Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

29.3.2011

Elää, ylittää ja sisällyttää

Kummia tapahtuu. Tai on tapahtunut viimeiset kaksi vuotta. Siitä lähtien, kun heräsin aamulla kevät-auringonpaisteeseen, pyöräytin päivittäisen vihersmoothien ja siirryin parvekkeelle ottamaan aurinkoa - ja lukemaan satoja, satoja sivuja asioita, ajatuksia, tekstiä, energiaa, joka todellakin "osui ja upposi" täysillä. Jotain tapahtui sisälläni. Päivä päivältä. Jotain, mitä en pystynyt pukemaan sanoiksi. Jotain, mille en löytänyt teoreettista selitystä. Vaikka olin jo monta vuotta ollut jollain epämääräisillä mittareilla "tasapainoinen" elämästäni silti puuttui se oleellinen. Ja se oli erittäin hyvin tiivistettynä: "Aito innostus olemiseen". Tunsin ensimmäistä kertaa todella eläväni. Myöhemmin tiedostin, että kohtaamani asiat oli pidetty minulta piilossa, jotta voisin löytää ne juuri nyt. Kaikki asiat ja kokemukset, mitä tätä ennen oli tapahtunut, olivat erittäin tärkeitä. Tärkeitä opettajia, jotta voisin niiden kautta kasvaa ja lopulta paljastaa todellisen luontoni.

Olin ennen "kummien tapahtumista" hämärästi kuullut, että tulossa on jokin "tietoisuuden aikakausi": Aluksi en tietenkään ymmärtänyt, että tapahtuneet muutokset liittyivät tietoisuuteen vaan linkitin ne suoraan muuttamaani ravintoon. Jälkeenpäin olen lukenut enemmän kuin tarpeeksi teorioita kasvuprosessistamme koskien niin tietoisuutta, mielemme oikeanlaista vahvistamista sekä pelkojen tiedostamista ja käsittelyä. Ensimmäinen asia, mitä tuskin kukaan voi kiistää on se, että meillä kaikilla on menneisyyden taakka kannettavana. Toinen asia, mitä tuskin kukaan voi kiistää on se, että meillä kaikilla on vain tämä hetki. Tässä hetkessä menneisyys on siis illuusiota. Se, että oivaltaa tämän hetken voiman on jo todella pitkän kasvumatkan tulos. Se, että oivaltaa, että siinä hetkessä pysyminen ei olekaan helpointa on jo pitkän kasvumatkan tulos.

Olet varmaan joskus haaveillut siitä, että voisi elää kuin lapsi, täysin vaistojen ja aistien varassa, ilman ennakkoluuloja. Emme nyt matkaa kuitenkaan kehityksessämme lapsen tasolle, vaikka siltä voisi ajoittain tuntuakin. Pyyteetön ilo, mitä alamme uudelleen kokea, on tunne, joka lähtee meistä itsestämme. Se ei lähde mielestämme, vaan tuolta syvältä -.tietoisuudesta, jonne saamme hetkittäin kosketuksen. Se voi tuntua lapsenomaiselta, kunnes palaamme "vanhaan tilaan". "Ei se kestänytkään" - sanoo mieli pettyneenä. Taas kärsimyskeho ottaa vallan ja samalla todellisuus näyttää kaikkea muuta kuin valoisalta. Meitä ei päästetä edelleenkään helpolla, vaan oikeastaan matkamme todellinen luonne alkaakin vasta siitä, kun meille annetaan tai näytetään se toinen vaihtoehto elää. Sen jälkeen vasta oikeasti näemme kaikki risut, kepit ja esteet joita poluillemme heitetään, mutta se, miten suhtaudumme niihin, onkin eri juttu. Näemme ne ylitettävinä haasteina sen sijaan, että kääntyisimme takaisin häntä koipien välissä seuranamme joko ylpeys, pelko tai häpeä.

Ensin pitää siis oppia innostumaan. Innostumisen kautta (esim. näiden ravintojuttujen) saamme uudenlaista merkitystä elämään ja vahvistamme terveellä tavalla identiteettiämme. Toisella määritelmällä tämä tarkoittaa pääsemistä kosketuksiin ylemmän mielen tunteisiimme, jotka ennen ovat olleet piilossa. Ylempiä tunteita ovat mm. rohkeus, neutraalius, pyyteetön rakkaus, rauha sekä järki. Saadessamme kontaktia ylempiin tunteisiin menneisyyden haamut, pelot, rajoittavat uskomukset, häpeät ja ylpeydet alkavat pikku hiljaa siirtymään varjoon - ja palamaan tuhkana tuulessa. Niitä ei tarvitsekaan enää kantaa mukanaan. Voin olla vapaa päättämään, mitä juuri nyt haluan olla. Mitä juuri nyt olen. Mitä ajattelen ja miten suhtaudun ajatuksiini. Miten tulkitsen niitä - ja lopulta tärkein: miten toimin. Elämä voi välillä olla jopa naurettavan helppoa.

Välillä voimme edelleen käydä hetkittäin "rypemässä" alemman mielen tunteissa. Vahvistaessamme mieltämme (terveellä tavalla) alemman mielen tunteet alkavat paljastua meille asteittain. Ne voivat tuntua esim. vapauden tai kiitollisuuden tunteida meditoidessa, voimakkaina itku/tunneryöppyinä tai sitten ne voivat vain "hiipua hiljaa valoon", josta sitten tietoisina niistä voimme irrottautua.

Muutamat ovat kysyneet viime aikoina, että onko tämä "prosessi" helpompaa naisille. Sanoisin, että naisten on luonnostaan ehkä helpompi näyttää tunteensa, mutta kyllä tukahdetettua tavaraa on molemmilla sukupuolilla. Maailma on muuttunut niin paljon viime vuosikymmeninä, että etenkin hieman alle keski-ikäiset naiset tuntuvat hämmentyneiltä, kun perhe-elämä ja merkityksen saaminen siitä ei tunnu enää riittävän. Ihminen elää niin kauan tyytyväisenä, kun hän kokee merkitystä elämässään, oli se sitten "traditionaalista" perhe-elämää, "modernia" suorittamista tai "postmodernia" maailmanpelastamista. Kun tietty vaihe eletään loppuun koemme suuria ristiriitoja. Emme tiedä, mitä on tulossa, mutta jokin vetää meitä vahvasti pois vanhasta. Oli se sitten parisuhde tai työ.

Monesti pääsemme kriisivaiheeseen (huom. se on pääsemistä, koska se vie meitä eteenpäin) vasta turhautumisen kautta. Olemme tukahduttaneet tarpeeksi energiaa sisällemme ja koittaneet purkaa sitä erilaisin tavoin, joka ei tuo meille minkäänlaista tyydytystä. Puramme energiaamme ja turhautumistamme mm. kumppaniimme, teemme vääriä elämäntapa, esim. ruokavalintoja tai sitten suoritamme, hamstraamme ympärillemme materiaa...mitä vain mistä "vanha minä" ja "muutkin ihmiset" saivat ennen merkitystä ja hetkellistä pakoa todellisuudesta. HERÄTYS.

Nämä keski-ikää lähestyvät, tai jo keski-ikäiset tai vaikka nuoremmat naiset eivät siis enää koe enää tarpeeksi merkityksellisinä esim. äitinä tai vaimona olemista. Ihminen toisinsanoen muuttuu ja monta kymmentä vuotta sitten tehdyt valinnat kaipaavat "vähän" päivitystä. Osalla ei ehkä ole ollut mahdollisuuttakaan aiemmin miettiä kysymystä "mitä minä oikeasti haluan", kun avioliitto ja perhe-elämä on vienyt mukanaan. Miehillä turhaantuminen sen sijaan voi kestää pidempään: he saavat merkitystä (yleistäen) perheen elättämisestä sekä työteosta. Ovathan ne yhteiskunnassamme edelleen maskuliinisia arvoja. Heitä ei myöskään ole ehkä kannustettu missään vaiheessa miettimään vaihtoehtoja tai varsinkaaan purkamaan tunteita. He ovat "perustyytyväisiä". Vika ei ole yksilössä vaan kulttuurissamme. Nyt kulttuurimme tai yhteiskuntamme on siinä vaiheessa, että elintaso on monella tarpeeksi korkea (jokaisella tietenkin omat mittarit), ettei tarvitse kohdistaa energioita enää selviytymiseen. Moderni maailmankuva on tuonut mukanaan meille mahdollisuuden toteuttaa itseämme ja sitä kautta vahvistaa yksilöllisyyttämme. Se on tärkeä kehityksen vaihe jokaiselle, vaikka voikin kuulostaa kylmältä ja karulta. Mutta nyt elämmekin jo nousevassa post-modernissa vaiheessa, jossa ymmärrämme entistä suurempia kokonaisuuksia elämästä ja maailmasta, emmekä haluakaan enää elää vain itsemme vuoksi. Toisaalta voimme toteuttaa modernia itseämme myös postmodernissa maailmakeskeisessä ympäristössä. Nuoret ovat avainasemassa luomassa uusia ratkaisuja esimerkkinä vaikka "luomu"bisnes.

