Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

8.8.2012

Laajempi konteksti elämään

Aloitin kirjoittaa postausta ruokaan liittyen, mutta sisäinen impulssi sanoikin jotain muuta. Ruoka on kuitenkin loppupeleissä melko merkityksetöntä laajemmasta kontekstista nähden, vaikkakin meidän jokaisen arkielämässä se näyttelee jos jonkinlaista osaa. Suurempi rooli sillä on silloin, kun se on osana identiteettiämme jonkun tietyn ruokavaliosuuntauksen muodossa. Tällöin emme välttämättä elä vapaasti vaan sen mukaan, mitä mielikuvaa haluamme pitää itsestämme yllä. Toimii jonkun aikaa, mutta tuskin kovin kauaa.

Laajempi konteksti, mitä se oikein on näin melko tuoreen, useimmiten puoliväsyneen- ja riutuneen vanhemman näkökulmasta? Elänkö oikeasti sumussa ja kuplassa, johon mahtuu vauva, toisinaan jopa parisuhde ja joskus hetkittäin myös omat innostuksen kohteet? Aiemmin olin huolissani ympäristöstä, maapallosta, jota edelleen tuhoamme - tai näin luulen, vaikka en seuraa edelleenkään uutisia. Nyt olen tuonut itse maailmaan yhden kuluttajan lisää. Olin kuulemma sanonut siskolleni muutama vuosi sitten, että en halua tuoda lisää lapsia tähän maailmaan. Maailmaan, jota ei ehkä kohta ole enää. Miksi nyt on toisin?

Heräsin unesta, jossa olin katsellut vain omia tarpeita ja pelkoja. Pelkäsin, että maailma tuhoutuu ja että minä ja minun (mahdollisesti tuleva) lapseni tuhoutuisivat. Tuntui, että en voinut vaikuttaa mihinkään vaan oli kuin juna tulisi hitaasti kohti, enkä pystyisi liikkua pois sen alta. Ahdisti. Sitten pelkopallo poksahti rikki ja tajusin, että minun tulisikin muuttua vain itse. Todellisuus, jota katselin ei ollutkaan yhtään todellista vaan sen päällä oli ollut iso suodatin. Kun suodatin poistettiin, yhtäkkiä maailma näyttikin minulle vain positiivisen ja rakkaudellisen puolensa. Sitten sekin pallo poksahti hämmennyksen ja luopumisen seuraamana ja todellisuus oli jälleen entistä laajempi ja selvämpi. Jos yritän tulkita mielellä nykyistä tilaani tai menneitä tapahtumia, on vain tässä hetkessä muotoutuneita tulkintoja. Nämä tulkinnat voisivat sanoa nyt, että erillinen minä, johon olin samaistunut sai kyytiä, vaihe vaiheelta. Kokemukset eivät kuitenkaan loppupeleissä merkitse mitään, vaikka ne ovat olleet välttämätön osa matkaa. Mikä sitten merkitsee?

Juurikin se, että ei jää kiinni kokemuksiin. Ei jää kiinni jatkuvasti vaihteleviin tunnetiloihin, ajatusvirtaan, kelailuun tai väsymyksen nostattamaan sumuun. Eikä myöskään jää kiinni iloon, rakkaudellisuuteen, flow:hun. Eikä jää tavoittelemaan korkeita tiloja. Koska sillä, mitä minä tunnen tai koen juuri nyt, ei ole juurikaan merkitystä laajemmasta kontekstista katsottuna. Tunnetilat vaihtelevat kaikilla, se on fakta. Jos haluaa elää vallitsevassa kulttuurissa eikä lähteä meditoimaan vuorille kohtaa väkisinkin kaikenlaisia asioita, jotka nostattavat niin mukavia kuin vähemmän mukavia tunteita. Yksin eläminen nostattaa tunteita. Parisuhde vähän enemmän. Perhe-elämä vielä enemmän. Siihen sitten päälle vielä työkuviot ja muut ympäristöstä tulevat ärsykkeet. Kaikki kokemukset ja ärsykkeet on kuitenkin annettu meille, jotta voisimme kasvaa ja laajentua. Psyykkisesti, emotionaalisesti, henkisesti...Tunteet sinällään eivät kuitenkaan merkitse laajemmassa kontekstissa mitään, vaan varmin kasvu tai tietoiseksi tuleminen tapahtuukin unohtamalla itsensä ja se, mitä koemme tai tunnemme.

On välillä hyvä pysähtyä ja havahtua, kuinka paljon keskitymme itseemme, omiin tunteisiimme - siihen, miten reagoimme eri tapahtumiin - siihen, mitä minulla on tai mitä ei ole. Suurin osa päivästämme menee siihen, että mietimme omia juttujamme; omia vaivoja, omia projekteja, omia syömisiä...No, ehkä saamme jotain myös aikaseksi, mutta...

Laajemmasta konteksista katsottuna, olet vain yksi ihminen miljardista, pieni piste maailmassa, universumissa, joka on syntynyt biljoonia vuosia sitten. Sen noin 100 vuotta, mitä täällä käytämme aikaamme, käytämme lähinnä tyydyttäen omia tarpeitamme.

