Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

28.8.2011

Vapaampi ravinto

Vihdoin olen valmis kirjoittamaan viime kuukausien syömisistäni ja niihin liittyvistä havainnoista ja tunteista. Bloginihan alkoi kirjoituksillani proteiinipitoisesta kasvisruoasta ja hyvin nopeasti muutti suuntaa puhtaaseen raakapainotteiseen kasvisruokaan. Kahden ja puolen vuoden aikana on koettu sitä sun tätä ei vain henkisyyden ja tietoisuuden puolella, mutta myös useasti muuttuneessa suhteessa ruokaan. Mikä on oikea ruokavalio vai onko se edes oleellista? Tässä viimeisimpiä havaintojani ja kokemuksiani poikkeuksellisesta 9 kk kestävästä olotilasta käsin.

Sanoisin olevani itse ihminen, joka käy ainakin koputtelemassa erilaisten ääripäiden ovia löytääkseen sen kultaisen (aa niin tavallisen) keskitien, jossa on hyvä olla. Ihan ääripäissä en tunnusta käyväni, sen verran olen kuullut mitä mielettömimpiä (!) tarinoita ympärilläni. Ravinto oli yksi, jossa kolkuttelin kuilun ovea. Raakaravinto on se juttu! Ratkaisu ihan kaikkeen-  niin yksilötason fyysiseen- ja psyykkiseen hyvinvointiin, lähes kaikista sairauksista paranemisiin kuin ympäristöongelmiin. That´s it!

Puhtaaseen ravintoon liittyneet oivallukset olivat voimakkaita, eivätkä ne koskeneet vain raakaravintoa vaan yhtä lailla ihmisen kokonaisvaltaisen toiminnan ymmärtämistä. Itämaissa on tiedetty vuosituhannet nämä jutut! Länsimainen elämäntapa on rappeuttanut meidät ja haluaa piilotella totuutta, jotta lääkefirmat ja elintarviketeollisuus pysyisi pystyssä. Herätkää ihmiset! Teillä jokaisella on keho-mieli-sielu-tietoisuus ja jo alkuräjähdyksessä koodattu viisas tieto tehdä vain hyvää niin itselle kuin muille, jos vain saisitte yhteyden edes ensimmäiseen tasoonne eli kehoon juurikin ravinnon puhdistamisen avulla. Huh.

Kaiken voi onneksi ylittää - niinkuin omat uskomuksensa - ja sisällyttää sitten laajempaan kontekstiin ilman, että ne olisivat mitenkään vääriä. Oleellista on se, mihin keskittyy. Tällä hetkellä ravintojutut eivät tunnu enää niin oleellisilta. Se on ollut työkaluni keho-mieli-sielu-tietoisuus - paketin avaamiseen, mutta that´s it ja kiitos siitä. Se toimi minulla - tai ainakin sen mukanaan tulleet uudet - entisiä paremmat uskomukset. Mutta jokaisella on se oma tie...

Todennäköistä on se, että emme ehkä ikinä pysty todistamaan, onko ravinnon muutos juurikin se, joka sysää liikkeelle syvemmätkin prosessit kohti suurempia oivalluksia ja luonnollisesti parempaa elämää vai onko se innostuminen ja toivo siitä, että jotain muutakin on olemassa, kuin mekaanisesti toimiva (tukkoinen) keho ja ikuinen ajatusoravanpyörä, joihin emme pysty vaikuttaa. Luulen, että jonkunlainen syvemmän ymmärryksen tai tietoisuuden pohja on jo olemassa niillä, jotka ovat omaksuneet nämä ravintoasiat helposti ilman tuskaa tai yrittämistä. Tai sitten ihminen on tarpeeksi turhautunut vanhaan ja valmis luopumaan vanhoista uskomus- ja ajatusmalleistaan ja ravinto-opit ovat oiva tie puhdistaa niin keho kuin mieli. Tarvitsemme lähes mistä tahansa asiasta oman kokemuksen, ennen kuin voimme allekirjoittaa sen toiminnan. Jos et koe mitään hyvää smoothien lisäämisestä, niin miksi jatkaa kokeilua. Jos taas koet hyvää, niin miksi ei tietää / kokeilla lisää? Ja yksi pointti on se, että onko meillä odotuksia, koska se taas vaikuttaa monimutkaisiin yhteyksiin aivojen ja kehon välillä...Ajattelumme vaikuttaa paljon siihen, mikä vaikutus jollain on kehossa ja sekä skeptisyys että yli-odottavaisuus tuskin toimivat. Tarvitsemme avoimuutta ja tilaa sille, mikä on ilmentyäkseen, jos ilmentymisen aika on. Sen tunnistaa siitä, jos joku on enemmän kuin helppoa. Väkisin vääntö ei vaan toimi ikinä.

Kaikki, mitä olen 2,5 vuoden aikana oppinut, omaksunut, uskonut, poisoppinut, poisuskonut on ollut tärkeää. Uskon ja tiedän edelleen, että kehomme tarvitsee oikeanlaista ravintoa ja puhdistumista etenkin alkuvaiheessa. Kun keho (aineenvaihdunta) toimii niin mielikin on positiivisempi, selkeämpi, avoimempi ja kirkkaampi. Kun oivallamme mielemme toimintaa syvemmin, pystymme näkemään koko ajan paremmin totuuden.  Näemme asiat oikeissa mittasuhteissa - työkaluina - takertumatta niihin. Jossain vaiheessa emme ehkä enää tarvitse työkaluja, mitkä toimivat tietyn vaiheen vahvistamisessa ja silloin kysytään rohkeuttasi luopua niistä. Ei kivaa yleensä. Työkaluissa on niin mukava olla kiinni ja uskoa, että ne ovat "se juttu". Se juttu, joka on ratkaisu kaikkeen, toimii kaikilla, koska toimi minulla. Elämä on jatkuvaa eri asioihin kiinnittymistä, niiden ylittämistä ja sitten vapaasti sisällyttämistä. Emme itse vain ikinä kunakin hetkenä pysty näkemään, missä olemme kiinni, eikä tarvikaan. Irtipäästämisen mahdollisuus heitetään sitten, kun olet valmis luopumaan vanhasta ja kohtaamaan uuden ja tuntemattoman.

Takaisin alkukirjoitukseeni. Raskausaikani (neljä kuukautta täynnä) ei todellakaan ole ollut helppoa ja ihan erilaista, mitä olisin odottanut, jos olisi ollut jotain odotuksia. Olen jälleen joutunut murtamaan omia uskomuksia ja suosituksiani ja kuuntelemaan kehoni tarpeita, joten tarkoituksensa tietenkin tälläkin. Kehollisesti on ollut melko rankkaa. Olen kärsinyt ajoittaisista vatsakivuista (jotka varmaankin ihan normaaleja) ja todella todella vikkelästä suolistosta lähes alusta asti eivätkä kymmenet terveyskeskuksessa otetut testit bakteereista parasiittehin ole kertoneet mistä kyseinen johtuu. Sen perusteella, kun kehoani pystyy mittaamaan ja tutkimaan, minun pitäisi olla hyvässä kunnossa ja siltä kyllä enimmäkseen tuntuukin, mutta wc:ssä käymisen tiheys ja kokemus kertovat jotain muuta.