Kokemusteni ja lukemani mukaan mieltä tulee vahvistaa eri vaiheiden kautta tarpeeksi, jotta sen voi tiedostaa ja ylittää. Ihmisen tulee siis saada kehittää ja toteuttaa itseään niiden asioiden parissa, jotka hän kokee merkityksellisiksi. Jossain vaiheessa se voi tarkoittaa vaikka olemista pankinjohtajana. Toisessa vaiheessa vaikka ayurvedahoitajana. Tai ravintoneuvojana. Tai blogikirjoittajana. Tai auttajana. Voimakas yhtäkkinen auttamisen halu muita kohtaan jossain vaiheessa on hyvä merkki. Mutta tässäkin vaiheessa kannattaa muistaa se tärkein autettava: minä itse. Eri vaiheissa näemme ja koemme, että "minä olen ok, maailma ei". Toisessa vaiheessa näemme; maailma on ok, minä en".

Tärkeintä olisi siis jatkuva havainnointi. Missä mennään? Vastausta ei kuitenkaan pidä lähteä mielellä analysoimaan, vaan todeta itsemme olevaksi ja hyväksi ihmiseksi juuri tässä ja nyt. Mitä enemmän olen läsnä, autan itseäni-->autan muita. Monesti vaan ollessamme innostuneita (ja kyllä - innostunut siis saa ja pitääkin olla) haluamme jakaa tietoa enemmän kuin lähipiiri voisi vastaanottaa. No niin, nyt se on innostunut/kiinnittynyt tuohon asiaan - kivat sille, mutta ei koske mua. Jälkeenpäin voit ehkä havaita skeptisen lähipiirisi olleen oikeassa - se olikin vain vaihe. Mutta ei se silti tarkoita, että sinä olit väärässä. Kiistellessämme siitä, kenen elämäntapa tai ohjeet ovat oikeita ja vääriä menemme päin seinää. Olennaista näissä jutuissa olisikin ajatella "Kuka puhuu ja kenelle". Onko kyseinen ihminen, kenelle hehkutan raakasuklaasta tai meditaatiosta siinä elämänvaiheessa, että hän on ylipäänsä kiinnostunut terveydestä? Sekin vaatii aikansa, että ihminen ottaa edes vähän vastuuta terveydestään ja alkaa syödä "perusterveellisesti". Raakasuklaat ja muut uudet humputukset menevät ohi myös ihmisiltä, jotka yrittävät selvitytyä jokapäiväisestä arjesta, ihmisillä, jotka ovat vasta löytäneet kiellettyjen nautintoaineiden maailman, ihmisiltä, jotka priorisoivat työn terveytensä edelle jne. Toinen vaihtoehto on, että ihminen on jo ylittänyt tietyn vaiheen :)

Jos lähipiiri, perhe tai ystävät ei siis innostu samoista asioista kuin sinä, on aika ottaa askel mukavuusalueen ulkopuolelle. Helpoin tapa on netti ja kontaktoida siellä samanhenkistä porukkaa. Etenkin blogin perustaminen on osoittautunut monelle loistavaksi itseterapia - keinoksi tai sitten innostusta ylläpitäväksi / lisääväksi tavaksi. Voin sanoa, että jos pistät blogin pystyyn ja kirjoitat sydäntäsi kuunnellen, pelkoja miettimättä kasvusi on taattu. Kohti vapautta. Jos et ole kirjoittajatyyppiä, niin sitten vaan ihan perusterapiaan käsittelemään alemman mielesi tunteita. Mutta edelleen vietä aikaasi sitten myös eteenpäin vievän materiaalin / ihmisten kanssa. Se, että keskitytään vain menneisyyden traumojen purkamiseen on niin riittämätöntä! Jos ihmisellä ei ole elämässään merkityksen/innostuksen kohteita, niin helposti sitä vain rypee menneessä. Katsotaan tv:stä muiden elämää ja eletään laatikossa. Mutta jos samalla ihminen saa toimintatavan tunteiden käsittelyyn ja samalla innostusta, joka puskee eteenpäin on kasvu ja "parantuminen" taattu! Parantumisella tarkoitan sitä, että tiedostaa menneisyyden olevan illuusiota ja sitä, että kaikki elämä on tässä ja nyt.

Uskon, että näihin ravintojuttuihin, joista olen kirjoitellut on hyvä keskittyä sen aikaa, kun ne tuntuvat tuovan aitoa iloa ja innostusta. Sen sijaan ravinnon teknograattisen (heh, olen oppinut uuden sanan, teknograattinen= käytetään ravintoa tekniikanomaisesti saamaan tietty vaikutus) jatkuvan käytön seurauksena se saattaa ehkä jopa hidastaa kehitystä. Ääriesimerkkinä jatkuva yrteillä / raakasuklaalla buustailu, jotta saataisiin parempi ja parempi, osittain keinotekoinen fiilis voi estää "lower mind feelingsejä" nousemasta pintaan. Buustailu on helppoa, jos emme tiedä, mitä muutakaan tekisimme. Uskon, että prosessi menee juuri niin kuin Ville kommentoi loistavasti tämän postaukseni kommenteissa (en postaa koko kommenttia tai edes osia siitä, vaan lukekaa itse). Tiivistettynä Villen ajatusmalli: Olemme eläneet syy-seuraus -yhteiskunnassa, jossa ajatellaan, että "kun teen näin - siitä seuraa tätä". Tekniikoiden käyttäminen toimii aikansa, mutta aktiivinen läsnäolo alkaa vähenemään. Tekniikan toistamisen myötä kuitenkin koitamme pitää/pidämme matalat vibat "kellarissa", joten kehityksemme hidastuu.

Monesti myös vaihdamme tekniikkaa: siirrymme tekemään toista sali/ravinto-ohjelmaa, vaihdamme työtä alamme meditoida tms. harjoittaa henkisyyttä jne, saamme hetkellisen innostuksen/merkityksen buustin, kunnes taas sama tyhjyys. Jos vain tajuaisimme olevamme jo kaikki juuri nyt tekemättä mitään...No, voimme oppia myös erilaisten asioiden kautta ja joskus pitää käydä pitkä tie vaihtamassa asioita/ihmissuhteita/harrastuksia...

Yksi asia, mikä selkeytyy minulle päivä päivältä on integraaliteoriaan (=kaiken yhdistävä) liittyvä näkemys siitä, että "ensin pitää ylittää ja sitten sisällyttää". Ja tämä koskee ihan kaikkia asioita. Niin kauan, kuin mielemme on edes hieman kiinni jossain asioissa olemme elämis - tai ylitysvaiheessa. Toisinsanoen jotkut asiat/elämänvaiheet vain pitää elää läpi kunnes tiedostaa jonkunasteisen riippuvuutensa niihin (riippuvuus on ehkä huono sana sinänsä, koska monesti tietyt asiat on hyödyllistä oppia). Kun on siinä tilassa, että voisi luopua täysin "siitä", "siitä" ja "siitä" (jokaisella omat kiinnikkeensä) on ylittänyt mielensä sen osalta. Ja sitten onkin hauska osuus. Kun olemme ylittäneet riippuvuutemme eli voisimme elää ilman "sitä", emmekä koe  enää "siihen" liittyviä tunteita, voimme sisällyttää sen halutessamme uudelleen elämään. Suhtautuminen "siihen" on tällöin huomattavasti vapaampaa kuin ennen. Et enää määrittele itseäsi/elämääsi sen asian kautta. Annat sen olla omalla paikallaan sellaisena kuin se on. Merkkinä on se, kun "se" ei enää herätä minkäänlaisia tunteita puoleen jos toiseen. Eräs viisas mies sanoi hyvin: "ravinto palaa takaisin omalle paikalleen"...Se vain pitää ensin "kiinnittää", jotta siitä voi luopua. Luopumisen jälkeen voi siis kuitenkin edelleen käyttää tämän tärkeän elämänvaiheen - liittyi se se sitten ravintoasioihin, ihmissuhteisiin tai työhön  - hyviä oppeja, mutta vapaasti.

Lopputiivistys: Innostu, löydä elämisen ilo, nauti hetkestä, kehitä itseäsi, tavoittele unelmiasi, tarkkaile, tunnista, hiljenny, tiedosta, haasta, hyväksy, ylitä, ole kokonainen, sisällytä

Lisää aiheesta:
Spiralling: Growth blocking lower mind feelings
Ken Wilber: Kaiken lyhyt historia
(Maailmankaikkeuden rakentuminen, holonit, evoluution kehitys, maailmankuvat jne)

28.3.2011

Puhdas makuelämys luentoilta/päivä!

Innostuin viime viikkoisella Ladylinen ravintoluennolla sen verran Heikin jutuista, innostavasta ja superselkeästä luentotyylistä, että päätimme vihdoin yhdistää voimamme. Seuraavaa settiä voi tilata niin työ/kaveri/yritysporukoille, kouluihin tai vaikka laadukkaisiin polttareihin. Minimiosallistujamäärä 10 henkilöä.

Here you are:

Puhdas makuelämys -luento

Saavuta ymmärrys kehosi toiminnasta, löydä kadotettu kehoyhteys ja syömisen nautinto luonnollisen ja laadukkaan ravinnon avulla

Puhdas makuelämys sisältää:

* Miksi vähintään 70%:sesti tuoreravintoa? Tämä ja moni muu kehon fysiologiaan liittyvä seikka selviää Heikin innostavassa ja selkeässä noin tunnin teoriaosuudessa
* Miten käytäntöön? Heidi näyttää superravinteikkaiden vihersmoothien ja herkkusmoothien valmistuksen sekä kertoo apunamme juuri nyt olevista luonnon tehoravinteista
* Hintaan kuuluu luennon tarjoilut sekä kattavat jatkomateriaalit

Luentosetin kesto 2-3 tuntia tilanteesta riippuen. Hinta-arvio noin 40€/henkilö Pirkanmaalla, muut alueet tarjouksen mukaan

Vetäjinä Heikki & Heidi

Kysy tarjous: heidi@navadina.net

Mainos illasta (sekä tulevista sellaisista) löytyy pian myös nettisivuiltani!

