Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

6.4.2011

Vastuu ongelmista on meissä

Elämme aikoja, jolloin yhä useammat - vaikkakin koko populaation mittakaavassa - vain pieni joukko havahtuu siihen, että ei ole olemassa objektiivista maailmaa, jota jokainen vain katsoisi eri näkökulmista. Ulospäin heijastuva maailma luodaan subjektiivisesti, sisältäpäin, mielen kautta. Ne ongelmat, joita näemme maailmassa ovat heijastusta sisäisistä ristiriidoistamme, uskomuksista, peloista, epävarmuuksista, ahneudesta jne. Mikä tahansa asia, mikä ärsyttää ja nostattaa tunteita on peili itsestämme. Näemme toisissa ihmisissä itsemme. Näemme ongelmissa omat ongelmamme ja koemme negatiivisia tunteita, koska koitamme tiedostamattamme kieltää oman osuutemme ongelmaan. Sisälle tukahdetetut tunteet luovat ristiriitoja. Kun tiedostamme tämän, vapaudumme ja näkökulma muuttuu.

Otetaan esimerkiksi muutama maailman ongelma. Elämme keskellä kriisejä, vaikkakin osa meistä ei halua nähdä niitä. Maailmassa on talouskriisejä, ympäristöongelmia, terrorismia, sotia ja terveysongelmia. Pohdimme eilisessä yhteisömme chatissa, mistä nämä ongelmat juontavat juurensa. Miksi ihmisestä tulee terroristi. Onko syynä hänen kulttuurinsa ja ympäristönsä? Uskomus siitä, että hän tekee oikein? Korkea moraali läheisiä kohtaan? Uskonto? Eri maailmankuva?

Tosiasia on, että terrorismi juontaa juurensa siitä, että me täällä länsimaissa haluamme elää näin ja se luo taas radikaalia eriarvoisuutta rikkaiden ja köyhien maiden välille. Me haluamme riistää köyhiä maita, heidän luonnonvarojaan ja saada halpaa työvoimaa - köyhdyttää heitä entistä enemmän, jotta meillä olisi entistä paremmat elinolosuhteet ja enemmän materiaa. Maailmassa vallitseva taloudellinen eriarvoisuus on siis pääsyynä terrorismille ja se, että yksinkertaisesti me länsimaiset ihmiset olemme suoraan sanoen melko ahneita. Ikävä kuulla, mutta miksi kieltää tosiasia. Terrorismi on hätähuuto ja se loppuu vasta kun länsimaiset arvot ja niiden ilmentyvät muuttuvat.

Kun näkökulman muutos tapahtuu ja havahdumme siihen, että maailman ongelmat juontavat juurensa minusta tai meistä, emme enää voi kulkea sokeina. Muutos on tapahduttava. Maailmaa ei tulisi pelastaa vain oman itsen säilymisen, puhtaan omantunnon - vaan itse maailman vuoksi. Tarvitaan laajempaa kontekstia, korkeampaa moraalia, tietoisuutta ja vapautta. Vapautta mielen haluista, tarpeista ja syyllisyydestä. Vapautta valita aina oikein, koski valinta sitten ajatuksistamme tehtyä tulkintaa tai vaikka ruokaa.

Kirjoittelin aiemmin syksyllä Spiralling-blogissa moraalin kehityksestä ja siitä, miten sitä voidaan heijastaa ruokavalintoihin. On todettu, että jos ihminen siirtyy kasvisruokavaliolle pelkän oman terveytensä vuoksi, valinta harvoin on pysyvä. Mutta jos päällimäinen syy on moraali - tieto ja tuntemus siitä, että omat pienet tai suuret valinnat kuten kasvisruoka - hyödyttävät suurta kokonaisuutta, eikä vain pientä minua - valinta on huomattavasti pysyvämpi. Moraali+terveys yhdessä ovat entistä vahvempia, mutta pelkät terveyssyyt harvoin riittävät ja ne vain saattavat ruokkia ihmisen erillisyyttä. Jokainen valinta, joka tehdään vain "minun" vuoksi, jotta "minun elämä olisi parempi" on valitettavasti pois suuremmalta kokonaisuudelta - maailmalta ja tämä karma kerääntyy jatkuvasti sisällemme. Mitä enemmän suljemme silmämme kokonaisuudelta, sitä enemmän tuska sisällämme kasvaa. Sisäinen tuska=maailman tuska.

Viimeistään nyt meillä on mahdollisuus tulla tietoisemmiksi ihmiseksi. Tietoiseksi siitä, että jokainen valintamme on yhteydessä muihin. Tietoiseksi siitä, että voimme jokaisella valinnallamme lisätä maailman kaatopaikkaa ja ongelmia tai vähentää niitä. Kun moraalimme nousee, nousee myös tietoisuutemme, koska moraali on yksi tärkeä kehityslinjamme. Emme voi tehdä salaa "pahoja tekoja".  Kun tietoisuus kasvaa - eli tulemme tietoiseksi siitä, mitä todella olemme teemme automaattisesti oikeita valintoja.

