Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

19.6.2012

Muutto

Ei, tällä kertaa blogini ei ole muuttamassa mihinkään. Täällä pysytään :) Muutto on tällä kertaa konkreettinen.

Siistiessämme paikkoja, karsiessamme turhia tavaroita ja pakatessamme oman asuntomme tavaroitamme ennen tänne vanhemmilleni muuttoa (kesän ajaksi) intuitio kertoi, ettemme enää tulisi asuntoon. Asuntoon, jossa olimme juuri päättäneet asua niin kauan kuin tarvitsee :)

Raskauden viimeisen kolmanneksen alussa päätin luopua koko asunnonetsintä/myymis - rumbasta. Kuten ehkä monet ovat huomenneet, etsimällä ei sitten tunnu löytävän mitään, vaan elämä yleensä näyttää suunnan itsestään, kun aika on oikea. Uusi paljastuu sitten, kun ei enää yritä ja luovuttaa etsinnän. Sitten periaatteessa kun evvk.

Eräs ostajaehdokas kiinnostui asunnosta jo syksyllä, mutta koska tällöin emme itse olleet löytäneet uutta tilalle, päätimme jättää asian auki. Sovimme hänen kanssaan, että katsotaan tilannetta päivä kerrallaan ja nyt hän ilmoitti, että tarvitsisi asunnon ja haluaisi ostaa asuntomme jo alkusyksystä.

Mihin sitten muutamme? Emme mihinkään! Olemme jo perillä :)

Täällä vanhemmillani on tyhjä remontoitu yläkerta, kolme huonetta, parveke, oma suihku, wc ja pakastinkin valmiina. Alakerrasta löytyisi lastenhoitajia, piano, yhteisiä ruoka-ja leikkihetkiä ja pihalta kaikkea kivaa. Että täällä pysytään ainakin toistaiseksi!

Elämäntapamme siis minimalisoituu entisestään; vähäiset menoerät vähenee entisestään ja ylimääräiset tavarat karsiutuvat. Vielä muutama vuosi sitten mieleni olisi vastustanut muuttoa saman katon alle vanhempieni kanssa. Nyt pystyn näkemään asian hyvin eri tavalla - lähinnä positiiviset puolet. Erään tuttuni kanssa puhuttiinkin, että vanhemmista tulee irtautua ja itsenäistyä kunnolla, ennen kuin ne voi taas sisällyttää elämään.

Lisäksi tavoitteeni - pitkän tai lyhyen ajan - on asua yhteisömäisesti. Tämä on yksi steppi siihen suuntaan!

Millainen on sitten ihanneasuinympäristöni?

Talo lähellä ihanaa luontoa, vesistöä. Ympärillä tai lähellä samanhenkisiä, tietoisia ja vapaita (tai vapaaksi haluavia) ihmisiä. Yksityisyyttäkin saisi kyllä olla. Osittaista omavaraistaloutta, yhdessä työskentelyä, lasten tietoista, yhteistä, kokonaisvaltaista ja luovaa kasvatusta. Kaikki toiminta lähtisi rakkaudesta ja vapaudesta käsin ja näin rakentaisimme parempaa ja vapaampaa maailmaa. Jopa täysin uutta kulttuuria - ja ihmisyyttä!

Missä sinä haluaisit asua ja kenen kanssa? ;) Be careful what you wish, you might get it!

Ps. "Yllättäen" ostaja ilmoitti ostoaikeistaan samana päivänä kun olimme juuri puhuneet siitä, että "voisihan tuolla yläkerrassa asua"...







4 kommenttia:

  1. Itselläni on täysin samansuuntaisia ajatuksia asumisesta. On hullua, että jokainen vaivaa oman leipätaikinansa, lämmittää saunansa ja hakee postinsa. Elämämme on niin toivottoman täynnä kaikkea pientä puuhaa, joka yhteisöllisemmässä elämässä hoituisi vähällä vaivalla ja ennen kaikkea ekologisemmin ja mukavammin ja taloudellisemmin. Naiset hoitaisivat yhdessä töitänsä, miehet saisivat äijäporukalla tehdä hommat yhdessä. Jokainen saisi toteuttaa omia vahvuusalueitaan ja työt jaettaisiin. Jokainen hoitaisi yhteisön töistä yhtä ison siivun.
    Itse tahdoisin kuitenkin sen oman pienen mökkini sen ison alueen sisälle, jossa nämä toiminnan tapahtuisivat. Haluaisin sen ihmis ja työvapaan vyöhykkeen, joka näyttäisi juuri minulle. Se antaisi tilaa sille yksilöllisyydelle ja omalle rytmille elää. Se myös vähentäisi ristiriitoja, joita tiiviissä yhteiselossa välttämättä ajoittain syntyy.
    Oma sieluni kaipaa omavaraistalouteen siirtymistä ja iratutumista yhteiskunnasta. Pelkistämistä ja mahdollisimman yksinkertaista elämää. Omat voimavarani ja mahdollisuuteni MS-taudista johtuen ovat rajalliset. Se jääköön sydämeeni asumaan suureksi haaveekseni.

    VastaaPoista
  2. Ihan samoilla linjoilla ollaan :) Onko sinulla tietoa onko olemassa jotain foorumeita netissä, missä voisi tavata näin ajattelevia perheellisiä ihmisiä ja ehkä saada aluilleen enemmän näitä yhteisöllisiä asumisprojekteja? Joitain olen netistä löytänyt mutta siellä ei kyllä hirmu aktiivisesti ole perhellisiä ihmisiä...useimmat ovat ns. kommuuni tyyppistä asumista nuorille tai aikuisille.

    VastaaPoista
  3. Haaveita kannattaa olla ja etenkin uskalllusta nähdä myös epätodennäköisessä mahdollisuuksia.

    En tiedä foorumeista, mutta sellainen olisi hyvä perustaa - anyone? Perus ekokylät eivät itseäni houkuta, siinä tulisi olla muutakin yhteistä, kuin pelkkä ekologisuus.

    Katsotaan mihin elämä vie, uskon, että kehittyäksemme eteenpäin meidän tulisi yhdistyä ei vain hengen vaan myös fyysisellä tasolla.

    VastaaPoista
  4. "Tulisi olla muutakin yhteistä kuin pelkkä ekologisuus."

    Ihmisiä yhdistäviä asioita on paljon enemmän kuin erottavia. Jos jonkun persoonallisuus / elämäntapa tuntuu minusta esim. hankalalta - eli siis ns. "vääränlaiselta" minun pikkuruisesta ja omasta mielestäni tietenkin hyvin "henkisestä" perspektiivistäni ;) - tai en löydä hänen kanssaan minkäänlaista yhteistä säveltä, voin löytää vastaukset siihen (ja yhteisen sävelen) kun sukellan tarpeeksi syvälle, pintaerojen tuolle puolen.

    Ihanaa, että muutatte vanhempiesi luo!

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...