Tämän seikan vuoksi raakapainotteinen ruoka ei ole oikein pysynyt sisällä ja tuntunut tarpeeksi vahvalta ja rakentavalta. Olen syönyt siis enemmän kypsennettyä kuin raakaa ruokaa ja antanut periksi muutamille mielihaluille, mitä en olisi uskonut vielä vuosi sitten tekeväni. Uskon kuitenkin tekeväni jatkuvasti oikeita valintoja ja oikeastaan uskon, että valinnat, mitä olen tehnyt ennen raskautta ovat vielä oleellisempia. Kehoni on toiminut jo pitkään optimaalisesti - mieli on omalla paikallaan ja tietoisuus läsnä. Vaikka koen kehossani hetkellisen tukoksen raskaamman ruoan seurauksena, se ei vaikuta sisäiseen tilaani. Päinvastoin se voi edesauttaa myös ikävien tunteiden virtaamista, jos ne ovat pysyneet piilossa liian hyvänä pidetyn kehollisen tilan takia. Nyt olen valmis käsittelemään näitä tunteita ihan eri tasolla kuin joskus muinoin. En silti tarkoita, että pitäisi syödä pizzaa&karkkia tunteiden vapauttamiseksi:) Tarkoitan sitä, että jos aineenvaihduntasi oikeasti toimii (ja harvalla toimii) ja sitä kautta mielesi on tasapainossa (aivot ja suolisto toimivat yhteisvaikutuksessa), pystyt vastaanottamaan kehon viestejä paljon paremmin ja mikä tärkeintä - irtautumaan niistä. Kehon ja mielen tasapaino siis lisäävät sisäistä itsevarmuutta ja täten uskallamme olla enemmän ja enemmän sitä mitä olemme ja luonnollisesti luopua siitä, mitä emme ole.

Paljon muutoksia on tapahtunut myös liikunnan suhteen. Vaikka enimmäkseen olen hyvinvoiva ja pirteä, on asteenkin rankempi liikunta monta kertaa raskaampaa kuin ennen. Olen ilolla aloittanut kevyen sauvakävelyn, käynyt paljon uimassa (tosin vain pulahtamassa) ja nyt saan jo joogatakin kevyesti. Salilla käynti on ollut vähäistä ja joudun vain katsomaan sivusta, kun estrogeenihormooni valtaa kehoani lisääntyneen rasvan muodossa tiettyihin kehonosiin. Toivon ja uskon pääseväni kuitenkin liikunnan ja etenkin kehon liikuttamisen pariin jo pian. Kyse ei ole minusta ja ulkonäöstäni. Olen itsekin työväline, johon tietoisuus minua tällä hetkellä käyttää. Se voi joskus tarkoittaa sitä, että maataan vaakatasossa puoli päivää - kaikkea muuta, kuin mihin on tottunut :)

Raskautta miettiville tai sille avoinna nyt tai tulevaisuudessa oleville suosittelen edelleen lukemaan tämän postauksen, josta jokainen voi poimia sen, mitä omaan tilanteeseen sillä hetkellä pystyy. Kaikki kuitenkin voi muuttua ja kehoa tulee kuunnella, mutta onneksi laadusta ei yleensä tarvitse tinkiä. Päivittäinen hieman vähemmän vihreämpi smoothie, phytoplankton+muut tarvittavat lisäravinteet ovat peruspuhtaan ruokavalioni kulmakiviä raskauden aikana ja edelleen ostokseni perusmarketissa näyttävät "terveysintoilijan" ostoksilta jonokavereihin verrattuna. Hauskaa on se, että blogini alkuaikojen "normimmat" kasvisreseptit ovat olleet pitkästä aikaa myös testissä - hieman modifioituna.

Olen kiitollinen ja iloinen, että ymmärrykseni laajenee näköjään hyvinkin odottamattomien asioiden seurauksena, ja saan kirjoittaa siitä täällä. Toivon kaikille raskaana oleville, raskaaksi tuleville ja raskaaksi ei-haluaville- ja tuleville avointa suhtautumista elämään ja oman kehon kuuntelua.


25.8.2011

Tampere-suosituksia jälleen

Jälleen luvassa Tampereen hehkutusta eikä syyttä. Jos esim. olet tulossa Tulevaisuuskylä-tapahtumaan, niin kannattaa tapahtuman lisäksi poiketa esim. näissä paikoissa:

1. Smoothie Studio

Tulevaisuuskylässäkin esiintyvä Jaakko Halmetoja tuskin tässä blogissa esittelyjä kaipaa. Jos haluat olla varma laadusta, niin kannattaa suunnata Smoothie Studiolle Rautatienkadulle. Viihtyisä pieni paikka ja lisää överitouhua löydät tästä videosta.




2. Lähiruokapuoti Lempi

Kaivelin kesäkuvia ja muistin, että piti jossain kohtaa kertoa ja tehdä bloggaus Tampereen Tammelantorin laidalla sijaitsevasta Lähiruokapuoti Lemmestä. Kaupan lähellä asuvat ovat onnekkaassa asemassa, sillä kauppa oli todellinen ilo ja yllätys! Suosittelen tutustumaan ja hakemaan elämyksiä. Plussaa kaupassa erityisesti sen avaruus, viihtyvyys ja kattava valikoima kausituotteita, tuore-sekä kuivatuotteita ja esim. luomulihaa sekasyöjille. Facebookissa tarjotaan lisää infoa - toivottavasti nettisivujakin päivitetään pikapuoliin monipuolisimmiksi.






3. Armas

Tuomiokirkonkadulle on tullut kesällä myös Armas maitokauppa, josta saa raakamaitoa ja muita raakamaitotuotteita! Raakamaitoa suoraan keskustasta - this is future! Itse pitäydyn varmuuden vuoksi raskauden aikana erossa raakamaidosta- tai juustosta, mutta odotan innolla, koska pääsen taas maistelemaan niitä.

En ole syönyt koko kesänä kuin yhden luomujäätelötuutin (löysin Lähikauppa Lemmen vieressä olevasta Kahvillasta), eikä sekään oikein maistunut. Parina viime kesänä en syönyt valmisjätskiä yhtään. Sattumalta törmäsin kuitenkin seuraavaan...


Eli käräytän itseni julki suoraan Oatlyn kaurajäätelöpaketin parista :) Herkkua oli, mutta sokeriin tottumalle aikas makeaa. Muutamia mielihaluja on tilani vuoksi kieltämättä tänä kesänä koettu ja niille myös periksi annettu - kuten tämä ja muutama muu. Enimmäkseen olen kuitenkin suosinut puhdasta luomuruokaa - tosin nyt enemmän lämmintä kasvis/kalaruokaa kuitenkaan päivittäisestä supersmoothiesta tinkimättä.

24.8.2011

Terveys/ravinto/tietoisuus Tulevaisuuskylässä

Tulevaisuuskylä -tapahtuma on jo ensi viikolla! Todella vaikea uskoa, mutta näin on uskominen, jos on kalenteria katsominen (onpa runollista). Kannattaa seurata nettisivuja, joita päivitetään viimeiseen asti - nyt sinne on lisätty mm. esiintyjien kuvia sekä viime hetken ohjelmamuutoksia. Myös Facebook- ryhmään kannattaa liittyä viimeistään nyt. 

