Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

2.8.2011

Maanantai...

Viikko alkoi hieman epätavallisesti. Palasimme Lontoosta eräästä seminaarista, josta kerron myöhemmin. Takanamme jälleen mahtava matka, niinkuin kaikki elämä on koko ajan. Huonosti nukutun yön jälkeen ja lentokonenukkumisyrityksestä jumiutuneena poljimme lentokentältä kotiin. Muutama päivä aiemmin, olimme polkeneet kymmenen kilometrin matkan lentokentälle selässämme reput ja päällämme uimareissun tuloksena vain pyyhe + bikinit / kalsarit. Nyt poljimme ei niin freesinä takaisin - ja loppumatkasta huhuilimme kissavahtimme kadottamaa toista kissaamme Fannia, joka oli ollut nyt kaksi päivää kateissa.

Väsyttää, naurattaa, innostaa. Ollaan vaan ja otetaan vastaan, mitä ikinä elämä antaa, kun ei yritä, eikä estele. Eikä pidä estellä kyyneleitäkään. Pitkän Fannin etsintäreissun jälkeen illemmalla isäni soitti. Siskoni ei pystynyt kertomaan suru-uutista. Vanhin kissamme, Mimosa oli jouduttu lopettamaan viikonloppuna. Kahdesti leikattu kasvain oli mennyt pahemmaksi, eikä enää kannattanut operoida. Kerroin Mimosta täälläkin vielä toukokuussa. Mimosa oli meillä 9 vuotta - viimeiset kaksi vuotta siskoni hoivissa. Hän on kokenut pitkän matkan kanssani - eikä se aina ole ollut helppoa. Olemme kuitenkin aina tehneet parhaamme. Antaneet niin hyvää hoitoa, kuin kussakin elämäntilanteessa on osannut. Tänään pidämme muistotilaisuuden.

R.I.P kaunis Mimosa


Konkreettinen kuolema aina koskettaa, vaikka tietääkin, että tietoisuus on ikuinen. Vaikka tässäkin tapauksessa tiedän, että Mimolla on nyt paljon parempi olla, kissan poislähtö silti surettaa. Ajatukset ja tunteet menevät kaikkiin niihin aikoihin, mitä olemme yhdessä kokeneet. Elämään, joka ei ikinä tule takaisin. Elämään, jolla on ollut tärkeä tarkoitus. Elämään, joka ei ikinä pysähdy. Totean, että eläimet auttavat meitä rakastamaan, näyttämään tunteita ja olemaan läsnä. Ja vahvistamaan oikeaa aivolohkoa. 

Havahtuminen hetkeen. Ovikello soi. Sisälle juoksee Fanni kovaa vauhtia. Onko käytävässä ketään? Onhan siellä, naapuri hieman taaempanana. Fanni oli ollut ulko-ovella pyytämässä epätoivolla sisälle. Hämmennys jatkuu. Pitäisikö tästä nyt iloita? Kyllä. Kaikesta voi iloita. Montaa asiaa voi vapaasti myös surra. Elämä elää kauttamme. Sen kaikki ilmentymät eläimistä ihmisiin, ilon tunteista kärsimykseen on samasta lähteestä kaikki. 

Sisälläni kasvava helmikuussa päivänvalon näkevä uusi elämän ilmentymä on kokenut kyllä jo kaikenlaista.

13 kommenttia:

  1. Wau! Elämän koko kirjo, syntymä ja kuolema, ilo ja suru, kadottaminen ja löytäminen. Aina ei ole helppoa pysyä avoimena ja hyväksyä tapahtumia tai tunteitaan. Mutta sitähän täällä ollaan oppimassa. Kaunis kuvaus varmasti sekavasta olotilasta. R.I.P. Mimosa. Eikä yhteys katkea siihen, että fyysinen keho kuolee. Itse koen usein yhteyden 5 vuotta sitten menehtyneeseen kissaani. Se oli täällä maan päällä ollessaan aina mukanani meditoimassa, tekemässä reikiä ja antamassa hoitoja ihmisille - ja nyt toisesta ulottuvuudesta ohjaa minua edelleen. Ehkä Mimosasta tulee sun parantajaopas.

    Ja ONNEKSI OLKOON! Ihana uutinen. Uusi tietoinen ja vapaa ihmislapsi on kehittymässä. <3

    VastaaPoista
  2. Mieletöntä, mietin eilen illalla blogiasi ja mielessä käväisi ajatus, että oletkohan raskaana. Mistä se tuli? Ja sitten täällä oli tällainen uutinen. Onneksi olkoon!

    VastaaPoista
  3. Olen pahoillani MImosan poismenon johdosta;lemmikin menetys koskettaa aina. Oma vanha Otto-kissani ,joka on Helsingissä poikani hoidossa,on jo 17 v.ja vaikka se onkin terve,on siitä huoli kun se on jo tuon ikäinen.
    Ja ihana uutinen;oikein helppoa raskausaikaa!

    VastaaPoista
  4. Voi mikä tapahtumien ketju... Kaunista, surullista ja toisaalta niin lohdullista yhtä aikaa. <3 Elämä on ihmeellistä ja ihmeellisen kaunista. Olen pahoillani Mimosan lähdöstä ja iloinen siitä vielä piilossa olevasta uudesta elämästä!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista ja onnitteluista. Lisää tekstiä tulossa aiheeseen liittyen - kun tulee :)

    VastaaPoista
  6. Onnea Heidi! Ihana juttu, kiva olisi vaihtaa kuulumisia jossain vaiheessa :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos Anskku. Juu Angel, eiköhän nähdä pian :)

    VastaaPoista
  8. Iloa ja surua elämän virrassa...Onnea ja ihanaa odotusaikaa!

    VastaaPoista
  9. Parhaita päiviä Mimosalle kissojen taivaaseen ja ihania hetkiä uuden elämän odotukseen :)

    VastaaPoista
  10. Ilot ja surut tuntuvat aina kulkevan käsi kädessä. Lähemmäs kolme vuotta sitten, juuri kun olin saanut tietää odottavani lasta, koiramme jouduttiin lopettamaan. Se jotenkin havahdutti huomaamaan, miten kaikki elämässä on kovin väliaikaista.

    Ja oikein paljon onnea! Lapsen kanssa koko maailman näkeen aivan uudella tavalla :)

    VastaaPoista
  11. Koskettava kirjoitus elämän koko kirjosta. Mimosan poismenosta pahoittelut ja uuden elämän kasvusta onnittelut.

    VastaaPoista
  12. niin surullista. omien kissojen kuolemat muistuu mieleen tai pikemminkin sydämeen... :´( yksi heistä kuoli muutama kk ennen poikani syntymää. Sateenkaarisillan takana tavataan :)

    Ja toisaalta, ihana vauvauutinen! <3 onnea ja voimia odotukseen :)) kirjoittelethan tänne myös raskausaiheisia juttuja "tietoisemmasta näkökulmasta" ;) - en ole vähään aikaa blogiasi seurannut, joten en tiedä jos jo oletkin.

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...