Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

23.5.2011

Elä, älä etsi

Olemme oppineet pienestä pitäen kiinnittymään aikaan. Erilaisten asioiden odottaminen tarkoittaa samaa kuin haluaminen. Meitä on opetettu odottamaan/haluamaan viikonloppua, koulupäivän- tai tunnin loppua, kesälomaa, kesätyötä, opiskelun alkamista, seuraavaa kesää, juhannusta, opiskelujen päätöstä, uutta työpaikkaa, ulkomaan matkaa, parempaa työpaikkaa, vielä parempaa työpaikkaa, parempaa vartaloa, parempaa oloa, parisuhteen löytämistä, naimisiinmenoa..."Sitten kun kaikki tavoitteet ovat saavutettuja, niin olemme saavuttaneet tavoitteemme". Varsin omituinen lause. Ihan kuin tavoitteet tai haluaminen sitten loppuisivat. Päinvastoin. Ihmismielen hallitseva ominaisuus viimeisen 300 vuoden aikana on ollut se, että se haluaa aina vaan lisää. Vaikka kuinka se saisi erilaisia asioita ja saavuttaisi tavoitteita, niin mikään ei riitä. Tämä on oikeasti loppumaton prosessi, jos siinä prosessissa päättää elää.

Tietenkään emme voi yhtäkkiä päättää, että "emme enää halua mitään". Ensin pitää oppia haluamaan, jotta sitten, kun on saanut tarpeeksi voi päästää siitä irti. To become somebody from nobody to become nobody again to be really somebody. Romahdus hetkeen voi olla mieletön muutos verrattuna entiseen "sitten kun" -elämään. Uusia ongelmia syntyy kuitenkin tässäkin maailmankuvassa. Vaikka havahdumme siihen, että ongelmat ovat mielessä ja kaikki on täydellisesti juuri tässä ja nyt olemme entisen maailmankuvan ilmentyminä usein kahlittuna vaikeissa asetelmissa, kuten epätyydyttävässä työssä tai parisuhteessa. Jos parisuhteen toinen osapuoli elää sitku-elämää ja toinen menee toiseen suuntaan niin suhteella ei ole välttämättä hohdokas tulevaisuudenennustus. Luopuminen vanhasta on äärimmäisen tuskallista mielellemme, joka on rakentanut itsensä ennen arvostamiensa asioiden ja mielikuvien varaan. Eikö menestyminen olekaan se juttu, vaikka olen vuosia tavoitellut sitä? Eikö ystäväpiirin, perheen ja uran rakentaminen olekaan se elämän tarkoitus?

Vaikka alamme joukoissa saada seuraavien maailmankuvien ja uuden todellisuuden tuomia välähdyksiä ja kokemuksia läsnäolosta ja sen voimasta ovat ympäristöstä tulevat sekä vanhaan elämään että uuteen elämään liittyvät ärsykkeet kuitenkin vielä vaikuttamassa emmekä ole vielä niin vahvoja, ettemme pystyisi ignooraamaan niitä, vaikka kuinka haluaisimme. Läsnäolosta käsin pääsemme käsiksi aitoihin tunteisiimme, jotka ovat entisessä elämässä olleet visusti piilossa. Mitä? Minullako pelkoja? En tunnusta - tai tunnustan ja mieli toteaa, että olenpa vielä keskeneräinen. Koska käytössämme on kuitenkin vanhat toimintamallit näitä tunteiden käsittelyä varten alamme joskus / usein etsiä niille poispääsyä henkisyydestä. Kun vain meditoin ja luen ja keskityn henkiseen materiaaliin, niin pääsen taas rauhaan. Nooot. Tämä on uusi sitten kun! Aina kun etsimme emme voi löytää. Lue uudestaan. Aina kun etsimme emme voi löytää. Jos koitamme tietyin metodein muuttaa tilaamme, niin mieli on aina mukana prosessissa. "Sitten kun pääsen rauhaan". Voimme saada hetkellisen rauhan tilan, mutta entäpä sitten kun ikävät tunteet taas nousee pintaan? Ne ovat vain tiloja, ne eivät ole sinä! Meditaatio on todella hyvä työkalu tietyn aikaa - sen aikaa, kun emme pysty olemaan itsemme kanssa hiljaa kymmentä minuuttiakaan = been there!! Meditoi siis siihen asti, kun pääset luonnollisesti ja helposti hälisevistä ajatuksista rauhan tilaan tai kun saat läsnäolon kokemuksen (voi saada myös ilman meditointia). Mutta sitten kun olemme vaiheessa, jossa meditaatio tuntuu vähänkin suorittamiselta, on syytä tarkastella asiaa uusiksi.