Löydä itsesi, löydä vapaus. Jos et vielä edes etsi, nyt sinulla on ehkä hieman tietoa, miksi pitäisi etsiä.

Jos et ole vielä katsonut seuraavaa leffaa: What the bleep do we know ja jos tämä tekstini oli jokseenkin ymmärrettävä, suosittelen katsomaan. Se kertoo siitä, kuinka luomme ajatuksillamme jatkuvasti todellisuutta.

18 kommenttia:

  1. Hyvä kun kirjoitit tästä myös tänne, Heidi!

    VastaaPoista
  2. Kirjoituksessasi on paljon asiaa, mutta:

    "Tosiasia on, että terrorismi juontaa juurensa siitä, että me täällä länsimaissa haluamme elää näin ja se luo taas radikaalia eriarvoisuutta rikkaiden ja köyhien maiden välille. Me haluamme riistää köyhiä maita, heidän luonnonvarojaan ja saada halpaa työvoimaa - köyhdyttää heitä entistä enemmän, jotta meillä olisi entistä paremmat elinolosuhteet ja enemmän materiaa. Maailmassa vallitseva taloudellinen eriarvoisuus on siis pääsyynä terrorismille ja se, että yksinkertaisesti me länsimaiset ihmiset olemme suoraan sanoen melko ahneita. Ikävä kuulla, mutta miksi kieltää tosiasia. Terrorismi on hätähuuto ja se loppuu vasta kun länsimaiset arvot ja niiden ilmentyvät muuttuvat."

    Suuri osa terrorismista, etenkin islamilainen terrorismi juontaa juurensa Koraanista ja Pyhästä sodasta, ei länsimaista. Ei kannata tarkastella tätä ilmiötä niin yksisilmäisesti. Muutenkin on rasittavaa, miten paljon länsimaita ja länsimaisia ihmisiä syytetään ihan kaikista maailman ongelmista. Ei se noin yksinkertaista ole. Länsimaissa on myös paljon hyvää, esimerkiksi demokratia ja tasa-arvo (vaikka nekään eivät täydellisiä ole), jotka parantaisivat monen alkeellisemman kulttuurin yhteiskuntia. Näkisin suuren pahan nimenomaan rikkaissa ihmisissä ja heidän ahneudessaan, en länsimaisissa ihmisissä yleensä.

    VastaaPoista
  3. Ei pelkästään länsimaiset ihmiset halua elintasoa halvalla, mutta vain meille se on toistaiseksi ollut mahdollista. Vaikka jossain Aasiassa on henkisyydellä pitkät perinteet, ei se paljoa nykymenossa näy. Jos kiinalaiset ja intialaiset saisivat päättää, ottaisvat hekin mielihyvin halpaa rojua tuvan täydeltä, vaikka sitten riistämällä länsimaita, jos siihen avautuisi mahdollisuus (toki poikkeusyksilöitäkin on).
    Myös "terroristeja" kasvattavissa islamilaisissa maissa on eriarvoisuus ja epätasa-arvo silmiinpistävää, ihan ilman länsimaiden sekaantumista asiaan. Sehän nyt kävi ilmi äskettäin kun Tunisian dominoefekti teki tehtävänsä. Eivät kansalaiset syyttäneet länsimaita, vaan omaa korruptoitunutta yläluokkaansa. Itse en näe terrorismin syynä uskontoa ja koraania, vaan ihmisten turhautumisen epätoivoiseen asemaansa yhteiskunnassa. Osasyynä kurjuuteen voi olla länsimaidenkin "riisto", mutta yhtä lailla sillä omallakin yhteisöllä on lusikkansa sopassa. Yhtenä oljenkortena ja ulospääsymahdollisuutena tästä pidetään uskonnon viitoittamaa tietä, johon kansankiihottajat vielä kannustavat.
    Mielestäni siis(kaiken pahan)syy ei ole pelkästään länsimaalaisten ahneus, vaan kaikkien ihmisten ahneus, joka on sisäsyntyistä jo pikkulapsessa. Jakamista ja luopumista pitää lapselle opettaa erikseen, sen sijaan rohmuamisen ja itsekkyyden se osaa mainiosti ilman opetusta.
    Mutta muuten mainio postaus, paras pitkiin aikoihin. Pisti ajattelemaan omaa osuutta uudelleen. Vaikka olin pitänyt itseäni melko harmittomana tapauksena ja aika "ekologisena", niin kyllä jo melko keskinkertainen standardielintaso Suomessa, jota pidetään itsenstäänselvyytenä, on liiallista ja tuhlailevaa.