En viitsi kopioida tähän koko bloggausta, jonka kirjoitin sivuille liittyen Tulevaisuuskylän ravinto/terveys/tietoisuus - aiheiseen ohjelmaan ja näytteilleasettajiin. Jos (ja kun) siis puhtaampi ruoka ja terveys on lähellä sydäntäsi, niin lukaise ihmeessä, mitä kaikkea kylässä on tarjolla aiheeeseen liittyen. Teksistä puuttuvat maininnat Mikko Vapan verikuvausten teosta Vanhalla kirjastotalolla perjantaina (nyt kannattaa varata aika, ks kabinetti!), naurujoogasta ja tulevaisuuden urheilu - esityksestä, jotka myöskin liittyvät hyvinvointiin. Olen käytännössä vastuussa koko terveys/ravintopuolesta, mutta se on ollut enemmän, kuin luontevaa. 

Ohessa kylän asemapiirros. Kylää aletaan rakentamaan jo ensi tiistaina aamusta iltaan ja tuottajat päivystävät torilla koko sen ajan. Saa nähdä, mitä itse tapahtumapäivinä on jäljellä meistä muutamasta tyttösestä, jotka ovat paiskineet hommia etenkin viime aikoina tapahtuman eteen oikein olan takaa :)



Lämpimästi tervetuloa tapahtumaan, joka on maksuton poislukien perjantai-yön sisäteltassa näytettävää Sukunsa Viimeinen - elokuvaa (5€). Katso myös muu (ilmainen) leffatarjonta

22.8.2011

Fokus missä?

Onko fokuksesi:

- Siinä, miten minä saisin superterveyden
- Siinä, miten minä menestyisin entistä enemmän / edes jonkin verran
- Siinä, miten minä voisin paremmin
- Siinä, miten minulla olisi parempi olla
- Siinä, miten minun kärsimys loppuisi
- Siinä, miten minä auttaisin enemmän maailmaa/ihmisiä minun tavallani
- Siinä, miten minä valaistuisin / saisin henkisiä kokemuksia
- Siinä, miten minun, minä, minun, minä, minun, minä...

Missä mättää?

Suuri osa ihmisistä ajattelee minäkeskeisesti, vaikka ehkä luulevatkin tarkoittavansa/tekevänsä hyvää. Jokaisella on oma tapa toimia ja omat ratkaisut ongelmiin - aina paremmat kuin kaverilla - tai sitten yhtä hyvät, mutta erilaiset. Ei sinänsä, etteikö nämä olisi hyviä juttuja, muiden auttaminen ja sen sellainen, mutta...

Entä jos unohtaisit itsesi. Edes hetkeksi? Katso maailmaa ilman, että sinä olet siinä. Miltä näyttää? Näyttääkö siltä, että maailmanloppu tuli? Vai onko kaikki niinkuin ennen. Yhtä hyvin/huonosti ilman sinun osallisuuttasi?

Tuntuiko harjoitus ikävältä? Olemmehan kasvatettu olemaan ainutlaatuisia, merkityksellisiä yksilöitä, joista jokaisella on oma palansa kannettavana maailmassa? Miltä tuntui olla nobody, edes hetken?

Entä jos suuri osa ihmisistä unohtaisi itsensä ja omat halunsa. Mitä sitten tapahtuisi? 

Olen saanut viimeisen vuoden aikana kokea rankkoja hetkiä luopuessani kaikesta "omasta". Mutta en tiedä vaihtoehtoa enkä ikinä palaisi takaisin. Minättömyydessä asuu todellinen vapaus. Ei ole omia huolia, murheita, ajatuksia, tunteita, mutta ei myöskään omia innostuksenkohteita, flowtiloja, erikoisia juttuja...Tylsää kenties?

Vapaa elämä on totta tosiaan kaikkea muuta kuin mielenkiintoista. Mieli ei saa siitä kertakaikkiaan mitään. Se on täynnä tyhjää ja juuri siksi täynnä täyttymystä. Automaattista toimintaa suuremman edun hyväksi, jota mieli ei tietenkään ymmärrä. Aitoa elämäniloa, oikeasti pyyteetöntä toimintaa ja rakkautta ihan kaikkea kohtaan. Edelleen mukana on "oma intressi", mutta sen käsitys on laajentunut sisältämään koko maailman.







16.8.2011

Cocovibaareissa huippuluentoja

Suomen tulee olla ylpeä viimeisen vuoden aikana syntynsä saaneista smoothiloistaan. Niitä näyttäisi suhteessa olevan täällä kohta enemmän kuin Lontoossa.

Mielestäni smoothien tulisi olla koostumukseltaan hieman kermainen ja ruokahalun täyttävä. Muistaakseni maistoin keväällä juuri Cocovi-baarissa tälläistä smoothieta. Cocovi-baari Erottajalla saamme nauttia seuraavat kuusi viikkoa joka keskiviikko klo 18 alkaen hyvinvointiaiheisista luennoista by Heikki Harju. Luvassa on niin teoriaa kuin käytännön vinkkejä ja paikallaolijoilla on myös mahdollisuus esittää kysymyksiä aiheeseen liittyen. Lipun hinta on 10€ ja se sisältää ravitsevan superfoodsmoothien. Eli käytännössä saat rahasi takaisin moninkertaisena. Tapahtuman kesto on noin 1.5h ja ilmoittautua tulee etukäteen sähköpostitse. Jokaiseen tapahtumaan mahtuu 20 ensimmäisenä ilmoittautunutta, joten nopeus on valttia. Ilmoittautuminen tapahtuu täältä.

ps. Vaikka luentojen sisällössä vilahtelee koko ajan sana "superfood", on Heikki juuri oikea henkilö laittamaan asiat oikeaan kontekstiin eli kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja ihmisen keho-mieli - toiminnan laajemmasta ymmärryksestä on tässäkin kyse. Superit ja laadukas ruoka yleensä ovat siinä yksi ja oiva apuväline.





OHJELMA-AIKATAULU:

SUPERFOODS FOR DUMMIES, 17.08.2011 klo 18
Mitä superfoodit ovat? Mistä superfoodit ovat lähtöisin? Kuinka aloittaa superfoodien käyttö? Kuinka superfoodeilla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa? Mitä tarkoittaa lisäysperiaate? Kuinka tehdä muutoksia omassa ruokavaliossaan? Kuinka valmistaa herkullinen smoothie?


KOKONAISVALTAINEN HYVINVOINTI – ENERGIAA SYKSYKSI, 24.08.2011 klo 18
Mitä tarkoittaa kokonaisvaltainen hyvinvointi? Kuinka kartuttaa omia energiavarastojaan talven varalle? Kuinka voida paremmin – stressaamatta? Mitkä superfoodit auttavat taistelemaan kaamosväsymystä vastaan? Kuinka vahvistaa vastustuskykyä superfoodien avulla?


SUPERFOODIT JA LIIKUNTA. 31.08.2011 klo 18
Kuinka kuntoilija tai urheilija voi hyödyntää superfoodeja ruokavaliossaan? Kuinka laihduttaja hyötyy superfoodeista? Mistä kuntoilija saa proteiinia? Kuinka valmistaa urheilu- tai palautusjuoma? Minkälainen ruokavalio sopii kuntoilijalle sekä urheilijalle? Kuinka superfoodeilla voi vaikuttaa omaan suorituskykyyn?


