Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

15.3.2011

Namaste

Mitä tapahtuu kun keskellä yhtä kylmimmistä talvista, monella mittakaavalla lähes täysin hiljaisuudessa elävä, puhdasta ja raikasta ilmaa hengittävä, puhdasta vettä ja raakapainotteista ravintoa nauttiva ihmiskaksikko siirretään ääriolosuhteisiin trooppiseen ilmastoon yhteen maailman likaisimmista ja saastuneimmista paikoista, jossa on täysin mahdotonta kuulla omia ajatuksia täysillä korvan juuressa tööttäilevän bumpy ride- liikenteen ja hektisen kulttuurin seassa puhumattakaan puhtaan, bakteerittoman tai raa'an ja ei-mausteisen ruoan ruoan löytämisestä? Tätä ihmiskoetta lähdimme suorittamaan Intiaan, jonne varasin spontaanisti halvat lennot, kun ajankohta näytti sopivan täydellisesti ja jokin sanoi, että sen aika on nyt. Mielestäni on aika tylsää lukea pelkkää ulkoisten (matka)tapahtumien kuvauksia - paljon tärkeämpää on se, mitä jokin asia herättää sisällämme ja miten sitä sitten tulkitsemme. Tässä postauksessa kerronkin matkastamme - sekä sisäisestä että ulkoisesta sekä siitä, ihmeessä päädyimme syömään pizzaa aamupalaksi?? Kerron lopuksi myös paikkasuosituksiani ja hieman hintatietoja.

Lähtö viimeisimmästä hienosta hotellista (Elite's Palace) Keralan Kochissa

Lähdin 2,5 viikon intensiivimatkalle Intiaan miesystäväni Heikin kanssa, joka karisti viimeisetkin epäilykseni siitä, että "pitäiskö nyt sittenkään lähteä, "ansaitsenko" "lomaa" tällä naurettavan vähäisellä työnteolla. Kun kaksi tietoisuutta yhdistetään, niin sitten syntyy uutta - paremmin kuin yhdestä, siispä maksoin lennot Mumbaihin, tunsin vapauden tunteen ja lähdimme kohti seikkailuja. Olin hyvinkin tietoinen siitä, että Intia ei ole todellakaan mikään helpoimmista lomakohteista etenkään omatoimimatkailijalle, mutta itse en haluakaan pysyä elämässä stabiililla mukavuusalueella, vaan haluan jatkuja seikkailuja ja haasteita. Niitähän löytyy toki ihan arkielämän tilanteissa, eikä todellakaan tarvitse matkustaa kauas löytääkseen itsensä. Kasvu tarkoittaa kuitenkin aina muutosta - se ei tapahdu kotisohvalla telkkaria katsoessa, vaan menemällä kohti uusia tilanteita ja kyseenalaistamalla entiset toimintamallit ja ajatukset. Rohkeuden puute estää meitä monesti kehittymästä. Jos siis epäilet, onko sinusta lähtemään vastaavalle reissulle (vaikka yksin), niin se on sitten vain lähdettävä. Jos siis epäilet, uskallatko mennä kadulla puhumaan tuntemattomille (vaikka Suomessa), niin se on sitten mentävä.

Intian matkaamme kuvaavat jokseenkin järjestyksessä seuraavat adjektiivit: väsymys, kaoottisuus, kuumuus, epämukavuus, hetkellinen rauha ja toivo, nautinto, vapaus, rakkaus ja kiitollisuus. Tällä hetkellä mieleni on edelleen hyvin sekavassa tilassa, vaikka sen takana olen vakaa. En odottanutkaan, että reissu toisi välttämättä heti uusia oivalluksia tai muutosta pitkään jatkuneeseen osittaiseen epämukavuuden/epävarmuuden tilaan. Mieleni on tällä hetkellä stressitilassa, mutta koska en ole enimmäkseen kiinni siinä, pidän sitä jopa hyvänä asiana. Mieli on kuin pumppu jota tarvitsee välillä tyhjentää ja täyttää ja tarvitsemme myös sopivassa suhteessa stressiä (virikkeitä ympäristöstä) sekä rauhaa. Tämä reissu kyllä sitten lisäsi tätä stressiä ja ihan kunnolla! Olet aika leveleillä, jos löydät ja pystyt löytämään Intian suurkaupungeista itsesi tai sisäisen rauhan. Mielen tiedostaminen eli omien ajatusten kuunteleminen tai edes kehoyhteydestä kiinni pitäminen oli meillekkin alusta asti äärimmäisen vaikeaa. Toiset lähtevät Intiaan Ashrameihin meditoimaan,  joka tietenkin on ihan oma juttunsa. Se ei tällä kertaa ollut meidän juttumme, vaikka monelle varmasti sopiikin.

