Mistä sitten olen luopunut? Luopumista ja irtipäästämistä niin tekojen kuin ajatusten suhteen tapahtuu näköjään vaiheittain. Vanhat kuluneet, aikansa eläneet toimintamallit ja mielen kiinnikkeet tulee ensin korvata uusilla, jotta voimme päästä eroon niistä. Omalla kohdallani parisen vuotta sitten ravintoherätykseni alussa tämä koski luopumista ravintoaineuskovaisuudesta. Lisää luomua, superia, smoothieta..emästä, ravinteita ja mineraaleja kroppaan = todellakin! Luomua ja laatua - muulla ei ole väliä. Kun vuosia kadoksissa ollut kehoyhteys palasi todennäköisesti ravinnon puhdistamisen avulla sain yhteyden mieleeni, johon olin ennen täysin ehdollistunut. Mieli alkoi murtua. Se ei enää halunnutkaan samoja asioita, mitä se oli tavoitellut koko elämänsä. Se ei enää halunnut ylipäänsä tavoitella mitään (muuta kuin olemista/tervetttä). Se halusi vain olla ja nauttia - tästä hetkestä. Yhtäkkiä mieli olikin täysin hallinnassani. Sain kaiken mitä ajattelin (lähes kaiken). Sen, mikä resonoi suuremman kokonaisuuden kanssa. Sen, mikä lähti jostain syvemmältä. Sen, mikä veisi tietoisuuttani eteenpäin.
Reilun vuoden elin huippuvaihetta. Keho ja mieli olivat yhtä. Ne toimivat yhteispelissä, kunnes joku alkoi murenemaan. Mielen uudet uskomukset. "Pitäis" oli tullut takaisin. Uskomus, että minun tarvitsisi opiskellla lisää ravintoasioita, uskomuksesta, että raakaravinto on "oikea" ruokavalio tai "se juttu", uskomus, että minun pitää syödä vain raw foodia, uskomus, että minun pitäisi ylläpitää jotain roolia, jonka olen itse luonut, uskomus, että pystyn auttamaan ihmisiä, uskomus, että en pysty auttamaan ihmisiä, uskomus, että mähän tiedän jo kaiken/paljon/tarpeeksi, uskomus, että en tietäisi mitään. Uskomus, että teoillani on jotain merkitystä, uskomus, että teoillani ei ole mitään merkitystä, uskomus, että en ole mitään, uskomus, että olen kaikki.
Syvälle meni taas, mutta menköön. Haluan tässä postauksessa kuitenkin oikoa muutamia harhaluuloja ja myöntää keskeneräisyyteni. Joissakin postauksissa olen ollut ylpeä ja mieleni on ollut kiinnittynyt niin (raaka)ravinto- kuin henkisyysasioihin. Joku aika sitten jopa lähes häpesin entisiä kirjoituksiani, mutta sitten hyväksyin. Se oli todellisuuteni silloin ja uskoin niihin asioihin aidosti. Kaikki meni ja mene juuri niinkuin pitää ja toivottavasti opitte ja kasvatte rinnallani <3 Nyt on jälleen uusi todellisuus ja vain tietoisuuden paljastuminen (ei siis aika) näyttää, mitä seuraavaksi tulee.
Takaisin the Great Health Debateen, josta kuulin ystävältäni kuitenkin muutamia pointteja. Tässä tämänhetkisiä ajatuksiani ja jos ne edelleen ovat uskomuksia, niin ainakin parempia tai paremminkin vapaampia kuin edelliset.
- Ikuisuuskysymys on, että onko ihmiselle parempaa kasvis- vai liharuoka eli omilla termeilläni "vegeys vai sekous". Väittelyn yksi johtopäätös oli se, että kautta ihmiskunnan historian on syöty sitä, mitä ympäristössä on ollut tarjolla - sekä lihaa että kasviksia - ja molemmilla tavoilla lajimme on kehittyneet yhtä hyvin. Ei voi siis sanoa mikä ruokavalio suuntaus olisi paras.
