan mitä vain, minkä havaitsee objektiksi. Tässä ja nyt vauva itkee vaunuissa ja haluaa keskeyttää lyhyen taukoni. Kyllä - juuri nyt. Äsken - tässä ja nyt - vauva imi rintaani, laskujeni mukaan noin 2500:tta kertaa. Kyllä - en edelleenkään muista, mitä on nukkua 4 tai 5 tuntia putkeen. Sen sijaan tiedän erittäin hyvin, mitä on antaa toiselle sitä, mitä hän tarvitsee ja samalla saada itse valtavaa täyttymystä. Kyllä - vaikka siihen kuluisi suurin osa ajastani.

Jokainen saa varmasti ne läksyt juuri nyt, mitä tarvitsee kehittyäkseen. Yhden tarvitsee ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään, toisen tulee enemmänkin luopua niistä, jotta voi jälleen sisällyttää ne elämään - vapaasti tällä kertaa. Viime aikojen oivallukseni on se, että mitä enemmän on läsnä ja avoin elämälle, sille, mitä se sinulta aidosti pyytää - sitä enemmän keho kyllä pitää huolen itsestään. Jos taas keskitymme kehon tarpeisiin (eli omiimme), se aika ja energia voi usein olla pois joltain muulta. Tämä siis koskee meitä useita terveystietoisia- ja kiinnikkeisiä ihmisiä. Saan paljon enemmän aikaan, kun unohdamme itsemme. Huom. ennen unohtamista ensin meidän tulee kuitenkin olla jollain lailla "erityisiä" :)

On hienoa elää todeksi niitä juttuja, mistä on paljon kirjoittanut - jopa kirjan! Ensin asiat tulee ymmärtää tiedollisesti, sitten niistä saadaan omia kokemuksia, jolloin niihin tulee syvempi ymmärrys. Kun luottamus elämään kasvaa, ne muuttuvat sinuksi, osaksi itsestään tapahtuvaa elämää, jota emme enää vastustele. Se saa virrata vapaasti lävitsemme huolimatta siitä, kuinka kaoottisia elementtejä siihen ajoittain sisältyy.



Kyllä - vauva nukahti uudelleen ja sain kirjoitettua tämän jutun loppuun. Nyt vain pitäisi vielä siivota nopeasti ennen kuin se (kulta) herää...