RAAKASUKLAAN VALMISTUS, 07.09.2011 klo 18
Mitä raakasuklaa on? Opi valmistamaan herkullista ja terveellistä raakasuklaata. Mitkä ovat raakasuklaan terveysvaikutukset?


VÄHÄHIILIHYDRAATTINEN RUOKAVALIO JA SUPERFOODIT, 14.09.2011 klo 18
Mitä hyötyä on vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta? Mitkä superfoodit sopivat VHH-ruokavaliota noudattavalle? Kuinka koostaa VHH-ruokavalio oikein? Mitkä ovat kookosöljyn terveysvaikutukset?


SUPERFOODIT ARKIKÄYTÖSSÄ, 21.09.2011 klo 18
Kuinka käyttää superfoodeja ruoanvalmistuksessa? Kuinka superfoodit käyttäytyvät kuumennettaessa? Mitkä supefoodit soveltuvat lapsille? Kuinka superfoodeilla voi tehdä perheen arkiruoasta terveellisempää? Kuinka yhdistää superfoodeja kotimaisiin kausiherkkuihin?

Tampereelle kans!!

14.8.2011

Mainstream mediaa vaihteeksi

Tilasin pitkästä aikaa pätkän Aamulehden viikonloppunumeroita tarjoussoiton innoittamana. Pitkän valtamedioista irtautumisjakson jälkeen, haimme takaisin myös TV:n (joka lopussa mainitsemani Al:n jutun mukaan kuuluu länsimaisen ihmisen "perustarpeisiin") uudelleen olkkariin. Puolen vuoden aikana olemme tosin avanneet sen vasta pari kertaa. Tv:n katselu käy hyvin harvoin mielessä ja lähinnä sekin tarkoittaa harvojen ja hyvien leffojen katsomista. Sen sijaan Aamulehteä ja muita mainstream-lehtiä olen selaillut silloin tällöin. Uteliaisuudesta olen katsonut, että mitäs siellä kirjoitellaan nyt ja ollaanko menty parempaan suuntaan. Etenkin moni naistenlehti on yllättänyt positiivisesti "hitaampi elämä", "luomu&raw food&superfoods" ja "henkisillä" jutuilla, vaikka lehtien rahoittajat ovat edelleen selvästi suurimmaksi osaksi "ei-aitoa-ruokaa" sekä "ei aitoa kauneutta" -mainokset. Kulttuurin kahtiajako on selvä.

Nyt tulleet Aamulehdet olen selannut läpi hyvin nopeasti. Suurin osa jutuista on ihan sitä samaa, mitä olen kannesta kanteen lukenut ennen irtautumista. Diipadaapaa. Kärsimyksellä ja tragedioilla mässäilyä. Huolia ja murheita. Niin yksityisen ihmisen, yhteiskunnan kuin koko maailmankin mittakaavassa. Ihmismieltä koetellaan rankasti, mutta monesti asiat pitää viedä totaalisen ääripäähän, jotta voidaan löytää totaalisen uusi ratkaisu. Ongelmat eivät nimittäin ratkea sillä tietoisuuden tasolla, jolla ne on luotu. Siitä on evoluution historiassa paljon esimerkkejä.

Ensimmäisessä postiluukkuuni kolahtaneessa lehdessä oli koko etusivun kuva ja juttu Norjan tragediasta. Vaikka suurella osalla meistä mieli on kehittynyt siihen pisteeseen, että se kestää esim. tämän kaltaiset katastrofit ilman henkistä tai fyysistä romahtamista, etenkin vanhemmilla ihmisillä ja lapsilla kapasiteetti näiden asioiden käsittelyyn on huomattavasti heikompi. Miten selitämme heille, että kouluampumisillakin on jokin suurempi tarkoitus, kun nämä ihmiset pystyvät vain samaistumaan ja ajattelemaan menettäneiden omaisten surua? Olen todennut, että turha edes yrittää selittää selittämätöntä. Vain olemalla itse positiivinen ja luottavainen tulevaisuuden suhteen, luomme toivoa ja näytämme vaihtoehdon myös muille.

Maailma alkaa muuttua, kun yksilö muuttuu ja löytää itsensä mielensä alta. Muutosprosessi laajenee ja nopeutuu, kun itsensä löytäneet kombinoituvat erilaisiksi yhteisöiksi ja tapahtumiksi eli toisin sanoen ilmentävät maailmaan uutta tietoisuuden tasoa, jotta ilmentyminen voisi edelleen laajentua. Pian meitä on sen verran, että myös mainstreamia alkaa kiinnostaa. Mediat ovat suuressa osassa kultturin luojina. He näyttävät enemmistölle suuntaa, miten elää. Ja vaikka yksilökeskeinen moderni kulttuuri on edelleen vallitseva, on postmoderni yhteisökeskeinen kulttuuri saamassa tilaa myös Aamulehdessä. Tänään Asiat-liitteiden pääjuttu käsitteli loputtoman talouskasvun pyörää.

Tarvitsemmeko oikeasti 15-40 paria kenkiä? Tai 10:ntä laukkua? Tarvitsemmeko ne pakolliset kaksi ulkomaanmatkaa vuodessa ja jatkuvaa elämää mukavuusalueella? (viimeisin lause oma lisäys)


Suomalaisten ekologinen jalanjälki on maailman 12.suurin ja se ylittää selvästi kestävän tason. Viisimiljoonaisen kansan kulutuksella elää tuolla jossain 700 miljoonaa ihmistä. Huh, tekeekö mieli shoppailla? Lähde: Aamulehti

Kun meillä on tarpeeksi tietoa ja tietoisuutta, voimme oikeasti valita elämäntapamme. Tätä ennen valinta lähtee yleensä koodatuista mielistä. Olen pitkän opettelun ja kokemuksen jälkeen oppinut käyttämään myös Facebookkia vapaasti tarkoittaen sitä, että sieltä silmille hyppivät asiat eivät iskeydy enää huonolla tavalla mieleeni. Tämä oppikoulu vaati kaksi radikaalia eroa kyseisestä sosiaalisesta työkalusta. Olen sitä mieltä, että Facebook sekä erillistää että yhdistää ihmisiä, riippuen miten sitä käytetään ja kuka sitä käyttää. Vasta viime aikoina olen pystynyt näkemään sen mahdollisuudet ja potentiaalin monessakin asiassa. Viimeisen niitin tälle kirjoitukselle sainkin juuri sieltä. Myös itselleni lähitulevaisuudessa ajankohtaisesta asiasta oli linkitetty tärkeä artikkeli:

Rokoteasiantuntija: En ikinä rokotuttaisi lapsiani


Ps. Aamulehdessä oli juttua myös ensi viikon la Suomeen saapuvasta henkisestä opettajasta Dalai Lamasta sekä Pirkanmaalla aloitetusta luomubroilerin kasvatuksesta :) Suunta on oikea, kun vain itse keskittyy niihin oleellisiin juttuihin!

