Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

17.9.2012

Kumman valitset?

Ihmisessä toimii kolme hyvin erilaista voimaa; keho, mieli ja tietoisuus. Aistimukset ja vaistot (fyysiset reagtiot) liittyvät kehoon, ajatukset ja tunteet (psyykkiset reagtiot) mieleen ja tietoisuus (tai henki) on se, joka ohjaa näitä molempia. Näillä kaikilla kolmella on myös oma evoluutionsa; keholla biologinen (perinteisesti käsitettävä evoluutio), mielellä kulttuurinen (halu tietää ja taitaa, osata ja oppia) ja tietoisuudella tietoisuuden evoluutio - halu tai impulssi tulla tietoiseksi todellisesta, minättömästä olemuksestamme ja lopulta antautua elämälle. Nämä kolme evoluutiota tapahtuvat meissä kaikissa hieman eri suhteissa ja eri aikaan riippuen paljolti siitä, missä ympäristössä olemme. Toki monet muutkin tekijät vaikuttavat niihin.

Enemmistö sivistyneistä ihmisistä pystyy hallitsemaan kehonsa impulsseja ainakin suurelta osin, joka on useimmiten erittäin hyvä asia. Toisaalta, jos "mieli piiskaa kehoa suorituksiin" tai jos kehon viestit tukahdutetaan muilla keinoille (mm. lääkkeet) eikä anneta kehon luonnollisten, hyvien ja aitojen viestien päästä esiin, se hallinta ei ole hyvä asia. No, onko jonkunasteinen hallinta sitten välttämätön vaihe, jotta voimme nyt ylittää mielemme, todennäköisesti. Olemme siis ainakin osittain mielemme vallassa siksi, jotta olemme voineet ylittää kehomme.

Psykologia tutkii mielen toimintaa ja kehitystä ja sen teoriat laajentuvat jatkuvasti. Mieli kehittyy niin yksilö- kuin kollektiivisella tasolla ja samalla sen fyysinen vastine aivot kasvavat ja kehittyvät. Terveen identiteetin ja minäkäsityksen saaminen on välttämätöntä, jotta tietoisuus voi alkaa paljastumaan. Se vaatii aikaa ja elämänkokemuksia, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Jos katson itseäni teini-ikäisenä tai parikymppisenkäkin niin olin aika kypsymätön ja tunteiden vallassa oleva teini, jolla ei ollut hajuakaan tietoisuudesta. Elämä pyöri tästä vielä pitkään omien tunteiden ympärillä, vaikkakin niitä tulkitsi ajan myötä entistä rationaalisemmin. Rationaalisuus onkin tärkeä kehitysvaiheemme, vaikka se on tietyllä tavalla erkaannuttanut meidät luonnosta.

Tietoiseksi tuleminen kuitenkin palauttaa yhteytemme luontoon ja kehon luonnollisiin viesteihin. Tietoiseksi tuleminen on sitä, että kaikki oma, johon usein liittyy tarve hallita ja kontrolloida mitä tahansa asiaa itsessään ja elämässään, alkaa hävitä. Mieli ja keho eivät konkreettisesti häviä mihinkään, ne vain asettuvat omaan "nurkkaansa", kun jokin suurempi valaisee tietä. Kun tietoisuus ottaa ohjat keho saa toimia luonnollisesti (mutta edelleen sivistyneesti). Mielen ylittäminen ei sen sijaan ole ihan yksinkertainen asia, koska mielen ja tietoisuuden intressit ovat täysin vastakkaiset. Samalla enemmistö kulttuuristamme kannustaa kaikenlaiseen mielen kehittämiseen ja tämä tekee asiasta vielä haasteellisempaa. No, evoluution kehityvaiheiden ei olekaan tarkoitus tapahtua helposti - muuten kehitystä ei tapahdu!

