Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

30.12.2012

Kohti 2013

Kirjoittelin eilen kumppanini esimerkistä 10 tavoitettani ensi vuodelle. 

Tavoitteeni ovat sellaisia, joiden myös tiedän toteutuvan. 

Tavoitteeni tulevat aidolta tasolta ja täten haluan myös työskennellä niiden eteen automaattisesti. 

Ne eivät ole siis vain naiiveja haaveita tai egoperäisiä (kuten pelko/erityisyysperäisiä) manifestointeja. 

Tavoitteeni ovat siis realistisia ja ne tekevät hyvää niin itselleni, perheelleni että suuremmalle kokonaisuudelle. 

Teetkö siis sinäkin oman listasi? Kerrotko siitä myös muille? Ja annatko täten maailmankaikkeuden alkaa työstämään sitä?

Osa näistä tavoitteistani on jo hyvässä mallissa mutta aina voi parantaa.




Meillä jokaisella on lahja tai lahjoja. Elämä ei kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi vaan työtä pitää myös tehdä. Pitää selkeyttää itsellensä se, mitä todella haluaa ja arvostaa. Tämä voi vaatia aikaa ja kokemuksia, joiden kautta oppii tunnistamaan mitä haluaa tai mitä ei ainakaan halua.

Pitää myös oppia tunnistamaan sisäiset motiivit, miksi ajattelemme näin ja toimimme näin. Ristiriitoja tulee silloin, kun odotukset ja elämäntilanne eivät kohtaa. Tällöin tulee muuttaa joko odotuksia tai elämäntilannetta, muuten tilanne menee huonompaan suuntaan. Samat jutut ja intressit eivät toimi, kuin aikansa.

Kun omalle elämäntehtävälle antautuu ja kun oivaltaa, että sellaista ei edes ole vaan että tässä hetkessä on kaikki, elämä kuljettaa automaattisesti oikeiden juttujen pariin. Aina pitää kuitenkin ottaa niitä askelia, kohdata haasteita ja astua pienille epämukavuusalueille. Näiden asioiden tapahtuminen tapahtuu kuitenkin aina tässä hetkessä. Pysähtymällä ja hiljentymällä (ja kyseenalaistamalla mielen vastustavan höpinän) kuljemme kohti totuutta. Jos ääntä ei pysty millään kuulemaan, niin kyllä elämä sitten opettaa muilla tavoilla. Kaikki ajallaan :)

Nuo viimeiset kolme "tavoitettani" beauty, freedom ja happiness tulivat seuraavan Facebookissa jaetun kuvan kautta, joka on tässä. Katso kuvaa ja poimi sieltä ensimmäiset kolme englanninkielistä sanaa ja merkkaa ylös :)



Uutena vuotena voi myös herkutella ja vähän "mättöilläkkin". Olemme tehneet nyt parina uutena vuotena liiankin helppoa luomu- "italiansalaattia" ilman lihaa tosin. Tätä salaattia nautimme mm. raikkaan tuoresalaatin ja hyvän kalan kera.

- Herneitä, papuja, pilkottua porkkanaa (käytimme luomu pakastevihannessekoitusta lähiCitymarketistamme)
- Pilkottua suolakurkkua
- Pilkottua omenaa
- Muutama keitetty peruna lohkoina
- Luomumajoneesia, johon lisättiin laatusuolaa, pippuria, sitruunanmehua

--> Sekoita ainekset





THE VERY BEST 2013 FOR ALL OF YOU !


Ps. Kirjoittelen uutta blogia myös Hidastaa elämää - sivustolla ja julkaisen siellä jutun noin kerran kuussa!

21.12.2012

Vinkkejä lisäämiseen ja luopumiseen

Tervetuloa virallisesti uudelle aikakaudelle! Nyt on 21.12.12 ja kellokin on ihan just 12! Itse olen kokenut uuden aikakauden tulon jo muutaman vuoden ajan. Tietoisuuden muutosta tapahtuu koko ajan - emme vain huomaa sitä, kun meillä on jatkuva sisäinen kiire ja uskomme ajatuksiamme, jotka tulevat pintamielestämme ja menneisyydestämme. Aina jokainen hetki, mutta erityisesti joulun aikaan on hyvä hetki pysähtyä, tarkastella tämänhetkisiä uskomuksia ja tehdä uusia tavoitteita ensi vuodelle. Vanhasta luopuminen sattuu aina, mutta kun sen on tehnyt on vapautumisen tunne monin verroin kaiken arvoista. Tavoitteista vielä enemmän vuoden viimeisessä bloggauksessani.

Tässä ajattelin kirjoitella kuitenkin vinkkejä joulun ajan ruokailuun, elämiseen ja yleensäkin muutosten tekemiseen.

Ensimmäinen vinkkini ihan kaikessa elämisessä ja muutosten tekemisessä: älä luovu heti entisistä suosikeistasi vaan lisää uusia niiden rinnalle!

Itselläni luonnollinen, tuore, ravintorikas ruoka on ollut jo vuosia arkipäivää ja automaattista toimintaa, joka tapahtuu kun on läsnä ja kuuntelee kehoa. Ei tarvitse stimuloida kehoa keinotekoisesti aktiiviseksi. Ei tarvitse "nollata" stressiä. Ei tarvitse olla väsynyt, masentunut, kiireinen tai tukkoinen. Ei tarvitse etsiä onnea ulkopuolelta. Kun keholle antaa sitä mitä se tarvitsee (kun ensin pysähtyy kuuntelemaan sitä) se toimii niinkuin sen kuuluu.

Jos joskus ajatuu ei-niin-terveellisten herkkujen pariin voi tilannetta tasapainottaa nauttimalla runsaasti nesterikasta ruokaa ennen tai jälkeen tukkivan ruoan. Yleensäkin neste- ja suolatasapaino on tärkeä, että ruoka ylipäänsä sulaa ja imeytyy optimaalisesti. Jos sinulla on kirjani, tee ihmeessä kirjan lopussa olevat mineraalitestit tai tule luennolle testaamaan itsesi käytännössä. Teimme juuri äsken Heikin kanssa pH-testin ruokasooda-vedellä (2 dl vettä 1 tl ruokasoodaa) ja Heikki meinasi oksentaa kun taas oma makumielikuva oli hyvä ja makea.

Tämä saattaa kertoa viime päiväisistä tapahtumista, koska olemme alkaneet "unikouluttamaan" hellävaraisesti Jereä ja olen saanut nukkua jopa 5:ttä tuntia putkeen (silti heräämisiä on ainakin 2 yössä). Heikki taas on toisessa huoneessa pojan kanssa ja herää rauhoittelemaan häntä öisin. Äidin lähelle on kova tarve, mutta pikku hiljaa sekin alkaa hellittämään ja äitikin saa nukkua. Mutta siis: univaje on yksi tekijä, mikä aiheuttaa happamuutta. Kun keho on hapan, se sairastuu paljon herkemmin. 

(Ihanaa, kun saa nukkua! Ehkä kohta saan tilaa ja kapasiteettia purkaa synnytyskokemusta, johon ei vielä ole ollut täysillä mahdollisuutta!)

Omaa pH:ta voi siis kätevästi testata itse ja aion ostaa lähiaikoina myös vaa'an, josta voi mitata omaa nestetasapainoaan. Suurin osa juo vettä ihan liian vähän ja samalla syö liikaa kuivattavaa ja happamoittavaa ruokaa. Esim. joulukinkun pH on jotain muuta kuin ihanteellinen. Vyöhyketerapeuttimme kertoi myös viikon takaisella vauvaluennolla, että muutamat sikalanomistajat, jotka ovat käyneet hänen vastaanotollansa ovat myyneet sikalansa vuoden sisällä. En nyt ole itse perehtynyt aiheeseen (kun sika ei ole maistunut oikein ikinä), mutta sian tapauksessa virtsahappoa erittyy runsaasti sen lihaan eli lihan maun tekee virtsa (sama juttu ilmeisesti kanoilla). Tästä voin kyllä kuulla mielelläni tarkempaa tietoa, jos jollain on!

Söi sitten sikaa tai lihaa, niin aina kannattaa valita luomu, jossa on lukuisia etuja, joita en nyt ala tässä käymään läpi. Osta kirjani sikaa syövälle tuttavallesi, joka valittaa tukkoista oloa! Tietenkin puhtaus-aspekti koskee myös herkkuja. Sain eilen itse tehtyä raakapipareita - tai pelkkää taikinaa ja se oli NIIIN hyvää! Ohje on tästä blogista hieman sovellettuna. Ohje on ihana helppo, omaan makuuni ja elämäntapaani sopiva. Jos olet enemmän panostavaa tyyppiä, olet varmasti jo tehnyt omat superpiparisi, mutta tästä paremmaksi voiko enää pistää?

Luomu ei tietenkään pelasta, jos tuote on prosessoitua. Toinen konkreettinen esimerkki kehon tasapainotuksesta tapahtui, kun nautimme molemmat eilen lounasta, jossa oli Ruohonjuuresta ostettuja luomukalapuikkoja (joita emme ole syöneet vuosikausiin). Vaikka nautimme niitä runsaan salaatin kera, meinasivat molemmat nukahtaa heti ruokailun jälkeen (ja tätä ei ole tapahtunut vuosikausiin...). Prosessoitu ruoka. Jotain muuta kuin energisoivaa. Jotain muuta kuin ravintoa. Taisi jäädä kalapuikkokokeilut kyllä sikseen. Jälkkäriksi nautimme taas tuota piparitaikinaa ja energia palasi samantien!

Prosessi menee niin, että lisäämistaktiikka toimii yleensä aina ennen luopumista. Luopuminen (oli se sitten mistä tahansa vanhasta) tapahtuu sitten itsestään, kun sille antautuu. Viime viikkoina olen huomannut, että värimieltymykseni tekee suurta murrosta. Olen ollut jo pitkään suuri pinkin fani (ehkä jokunen on huomannut), mutta huomaan, että kausi on vihdoista viimein ainakin hiipumassa - ehkä loppumassa kokonaan. Uudet suosikkivärini ovat enemmän maanläheisiä ja syksymäisiä; enemmän punaisempaa ja oranssihtavaa. Vihreän eri sävyjä. Ehkä olen vain tullut vanhaksi (ja mamaksi).

Näiden minulle uusien ja vieraiden värien lisäämiseen antoi innotuksen värianalyysi, jossa kävin jokin aika sitten. Värianalyysissa tutkitaan ihmisen ihon, silmien, hiusten ja eri värien sopivuutta toisiinsa. Täten ihmiset ovat joko talvia, keväitä, kesiä tai syksyjä. Suurin osa suomalaisista on tekijän mielestä keväitä tai syksyjä, joille sopivat lämpimät värit. Vain talvelle sopii tummempi pinkki ja musta! Pieni kateellisuus siis näitä luonnostaan hyvin tummia kohtaan!

Tässä blogissa käydään kivasti läpi eri vuodenaikatyyppejä. Ks. kevät, kesäsyksy, talvi. Jos et ole varma tyypistäsi, voit mennä vaikka asiantuntijalle (ks. aiempi linkki, jossa itse kävin).

En suostu kuitenkaan luopumaan pinkistä tuosta noin vaan lisään oranssia ja punaista ja etenkin suosikkejani vihreää ja ruskeaa pikku hiljaa. Samaa sanoi analyysin tekijä - ei tarvitse ottaa tätäkään mitenkään kirjaimellisesti vaan lisätä oman vuodenajan suosikkivärejä ja katsoa, mihin mieltymykset menevät ajan kanssa.



Jouluinen smoothieni, jossa
-Punaherukkaa, gojia
- Banaania, muutama taateli
- Hamppuproteiinia, chia-siementä
- Piparkakkumaustetta, laatusuolaa
- Lähdevettä!

HAPPY CHRISTMAS!!

Ps. laitan myös jossain vaiheessa kuvia itsestäni uusien värien kera, kun joskus on aikaa ja edes hieman kapasiteettia laittaa itseään nätiksi

16.12.2012

Uusi koti ja pari sanaa sinne päätymisestä

Olemme asuneet huomenna tasan viikon uudessa kodissamme. Aika on taas mennyt entistä nopeampaa. 12.12.12 meni myös heittämällä, jolloin klo 12 (kun oli tarkoitus meditoida) huomasin päässeeni juuri vauvan kanssa ulos. Vaunulenkkimeditaatiota ja pysähtymistä siis sillä tavalla, kun olosuhteet sallivat. Iltapäivällä kuulimme, että Jeren serkkutyttönen oli nähnyt päivänvalon samaisena maagisen luvun päivänä. Jere sai viikon sisällä kaksi serkkutyttöä ja muutenkin lähipiirissä pyörivät vauvelit ovat 90%:sesti tyttöjä. Jere onkin sen verran maskuliininen kaveri jo nyt, että tarvitsee ilmeisesti tasapainotusta ;)

Myös joulu lähestyy hurjaa vauhtia ja olemme buukanneet tulevan viikon täyteen tapahtumia; yksi Helsingin ja Turun reissu ja perjantainen luento Tamperella (ks. tapahtumat). Manifestoin tässä, että ehdin jossain välissä leipoa raakapipareita ja ostaa/tehdä muutamia aineettomia joululahjoja. Onneksi joulusiivoa ei tarvitse tehdä. Joulukuusikin olisi tosi kiva tuonne uudelle pihallemme. Manifestoin jo nyt, että tuleva vuosi 2013 on r-a-u-h-a-l-l-i-n-e-n ja u-n-i-r-i-k-a-s.