11.8.2011

Helppoa helppoa, kun ei ole esteenä

Mistä tietää, että syksy lähestyy?



No tietenkin hämärtyneestä illasta, ihanasta raikkaasta viileähköstä tuoksusta, värjäytyneistä lehdistä, yleisestä fiiliksestä ja...puhelimen lisääntyneestä pärinästä ja meiliboksin pursuilemisesta. Syksy on uuden aikaa vielä enemmän kuin vuoden vaihtuminen. Johtuneeko se lapsuuden ajan koulun alkamisen innostuksesta vai mistä? Olen itse syntynyt uudelleen ainakin parina edellisenä syksynä. Toissa syksynä yritys päätti ilmentyä maailmaan kauttani, kun lopetin vastustelun ja viime syksynä eteeni heitettiin lukuisia haastavia - vaikkakin nautinnollisia raw ilta -keikkoja. Niilläkin oli suurempi tarkoituksensa tässä ihmeellisessä kehitysprosessissa. Paljastaa minulle esteet, jotka peittivät vapauden tietäni.



Viime päivinä meilejä on tullut lähes 40 kpl päivässä. Aiemmin - vielä keväällä asia nosti ylös epämukavia tunteita, joihin jäi ainakin hetkeksi kiinni. Mieleni on sellainen, jonka pitää tehdä kaikki-tänne-heti-mulle-nyt ja siksi loppumaton meili- ja tehtävä lista on hieman jyystänyt. Nykyään pieni kiire on jopa nautinnollista ja vastaan ilolla viesteihin - vaikkakin edelleen mahdollisimman lyhyesti. Kiireeseen ei jää kiinni, vaan osaa pitää olennaisen koko ajan taustalla ja tekee asioita läsnäolosta käsin. Kun ei stressaa työstä, tehokkuus nousee huimasti. Enkä ole ainut, joka on huomannut saman. Hommat hoituu kyllä ilman yrittämättä ja vääntämistä, uskokaa pois! Ja vielä paljon paremmin. Väkisin väännön tunteet kertovat, että maailmankaikkeudella on viesti sinulle. Olisiko muutos mitään? Kokeileppa ensi kerralla kun "kiire" iskee oikein tarkkailla itseäsi. Entä jos kuolisit nyt, mitä "kiireellisille" asioille tapahtuu? Ehkä vähän kärjistetty vertaus, mutta kuitenkin :)

Tulevaisuuskylään on kolmisen viikkoa aikaa ja tämä on ehdottomasti hektisintä aikaa projektissa. Tapahtuma kuvaa arvomaailmaa, joka toimii outona houkuttimena massoille ja täten vie evoluutiota eteenpäin ja rakentaa kestävää maailmaa. Maailmahan ja todellisuus, mitä havainnoimme rakentuu ensin mielessämme ja kun mieli on väistynyt tieltä - luopunut aiemmista mielikuvista - uusi on valmis ilmenemään. Arvomaailma ja maailmankuva muuttuu ja usein koko elämä muuttuu. Jos vastustamme minkä tahansa kehitystä se kyllä näyttäytyy turhautumisen ja epämukavuuden tunteina. Ongelma on siinä, että emme osaa olla ajoittaisessa tyhjyydessä ja päästää irti vanhasta. Yhtä lailla tapahtuman järjestäminen tai mikä vain muu tekeminen voi kehittää itse järjestäjää etenkin, kun osaa katsoa eteen tulleita asioita ja haasteita mahdollisuuksina kehittyä eikä vain tehtävinä asioina.

Jokatapauksessa tapahtuman järjestäminen on siis edistynyt todella helposti, kun ottaa huomioon sen, että tulin projektiin mukaan vasta toukokuussa. Otin vastuulleni aika paljon uusia juttuja ja tehtävälista tuntui loppumattomalta. Samaan aikaan sain tietää olevani raskaana ja kesästähän ei ole actionia puuttunut. "Action" tietenkin määritellään jokaisen mielestä käsin. Omalla kohdalla se tarkoittaa käytännössä kuitenkin enimmäkseen sohvalla makoilua ;), jota avaan ehkä tulevissa postauksissa lisää. En kuitenkaan olisi ikimaailmassa kolmisen vuotta sitten uskonut, että olen kohta paimentamassa kyseisessä tapahtumassa lukuisia vapaaehtoisiksi ilmoittautuneita talkoolaisia sekä mm. poikaystävääni, tapahtuman toista juontajaa Heikkiä. En olisi uskonut, että ripustan kotikaupunkini kahviloihin tapahtuman julisteita tai näyttävää banderollia Hämeenkadulle. Olen saanut kaiken tarvitsemani avun helposti. Olemalla läsnä, keskittymällä olennaiseen ja olemalla murehtimatta pienistä vastoinkäymisistä.


Viimeisimmät ilahduttavat avut koskivat järkkäreiden logollisia paitoja, joihin budjettimme ei näyttänyt venyvän. Yksi idea, soitto sponsoriehdokkaalle, viesti ja paidat olivat painossa. Näytteilleasettajapöydätkin näyttävät täyttyvän viimeiseen asti ja tapahtuman ohjelma viimeistelee itseään viime hetken vetonauloilla. Jos vain osaa ajatella jotain asiaa tai paremmin muotoiltuna poistaa estot, jotta ajatus/idea voi ilmentyä, niin se kyllä toteutuu, kuten myös seuraavassa: Tuottaja-apulainen on koittanut metsästää aiheeseen liittyviä leffoja, joita voisi näyttää kirjastotalossa hieman huonolla menestyksellä. Tämä asia on hieman pähkäillyttänyt, että onpa nyt vaikeaa. Pari päivää sitten ihan muita juttuja tekiessäni muistin yhtäkkiä loistavan, keväällä katsomani "Ajan henki" - leffan, jonka olisin suonut saavan laajemmankin yleisön. Yksi soitto ja leffa näytetään tapahtumassa. Helppoa kuin heinänteko :)

Ai niin. Ja yksi ilmentymä halusi vielä tulla mukaan, nimittäin myös yhteisöllämme on näytteilleasettajapaikka tapahtumassa. Se ei todellakaan kuulunut suunnitelmiimme vielä alkukesästä, mutta nyt se on puskenut puoliväkisin itsensä tapahtumaan, kun luovutimme estoistamme. Maailma alkaa olla valmis ja avoin. Näköjään jopa tälle.

Kiitos erityisesti Heikille kaikesta tuesta ja avusta ja ihan kaikesta. En pystyisi yksin laajentumaan tätä vauhtia - niin sisäisessä, kuin ulkoisessa maailmassa ;)

Ps. Nyt on loistohetki mainostaa tapahtumaa. Osallistu tapahtumaan Facebookissa ja pyydä frendejäsi mukaan.

10.8.2011

Tulevaisuuden ruokaa -kilpailun voittajan resepti

Tulevaisuuden ruokaa! – kilpailun voittaja on tamperelainen Tia Tuovinen annoksellaan usean E:n epäeines. Tialle lähtevät Cocovishopin kotimaiset ja ulkomaiset supertuotteet!

Tian reseptin edut ovat mielestäni helppous, nopeus, edullisuus ja lähiruoka tietenkin hänen itsensä mainitsemien e-juttujen lisäksi. Raakaruokaahan tämä ei ole, mutta hyvä vaihtoehto kypsennetylle ruoalle, jonka voi nauttia vaikka raikkaan smoothien kera!