Meditointia kuitenkin Kochin lentokentän rukoushuoneessa (ainoat siellä olijat)

Koska olen aiemmin matkannut jonkin verran Aasiassa olin varautunut kurjuuteen, köyhyyteen, kerjäläisiin, likaisuuteen, epämukavuuteen eli tässä tapauksessa siihen, että "hommat ei aina toimi" jne. haasteisiin eikä Intia siinä mielessä ollut shokki, toisin kuin muutama vuosi sitten lennettyäni yksin Thaimaan Bangkokiin ja astuessani lentokentältä ulos kaaokseen. Intiassa näkyi Thaimaata enemmän selkeästi elintason puute: ihmisen nukkuivat hälisevän miljoonakaupungin Mumbain likaisilla kaduilla triljoonien kulkukoirien ja muutamien muiden eläinten kanssa - mutta kaikki tuntui sopivan ja sopeutuvan täydellisesti maisemaan. Kukaan ei näyttänyt kuolevalta ja kärsivältä, vaikka niin monet ihmiset kuin eläimet olivat todella laihoja (vaikka kyllä, myös mahakkaita paikallisia on kasvavissa määrin). Jos turistit eivät antaneet muutamaa rupia kerjäläiselle, niin paikalliset antoivat - ja näkemäni ja kuulemani mukaan ruokkivat myös eläimiä. Ruokaa - ja todella halpaa sellaista oli kaduilla yllin kyllin. Jatkuvan aurinkoenergian tukemalla Intiassa eläisi helposti paikallisella lähiruoalla: kookoksella, ananaksella, siemenisillä banaaneilla ja mangoilla. Ne eivät maksaneet juuri mitään (esim. Mumbain slummialueella neljä banaania 20 senttiä).

Harmi kyllä länsimainen ravinto on valloittamassa myös Intian. Kaupoista ei löytänyt ilman sokeria olevia mehuja (tai muita tuotteita) ja enemmistö ruoasta on valkovenhällä ja käristetyillä rasvoilla kyllästettyä. Monessa asiassa ymmärrämme luonnon tasapainotuksen maapallon eri osissa (esim. Suomessa ei oo aurinkoa, mutta korkea elintaso jne.), mutta siihen kysymykseen emme löytäneet vastauksesta, että mikä idea Intiassa on nauttia mausteista ja kuumaa ruokaa, jos ilmasto muutenkin on kuuma ja "pittainen"? Tämä kysymys oli tiiviisti mielessämme, koska saimme siitä niin paljon omaa kokemusta. Toki ruoka on tarpeen (tai ainakin siihen asti, kun bakteereista on pelkoa) kypsentää, mutta ne mausteet? Lähdimme reissuun niin ravinnon kuin kaiken muunkin suhteen ennakkoluulottomasti ja haaveilimme nauttivamme enimmäkseen paikallisia hedelmiä ja toivoimme löytämme hieman salaattiakin. Ensimmäiset päivät menikin kasvis/raakapainotteisesti, kunnes Mumbain intensiivisen ja pitkän kiertoajelupäivän jälkeen (luulimme että reissu olisi n. 3 tuntia, mutta olikin 8 tuntia...) yllätti aika kova nälkä ja päädyimme hotellimme kattoterassille tähtitaivaan alle nauttimaan kunnon Intialaisen päivällisen. Tämä oli meille yksi reissun kohokohdista: nauttia pitkästä aikaa mausteista ja maukasta kypsennettyä ruokaa (kyllä, koko setti myös vehnä-naan leipää sekä lassi-banaanijogurttia)...ja olimme vielä hengissä tämänkin jälkeen.

Näistä se kehoyhteyden katoaminen lähti: maissia kiertoajelulla Mumbain Chowbatty beachissa punaisen auringon laskiessa sekä Intialaista herkullista kasvismömmö aamiaista ("pakko"syödä, kun kuului hintaan) tuoresalaatin kera  