Oma näkemys:
Lihaa? Sano kyllä mielelle. Olin ennen "laatuherätystä" kasvissyöjä enemmän ideologista ja ekologisista syistä = mieleni oli kiinnittynyt kasvissyöntiin ja uskomukseen siitä, että olin tiedostavampi ja parempi ihminen lihattomana. Nyt kannustan kaikkia kuuntelemaan kehoansa ja välttelemään kaikkea ulkoapäin tulevia uskomuksia, jotka ovat ristiriidassa kehomme signaalien kanssa. Yksittäinen ruoka-aine harvoin on ongelma, vaan huomio pitäisi keskittää kokonaisruokavalioon ja ruoan laatuun. Pollanin sanoin "Syö kasviksia, lihaa lisukkeena" toimii hyvänä ohjenuorana. Laadukkaat lihat ja kalat voivat siis kuulua ruokavalioomme tilanteesta riippuen ja tämä "sallivuus" tarkoittaa enemmänkin sitä ajatusta, että emme kiellä itseltämme mitään.
Lihaa? Ei/vähemmän keholle. Suolistomme sulattaa etenkin tässä tilanteessa parhaiten nestemäistä ruokaa - ja raa'at kasvikset/hedelmät ovat siinä mielessä parempi vaihtoehto. Ja nyt kun elämme tietoiseksi tulemisen aikakautta (kyllä, usko pois, vaikka et vielä tietäisi mitä se tarkoittaa), niin lihattomuus saattaa myös viedä meitä etenpäin henkisen kehityslinjamme suhteen. Uskon vakaasti, että kaikessa vaikuttaa karma eli ajatus siitä, että nykyinen tilamme on yhtä kuin menneisyydessä tekemiemme tekojen suhde. Jos syömme ruokaa, mikä ei kuormita ympäristöä ja aiheuta kärsimystä kenellekään, olemme karmisesti vapaampia kehittymään tietoisuuden tiellä. Olennaista olisi kuitenkin ehdottomasti ruoan laatu. Ikinä ennen ei ympäristössä ole ollut käytössä tällaista määrää vieraita aineita, kuin mitä nyt saamme ruoan (etenkin eläintuotteiden), veden, ilman, pesuaineiden jne, mukana.
- Daniel Vitalis oli kuulemma positiivisella tavalla erottuva haastateltava. Hän korosti, että sen sijaan että pyrkisimme hifistelemään itsemme viimeisen päälle superihmiseksi viimeisimpien superyrttien avulla, voisimme miettiä, miten tulevat sukupolvet pärjäävät täällä. Mitä jätämme heille jälkeemme? Hän korosti myös sitä, että voi olla edesvastuutonta suositella esim. raakavegaaniutta, koska siitä ei ole tarpeeksi kokemusta (esim. b12-vitamiinin saamattomuus luonnollisista lähteistä)
-Raakavegaaniuden puolestapuhuja Gabriel Cousens oli todennut, että ruokavalion tulisi tukea sen hetkisiä tavoitteita. Esim. kanamunien jne. eläinkunnan tuotteiden syönti voi häiritä henkisyyden kehittymistä.
Oma näkemys:
Kyllä. Kyllä. Kyllä. Täysin samaa mieltä, go Vitalis! Vastuu ympäristöstä ja jälkipolvista on meillä ja järjen käyttö on enemmän kuin sallittua. Kaikkien ei tarvitse olla superhifistelijöitä, jos he kuitenkin kiinnittävät huomioita suurimpiin kokonaisuuksiin (käytännössä kasvis- ja luomupainotteinen ruoka). Superterveyttäkin kuitenkin saa tavoitella, mutta se ei saa olla itse se juttu. Yleensä "se juttu", kyllä tulee itsestään esille, kun osaa pitää silmänsä auki ja on hyvässä seurassa :) Maailmaa pelastamme vapaana ja ensin pitääkin tavoitella sitä vapautta. Tarvitsemme myös näitä superhifistelijöitä, koska he ovat niitä, jotka herättävät massojen huomion.