Tässä Tian terveiset ja resepti kuvineen:

Terve! Olen kehitellyt ohjeen tulevaisuuskylän ruokakilpailuun, jota kutsun usean E:n epäeineeksi. Kehittelemäni ruoka on ainakin ekologinen, eettinen, eläinystävällinen, edullinen sekä erittäin helppo ja nopea valmistaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on erittäin kuitupitoinen, ja lisäkkeiden avulla myös monipuolinen ateria. Ruuasta voi muokata mielensä mukaisen, ja se sopii sekä suolaiseksi tai makeaksi aamupalaksi, välipalaksi kuin täyttävämmäksikin ateriaksi lisukkeista ja täytteistä riippuen.




Perusohje:
-(Luomu ruis)jauhoja
-vettä
-(yrtti)suolaa

Sekoitetaan löysäksi taikinaksi. Paistetaan kuumalla pannulla ohuehkoiksi letuiksi. Kovan, näkkärimäisen tuloksen saa uunissa paistettaessa. Taikinaan voi lisätä mausteita mielihaluista ja mieltymyksistään sekä täytteistä riippuen, esim: paprikaa, chiliä, valkosipulia tai siemeniä, esim. seesaminsiemeniä. Mikäli letuista haluaa ruokaisempia, taikinaan voi sekoittaa esim. herneitä murskattuna. Makeisiin lettuihin voi laittaa sekaan marjoja kokonaisina tai soseena.

Letut voi syödä sellaisenaan (voin/maustevoin kera), makeaan versioon laittaa marjoja tai hilloa päälle. Suosittelen itsetehtyä hummustahnaa, minkä saa valmistettua helpommillaan surauttamalla papuja, sipulia, valkosipulia ja vettä/öljyä sekä mausteita (jeeraa, currya, mustapippuria ja suolaa) soseeksi.

Kokonaisuudessaan ohje on siis maailman helpoin tehdä, eikä valmistamiseen vaadita veden ja jauhojen lisäksi kuin mielikuvitusta. Jälkkärinä E:n kanssa sopii mitä parhaiten saksanpähkinöillä (myös muut pähkinät käy) täytetyt luomuaprikoosit.

Toivottavasti reseptistä on iloa, näitä löytyisi lisääkin!
Hyvää syksyn alkua,
quinoaa-fani
Tia Tuovinen

7.8.2011

Kaksi maailmaa

Elämme kahdessa maailmassa. Toinen elämä on mielessä ja toinen sen takana. Suurin osa elää mielen maailmassa. Tällöin tulkitsemme näkemäämme ja kokemaamme mielemme kautta. Mielemme, joka on alkanut rakentumaan lapsesta lähtien, sisältäen elämän ilot, surut, traumat, epäonnistumiset, onnistumiset, kehut, haukut, toimintamallin pyrkiä aina vaan parempaan, toimintamallin masentua pikkujutuista, toimintamallin reagoida ihmisten sanomisiin, miljoona uskomusta millainen "hyvä elämä" on ja siitä, "millainen minun pitäisi olla". Mielelle et ole ikinä tarpeeksi. Vastustat itseäsi ja tätä hetkeä. Syytät muita huonosta olostasi ja asioista, joita sinulle tapahtuu. Pyrit vahvistamaan mieltäsi eri aikakausina ja elämänvaiheina eri asioiden kautta, yleensä ulkoisten rakenteiden, kuten perheen, ystävien, ryhmien ja työn kautta. Mitä turvallisempi ja stabiilimpi elämä - sen parempi elämä. Toisten mieli taas ei halua ikinä olla paikallaan. Mieli haluaa pysyvyyttä ja vahvistusta siihen toimintamalliin, mitä se pitää itsenään - muista erillisenä. Mieli haluaa olla tietynlainen ja hakeutuu tilanteisiin ja ihmisten seuraan, joka tukee sen uskomuksia itsestään. Kaikki muutos pelottaa, eikä sitä pidetä edes vaihtoehtona.

Elämä mielen vallassa, on elämää sätkynukkena. Se on reagointia jatkuviin ympäristöistä tuleviin ärsykkeisiin ja elämistä ajatusten ja tunteiden hallitsemana. Ihmiseltä puuttuu tieto kahdesta elämän peruskysymyksestä: Kuka minä olen ja miksi olen täällä? Jos näihin kysymyksiin ei tiedä vastausta, niin ei ole ihme, että turhauttaa ja tätä turhautumista paetaan kaikenlaisiin hetkellistä mielihyvää ja mieltä vahvistavien asioiden pariin. Turhautuminen ei kuitenkaan ole huono asia - päinvastoin. Emme vain tiedä sitä ja siksi toimimme ohjelmoidusti: Toistamme samat rutiinit ja käyttäytymismallit uudestaan ja uudestaan ja olemme aina samassa lähtöpisteessä. Missä on toinen tie vai onko sitä olemassakaan?

Toinen tie on ajoittaisessa tyhjyydessä. Se on siellä, jossa "et ole mitään" mielesi mielestä. Se on tilassa, jossa olet menettänyt jotain, joka ennen merkitsi sinulle jotain. Menetys voi olla suuri tai pieni, konkreettinen tai vain mielen ehdollistuman purkautuminen. Vanha elämä on pakko jättää, jotta uudelle olisi tilaa. Ja annamme uudelle tilaa hetkellisessä tyhjyydessä, joka voi tuntua hyvinkin ikävältä. Tietenkään emme tiedä, että "tyhjyys on ajoittain se juttu", onhan meitä koko elämä opetettu välttämään kynsin ja hampain kaikkea kärsimystä. Siksi on helpompi sulkea silmät ja ottaa mieltä turruttavia aineita, kuin vain elää läpi tuskan tunteet.

Muutos mielestä mielen taakse harvoin tapahtuu hetkessä. Kokemukset uudesta tietoisuuden tilasta voivat olla toki spontaaneja, ilman minkäänlaista yritystä edeltäviä tai sitten esim. meditaation kautta koettuja. Kun kokemus on tarpeeksi vahva ja aidosti tiedämme, että se on enemmän totta kuin mielen maailma, alkaa tietoinen prosessi. Ennen et ehkä tiennyt, että on mahdollista vaikuttaa siihen, miten maailmaa ja elämää kokee, mutta kun siitä on selkeitä kokemuksia, impulssi kohti uutta lähtee yleensä käyntiin. Tällä matkalla meidän tulee oivaltaa ehkä triljoona kertaa, että olemme jo perillä. Tällä matkalla meidän tulee kohdata syvimmätkin pelkomme ja kieriä välillä kuopissa. Ero entiseen on kuitenkin selvä. Emme ole pelkomme, ajatuksemme ja tunteemme, vaikka ne ajoittain vielä tuntuvatkin ikäviltä. Kun niiden annetaan nousta pintaan vapaasti, ne lähtevät. Tarkkailemme niitä tietoisesti ja hyväksymme itsemme täysin. Kaikki ovat osa tietoisuuden paljastumisprosessia, niin hyvät kuin huonot hetket, kunhan osaamme katsella niitä hieman etäämmältä.

