Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

4.8.2012

Uuden aikuiselämän ensiaskelia

Uudessa elämässäni - enkä nyt puhu vauvaelämästä vaan tietoiseksi tulemisesta - kaikki pitää aloittaa alusta; syöminen, hengittäminen, puhuminen, liikunta, parisuhteilu, ihmissuhteilu, työnteko...Uusia isoja vauvoja putkahtelee siis tällä hetkellä maailmaan pikkuvauvojen lisäksi :). Kävin tällä viikolla eräällä asiantuntevalla, kokonaisvaltaisesti ihmistä hoitavalla luontaisterapeutti-jäsenkorjaajalla ja maatessani hoitopenkissä hän kysyi, missä olen oppinut hengittämään tällä tavalla; näin oikein! Kukaan tai ainakin todella harva hengittää hänen mukaansa oikein. Tiedän tämän varsin hyvin myös itse entisenä "kiireilijänä". Pinnallinen hengitys kertoo aina siitä, että mielessä on jonkinasteinen hälinä tai kiire. Rauhallinen, syvempi hengitys kertoo taas tässä hetkessä (läsnä) elämisestä.



Kaikkea elämää voi suorittaa tai kaiken voi tehdä tiedostaen. Ensimmäinen askel tiedostavuuteen ja aidosti läsnäolevaan elämään onkin tulla tietoiseksi mielen höpinöistä ja siitä, että elää ei-läsnä. Kun ensimmäiset tiedostamisen hetket on koettu, vastuu on siirretty meille. Voimme avata silmämme, sydämemme, olla rehellisiä muille ja etenkin itsellemme tai jatkaa unessa elämistä. Kun oivallamme läsnäolon voiman, vahvistumme joka tasolla, ja pystymme täten olemaan enemmän aitoja, nämä edellämainitsemani toiminnot muuttuvat luonnollisiksi, automaattisiksi sekä terveyttämme ja oikeanlaista kasvuamme tukeviksi. Jos aluksi meidän on pitänyt hieman "koodata" itsemme syömään puhdasta luomuruokaa, nyt se tapahtuu itsestään - kehon ehdoilla. Keho hylkii vieraita aineita ja niiden syöminen aiheuttaa kokonaisvaltaisesti huonoa oloa. Ei ehkä yksi vähän huonompi valinta silloin tällöin haittaa, mutta vähänkin pidemmällä ajanjaksolla vaikutuksen huomaa. Enkä puhu edes pikaruoasta, eineksistä ja karkeista vaan ihan "perusruoasta", joka ei ole luomua tai käsittelemätöntä.

Entäpä puhuminen? Jos ennen on ollut tarve puhua, päteä tai paeta hiljaisuutta pölpötykseen tietoisuudessa turha puhe alkaa poistua. Hiljaisuus on luonnollinen tilamme ja hiljaa oleminen on "sallittua" myös yhdessäollessa. Välillä voi joutua hassuihin tilanteisiin, kun ei ole tarvetta lähteä komppaamaan toisten mielipiteitä, olla kiinnostunut mielen jutuista tai yleensä puhua small talkkia tai "shit chattiä". Toisaalta taas voi puhua jos huvittaa. Mitä ikinä silloinen hetki sinun haluaakin tekevän ja mikä tuntuu kaiken puolin hyvältä, on oikein. Muutenkin sosiaalisten kontaktien tarve yleensä vähenee ja vetovoima vetää meitä ihmisten luo, jotka tukevat sen hetkisiä (uusia) uskomuksiamme eli sen hetkistä kehitystämme. Löydämme itsemme ihmeellisistä tilanteista outojen ihmisten seurasta. Olivatko he oikeasti niin outoja?