Kirjoitin alla olevan tilityksen asunnonetsinnästämme ja uuden kodin löytymisestä jo aiemmin viikolla ja meinasin jo olla julkaisematta sitä, mutta laitetaan nyt kuitenkin. Se tuli tehtyä jostain syystä vähän niinkuin synnytystapahtuman purkaminen ja monet muut asiat, joista olen täällä melko avoimesti kertonut.

Viimeiset kuukaudet olemme asuneet vanhemmillamme eläen pitkästä aikaa "sitten kun" - elämää. Jokainen päivä on ollut tietynlaista selviytymistä. Ei ole ollut tarvittavaa omaa tilaa ja rauhaa, paikkaa, jossa saisi ladata itsensä. Vauva-arjen opettelu, matkustelu ja jatkuva univelka veivät mehut ja kaiken kukkuraksi meiltä puuttui oma keittiö. Nyt, kun tavaramme ovat nätisti kaapeissaan ymmärrän, että keittiö on todellakin kodin sydän. Ja sen, mikä merkitys on omalla rauhalla on kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.

Olemme siis etsineet enemmän ja vähemmän aktiivisesti uutta asuntoa lähes kaksi vuotta. Vähemmän aktiivista se oli aluksi, jolloin perheeseemme kuului vain minä ja Heikki. Astetta aktiivisemmaksi se muuttui sitten, kun sain tietää olevani raskaana. Silloin ajattelin, että olisi kiva, että tilaa olisi vähän kaksiota enemmän ja että vauvalla olisi oma huone (ihan kun se vielä sitä olisi tarvinnut). Unelma-asuntoa ei tuntunut löytyvän millään, mutta olihan meillä korkeat kriteeritkin; pieni omakotitalo tai 3-4 huoneinen rivitalo lähellä järveä ja/tai luonnonlähdettä ei mielellään kovin kaukaa Tamperetta. Kaikenlaisia tuli käytyä katsomassa hieman lähempää ja kauempaa. Samalla alkoi hahmottua tarkemmin se, että emme haluaisi eristäytyä liikaa palveluista ja ihmisistä. 

Muutaman kerran luovutimme täysin koko asunnonetsinnän suhteen ja tajusimme, että kyllähän pienen vauvan kanssa voi helposti asua parikin vuotta pienemmissä neliöissä mutta kun asunnollemme löytyi yllättäen ostaja, päätimme tehdä siirron ja katsoa mihin meitä kuljetetaan. Muutimme tilapäisesti vanhempieni tilavaan yläkertaan, joka ajatuksena tuntui järkevältä; säästäisimme vuokrassa ja alakerrasta löytyisi lastenhoitajia. Yhteisasuminen sujuikin ihan kohtuuhyvin ensimmäiset viikot, mutta jossain vaiheessa miinukset alkoivat mennä selvästi plussien edelle. Sitten olimme jumissa. Tietynlaisessa henkisessä ahdingossa, vaikka samalla tiesimme, että se on väliaikaista ja että huonomminkin asiat voisivat olla. 

Olemme rehellisesti sanottuna käyneet reilusti yli sadassa asuntonäytössä ja katsoneet netistä asuntoja kymmeniä tunteja. Viime kuukausina meidän normaalisti rauhalle ja olemiselle tarkoitetut sunnuntait täyttivät to do -asuntolistaukset, joissa ramppasimme suurinpiirtein ajanottokellon kanssa, jotta ehtisimme kaikkiin. Jotain muuta, kuin rentouttavaa varsinkin, kun on pieni autossa kitisevä vauva (joka onneksi useimmiten oli hoidossa). 

Ei se tule silloin, kun väkisin etsii. Olen itsekin hokenut täällä, että "kun etsii, ei löydä". Tiesin sen koko ajan, mutta minkäs teet, kun olet tyytymätön ja VÄSYNYT. Joulukuun lähestyessä aloimme katsoa myös vuokra-asuntoja. Omaa olimme etsineet siksi, että meillä oli siihen hyvät mahdollisuudet ilman älyttömien lainojen ottamista ja että emme jaksaisi muuttaa nyt hetkeen asunnosta toiseen. Halusimme niin kovasti jouluksi omaan kotiin, oli se sitten ihan oma (tai osaksi pankin) tai sitten vuokra-asunto. Pari viikkoa sitten löysimme monet kriteerimme täyttävän rivitalon, josta sitten teimme vihdoin ja viimein tarjouksen. Emme kuitenkaan saaneet sitä vaan. Hyvät menevät nopeasti ja eniten tarjoavalle, se on kovaa peliä. Samalla viikolla haimme sitten erästä vuokra-asuntoa, jota emme myöskään saaneet. Huh. Jotain parempaa oli tulossa - tiesin sen, vaikka en halunnut uskoa, koska olin niin turhautunut. 

Samainen mies, joka esitteli meille kyseistä vuokra-asuntoa vinkkasi meille samaisella alueella olevasta vuokra-kaksiosta, josta oli jo tehty sopimus, mutta joka oli purkautumassa loppumetreillä. Olimme jo hieman tykästyneet alueeseen, vaikka järveä tai lähdettä ei lähellä ollutkaan. Päätimme, että otamme sen, jos se vähänkään on kivanoloinen. Ja olihan se. Mielestäni parhaimpia paikkoja rivitalolle, mitä löytyy: asuinneliöitä on meidän tilanteeseen ihan riittävästi, yksi vähemmän kuin aiemmassa omassa asunnossamme (53) eikä neliöissä ole yhtään hukkatilaa.
Asunto on supervaloisa, ikkunat ovat lattiasta kattoon lähes koko eteläpäädyn seinällä. Rivitalo on päädyssä, joten lisävaloa tuo myös ikkuna toisella seinällä. Naapureita ei näy ikkunoista vaan päinvastoin peltoa ja metsämaisemaa. Yksi parhaista tekijöistä on iso piha (päätysijainnin vuoksi paljon isompi, kuin muilla taloilla), jonka aiomme ehkä aidata kissoillemme. Tosin kissamme eivät ole yhtään karkailevaa sorttia, päinvastoin Fanni kulkee perässämme lenkillä lähes tottelevammin kuin koira. Lenkkimaastot ovat vieressä ja hiihtoladuille on vajaa kilsa. Busseja kulkee joka suunnalta ja lähikauppa Citymarketista (joka on 200 m päässä) saa kookosvettä ja muuta superruokaa. Läheiset asuvat ehkä jopa liiankin lähellä :)

Lämmitysmuotona on sähkökiertoinen lattialämmitys, joka on ylivertainen tässä elämäntilanteessa, kun Jere vielä konttailee lattialla. Tein juuri uuden sähkösopimuksen ja yllätyin iloisesti, kun uusiutuvaa energiaa 100%:sesti käyttävä sopimus oli myös edullisin. (tein sopimuksen tämän palvelun kautta ja sain kaupanpäällisiksi vielä valitsemani lehden!) Huippua on se, että lämpötilaa voi helposti itse säätää ja tarkkailla ja myös se, että pienessä vaatehuoneessa lämmitystä ei ole. Ei mene harakoille! Erittäin käytännöllisen asunnosta tekee myös se, että voimme nähdä Jeren jatkuvasti ja että asunto on kaikin puolin turvallinen. Kaiken kokemamme jälkeen tämä tuntuu kuin asuisi luksushotellissa, eikä todellakaan ole mikään kiire löytää uutta (omaa) asuntoa. Nyt se voi rauhassa rakentua ja ilmentyä. Tämä asunto on juuri sellainen, mikä riittää meille juuri nyt ja joka tukee kaikkea elämää!
 muuttopuuhissa

Asuminen on yksi suurimmista tekijöistä, jolla voimme vaikuttaa siihen, tuemmeko Iidan sanoin ekologisesti kestävää ja globaalisti tasa-arvoisempaa elämäntapaa vai sitten jotain ihan muuta. Länsimaisella ihmisellä on yleensä suuri vapaus valita asuinympäristönsä, asumismuotonsa ja asumiseen liittyvät muut seikat verrattuna köyhempiin maihin, joissa valinnan vapaus on huomattavasti pienempi. Asumismieltymykset liittyvät usein ihmisen minäkuvaan - identiteettiin, johon toki vaikuttavat myös mm. elämäntilanne (ollaanko sinkku/perheellinen), työskentelysuhteet (työpaikan sijainti ja tulotaso), opiskelu (tilanpäinen asunto) jne. Tietyt asiat ovat välttämättömiä, jotta perustarpeemme voisivat tyydyttyä mutta on paljon asioita, joissa voisimme tinkiä ja joilla voisimme vapauttaa tilaa henkiselle hyvinvoinnille ja "vain" tässä hetkessä olemiselle.

Olen jo pitkään halunnut valita ekologisen tavan elää ja ajatella. Muutama vuosi sitten tajusin - ja se olikin melko suuri oivallus - että ne asiat, jotka ovat hyväksi luonnolle ja ympäristölle, ovat hyväksi myös minulle itselle, omalle terveydelleni ja hyvinvoinnille. Ihminen on pienoismalli koko maailmasta ja kuinka hyvin hän hoitaa itseään kertoo siitä, kuinka paljon hän välittää tästä kokonaisuudesta, jonka osanen hän on - ja toisinpäin. Kun tämä oivallus tulee, kaikista teoista tulee automaattisia - sisältäpäin ohjautuvia. Tällöin ei tarvitse miettiä, jahkailla, laskelmoida jne. vaan kun toimit läsnäolosta käsin sisäisen äänen ohjaamana, sinua viedään oikeaan suuntaan koko ajan. Tällöin huomaamme myös pintamielemme vastustavan äänen, joka haluaa sitä, sitä ja sitä, mutta sitäpä ei tarvitse enää kuunnella. Iidaa vielä lainatakseni: "ei tarvitse enkä hanki kaikkea, minkä keksin haluta".

Joskus pintamieli vie mukanaan - myös minua. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin se opetus - nöyrtyminen ja huomaat, että joku muut tiesi asiat jälleen kerran paremmin kuin sinä.

Ja vielä asumiseen. Se on oikeasti lopulta melko sama, missä asut. Koti on aina sydämessä. Koti on mielentila - tai mielettömyyden! Oma koti saa nyt ilmaantua meille rauhassa, jos on ilmaantuakseen.

Off topic. Tässä vielä maistiaiset uusimmasta. Kauneus&Terveys - lehdestä, jossa on sivullinen elämästäni "Hyvä keittiö" - palstalla. Kivannäköisiä juttuja :) Nyt on taas aikaa ja tilaa ituhippeillä vähän enemmän...


10.12.2012

Keho ja mieli tasapainoon - luento Tampereella

Seuraavan luennon kohderyhmänä ovat KAIKKI, jotka haluavat saada kehonsa toimimaan ja ne, jotka jo luulevat tekevänsä "kaiken oikein". Luvassa tärkeää asiaa ravinteiden imeytymisestä ja kehon ja mielen luonnollisesta tasapainosta. Jos et pääse tänne ja kiirehdit jo jouluherkkujen pariin, järkkäämme kyllä uusia luentoja taas vuoden alusta. 

Keho ja mieli luonnolliseen tasapainoon - energisoidu kokonaisvaltaisesti

Friday, 21 December 2012
17:00 until 19:00

Ruususali, Tuomiokirkonkatu 40 C, 2. kerros (ovisummeri: Ruususali) 33100 Tampere

Vetäjänä Heikki Harju

Luennolla käydään läpi

- Mitä kehomme ja solumme tarvitsevat, jotta luonnollinen energiantuotanto mahdollistuu?

- Mitkä mineraalit ovat avainasemassa soluaineenvaihdunnalle ja sille, että ravinteet pääsevät imeytymään

- Opetellaan testaamaan kotikonstein tärkeiden suolamineraalien tasoa juuri omassa kehossamme

- Mitkä tekijät kuluttavat mineraaleja elimistöstämme ja vähentävät luonnollista energiaamme

- Terveyspyramidi malliksi jokapäiväiseen arkeemme

- Harjoituksia fyysisen ja henkisen tasapainon palauttamiseksi

Hinta 20€ /hlö

ILMOITTUDU FACEBOOK TAI TULE VAAN PAIKALLE

###

PS. PÄÄSEMME VIHDOIN MUUTTAMAAN!!!! Oma talomme vielä odottaa oikeaa aikaa ja tarvetta, joten menemme nyt sinnikkään etsinnän päätteeksi kohdallemme osuneeseen vuokra-kaksiorivitaloon, joka on vielä pienempi kuin edellinen asuntomme. Tilaa on kuitenkin riittävästi kahdelle isommalle ja yhdelle pienemmälle kaverille ja kaksi kissaamme saavat temmeltää isolla, huoneistolle kuuluvalle mahtavalla pihalla, jonka aitaamme heille. Rivari on päädyssä ja rajoittuu peltoon ja metsäkin (hiihtoladut) lähellä. Kaupunkiin 4 km. No bad at all!