Mukana luennoilla mm. pehmeä, käsintehty raakasuklaa, Xocon: Conscious

Tässä pari teaseri-videota luennon annista (kuvattu Ladylinen setistä):



25.3.2011

Nagarjuna ja muita ayurvedakokemuksia Intiasta

Ayurveda, kiinalainen lääketiede ja muut täydentävät hoitomuodot tulevat olemaan tulevaisuudessa huomattavasti enemmän länsimaisen lääketieteen rinnalla käytettäviä keinoja. Lukuisat ihmiset ovat alkaneet kiinnostumaan erilaisista vaihtoehto - tai täydentävistä hoidoista "herättyään" sairautensa ja oireidensa poistosta oman terveytensä edistämiseen ja vastuun ottamiseen. Se, mitä sinä voit tehdä edistääksesi parempaa maapalloa ja lisätäksesi terveempiä ihmisiä sen sisällä on hoitaa ensin itsesi kuntoon. Ottamalla selvää kehostasi, tankkaamalla siihen terveyttä -vaikka yliannos ja palauttamalla myös yhteys mieleen. Sen jälkeen voit jakaa tätä ilon sanomaa myös muille. Olen itse saanut kunnian tuoda ayurvedaa enemmän suuremman yleisön tietoisuuteen. Aloitin 1,5 vuotta sitten blogi- ja nettisivukirjoittelun lisäksi tekemään ayurvedisia hierontahoitoja sekä kehotyyppianalyyseja. Aika oli mahtavaa, mutta tällä hetkellä pidän breikkiä hoidoista. Ehkäpä tilanne muuttuu jossain vaiheessa. Hierontojen tekeminen kun ei varsinkaan aluksi tuntunut lainkaan työltä.

Olen viimeisen parin vuoden aikana analysoinut tietenkin tiiviisti itseäni, mutta myös käynyt erilaisissa mittauksissa, kuten ayurvedisessa pulssiluennassa (*3), kehonkoostumustestissä, biosignaturessa (*2), hivenainetestissä ja elävän veren kuvissa (*2). Joku voisi ajatella, että olen terveysfanaatikko ja suoritan terveyttä. Ehkä sekin osa-alue on ihan hyvä sisällyttää, jotta sen voi ylittää. Oppia paljon uusia (vaikka sitten osittain suoritustyylillä, mutta paaaaljon vapaammin kuin ennen), hyviä juttuja, mutta sitten päästää irti rajoittavista tekijöistä. Nauttia elämästä, mutta sisällyttää silti hyvät, opitut elämäntapa"mallit". Ayurveda pulssilukijat Suomessa olivat sanoneet kehotyypikseni tällä hetkellä pittan, mutta alkuperäisestä kehotyypistä ei ollut varmuutta. Seuraavaksi se, mitä Intia kertoi.



Jos Ayurveda on sinulle tuntematonta tai kaipaat kertausta, kannattaa tutustua ayurveda-aiheisiin postauksiini, kuten seuraaviin:



Kävimme Intian reissumme aikana kolmella eri ayurvedalääkärillä kolmessa eri paikassa; Goan Galangutassa, Keralan Munnarissa sekä Keralan Cochilla. Ensinnäkin kuulimme etukäteen, että lääkärin tulisi olla koulutukseltaan/titteliltään joko BAMS tai MD ja hänen tulisi osata pulssiluentaa. Intia on täynnä wanna-be -ayurvedaosaajia ja suuri osa ayurvedapaikoista on pelkkää bisnestä, jossa koitetaan saada turisteja hierontoihin. Osa näistäkin paikoista on varmasti ihan päteviä ja niissä voi olla mahdollisuus saada myös syvempiä puhdistushoitoja. Kannattaa kuitenkin tutustua etukäteen tarjontaan ja haalia käsiisi lääkäri, joka tekee pulssiluennan maksutta. Kannattaa myös käydä useammassa konsultaatiossa eikä uskoa suoraan ensimmäistä.

Ensimmäinen analyysi tehtiin Goalla. Aika ja paikka ei todellakaan ollut ihanteellisin meidän (minun ja Heikin kannalta). Olimme koko edellisen viikon ja juuri ennen mittausta syöneet ihan liian tuhdin ja mausteisen intialaisen lounaan ja etsineet paikkaa ja kävelleet hikisinä rannalla. Hetken päästä ayurvedalääkäri soitettiin paikalle, koska sanoimme tietävämme, että analyysin tulisi olla maksuton. Heti aluksi lääkäri pyysi näyttämään kieltä ja kynsiä. Sitten hän pyysi kättäni mittaakseen pulssini. Odotin innostuneena tulkintaa Goan liikenteen hälistessä taustalla. Lääkäri kysyi omaa tulkintaani ja sanoin, että tiedän "olevani pitta". "Miksi niin luulet" - hän kysyi. Sanoin, että kaikki siinä matchaa. Lääkäri sanoi, että olen hänen tulkinnan mukaan kapha-vata, joka kärsii pittahäiriöstä - eli käytännössä prakriti (syntymässä saatu keho-mielityyppi) olisi kapha-vata ja vikriti (tämänhetkinen epätasapaino) pitta.

Hän sanoi, että kärsin tällä hetkellä suuresta (vata/pitta)stressistä ja että minulla on edelleen paljon kuonaa kehossa (johtuneeko kenties viime päivien rankoista aterioista, vaikea sanoa) ja että olisin altis vanhemmiten korkealle kolesterolille ja sisäisille rasvoille. Nämä viittaisivat kaphaani, joka myös vaikuttaa vahvassa rakenteessani. Vata sen sijaan tuo alttiuden stressille ja monessa muussakin vastakohtaisuuden kaphaan nähden ja tähän hetkiseen tilaan ainoa ohje häneltä olikin se, että ostaisimme häneltä (kallista) kehotyyppiteetä tai että menisimme hierontoihin, joita hän tarjosi hieman liian yli-innokkaasti. Heikin pulssista hän sanoi, että kehotyyppi olisi pitta-vata ja että häiriö olisi pitalle ominaisesti maksassa. Hän kysyi myös onko Heikki kenties juonut joskus maitoa "hieman" enemmän. Onko? Todellakin..ja tämä kaikki siis näkyy pulssista. Heikki kärsii myös pittalle ominaisesta happamuusongelmasta, joka vaikuttaa nopeaan väsymiseen.

Menin oikeastaan aika sekaisin tästä analyysista ja kehitin itselleni elämäni stressin (toki monet muutkin asiat vaikutti), mutta kun mielellesi sanotaan, että "se on sekaisin", niin siitäkös se vasta sekoaa!!! Ayurveda pyöri mielessäni ja esti ajoittain hetkestä nauttimista. Vatsani meni tukkoon. Lopetin Intialaisen ruoan syömisen, kun halusin minimoida öljyt ja mausteet, eikä ruokaa enää tehnyt mieli. No, vaihtoehtona olikin sitten pizza :) No, söimme me paljon hedelmiä ja kaikesta selvittiin ja seuraava analyysi oli sitten hyvinkin erilainen.

Seuraavan oikeatittelisen ayurvedalääkärin metsästimme Keralan ihanasta Munnairista. Hänessä positiivista oli se, että hän ei olisi millään ottanut maksua mittauksesta, eikä tyrkyttänyt myöskään hierontoja. Hänen analyysitapansa sen sijaan oli totaalisen erilainen kuin Goalaisen. Hän kyseli kyselykaavakkeen muodossa meidän mieltymyksiämme, tyyliin: Tykkäätkö makeasta/...lämpimästä vedestä.../Saatko nopeasti ystäviä...Lopuksi hän kyllä katsoi myös pulssin ja minä olin tällä kertaa kapha-pitta, mutta Heikin kehotyyppi pysyi pitta-vatana. Edellinen lääkäri oli juuri "varoittanut" näistä kyselykaavake-tyypeistä. No, molemmissa puolensa. Tämä lääkäri sanoi tasapainottavia yrttejä kysyessämme, että yrttejä tärkeämpää on huomattavasti puhdas ruoka, vesi ja ilma. Bravo! Perusasiat kuntoon. Ilmeisesti yrttibisnes ei ole kovin huima Intiassa verrattuna ainakaan hierontoihin. Jännää oli kuitenkin se, että tämäkin lääkäri kyseli Heikin maidonjuomisesta (joka siis on loppunut jo 3 vuotta sitten!) - joka ilmeisesti on siis yhteydessä väsymykseen.

Kolmas paikka sijaitsi Keralan viimeisessä kohteessamme, josta lentomme lähtisi takaisin Mumbaihin eli Cochilla. Olin lukenut eräästä lehdestä "sattumalta" tunnetusta ja hyvämaineisesta ayurvedakeskuksesta, joka sijaitsisi "sattumalta" lähellä lähtölentokenttäämme, joten ohjasimme taksikuskimme aka Jarpin sinne.