Myös liikkuminen ja työnteko muuttuu luonnolliseksi. Emme liiku enää lisätäksemme itseemme jotain, mitä emme mielestämme jo ole. Paremmannäköinen keho ei tuo sitä täyttymystä, mitä todellisuudessa etsimme, päinvastoin. Emme myöskään tee työtä pelosta tai selviytymisen tarpeesta käsin. Emmekä tee sitä kilpailumielessä. Haluamme nyt toimia yhteisen edun eteen ja tämä on totaalisen vieras malli länsimaiselle kilpailukulttuurille, jonka monet liiketoimintamallit perustuvat juuri siihen, kuinka erottua kilpailijoista ja olla parempi kuin muut.

Parisuhde. Monet eroavat, se vain on fakta. Entinen suhde ei palvele enää kummankaan kehitystä, jos liitto tai suhde on solmittu silloisten omien tarpeiden tyydyttämistä varten. Kaikilla ihmis-ja parisuhteilla on ollut aikansa ja tarkoituksensa mutta muutos on yleensä jossain kohtaa väistämätön. Tarvitsemme tilaa, yksinoloa, luopumista entiseen elämään liittyvistä asioista vähintään mielen tasolla, mutta joskus ihan konkreettisestikin. Uusi elämä perustuu uudelle tietoisuudelle, kun entinen elämä perustui omien, osin pelosta lähteneiden tarpeiden tyydytykselle. Emme enää tarvitse pelon ohjausta, sitä on ollut jo riittämiin. Voimme valita rakkauden ja vapauden tien. Kaikessa.

13 kommenttia:

  1. Hei Heidi!

    Kiitos tästä avartavasta ja ajankohtaisesta kirjoituksesta. Minusta tuntuu kuitenkin tärkeältä kommentoida tekstiäsi parisuhteesta. Voimme valita rakkauden ja vapauden tien, kuten sanoit. Mielestäni voimme valita sen myös olemassa olevassa parisuhteessa. Parisuhteen tehtävä on tukea molempien kehitystä ja se voi parhaimmillaan antaa siihen paljon kannustusta ja vipuvartta. Tukahduttavat parisuhteet voivat muuttua tukeviksi parisuhteiksi ilman eroamistakin, silloin kun molemmat ovat valmiita samalle matkalle. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Heidi hyvästä tekstistä, komppaan kaikin tavoin ja näkemykset tuntuvat tutuilta ja "oikeilta", uuteen tietoisuuteen liittyviltä toimintatavoilta. Huomaan myös sen, että missä tahansa toiminnassa "vanhan" tavan mukaan toimiminen aiheuttaa tämän saman kokonaisvaltaisen huonon olon kuin mainitsemasi luomuruoka-vertaus, joten hyvässä ohjauksessa ollaan...

    VastaaPoista
  3. Mitä enemmän ihminen on ollut "pihalla", sitä enemmän hänen elämänsä muuttuu. Sellaisella, joka on ollut hyvillä raiteilla (= sisältä päin ohjautuva) jo aiemmin, muutokset ovat hienosäätöä.

    Hienoista egoilua, huomaatko, mainintasi oikeasta hengityksestäsi.

    Olisit voinut kuitata asian viittaamatta itseesi mainitsemalla, että jäsenkorjaaja kertoi lähes kaikkien hengittävän pinnallisesti.

    Ikään kuin hakisit tunnustusta tai vahvistusta itsesi ulkopuolelta.

    VastaaPoista
  4. ^böh, ei itseään tarvi niin henkilökohtaisesti ottaa, että sensuroisi pois kaiken sen, minkä joku on sanonut positiivisesti itsestä.

    VastaaPoista
  5. Moikkamoi.

    em: Jees, jokainen sen tietää omalla kohdallaan mikä on meininki juuri nyt. Olennaista on se, että valitsee vapauden, elää siitä käsin (tai pyrkii elämään) ja tekee läsnäolosta käsin nousseet päätökset sitten tilanteen mukaan. Vanhassa suhteessa voi pysyä, jos se tukee aidosti molempien kehitystä. Joskus on näin ja joskus pitää lähteä. Molemmista tapauksista on kokemusta omassa lähipiirissäni.

