Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

18.4.2012

Kyseenalaistamisen ja kehityksen tie

En juurikaan lue vanhoja blogauksiani, mutta joskus etsiessäni esim. jotain reseptiä huomaan jääväni jumiin kirjoituksiini. Usein ihmettelen, että olenko oikeasti minä kirjoittanut nuo tekstit? Ne ovat nimittäin varsin koukuttavia välillä :)

Vuosi 2009 oli minulle suurten muutosten alkua, kun henkinen tie päätti aueta pitkän sumussaelämis- jakson jälkeen. Sisäinen maailma ja siihen havahtuminen alkaa yleensä vanhojen ajatusrakenteiden ja uskomusten kyseenalaistamisella. Usein se heijastuu aluksi kulttuurillisiin uskomuksiin ja tapahtuukin ns. kulttuurillisesta egosta irtautuminen. Tämä prosessi näyttäisi menevän niin, että ensin irtaudutaan ja kyseenalaistetaan ja yleensä myös arvostellaan voimakkaastikin entisiä uskomuksia ja niitä ilmentävää elämäntapaa. Ensimmäinen tätä aihetta käsittelevä kirjoitukseni kertoi omista käännekohdistani. Kuten huomaatte, jonkunlaista vastustamista ja irtautumista on havaittavissa.

Samantyyppinen kyseenalaistaminen jatkui "Kuntoilu" - tekstissäni sekä "Työ ja motiivit" - tekstissä. Suurin osa teksteistä käsittelee tietenkin ravintoa ja kaikkea siihen liittyvää muutosta ja kyseenalaistamista. Tässä postauksessa, kesän lopussa kerron, että olin juuri alkanut meditoida ja luottaa elämän virtaan. Hetken päästä alkoikin tapahtua ja kunnolla ja seuraava vuosi meni eläen flowssa ja erittäin korkeassa tilassa. Korkea tila, rakkaus itseensä eli elämään mahdollisti sittemmin jälleen uusien ovien avautumisen. Nämä ovet olivat entistä raskaampia, mutta olin saanut kapasiteettia avata ne. Nyt ei enää rikottu kulttuurisia ohjelmointeja vaan kyseessä olivat omitut tunteet ja ajatukset, kaikki omaan erillisyyteen liittyvät rajoitteet ja jopa oma "valaistuminen".

Yhden postauksen kommenteissa (villin) vuoden 2010 kesältä huomasin, että joku oli linkannut artikkeliin, jossa käsitellään henkisen tien kulkijan erillisyysharhaa. Tämä on käsittääkseni tila tai vaihe, jossa monet heränneet käyvät - myös minä näköjään. Kun tässä tilassa on, ei sitä tietenkään voi nähdä - vaan vasta jälkeenpäin. Niinkuin monet muut asiat. Itseä pidetään jotenkin erityisenä - ego tekee oikeastaan kaikkensa, jotta se voisi olla spesiaali. Puhtaassa tietoisuudessa ei kuitenkaan ole mitään omaa. Se vain on, eikä se tarvitse mitään näyttääkseen, että on olemassa.

Tietty persoonallisuustyyppi nauttii erityisesti olla erityinen. Olemme viime aikoina tutustuneet enneagrammiin, joka on hyvä työkalu ymmärtämään mielen oikkuja. Enneagrammi auttaa paljastamaan toimintaamme ohjaavat motiivit löytämällä oman persoonallisuustyypin ja tämän kasvu- ja stressisuunnan. Tällä työkalulla ei tietenkään ole merkitystä henkisen puolemme kanssa - aidolla minällämme kun ei ole persoonallisuutta. Pitääkö meidän kuitenkin oppia tuntea itsemme (=mielemme) ennen kuin voimme päästää siitä irti. Voimmeko sitten sisällyttä persoonamme vapaasti toimintaamme? Näkisn, että mieli on työkalu, jolla edistämme tietoisuutta, kun olemme siitä vapaita.

