Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

17.7.2011

Uutta ovea kohti

Me monet monet ihmiset hurahdamme näinä aikoina ravinnon ja kehon puhdistamiseen ja terveystietoisuuteen ja otamme niihin liittyviä asioita osaksi uutta elämäämme. Kun kehomme alkaa puhdistua, aineenvaihdunta oikeasti toimia, tukokset ja kuonat pääsevät poistumaan ja energiaa vapautuu oikeasti elämälle saamme paremman fyysisen olon ja aivojen puhdistuessa yhteyden ensimmäistä kertaa mieleemme. Mistä tässä elämässä olikaan kyse? No tuskin ainakaan siitä laatikkoelämästä, mitä ennen elin? Elämää täynnä mielen luomia kuvitteellisia rajoitteita, uskomuksia siitä, millainen "hyvä" elämä on ja siitä, millainen ihminen minä olen ja miten minä pärjään, menestyn ja miten minut huomioidaan. Minäkeskeinen elämä, jossa elimme ei edes omien vaan muiden päähämme iskostettujen halujen, tarpeiden ja uskomusten vietävänä on ollut kuitenkin tärkeä evolutiivinen kehitysvaiheemme, joten siitä on hyvä olla kiitollinen. Tässä ajassa se ei kuitenkaan palvele enää ketään. Se on tuonut paljon hyvää, kuten moraalin ja järjen kehityksen, mutta myös ihmislajia ja maapalloa tuhoavan käyttäytymisen ja teknologian.

Kun tietoisuutemme laajenee, ymmärrämme, että voimme oikeasti vaikuttaa niin kehoomme kuin elämäämme. Kärsimys ja hetkellinen pako (=mielihyvien tavoittelu) jää pois ja tilalle tulee hetkessäelämisen nautinto, uusien tilanteiden ja ihmisten avoin kohtaaminen ja yleensäkin avoimuus uudelle todellisuudelle. Ympäröivä maailma, jota olemme ennen objektiivisesti tarkkailleet on ennen ollut subjekti, mutta nyt kaikki kääntyy toisinpäin! Tajuamme, että luomme maailmaa sisältäkäsin ja maailma itsessään on neutraali = objekti. Luomme todellisuutta sisältäkäsin. Subjekti-objekti - vaihdos on elämän mullistava juttu!

Kaikki kärsimys johtuu siitä, että samaistamme jotkut asiat omiksemme ja identiteetiksemme ja ainoastaan se estää meitä elämästä täysin vapaana. Kun muutama identiteettiimme sidottu asia, kuten uskomus siitä, että "emmäosaa" tai "emmä tiedä tarpeeksi" tai toisinpäin "tiedän jo tarpeeksi" lähtee identiteetistämme eli subjektista lentoon, tajuamme, että jatkossa kyse on tahdosta. Tahdosta luopua kärsimystä aiheuttavista asioista, jotka ovat erillisessä minäkuvassa. Henkinen matka on alkanut. Etsimme apua kirjoista ja lukuisista henkisistä keinoista ja meditoimme, jotta kaikki ikävät asiat lähtisivät minusta mahdollisimman nopeasti pois.

