Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

9.7.2011

Mielenkiinnoton kumppani

Vaikka keskityimme vapausaiheisessa retriitissä enimmäkseen laajempaan kontekstiin eli itsemme ulkopuolella oleviin asioihin,  yhtenä päivänä pidimme hautajaiset. Hautasimme oman identiteettimme eli asiat, jotka määrittävät itsemme sen verran, kun niitä pystyi nousemaan tietoisuuden valoon sillä hetkellä. Mielihän ei siitä tykännyt lainkaan, vaan vastusti viimeiseen asti. Omalla kohdallani jo lukuisat erityiseen ja erilliseen minään liittyvät käsitykset ja määritelmät, jotka ovat vaikuttaneet ja rajoittaneet lähes koko elämääni ovat nousseet tietoisuuden valoon viimeisen parin vuoden aikana. Mutta eivät ne kaikki sieltä hetkessä tyhjene. Mörköjä on kaapissa - meillä jokaisella. Kuitenkin se, miten niitä käsitellään on oleellista. Useimmissa terapioissa ja jopa henkisissä parannuskeinoissa niissä "möyritään" ja niihin keskitytään ja ne jäävät jopa vuosiksi "päälle". Toinen tapa, jota me käytimme on läsnäoleva keskustelu, jossa ei ollut mitään pyrkimystä. Käytimme toisiamme peileinä ja olimme avoimia sille, mitä on tarkoitus nousta. Kun erilaiset asiat eri ihmisillä oli nostettu hellästi tietoisuuden valoon - usein kyynelien saattelemana - oli aika keskittyä jälleen oleelliseen eli tähän hetkeen. Näin "mörkö" ei saanut voimia, vaan unohtui saman tien. Näinkö helppoa se on?

Oleellista on se, että emme pysty tekemään tätä harjoitusta yksin tai ainakin luulen, että se on melko hankalaa. Juuri toisten ja etenkin läsnäolevien ihmisten käyttäminen peilinä on huomattavasti tehokkaampaa. Mitään ei tietenkään pakoteta tulemaan ulos, mutta jos ihminen on valmis ja tahto vapautua on suuri, on purkauskin yleensä väistämätön. Tuossa harjoituksessa konkretisoitui jälleen se, että olemme kaikki yhtä. Kun yhtä ihmistä "haastateltiin", niin esiin nousseet asiat saattoivat herättää voimakkaita reagtioita ihan toisissa ihmisissä. Tajusimme kerta kerran jälkeen, että kun puhumme toiselle, puhumme tosiasiassa itsellemme. Kun sanomme toiselle: "Uskalla olla heikko", tarkoitamme usein samaa myös itsellemme. Kun sanomme toiselle: "Rakastan sinua", tarkoitamme usein "Rakastan itseäni". Toinen henkilö vain herättää sinussa sen, mitä jo olet ja näin usein kuvittelemme, että rakkaus tulee ulkopuolelta.

Yksi asia, mikä omalla kohdallani on viime vuosina noussut esiin on lapsuudesta peräisin ollut käsitys siitä, että olen vahva ihminen. Viime vuosina olen tiedostanut sitä jonkin verran, mutta kyllä sitä edelleen on jäljellä. Lopulta sekin murtui kyseisessä harjoituksessa ja prosessit jatkuivat vielä kotona. Tietoisuuteeni nousi kumppanini avulla lukuisia asioita, jotka olin kieltänyt pitkään itseltäni. Toimintamallit paljastuivat tilanteessa, jossa niitä ei pystynyt peittämään. En lähde tarkemmin erittelemään kyseisiä valheellisia malleja, mutta sen verran voin sanoa, että tietyt ihmiset (ei kumppanini) ovat vedonneet mieleeni ja olen käyttäytynyt alitajuisesti heidän seurassaan siten, että mieleni on saanut vahvistusta ja pönkitystä. Tämä on sama kaava, kuin perinteisesti parisuhteissa: Valitsemme osin tiedostamattamme kumppanin, joka pönkittää meidän egoamme. Vahvat miehet valitsevat heikomman naisen ja toisinpäin. Jos tietoisuuteemme jossain vaiheessa suhdetta tulee se ymmärrys, että "en olekaan mieleni/vahva/heikko", illuusio murtuu. Tällöin, emme ehkä tarvitsekaan toista osapuolta toimimaan vastapainona. Meissä onkin molemmat puolet itsessämme, vahvuus ja heikkous ja jossain vaiheessa voimme ymmärtää, että "meissä onkin jo kaikki".

Mitä sitten, kun oivallamme olevamme kaikki. Mihin sitten kumppania tarvitaan? Voimme rakastaa kaikkia ihmisiä ja asioita tasavertaisesti, eikä rakkaus ole sidottu tiettyihin kohteisiin. Tässä vaiheessa elämä ja evoluutio voi astua peliin. Mutta niillä ei ole enää mitään tekemistä mielihalujesi kanssa. Toisin sanoen sinut ohjataan sellaisen kumppanin luokse, joka ei ole mielenkiintoinen! Kumppanisi on se, jossa näet itsesi ja jota voit aidosti käyttää peilinä. Mieltäsi ei enää tässä vaiheessa ole tarvetta vahvistaa, vaan se on työnnetty syrjään. Mistä sen sitten tietää, että hän on se oikea (ja tarkoitan tietenkin tällä hetkellä oikea)? Sen vain tietää. Ei ole vaihtoehtoa. Mielesi ehkä koittaa jopa vastustella, mutta elämän ja evoluuton voimalle ei mahda mitään. Kyllä, kumppanini on mielenkiinnoton, mutta juuri sen vuoksi hän on kaikki ja auttaa minua ilmentämään yhä enemmän sitä, mitä jo olen. Kiitos.

4 kommenttia:

  1. Ihan mieletön, eikun siis Mielekäs kirjoitus...! :))) lukaisin juuri ja ainakin näin alkuun ihan sanaton! :) Kiva että sain lukea tämän.

    VastaaPoista
  2. Mieletön ehkä parempi ilmaus :) Eipä kestä!

    VastaaPoista
  3. Mieletöntä. ;) Kiitos ajatusten jakamisesta.

    VastaaPoista
  4. Tämän olen tiennyt kumppanista, mutta nyt vasta ymmärsin sen. Kiitos!

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...