Olimme siis ensimmäiset päivät Mumbaissa ja ne olivat todella kokemuksen arvoisia. Elämä siellä oli samalla aitoa, mutta kaoottista. Yövyimme reppureissaajien suosimassa Colabassa ja koska Intiassa oli vastikään alkanut low-season -aika, näimme todella vähän muita turisteja niin Mumbaissa kuin myöhemmin Keralassa. Saimme siksi olla jatkuvien kuvauspyyntöjen kohteena ja muutamaan niistä ehdimme suostuakin, kunnes kuulimme Goalla eräältä kokeneemmalta turistilta, että turistien kuvat saattavat päätyä muokattuna paikallisiin eroottisiin julkaisuihin..noh, tämä taitaisi mennä jo epämukavuusalueen äärilaitohin...Intiaoppaan mukaan Intiassa on maailman eniten HIV-positiivisia sekä näkemämme mukaan todella paljon homoseksuaaleja ja näimmekin enemmän miespareja käsi kädessä, kuin vastakkaista sukuupuolta olevia. Intiassa suurin osa avioliitoista on lukemani mukaan vielä sovittuja, mutta rakkauteen perustuvat liitot ovat kasvussa. Tämä on suoraan verrannollista elintason nousuun tietyissä paikoissa.
Paikallisten kanssa kuvassa
Goaa kohtaan oli ehtinyt kertymään jonkinlaisia odotuksia kuulemiemme hehkutusten perusteella. Meille se ei kuitenkaan tarjonnut reissun parasta antia johtuen varmasti osittain suhteilla saamamme Galangutalla sijaitsevasta Guest Housestamme uupuneesta ilmastoinnista. Viikko Goalla olikin samalla reissumme säästöosuus sekä yllättäen juuri siksi rankinta aikaa. Ensimmäiset päivät olimme innoissamme, kun hotellimme ovelle toimitettiin päivittäin 15 kookospähkinää ja kuinka täydellistä se kookosvesi olikin! Kohtuus kaikessa pääsi kuitenkin unohtumaan ja viimeisten päivien vedet joimme hampaat irvistellen. Nautimme edelleen täälläkin runsaiden kookosvesien, hedelmä ja tuoresalaattien (jotka tosin olivat aika köykäisiä) Intialaisista kypsennetyistä herkuista, kunnes maustettuun, kuumaan ruokaa tuli omalla kohdallani totaalinen stoppi. Vatsani meni viikon sisällä tukkoon, eikä toiminut kunnolla viiteen päivään. Kävimme Intian reissun aikana yhteensä kolmella pätevällä (ainakin tittelinsä osalta) ayurvedalääkärillä (joista teen oman postauksen piakkoin), joista ensimmäinen Goalainen sanoi, että nyt on pittahäiriö tällä tytöllä. Liikaa tulta kehossa ja mausteet ja öljyt pitäisi minimoida. Koska vatsa on suoraan yhteydessä myös mieleen, liika kuumuus aiheutti myös elämäni pahimman stressin ja pääkivun. Junamatka Goalta Keralaan (20 tuntia) oli yksi elämäni haastavimmista kokemuksista. En nukkunut rämisevässä makuuvaunussa silmäystäkään, sekä vaunuun tarjoiltu ruoka aiheutti lähinnä pahoinvointia. Tämä osuus matkastamme oli itselleni lähellä kuolemaa ja kyllä sai olla jatkuvasti hyväksymässä "tätä hetkeä". Varsinaista vatsatautia ei kuitenkaan tullut, vaikka nautimme paljon tuoretta (myös katukojuista). Söimme reiluja annoksia entsyymeitä, probiootteja sekä stressin tullessa siihen auttavaa ashwagandhaa, joita ayurvedalääkäritkin suosittelivat.

Kuvia Goalta (lähinnä pyörimme Galangutan ja Bagan alueella:


Kookosta hostellimme terassilla
Mehuja ja lasseja

 

 Grand Island snorkling tour

Goan hurjissa aalloissa pauhaamista - yksi parhaista jutuista siellä!


Lehmän kanssa aamulenkillä


Gran Island tour
Medintointia viidakkopöksyissä aamujoogan jälkeen

Paikallinen vessa, jota tuli käytettyä toisinaan
Kaikesta kuitenkin selvitään aina, ja Keralassa meitä olikin vastassa oma taksikuski ja ensimmäinen ilmastoitu taksi! Intian yksi selvimmistä puutteista onkin ilmastoinnin puute ja tämä aiheutti monia tuskaisen kuumia taksimatkoja avoimien ikkunoiden "viilentäessä" meitä liikenteen saasteella. Buukkasimme Goalla kuitenkin suosituskia saaneen kiertomatkan Keralaan, jossa kiertäisimme 5 eri kohdetta ja yöpyisimme hyvätasoisissa hotelleissa ja meillä olisi oma kuski vapaasti käytettävissä. Hain ensimmäisenä lääkkeet ja vatsani alkoi saman tien toimimaan edes jotenkuten. Väsymyksen vuoksi ensimmäinen päivä Kovalamissa meni kuitenkin nukkuessa ja harmitti, kun en päässyt tutustumaan kunnolla kauniiseen paikkaan.