    VastaaPoista
  4. Niin, siis oma näkökulmani on lähinnä ekologinen. Muut "harmituksen aiheet" ovat mielestäni aika pieniä verratuna maapallon tuhoutumiseen.
    Ehkä yksittäinen suurin syy kurjuuteen on liiallinen väestömäärä. Jos kaikille maailman ihmisille annettaisiin sama elintaso kuin vaikkapa Suomen vähäosaisilla on, niin ei kyllä resurssit riittäisi millään(siis niin, että myös tätä varakkaampien elintaso laskettaisiin tälle tasolle.
    Isekin olen syyllinen väkimäärään, kun yhden lapsen synnytin, mutta lohduttaudun sillä ajatuksella, että jos kaikki maapallon pariskunnat hankkisivat vain sen yhden lapsen, niin väkimäärä puolittuisi aika nopeasti. Miten tähän päästäisiin (paitsi pakkokeinoilla?) on sitten melko mahdoton asia ratkaista.

    VastaaPoista
  5. Hyvä kirjoitus ja hyviä pointteja, ja pisti taas hulluna keloja liikkeelle. Pystynköhän mä taaskaan tiivistämään y h t ä ä n. :-P

    Mä jäin miettimään samaa kohtaa kuin Mimi, että kuulostaa yksinkertaistukselta. Omani kuvani terrorismin syistä ja synnyistä on muodostunut joukkoviestinten tarjoamasta tiedosta, joten tuskinpa se on kovin tarkka :-) mutta pidän em. eriarvoisuutta osatekijänä. Terrorismin "päätekijöiksi" ja ylläpitäjiksi olen mieltänyt ääriliikkeiden johtajat, joilla on omat agendansa miksi he pitävät väkivaltaa ja aseita ratkaisuna. Unohtamatta egon haluja taistella, saada valtaa ja voimantunnetta ja ties mitä kaikkea. Heidän perässään tulevat "seuraajat", joiden värvääminen varmasti onkin helpompaa kun raju epätasa-arvo on tuonut turhautumista ja näköalattomuutta. Ja lisätään lukuisia muita osatekijöitä jotka mahdollistavat tuon kaiken, kuten kulttuurin, uskonnon ja ympäristön sälyttämät asenteet ja uskomukset.

    Yhtäältä tilannetta ei välttämättä paranna länsimainen tapa ajatella että "meidän demokratia ja tasa-arvo ois hyvä juttu tälle teidän alkeellisemmalle kulttuurille", eli että haluamme kertoa muille miten heidän pitäisi elää.

    Toisaalta jokainen terrorismiin ryhtyvä on itse vastuussa valinnastaan. Maailman jokainen sotilas ja sodanlietsoja voisi valita myös jäädä kotiin viljelemään maata perheelleen. Jos sotaan lähteneet voisivat kääntää huomionsa sisälleen ja löytää sen vierauden pelon ja turvattomuuden, jotka motivoivat heitä suojelemaan itseään asein, ja käsittelisivät sen sekä saisivat rauhan peloiltaan, sotiminen hiljenisi vaikka emme tekisi mitään taloudelliselle epätasa-arvoisuudelle. Sen jälkeen voisimme tehdä sillekin jotain paljon rakentavammassa hengessä.

    Kolmannekseen me itsekin ylläpidämme terrorismia aina kun uskomme sen pahuuteen. Se saa voimansa juuri siitä. Aseellisten tai pommi-iskujen määrä on olematon verrattuna pelon määrään ja turvattomuuden tunteeseen, jonka aiheuttaa tieto siitä että maailmassa on terroristeja. Se on meidän omaa pelkoa ja turvattomuutta maailmaa kohtaan, ja se projisoituu terroristeihin. Jos me voisimme löytää ja käsitellä nuo pelot, ja lakkaisimme antamasta terroristeille henkistä yliotetta itsestämme, maailma olisi taaskin tasapainoisempi paikka ja terrorismi-ilmiö voitaisiin käsitellä toisella tavoin. En tiedä miten koska emme elä vielä sellaisessa maailmassa, mutta rakentavammin kuitenkin.

    En myöskään usko että on olemassa sellaista yksittäistä ominaisuutta tai luonteenpiirrettä kuin ahneus. Se mitä kutsumme ahneudeksi (loputon omaisuuden haaliminen) on tiedostamaton toimintamalli. Se perustuu tiedostamattomaan kollektiiviseen pelkoon joka asuu meissä kaikissa, ja jonka takia luulemme että maailman kaikesta vauraudesta ja hyvästä ei riitä minulle ellen kilpaile siitä muiden kanssa vaikka kuolemaani saakka. Uskon myös, että nykyinen markkinatalousmalli joka mahdollistaa ko. toiminnan valtavissa mitoissa on tuon puutteen pelkäämisen sivutuote joka on muotoutunut aikojen saatossa kun on etsitty uusia keinoja paikata se kuuluisa sisäinen aukko.