    Harri: Yep :)

    Neitonen: Hmm. Blogini tarkoitus on jakaa ajatuksiani, kokemuksiani...lukija voi sitten peilata niitä itseensä. Olen kirjoittanut paljon siitä, että jos joku ärsyttää tai nostattaa tunteita, on kyseessä yleensä asia, mikä on itseltä piilossa. Siosittelen sinulle lämpimästi Chopran "varjominä" - kirjaa, jossa tätä "projisointiasiaa" avataan todella avartavasti. Olisi kiva kuulla ajatuksiasi luettuasi kirjan?

    Walopää: :), hyvä nimimerkki!

    VastaaPoista
  6. Ärsytys tai tunteennostatus ovat liian voimakkaita ilmauksia! Kunhan osui silmään.

    Hienon hengityksesi vastapainoksi olisi sopinut maininta siitä, että miksi menit jäsenkorjaajalle - se ei tainnut olla linjassa sen mielikuvamainonnan kanssa, että olet hieno hengittelijä ja muutenkin melko lailla täydellinen ;)

    VastaaPoista
  7. Projisoinnista tuli mieleen, että luulenpa, että siihen en yleisesti ottaen sorru. Kun saa itsensä kiinni esim. negatiivista ajatuksista, melko tarkkaan löytää niiden juuret eikä tarvitse heijastaa niitä itsensä ulkopuolelle.

    Ihan vaan sellainen ajatus tuli mieleen, että omien kokemuksien jakaminen on vähän kaksipiippuinen juttu. (HUOM! En viittaa tällä blogiisi, jossa kirjoituksesi herättävät varmasti monissa ajatuksia ja saattavat jopa johtaa omiin oivalluksiin.)

    Sanonpa vaikka sellaisen esimerkin, että teemme jossakin porukassa ihanan mielikuvamatkan.

    Jälkeen päin, kun kokemuksia jaetaan, joku kertoo huikeista tunteista ja vaikka väreistä ja autuaallisesta olotilasta.

    Joku toinen, jonka kokemus on ollut toisenlainen, tahtomattaankin vertaa omia kokemuksiaan toisen kokemuksiin ja rankkaa ne ylä- tai alapuolelle.

    Kokemuksia ei kuitenkaan loppuviimeksi voi välittää sanallisesti, koska jokaiselle sanatkin merkitsevät eri asiaa.

    Ehkä pyrin tällä pitkällä sepustuksella sanomaan, että jokainen kokee omat kokemuksensa ja niiden välittäminen sanallisesti on hyvin karkealla tasolla. Ja sanoista(kin) viis - tahtoi tai ei, niin jokainen kokee kaiken kaiken aiemman kokemansa kautta, joten sikäli ymmärrys on näennäistä.

    Hiljaisuus puhuu.

    Hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
  8. Niinpä niin...Ei tarvitse kuin lukea edellinen kommenttini, niin vakuuttuu sanojen vajavaisuudesta ;)

    Ehkäpä sitten niin, että oma kokemus puhuu.

    VastaaPoista
  9. Neitonen:

    "Projisoinnista tuli mieleen, että luulenpa, että siihen en yleisesti ottaen sorru. Kun saa itsensä kiinni esim. negatiivista ajatuksista, melko tarkkaan löytää niiden juuret eikä tarvitse heijastaa niitä itsensä ulkopuolelle. "

    Niin, ne piilossa olevat asiat on tosiaan niitä, jotka ovat piilossa, tiedostamattomia ja joidenka juuria ei löydä ennen kuin ne jossain vaiheessa nousee tietoisuuteen :) Mielihän ei ikinä tunnusta, että niitä on olemassa. Ei siis auta, vaikka kuinka hyvin "mielestään projisoi". Totuus on voimakkain ja pelottavin.

    Miksi minun pitäisi mielikuvamainoa itseäni? Ja miksi se asia olisi jotenkin negatiivista, jos näin olisi? Kuka on täydellinen? Totuudessa me kaikki aina ja nyt, mielen mielestä toisella on aina jotain paremmin kuin itsellä...