Ayurvedakeskus oli nimeltään Nagarjuna ja sijaitsi kaukana liikenteen hälystä. Paikka oli luonnon keskellä lähellä jokea ja siihen kuului useita rakennuksia majoittumista, hoitamista, ruokailua ja joogaa varten. Paikalla oli myös oma puutarha, jossa viljellään yrttejä. Paikassa toimii viisi koulutettua lääkäriä, jotka ovat perehtynet monipuolisesti myös länsimaiseen lääketieteeseen ja he hyödyntävät molempia suuntauksia monipuolisesti hoitometodeissaan (voi kun olisi Suomessakin). Kun kysyimme pulssidiagnostiikasta, lääkäri sanoi, että se onkin vain yksi tutkimustapa - he käyttävät jopa 8 eri tutkimustapaa selvittääkseen potilaan nykytilaa. No, koska aikamme oli rajattu päädyimme vain pulssiluentaan. Tämäkin lääkäri katsoi pulssin lisäksi kieltä ja kynsiä, mutta kyseli myös kattavasti taustastamme mm. vanhempiemme vaivoista. Täten hän antoi minun kehotyypikseni (prakriti edelleen) vata-pitta, jolla ei vaikuttaisi olevan erityisiä vaivoja, ainoastaan alttius stressille ja pittaa nostaville ruoille (jep jep). Heikki oli sen sijaan tällä kertaa myös eri doshainen, eli pitta-kapha/kapha-pitta. Tämäkin lääkäri kysyi: "oletko juonut maitoa...

Kävimme myös parissa perinteisessä ayurvedahieronnassa. Goalla saimme molemmat nelinkäsi - hieronnan, joka oli todella tehokkaan oloinen päähän"hakkauksineen" ja kuumottava kuumakylpyineen ja kuumottavine öljyineen. Ehkäpä viilentävä hoito olisi sopinut meille paremmin tuohon tilaan...Mielenkiintoisia kokemuksia - mutta meidän ottamat hoidot eivät olleet niitä rentouttavimmasta päästä..


Lähdin Intiaan pittana, palasin kapha-vata/kapha-pitta/vata-pittana. En ilmeisesti ole selkein tapaus, mutta kaikki analyysit olivat erittäin mielenkiintoisia. Kaikki olivat yhtä mieltä, että pittani oli Intiassa häiriintynyt - viimeinen lääkäri kysyikin aina, että "millainen olet normaalisti". Intiassa stressitasojen ja kuumansietokyvyn nousu sekä vatsan toimiminen tai toimimattomuus on ilmeisesti enemmän kuin normaalia. Se ei kuitenkaan  välttämättä tarkoita, että nämä oireet tarkottaisivat jotain, jos ne eivät vaivaa Suomessa. Viimeisin lääkäri myös hieman ihmetteli, mitä näinkin terveet ihmiset tekevät klinikalla - no tasapainottavat puhdistusoperaatiot ovat ehdottomasti hyväksi kaikille, olivat ne sitten kotona tehtyjä mehupaastoja tai kattavampia ayurvedisia hoitoja.

Siis. Tämänhetkinen tilasi voi olla ihan eri, kuin mitä alunperin olet, mutta tärkeää olisikin tasapainottaa vikritiasi, jotta pääset lähemmäksi tasapainoa - prakritia! Omalla kohdallani se tarkoittaa sitä, että pitäisi varoa pittahäiriötä, eli liian kuumottavia, öljyisiä ja mausteisia ruokia/asioita, vatahäiriötä, eli liiallista ympäristön mölyä/matkustelua ja pitää rutiinit kunnossa sekä kaphahäiriötä eli liian raskasta ruokaa ja liikkumattomuutta. Perusjuttuja toisaalta kaikille :)

Nagarjuna näytti todella viihtyisältä paikalta. Paikassa tehdään erilaisia puhdistushoitoja, joidenka kesto vaihtelee 2 viikosta useisiin kuukausiin. Hoitotoimenpiteisiin kuuluu kattava tutkimus, kehotyypin tasapainottaminen sopivalla ruokavaliolla (tosin kypsennettyä, mutta kasvista), joogalla ja meditaatiolla. Lisäksi tehdään erilaisia puhdistushoitoja Pancha Karma - tyyliin (totaalinen puhdistushoito). Tässä lisätietoa Nagarjunasta ja hoidoista. Enimmäkseen apua on saatu fyysisiin vaivoihin, mutta myös stressi ja mentaaliset ongelmat ovat hyvin hoidettuja. Tämä on hyvä mahdollisuus lähteä tutustumaan vaihtoehto - sorry ei vaihtoehto - vaan täydentävään lääketieteeseen. Paikassa käy kuulemma paljon saksalaisia ja kuulemma yksi suomalainenkin oli vastikään lähtenyt tyytyväisenä.

A little in english and greetings to Dr. Sajith S. Chand

In this post I wrote about my experiences of Ayurveda in our 2,5 weeks holiday in India. It was interesting that every doctor we visited gave different result about my body type (prakriti) but diagnosis were definitely useful. We visited in a really nice place, Cohci's Nagarjuna Center (I told the facts) and felt we could come there to get a treatment next time. Of course this was too short time to experience enough about ayurveda but we continue our studies here...

Hope to see you again!

Heidi & Heikki

Here is a river view in Nagarjuna


24.3.2011

Elämän löytäminen

Kirjoittelin juuri Spiralling - blogissakin ehkä hieman sekavasti aiheesta "The power of stress and silence". We have it here, tajusin sen niin selvästi tullessani Suomeen, toisin kuin moneessa moneessa paikassa. Intiassa on enimmäkseen pelkkää stressiä, koska ihmisten tietoisuus on siellä vasta menossa materialistiseen/suorittavaan maailmankuvaan. Me olemme jo ylittämässä sitä ja laajentamassa tietoisuuttamme egokeskeisestä maailmankuvasta maailmakeskeisen (postmoderniin) vaiheeseen. Meillä on sopivasti stressiä ja virikkeitä, mutta myös mahdollisuus hiljaisuuteen ja tämä vie niin yksilöllistä kuin kollektiivista kehitystämme eteenpäin. Koska Suomessa perusasiat ja ihmisarvostus on jo pitkään ollut hyvällä mallilla, meillä on ollut mahdollisuus keskittyä isompiin kokonaisuuksiin, kuten ympäristönsuojeluun ja ruoan riittävyyden sijaan voimme miettiä nyt ruoan laatua. Esimerkiksi, jos joltain on jäänyt huomaamatta viimeaikaiset lukuisat ravinto-lisäaineuutiset, niin totaalisessa uutispimennossa on saanut olla. Suomessa pitkän eineskulttuurin jälkeen alamme kyseenalaistaa ruokamme laatua, mutta Intiassa sen sijaan venhä-valkosokerijalosteet ovat vasta valtaamassa markkinoita.

Tietoisuutta voidaan määritellä niin tilan kuin tason muodossa. Tietoisuuden tila kasvaa jokaisella sisäisesti omien kokemusten muodossa (tätä voimme kuka tahansa missä tahansa maailmassa harjoittaa esim. meditoinnilla), mutta tietoisuuden taso, joka on pysyvä rakenne aivoissa  tarkoittaa sitä ymmärryksemme tasoa, joka määrittää tekomme. Voimme esim. olla ns. valaistuneita, mutta elää kulttuurissa, jossa emme ole oppineet kehittämään moraaliamme. Tietoisuuden taso linkittyy siis täysin siihen, missä ympäristössä elämme, mitä arvoja meihin "ladataan" ja meidän tulee elää tietyt vaiheet läpi tietyssä ympäristössä saavuttaaksemme tietyn tason. Kuulostaako monimutkaiselta?? Ei sitä tarvikaan tiedollisesti ymmärtää. Jokainen kuitenkin tiedostaa sen, että esim. oma tietoisuus asioista on täysin eri nyt kuin 10 vuotta sitten. Olemme omaksuneet ympäristön kautta paljon uusia arvoja ja olemme kasvaneet niiden mukana. That's it.

Olemme evolutiivisessa kehityksessämme siinä vaiheessa, että alamme tiedostaa oman ja ihmiskunnan kollektiivisen mielen. Havahtuminen tapahtuu. Jossain vaiheessa mieli alkaa luovuttamaan omista kiinnikkeistään ja antaudutaan elämälle - päivä päivältä enemmän ja enemmän. Otetaan vastuu omasta elämästä, omista tunteista ja ajatuksista. Kaikki kärsimys ei tule(kaan) mistään ulkopuolelta, vaan se sijaitsee täysin mielessämme - mielessämme, josta meillä JUURI NYT on mahdollisuus irtautua. Mielestä irtautumista ei voi tiedollisesti ymmärtää, vaan se täytyy kokea itse. Ennen irtautumista mielen tulee kuitenkin olla ehyt - tarpeeksi vahva. Ensinnäkin ihmisen perustarpeet tulee olla tyydytettynä (lämpö, ruoka jne), toiseksi ihmisen tulee arvostaa ja rakastaa itseään. Tämä seikka pitää monet jumissa vanhoissa ajatusmalleissa ja tunteissa. Ei anneta anteeksi, vaan pidetään yllä tiettyä mielikuvaa itsestä. Olen ruma. Olen riittämätön. Minua ei rakasteta. Vanhempani eivät rakastaneet minua. Nämä kaikki menneisyyteen liittyvät illuusiot ovat täysin turhia! Ne rajoittavat jokapäiväistä toimintaamme ja estävät meitä kokemaan elämän kauneuden ja rakkauden. Olisiko aika vaan luovuttaa ja antaa anteeksi. Niin vanhemmillesi kuin itsellesi? Kaikille menneisyyden tapahtumille, jotka ovat kuitenkin olleet tärkeitä, jotta voit vapautua juuri nyt?