    Jokainen valintamme tosiaan on yhteydessä muihin ja on hyväksi tiedostaa niiden seurauksia. Vaikka en kuluta isosti, poden ajoittaista maailmantuskaa kuluttamisesta. Kuluttaessaankin voi tehdä vaikka mitä valintoja: valita tutkailla omia motiivejaan jotka saavat haluaamaan uutta tavaraa palavasti, valita ostaa uutta tai käytettyä, valita vaihtaa palveluja Aikapankin kautta jne jne. Valintani eivät suoranaisesti vaikuta välttämättä kauas mutta hei, vallankumous alkaa pienestä! ;-)

    VastaaPoista
  6. Tosi hyviä kommentteja, kiitos. En tosiaan haluaisi olla tässäkään täysin mustavalkoinen, eikä minulla totta puhuen ole tarpeeksi faktatietoakaan tästä aiheesta. Ehkä enemmän tarkoitukseni on saada ihmiset tietämään ja tiedostamaan, että vastuu maailmasta on suurelta osin heissä/meissä jokaisessa, eikä syyllisiä pidä etsiä muualta.

    Ihmisen ahneus, joka tietenkään ei lähde ihmisestä itsestään, vaan on peräisin hänen mielestään, on valitettava (mahdollisesti kuitenkin tärkeä) kehitysvaihe evoluutiossa. Impulssi kehittyä, vahvistaa mieltä ensin ulkoisten asioiden kautta - ja sitten havahtua sisäiseen maailmaan on sisäsyntyinen ja ympäristön lisäksi monet muut seikat vaikuttavat siihen, millä tahdilla tietoisuus kasvaa.

    Nadjalle vielä loistohuomio siitä, että vaikka yritämme olla ekologisia, on elintasomme silti aivan liian tuhlailevaa. Ei pidemmän päälle riitä, että alamme downshiftaamaan, kun enemmistö Kiinassa alkaa saavuttaa länsimaista elintasoa. Sen vuoksi tarvitsemme 1. tietoa, mistä on kyse. Laajemman kontekstin ymmärtämistä 2. Havahtumista/heräämistä, siihen että ongelma on me 3. Vapautta omista ehdollistumista 4. Vapaata toimintaa, uusien ratkaisujen luomista UUDELTA tietoisuuden tasolta.

    Like Einstein said, ongelmia ei ratkaista sillä tietoisuuden tasolle, jolla ne ovat rakentuneet...

    VastaaPoista
  7. Ja lisään vielä, että ahneus sellaisenaan kun se nyt ymmärretään ei ehkä ole ollut sisäsyntyisenä meissä. Ennemminkin impulssi kehittyä. Ihmismieli ja tietoisuus on kehittynyt käsikädessä ympäristön kanssa, molemmat tietenkin jollain tavalla toistensa ilmentymiä ja nyt olemme tullet pitkän matkan metsästäjä-keräilijöistä teknologia/informaatioyhteiskuntaan. Joka vaiheissa olemme kokeneet merkityksen eri tavalla ja oppineet hyödyllisiä "ajatusrakenteita" ja tietenkin konkreettisia taitoja.

    Maslowin tarvehierarkian mukaan ihminen on saanut merkityksensä (elämään) ensin hengissä selviämisestä, sitten perustarpeiden tyydyttämisestä, sen jälkeen yhteenkuuluvuudesta, sitten nykyisissä länsimaisissa maailmankuvissamme modernissa ja postmodernissa itsensä arvostamisesta ja itsensä toteuttamisesta. Viimeiset maailmankuvamme etenkin moderni ilmentävät merkitystä materiaalisessa muodossa ja sen voimme nähdä ns. ahneutena riistää ympäristöä oman edun nimissä. Onneksi kehitys menee niin, että sitten kun on tarpeeksi kaaosta ylitämme kestämättömän vaiheen (jos siihen on tarpeeksi edellytyksiä) ja nostamme tietoisuuttamme. Vasta sitten ymmärrämme todella entisen elämäntapamme / ajatusmallimme kestämättömyyden. Vaihdeiden yli ei valitettavasti voi hyppiä ja siksi me länsimaiset olemme avainasemassa luomassa uusia ratkaisuja ja teknologioita myös köyhempiin maihin.

    VastaaPoista
  8. Jeh! Mikähän massiivinen väärinkäsitys meillä on tapahtunut, ja missä vaiheessa, kun olemme alkaneet arvostaa ja toteuttaa itseämme keräämällä materiaa...