Valitettavasti yrittämällä emme voi vapautua mielestämme etenkään, jos motiivina on oma parempi olo. Voimme vapautua siitä vain, jos kohtaamme joka hetki avoimena todellisuuden ja todella haluamme vapautua. Meidän tulee haluta vapautta enemmän kuin mitään muuta ja oman identiteetin kuristaminen tekee tietenkin kipeää. Myös mielemme voi näennäisesti haluta täyttä vapautta, vaikka sydän sanoisi, että "tahdon oikeasti vielä menestyä". Siksi et voi tehdä mitään vapautumisesi eteen - vain tarkkailla "kuka puhuu". Kun vapautuminen ja antautuminen uudelle lähestyy, se yleensä tarkoittaa jälleen kerran vanhasta luopumista. Uuden ja vapaamman (mutta ei täysin vapaan) elämän kivat jutut saattavat alkaa tuntumaan epämukavilta. Voimme huomata, että luopuessamme vanhasta roolistamme, omaksuimme uuden - toki paremman - mutta silti: roolin. Tämä rooli voi esiintyä esim. yltiöpositiivisuutena, liiallisena avoimuutena, auttajana (koska itsekin saan siitä jotain), jopa teennäisenä rauhallisuutena, liekittäjänä. Sillä tavalla, millä sinä määrittelet itsesi. Uuden roolin omaksuminen saattaa olla tärkeä - jopa välttämätön vaihe, jotta pääsemme vanhasta minästämme/roolistamme kokonaan eroon. Ego tulee hyväksyä kokonaisuudessaan, niin hyvässä kuin pahassa. Kuten varmaan ymmärrätte, tarkoitus on kuitenkin elää täysin ilman rooleja ja naamareita. Ego ei tietenkään pidä roolittomuudesta, identiteetin riisumisesta. Se elää niistä. Se sätkyilee viimeiseen asti, vaikka uusi tyhjyys on sokaisemassa sen.

Mitä on silloin, kun ei ole mitään, mille elää? Mitä on silloin, kun edessä on ei mitään? Luulinhan jo avanneeni oven, näkeväni valon ja olevani perillä. Kaikki oli selvää ja täydellistä, mutta nyt kävelen uudessa tunnelissa, eikä mikään ole enää varmaa. Edessä oleva ovi on melko raskas ja välillä yritän avata sitä. Ei ole voimia. Tahtoa sitäkin enemmän. Mistä voisin vielä luopua? Mille voisin vielä antautua? Paljon ovia on avattu ja saatu toivoa ja jopa täysin uusi elämä. Mutta elämä ei näköjään pysähdy, vaikka välillä se antaa mahdollisuuden levätä välietapeilla. Ei ole järkeä jäädä paikoilleen - jopa nautiskelemaan. Olemme täällä töissä, evoluution palveluksessa. Useimmat enimmäkseen fyysisesti, toiset enemmän henkisesti. Kaikki ovat tärkeitä, mutta tässä ajassa tarvitsemme jykevämpiä aseita, kuin mitä on tarjolla. Järjellä on ollut tärkeä tehtävä kehittyä. Nyt meidän tulee ylittää se, jotta voimme sisällyttää sen. Käyttää sitä työkaluna ilman, että se hallitsee meitä. Tarvitsemme lisää tietoisuutta ja vapautta. Menemme jälleen kohti uutta todellisuutta ja maailmankuvaa, vaikka mukavalta se ei aina tunnu. Kop kop.

5 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista pohdintaa!

    Luultavasti oleellisinta ja samaan aikaan haastavinta on saada välimatkaa siihen, missä on eniten kiinni, eli "omaan" rooliin ja kaikkeen mitä siihen on samaistanut. (Liisaan tai Villeen tai mikä kehon nimi onkin.) Olen sellainen ja tällainen, ajattelen niin ja näin, teen sitä ja tätä jne...

    Kuka on se joka ajattelee ajatuksia? Ei aivot vaan tietoisuus. Kuka se on joka tuntee kehon kautta? Ei Pekka tai Maija vaan se aineeton, ikuinen, joka tällä hetkellä asuu kehossa nimeltä Pekka tai Maija mutta ei ole se.

    Maailmassa on 6 vai jo 7 miljardia roolia, joista jokainen on omalla paikallaan eikä kenenkään paikka ole sen arvokkaampi tai vähemmän arvokas kuin kenenkään toisen.

    Valtameri muodostuu pisaroista, joista jokainen kuuluu kokonaisuuteen.

    Lienet kuullut tarinan apinasta, joka alkoi kuoria banaaninsa sen sijaan että olisi syönyt sen kuorineen.

    Muut apinat näkivät ja tekivät saman perässä.

    Pointti tässä tositarinassa on se, että hetken päästä apinat muilla saarilla alkoivat tehdä samoin ilman että yksikään apina olisi uinut satojen kilometrien päähän näyttämään kuorimisen mallia.