Pyyteettömän itseen ja muihin kohdistuvan rakkauden ja arvostamisen jälkeen pystymme vasta oikeasti löytämään oman missiomme. Ei auta parhaatkaan foodit, jos pidämme itseämme lukittuna/marttyyrina ummehtuneessa suhteessa tai työssä. Emme pysty antamaan tilaa uusille, eteenpäin vieville energioille. Itsensä kehittäminen ja ns. flow-tilaan pääseminen on tärkeä vaihe kehityksessämme. Eikä pidä ajatella, että "minä en ansaitse sitä" tai että "kaikilla ei ole mahdollisuutta siihen". Se on vain yksi vanhentunut uskomus lisää. Siihen ei varmastikaan ole mahdollisuutta kaikilla, mutta meillä monella täällä Suomessa on. Jos olet siinä onnekkaassa asemassa, että olet kohdannut ja vielä innostunut näistä asioista mistä olen kirjoitellut, niin estoja ei pitäisi olla.

Katselin eilen Yle-areenasta loistaavaa Voimala-ohjelmaa, jota en matkalla ehtinyt katsoa. Siinä jälleen super-veikkoset Viidakkomies ja Jake kertoivat siitä, kuinka vanhat toimintamallit olisivat syytä päivittää uusiin. Ola sanoi hyvin, että jos sinulla on varaa maksaa 600 euroa auto tms. maksuja kuussa, niin sinulla on varaa myös sijoittaa itseesi. Aitoihin unelmiisi. Se on ihan itsestä kiinni. Ongelma on kuitenkin se, että yritämme sinnikkäästi pitää kiinni vanhasta, meitä joskus palvelleesta, mutta jo aikansa eläneestä elämäntyylistä -. kyllä, usein suorittavasta sellaisesta - ja näin meillä ei yksinkertaisesti ole resursseja luoda uutta. Olen ympärilläni todistanut kymmeniä elämänmuutostarinoita, joista jokainen on aluksi lähtenyt muuttamaan (puhdistamaan) ravintoa, mutta joista jokainen myös hetken päästä on tehnyt jonkin irtioton - useasti ottanut loparit vanhasta työstä - ja näin KAIKKI on muuttunut ja pystyvästi parempaan. Asenne elämään muuttuu täysin. Enää ei eletäkään tulevaisuudelle ja siihen, että "Kun teen sen, niin asiat on paremmin", vaan oivalletaan, että kaikki on tässä ja nyt. Elämä on tässä ja nyt. TÄSSÄ JA NYT.

Juttelin eilen Shasassa erään mahtavan miehen kanssa. Tapasin hänet ohimennen samaisessa paikassa jo viime viikolla ja hän kysäisi minulta nopeasti, että "mahtaakohan tällä ravinnolla olla jokin yhteys henkiseen puoleen, kun tuntuu, että kaikki asiat on muuttumassa (todella, todella positiiviseen päin) ,oikeat ihmiset, asiat tulee sattumalta kohdalle tms?" Sanoin, että joo, ehdottomasti. Ihan selvä yhteys. Eilen hän rohkeni tulla istumaan pidemmäksi aikaan pöytääni ja juttelimme enemmän. Hän sanoi, että mietti hetken tulisiko ja tiedosti, että epävarmuus oli hänen "vanha minä" ja sen tiedostamalla tiesi, että vain täytyy tulla. Puhummekin, että siitä hetkestä lähtien, kun tiedostat mielesi (kyllä - egosi), niin sinulle tullaan heittämään silmien eteen jatkuvia haasteita. Valitako vanha toimintatapa = juosta pakoon erilaisia epämukavia tilanteita VAI uusi tapa = kohdata tilanteet ja elämä ja rakastaa hetkeä sellaisena kuin se on. Näistä asioista puhuimme ja paljon muustakin. Hän sanoi kohdanneensa "henkisyyden" käydessään AA-kerhossa. Sen kautta hän oli saanut tarpeeksi voimaa ja uskoa rakastaa itseään ja ymmärtää, että kärsimys on illuusiota. Nyt hän istuu Smoothiebaarissa ja nauttii smoothieita - ja edelleen käy kyseisessä kerhossa (tietenkään vanha minä ei olisi ikinä uskonut). Parannuttuaan (tai tehtyään suuren oivalluksen) hän voi nyt auttaa muita. Ei yrittämällä yrittää, vaan olemalla läsnä. Ilman omia pelkoja, omaa menneisyyden taakkaa hän voi näyttää valoa ja toivoa siihen, että jokainen voi päästä samaan, autuaaseen tilaan.

Puhuimme myös siitä, että nykyään on tarjolla kymmeniä parannusmenetelmiä ja henkisyyden suuntauksia. Mies sanoi hyvin, että aina kun etsit jotain, et voi löytää. Tämä on ehkä suurimmista suurin oivallus, sitten kun sen oivaltaa. Ensin kuitenkin pitää tajuta "ryhtyä" etsijäksi - ja tämä tapahtuu vasta, kun tajuamme erottaa mielemme/ajatuksemme todellisesta itsestämme. Tätä ennen menemme ja elämme täysin aistiemme ja tunteidemme vallassa. Kaikki on oikeasti tässä ja nyt. Se, mikä estää sinua näkemästä sitä on tietenkin mielen verho, jota kuitenkin hetki hetkeltä vedetään sivuun.

Mies sanoi myös, että katsoessaan blogiani ja videota, jossa esittelen Shasaa, vaikutin olevani täysin sinut asian ja itseni kanssa. Kiitos vain. Sanoinkin, että on täytynyt käydä/elää läpi matka, jossa mieltäni/identiteettiäni on täytynyt vahvistaa. On täytynyt kiinnittyä uskomuksiin, että omat opit ovat "oikeita" ja saada viedä tätä "totuutta" eteenpäin. Toisinsanoen  ensin kohdata omat unelmat ja sitten mennä epämukavuusalueelle - kertomaan niistä muille. Sitten kun tämä työ on tehty, niistä voikin irtautua. Ei sinänsä, että ne olisivat jotenkin vääriä tai "ei-tosia", mutta kun asioissa (tai ihmisissä) ei ole kiinni -suhtautumisesi niihin on täysin neutraali, voit elää hyvinkin vapaasti. Nyt voin pyyteettömästi auttaa ja kannustaa muita tekemään sitä, kun omat tunteet eivät ole rajoittamassa toimintaa.

Ihminen voi muuttua, mutta kaikella on aikansa. Emme voi pyrkiä hetkessä älyttömiin tavoitteisiin, mutta joka hetki voimme ainakin yrittää valita oikein. Voimme tajuta, että ei, meillä ei olekaan vapaus valita, vaan valintamme tulevat täysin ohjelmoidusti sisältämme. Sen jälkeen voimme harjoittaa mieltämme pienten asioiden kanssa. Voimme yrittää kyseenalaistaa omat ajatuksemme. Voimme etsiä omia epämukavuusalueitamme...ja etenkin olla kiitollisia joka päivä ja oppia rakastamaan itseämme.

Olin kirjoittamassa jällen tai oikeastaan pitkästä aika oravanpyörästä lähtemisestä, omien unelmien tavoittelemisesta ja mission löytämisestä, kunnes avasin facebookin ja etusivulla törmäsin heti seuraavaan videolinkkiin, kiitos myös omalla videollaan esiintyvän  epämukavuusalueensa kohdanneen Tommin (no niin Tommi, nyt sait kävijöitä...) ja sain vahvistusta aiheeseeni.

Toisella videolla Wolfe kertoo tulevaisuuden maailmasta. Meillä on kaikki, kun matkaamme jokainen sisällemme. Ei tarvi matkailla kuuhun tuhansien kilometrien päähän...

22.3.2011

Uusi päivä kirja ilmaisjakoon - halukkaita auttajia?

Olen jo pitkään halunnut laittaa kirjan ilmaiseksi jakoon, mutta haluaisin ennen sitä viimeistellä sen ulkoasua. Kiinnostus itseltäni on lopahtanut kys. asiaan, vaikka tiedän, että monelle kirja olisi todella tärkeä.

Siispä kyselen tätä kautta, että olisiko halukkaita ja osaavia wordin käyttäjiä? Kirja tulisi oikolukea kunnolla, korjailla sivunvaihtoja, tehdä hieman muokkauksia (mahd. myös kuviin). Kirjassa on myös kattava reseptiosio, jonne lisäilen viime aikaiset herkkureseptini. Tästä hommasta en voi maksaa, mutta sen jakamisesta ja hyvän asian edistämisestä saatu ilo palaa varmasti työntekijöillekkin :)

Kontaktoi minua, jos asia kiinnostaa: heidi@navadina.net

Synttäriherkkuja, Suklaata ja Shasaa ja S.....

