Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

7.8.2011

Kaksi maailmaa

Elämme kahdessa maailmassa. Toinen elämä on mielessä ja toinen sen takana. Suurin osa elää mielen maailmassa. Tällöin tulkitsemme näkemäämme ja kokemaamme mielemme kautta. Mielemme, joka on alkanut rakentumaan lapsesta lähtien, sisältäen elämän ilot, surut, traumat, epäonnistumiset, onnistumiset, kehut, haukut, toimintamallin pyrkiä aina vaan parempaan, toimintamallin masentua pikkujutuista, toimintamallin reagoida ihmisten sanomisiin, miljoona uskomusta millainen "hyvä elämä" on ja siitä, "millainen minun pitäisi olla". Mielelle et ole ikinä tarpeeksi. Vastustat itseäsi ja tätä hetkeä. Syytät muita huonosta olostasi ja asioista, joita sinulle tapahtuu. Pyrit vahvistamaan mieltäsi eri aikakausina ja elämänvaiheina eri asioiden kautta, yleensä ulkoisten rakenteiden, kuten perheen, ystävien, ryhmien ja työn kautta. Mitä turvallisempi ja stabiilimpi elämä - sen parempi elämä. Toisten mieli taas ei halua ikinä olla paikallaan. Mieli haluaa pysyvyyttä ja vahvistusta siihen toimintamalliin, mitä se pitää itsenään - muista erillisenä. Mieli haluaa olla tietynlainen ja hakeutuu tilanteisiin ja ihmisten seuraan, joka tukee sen uskomuksia itsestään. Kaikki muutos pelottaa, eikä sitä pidetä edes vaihtoehtona.

Elämä mielen vallassa, on elämää sätkynukkena. Se on reagointia jatkuviin ympäristöistä tuleviin ärsykkeisiin ja elämistä ajatusten ja tunteiden hallitsemana. Ihmiseltä puuttuu tieto kahdesta elämän peruskysymyksestä: Kuka minä olen ja miksi olen täällä? Jos näihin kysymyksiin ei tiedä vastausta, niin ei ole ihme, että turhauttaa ja tätä turhautumista paetaan kaikenlaisiin hetkellistä mielihyvää ja mieltä vahvistavien asioiden pariin. Turhautuminen ei kuitenkaan ole huono asia - päinvastoin. Emme vain tiedä sitä ja siksi toimimme ohjelmoidusti: Toistamme samat rutiinit ja käyttäytymismallit uudestaan ja uudestaan ja olemme aina samassa lähtöpisteessä. Missä on toinen tie vai onko sitä olemassakaan?

Toinen tie on ajoittaisessa tyhjyydessä. Se on siellä, jossa "et ole mitään" mielesi mielestä. Se on tilassa, jossa olet menettänyt jotain, joka ennen merkitsi sinulle jotain. Menetys voi olla suuri tai pieni, konkreettinen tai vain mielen ehdollistuman purkautuminen. Vanha elämä on pakko jättää, jotta uudelle olisi tilaa. Ja annamme uudelle tilaa hetkellisessä tyhjyydessä, joka voi tuntua hyvinkin ikävältä. Tietenkään emme tiedä, että "tyhjyys on ajoittain se juttu", onhan meitä koko elämä opetettu välttämään kynsin ja hampain kaikkea kärsimystä. Siksi on helpompi sulkea silmät ja ottaa mieltä turruttavia aineita, kuin vain elää läpi tuskan tunteet.

Muutos mielestä mielen taakse harvoin tapahtuu hetkessä. Kokemukset uudesta tietoisuuden tilasta voivat olla toki spontaaneja, ilman minkäänlaista yritystä edeltäviä tai sitten esim. meditaation kautta koettuja. Kun kokemus on tarpeeksi vahva ja aidosti tiedämme, että se on enemmän totta kuin mielen maailma, alkaa tietoinen prosessi. Ennen et ehkä tiennyt, että on mahdollista vaikuttaa siihen, miten maailmaa ja elämää kokee, mutta kun siitä on selkeitä kokemuksia, impulssi kohti uutta lähtee yleensä käyntiin. Tällä matkalla meidän tulee oivaltaa ehkä triljoona kertaa, että olemme jo perillä. Tällä matkalla meidän tulee kohdata syvimmätkin pelkomme ja kieriä välillä kuopissa. Ero entiseen on kuitenkin selvä. Emme ole pelkomme, ajatuksemme ja tunteemme, vaikka ne ajoittain vielä tuntuvatkin ikäviltä. Kun niiden annetaan nousta pintaan vapaasti, ne lähtevät. Tarkkailemme niitä tietoisesti ja hyväksymme itsemme täysin. Kaikki ovat osa tietoisuuden paljastumisprosessia, niin hyvät kuin huonot hetket, kunhan osaamme katsella niitä hieman etäämmältä.