    Luinkin tekstisi niin että siinä ei ollut tarkoitus paljastaa koko terrorismi-ilmiötä kaikkenensa, vaan se oli pohdinnan työkalua. Sehän vaan on aihe jonka mainitsemalla saa varmasti hämmennettyä keskustelua pintaan. :-)

    VastaaPoista
  9. "Yhtäältä tilannetta ei välttämättä paranna länsimainen tapa ajatella että "meidän demokratia ja tasa-arvo ois hyvä juttu tälle teidän alkeellisemmalle kulttuurille", eli että haluamme kertoa muille miten heidän pitäisi elää."

    Tämäkin on sellainen asia, joka kiinnostaa minua. Miksi ihmisarvoa kohottavien ja ylläpitävien järjestelmien, kuten demokratian ja tasa-arvon "vieminen" kehitysmaihin olisi jotenkin epäeettistä tai ylimielistä? Eikö tarkoitus ole tärkein? Mielestäni tarkoituksena ei ole länsimaalaisen elämäntavan tuputtaminen yleensä, vaan ihmisten olojen parantaminen, etenkin sellaisissa maissa, missä heikompien asema vahvempaan nähden on tosi huono (uskonnon, köyhyyden ynnä muiden vuoksi). Mietitäänpä vaikka monia islamilaisia valtioita, joissa naisen asema on aivan surkea. Jos naisten seksuaalisuuden vihaamisesta ja pelkäämisestä luovuttaisiin ja naisillekin annettaisiin mahdollisuus täysipainoiseen koulutukseen ja työelämään, köyhyys varmasti vähenisi. Koulutetut ja työssä käyvät ihmiset ovat voimavara, sukupuoleen katsomatta. Kaikissa yhteiskunnissa ja ihmisissä on valtava potentiaali jos sille vain annettaisiin mahdollisuus, eikä jäätäisi henkiseen taantumaan.

    "Toisaalta jokainen terrorismiin ryhtyvä on itse vastuussa valinnastaan. Maailman jokainen sotilas ja sodanlietsoja voisi valita myös jäädä kotiin viljelemään maata perheelleen."

    Näin me voimme ajatella länsimaissa. Meillä on vapaus valita. Emme ymmärrä sellaisen ihmisen elämää, joka on vauvasta asti aivopesty uskontoon ja pyhään sotaan. He eivät välttämättä tiedä muusta.

    VastaaPoista
  10. @Mimi:
    Joo, kyse ei ole siitä mitä tehdään vaan miten tehdään, ja keskustelumme konstekstissa oli pitkälti kyse sen viemisestä väkipakolla. Sehän on omiaan vain herättämään vastustusta. Eikä kannettu vesi muutenkaan kaivossa pysy. Jos jatkan vertausta ontuvasti, niin totta kai kannattaa olla apuna tekemässä kaivoja tai vaikka opettamassakin kuinka niitä voidaan porata silloin kun toinen osapuoli on itse halukas ottamaan vastaan.

    "Emme ymmärrä sellaisen ihmisen elämää, joka on vauvasta asti aivopesty uskontoon ja pyhään sotaan. He eivät välttämättä tiedä muusta."

    AINA on olemassa vaihtoehto sekä vapaus valita ja ihmiset kaikkialla ovat vapaita ajattelemaan niin, viimeistään sitten kun kerran havahtuvat siihen kuinka he luulevat että heillä ei ole vaihtoehtoja. Eikä missään maassa kaikkia ole vauvasta asti aivopesty pyhään sotaan, joten "terrorismimaissakin" (mitä ne on..?) kollektiivinen tajunta sisältää paljon muutakin kuin vain sodanaatetta. Samaan aikaan toki ymmärrän että jotkut ovat kasvatettuja siihen, ja heille vaihtoehtojen näkeminen saati valitseminen on vaikeaa ellei jopa mahdotonta.

    (Sivuhuomautus: Mitä tulee pyhän sodan käsitteeseen, niin jännä että terrorismista puhuttaessa ajattelemme ensimmäisenä muslimeja, vaikka tilastojen mukaan maailman kaikista terrori-iskuista vain yksi prosentti on muslimien tekemiä. Jokin kapea katsantokanta tässäkin on saatu iskostettua meihin.)

    VastaaPoista
  11. En siis todellakaan tarkoittanut, että minnekään pitäisi väkipakolla demokratiaa ja tasa-arvoa viedä. Toisaalta voidaan kuitenkin pohtia, miten auttaa ihmisiä sellaisissa valtioissa, joissa päättäjinä toimivat ahneet ja vallanhaluiset miehet, jotka eivät halua mitään oikeuksia kansan heikoimmille osapuolille, vaikka heikot itse haluaisivat?

    Kyllä, aina on olemassa vaihtoehto, mutta kuten sanoin, kaikki ihmiset eivät kykene ajattelemaan näin. Meillä on ollut vapaus valita ja ajatella miten haluamme koko elämämme ajan. Monella muulla maailmassa ei sitä mahdollisuutta ole. Tai vaikka olisikin, vapaan tahdon toteutuminen käytännössä ei välttämättä onnistu toivotulla tavalla. Hyväosainen ajattelee vaihtoehtoja, huono-osainen ajattelee selviytymistä. Sellaisia maita kyllä on, missä aivopestään pyhään sotaan lapsesta asti. Monen ääri-islamilaisen valtion tai ääriliikkeiden arki saattaa länsimaalaisesta tuntua täysin käsittämättömältä.