Elämä mielen takana ei siis ole tunteetonta ja ajatuksetonta. Mielen taustalla asuva tarkkailija pystyy näkemään ja kokemaan elämää samalla tavalla kuin mielestä käsin katsottuna erona se, että se pystyy näkemään myös mielen. Se ei samaista enää itseään mieleksi ja vaikka ajoittain näkisi vielä identiteettiinsä sidotut pelot sen toiminta lähtee niiden takaa, tilanteen mukaan uudenlaisesta rauhasta, ilosta, jopa ekstaasista, rohkeudesta ja vapaudesta olla yhtä kaiken kanssa. Tietoisuudessa eli vapaudessa ei ole omia asioita. Siellä on aina suuremman kuin pikkuminän asiat kyseessä. Siellä ei kysytä "Mitä minä hyödyn tästä". Siellä ei kysytä "Olenko valmis" tai ""Uskallanko varmasti". Siellä yksinkertaisesti ei ole kysymyksiä.  Siellä on ikuinen rauha, vaikka ympäristössä olisi täysi kaaos. Kun toimintamme lähtee tuosta tilasta käsin, ajatuksiimme ja tekoihimme ei vaikuta menneisyyden taakka, tulevaisuuden odotukset ja miljoonat uskomukset. Tietoisuudessa on aina tämä hetki ja tässä hetkessä, läsnäolossa, tietää aina mitä on tehtävä.

Mikäli haluamme pysyvästi asua mielemme takana, meidän tulee vastata elämälle jatkuvasti "kyllä". Meidän tulee tahtoa sitä enemmän kuin mitään muuta ja jo tämä seikka karsii monia. Monet haluavat vain henkisiä kokemuksia, laajempaa tietoisuutta ja lisää onnellisuutta elämään. Omat halut ja tarpeet ovat vielä tärkeämpiä, kuin niistä luopuminen. Paljosta siis täytyy uskaltaa luopua - kuten omasta identiteetistä - mutta palkinto on sen arvoinen. Siitä, mistä juuri sinun tarvitsee luopua ei tarvitse tässä hetkessä tietää. Asiat kyllä heitetään eteesi heti kun aidosti on valmis.

Kun tulemme tietoisiksi, otamme vastuun koko elämästä käsiimme. Otamme vastuun siitä, miten toimimme, kun pystymme näkemään, mistä ajatuksemme ja tunteemme lähtevät. Ennen emme tähän pystyneet, vaan olimme sätkynukkeja. Ajatus/tunne-->automaattinen toiminta. Nyt: Ajatus/tunne-->tietoinen toiminta/toimimattomuus. Kun toiminta lähtee tietoisuudesta, on se aina hyväksi suuremmalle kokonaisuudelle ja näin vastuu kaikesta elämästä tulee automaattisesti käsiimme.

Mielemme on täytynyt ensin vahvistaa ja eheyttää, jotta se olisi valmis "to the next round" - eli elämälle, tietoisuudelle ja vapaudelle antautumiseen (jotka kaikki ovat synonyymeja). Tietoisuudessa olemme kaikki yhtä, eikä siellä ole mitään omaa. Oivallus on suurimmista suurin, kun sen oikeasti kokee. Jatkuva valmius muutokselle ja vanhasta irtipäästämiselle on avain menestykseen. Eikä meitä syyttä herätellä juuri nyt.

Lisää aiheesta Katariinan blogissa

Vapaus-akatemian paikallistapaamiset nyt myös Turussa ja Hkissä. Ks. blogini Ajankohtaista - sivupalkki!

3.8.2011

Tehohoitoa keholle - kokemuksia lymfa- ja voice massage -hoidoista

Yritän oikein muistella missä kaikissa hoidoissa olen käynyt. Kokonaisuudessa olen kokeillut kymmeniä eri hoitomuotoja niin länsimaisen kuin itämaisen lääketieteen ja luontaislääketieteen pohjalta: fysioterapiaa, fysiatriaa, osteopatiaa (useita eri), kiropraktikkoa, jäsenkorjaajaa (useita eri), klassista hierontaa, energeettistä hierontaa, akupunktiota, ayurvedaa (of course) niin Suomessa kuin Intiassa, vyöhyketerapiaa, energiahoitoa mm. reikiä/gammalot, colonic-hoitoa (jos lasketaan), Aaron (Yksterveysblogi) tuinaa, kasvo- ja jalkahoitoja, sekä tämän vuoden puolella klassisen hieronnan lisäksi synttärilahjaksi saamaani ihanaa kuumakivi- ja suklaahierontaa, lymfahoitoa sekä viimeisimpänä tänään voice massage -hoitoa. Hoitoaddikti? Sehän on hyvä riippuvuus, eikö.

Hoitojen tarkoitus on ollut hoitaa edelleen hieman mystisen kipeää lonkkaani (lähinnä länsimaiset hoitomuodot, mutta muutkin) sekä yleisesti rentoutua ja tasapainottaa kehoa. Useimpia luontaishoitoja ei suositella raskaana oleville ja etenkin alkuraskaudessa kehon liika stimulaatio voi aiheuttaa keskenmenovaaran. Jostain syystä juuri nyt tekisi silti mieli hoitaa itseään kaikella hemmottelulla. Onneksi kuitenkin jotain voi tehdä ja etenkin Lymfa on todella suositeltavaa raskauden aikana, koska se poistaa turvotusta (ja sitähän on!).

Lymfa


Kävin Lymfahoidossa Hoitola Preventiossa, joka toimii Tampereen LadyLinen tiloissa Yliopistonkadulla. Hoitaja oli bongannut minun ja Heikin keväisen luentomateriaalin kyseiseltä salilta ja kutsui meidät hoitoonsa - samalla terveydenedistämisasialla kuin ollaan. Mitä lymfahoito oikein on? Tässä tiivistettynä Prevention sivuilta:

Ruokavaliomme sisältää nykypäivänä paljon valkuaisaineita. Tämän seurauksena voi syntyä turvotusta, sillä valkuaisaineilla on taipumusta kerätä itseensä nestettä. Lisäksi, kun valkuaisaineita kerääntyy liikaa, ne alkavat kasvattaa ns. fibrillisäikeitä kudoksiin.

Lymfahoidolla saadaan kuljetettua soluvälitilaan jääneitä suurimolekyylisiä valkuaisaineita lymfasuoniin. Lymfanesteen mukana ne ajautuvat edelleen solislaskimon kautta verenkiertoomme. Normaalisti aineenvaihdunnan palamistuotteet kulkevat soluvälitilasta laskimoiden hiussuoniin, mutta suurimolekyylinen valkuaisaine ei mahdukaan kulkemaan tätä tietä, vaan ajautuu lymfasuoniin.

Lymfahoito moninkertaistaa imunestekierron jo yhden käsittelykerran jälkeen. Se lisää vastustuskykyä aktivoimalla immunologisia prosesseja kehossa. Lymfahoito vaikuttaa autonomiseen hermostoon eli se tuo helpotusta mm. unettomuuteen , stressiin ja allergioihin.