Elämä mielen takana ei siis ole tunteetonta ja ajatuksetonta. Mielen taustalla asuva tarkkailija pystyy näkemään ja kokemaan elämää samalla tavalla kuin mielestä käsin katsottuna erona se, että se pystyy näkemään myös mielen. Se ei samaista enää itseään mieleksi ja vaikka ajoittain näkisi vielä identiteettiinsä sidotut pelot sen toiminta lähtee niiden takaa, tilanteen mukaan uudenlaisesta rauhasta, ilosta, jopa ekstaasista, rohkeudesta ja vapaudesta olla yhtä kaiken kanssa. Tietoisuudessa eli vapaudessa ei ole omia asioita. Siellä on aina suuremman kuin pikkuminän asiat kyseessä. Siellä ei kysytä "Mitä minä hyödyn tästä". Siellä ei kysytä "Olenko valmis" tai ""Uskallanko varmasti". Siellä yksinkertaisesti ei ole kysymyksiä.  Siellä on ikuinen rauha, vaikka ympäristössä olisi täysi kaaos. Kun toimintamme lähtee tuosta tilasta käsin, ajatuksiimme ja tekoihimme ei vaikuta menneisyyden taakka, tulevaisuuden odotukset ja miljoonat uskomukset. Tietoisuudessa on aina tämä hetki ja tässä hetkessä, läsnäolossa, tietää aina mitä on tehtävä.

Mikäli haluamme pysyvästi asua mielemme takana, meidän tulee vastata elämälle jatkuvasti "kyllä". Meidän tulee tahtoa sitä enemmän kuin mitään muuta ja jo tämä seikka karsii monia. Monet haluavat vain henkisiä kokemuksia, laajempaa tietoisuutta ja lisää onnellisuutta elämään. Omat halut ja tarpeet ovat vielä tärkeämpiä, kuin niistä luopuminen. Paljosta siis täytyy uskaltaa luopua - kuten omasta identiteetistä - mutta palkinto on sen arvoinen. Siitä, mistä juuri sinun tarvitsee luopua ei tarvitse tässä hetkessä tietää. Asiat kyllä heitetään eteesi heti kun aidosti on valmis.

Kun tulemme tietoisiksi, otamme vastuun koko elämästä käsiimme. Otamme vastuun siitä, miten toimimme, kun pystymme näkemään, mistä ajatuksemme ja tunteemme lähtevät. Ennen emme tähän pystyneet, vaan olimme sätkynukkeja. Ajatus/tunne-->automaattinen toiminta. Nyt: Ajatus/tunne-->tietoinen toiminta/toimimattomuus. Kun toiminta lähtee tietoisuudesta, on se aina hyväksi suuremmalle kokonaisuudelle ja näin vastuu kaikesta elämästä tulee automaattisesti käsiimme.

Mielemme on täytynyt ensin vahvistaa ja eheyttää, jotta se olisi valmis "to the next round" - eli elämälle, tietoisuudelle ja vapaudelle antautumiseen (jotka kaikki ovat synonyymeja). Tietoisuudessa olemme kaikki yhtä, eikä siellä ole mitään omaa. Oivallus on suurimmista suurin, kun sen oikeasti kokee. Jatkuva valmius muutokselle ja vanhasta irtipäästämiselle on avain menestykseen. Eikä meitä syyttä herätellä juuri nyt.

Lisää aiheesta Katariinan blogissa

Vapaus-akatemian paikallistapaamiset nyt myös Turussa ja Hkissä. Ks. blogini Ajankohtaista - sivupalkki!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...