Siispä kohta valaistumme jälleen, kun pääsemme omaan keittiöön ja tekemään mm. alla olevia herkkuja! Kehon ja mielen tasapainoa - monella saralla! Tiskikonettakaan ei ole, joten tiskausmeditointia luvassa mökkeilytyyliin :)



Kuva myös täältä

pps. Muistakaa myös vauva-luento tulevana perjantaina








9.12.2012

Kestävämmän elämän askelia


Ystäväni Iida jakoi Facebookissa seuraavan päivityksen, jonka haluan jakaa myös täällä. Kiitos Iidalle, että kirjoitit tämän listauksen, jonka olisin yhtä lailla voinut myös itse kirjoittaa :)

Hei kaikki ystäväni! Turhaudun usein siihen, miten toissijaisiin asioihin huomio facebookissa keskittyy ja miten vähälle huomiolle suuremmat kysymykset, kuten tulevien sukupolvien elämän edellytykset maapallolla, jäävät. Itse en enää kykene sulkemaan silmiäni, en työntämään kysymystä maton alle. Niinpä aloin laatia itselleni listaa niistä käytännöistä, joiden avulla voisin muuttaa omaa elämäntapaani ekologisesti kestävämmäksi ja globaalisti oikeudenmukaisemmaksi. Käytännöt on selkeyden vuoksi ryhmitelty eri osa-alueisiin (kuten syöminen ja asuminen). Lista on tietenkin henkilökohtainen, omasta näkökulmastani laadittu, mutta ajattelin että haluan kuitenkin jakaa tämän, jos tästä on hyötyä jollekulle muullekin. Osa mainituista asioista on ollut osa elämääni jo pitkään, osasta tulee käytäntö nyt ja lopuista niin pian kuin ehdin toteuttaa ne. Monet asiat varmaan ovat ennestään tuttuja, mutta toivottavasti tämä toisi jotain uuttakin ja ennen kaikkea rohkeutta tehdä valintoja tietoisesti! Valinnat toki riippuvat ihmisen elämäntilanteesta, mutta kestävä tulevaisuus vaatii jokaiselta rohkeaa omien valintojen kyseenalaistamista, myös niiden valintojen, joita nyt pitää itsestään selvinä. Listaa saa vapaasti muokata, täydentää ja jakaa. Olen kiitollinen palautteesta ja täydennysehdotuksista!

KESTÄVÄMMÄN ELÄMÄN ASKELIA

ELÄMÄNTAPA
En halua enää valinnoillani tukea ekologisesti kestämätöntä ja globaalisti eriarvoista kulutuskeskeistä elämäntapaa, joka tällä hetkellä vaarantaa ihmislajin elämisen edellytykset maapallolla. Olen valmis luopumaan paljosta, koska haluan turvata elämän edellytykset tuleville sukupolville eri puolilla maailmaa. Kilpailen itseni kanssa siitä, kuinka vähällä kuluttamisella tulen toimeen. En tarvitse enkä hanki kaikkea, mitä keksin haluta. Uskon, että vapaaehtoinen materiaalisen kulutuksen vähentäminen parantaa ihmisen elämänlaatua ja että omilla valinnoillani voin tutkia ja näyttää mikä on mahdollista.

ASUMINEN
- Annan itselleni tarpeettomat tavarat jollekulle, joka niitä tarvitsee.
- Asun asunnossa, jossa on vain välttämätön määrä neliöitä - en halua isompaa kotia, jotta tavarani mahtuisivat paremmin.
- Asun mieluummin pienemmässä asunnossa, josta on sopivat etäisyydet paikkoihin, joissa käyn päivittäin. Silloin säästän aikaa, rahaa ja hermoja.
- Mietin mitä aidosti tarvitsen asunnolta: minun ei tarvitse saada kaikkea mitä keksin haluta!
- En ota ylisuurta asuntovelkaa, joka rajoittaa muita valintojani vuosikymmeniksi.
- En remontoi enkä osta uusia tavaroita vain siksi, että makuni on muuttunut.

VAALIT JA POLITIIKKA
- Pidän melua epäoikeudenmukaisuudesta vallankäytössä. Puhun ja kirjoitan huomatessani päättäjien tekevän päätöksiä, jotka eivät mielestäni ole ekologisesti kestäviä ja yhteisen edun mukaisia.
- Jos en löydä täysin sopivaa ehdokasta, äänestän tyhjää, sillä se viestii siitä, että olen kiinnostunut asioista mutten pidä nykyistä päätöksentekoa toimivana.

PUKEUTUMINEN
- Joustan vaatimuksistani vaatteiden suhteen - vähemmän ja vaatimattomamminkin riittää.
- Käytän vaatteet loppuun. Korjaan tai korjautan vanhat vaatteeni tai muokkaan ne sopiviksi aina kun se on mahdollista.
- Vien itselleni sopimattomat vaatteet jollekulle, jolle ne käyvät.
- En osta uusia vaatteita.
- En liho ulos nykyisistä vaatteistani.
- Hankin vaatteeni käytettyinä kirpputoreilta, nettihuutokaupoista tai käytän lähipiirini vanhoja vaatteita.
- Jos kuitenkin ostan jonkin vaatteen uutena, ostan vain monikäyttöisiä ja kestäviä vaatteita.
- En tarvitse enkä hanki kaikkea mitä keksin haluta.

SYÖMINEN
- Syön kasvisruokaa. Jos välttämättä haluan syödä lihaa, syön sitä vain erityistilanteissa kuten juhlissa.
- En käytä kaukaa tuotuja ekologisesti kestämättömästi tuotettuja ylellisyystuotteita kuten alkoholia, kahvia, teetä tai suklaata. Jos kuitenkin välttämättä haluan käyttää näitä, hankin ekologisimman mahdollisen vaihtoehdon.
- Syön arkena vaatimattomasti enkä yli todellisen tarpeeni. Silloin minulla on varaa ostaa luomu- ja lähiruokaa.
- Ostan mahdollisimman pakkaamatonta ruokaa. Kuivaan ja pakastan. Kasvatan itse sen minkä voin, esimerkiksi idut ja salaatit.
- En tarvitse enkä hanki kaikkea, mitä keksin haluta.

MATKUSTAMINEN
- Suosin kaukomatkojen sijaan lähiretkiä.
- Vältän yksityisautoilua ja lentämistä aina kun se on mahdollista.
- En tarvitse enkä hanki kaikkea mitä keksin haluta.

HARRASTAMINEN
- Mietin harrastusteni kokonaisvaikutuksia ympäristölle ja valitsen harrastuksia joissa ne jäävät mahdollisimman pieniksi.
- Mietin harrastusvälineitteni tarpeellisuutta ja ostan ne mahdollisuuksien mukaan käytettynä.
- En kulje harrastuksiin yksityisautolla.
- En tarvitse enkä hanki kaikkea mitä keksin haluta.

KODINHOITO
- Käytän ympäristölle vähemmän haitallisia puhdistusaineita ja -välineitä.
- Olen tarkkana siitä, että pesen vain oikeasti likaisia pyykkejä.
- Toteutan kotini valaistuksen mahdollisimman ekologisesti.
- Pidän kotini lämpötilan melko matalana. Käytän villasukkia!
- En tarvitse enkä hanki kaikkea mitä keksin haluta.

PUHTAUS JA KOSMETIIKKA
- Jos käytän shampoota, hoitoainetta tai suihkusaippuaa, valitsen mahdollisimman ympäristöystävälliset vaihtoehdot.
- Hankin kaiken kosmetiikan mahdollisimman ympäristöystävällisinä versioina.
- Mietin kaiken kosmetiikan tarpeellisuutta. Kelpaisinko tällaisenani?
- En lutraa suihkussa kauempaa kuin on välttämätöntä. En käy joka päivä kokosuihkussa.
- En tarvitse enkä hanki kaikkea mitä keksin haluta.

TOISET IHMISET
- Kerron avoimesti omista näkemyksistäni ja puhun kestävämmän elämäntavan puolesta. Teen näin etenkin silloin kun en kehtaisi, sillä juuri niissä tilanteissa tieto vaihtoehdoista on kaikkein eniten tarpeen.
- Osoitan välittämistäni muille päivittäin, mutta en tee sitä tavaran avulla. Rakennan välittämisen ja kohtaamisen kulttuuria kaikkialla missä toimin.
- Kyseenalaistan ja provosoin silloin kun se tuntuu tarpeelliselta.
- Tuon esiin positiivisia, toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja nykyiselle kulutuskeskeiselle kulttuurille kaikessa siinä, missä kulttuuri on ekologisesti kestämätön tai epäoikeudenmukainen.
- Ehdotan ihmisille seuraavaa askelta, jota he voisivat harkita matkallaan kohti kestävämpää elämäntapaa.
- En tarvitse enkä hanki kaikkea, mitä keksin haluta.

AJANKÄYTTÖ
- En osallistu tilaisuuksiin, jotka ovat ristiriidassa kestävän elämäntavan kanssa.
- Rajoitan viihdykkeiden ja virikkeiden käyttöä elämässäni.
- Varaan aikaa läheisteni kanssa olemiselle ja asioille joita aidosti rakastan tehdä.
- Lähden luontoon mieluummin kuin keinotekoisiin viihdekohteisiin.
- Turvaan itselleni ja läheisilleni aikaa rauhoittua, itselleni sopivalla tavalla.
- Elän niin rauhallista elämää, että ehdin huomata elämän pienet ilot.
- Opettelen uusia asioita ja tapoja, haluan kehittyä jatkuvasti.
- Minun ei tarvitse olla mukana kaikessa mistä olen kiinnostunut.

OSTAMINEN
- En lue mainoksia, koska tiedän että ne saavat minut haluamaan toinen toistaan turhempia asioita, joiden olemassaolosta en edes tiennyt.
- Annan lahjaksi vain aineettomia lahjoja kuten palveluita tai elämyksiä.
- Pyydän ihmisiä olemaan ostamatta minulle tai perheenjäsenilleni tavaralahjoja, ellen ole tai elleivät nämä ole esittäneet täsmätoivetta jostakin kestävästä ja aidosti tarpeellisesta.
- Kieltäydyn kohteliaasti vastaanottamasta minulle ja läheisilleni annetun lahjan, joka ei ole kestävä ja minulle tarpeellinen.
- Teen kaikki hankintani käytettyinä, jos se vain on mahdollista. Olen valmis maksamaan käytetystä mutta toimivasta esineestä saman hinnan kuin uudesta, sillä en halua ostaa uutta.
- En tarvitse enkä hanki kaikkea, mitä keksin haluta.

KIERRÄTYS
- Lajittelen ja kierrätän tarkasti kaiken minkä voin. Näen kierrätyksen itsestäänselvänä minimivelvollisuutena ihmiselle, jonka elämäntapa kuluttaa luonnonvaroja.

2.12.2012

Makuelämyksiä vauvalle ja uusi luento aiheesta

Poikkesin jokin aika sitten kylässä tuttavapariskunnallamme, joilla on lähes samanikäinen vauva kuin meillä. Naureskelimme, kun vauvoille annettavat välipalapuuromme olivat ihan saman näköisiä ja värisiä. Mustikka rocks. Katselin kateellisena, kun heidän siistin ja käytännöllisen keittiönsä pöydällä oli tattaria idättymässä. Ehkä meilläkin on taas pian oma keittiö, jonne saa laittaa kivoja lasipurkkeja täyteen erilaisia siemeniä, jauheita ym. ja kunnon idätysvempaimet. Asunnon etsintä on jatkunut erittäin kiivaana ja kärjistyy johonkin lopputulokseen viimeistään huomenna. Todennäköisesti menemme vuokralle nyt toistaiseksi, kun omaa ja mieleistä asuntoa ei tunnu millään löytyvän. Se on tullut täysin selväksi, että ilman omaa keittiötä ei voi elää pidemmän päälle paitsi jos söisi pelkkiä mikrolämmitettäviä eineksiä.

Nyt kuitenkin vähän enemmän taas vauvoista. Molempien vauvat suosivat sormiruokailua eli omin sormin syömistä. Se on käytännöllistä ja helppoa niin vauvalle itselleen kuin vanhemmille. Sotkua tietenkin tulee, mutta edut menevät kepeästi sen ohi. Sormiruokinnan ei tarvitse tarkoittaa sitä. että sitä harjoitetaan pelkästään vaan soseita ja smoothieita voi hyvin antaa ohessa. Tai vaikka puuroja. Me annamme usein Jerelle aamuisin puuron ja smoothien sekoitusta, joka on puolilämmintä (smoothie viilentää hyvin kuuman puuron). Puuroina annamme vaihtelevasti chiaa, tattaria (kypsää tai idätettyä raakaa ja blendattua) tai käteviä Ruohonjuuresta saatavia biodynaamisia ja gluteenittomia "pikapuuroja" hirssistä tai riisistä. Smoothie on usein ihan samaa kuin meilläkin ilman suolaa eli esimerkiksi mustikkaa (tai mustaherukkaa/puolukkaa), jotain vihreää, banaania, (gojia), avokadoa tai chia-siemeniä ja riisi- tai hamppuproteiinia. Lisäksi hän saa napsia suuhunsa omenan, banaanin tai päärynän palasia, avokadoa tai kurkkua. Joskus myös gojimarjoja tai rusinoita.

spirulina-avokadosuu

Lounaalla ja päivällisellä annamme suikaloituja kasviksia, kuten kurkkua, tomaattia, parsaa, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, avokadoa jne. Kasvisten päälle lorautamme aina laatuöljyä, kuten Udo`sia, seesamöljyä, oliiviöljyä jne. Tattari- tai quinoanäkkileipä tai siemenleipä (kräkkeri) avokado, tahini tai öljypäällysteellä on suosittu järsittävä joko lounailla tai välipaloilla varmasti rapean koostumuksen vuoksi. Usein annamme lusikalla myös laadukasta hiilihydraattia ja proteiinia kuten riisiä, linssejä, luomutofua, quinoaa tai tattaria öljyllä höystettynä. Joskus laitan sekaan jotain yrttimaustetta. Joskus jaksamme blendata näitä laadukkaampia hiilihydraatin ja proteiinin lähteitä myös kasvisten kera.