    Pyhän sodan otin vain esimerkiksi tuohon, koska sen nimessä tehty terrorismi on usein juuri tuon aivopesun tulos, kun taas esimerkiksi separatistinen terrorismi on aina tietoisen valinnan tulos pyrkien turvaamaan jollekin kansanosalle paremmat poliittiset oikeudet.

    VastaaPoista
  12. Kiitos heidi hyvästä postauksesta! Tuo kasvisruokajuttu on muuten totta. Itselleni ei tuottanut mitään ongelmia siirtyä kasvisruokaan, kun tajusin miten lihakarjaa ja eläimiä kohdellaan. Ehkä se oma napa ei olekaan aina se tärkein juttu...

    VastaaPoista
  13. Aivan mahtavaa keskustelua, todella hyviä kommentteja!

    Mimi kirjoitti: Emme ymmärrä sellaisen ihmisen elämää, joka on vauvasta asti aivopesty uskontoon ja pyhään sotaan. He eivät välttämättä tiedä muusta.

    Tähän haluaisin todeta ettemme todellakaan voi ymmärtää sellaisen ihmisen elämää, joka on itse elänyt äärimmäisessä köyhyydessä tai sen ympäröimänä vauvasta asti ja jolle tarjotaan ratkaisuksi uskontoa ja pyhää sotaa. Itse siis ajattelen, että se uskonnollinenkin terrorismi kumpuaa nimenomaan taloudellisesta eriarvoisuudesta. Välillä kyse on globaalista eriarvoisuudesta, välillä yhteiskuntien sisäisestä, mutta samaa eriarvoisuutta se on yhtä kaikki. Luulen että uskonsotien johtajia motivoi juuri se eriarvoisuus ja uskontoa käytetään lähinnä motivoimaan ihmisiä kapinoimaan tuota eriarvoisuutta vastaan. Usein kehitysmaissa valtion sisäinenkin eriarvoisuus juontuu siirtomaa-ajalta saakka, eli siinä mielessä länsimaiden ylikulutuksella on osansa siihenkin.
    Vielä korostaisin sitä, että myös useimmat muut maailman ongelmat (ilmastonmuutos ja muut ympäristökriisit, sodat vaikkapa öljystä ja vedestä...) ovat seurausta siitä, että käytämme luonnonvaroista moninkertaisesti sen mitä meille kuuluisi. Nämä kaikki ongelmat myös kytkeytyvät toisiinsa monimutkaisessa verkostossa, jossa emme voi tietää, mitä seuraa jos yksi tekijä romahtaa kokonaan.
    Tässä (toki kovin yksinkertaistettu) hahmotelma siitä miten ajattelen asian suunnilleen menevän:
    ei-tietoisuus ja mielen vallassa oleminen ---> egon halujen tyydyttäminen, materialismi ---> länsimaiden ylikulutus ja ylivalta maailmassa, kehitysmaiden riisto ---> ympäristökriisit ja globaali eriarvoisuus ---> sodat, konfliktit ja terrorismi

    MUTTA aiheellinen pointti toi, ettei terrorismin (tai minkään muunkaan) pelkääminen auta yhtään mitään. Sen sijaan sitä kannatta katsoa suoraan, miettiä mistä se pohjimmiltaan kertoo ja mitä sen taustasyille voisi tehdä. Pelko usein vain lamaannuttaa. Tästä tuli nyt kovin ongelmakeskeinen viesti, mutta ratkaisu on yksinkertainen: tullaan tietoiseksi tästä kaikesta ja aloitetaan muutos itsestämme ja ryhdytään kohtelemaan kaikkea elämää kunnioituksella. Se on mahdollista ja välttämätöntä ennemmin tai myöhemmin, miksei siis NYT?

    VastaaPoista
  14. Dadida: AMEN.

    Loistomuistutus on AINA se, että voimme ties kuinka kauan analysoida "Mistä jokin johtuu", mutta se ei muuta mitään, päinvastoin pitää meidät keskittyneinä ongelmiin. Ymmärtämällä asioiden todellisen syyn, katsomalla peiliin, tiedostamalla tekojemme vaikutukset on se, mitä jokainen voimme tehdä. Rakentaa itsellemme niin "omaa" kuin kollektiivista uutta tietoisuutta, jolta ongelmat ratkaistaan automaattisesti. Ja vielä väärinymmärrtyksen välttämiseksi: emme "rakenna" uutta tietoisuutta, vaan tulemme tietoisiksi siitä, mitä todellisuudessa olemme. Mutta sanoin "rakenna" siksi, että meidän pitää aluksi vähän ohjelmoida mieltämme uudelleen :)

    ps. Silti asioiden tiedollinenkin tietäminen on tärkeää, mutta kokonaisuus ja asioiden katsominen mahdollisimman laajalta on vielä tärkeämpää

    Kiitos, että kommentoitte ja herätitte keskustelua tärkeästä aiheesta.