Raakavegaaniutta tai vegaaniutta yleensä en myöskään itse suosittelisi varauksetta. Pitää olla todella paljon tietoa, jos sille tielle lähtee. Olen taas alkanut syödä silloin tällöin laatukalaa (vapaat järvikalat) sekä maistellut pari kertaa jopa riistaa. Raakamaitoa, luomuvoita ja juustoa syön myös silloin tällöin. Muutamat tuttavani syövät kananmunia ja riistaa jopa raakana :) Oma kokemukseni vahvistaa sitä, että ravinnolla voi vaikuttaa tietoisuuden kasvuun. Kun 7 vuotta sitten luovuin lihasta, koin saavani enemmän energiaa ylöspäin käytettäväksi (aivot, mieli). Kun siirryin raakapainotteiselle ravinnolle tämä energia senkuin lisääntyi ja sen ajan (muutama kuukausi) kun olin raakavegaani, olin henkisesti herkimmilläni. Se siis tuki tietoisuuteni kasvua tietyssä vaiheessa, mutta nyt koen, että tähän hetkeen toimiva "suuntaus" on olla vapaa kaikesta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että voi syödä, mitä kullakin hetkellä haluaa. Ravintoni koostuu kuitenkin enimmäkseen raakaruoasta, mutta joinain päivinä voin syödä myös kypsennettyä ruokaa (kuten itse tehtyä leipää) määrällisesti jopa enemmän kuin raakaa. Keho osaa jo tasapainottaa itseään ja pyytää sitten tarpeeksi tuoretta ja raikasta ruokaa entistä enemmän.
Tulikohan tässä myös vastaus raa'an ja kypsennetyn ruoan suhteeseen? Saattaa olla, että ensin pitää omaksua se ääripää, jotta ymmärtää keskitien. Jos lepsuilee alusta lähtien, esim. "syön enimmäkseen luomua, mutta käyn ehkä mäkkärissä kuitenkin salaa kerran viikossa.." tai "syön pelkkää kypsennettyä kasvisruokaa, mutta miksi oloni ei parane" -ajatusmallit ei välttämättä tuo tarvittavaa jämäkkyyttä prosessiin. Meidän tulee kehittää myös tahdonvoimaamme ja astua epämukavuusalueelle, you know :)Pointtini tässä ehkä se, että ei ole olemassa yhtä oikeaa ravintosuuntausta, koska muutumme jatkuvasti ja meidän tulisikin valita ravinto tämänhetkisiä tavoitteitamme tukevaksi. Jos ruoka tuntuu hyvältä, nautit elämästä ja sinulle jää paljon energiaa tärkeisiin asioihin olet oikealla tiellä. Mikään ei kuitenkaan estä sinua kokeilemasta eri juttuja. Emme opi tiedollisesti vaan oman kokemuksen kautta.
Mitkä ovat viimeisimmät luopumisen kohteeni niin ravinto- kuin henkisyyskirjojen/juttujen seuraamattomuuden lisäksi: unsubscribe napin painaminen erilaisilta uutiskirjelistoilta (kuten superpommittaja Kevin Gianni), mainittakoon, että Jaken listalta en luopunut :), tauon pitäminen yhteisöstä ja panostaminen läsnäoloon eli tähän hetkeen. Nettiä käytettäessä ja tehtäviä suorittaen se ei välttämättä ole helpointa...
Ja ei. Ravinto ei ole "se juttu. Ravinnon ja sitä kautta kehon puhdistaminen on yksi ja tärkeä väylä yhteyden saamiseksi mieleemme ja sen jälkeen aitoon itseemme. Se ei kuitenkaan ole se itse tarkoitus. Tarkoituksemme on avata kehomme - kuunnella OMAT ajatuksemme - tavoittaa unelmamme - kurkotella niitä - pilviin asti. Mitä sen jälkeen tapahtuu? Kokeile ja nauti, juuri tästä hetkestä :)
Kuva viime juhannukselta, terkkuja kaikille mukana olleille <3 Pikkasen on aurinkokuumetta, perjantaina lähtö :)