Väli- ja iltapalat ovat usein samaa kuin aamulla eli smoothie tai smoothie-puuro ja omin sormin hedelmiä/näkkileipiä. Viime viikkoina olemme antaneet Jerelle myös vähän eksoottisempia makuelämyksiä: spirulina-tabletteja sekä hapankaalia! Ja ilmekään ei värähdä. Spirulinat ovat suosittuja ainakin koostumuksen vuoksi ja sen, että niihin on kiva tarttua. Terveysperheen "karkkeja" siis :) Yksi mielenkiintoinen huomio tuli myös siitä, kun viime viikoilla annoimme hänelle hetkittäisen ripulin seurauksena vyöhyketerapeuttimme suosituksesta merisuolarakeita suoraan suuhun estämään "mineraalikuivumista". Taas ilmekään ei värähtänyt. Suolatasot taitavat olla pikkuisella kunnossa - tällöinhän suolan ei pitäisi maistua pahalta vaan päinvastoin (mm.Uusi päivä kirjassa lisää...).

Mielenkiinnolla odotamme, mitä poika alkaa meille kertomaan ja opettamaan, kun suusta alkaa päästä muitakin sanoja kuin "kakka", jota hän on kyllä toistellut innokkaasti ja usein ihan syystäkin. Jere on ollut mukana jo monella luennolla ja prosessoi parhaillaan näkemäänsä ja kokemaansa sisällään. Kiitollinen saa olla siitä, että hän on pysynyt erittäin terveenä, vaikka heräileekin edelleen monta kertaa yössä syömään. Monien vauvat nukkuvat jo puolivuotiaasta tai aiemminkin koko yön putkeen tai menevät korkeintaan "yhden pysähdyksen taktiikalla". Oma tasapaino on äärimmäisellä koetuksella tässä elämäntilanteessa. En olisi viime vuosien elämän perustella uskonut, että tunteet voisivat heitellä jälleen valtaisaa vuoristorataa joka päivä. Aallon harjalla seilataan eli siedetään valtaisaa epämukavuutta. Sen pitäisi olla tosin kaikkein kasvattavinta. Tuloksen näkee vasta silloin, kun pääsee palautumaan...

Ja sitten tarkemmin aiemmin vinkkaamasta luennosta joulukuun 14.päivä Tampereella:

Jos olet Facebookissa, klikkaa itsesi mukaan tästä!

Jos et ole Facebookissa niin tiedot myös tässä:

Friday, 14 December 2012 11:00 until 14:00 Ruususali, Tuomiokirkonkatu 40 C 2 krs. (summeri)

Luennon kohderyhmä: Kaikki vauvojen ja pienten lasten vanhemmat. Odottavat äidit.

13.11 pidetty luento oli kaikin puolin menestys, mutta aikataulu oli valitettavasti hieman kiireellinen ja paljon asioita jäi vielä käsittelemättä. Tällä luennolla kerrataan edellisen luennon asiat, käsitellään muutamia asioita syvällisemmin ja pidetään rauhallisempi ote :) Aikaa on riittävästi ja voi olla, että ehditään käydä läpi parissakin tunnissa. 

Hinta: 10€ Vetäjät: Kirsi Sarimaa & Heidi Kuusisto

Luennolla käydään läpi ajan puitteissa:

 - Kehon suolatasapaino kuntoon, jotta vauva saa tarvittavat ravinteet raskauden ja imetyksen aikana. Testataan tärkeät kehon sähköisistä toiminnoista vastaavat mineraalit; natrium, kalium, magnesium ja jodi ja käydään läpi niiden merkitys kehossamme '

- Raskausmyrkytyksen ehkäisy, synnytysmasennuksen ehkäisy, toimenpiteet, jos lapsi syntyy liian ajoissa tai ei meinaa syntyä, synnytyksen helpottaminen

- Käydään läpi yleisimpiä vauvojen vaivoja ja niiden luonnonmukaista kotihoitoa ja sitä, miksi lääkkeet eivät useimmiten ole ratkaisu vaan päinvastoin.

 - Luonnollisen immuunikyvyn parantaminen, äiti ja lapsi. Ruokavalion merkitys

- Yleisön kysymykset, jos ehditään

Illan pääluennoitsija on 25 vuotta diplomivyöhyketerapeuttina toiminut Kirsi Sarimaa. Hän on myös hivenaineterapeutti ja opiskellut mm. kiinalaista lääketiedettä, fytoterapiaa, homeopatiaa, jäsenkorjausta jne.

Heidi Kuusisto on opiskellut luonnonmukaista ravintoa, ayurvedaa ja ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kirjoittanut juuri julkaistun Uusi päivä - kirjan sekä hän kirjoittaa suosittua Quinoaa-blogia.>

28.11.2012

Palautteita ja elämää


Olen saanut todella paljon positiivista palautetta kirjastani. Palautteet koskevat erityisesti kirjan kirjoitustyyliä, helppolukuista ja selkeää otetta, ulko- ja tyyliasua sekä taittoa sekä erityisesti sitä, että kannustan ihmistä etenemään omaan tahtiinsa kehoa kuunnellen. Monet ovat lukeneet ennestään paljon ravintokirjallisuutta ja sanovat, että tämä kirja on jotenkin erilainen. Helposti liian teoriapainotteinen kirja jää vain tietopainotteisen lukukokemuksen tasolle eikä siitä saa suoria kokemuksia, jotka muuttuisivat toiston kautta automaattiseksi osaksi elämää. Eli tyyliin "ihan kiva tietää" - ja sitten kirja jää lähestulkoon unohduksiin.  

Ei. En halua "päteä" tiedolla vaan olen halunnut tehdä kirjan, joka palvelee lukijaa kokonaisvaltaisemmin. Kirjan, josta heijastuu oma kokemus ja se, että elän oikesti niinkuin opetan. Ja että meillä kaikilla on mahdollisuus löytää kehon oikeat tarpeet pinnallisten mielihalujen takaa ja sitä kautta aidompi, syvempi itsemme eli se, joka tekee näitä ruokajuttuja jne. automaattisesti ja helposti. Ilman sinnittelyä. Nautinnon, lisäämisen itsetutkiskelun ja oivallusten kautta oikealle polulle!

Olen lukenut etenkin viime vuosina paljon erityyppisiä ravintoa ja ihmisen terveyttä eri kantilta tarkastelevia teoksia. Monet niistä olen tilannut ulkomaisesta nettikaupasta, kun Suomessa ei ole saatavilla kovin päivitettyä tietoa (vielä). Suomi tulee monessa asiassa "hieman" jälkijunassa. Tämän voi huomata mm. siitä, että vaikka seurasin kymmenen vuoden ajan melko aktiivisesti erilaisia ravintonäkemyksiä, joita Suomalaisissa lehdissä ja kirjastoissa oli saatavilla, oli termi raakaravinto (raw food) minulle täysin uusi, kun siihen törmäsin vuonna 2009. Maailmalla raakaruokailijoita ja menestystarinoita taas on riittänyt jo lähes vuosikymmeniä. Onneksi olin erittäin avoin kaikille uusille näkemyksille ja koska mahtavien makuelämyskokemusten ohella tämä tietous kävi niin kovasti järkeen, halusin tottakai jakaa kokemaani myös muille.

Esikoiskirjani - ihan oikea kirja, ei alkuperäinen e-book - syntyi 3,5 vuoden kuluttua siitä, kun valtava elämänmuutokseni alkoi. Onneksi näin. Sain kokea sen, millaista on elää 100 % raakaruokavaliolla sekä sen, millaista on irtautua kaikenlaisista ruokavalioista, ideologioista, näkemyksistä ja oikeasti oppia kuuntelemaan omaa kehoani. Ja saada tietenkin vaihe vaiheelta lisää ymmärrystä kehon ja mielen toiminnoista. Olen saanut nyt etenkin viimeistään äidiksi tulon myötä kokea myös sen, millaista on, kun oma hyvinvointi ei olekaan elämässä enää ykköspallilla. Kaikenlainen näkemys elämästä on laajentunut valtavasti ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen. Sen, mitä syömme merkitys on suuri, mutta jos siitä tulee stressiä niin se vie helposti kyllä ihan väärään suuntaan.

Monesti pitää kuitenkin ottaa itseään niskasta kiinni ja haastaa ottaa askeleita mukavuusalueensa ulkopuolelle, jotta löytäisi sen itselleen toimivan kultaisen keskitien. Tällä en tarkoita "ihan ok" - enimmäkseen ainakin vähän tukkoista oloa vaan luonnollista, energistä ja tasapainoista kehoa, joka ilmenee mielen ja henkemme tasolla iloisuutena, tyytyväisyytenä, kiitollisuutena ja onnellisuutena omaan elämään. Elämästä tulee tasapainoista ja helppoa - ei tarvitse muuttaa toisia, kun on tyytyväinen itseensä ja etenkin aina siihen hetkeen, joka on tässä ja nyt. Aina ei tietenkään tunnut kivalta ja olla superflowssa. Henkinen kapasiteetti on sitä, että pystyy näkemään vaihtuvien tunnetilojen taakse. Tarvittavaa muutosta ei ole vielä tehty, jos huomaat piiskaavasi itseäsi joko konkreettisesti tai ajatuksen tasolla tai huomaat jatkuvasti hakevasti pakotietä tästä hetkestä. Monella on myös jokin isompi perusongelma, jonka vuoksi ruokavalio- tai elämäntapamuutos tuntuu haastavalta. Jos parisuhde- tai työ ei toimi, ei kannata etsiä ruokavaliosta pelastusta. Me joudumme kohtaamaan itsemme ja saamaan itsemme kiinni valheellisista tarinoista, joita itsellemme kerromme, ennemmin tai myöhemmin.

Näkisin edelleen, että vain puhtaassa kehossa voi olla puhtaita ajatuksia. Kun kehomme toimii niinkuin sen kuuluu, ravinteet imetyvät optimaalisesti tai ainakin suurimmaksi osaksi. Samalla kehomme pystyy poistamaan kaikkea haitallista, mitä ympäristöstä tulee, kuten saasteita, säteilyä jne. Kun kehomme on vahva ja tasapainossa - niin fyysisesti, psyykkisesti kuin henkisesti (pelkkä yksi osa-alue ei riitä, päinvastoin) - sillä on kapasiteettia ihan eri tavalla kuin keholla, joka on täynnä kuonaa, synkkyyttä, masennusta jne. Kaikkea ei tarvitse eikä pidäkään pelätä päinvastoin. Pelko on energiaa ja jos keskitymme siihen, se vain vahvistuu.

Jos et vielä ole tehnyt kehon puhdistusta, niin suosittelen aloittamaan sen viimeistään nyt. Järjestys on kuitenkin tärkeä eli ensin tankataan kunnolla ravinteita ja mineraaleja ja varmistetaan niiden imeytyminen. Veden ja suolan tasapaino on a ja o siinä, että solumme alkavat toimia eli aineet alkavat vaihtua optimaalisesti kehossamme. Sitten aletaan emäksisöidä kehoa mielekkäällä ja innostavalla tavalla; lisätään päivittäinen vihersmoothie tai mehu ja ehkä hieman myöhemmin vaikka savivettä. Huonoja juttuja alkaa tippua itsestään pois. Energiaa alkaa lisääntyä yllättäen ja kohta monet muutkin asiat alkavat muuttua Positiiviseen suuntaan.

Tarkempia vinkkejä ja testejä näihin löydät kirjastani tai luennoilta, joita pidämme. Eilisellä luennollamme Porin supermahtavassa Woimatilassa (joka on niin suunnannnäyttäjä muille ruokapaikoille) oli suuri joukko ihmisiä, jotka saivat testata konkreettisesti omia mineraalitasojaan. He saivat suoran kokemuksen siitä, millaista on oikeaoppinen hengittäminen ja siitä, millaista on pysäyttää jatkuva ajatustenvirta. Eikä luentoa ilman raakasuklaata...

He näkivät myös, millaista on seurata lievästi sanottuna energistä luennon vetäjää ja hänen ajatuksenjuoksuaan. Ja en nyt puhu itsestäni, joka viihdytti vauvaa luennon ajan vaan miehestäni ja  Heikistä, josta olen aika liekeistä yhä enemmän ja enemmän :)

Tieto-kokemus-todeksi eläminen. Tarvitsemme harjoitusta ja toistoa, niin me opimme. Katso vaikka vauvaa, joka opettelee kävelemään. Jatkuvaa yritystä, vaikka useimmiten mennäänkin metsään. Kukaan ei opi kerrasta. Ei edes "superihmiset". Ei sellaisia edes ole, vaikka minua on sanottu sellaiseksi, kun sain kirjan kirjoitettua kaoottisen vauva-arjen keskellä. Toisaalta kirjoittaminen oli minulle tietynlainen tukipilari kaiken sen vähäunisuuden ja uuden oppimisen seassa. Vähäunisuus jatkuu edelleen ja tiedän eläväni jatkuvassa sumuisessa kuplassa, josta tuskin muistan juurikaan mitään vuosien päästä.