    VastaaPoista
  15. "Tähän haluaisin todeta ettemme todellakaan voi ymmärtää sellaisen ihmisen elämää, joka on itse elänyt äärimmäisessä köyhyydessä tai sen ympäröimänä vauvasta asti ja jolle tarjotaan ratkaisuksi uskontoa ja pyhää sotaa. Itse siis ajattelen, että se uskonnollinenkin terrorismi kumpuaa nimenomaan taloudellisesta eriarvoisuudesta."

    Varmasti silläkin on jotain vaikutusta, mutta yksistään siitä ääriuskonnolliset ilmiöt eivät johdu. Ääriuskonnolliset ilmiöt kumpuavat ahneista ja vallanhaluisista, sairaista ihmisistä jotka haluavat uskonkappaleen voimin kontrolloida massoja oman mielensä mukaan. Tällaisten olosuhteiden luomiseksi ei tarvita pelkkää köyhyyttä, siihen tarvitaan ihmisluonto itsessään. Ja sellaisia massoja on helppo kontrolloida, jotka eivät tiedä vaihtoehdoista.

    "Välillä kyse on globaalista eriarvoisuudesta, välillä yhteiskuntien sisäisestä, mutta samaa eriarvoisuutta se on yhtä kaikki."

    Tästä ajatusketjusta päästään siis siihen, että ihmiset ovat aina ja kaikkialla, kaikkina aikoina olleet eriarvoisia ja eripuraisia ja siitä päästään tuskin mihinkään, vaikka maailmasta muutamia tosi tiedostavia yksilöitä löytyisi.

    "Usein kehitysmaissa valtion sisäinenkin eriarvoisuus juontuu siirtomaa-ajalta saakka, eli siinä mielessä länsimaiden ylikulutuksella on osansa siihenkin."

    Toisinaan, toisinaan taas ei. Kehotin aiemmin välttämään yksinkertaistamista, koska globaalit ja/tai paikalliset ilmiöt eivät koskaan ole noin yksioikoisia, eli länsimaita EI voi syyttää kaikista maailman ongelmista. Sotia ja kurjuutta on ollut ennen länsimaiden nousuakin.

    Se, mitä sanoit ympäristöongelmista ja ilmastonmuutoksestakin täyttä totta, mutta on karua tajuta se tosiasia, että suurinta osaa päättäjistä ei kiinnosta tuollaiset asiat piirun vertaa, kunhan tulee lisää kahisevaa lompakkoon. Tätä aikaa leimaa mielestäni kaikkein keskeisimmin lyhytnäköisyys. Toki myös ahneus, mutta se on aina ollut ihmisessä. Ei kyetä ollenkaan miettimään syy-seuraussuhteita ja katsomaan vähän pidemmälle tulevaisuuteen.

    "terrorismin (tai minkään muunkaan) pelkääminen auta yhtään mitään. Sen sijaan sitä kannatta katsoa suoraan, miettiä mistä se pohjimmiltaan kertoo ja mitä sen taustasyille voisi tehdä."

    Ei se pelkääminen autakaan. Mutta sellaisella alueella, missä ihmiset ovat joutuneet tai vaarassa joutua terrori-iskun uhriksi pelolle ei välttämättä voi mitään. Enkä oikein jaksa uskoa, että läheisensä terrori-iskussa menettäneiltä riittää hirveästi ymmärrystä iskun tekijöille. Ahdistus, köyhyy, eriarvoisuus, uskonnollisuus tai mikään muu eivät oikeuta tappamaan ketään, missään, ikinä. Ihmeellistä, jos ei saa omaa ääntään kuuluville tai ihmisten huomiota eriarvoisuuteen ilman, että pitää räjäytellä mestoja.

    Ratkaisu on yksinkertainen, totta. Sen kun vain muututaan ja aletaan kaikki ajatella toisiamme lämmöllä. Valitettavaa, että suurinta osaa ihmisistä ei kiinnosta. Raha on paljon kivempi. Mites näiden ihmisten päät saadaan pois perseestä?