Siispä ulos kuplasta - ja tämä on mahdollista myös pienten lasten vanhemmille. Miten? Ensimmäinen asia, mitä jokainen voi tehdä on lopettaa jatkuva oman hyvän olon tavoittelun. En tarkoita, että elämä tulisi pistää ranttaliksi, vaan sitä, että asiat laitetaan oikeaan perspektiiviin. Älä välitä siitä, mitä tunnet. Ongelmia tulee silloin, kun lähdemme vaihtuvien tunteidemme matkaan; jos tunnemme huonoa oloa, lähdemme jollain keinolla tavoittelemaan hyvää oloa ja oman navan ympärilläpyörintä on taattu. Se riittää, että tiedostaa, että kaikista synkimmilläkin hetkillä, ehkä mielen mielestä vähiten tiedostavassa ja läsnäolevassa tilassa olemme juuri siinä, missä pitääkin. Ja tuo hetki menee ohi, mitä vähemmän sitä vastustamme.

Olennaista onkin siis perspektiivi, minkä otamme tunteisiimme. Kokemukset (kuten flow, bliss) ovat kivoja, mutta eivät useinkaan muuta meitä ja perustoimintaamme. Se, mikä meidät muuttaa pysyvästi on suhde siihen, mitä koemme. Kun emme samaistu siihen, mitä emme todellisuudessa ole (tunteet, ajatukset), elämme vapaassa elämän virrassa ja palvelemme yhteistä hyvää. Luomme kestävää tulevaisuutta. Voimme oikeasti valita, luommeko juuri nyt tulevaisuutta vai vaan toistammeko menneisyyttämme  eli erilaisia (valheellisia) uskomuksia ja mielikuvia itsestämme.

Siispä se, mitä tällä kirjoituksella haluan painottaa on se, että mikään ei ole pysyvää eikä mistään kannata yrittää tehdä pysyvää. Peacen, blissin, flown, ikuisen rakkauden ja hyvän fiiliksen tavoittelu on mahdotonta tässä ihmiskunnan tilassa, missä nyt olemme. Ellet sitten luovu kaikesta ja lähde vuorille. Silloinkin teemme sen todennäköisesti itsemme, emmekä yhteisen hyväksi.

Ps. Yhteisömme Evolutionary community on toistaiseksi lopettanut toimintansa. Annamme tilaa uudelle , kun vanha ei enää toiminut. Yhteisöllä oli aikansa ja tarkoituksensa ja nyt olemme jokainen avoimia uudelle. Joskus lopettaminen täytyy olla konkreettista, niinkuin tässä tapauksessa.

Mikäli samaistat itsesi (aidon itsesi) etsijäksi. Katsoppa tätä. Eräät jäsenistämme toimivat siellä (suomenkielinen osio).

8 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus!

    Minua karmii yhteisöt, joissa kai väistämättä tulee ehkä tiedostamaton vastakkainasettelu "me hyvät vastaan ne muut pahat".

    Huh.

    VastaaPoista
  2. Itseään ei kylläkään ole syytä samaistaa etsijäksi! ;)

    VastaaPoista
  3. Heippa! Mitä mieltä olet Eckhart Tollesta? :)

    VastaaPoista
  4. Unohtui lisätä blogauksen loppuun, että tosiaan vanhempana se oman kuplan ympärillä pyöriminen oikeastaan itsestään loppuu pakostakin. Ei ehdi kiinnittää huomiota, mitä ajattelee, tuntee jne, kun pitää vain mennä ja tehdä! Mutta kehitysteorian kannalta tarvitsemme aika ajoin niin ulos- kuin sisäänpäin kääntymistä ja siinä sitten meille annetaan eri elämäntilanteita, joissa voimme näitä harjoittaa kunnes lopulta voimme sisällyttää kaikki puolet ja elää vapaasti.

    Neitonen: Tosiaan se vastakkainasettelu on ihan jokaisen oma tulkinta. Mutta joo, samaistaminen etsijäksi ei tosiaan kannata!

    Laurannah: Tolle on erinomainen opettaja silloin, kun tarkoitus on ymmärtää minän olemusta ja läsnäolon voimaa. Mielestäni sitä on hyvä lukea, mikä resonoi- kaikille ei sovi kaikki aina. Vaikka Tollen kirjat keskittyvät erillisestä minästä vapautumiseen, hänelläkin on muistaakseni laajempaa kontekstia ainakin mainintana kirjoissaan. Eli tyyliin sitä, että emme vapaudu vain itseämme varten. Helposti ihminen voi jäädä pyörimään oman itsensä ympärillä, jolloin ego voi vain vahvistua. Toisin sanoen Tolle on hyvä siloin, kun havahdumme sisäiseen maailmaan, mutta sisäiseen ei pidä jäädä "jumiin" ja hakemaan vain entistä korkeampia tiloja ja parempaa oloa vaan suunnata huomio ulos sitten, kun kokee olevansa valmis. Joskus se menee turhautumisen kautta, kun emme jaksa enää itseämme :)

    Jos laajemman kontekstin "opettajat" kiinnostaa, niin Andrew Cohen on yksi harvoja. Myös tämä Wombacherin kirja on aika loistava ja auttoi ainakin itseäni viime vuoden aikana: http://www.evitalehti.fi/blogit/quinoaa/aidosti-vapaista-ihmissuhteista

    VastaaPoista
  5. Osu ja uppos. :) Juurikin niitä ajatuksia, joita itselläni on noussut pintaan. Välillä hyvä hakea perspektiiviä, kun mieli alkaa liikaa pyöriä oman navan ympärillä.

    VastaaPoista
  6. Itsellä taas juuri se vaihe elämässä, että oma näkemys alkaa vasta vahvistua. Toki muita kunnioittaen ja huomioon ottaen, mut pääpaino sillä, mitä itse haluaa.

    VastaaPoista
  7. Osu ja uppos tännekin.. Ihan ku olisit kirjottanu pelkästään mulle, sopii niin hyvin siihen millaisissa tunteissa olen lähipäivinä vellonu..

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...