Jokatapauksessa, löysin oman lapsuudessa ja nuoruudessa muodostuneen selviytymismekanismini enneagrammin avulla. Olen todenäköisimmin tyyppi 3 - suorittaja, menestyksennälkäinen tyyppi, jolla on vahva 4. siipi. Nelonen on taas syviä tunteita etsivä, kaipaava, luova individualisti. Jos kolmonen on hallitseva, toimintaa ohjaava motiivi on arvostuksen tarve. Tätä arvostusta on koitettu hakea ulkoapäin tulevilla asioilla. Stressisuuntani on 9 ja tällöin muuttuisin aikaansaamattomaksi ja lähinnä nukkuisin (tapahtunut viimeksi 20 v, jolloin olin hetken aikaa masentunut). Kehityssuuntani on taas nro 6, joka kyseenalaistaa, etenkin itsensä. Hmm. Blogin pitäminen on ollut jatkuvaa kyseenalaistamista, joten taitaa olla oikeanlainen kehitystyökalu tullut eteeni :)

Mutta kuten sanoin, enneagrammi kehittää "vain" mielen tietoisuutta ja siihen ei kannata jäädä jumiin. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, mikä on kenellekkin se oikea juttu kussakin vaiheessa. Eenneagrammin käyttö voi olla hyödyllistä, koska sen avulla oppii näkemään, miksi elämä tuo usein kohdalle samat ongelmat ja jumitukset ja mistä tietyntyyppiset, jatkuvat negatiiviset tunteet tulevat. Esimerkiksi 4. tyypille on ominaista katellisuus muita kohtaan. Kateus on kuitenkin se voima, joka saa hänet toimimaan, joten aina tiedostaessaan sen, sitä voi pitää jopa hyvänä asiana.

Enneagrammista mainitsin jo muutama vuosi sitten, mutta jos asia kiinnostaa, lisätietoa on alan kirjoissa ja esim. tällä sivustolla
Testi on vain suuntaa antava, oman tyyppinsä löytämiseksi asiaan tarvitsee kunnolla perehtyä. Itsekin luulin olevani aluksi 4, mutta en (todennäköisesti) ollutkaan.

ps. Avomieheni Heikki on taas leppoisa 9 tyyppi, jonka kehityssuunta on 3, suorittaja eli minä :) Taitaa olla elämä järkännyt oikeat ihmiset yhteen. Myös muutamat tuttu pariskuntamme olemme huomanneet "vastapareiksi".

3 kommenttia:

  1. Pahoittelen muuten lisääntyneitä kirjoitusvirheitä ja kieliopillisesti huonosti väsättyjä lauseita. Menee nyt mamma-ajan aivojen piikkiin :)

    VastaaPoista
  2. Taitaa olla kuutonen täällä. Mitä arvelet itsetuntemuksestani? Sä taidat tietää nää jutut hieman mua paremmin.. =)

    VastaaPoista
  3. Konde: Niin, se pitää itse löytää se oma persoonansa, toinen ei sitä voi sanoa. Se on just sitä itsetuntemusta :)

    Tässä muutamia avainkysymyksiä: Reagoitko ensisijassa ajatuksella (5,6,7), tunteella (2,3,4) vai vaistolla (8,9,1). Oletko pelko (5,6,7), kaipaus (2,3,4) vai viha (8,9,1) tyyppi?

    JOs löydät 6:sta niin tälle persoonalle ominaista on vaikeus tehdä päätöksiä kun ei ole tunne hallitseva ja kun on tunne, päätökset on helppoja), miettii, kysenalaistaa, on lojaali. Hakee turvallisuutta ja sosiaalinen tyyli on mukautuva. Epäilee kaikkea paitsi omia mielipiteitään :) Torjuu itsessään epävarmuuden ja ailahtelevaisuuden. Kehittyy menemällä 9 (rauhanrakentaja, mukautuva) ja stressatessa alkaa suorittaan (3)

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...