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa :) Oon tosi iloinen, että olen saanut lukea mielenkiintoista blogiasi reilun viikon verran. Eksyin tänne muistaakseni googlettamalla ayurvedaa tai jotain. Tuntuu, et huikea määrä näistä asioista joista kirjoitat/olet kirjoittanut on ajankohtaista omassa elämässä ja kolahtaa kunnolla. Mieletöntä! :)

    VastaaPoista
  3. Neitonen: Kyllähän tässä kollektiivista heräämistä on havaittavissa ja kun ihmiset alkavat havahtumaan ja heräämään niin sitten onkin vuorossa heidän yhdistyminen, jotta tietoisuus tiivistyy ja laajenee. Evolutionary community on tarkoitetty väyläksi mahdollistaa tämä yhdistyminen koko pallomme alueella.

    Riina: Kiva kuulla. Hienoa, että tekstejä ymmärretään vähälläkin "lukukokemuksella", vaikka en ehkä olisi itse ymmärtänyt läheskään kaikkea vielä pari vuotta sitten :) Niinhän se on, että se tietoisuus, joka on sama meissä kaikissa ymmärtää sen, minkä se jo tietää.

    VastaaPoista
  4. Minuudesta ja egosta luopuminen on varmasti yksi ihmisen vaikeimmista tehtävistä. Kuinka (ja miksi) olla jotain muutakuin olen aina tämän maallisen vaelluksen aikana ollut?

    _Minä_ olen nyt vuoden verran pähkäillyt tätä vakavasti ja täytyy sanoa, että josko alussa homma oli palkitsevaa ja helppoa, niin koko ajan homma on muuttunut vaikeammaksi.

    Tiedän kyllä mitä kaikkea pitäisi tehdä päästäkseni "seuraavalle tasolle", mutta samaan aikaan kysyn itseltäni, että onko tämä sittenkään jotain peliä jossa täytyy leveloida? Tai olenko sittenkään valmis nousemaan tasoja, yritänkö vain koska kuvittelen sen johtavan onnellisuuteen? Miksi en ole onnellinen jo nyt? Mikä estää? Olisinko onnellisempi, jos en miettisi näitä asioita? Miksi aloin miettiä näitä asioita? Mitä on onnellisuus?

    Pelkkiä kysymyksiä, ei vastauksia.

    Tästä syystä ihmiset kuten minä seuraavat guruja, menevät halailemaan Ammaa, kuuntelemaan Lamaa tai lukevat blogiasi. Josko joku voisi jonkun oikopolun tarjota.

    Mitä mieltä Sinä olet, voiko?

    VastaaPoista
  5. Valokaari: Hyvä kysymys pohdittavaksi tai lähinnä siihen, miten vastauksen voisi toiselle välittää ilman, että vaikuttaisi vähättelevältä/"auktoriteetilta", joka tietää "mikä on totta".

    Mutta tosiaan. Etsiminen voi muuttua vakavaksi ja raastavaksi, jos samaistaa itsensä etsijäksi. Tarvitsemme vain oivalluksen "olen jo perillä", hieman tukea lähipiiristä = mahdollisesti rohkeutta astua uusiin piireihin, joissa muiden, jo löytäneiden ihmisten avulla emme enää jää kiinni etsimiseen. Tilat ja tasot voidaan myöskin unohtaa, koska niitä miettiessä emme ole ikinä läsnä.

    Väheksymättä Ammaa ja meditaatiota tai mystisiä oppeja haluan aidosti kertoa, että vaihtoehto etsimiseen on olemassa - jos siis oikeasti haluat löytää aidon itsesi. Se voi olla pelottavaa mielelle. Etsiminen on tavallaan turvallista.

    Enpä nyt tähän hätään muuta osaa sanoa kuin http://www.evolutionarycommunity.com/vapaus-akatemia/vapaus-akatemia/

    Lämpimästi tervetuloa löytämään!

    Olethan tutustunut jo muiden jäsentemme esittelyihin? Monesti myös pitkän aikaa etsineiden on ehkä vaikeinta luopua siitä...mieli kiinnittyy ja haluaa uskoa mihin vaan!

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...