Miten erotan mielen ja tietoisuuden? Tässä pari vinkkiä: mieli haluaa tietää lisää, kun tietoisuus tietää aina kaiken, mitä pitääkin. Mieli on harvoin tyytyväinen, tai ainakaan ihan täysin, kun tietoisuutta ei taas kiinnosta, mitä ohimeneviä tunteita sen käyttämä "kulkuneuvo" kokee. Mieli haluaa yrittää ymmärtää, analysoi, ajattelee ja tekee omia tulkintojaan, kun tietoisuus vain on. Mieli reagoi, kun tietoisuus vain on. Yksi suuri huomio juuri tähän aikaan liittyen on se, että mieli hakee rauhaa. Se hakee läsnäoloa ja tulkitsee sen usein staattiseksi, oman hyvänolon tilaksi. "Nyt minulla on hyvä olo, nyt ei" Kun mieli tajuaa, että voi vaikuttaa itseensä - eli kun tulemme tietoiseksi mielestämme ja siitä, että voimme vaikuttaa siihen haluamme tottakai jatkuvaa mielenrauhaa. Tai sitten erilaisia flow-tiloja. Mieli myös etsii selityksiä olemassaoloon mystiikasta ja new agesta. Jännää ja kivaa. Pieni ongelma siinä vain on: nimittäin se, että olemme astumassa tietoisuuden aikakauteen eli siihen, jossa alamme olla tietoisia enemmän kuin mielemme (tai kehomme) vankeja. Ja tietoisuus ei halua mielenrauhaa tai rauhaa mielelle. Se ei halua, että (vain itsellä) on kivaa. Se haluaa tulla laajemmaksi, kasvaa ja kehittyä. Se on mielelle myrkkyä ja se pakenee kaikkia tilanteita, jotka saattaisivat murtaa sen uskomukset.

Mieli tekee tässä ajassa kaikkensa hakeakseen tasapainoa ja rauhaa kun taas tietoisuus/henki  haluaa uudistua, kehittyä, kasvaa ja laajentua, joka on usein kaikkea muuta kuin rauhaisaa. Huomaat hengen läsnäolon heti, kun huomaat, että et ole läsnä. Huomaat hengen katsoessasi jotain tilannetta silmiin - jotain, jonka kohtaamista olet vältellyt. Huomaat hengen läsnäolon luonnossa, silloinkin kun mieli vilisee. Se on kaikkialla. Mieli ei voi olla läsnä, mutta kun unohdamme itsemme ja mielemme, olemme läsnä. Kun unohdamme oman tilamme - oho, kaikki oli juuri hyvin, mutta nyt minulla ei olekaan enää niin hyvä fiilis - mitenköhän saisin sen takaisin... :)

Mikään mennyt ei tule takaisin. Kyse ei edelleenkään ole sinusta, vaan siitä, että meitä vähänkin tietoisia ihmisiä pusketaan kehittymään ja kasvamaan tai mitä sitä nyt kiertelee - syntymään uudelleen. Saamme monenmoisia tiloja, kokemuksia ja ymmärryksen hetkiä, mutta ne kaikki ovat ohimeneviä. Niiden tarkoitus on antaa meille varmuutta siitä, mikä on todellista. Ei ehkä sillä hetkellä, kun ne ovat "päällä", vaan jälkeenpäin ymmärtäessämme, että ne olivatkin vain kokemuksia.

Rauhallinen mieli ei siis ole se juttu. Kasvun, laajentumisen tai jopa uudelleensyntymisen paikka on siellä osa-alueella, jota välttelemme kaikin keinoin. Tietoiseksi tuleminen on sitä, että ei enää pysty välttelemään. Ei pysty kuunnella sitä höpinää, valita tuttua ja turvallista. Elämä on jatkuvassa liikkeessä ja elämän uskomattomin asia (mielelle) on elää jatkuvassa muutoksessa unohtaen sen kaiken, mitä mennessä on ollut tai kokenut. Resurssit on vapaana juuri tälle hetkelle. Silmät on auki totuudelle. Astutaan yhdessä toiselle puolelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...