Vaikka kupla on hieman sumuinen se on kuitenkin enimmäkseen vaaleanpunainen tai pinkki. Tai ehkä kohta jopa oranssi, koska sain kuulla viime viikkoisessa värianalyysissä olevani väritykseltäni syksy! Suosikkivärini pinkin pitäisi siis vaihtua oranssiin, joka kuulostaa aika radikaalilta minulle! No, tästä aiheesta ehkä lisää myöhemmin. Joka tapauksessa olen onnekas, kun saan tehdä tämänhetkistä elämäntehtävääni täysillä - olla enimmäkseen läsnäoleva äiti, saada kirjoittaa, vaikkakin murto-osa siitä, mitä ennen ja saada tavata ja innostaa mahtavia ihmisiä ja kertoa näistä mahtavista jutuista! <3 br="br" nbsp="nbsp">


mökillä



junassa


messuilla


kotona

20.11.2012

Suunta kohti Poria

Ehdimme jo asettua rauhaisalle mökille ja ajattelimme jäävämme tänne toistaiseksi kunnes löytäisimme oman asunnon, mutta vain jatkuva muutos on todellakin pysyvää kun on avoin mahdolliselle ja sille jatkuvalle muutokselle. Siispä huomenna jätämme taaksemme pellot ja metsät, hyvähappisen ilman, supertunnelmallisen mökkisaunan ja mykistävän hiljaisuuden. On todellakin mykistävää käydä muutaman kerran yössä ulkona ja tuijottaa tähtitaivasta ja mieletöntä kuunsirppiä. Normaalistihan en herää öisin "vessaan" eli tässä tapauksessa ulos, mutta imetysaikana siellä on joutunut ramppaamaan monesti. (Suola)vettäkin kuluu ainakin litra yössä.

Joka tapauksessa, vajaassa viikossa ehtii jo aika hyvin latautua. Pari päivää on liian lyhyt aika, sen huomasimme viimeksi. Kiitos tästäkin paikasta ja varsinkin tästä! Pysähtyminen tuli todellakin tarpeeseen ja tulee jatkossakin. Pintahälisevän mielen vallassa on niin helppo olla kaupunkiympäristössä, jossa viisi aistiamme saa jatkuvia niitä vahvistavia iskuja. Jossain vaiheessa elämme täysin niiden kautta ja tässä hetkessä eläminen hämärtyy. Täällä on havainnut myös sen, että kun vaihtoehdot ja valintojen määrä vähenee, eläminen ja oleminen helpottuu huomattavasti. Kaupungissa on jatkuvasti paineet, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, nähdä sitä ja sitä ja olla siellä ja siellä. Täällä saa vapaasti "erakoitua". Mutta tasapaino kaikessa, hiljaisuudessa ja stimulaatiossa. Tarvitsemme molempia kehittyäksemme, mutta usein se palautuminen jää monelta uupumaan niinkuin kirjassani olevassa terveyspyramidissakin kerrotaan...

Emme kuitenkaan palaa kotikaupunkiimme Tampereelle kuin hetkeksi vaan H&H&J suuntaa Poriin, josta meille vapautui perhepiiristä yksi tilapäisasunto, jossa olemme jälleen x-ajan ja jossa saamme olla enimmäkseen omassa rauhassa toisin kuin Tampereella. Kiertolaiselämää, mutta minkäs teet. Väkisinkään mihinkään ei voi muuttaa, eikä kompromisseja uuden asunnon suhteen haluaisi tehdä kovin helposti.

Porissa olemme tavattavissa ainakin ensi tiistaina mahtavassa raaka-ja luomuherkkuja tarjoavassa Woimatilassa. Todennäköisesti käymme siellä harva se päivä syömässä, jos nyt sinne suunnille jäämme muutenkin. Illan luennolla käsiteltävät asiat ovat suurinpiirtein samoja, joita olemme käsitelleen myös viimeisillä vauva-luennoilla. Ne asiat ovat tärkeitä IHAN KAIKILLE IHMISILLE VAUVOISTA VAARIIN. Tässä Porin päivän mainos, tervetuloa!


27.11 Porin Woimatilassa Luonnollisen ravinnon ja kehon tasapainon teemapäivä, vetäjinä Heikki&Heidi

Haluaisitko lisää luonnollista energiaa? Voida paremmin kokonaisvaltaisesti? Löytää kehosi aidot tarpeet? Löytää selityksen mystisille oireillesi?

klo 14-17 Quinoaa-blogin kirjoittaja Heidi Kuusisto maistattaa raakasuklaata ja kertoo uudesta kirjastaan Uusi päivä. Heidi on kokonaisvaltaisen muutoksen läpikäynyt nainen, joka löysi itsensä ja kehonsa aidot tarpeet ruokavaliomuutoksen innoittamana. Heidin kirja on kaikille sopiva 10 viikon kurssi-opas kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja kehon kuunteluun.

klo 17-19 Heikki Harju (www.heikkiharju.com) luennoi seuraavista aiheista: (Alla lisätietoa Heikistä)
- Kehon neste- ja suolatasapainon merkitys kehomme sähkökemialliseen toimintaan
- Opetellaan testaamaan kotikonstein, toimiiko kehosi sähköisistä toiminnoista vastaavat mineraalit kehossasi
- Paljonko juuri sinä tarvitset natriumia, kaliumia, magnesiumia ja jodia
- Onko ruokavaliossasi oikeita ravinteita ja onko niillä mahdollista imeytyä
- Mitkä tekijät kuluttavat mineraaleja elimistöstämme ja vähentävät luonnollista energiaamme
- Harjoituksia fyysisen ja henkisen tasapainon palauttamiseksi
Luennon hinta 10€

Kuka on Heikki Harju (tunnettu myös entiseltä Löydä lähde - sivustolta)?

Kuka nyt ei haluaisi tämännäköistä valmentajaa???

Heikki Harju on kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sitoutunut valmentaja, joka kommunikoi selkeästi ja innostavasti siitä, miten luodaan kestäviä ja toimivia ratkaisuja elämän eri osa-alueille. Heikki painottaa luennoillaan ja valmennuksissaan niin ihmisen fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia kuin henkisiä ulottuvuuksia. Heikki on toiminut valmentajana viimeiset 8 vuotta tuottaen valmennuksessa syntyneiden ratkaisujen myötä lisäresursseja ja voimavaroja asiakkaidensa eri elämän osa-alueille. Heikillä luennoilla ja valmennuksella on ollut vahvasti sormensa pelissä myös WoimaTila -kahvilan syntymisessä. (Lisätietoa: www.heikkiharju.com ) Heikki on avaamassa ainutlaatuisen tavan toteuttaa ravintomuutos sähköisen valmennusympäristön avulla. Katso lisää täältä: www.facebook.com/4askelta. Valmennus alkaa kunnolla ensi vuoden puolella, mutta nyt mahdollisuus päästä testaamaan valmennusta todella edullisesti!

Porilaiset nyt marssikaa Woimatilaan!

Ps. Mainostelen vielä tarkemmin, mutta uusi vauva-luento järjestyi joulukuulle, kun kysyntää oli reilusti ekan luennon jälkeen. Ks Facebook, mutta ilmoittelen täälläkin tarkemmin lähiaikoina.

Pps. Uusi päivä -kirjani on huikeassa joulutarjouksessa Xoco-verkkokaupassa. Kirjan ostaja saa ihanan Conscious-patukan kaupan päälle. (yht 22€!) Hyvä joululahjaidea kenelle tahansa!

...ja nyt parisuhdevalmennuksen pariin ja sieltä yötöihin maitotehtaaksi :)


18.11.2012

Sisältäni juuri nyt


Mökki. Peuroja pellolla. Kaivo. Ulkovessa. 

Taas täällä. Kotona. Vihdoinkin. Ainakin toistaiseksi

Keinutuoli. Sateinen marraskuu. Jäätävä pimeys.

Täysi hiljaisuus - tai lähes ennen kuin mieheni avasi tv:n opiskellakseen parisuhdevalmennusta.

Hiirten rapinaa ullakolla.

Vauva viimeinkin unessa.

Oma rauha, ainakin fyysisesti.

..............................

Ruohonjuuri-kaupat, vaaleanpunainen kirjani, "työkeikat"

Monet blogiani lukevista kävi jututtamassa minua

Tai sanotaanko, että jututin heitä, kun he "paljastivat itsensä"


Kiitos teille, mahtavat ihmiset! Sain teistä paljon.




Näillä keikoilla olen ollut todellisuudessa muutaman tunnin yöunilla, kerran meikkipussin reissusta unohtaneena, smoothien tahrimalla vaatteella

Puhumassa tasapainosta ja energisyydestä :)

Vaikka vauvan kanssa reissaaminen on antoisaa, on uudessa paikassa nukkuminen ainakin vielä kaikkea muuta, kuin helppoa.

Mutta selvisin kaikista reissuista, kiitos rintapumput. Kiitos laadukas ravinto, happi ja energisoiva ympäristö.

Suurin kiitos menee varmasti sille, että saa tehdä 100% sitä, mitä rakastaa ja mihin uskoo. 

Silloin ei väsytä. Silloin ei tehdä työtä. Silloin annetaan maailmalle ja unohdetaan oma itse.

Silloin asia myös myy itse itsensä.

Vaaleanpunainen kirjani on löytänyt jo monia uusia koteja. Eilen kirjat loppuivat kesken keikan.

Kiitos, että saan antaa maailmalle juuri sitä, mitä se kunakin hetkenä pyytää.

Vaikka se ei aina tunnu kivalta. Tässä tapauksessa se on kyllä tuntunut, ainakin toistaiseksi.

.................................

Ilman omaa kotia

Mitkään sanat eivät pysty kuvaamaan sitä sekamelskaa, mitä mieleni on tuntenut viime kuukausina.

Luulisi jo kokemuksesta tietävän, että ei ole se tasapainottavin juttu, että ei ole omaa kotia

Kun perustarpeet (omassa mittakaavassa) ei tule tyydytettyä, pyramidi romahtaa

Ei ole omaa tilaa, rauhaa tai keittiötä, joka on aina ollut kotimme sydän

Ja kyllä. Tiedän, että "koti on sydämessä" eikä oikeasti ole paikasta riippuvainen.

Mutta kun on tarpeeksi väsynyt ja ympäristöstä tulee jatkuvia iskuja mielelle

Tarkoitan yleistä, stimuloivaa kaupunkihälinää, tiettyjä perhepiirimme viime aikaisia tapahtumia, asunnon metsästystä ja yleisesti sitä, että asuu pidempiaikaisesti omien vanhempien luona.

Siis jos luulet olevasi valaistunut, mene....(olethan kuullut tämän?)

...............................

Mielen oravanpyörässä

Tällöin luulee, että ulospääsy ongelmista löytyy mielen kautta

Mutta ei. Unohdin jo, että uusi ei löytynyt ennenkään pohtimalla, etsimällä, suorittamalla, miettimällä tai etsimällä

Se uusi, mikä jälleen on nousemassa vaatii aikaa ja tilaa.

Pysähtymistä.

Luottamusta tähän hetkeen.

Irtipäästämistä

Hyppyä tyhjyyteen ja tuntemattomaan

Se on tulossa. Hiljainen kuiskaus tuulessa.

................................

Kehitys ja parisuhde

Mistä ikinä löydämmekin itsemme jonkin ajan kuluttua (konkreettisesti), on se ainakin tapahtunut niin, miten evoluutio tapahtuu. Kaaoksen kautta uudelle tasolle.

Kehitys ei ole aina helppoa.

Eikä vaativan vauvan vanhempana oleminen (etenkin näissä olosuhteissa) ole aina sitä helpointa oman hyvinvoinnin tai parisuhteen kannalta

Minä rakastan silti olla äiti, vaikka se haastaa parisuhdetta ja etenkin omaa "uraa". Paineet ovat välillä valtaisat.

Mutta aiomme käydä tämän koulun.

Oletko muuten kertonut kumppanillesi, mikä tekee sinut onnelliseksi? Listaa 10 asiaa. Oletko tietoinen niistä edes itse. Tämä harjoitus on naisille.

Entä oletko ollut kumppanillesi läsnä, vaikka hän kuinka kiukuttelee. Pystytkö vain antaa hänen purkautua ilman, että lähdet siihen mukaan. Tämä harjoitus on miehelle.

Näillä kahdella harjoituksella parisuhteesta voi tulla ihan oikea elämänkumppanuus.



Uusi kotimme. Se on ilmentymässä ja rakentumassa. Jonnekkin.






5.11.2012

Kuulumisia

Elämme perheemme kanssa tällä hetkellä melko hektistä aikaa ja blogipäivittely on ollut melko vähäistä. Syksyn viikonloput ovat lähes täynnä kirjaani liittyviä reissuja vauvelimme (tai jo ison poitsumme) kera. Tähänastiset reissut ovat olleet tosi mukavia, etenkin viimeisin, jolloin tajusimme lähteä matkaan junalla! Huikean rentouttava matkakokemus ja jopa elämys matkata lastenvaunussa ja vauva nauttii toisin kuin autossa paikalleen kytkettynä.

Samalla etsimme melko intensiivisesti uutta asuntoa. Muutama kuukausi vanhempieni yläkerrassa alkaa jo pikku hiljaa riittämään. Todella kiitollinenhan tästä mahdollisuudesta pitää olla, mutta oma keittiö olisi enemmän kuin jees tässä elämäntilanteessa!!

Olisi kuitenkin tosi kiva tavata sinut, blogini lukija! Jos satut liikkumaan Ruohonjuurissa seuraavina päivinä, niin lämpimästi tervetuloa juttusille. Facebookissa mainostinkin jo asiaa.

Marraskuun huippukampanja kaikissa Ruohonjuurissa on seuraava: Esittelypäivinä kirjani ostajalle Conscious - raakasuklaapatukka (joka on käsittääkseni koko kuun muutenkin alessa) kaupan päälle! Tule suklaamaistiaisille ja juttusille seuraavina ajankohtina: Tre (tänään!) 5.11, Hki Kamppi 10.11 ja Turku 17.11. ♥ Myös joulukuussa olen liikenteessä, mutta siitä myöhemmin.