Tässä kaksipäiväisten, parhaiden, ihanien ja rankkojen synttäribileiden jälkkäritarjoiluja, joiden reseptiä pyydettiin:

Omppupiirakka (takuuhitti) + vaniljakastike. Tällä kertaa sovelsin pohjaa siten, että alimmainen sekä ylimmäinen osa oli tästä ja niiden väliin laitoin vielä tätä kinuskitaikinaa. Päälle ompunpaloja ja kookoshiutaleita. Nam nam ja piirakka maistui niin aamu -väli - päivä -ilta kuin yöpalaksi :)

Cashewkastike (aina vaan parempi): Liotettuja casheweita haluamasi määrä, agavea, hunajaa tai itse laitoin palmusokeria, luonnonvaniljaa, vettä, että sekoittuu



Pähkinä-suklaakarkki, josta kiitos kuuluu Heikille oli seuraavanlainen sovellus:
- Pohja: Okriinan raakatoffeereseptiä
- Päälle kerros raakasuklaataikinaa (whatever you want)

- Jäädytä muffinssimuotissa ensin toffeeta, lisää sitten suklaa ja jähmetä uusiksi. Lisää kookoshiutaleita päälle

Jostain kumman syystä jotkut kuvat kääntyvät, kun koitan lisätä niitä blogiin tai Facebookkiin?

Vastaavia ellei parempia herkkuja saa maistella myös Tampereen Smoothie/salaattibaari SHASASSA! Go&Enjoy. Lauantaina klo 19 alkaen paikalla pidetään Suklaata&Seksiä part II - iltamat. Ilmoittaudu mukaan, niin minäkin teen :)



Shasan illat eivät kuulemma jätä kylmäksi. Toivotetaan kevät, aurinko, tuleva bilekesä jo tervetulleeksi, vaikka lumi sinnittelee vielä maassa vaikka paras synttärilahjani oli ihanien hoitolahjakorttien lisäksi pinkki, itsemaalattu, vanha potkukelkka!!!

Tässä kuvassa toisiin, indiahenkisiin synttäribileisiini lähdössä.

17.3.2011

~ Shasa

Takana ja vielä osittain edessä piitkästä aikaa täydellinen päivä. Thank you universe. Koko päivä taas täysin raakameiningeillä ja kehoyhteys palasi Intian jälkeisen ruokakrapulan jälkeen. Myös olennainen paljasti itsensä tänään pitkästä aikaa. Tuntuu, että on taas elossa ja tietää, mitä on OLLA.

Suurkiitos ensiksi Harakanpesän Miralle, joka on henkilö nro 1 rentouttamaan minut (ja nyt myös miesystäväni Heikin, joka sai samalla "hinnalla" rauhoittavat energiat). Mira teki minulle superihanassa ja energioidentäyteisessä hoitolassaan synttärilahjaksi hiusten hennauksen eli puhdistavan ja hoitavan kestovärjäyksen lämpimänsävyisellä ja täysin luonnonmukaisella hennavärillä. Seoksessa käytettiin värin ohella nokkosta ja kamomillaa. Sillä aikaa, kun kivasti viilentävä väri vaikutti päässäni, minut ohjattiin lämpimälle hoitovuoteelle peiton alle ja sain todella rentouttavaa vyöhyketerapiaa jalkopohjien kautta. Olin ihan pihalla pitkästä aikaa - ja pääsin "tiloihin". Tästä matkamme jatkui kaupungille, Kauppahallista raakajuustoa ja Shasaan ekaa kertaa syömingeille. Ensin pitää kuitenkin näyttää Heikiltä hetkeksi lainaamani pipo (täällä on NIIIN kylmä) - epämukavuusalueella ja todella hämmentävällä sellaisella olisi kulkea kys. pipo päässä yksin -ja NAISENA kaupungilla...


Shasa. Jos olisin pari vuotta sitten ajatellut nyt istuvani täydellisessä smoothie/salaattibaarissa, jossa tarjoillaan SUOMEN KIELTÄMÄTTÄ LAADUKKAINTA RUOKAA/JUOMAA ja vielä kotipaikkakunnallani niin...en olisi kyllä uskonut. Ja jos nyt on näin hyvin asiat, niin mitä on vuoden parin päästä. It's up to you and me - ja siitä, mitä ikinä uskallamme unelmoida...

Mikä Shasa? Tässä hieman videota paikasta. Menkää tutustumaan, nauttikaa, eläytykää, ihmetelkää ja kokekaa. Nettisivut ovat tulossa ja Shasan Facebookissa pysyt ajan tasalla uusimmissa tapatumissa ja päivittäin / viikoittain vaihtuvissa ruoka/menuissa, joissa halutaan pitää osittainen sattuma/yllärilinja. Tällä kertaa nautimme täyteläistä salaattia lisukkeeksi ostamamme raakajuuston kera (kuulemme laadukkainta raakajuustoa tulossa myös Shasaan jossain vaiheessa) sekä tänään tarjolla oli myös ehkä maailman parasta raw-omenapiirasta, jonka ohje oli joltain...Quinoaa-Heidiltä.



Shasa's Salad


ja Wolfe's Elixiiri-smoothie, joka kyllä sai....tehoa ja tykytystä kehoon


Syntistä omppupiirakkaa...ja vaniljakastiketta - even better than chocolate



Ja hinnat ovat oikeasti edullisia pelkkiä ravinteita sisältävissä ruoissa / tuotteissa! Paikan päällä pidetään siis jos jonkinmoisia suklaa / raw partyja / kokkikouluja...Näiltä pojilta (mukana Tampereella myös kokenut Crossfit-trainer/ luennoitsija Riku) kannattaa kysellä myös vinkkejä kotona pidettäviin Raw kesteihin / luentohommiin.

..Ai niin, ja lähdevedet, raakamaidot ja entsyymit kuuluvat hintoihin!!!

15.3.2011

Namaste

Mitä tapahtuu kun keskellä yhtä kylmimmistä talvista, monella mittakaavalla lähes täysin hiljaisuudessa elävä, puhdasta ja raikasta ilmaa hengittävä, puhdasta vettä ja raakapainotteista ravintoa nauttiva ihmiskaksikko siirretään ääriolosuhteisiin trooppiseen ilmastoon yhteen maailman likaisimmista ja saastuneimmista paikoista, jossa on täysin mahdotonta kuulla omia ajatuksia täysillä korvan juuressa tööttäilevän bumpy ride- liikenteen ja hektisen kulttuurin seassa puhumattakaan puhtaan, bakteerittoman tai raa'an ja ei-mausteisen ruoan ruoan löytämisestä? Tätä ihmiskoetta lähdimme suorittamaan Intiaan, jonne varasin spontaanisti halvat lennot, kun ajankohta näytti sopivan täydellisesti ja jokin sanoi, että sen aika on nyt. Mielestäni on aika tylsää lukea pelkkää ulkoisten (matka)tapahtumien kuvauksia - paljon tärkeämpää on se, mitä jokin asia herättää sisällämme ja miten sitä sitten tulkitsemme. Tässä postauksessa kerronkin matkastamme - sekä sisäisestä että ulkoisesta sekä siitä, ihmeessä päädyimme syömään pizzaa aamupalaksi?? Kerron lopuksi myös paikkasuosituksiani ja hieman hintatietoja.

Lähtö viimeisimmästä hienosta hotellista (Elite's Palace) Keralan Kochissa

Lähdin 2,5 viikon intensiivimatkalle Intiaan miesystäväni Heikin kanssa, joka karisti viimeisetkin epäilykseni siitä, että "pitäiskö nyt sittenkään lähteä, "ansaitsenko" "lomaa" tällä naurettavan vähäisellä työnteolla. Kun kaksi tietoisuutta yhdistetään, niin sitten syntyy uutta - paremmin kuin yhdestä, siispä maksoin lennot Mumbaihin, tunsin vapauden tunteen ja lähdimme kohti seikkailuja. Olin hyvinkin tietoinen siitä, että Intia ei ole todellakaan mikään helpoimmista lomakohteista etenkään omatoimimatkailijalle, mutta itse en haluakaan pysyä elämässä stabiililla mukavuusalueella, vaan haluan jatkuja seikkailuja ja haasteita. Niitähän löytyy toki ihan arkielämän tilanteissa, eikä todellakaan tarvitse matkustaa kauas löytääkseen itsensä. Kasvu tarkoittaa kuitenkin aina muutosta - se ei tapahdu kotisohvalla telkkaria katsoessa, vaan menemällä kohti uusia tilanteita ja kyseenalaistamalla entiset toimintamallit ja ajatukset. Rohkeuden puute estää meitä monesti kehittymästä. Jos siis epäilet, onko sinusta lähtemään vastaavalle reissulle (vaikka yksin), niin se on sitten vain lähdettävä. Jos siis epäilet, uskallatko mennä kadulla puhumaan tuntemattomille (vaikka Suomessa), niin se on sitten mentävä.