    VastaaPoista
  16. Mielenkiintoinen aihe, ja meillä kotona useampaan kertaan väitelty :D Itse olen sitä mieltä, että vaikka maailmassa on aina ollut köyhyyttä ja kurjuutta, niin tämän hetken ongelmien suhteen me länsimaalaiset olemme kolonialismin, kerskakulutuksen ja muiden vastaavien ilmiöiden kautta päävastuussa. Nykyisessä tilanteessa syyllisten osoittelu ei kuitenkaan kauheasti auta, vaan paljon tärkeämpää olisi keskittyä ratkaisujen löytämiseen, mikä taas ei ole niin kauhean helppoa kun isoa osaa ihmisistä ei vain jaksa kiinnostaa. Mutta ei kai siihen muutokseen loppujen lopuksi tarvita kuin se, että itse muuttuu. Omaa ajattelutapaa muuttamalla ja siinä sivussa olemalla esimerkkinä ympäristölle voi oikeasti saada ihmeitä aikaan.

    Luulisin, että suurin vastustus johtuu siitä, että sisimmässään tietää asiassa olevan totuuden siemenen, mutta ei vielä ole valmis myöntämään sitä edes itselleen. Näin ainakin omalla kohdallani.

    VastaaPoista
  17. Mimi: Olin vuosia turhautunut samoin ajatuksin kuin sinä. Kun havahtuminen tapahtui tajusin, että muutos lähtee itsestä, eikä päättäjistä. Kulttuuria ja yhteiskuntia on iät ja ajat muokannut kansa ja kansan tietoisuus. Voimme vaikuttaa pienesti tai jopa isosti äänestämällä lompakoillamme esim. ruoan suhteen. Kun vapaudumme omista peloista ja uskomuksista, vaikutamme huimasti enemmän, koska osaamme katsoa asioita laajemmasta näkökulmasta ja toimimme oikein automaattisesti. Muuta en tällä kertaa osaa sanoa. Luottamusta, toivoa, positiivisuutta, vapautta ja kykyä kyseenalaistaa omat ajatukset.

    Nevie: Kiitos. Luulen, että tuo viimeinen toteamus pätee aika moneen...

    Hauska "sattuma", kun olen taas pitkästä aikaa alkanut silloin tällöin selata Aamulehteä. Tän aamuisessa Asiat-liitteessä pääjuttu käsittelee Arabimaiden muutosta ja arjen kapinaa...tässä kaksi päätiivistykseksi nostettua lausahdusta ,jotka sopivat enemmän kuin hyvin tähän teemaan:

    VALLANKUMOUKSET
    "Arabimaailman mellakoissa ei ole kyse uskonnosta eikä edes demokratiasta. Kansa ei riehu kadulla riehumisen halusta. Se haluaa ihmisarvon, työtä ja päivittäisen aterian"

    KANSA
    "Jo parissa päivässä ymmärtää, että Iran on kaikkea muuta kuin kuvittelemme. Ääri-Islam on vain huntu, arkielämässään iranilaiset vähää välittävät Allahista tai presidentti Mahmud Ahmadinejadista. Shoppailu, syöminen ja saippuasarjat ovat syrjäyttäneet uskonnon."

    Näissä nostoissa kuvataan hyvin eri maailmankuvien kehitystä. Kansa (ihminen) haluaa tietenkin aluksi täyttää perustarpeensa ja tämä eriarvoisuus yhtä lailla maiden välillä ja maan sisällä nostaa mellakoita. Kun perustarpeet on tyydytetty mieli haluaa enemmän - kuten Iranin esimerkistä näemme. Muistutuksena Suomessakin sodittiin maamme sisällä vajaa sata vuotta sitten syynä eriarvoisuus ja luokkajako (korjatkaa jos olen väärässä). Näin tämä kehitys näyttäisi menevän joka paikassa. Koska olemme kehityksessä paljon edellä monia muita, tulisi meidän nähdä asiat laajemmin ja auttaa heitä. Jos emme tiedä, miten auttaisimme, on aika katsoa peiliin.

    VastaaPoista
  18. "Olin vuosia turhautunut samoin ajatuksin kuin sinä. Kun havahtuminen tapahtui tajusin, että muutos lähtee itsestä, eikä päättäjistä. Kulttuuria ja yhteiskuntia on iät ja ajat muokannut kansa ja kansan tietoisuus. Voimme vaikuttaa pienesti tai jopa isosti äänestämällä lompakoillamme esim. ruoan suhteen. Kun vapaudumme omista peloista ja uskomuksista, vaikutamme huimasti enemmän, koska osaamme katsoa asioita laajemmasta näkökulmasta ja toimimme oikein automaattisesti. Muuta en tällä kertaa osaa sanoa. Luottamusta, toivoa, positiivisuutta, vapautta ja kykyä kyseenalaistaa omat ajatukset. "

    No tätä kaikkea toki löytyy, mutta pelkällä idealismilla ei kovin pitkälle pötkitä. Pitää olla myös realisti ja katsoa välillä tosiasioita silmiin. Se ei kuitenkaan ole minun mielestäni pois itsensä kehittämisestä ja asioiden tarkastelusta monelta eri näkökulmalta.

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...