    Se on täysin selvää, että jokainen tulkitsee teksini oman todellisuutensa kautta ja tähän vaikuttaa tietoisuuden tila ja taso ja lukuisat muut tekijät. Sen vuoksi niitä on turha mielestäni jäädä jahkailemaan, mielellä miettimään, että mitäköhän tarkoitin tuolla. Lukee sen ,mikä resonoi juuri nyt ja sitten hieman tarkastelee jos resonoi vähemmän, että miksi :)

    VastaaPoista
  10. On tässä lähivuosina sen verran tullut tehtyä soulsearchingia, että aiemmin tiedostamaton on noussut varjosta valoon.

    Peace :)

    VastaaPoista
  11. Näkisin itse tällä hetkellä, että se kaikki tiedostamaton ei hetkessä kenelläkään tule valoon, vaan se on elämän (tai elämiä) kestävä prosessi. Toki voimme herätä syvemmästä unesta, mutta piilossa on vielä pitkään kaikenlaista pienempää. Olen tämän 3,5 v aikana monesti ajatellut, että "Nyt on kaikki selvää"; kunnes taas jokin tiedostamaton on noussut ja paletti mennyt uusiksi. Olemme täällä oppimassa toisiltamme ja toisten ihmisten kautta peilaamalla eri asioilla on mahdollista nousta tietoisuuteen. Tämä mahdollistaa kehittymisemme "Universaaliksi, vapaaksi ihmiseksi".

    Kuitenkaan se "roskiksen penkominen" ei tulisi olla se mihin keskitytään vaan elämään läsnä hetkessä, jolloin asiat nousee aina kun on tarkoitettu. Varsinaisilla henkisillä harjoituksilla, energiaterapioilla jne voi tehdä jotain, mutta elämä ei ole pelkkää sisäänpäin kääntymistä. Kun tietty henkinen kapasiteetti on saavutettu tulee vaihe "kohtaa kaikki, älä vältä mitään" - ja ne opettajat on koko ajan kaikkialla.

    Tämä nyt ei liittynyt välttämättä sinuun vaan kirjoitin yleensä. Lähiaikoina kirjoitan taas enemmän mietteitäni valaistumisesta eli "mielenkiintoa" ainakin riittänee.

    VastaaPoista
  12. Olen nyt helmikuusta asti alkanut kiinnittää huomiota puhtaampaan ruokaan ja yleensäkin terveyteen, sekä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Haluankin kiittää tästä blogista, koska se on ollut suuressa asemassa avaamassa mun silmiä kaikelle, mikä tässä yhteiskunnassa on pielessä. Paljon on itsellänikin vielä matkaa täydelliseen onnellisuuteen ja hyvään oloon. Pitta- tyyppinä kun tulee välillä jopa suoritettua tätä uutta elämäntapaa ja välillä muutoksen hitaudesta turhautuneena sorrun takaisin sinne toiseen ääripäähän eli "zombie"-ruokaan. Sun blogistas oon kuitenkin saanut niin hyviä vinkkejä ja paljon tietoa, ettei silmien sulkeminen totuudelta enää onnistu. Kiitos siis siitä.

    VastaaPoista
  13. Iida: kiva kuulla! Se on parempi sortua välillä vanhaan kuin tahdonvoimalla yrittää (suorittaa) uutta puoliväkisin. Kyllä se keho tulee mukana, kun on armollinen ja kuuntelee sitä. Kannattaa asennoitua niin, että täydellinen onnellisuus ja olo on juuri tässä ja nyt. Jos se kuulostaa hassulta, niin ajattele, että sinulla on juuri nyt kaikki mitä tarvitset - kaikki opettajat, asiat ym. jotta voisit kehittyä. Kehittyminenhän ei ikinä lopu, emmekä tietyllä tapaa ole koskaan "valmiita". Läsnäoloa ja kehon kuuntelua siis - se on varmin tapa mennä eteenpäin <3

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...