Uutiskirje olisi tosin tarkoitus väsätä lähipäivinä, joten jos haluat saada postia minulta etkä vielä ole postituslistalla, niin ilmoittaudu sinne tämän sivun vasemmasta alapalkista!


26.10.2012

Loistoluento odottaville äideille ja vauvojen vanhemmille


Järjestämme seuraavanlaisen luennon Tampereella 13.11 klo 17.30-19.30. Ks. myös Facebook-ryhmä ja liity siellä mukaan.

Vauva turvallisesti maailmaan ja maailmassa - kokonaisvaltaista hyvinvointia vauvalle ja itsellesi

Luennon kohderyhmä: Kaikki vauvojen ja pienten lasten vanhemmat. Odottavat äidit.

Paikka: Steiner koulu, Tampereen Nekalassa, Muotialantie 79-81

Hinta: 10€

Vetäjät: Kirsi Sarimaa & Heidi Kuusisto

Luennolla käydään läpi ajan puitteissa:

- Kehon suolatasapaino kuntoon, jotta vauva saa tarvittavat ravinteet raskauden ja imetyksen aikana. Testataan tärkeät kehon sähköisistä toiminnoista vastaavat mineraalit; natrium, kalium, magnesium ja jodi ja käydään läpi niiden merkitys kehossamme
- Raskausmyrkytyksen ehkäisy, synnytysmasennuksen ehkäisy, toimenpiteet, jos lapsi syntyy liian ajoissa tai ei meinaa syntyä, synnytyksen helpottaminen
- Käydään läpi yleisimpiä vauvojen vaivoja ja niiden luonnonmukaista kotihoitoa ja sitä, miksi lääkkeet eivät useimmiten ole ratkaisu vaan päinvastoin.
- Luonnollisen immuunikyvyn parantaminen, äiti ja lapsi. Ruokavalion merkitys
- Yleisön kysymykset, jos ehditään

Illan pääluennoitsija on 25 vuotta diplomivyöhyketerapeuttina toiminut Kirsi Sarimaa. Hän on myös hivenaineterapeutti ja opiskellut mm. kiinalaista lääketiedettä, fytoterapiaa, homeopatiaa, jäsenkorjausta jne.

Heidi Kuusisto on opiskellut luonnonmukaista ravintoa, ayurvedaa ja ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kirjoittanut juuri julkaistun Uusi päivä - kirjan. Hän kirjoittaa myös suosittua Quinoaa-blogia. Tarkoituksena olisi aloittaa näiden luentoiltojen pitäminen säännöllisesti, mikäli kysyntää on.

23.10.2012

Kauneusmessujen kotiintuomisia (ajatuksia siis)


Kirjoittelin kauneudesta viimeksi reilu vuosi sitten ja siitä bloggauksesta lähtikin valtaisa keskusteluryöppy, josta ei nyt kuitenkaan enempää. Nyt kauneusasia nousi mielen päälle terveysmessuilla (tai terveys/kauneus/muoti) visiteeratessamme. Kauneus- ja muotipuolella olin niin vieraalla alueella kuin olla ja voi. Miksi edes päädyimme kyseisille osastoille? Oli pakko, kun etsimme lastenhoitohuonetta. Toisella kerralla eksyin kauneuspuolelle vahingossa etsiessäni omaa osastoani ja shokeeraannuin heti katsoessani ensimmäiseen näytteilleasettajapisteeseen "Osallistu arvontaan, voita silikonit!". Kävelin vielä hetken aikaa ja ihmettelin, että kaikkea se terveys nykyään onkin, kunnes tajusin olevani jossain ihan muualla...

Juttelimme sittemmin, että tietyssä vaiheessa kauneus ja terveys ovat jopa vastakkaisia asioita. Tietyssä vaiheessa kauneus on täysin ristiriidassa terveyden kanssa. Se on lähinnä ulkoista sellaista ja jopa äärimmilleen vietynä. Se tarkoittaa sitä, että näytetään tietyillä mittareilla hyvältä. Esimerkiksi sitä, että on laitettu, pakkeloitu, "kaunis" naama. tai sitä, että on kiristävät vaatteet, joissa voi esitellä treenattuja, hyvänmuotoisia pakaroita tai dieettikuurin tuloksena saatua ohutta vyötäröä. Tai silikonitissejä. Korkeita korkoja, joissa on ikävä kävellä. Teennäistä "reipasta" kävelytyyliä.

Samalla se voi tarkoittaa sitä että syödään pikaruokaa (jos ylipäänsä syödään). Ja sitä, että vedetään tupakkaa (jotta nälkää ei tulisi). Se tarkoittaa monesti sitä, että kasvoille väännetään tietty ilme (keinotekoinen hymy) tilanteesta riippuen. Se tarkoittaa itsensä peilaamista (konkreettista peilaamista, ei sitä aitoa katsomista) monesti päivässä. Nykypäivänä jopa taviksilla on mahdollisuus ostaa silikonit. Rakennekynnet- ja ripset ovat tuttu näky jo teineillä. Jos vatsa vähän oireilee, niin sitä koitetaan paeta. Paeta voikin aina hetkeksi, mutta itse syy vain kasvaa. Ikuisuuksiin asiaa ei voi kuitenkaan paeta. Jossain vaiheessa se tulee kohdattavaksi silmästä silmään. Todellisuus.

Vain oman ulkoisen kauneuden huomaaminen ja siihen panostaminen tarkoittaa sitä, että pakenemme todellisia tunteitamme. Pakenemme sitä, mitä todella olemme. Riittämättömyyttä, mitä ikinä se kenellekkin tarkoittaa. Elämme kuplassa, jossa koemme näennäistä arvostusta sen perusteella, minkälainen ulkoinen olemus ja rooli meillä on ja kuinka hyvin sitä osaamme tilanteesta riippuen vetää. Sisällä on tyhjyys, vaikka emme sitä suostu myöntämään. "Sitten kun saan vielä sen ja sen, olen tyytyväinen/onnellinen..."

Kauneuteen -oli se sitten enemmän tai vähemmän aitoa - liittyy myös tiivisti hymyily. Matka aitoon itseen ja totuuteen tarkoittaa sitä, että uskaltaa hymyillä tai olla hymyilemättä silloin, kun siltä aidosti tuntuu. Lähteekö vauvan nauru ja missien hymy samasta lähteestä? Suurin osa hymyistä on ohjelmoituja. Ja se tekohymyily on NIIIN kuluttavaa.

Mikä minut saa hymyilemään? Aitous tietenkin. Se, että ollaan läsnä eli rehellisiä. Ja se, kun saan tilaa vain olla. Aito minä ei tarvitse syytä hymyillä. Ja olla kaunis. Se on. Ainakin itse joudun välillä jopa pidättelemään naurua. Se on merkki siitä, että se tulee sieltä aidosta, ainakin yleensä. Ja kyllä, välillä sorrun myös ohjelmoituun hymyyn, jotta minua ei pidettäisi liian kummajaisena. Mutta tätä tapahtuu koko ajan vähenevissä määrin, onneksi.



18.10.2012

Ketä tekemisesi palvelevat? 8 merkkiä


Tässä postauksessa kerron kokemukseeni pohjaten muutamia merkkejä siitä, ollaanko aidon kehityksen tiellä vai palvelemassa enemmänkin omaa erillistä minää. Seuraavina päivinä, voit tarkkailla itseäsi ja tekemisiäsi. Ketä toimintani palvelee juuri nyt? Miltä se tuntuu? Havahdu useasti päivässä; mitä juuri nyt teen, miltä se tuntuu, mikä sen merkitys on suuremmalle kokonaisuudelle. Tässä muutamia vinkkejä:

1. Asia, jonka parissa olen tuntuu kaikin puolin hyvältä ja innostavalta. Sen parissa oleminen tuntuu hyvältä, se kehittää minua oikeaan suuntaan ja palvelee ympäristöäni. Esimerkiksi "kun  (tämän asian kautta/avulla) voin hyvin ja olen innostunut/tasapainossa, heijastan hyvää oloa myös muille"

2. Asia, jonka parissa olen ei tunnu hyvältä, mutta itseni ulkopuolelta katsottuna se tekee hyvää minulle (kehittää, kasvattaa, joka ei aina tunnu kivalta) ja täten palvelee myös suurempaa kokonaisuutta. "Kun minä kehityn ja kasvan, kaikki kasvaa ja kehittyy". Epämukavuuden ja ikävien tunteiden sietokyky on ehkä kaikkein kasvattavinta. Eikä mitään ehkä vaan se on.

3. Asia, jonka parissa olen tuntuu (hetkellisesti) hyvältä, mutta laajemmalta katsottuna ei palvele suurempaa kokonaisuutta. Tähän kategoriaan menevät hetkellisen mielihalujen tyydyttäminen (esim. huonot ruokavalinnat, itsensä kuuntelemattomuus eri seikoissa), erilaiset riippuvuudet, kullakin omansa. Mikä on sinun?

4. Asia, jonka parissa olet ei tunnu hyvältä, eikä kehitä tai auta ketään. Luonnollisesti tämän aktiviteetin voi eliminoida samantien elämästä.

5. Neutraalit asiat, kuten perustarpeiden tyydytys, vessassa käynti, syöminen jne. Näitä ei tarvitse tarkkailla sen kummemmin :)

6. Asia, jota teet saa sinut unohtamaan itsesi. Tämä on erittäin hyvä seikka JOS se palvelee suurempaa kokonaisuutta. Suurempaa kokonaisuutta se ei palvele silloin, kun alat voida huonosti (fyysisesti/psyykkisesti). Mielen "flow" on eri asia kuin aito tietoinen läsnäolo. Läsnäolossa olemme aina suuressa kehityksen tilassa. Silloin, kun vähiten sitä yritämme.

7. Hyvä merkki on myös yleensä se, kun teet jonkin asian erilailla kuin ennen. Tai jätät sen tekemättä. Tai teet jonkin uuden asian. Ihmisesta ja asiasta riippuen. Erinomainen perussääntö kaikille ihmisille tasapainon saavuttamiseen: TEE VÄHEMMÄN SITÄ, MITÄ TEET NYT JA ENEMMÄN SITÄ, MITÄ ET VIELÄ TEE. Esim. Onko sinun vaikea pyytää apua? Onko sinun vaikea ottaa ensimmäistä askelta jonnekkin, esim. kuntosalille menemisessä? Onko sinun vaikea ilmaista todelliset tunteesi? Osaatko pysähtyä ja vain olla?

8. Valmius muuttaa suuntaa jatkuvasti. Mieli tykkää ripustautua asioihin ja ihmisiin. Se rakentaa identiteettinsä minkä vain varaaan, esim. ruokavaliot, trendikkäät elämäntavat, ihmisten auttaminen jne. Joku asia toimii aikansa ja kehittää meitä. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin aika, että se on todennäköisesti pakko hylätä, jos haluamme olla vapaita ja kehittyä. Hylkääminen voi olla konkreettinen (hetken aikaa) tai enemmän mielessä tapahtuva. Hyvä merkki on se, kun asia vain unohtuu, kun jokin suurempi motivaatio, johonkin toiseen asiaan nousee. Toki uusikin asia voi olla jälleen identiteetin korostus. Vain hiljentymällä ja kuulostelemalla tiedät toimitko totuudesta ja vapaudesta käsin, vai jostain muusta.

16.10.2012

Luonnollinen ravinto, miksi?

Kirjoittelin uuden artikkelin "luonnollinen ravinto, miksi?", nettisivuilleni.

Olen ensi lauantaina tavattavissa Helsingissä terveysmessuilla Basam Booksin osastolla 6m13 klo 11 eteenpäin. Tervetuloa jutulle!! Katso Messujen muu ohjelma tästä!



10.10.2012

Uusi päivä - Ole Hyvä!


Olen kirjoittanut muutoksestani täällä välillä kyllästymiseen asti. Ainakin itse olen jo pitkään ollut kyllästynyt omaan tarinaani. Mutta näin se näyttäisi menevän; ensin kiinnostutaan itsestä kunnolla, jotta itsestä voi sitten luopua.

Olen elänyt nyt reilut kolmisen vuotta elämää, jota en olisi ikinä osannut kuvitella - tai sanotaan nyt - haaveilla. Edellisessä elämässäni ei ollut mitään vikaa. Se oli hyvää elämää silloin, mutta kaikkea aikansa. Mennyt elämä oli elämää itseä varten. Sitä, kuinka saisin elämästäni tietynlaisen, jotta olisin tyytyväinen. Keinot ihanne-elämän muodostamiseen olivat tällöin lähinnä ulkoisia: tietynlainen kumppani, tietynlainen asunto, työ, sosiaalinen ympäristö, terveys, kunto jne. Sitten kun nämä ovat kunnossa, elämä olisi hyvää ja olisin onnellinen.

Kyllä minä olin ajoittain onnellinen, vaikka kaikkia tavoitteita ei oltukaan saavutettu. Millaisia hetkiä ne olivat? No tietenkin sellaisia, kuin unohdin itseni. Menin hetken virrassa oli tilanne mikä sattui. Mutta näitä tilanteita ei ollut kovin usein. Päivittäiset turhautumisen ja tylsistymisen tunteet olivat tuttuja. Jotain puuttui lähes aina. Tällöin en tiennyt, että jokainen tapahtuma, tilanne, ihminen, haaste, negatiivinen tai positiivinen tunne kuitenkin kehittivät minua ihmisenä eteenpäin, jotta voisin oivaltaa jotain suurempaa. Turhautuminen vain piti viedä tiettyyn pisteeseen, jotta syvempi muutos voisi tapahtua.