Intian matkaamme kuvaavat jokseenkin järjestyksessä seuraavat adjektiivit: väsymys, kaoottisuus, kuumuus, epämukavuus, hetkellinen rauha ja toivo, nautinto, vapaus, rakkaus ja kiitollisuus. Tällä hetkellä mieleni on edelleen hyvin sekavassa tilassa, vaikka sen takana olen vakaa. En odottanutkaan, että reissu toisi välttämättä heti uusia oivalluksia tai muutosta pitkään jatkuneeseen osittaiseen epämukavuuden/epävarmuuden tilaan. Mieleni on tällä hetkellä stressitilassa, mutta koska en ole enimmäkseen kiinni siinä, pidän sitä jopa hyvänä asiana. Mieli on kuin pumppu jota tarvitsee välillä tyhjentää ja täyttää ja tarvitsemme myös sopivassa suhteessa stressiä (virikkeitä ympäristöstä) sekä rauhaa. Tämä reissu kyllä sitten lisäsi tätä stressiä ja ihan kunnolla! Olet aika leveleillä, jos löydät ja pystyt löytämään Intian suurkaupungeista itsesi tai sisäisen rauhan. Mielen tiedostaminen eli omien ajatusten kuunteleminen tai edes kehoyhteydestä kiinni pitäminen oli meillekkin alusta asti äärimmäisen vaikeaa. Toiset lähtevät Intiaan Ashrameihin meditoimaan,  joka tietenkin on ihan oma juttunsa. Se ei tällä kertaa ollut meidän juttumme, vaikka monelle varmasti sopiikin.

Meditointia kuitenkin Kochin lentokentän rukoushuoneessa (ainoat siellä olijat)

Koska olen aiemmin matkannut jonkin verran Aasiassa olin varautunut kurjuuteen, köyhyyteen, kerjäläisiin, likaisuuteen, epämukavuuteen eli tässä tapauksessa siihen, että "hommat ei aina toimi" jne. haasteisiin eikä Intia siinä mielessä ollut shokki, toisin kuin muutama vuosi sitten lennettyäni yksin Thaimaan Bangkokiin ja astuessani lentokentältä ulos kaaokseen. Intiassa näkyi Thaimaata enemmän selkeästi elintason puute: ihmisen nukkuivat hälisevän miljoonakaupungin Mumbain likaisilla kaduilla triljoonien kulkukoirien ja muutamien muiden eläinten kanssa - mutta kaikki tuntui sopivan ja sopeutuvan täydellisesti maisemaan. Kukaan ei näyttänyt kuolevalta ja kärsivältä, vaikka niin monet ihmiset kuin eläimet olivat todella laihoja (vaikka kyllä, myös mahakkaita paikallisia on kasvavissa määrin). Jos turistit eivät antaneet muutamaa rupia kerjäläiselle, niin paikalliset antoivat - ja näkemäni ja kuulemani mukaan ruokkivat myös eläimiä. Ruokaa - ja todella halpaa sellaista oli kaduilla yllin kyllin. Jatkuvan aurinkoenergian tukemalla Intiassa eläisi helposti paikallisella lähiruoalla: kookoksella, ananaksella, siemenisillä banaaneilla ja mangoilla. Ne eivät maksaneet juuri mitään (esim. Mumbain slummialueella neljä banaania 20 senttiä).

Harmi kyllä länsimainen ravinto on valloittamassa myös Intian. Kaupoista ei löytänyt ilman sokeria olevia mehuja (tai muita tuotteita) ja enemmistö ruoasta on valkovenhällä ja käristetyillä rasvoilla kyllästettyä. Monessa asiassa ymmärrämme luonnon tasapainotuksen maapallon eri osissa (esim. Suomessa ei oo aurinkoa, mutta korkea elintaso jne.), mutta siihen kysymykseen emme löytäneet vastauksesta, että mikä idea Intiassa on nauttia mausteista ja kuumaa ruokaa, jos ilmasto muutenkin on kuuma ja "pittainen"? Tämä kysymys oli tiiviisti mielessämme, koska saimme siitä niin paljon omaa kokemusta. Toki ruoka on tarpeen (tai ainakin siihen asti, kun bakteereista on pelkoa) kypsentää, mutta ne mausteet? Lähdimme reissuun niin ravinnon kuin kaiken muunkin suhteen ennakkoluulottomasti ja haaveilimme nauttivamme enimmäkseen paikallisia hedelmiä ja toivoimme löytämme hieman salaattiakin. Ensimmäiset päivät menikin kasvis/raakapainotteisesti, kunnes Mumbain intensiivisen ja pitkän kiertoajelupäivän jälkeen (luulimme että reissu olisi n. 3 tuntia, mutta olikin 8 tuntia...) yllätti aika kova nälkä ja päädyimme hotellimme kattoterassille tähtitaivaan alle nauttimaan kunnon Intialaisen päivällisen. Tämä oli meille yksi reissun kohokohdista: nauttia pitkästä aikaa mausteista ja maukasta kypsennettyä ruokaa (kyllä, koko setti myös vehnä-naan leipää sekä lassi-banaanijogurttia)...ja olimme vielä hengissä tämänkin jälkeen.

Näistä se kehoyhteyden katoaminen lähti: maissia kiertoajelulla Mumbain Chowbatty beachissa punaisen auringon laskiessa sekä Intialaista herkullista kasvismömmö aamiaista ("pakko"syödä, kun kuului hintaan) tuoresalaatin kera  

Olimme siis ensimmäiset päivät Mumbaissa ja ne olivat todella kokemuksen arvoisia. Elämä siellä oli samalla aitoa, mutta kaoottista. Yövyimme reppureissaajien suosimassa Colabassa ja koska Intiassa oli vastikään alkanut low-season -aika, näimme todella vähän muita turisteja niin Mumbaissa kuin myöhemmin Keralassa. Saimme siksi olla jatkuvien kuvauspyyntöjen kohteena ja muutamaan niistä ehdimme suostuakin, kunnes kuulimme Goalla eräältä kokeneemmalta turistilta, että turistien kuvat saattavat päätyä muokattuna paikallisiin eroottisiin julkaisuihin..noh, tämä taitaisi mennä jo epämukavuusalueen äärilaitohin...Intiaoppaan mukaan Intiassa on maailman eniten HIV-positiivisia sekä näkemämme mukaan todella paljon homoseksuaaleja ja näimmekin enemmän miespareja käsi kädessä, kuin vastakkaista sukuupuolta olevia. Intiassa suurin osa avioliitoista on lukemani mukaan vielä sovittuja, mutta rakkauteen perustuvat liitot ovat kasvussa. Tämä on suoraan verrannollista elintason nousuun tietyissä paikoissa.
Paikallisten kanssa kuvassa
Goaa kohtaan oli ehtinyt kertymään jonkinlaisia odotuksia kuulemiemme hehkutusten perusteella. Meille se ei kuitenkaan tarjonnut reissun parasta antia johtuen varmasti osittain suhteilla saamamme Galangutalla sijaitsevasta Guest Housestamme uupuneesta ilmastoinnista. Viikko Goalla olikin samalla reissumme säästöosuus sekä yllättäen juuri siksi rankinta aikaa. Ensimmäiset päivät olimme innoissamme, kun hotellimme ovelle toimitettiin päivittäin 15 kookospähkinää ja kuinka täydellistä se kookosvesi olikin! Kohtuus kaikessa pääsi kuitenkin unohtumaan ja viimeisten päivien vedet joimme hampaat irvistellen. Nautimme edelleen täälläkin runsaiden kookosvesien, hedelmä ja tuoresalaattien (jotka tosin olivat aika köykäisiä) Intialaisista kypsennetyistä herkuista, kunnes maustettuun, kuumaan ruokaa tuli omalla kohdallani totaalinen stoppi. Vatsani meni viikon sisällä tukkoon, eikä toiminut kunnolla viiteen päivään. Kävimme Intian reissun aikana yhteensä kolmella pätevällä (ainakin tittelinsä osalta) ayurvedalääkärillä (joista teen oman postauksen piakkoin), joista ensimmäinen Goalainen sanoi, että nyt on pittahäiriö tällä tytöllä. Liikaa tulta kehossa ja mausteet ja öljyt pitäisi minimoida. Koska vatsa on suoraan yhteydessä myös mieleen, liika kuumuus aiheutti myös elämäni pahimman stressin ja pääkivun. Junamatka Goalta Keralaan (20 tuntia) oli yksi elämäni haastavimmista kokemuksista. En nukkunut rämisevässä makuuvaunussa silmäystäkään, sekä vaunuun tarjoiltu ruoka aiheutti lähinnä pahoinvointia. Tämä osuus matkastamme oli itselleni lähellä kuolemaa ja kyllä sai olla jatkuvasti hyväksymässä "tätä hetkeä". Varsinaista vatsatautia ei kuitenkaan tullut, vaikka nautimme paljon tuoretta (myös katukojuista). Söimme reiluja annoksia entsyymeitä, probiootteja sekä stressin tullessa siihen auttavaa ashwagandhaa, joita ayurvedalääkäritkin suosittelivat.

Kuvia Goalta (lähinnä pyörimme Galangutan ja Bagan alueella:


Kookosta hostellimme terassilla
Mehuja ja lasseja

 

 Grand Island snorkling tour

Goan hurjissa aalloissa pauhaamista - yksi parhaista jutuista siellä!


Lehmän kanssa aamulenkillä


Gran Island tour
Medintointia viidakkopöksyissä aamujoogan jälkeen

Paikallinen vessa, jota tuli käytettyä toisinaan
Kaikesta kuitenkin selvitään aina, ja Keralassa meitä olikin vastassa oma taksikuski ja ensimmäinen ilmastoitu taksi! Intian yksi selvimmistä puutteista onkin ilmastoinnin puute ja tämä aiheutti monia tuskaisen kuumia taksimatkoja avoimien ikkunoiden "viilentäessä" meitä liikenteen saasteella. Buukkasimme Goalla kuitenkin suosituskia saaneen kiertomatkan Keralaan, jossa kiertäisimme 5 eri kohdetta ja yöpyisimme hyvätasoisissa hotelleissa ja meillä olisi oma kuski vapaasti käytettävissä. Hain ensimmäisenä lääkkeet ja vatsani alkoi saman tien toimimaan edes jotenkuten. Väsymyksen vuoksi ensimmäinen päivä Kovalamissa meni kuitenkin nukkuessa ja harmitti, kun en päässyt tutustumaan kunnolla kauniiseen paikkaan.