Hoito vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja katso niistä lisää tarkemmin hoitolan sivuilta. Käytännössä lymfajärjestelmä on hyvin monella tukossa. Olemme niin paljon paikallaan, liikumme liian vähän, stressaamme ja käytämme puristavia vaatteita. Puhtaalla, helposti sulavalla ravinnolla ja liikunnalla voimme edesauttaa lymfan liikettä ja täten mm. puhdistua myrkyistä, parantaa vastustuskykyämme, parantaa ravintoaineiden imeytymistä ja kyllä - laihtua! Suosittelen lämpimästi lymfaa. Sitä voi ottaa myös kasvoihin, jolloin se kiinteyttää, rentouttaa ja vähentää jännitystiloja. Lymfa tehdään mielenkiintoisella laitteella ja vaikka se pitääkin hieman ääntä pystyy hoidossa silti rentoutumaan. Preventioon on tulossa näköjään myös leväpitoisia vartalohoitoja!

Voice Massage






Kävin kyseisessä hoidossa tänään Tampereen Siperiassa vastaanottoa pitävällä Elisalla. Syyni mennä juuri tähän hoitoon oli jo vuoden alussa tietoisuuteeni noussut leuan jännitys sekä hammaslääkärienkin toteama hampaiden yhteenpurenta. Voice Massage auttaa mm. juuri suun alueen jännitystiloihin, lihasjännitykseen, hengittämiseen ja siksi sopii erityisesti puhe- ja äänenkäytön ammattilaisille - miksei muillekkin.

Hoitokokemus oli erittäin erilainen kuin monet muut hoidot, koska siinä käsitellään lihaksia, joihin harvoin kosketaan. Koska olen raskaana, selän alueella oli hieman rajoituksia ja näin ollen keskityttiin enemmän etupuolelle. Rintalihaksia hierottiin todella voimakkain ja jämäkkäin ottein. Ja ne olivatkin aika jumissa, vaikka en ole treenannut juurikaan viime aikoina. Hoitaja vaikutti todella asiantuntevalta. Jokaista hierontaliikettä tehtiin vain yksi - se kuulemma riittää ja ehkäisee sitä, ettei mene liian jumiin. Lisäksi hierottiin niskan, kallon ja leuan aluetta sekä suun sisältä. Se tuntui erikoiselta, mutta tehokkaalta. Lopuksi sain vielä rentouttavia hengitysohjeita. Käytännössä samaa vatsahengitystä kuin joogassa, mutta ilman lantionpohjalihasten ym. jännitystä.

Jos ja kun olen oppinut syvähengittämään tai yleensä hengittämään syvemmin kuin pinnallisesti viimeisen parin vuoden aikana, nyt on aika opetella pitämään koko keho rentona. Luulen, että suuri osa meistä jännittää jotain paikkaa tiedostamatta tai tietoisesti. Kun kehollinen jännitys saadaan purettua itse syykin voi lähteä purkautumaan ja olo voi tuntua vapaammalta. Keho ja mieli ovat niin yhteydessä.

Suosittelen avoimesti kokeilemaan kaikenlaisia hoitoja pitäen mielessä sen, että itse hoito tuskin poistaa ongelmaasi, vaikka se voi edesauttaa ongelman ratkomisessa. Me itse teemme aina sen suuremman työn elämäntapavalinnoillamme.

Nyt juuri huomasinkin, että Elisa tekee myös odotusajan hemmotteluhoitoja. Taidankin mennä uudestaan ottamaan jalkakylpy-käsi/jalka/päähierontaa. Kyllä tässä "töitä" onkin tullut taas tehtyä :)

Niin ja ps. Preventio ja Elisa ovat todennäköisimmin tulossa myös Tulevaisuuskylään kertomaan, että hyvällä asialla ollaan. Vielä olisi muutamia näytteilleasettajapaikkoja vapaana, joten muutkin hoitajat ja ihmiset tulkaa ihmeessä kertomaan, miten ihmisiä/ympäristöä parannetaan! Pöytäpaikan hinta on 300€+alv/2 päivää ja sen voi jakaa vaikka kaverin kanssa.

2.8.2011

Maanantai...

Viikko alkoi hieman epätavallisesti. Palasimme Lontoosta eräästä seminaarista, josta kerron myöhemmin. Takanamme jälleen mahtava matka, niinkuin kaikki elämä on koko ajan. Huonosti nukutun yön jälkeen ja lentokonenukkumisyrityksestä jumiutuneena poljimme lentokentältä kotiin. Muutama päivä aiemmin, olimme polkeneet kymmenen kilometrin matkan lentokentälle selässämme reput ja päällämme uimareissun tuloksena vain pyyhe + bikinit / kalsarit. Nyt poljimme ei niin freesinä takaisin - ja loppumatkasta huhuilimme kissavahtimme kadottamaa toista kissaamme Fannia, joka oli ollut nyt kaksi päivää kateissa.

Väsyttää, naurattaa, innostaa. Ollaan vaan ja otetaan vastaan, mitä ikinä elämä antaa, kun ei yritä, eikä estele. Eikä pidä estellä kyyneleitäkään. Pitkän Fannin etsintäreissun jälkeen illemmalla isäni soitti. Siskoni ei pystynyt kertomaan suru-uutista. Vanhin kissamme, Mimosa oli jouduttu lopettamaan viikonloppuna. Kahdesti leikattu kasvain oli mennyt pahemmaksi, eikä enää kannattanut operoida. Kerroin Mimosta täälläkin vielä toukokuussa. Mimosa oli meillä 9 vuotta - viimeiset kaksi vuotta siskoni hoivissa. Hän on kokenut pitkän matkan kanssani - eikä se aina ole ollut helppoa. Olemme kuitenkin aina tehneet parhaamme. Antaneet niin hyvää hoitoa, kuin kussakin elämäntilanteessa on osannut. Tänään pidämme muistotilaisuuden.

R.I.P kaunis Mimosa


Konkreettinen kuolema aina koskettaa, vaikka tietääkin, että tietoisuus on ikuinen. Vaikka tässäkin tapauksessa tiedän, että Mimolla on nyt paljon parempi olla, kissan poislähtö silti surettaa. Ajatukset ja tunteet menevät kaikkiin niihin aikoihin, mitä olemme yhdessä kokeneet. Elämään, joka ei ikinä tule takaisin. Elämään, jolla on ollut tärkeä tarkoitus. Elämään, joka ei ikinä pysähdy. Totean, että eläimet auttavat meitä rakastamaan, näyttämään tunteita ja olemaan läsnä. Ja vahvistamaan oikeaa aivolohkoa. 

Havahtuminen hetkeen. Ovikello soi. Sisälle juoksee Fanni kovaa vauhtia. Onko käytävässä ketään? Onhan siellä, naapuri hieman taaempanana. Fanni oli ollut ulko-ovella pyytämässä epätoivolla sisälle. Hämmennys jatkuu. Pitäisikö tästä nyt iloita? Kyllä. Kaikesta voi iloita. Montaa asiaa voi vapaasti myös surra. Elämä elää kauttamme. Sen kaikki ilmentymät eläimistä ihmisiin, ilon tunteista kärsimykseen on samasta lähteestä kaikki. 

Sisälläni kasvava helmikuussa päivänvalon näkevä uusi elämän ilmentymä on kokenut kyllä jo kaikenlaista.