Välillä elämme pitkiäkin enemmän tai vähemmän tasaisia kausia, jolloin kaikki on hyvin. Tällöin sisäinen ja ulkoinen maailmamme kohtaavat. Jossain vaiheessa tulee kyllästyminen ja entinen elämä alkaa "tökkiä". Se on merkki siitä, että olemme kehittymässä seuraavalle tietoisuuden tasolle. Siirtymä ei kuitenkaan ole kivuton - päinvastoin. Joudumme luopumaan entisestä elämästä, joskus melko konkreettisesti, joskus enemmän "ajatuksen tasolla" ja se ei ole kivaa mielelle, joka elää varmistelusta.

Miksi vanhasta pitää luopua? Miksi emme vain voi olla tyytyväisiä?

Koska sisäinen kaipaus johonkin suurempaan - aitoon itseemme - on suurimmista suurin voima. Elämä kehittyy ja laajentaa itseään meidän kauttamme. Se haluaa nähdä, mihin voi kehittää itsensä. Jos kiinnitymme asioihin, ihmisiin ja elämäntilanteisiin (eli samaistamme itsemme tietynlaiseksi) elämä jää "jumittaan". Eikä ole tarkoitus, että vain minulla olisi hyvä olla. On tarkoitus nähdä, mihin ihminen voi kehittyä ja kehittyäkseen hän tarvitsee epämukavuuden sietämistä, uusia ja haastavia tilanteita, sopivassa suhteessa ärsykkeitä ja hiljentymistä. Toisilla enemmän toista ja toisilla toista. Meidän tulee oivaltaa sisäinen maailmamme ja se, että luomme itse ulkoisia tapahtumia. Emme varsinaisesti luo kaikkia tapahtumia, mutta luomme niiden merkitykset. Ja merkityksen paino mielessämme on paljon paljon suurempi, kuin itse tapahtuma. Toiselle jokin tapahtuma ei merkitse mitään. Toiselle se on elämää suurempi juttu. Näinpä.

Heittäytyminen jatkuvan muutoksen eli aidon elämän virtaan tapahtuu jossain vaiheessa, mutta sitä ei silloin enää kysytä sinulta. Se on elämän valinta ja valitessasi vanhan tunnet niin suurta kaipausta ja turhautumista, että et enää voisikaan valita toisin. Elämän virrassa eläessä ei tarvitse varmistella asioita. Elämässä on ääretön luottamus siihen, että joku muu tietää asiat paljon paremmin, kuin minä itse.

Vapautettu elämä sisälläni on nyt tuonut minut tähän pisteeseen. Toinen esikoiseni - tämä kirja - sai syntynsä lähes päivälleen 9 kk päästä ensimmäisestä esikoisestani. Mitäköhän 9 kk päästä tapahtuu :)?


Olkaa hyvä! (maailmankaikkeus!)

Esikoiskirjani Uusi päivä - matka kokonaisvaltaiseen muutokseen luonnollisen ravinnon avulla on sinulle, jolle kirjoitukseni resonoivat enemmän tai vähemmän. Kirja on sinulle, joka olet kiinnostunut ottamaan vastuun itsestäsi ja haluat antaa itsestäsi myös muille - yhteiselle maailmallemme. Se on sinulle, jolle ravintoasiat ovat jo tuttuja tai sinulle, joka haluat tietää lisää tai vahvistaa jo tietämääsi. Se on sinulle, joka pidät lukemisesta ja laadukkaasta sellaisesta :)

Kirja on kirjoitettu puoliksi flowssa aikana, jolloin sain omistautua vain itselleni ja täydellisen terveyden tavoittelulle sekä uusiksikirjoitettu ja päivitetty puoliksi aikana, jolloin luovuin omaan hyvinvointiini keskittymisestä jonkun suuremman kuin itseni vuoksi. Kirjassa ei ole kaikkea, mitä olen käynyt läpi vaan se on enemmänkin syvällinen pintaraapaisu moniin asioihin, joita pidän tärkeänä.

Voin sanoa, että kirjan tekeminen viimeistelykuntoon vauva-arjessa ei todellakaan ole helpointa ja hyvin kaukana flowsta. Esimerkiksi kuvat olisivat olleet varmaan hyvin erilaisia, jos olisi ollut kunnon panostus. Mutta mieli nyt ei tietenkään ole ikinä tyytyväinen mihinkään...

Tutustu kirjan esittelytekstiin myös nettisivuiltani. Kirjaa voit tilata JUURI NYT esimerkiksi TÄSTÄ!!!!! Voit myös googletella, mistä muualta sitä saa. En ole itsekään ihan tietoinen vielä asiasta. Kirjan virallinen julkaisu on vasta 9.11 Helsingissä ja se on todennäköisesti tulossa vasta myyntiin moniin paikkoihin, mm. Ruohonjuuriin.

Tervetuloa myös juttusille eri tapahtumissa! Ensimmäinen lyhyt esiintymiseni on tulevana perjantaina Turussa Osaava nainen messuille klo 15.30. Ks. lisää.

1.10.2012

Tieto, kokemus, todeksi eläminen...


Rakastan sitä tunnetta, kun on yhteydessä elämän virtaan. Eikä ihme - onhan aito elämä yhtä kuin rakkaus. Näinä hetkinä ei ole kiire minnekkään. On täysi luottamus siihen, että on ihan oikeassa paikassa, ajassa ja että tekee tai on tekemättä niitä asioita, mitä pitääkin. Koska oma persoonani altistuu helposti suorittamaan asioita ja mittaa arvonsa sillä, paljonko saa aikaan on pysähtyminen - silloin kun sen ymmärtää tehdä - aina uusi oivallus ja kehitysaskel eteenpäin.

On todella omituista olla tekemättä mitään varsinkin, kun vauva-arjen vapaaminuutit eivät ole mitään itsestäänselviä ja pino kotitöitä on aina odottamassa. Valtavat pyykkivuoret on totisinta totta vain yhdenkin vauvan perheessä. Entäpä sotku? Jos ennen olen pitänyt itseäni siistinä ja siisteydestä pitävänä ihmisenä (vaikka osaan kyllä sotkeakin), on kodin siistinä pitäminen nyt ihan mahdotonta. Tai jos sen saa hetkeksi siistiksi, on se viimeistään puolen tunnin päästä räjähtänyt. Leluja - ruokaa - likaisia vaatteita ja vaippoja - niitä on kaikkialla. Etenkin keittiö räjähtelee monesti päivässä sormiruokintasessioiden seurauksena. Räjähdys-siivous-uusi räjähdys ja niin edelleen. Toistuu viitisen kertaa päivässä. Olet joko syömässä vauvan kanssa tai siivoamassa. Missä välissä sitten itse syödään? Entäpä ollaan tietokoneella?. Monesti monesti nämä kaksi ovat välillä yhdistyneet ja ruokailu on ollut vähemmän tietoista.

Mikä onkaan kuitenkin oleellista? Onko se siisti koti, keittiö ja täydellisen rauhaisat ruokailuhetket? Vai onko se täydellisen kaoottinen, mutta läsnäoleva elämä, joka tapahtuu aina tässä ja nyt? Tässä ja nyt vauva syntyy ja on haavoittuva, viaton luonnon ihmekappale. Tässä ja nyt vauva huutaa, kirkuu, konttailee ja koittaa syödä kissanruokaa ja oikeastaan mitä vain, minkä havaitsee objektiksi. Tässä ja nyt vauva itkee vaunuissa ja haluaa keskeyttää lyhyen taukoni. Kyllä - juuri nyt. Äsken - tässä ja nyt - vauva imi rintaani, laskujeni mukaan noin 2500:tta kertaa. Kyllä - en edelleenkään muista, mitä on nukkua 4 tai 5 tuntia putkeen. Sen sijaan tiedän erittäin hyvin, mitä on antaa toiselle sitä, mitä hän tarvitsee ja samalla saada itse valtavaa täyttymystä. Kyllä - vaikka siihen kuluisi suurin osa ajastani.

Jokainen saa varmasti ne läksyt juuri nyt, mitä tarvitsee kehittyäkseen. Yhden tarvitsee ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään, toisen tulee enemmänkin luopua niistä, jotta voi jälleen sisällyttää ne elämään - vapaasti tällä kertaa. Viime aikojen oivallukseni on se, että mitä enemmän on läsnä ja avoin elämälle, sille, mitä se sinulta aidosti pyytää - sitä enemmän keho kyllä pitää huolen itsestään. Jos taas keskitymme kehon tarpeisiin (eli omiimme), se aika ja energia voi usein olla pois joltain muulta. Tämä siis koskee meitä useita terveystietoisia- ja kiinnikkeisiä ihmisiä. Saan paljon enemmän aikaan, kun unohdamme itsemme. Huom. ennen unohtamista ensin meidän tulee kuitenkin olla jollain lailla "erityisiä" :)

On hienoa elää todeksi niitä juttuja, mistä on paljon kirjoittanut - jopa kirjan! Ensin asiat tulee ymmärtää tiedollisesti, sitten niistä saadaan omia kokemuksia, jolloin niihin tulee syvempi ymmärrys. Kun luottamus elämään kasvaa, ne muuttuvat sinuksi, osaksi itsestään tapahtuvaa elämää, jota emme enää vastustele. Se saa virrata vapaasti lävitsemme huolimatta siitä, kuinka kaoottisia elementtejä siihen ajoittain sisältyy.



Kyllä - vauva nukahti uudelleen ja sain kirjoitettua tämän jutun loppuun. Nyt vain pitäisi vielä siivota nopeasti ennen kuin se (kulta) herää...

24.9.2012

Ensimmäisiä smoothieita vauvalle ja kokemuksia blenderistä

Kevyempää aihetta välillä...

Kirjoittelin tässä kattavassa artikkelissa vauvan ruokintaan liittyvistä kokemuksistani tähän mennessä. Kuten totesin, painotamme Jeremme kanssa suurelta osin sormiruokailua eli sitä, että vauva saa napsia itse omin sormin lautaselta mitä haluaa ja kuinka paljon haluaa. Tästä ruokailutavasta on lukuisia hyötyjä ja ainakin meillä se toimi alusta asti loistavasti.

Olemme kuitenkin antaneet myös muutamia blendiksiä, lähinnä smoothieita ja ne ovat maistuneet myös erinomaisesti. Olisikin ehkä ihme, jos eivät maistuisi, sen verran luulisi äidinmaidossa olevan smoothieiden makuja :). Smoothieisiin saa laitettua paljon hyviä aineita, joihin ei vielä tässä vaiheessa pysty tarttumaan omin käsin. Monesti annan vauvalle smoothieta aamu-, ilta-, tai välipalana ja usein laitan tarjolle myös itse otettavia hedelmän palasia lautaselle. Lautanen ja omatoimisuus on kuitenkin miljoona kertaa kivempaa, kuin lusikan työntäminen suuhun.

Aluksi teimme vauvan smoothiet tutulla Vitamixillamme, jolla teemme edelleen aamuittain koko kannullisen pirtelöä, jota juomme sitten yleensä niin aamulla kuin välipalalla/illalla.


Totesin kuitenkin pian, että koska vanhempien ja vauvan smoothiessa on hieman eri aineita olisi helpompi tehdä vauvan pirtelö (paljon pienempi satsi) jollain muulla vempaimella. Vauvan kerta-annos ainakin vielä tässä vaiheessa on kuitenkin muutama teelusikallinen. Vitamixilla ei ole helppo tehdä vain pientä määrää ja laitteen putsaaminen vie hetken aikaa puhumattakaan melusta. Nämä (ehkä nimelliset) haittapuolet siis koskevat lähinnä pienten lasten perheitä. Päätin kuitenkin itse sijoittaa toiseen blenderiin, jossa olisi paljon muitakin hyötyjä.

Tilasin Raakapuodista Personal blenderin tutkittuani hieman vaihtoehtoja. Olin kuullut siitä suosituksia jo ennen tätä. Laite on kuin onkin todella kätevä! Se on unelmavempain, jos haluaa tehdä pieniä smoothieannoksia todella nopeasti ja vaivattomasti. Ja tiedän - kaikki lapsiperheet haluavat säästää aikaa ja vaivaa. Astioita pestessä ei tarvitse kuin vedellä hieman huljautella. Eikä tarvitse muuta kuin ihmetellä, miksi ihmeessä antaa lapselle purkkieinessoseita, jos tuoreista ravinteikkaista aineista saa muutamassa sekunnissa ihan mahtavan raikkaan juoman.



Olen ihastunut laitteeseen niin paljon, että usein teen sillä itsellenikin iltapirtelön. Tässä pari smoothieohjetta, joita olemme antaneet vauvallemme hyvällä menestyksellä. Maistuu todellakin myös isommille! Ohjeet ovat yhteen isoon lasilliseen.

Maija mehiläinen

Kourallinen gojimarjoja
Pieni kourallinen luomupinaattia
1 rkl riisiproteiinia
1/2 avokado
1/2 banaani
1-2 dl lähdevettä

Mustanaamio

2 dl mustikkaa
1 rkl acaimarjaa
1 banaani
1/2 avokado tai 1 rkl chiansiementä
hieman jotain viherjauhetta (valinnainen)
1-2 dl lähdevettä

Saku Sammakko

1/2 sellerin varsi
banaani tai päärynä
1/2 avokado
1/2 tl spirulinaa
Hieman lähdevettä

Tein myös granaattiomenasta ihanan smoothien, mutta en nyt muista sen muita aineita. Pitänee kokeilla uudelleen ja laittaa sitten tänne. Jokatapauksessa - tässä hyvää alkuaineistoa tulevaan (?) seuraavaan kirjaani.