Kovalam beach

Kerala oli kokonaisuudessaan kuin eri planeetta Goaan ja Mumbaihin verrattuna. Siellä sai pitkästä aikaa hengitettyä, vaikka ajoittain ilmasto oli vielä kuumempi etelään päin kun mentiin. Etelä-Intian ykköskohteeksi on nostettu Houseboat -ajelu backwaterseilla ja se myös kuului meidän pakettiimme. Olihan se elämys, ajelehtia yksi yö luksusboatilla ja nauttia oman palvelusväen ja hytin antimista. Tässä hieman videota houseboatilta:


Houseboat ei kuitenkaan voittanut ihan ok Thekkadyn jälkeen tulevaa Munnaria, jossa oli taas kerran totaalisen eri meininki, kuin muissa paikoissa. Paikka sijaisti 2 km korkeudessa, eikä sinne menemin ole helpointa (spiraalimainen, todella hidas ja vaarallinen vuoristotie lukuisine teeviljelmineen) ja paikassa sai oikeasti hengittää. Aamulenkillämme vastaantulijoilla oli jopa tumput ja kommandopipot päällänsä, kun itse painelin shortseissa raikkaassa + 12 asteessa. Tämä rauhallisempi paikka olisi sittenkin se paikka, jossa asuisin Intiassa (tämän reissun perusteella) tai ainakin palaisin uudelleen.

Ihana, rauhallinen Munnar

Bananas, little different than ours
Thekkadyssa nuudeleita hakemassa :)
Kokit eivät uskoneet, kun tilasimme välillä jopa 4 salaattilautasta (what about the main dish?)
Intia(kin) ottaa nyt babysteppejä kohti modernia kulttuuria ja maailmankuvaa. Tämä tarkoittaa yhtä lailla elintason ja ulkoisten puitteiden kehittymistä kuin sisäistä kulttuurillista ja mentaliteetissä ja arvoissa tapahtuvaa murrosta. Muutos näkyy ihmisten kärsimättömyydessä ja vilpillisyydessä. Kahdessa ja puolessa viikossa kertyi rutkasti kokemuksia ja virikkeitä eri paikoista. Mieltä on nyt stressattu kunnolla ja aika näyttää, miten kokemani prosessoituu alitajunnassa. Intia=stressi, näin sanoi myös yksi paikallinen hotellinpitäjä, kun olimme yhtä mieltä siitä, että Intiaa tulisi tutustua rauhassa - eikä nopeasti jatkuavasti liikkeessä olemalla. Toki aitoa ystävällisyyttäkin vielä löytyy, mutta yhä useammassa hymyssä/palveluksessa on tipin saaminen taustalla. Ihmisten oli vaikea vain olla ja se on ymmärrettävää, kun maailma vaatii muutosta. Turismilla on nyt ja tulee olemaan tärkeä osa kehityksen eteenpäin viemisessä. Se on kuitenkin hieman ristiriitaista, koska samalla kun se tuo rahaa ja kehitystä maahan se tuhoaa luontoa. Tiedostavuutta edistävät turistit ovat tärkeitä - näimme nytkin kuitenkin muutamia valoja katukuvassa: Goan Natural Shop, jossa vierailimme päivittäin ja otimme mm. luomusaippuaa, aurinkorasvaa, Aloe veraa, organic-vaatteita sekä inkivääri-hunaja - karkkeja. Myös jonkin verran tiedostavia mainoksia näimme katukuvassa.

Mikä oli sitten tämän reissun tarkoitus? Löysinkö itseni lopullisesti Intiasta? En löytänyt, mutta tajusin taas muutamia tietoisuudelta piilossa olleita seikkoja, mistä tarvitse luopua, jotta tyhjyys ja oleminen ja tietenkin sitä kautta tuleva vapaa toiminta voisi paljastua taas enemmän. Suurin asia, mistä molemmat luovuimme - ja ihan suurissa määrin - oli ravintoon liittyvät viimeisetkin rajoitteet mielessä. Vaikka pari vuotta noudattamamme "ravinto-oppi" on erittäin salliva ja siihen kuuluu paljon oikeasti nautinnollisia herkkuja, on satunnaisesti tai edes kerran pizzalle meneminen Suomessa silti tuntunut jotenkin väärältä. Täällä Suomessa on kuitenkin miljoona kertaa enemmän vaihtoehtoja syödä terveellisesti kuin Intiassa (vaikka huomattavasti vähemmän, kuin esim. keski-Euroopassa). Siinä vaiheessa kun ensimmäisen viikon jälkeen koin ällötyksen Intialaiseen ruokaan - ja jatkuva hedelmien ja salaattien puputtaminenkin alkoi hieman tympimään, päästimme irti ihan kunnolla. Nautimme jo menuuseemme kuuluvien lassipirtelöiden lisäksi hyvillä mielin aamiaisilla ollutta munakasta (omeletteja), muroja lämmitetyn maidon kanssa, ihanaa masala-maitoteetä, katukaupoissa myytävää normisuklaata astetta parempaa "homemade" -suklaata, paikallista ihanaa porkkanahalvaa, kunnon pasta- ja nuudeliannoksia, sipsiä, jäätelöä sekä viimeisinä kahtena päivänä pizzaa sekä tietty lentokoneruokaa!!!Otimme kotilennollemme jopa pizzat mukaan ja nyt onkin kotona aika kova krapula (mitens tota blenderiä käytettiinkään?) Tämä kokeilu oli siis raw ruoalta roskaruoalle - ja edelleen olemme jokseenkin hengissä!

Vaikka lähes kaikista rajoituksista luovuttiin, pidimme kiinni lisäaineettomuudesta tai niiden minimoinnista: karkkia tai limsaa ei edelleenkään pystyisi syömään eikä keho niitä edes halua ja nauttimissamme ruoissa, kuten joissakin suklaassa, sipseissä tai jäätelössä ei käytetty lainkaan lisäaineita! Se olikin jopa mainos Intiassa, vaikka sen sijaan valkosokerittomuutta ei pidetä vielä mainoksena. Eräs paikallinen professori, jonka kanssa Heikki jutteli pitkään junamatkalla (samalla kun itse kärsin yläpedillä) kertoi, että paikallinen sokeri ei kuitenkaan ole täysin valkaistua. Oppaasta luin myös, että paikallinen maito olisi enimmäkseen buffalonmaitoa - vaikka pastoroitua, uskon, että Intian tehotuotanto ei ole niin kaukana luonnosta kuin monessa muussa paikassa.

Meidän piti siis lähteä Intiaan pizzalle :) Nyt kyllä maistuvat taas Suomen luomuruoat enemmän kuin hyvälle. Mikäli kyseisessä maassa matkustaisi pidempään, ottaisimme mukaan ehdottomasti Lapin reissussakin kovassa käytössä olleen sauvasekoin/lasipurkki - yhdistelmän, jossa voisi nauttia oikeaa ravintoa. Nyt tuntuu, että kehoa tarvitsee palautella, ennen kuin on mahdollista keskittyä kunnolla olemiseen. Hiljaisuuteen ja läsnäoloon. Seuraava matka(mme) suuntautuu todennäköisimmin tietoisuuden tason toiseen ääripäähän - ehkäpä Jenkkeihin Ken Wilberin retriitille tai kuulemma Ruotsiin toukokuussa tulevan Chorpran luennolle tai miksei vieläkin lähemmäs - kesällä Suomessa olevalle omalle retriitillemme.


Keralan supertehokas kuskimme aka aina-valmiina-"Jarppi"

Kotini on Intian reissun jälkeen entistä värikkäämpi. Ensi viikonloppuna juhlin kahtena päivänä 30 v synttäreitäni ja toinen Intia-teemalla. Tarvitsemme tänne todellakin enemmän valoa ja värejä!

Hintatietoja matkastamme/hlö:

Lennot: Mumbai meno-paluu: 440€ (Turkish airlines, jota suosittelen lämpimästi (hyvät ruoat)!)
Viisumi: 50€
Mumbai 2,5 yötä 50€ (paaljon halvemmallakin pääsee jos haluaa)
Lento Goa: 35€
Goalla 7 yötä: 35€ (tässä vähän säästettiin)
Juna Kerala: 35€
Kerala 6 yötä ja 5 paikkaa hyvätas. hotelleissa + taksikuski+kuljetukset: 227€
Lento takaisin Mumbai: 75€ (vkonloppuna kalliimmat)
Viimeinen yö Mumbai hyvätas hostel: 20€
Yht. n. 1000€ matkoihin. Käyttörahaa 2,5 vkon aikana meni 500€/henkilö (ruoat, kuljetukset, ostelut jne)
eli kokonaisuudessaan budjetti: 1500€

Paikkasuosituksia:

Mumbai, Colaban alue, Chowpatty beachilla auringonlaskiessa
Goa: Beach yleisesti, tämä paikka kaipaa enemmän tutkimista
Kerala: Houseboat (Alleppey) ja backwaters
Kerala: Munnar

Namaste.