Oletteko muuten huomanneet, että vedämme puoleemme ihmisiä, jotka kannustavat meitä eteenpäin juuri siinä vaiheessa kun olemme? (luonnollisesti). Jos olemme modernissa shoppailuvaiheessa, jossa hankimme arvostusta itsellemme materian keinoin haluamme tukea ja hyväksyntää muilta samanhenkisiltä ja tällöin fuck the hippies. Kun olemme ylittämässä suorittajaelämän rajaporttia, näemme ns. hipit uusin silmin. Onko sittenkin olemassa toinenkin tapa elää elämää? Kuntosalilta meditointiryhmiin. Mäkkäristä voikukkia poimiin. Itsensä kehittämisestä nobodyksi ja no-tekijäksi. Kaikki tekeminen tuntuu yhtäkkiä tosi epämukavalta, koska siihen liittyy niin paljon mielleyhtymiä ja ehdollistumia entisestä elämästä. Jos tekemätön ei halua olla, kannattaakin ryhtyä helppoihin ammatteihin, joissa mieli pääsee rauhoittumaan. Siis myyntipäälliköstä luontaishoitajaksi? ;)

Adyashanti sanoo loistavasti tällä videolla, että henkisyys on usein vielä syvempään uneen menemistä. "Spirituality, life and everything else is the same thing" Toisaalta, pitääkö meidän opetella nukkumaan, jotta voimme herätä? Jos emme osaa nukkua, emme voi myöskään herätä, näinkö? Vastausten etsiminen (tunnustele, etsitkö parempaa elämää/oloa/henkistä sinua tms) harvoin tuottaa tulosta, koska vastaukset ovat aina läsnäolossa ja itse elämässä, jonka näet silmilläsi ja jonka koet ja tulkitset sisältäpäin. Ei ole mitään etsimisen prosessia! Sano tämä mielellesi ja opettele elämään ja nauttimaan NYT. Se, mitä voimme tehdä on hyväksyä heikot hetket ja tunteet ja ottaa vastaan kaiken mitä elämä luoksemme tuo. Se vaatii rohkeutta ja meditaatio voi täten olla myös todellisuuden pakokeino. Todellisuuden löytäminen sisältä on tärkeä, mutta vielä tärkeämpi on myös ulkoisen todellisuuden hyväksyminen ja asioiden kohtaaminen.

Tässä vielä kirjoittamiani ohjeita pahan päivän varalle

4 kommenttia:

  1. Mitään olennaista tähän ei voi lisätä... koska tähän hetkeen ei voi lisätä mitään :D

    VastaaPoista
  2. Jestas miten kolahti..pam. Ihan kuin välähdys omasta elämästäni.

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Hyvä teksti, itse olen tällä hetkellä siinä "välitilassa", eli välillä olen läsnä, välistä se vielä unohtuu. Mutta aina kun en ole läsnä, pääsen olemaan helposti, koska useimmiten siinä ei- läsnä, kiireiden ja odotusten tilassa, ei tunnu hyvälle ja muistan heti miten sieltä pääsee pois. Meditaatiota en ole vielä edes kokeillut, vaikka jooga parhaimmillaan on myös hyvää meditaatiota. En ole tavallaan uskaltanut "järkyttää rauhaani" meditoimalla, olen työskennellyt pitkään päästäkseni tähän (monia kriiseja yms. viime aikoina) ja nyt jokin sisällä (mieli?) tuntuu vetävän meditaatiota lähemmäs minua. Pelottaa aloittaa, pelkään mitä mieleni minulle näyttää. Toisaalta, ehkä pelkään vain kuolemaa, sitäkin turhaan.

    Aloitin aamuni lukemalla tämän tekstin ja tiedän että tämä vaikuttaa koko päivääni positiivisesti, kiitos vielä kerran <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos.

    Hanna-Kaisa: Kun havahdumme siihen, että emme ole läsnä, olemme läsnä. Jos menemme pidempään väärään suuntaan eli annamme mielen ohjata siitä kyllä tulee selkeitä merkkejä: epämukavuutta ja negat. tunteita tai kehollisia oireita. Pitää olla rohkeutta muuttaa suuntaa ja kumota kerta toisensa jälkeen mielen odotukset. Rankkaakin, mutta sitäkin palkitsevampaa.

    Jos meditaatio pelottaa, se kannattaa kohdata. Mitä me pelkäämme? No aina mielen kuolemaa. Pitää olla henkisesti vahva ja samalla nöyrä ,jotta se taipuu.

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...