Kuten nimistä huomaatte, lasten smoothieille kannattaa antaa iskeviä nimiä ja keksiä myös tarinoita niiden ympärille. Lapset elävät myyttisessä maailmankuvassa, jossa satumaailma on todellisempaa ja oleellisempaa kuin se, onko jokin terveellistä.

Huom. Jos et ole aiemmin käyttänyt superfoodeja ja imettänyt (lapsi on tutustunut makuihin ja niiden ainesosiin), aloita niiden käyttö hyvin pienillä määrillä. Suosittelen kokeilemaan ensin itse ja antaa lapsen totuttautua niihin rintamaidon kautta. On kuitenkin mielestäni hieman outoa varoitella ravinteikkaista ruoista ja suositella turvallisia pilttejä, joissa ravinteita on vain murto-osa itse tehdyistä.

Muistutan vielä Raakapuodista ja 30€:n Vitamix-alesta, jonka saat QUINOAA22-koodilla.  

Kokoan parhaillaan kattavaa artikkelia erilaisista tuotesuosituksisani muutaman vuoden ajalta.


Arvonnan voittajat

Täysii-seminaarin lippuarvonnassa onni suosi seuraavaa kahta: Aijustiina sekä PaulaVee. Paljon onnea! Laitan teille sähköpostia pikapuoliin. Pitäkäähän hauskaa ja ottakaa kaikki irti!


Täällä mennään myös täysii, kirjaimellisesti. Jere alkoi kontata niin täysii kun pystyy noin viikko sitten ja pari päivää sitten nousi tukea vasten ja nyt ei muuta teekkään :) Ottaa vielä toisen käden irti tuesta ja näyttää siltä, että kohta mä kävelen...


20.9.2012

Menestys ja vapaus - voita liput Täysii-seminaariin!

Tampereella järjestetään Täysii-seminaari 29.9. hotelli Ilveksessä. Tapahtuman teema liittyy vapauteen ja menestymiseen ja tilaisuudessa on monia erityyppisiä puhujia. Seminaaripäivä sisältää luennot sekä morjestustilaisuuden puhujien kanssa sekä vielä jatkot ja jatkojen jatkot :)

ARVON KAKSI LIPPUA KYSEISEEN SEMINAARIIN. LIPUN ARVO ON 90€! Mikäli tapahtuma resonoi juuri sinulle, osallistu kommenttiosiossa arvontaan. Arvonta suoritetaan ensi maanantaina!

Tästä voit lukea jutun, jonka tapahtuman järkkääjä Andy kysyi minua kirjoittamaan. Juttu liittyy yllätys yllätys vapauteen ja menestykseen.

18.9.2012

Uudet nettisivuni avautuivat!

Seuraavassa hieman "linkkiähkyä". Tutustu rauhassa ajan kanssa tai käy kurkkaamassa vaikka heti:

Heidikuusisto.com:sta pääsee jatkossa katsomaan tietoa tapahtumista, joissa olen mukana sekä lukemaan artikkeleita tietoisesta elämästä ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Toistaiseksi siellä on nyt yksi artikkeli liittyen vauvan ruokintaan.

Ilolla ja kiitollisuudella saan kertoa myös, että esikoiskirjani Uusi päivä - matka kokonaisvaltaiseen muutokseen tulee myyntiin pikapuoliin! Stay tuned.


Kerron kirjasta vielä kattavammin lähiaikoina ja sitten kun sitä saakin jostain. Nyt se on vielä viimeistelyn alla ja kohta painossa. Jotain löytyy kuitenkin tuolta nettisivuilta.

Myös navadinan sivusto on päivittynyt. Sieltä voit nyt tutustua tarkempiin kehotyyppimateriaaleihin ja tehdä laajemman kehotyyppitestin. Uusi testi ja materiaalit ovat samoja, mitä käytin aiemmissa ravinto- ja hoitotapaamisissani. Ihanat uudet kehotyyppikuvat (vata, pitta, kapha) ovat jälleen Annen käsialaa samoin kuin etusivun elementtikuva. Ayurvedajutuista olen edelleen lomilla, vaikka kysyntää olisi.

Koska pelkkä tietokoneilu ja kirjoittaminen on jollain asteella piilossa pysymistä ja turvallisuusalueella olemista, olen syksyn mittaan tavattavissa muutamilla messuilla ja Elämälle-tapahtumissa (ainakin osassa, huom. Turku siirtyi 3.11). Raw-iltojen jälkeen olen pitänyt "vähän" taukoa ja nyt aika tuntuu oikealta palata ihmisten pariin myös puhumaan. Tällä kertaa mukanani ei ole autollista ruokatarvikkeita vaan auton täyttää nyt vauva tarvikkeineen, mies ja kirjani :)

Minulle kerrottiin (tai kuiskattiin) viimeisimpänä tänään, että järjestän vielä tänä syksynä ainakin yhden luentoillan pienten vauvojen vanhemmille tai lasta odottaville (tai lasta ehkä lähiaikoina odottaville) aihepiiriemme tiimoilta. Tärkeitä asioita etenkin tässä ajassa! Pääluennoitsija perheessämme on kuitenkin Heikki, jolla on erittäin hyviä juttuja kerrottavana koulutuksensa myötä.

Luento ei varmaankaan sanana kuvaa ihan sitä, mitä teemme. Tarkoitus olisi rakentaa aktiviisia, sopivasti informatiivisia, läsnäolevia ja innostavia tilaisuuksia, joiden vaikutus jatkuu pitkälle ajalle ja joiden opit menevät selkäytimeen ja täten käytännön arkeen. Ei se, mitä sanot, vaan se, mitä olet on ehkä se tärkempi seikka!

17.9.2012

Kumman valitset?

Ihmisessä toimii kolme hyvin erilaista voimaa; keho, mieli ja tietoisuus. Aistimukset ja vaistot (fyysiset reagtiot) liittyvät kehoon, ajatukset ja tunteet (psyykkiset reagtiot) mieleen ja tietoisuus (tai henki) on se, joka ohjaa näitä molempia. Näillä kaikilla kolmella on myös oma evoluutionsa; keholla biologinen (perinteisesti käsitettävä evoluutio), mielellä kulttuurinen (halu tietää ja taitaa, osata ja oppia) ja tietoisuudella tietoisuuden evoluutio - halu tai impulssi tulla tietoiseksi todellisesta, minättömästä olemuksestamme ja lopulta antautua elämälle. Nämä kolme evoluutiota tapahtuvat meissä kaikissa hieman eri suhteissa ja eri aikaan riippuen paljolti siitä, missä ympäristössä olemme. Toki monet muutkin tekijät vaikuttavat niihin.

Enemmistö sivistyneistä ihmisistä pystyy hallitsemaan kehonsa impulsseja ainakin suurelta osin, joka on useimmiten erittäin hyvä asia. Toisaalta, jos "mieli piiskaa kehoa suorituksiin" tai jos kehon viestit tukahdutetaan muilla keinoille (mm. lääkkeet) eikä anneta kehon luonnollisten, hyvien ja aitojen viestien päästä esiin, se hallinta ei ole hyvä asia. No, onko jonkunasteinen hallinta sitten välttämätön vaihe, jotta voimme nyt ylittää mielemme, todennäköisesti. Olemme siis ainakin osittain mielemme vallassa siksi, jotta olemme voineet ylittää kehomme.

Psykologia tutkii mielen toimintaa ja kehitystä ja sen teoriat laajentuvat jatkuvasti. Mieli kehittyy niin yksilö- kuin kollektiivisella tasolla ja samalla sen fyysinen vastine aivot kasvavat ja kehittyvät. Terveen identiteetin ja minäkäsityksen saaminen on välttämätöntä, jotta tietoisuus voi alkaa paljastumaan. Se vaatii aikaa ja elämänkokemuksia, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Jos katson itseäni teini-ikäisenä tai parikymppisenkäkin niin olin aika kypsymätön ja tunteiden vallassa oleva teini, jolla ei ollut hajuakaan tietoisuudesta. Elämä pyöri tästä vielä pitkään omien tunteiden ympärillä, vaikkakin niitä tulkitsi ajan myötä entistä rationaalisemmin. Rationaalisuus onkin tärkeä kehitysvaiheemme, vaikka se on tietyllä tavalla erkaannuttanut meidät luonnosta.

Tietoiseksi tuleminen kuitenkin palauttaa yhteytemme luontoon ja kehon luonnollisiin viesteihin. Tietoiseksi tuleminen on sitä, että kaikki oma, johon usein liittyy tarve hallita ja kontrolloida mitä tahansa asiaa itsessään ja elämässään, alkaa hävitä. Mieli ja keho eivät konkreettisesti häviä mihinkään, ne vain asettuvat omaan "nurkkaansa", kun jokin suurempi valaisee tietä. Kun tietoisuus ottaa ohjat keho saa toimia luonnollisesti (mutta edelleen sivistyneesti). Mielen ylittäminen ei sen sijaan ole ihan yksinkertainen asia, koska mielen ja tietoisuuden intressit ovat täysin vastakkaiset. Samalla enemmistö kulttuuristamme kannustaa kaikenlaiseen mielen kehittämiseen ja tämä tekee asiasta vielä haasteellisempaa. No, evoluution kehityvaiheiden ei olekaan tarkoitus tapahtua helposti - muuten kehitystä ei tapahdu!

Miten erotan mielen ja tietoisuuden? Tässä pari vinkkiä: mieli haluaa tietää lisää, kun tietoisuus tietää aina kaiken, mitä pitääkin. Mieli on harvoin tyytyväinen, tai ainakaan ihan täysin, kun tietoisuutta ei taas kiinnosta, mitä ohimeneviä tunteita sen käyttämä "kulkuneuvo" kokee. Mieli haluaa yrittää ymmärtää, analysoi, ajattelee ja tekee omia tulkintojaan, kun tietoisuus vain on. Mieli reagoi, kun tietoisuus vain on. Yksi suuri huomio juuri tähän aikaan liittyen on se, että mieli hakee rauhaa. Se hakee läsnäoloa ja tulkitsee sen usein staattiseksi, oman hyvänolon tilaksi. "Nyt minulla on hyvä olo, nyt ei" Kun mieli tajuaa, että voi vaikuttaa itseensä - eli kun tulemme tietoiseksi mielestämme ja siitä, että voimme vaikuttaa siihen haluamme tottakai jatkuvaa mielenrauhaa. Tai sitten erilaisia flow-tiloja. Mieli myös etsii selityksiä olemassaoloon mystiikasta ja new agesta. Jännää ja kivaa. Pieni ongelma siinä vain on: nimittäin se, että olemme astumassa tietoisuuden aikakauteen eli siihen, jossa alamme olla tietoisia enemmän kuin mielemme (tai kehomme) vankeja. Ja tietoisuus ei halua mielenrauhaa tai rauhaa mielelle. Se ei halua, että (vain itsellä) on kivaa. Se haluaa tulla laajemmaksi, kasvaa ja kehittyä. Se on mielelle myrkkyä ja se pakenee kaikkia tilanteita, jotka saattaisivat murtaa sen uskomukset.

Mieli tekee tässä ajassa kaikkensa hakeakseen tasapainoa ja rauhaa kun taas tietoisuus/henki  haluaa uudistua, kehittyä, kasvaa ja laajentua, joka on usein kaikkea muuta kuin rauhaisaa. Huomaat hengen läsnäolon heti, kun huomaat, että et ole läsnä. Huomaat hengen katsoessasi jotain tilannetta silmiin - jotain, jonka kohtaamista olet vältellyt. Huomaat hengen läsnäolon luonnossa, silloinkin kun mieli vilisee. Se on kaikkialla. Mieli ei voi olla läsnä, mutta kun unohdamme itsemme ja mielemme, olemme läsnä. Kun unohdamme oman tilamme - oho, kaikki oli juuri hyvin, mutta nyt minulla ei olekaan enää niin hyvä fiilis - mitenköhän saisin sen takaisin... :)

Mikään mennyt ei tule takaisin. Kyse ei edelleenkään ole sinusta, vaan siitä, että meitä vähänkin tietoisia ihmisiä pusketaan kehittymään ja kasvamaan tai mitä sitä nyt kiertelee - syntymään uudelleen. Saamme monenmoisia tiloja, kokemuksia ja ymmärryksen hetkiä, mutta ne kaikki ovat ohimeneviä. Niiden tarkoitus on antaa meille varmuutta siitä, mikä on todellista. Ei ehkä sillä hetkellä, kun ne ovat "päällä", vaan jälkeenpäin ymmärtäessämme, että ne olivatkin vain kokemuksia.

Rauhallinen mieli ei siis ole se juttu. Kasvun, laajentumisen tai jopa uudelleensyntymisen paikka on siellä osa-alueella, jota välttelemme kaikin keinoin. Tietoiseksi tuleminen on sitä, että ei enää pysty välttelemään. Ei pysty kuunnella sitä höpinää, valita tuttua ja turvallista. Elämä on jatkuvassa liikkeessä ja elämän uskomattomin asia (mielelle) on elää jatkuvassa muutoksessa unohtaen sen kaiken, mitä mennessä on ollut tai kokenut. Resurssit on vapaana juuri tälle hetkelle. Silmät on auki totuudelle. Astutaan yhdessä toiselle puolelle.