Kovalam beach

Kerala oli kokonaisuudessaan kuin eri planeetta Goaan ja Mumbaihin verrattuna. Siellä sai pitkästä aikaa hengitettyä, vaikka ajoittain ilmasto oli vielä kuumempi etelään päin kun mentiin. Etelä-Intian ykköskohteeksi on nostettu Houseboat -ajelu backwaterseilla ja se myös kuului meidän pakettiimme. Olihan se elämys, ajelehtia yksi yö luksusboatilla ja nauttia oman palvelusväen ja hytin antimista. Tässä hieman videota houseboatilta:


Houseboat ei kuitenkaan voittanut ihan ok Thekkadyn jälkeen tulevaa Munnaria, jossa oli taas kerran totaalisen eri meininki, kuin muissa paikoissa. Paikka sijaisti 2 km korkeudessa, eikä sinne menemin ole helpointa (spiraalimainen, todella hidas ja vaarallinen vuoristotie lukuisine teeviljelmineen) ja paikassa sai oikeasti hengittää. Aamulenkillämme vastaantulijoilla oli jopa tumput ja kommandopipot päällänsä, kun itse painelin shortseissa raikkaassa + 12 asteessa. Tämä rauhallisempi paikka olisi sittenkin se paikka, jossa asuisin Intiassa (tämän reissun perusteella) tai ainakin palaisin uudelleen.

Ihana, rauhallinen Munnar

Bananas, little different than ours
Thekkadyssa nuudeleita hakemassa :)
Kokit eivät uskoneet, kun tilasimme välillä jopa 4 salaattilautasta (what about the main dish?)
Intia(kin) ottaa nyt babysteppejä kohti modernia kulttuuria ja maailmankuvaa. Tämä tarkoittaa yhtä lailla elintason ja ulkoisten puitteiden kehittymistä kuin sisäistä kulttuurillista ja mentaliteetissä ja arvoissa tapahtuvaa murrosta. Muutos näkyy ihmisten kärsimättömyydessä ja vilpillisyydessä. Kahdessa ja puolessa viikossa kertyi rutkasti kokemuksia ja virikkeitä eri paikoista. Mieltä on nyt stressattu kunnolla ja aika näyttää, miten kokemani prosessoituu alitajunnassa. Intia=stressi, näin sanoi myös yksi paikallinen hotellinpitäjä, kun olimme yhtä mieltä siitä, että Intiaa tulisi tutustua rauhassa - eikä nopeasti jatkuavasti liikkeessä olemalla. Toki aitoa ystävällisyyttäkin vielä löytyy, mutta yhä useammassa hymyssä/palveluksessa on tipin saaminen taustalla. Ihmisten oli vaikea vain olla ja se on ymmärrettävää, kun maailma vaatii muutosta. Turismilla on nyt ja tulee olemaan tärkeä osa kehityksen eteenpäin viemisessä. Se on kuitenkin hieman ristiriitaista, koska samalla kun se tuo rahaa ja kehitystä maahan se tuhoaa luontoa. Tiedostavuutta edistävät turistit ovat tärkeitä - näimme nytkin kuitenkin muutamia valoja katukuvassa: Goan Natural Shop, jossa vierailimme päivittäin ja otimme mm. luomusaippuaa, aurinkorasvaa, Aloe veraa, organic-vaatteita sekä inkivääri-hunaja - karkkeja. Myös jonkin verran tiedostavia mainoksia näimme katukuvassa.

Mikä oli sitten tämän reissun tarkoitus? Löysinkö itseni lopullisesti Intiasta? En löytänyt, mutta tajusin taas muutamia tietoisuudelta piilossa olleita seikkoja, mistä tarvitse luopua, jotta tyhjyys ja oleminen ja tietenkin sitä kautta tuleva vapaa toiminta voisi paljastua taas enemmän. Suurin asia, mistä molemmat luovuimme - ja ihan suurissa määrin - oli ravintoon liittyvät viimeisetkin rajoitteet mielessä. Vaikka pari vuotta noudattamamme "ravinto-oppi" on erittäin salliva ja siihen kuuluu paljon oikeasti nautinnollisia herkkuja, on satunnaisesti tai edes kerran pizzalle meneminen Suomessa silti tuntunut jotenkin väärältä. Täällä Suomessa on kuitenkin miljoona kertaa enemmän vaihtoehtoja syödä terveellisesti kuin Intiassa (vaikka huomattavasti vähemmän, kuin esim. keski-Euroopassa). Siinä vaiheessa kun ensimmäisen viikon jälkeen koin ällötyksen Intialaiseen ruokaan - ja jatkuva hedelmien ja salaattien puputtaminenkin alkoi hieman tympimään, päästimme irti ihan kunnolla. Nautimme jo menuuseemme kuuluvien lassipirtelöiden lisäksi hyvillä mielin aamiaisilla ollutta munakasta (omeletteja), muroja lämmitetyn maidon kanssa, ihanaa masala-maitoteetä, katukaupoissa myytävää normisuklaata astetta parempaa "homemade" -suklaata, paikallista ihanaa porkkanahalvaa, kunnon pasta- ja nuudeliannoksia, sipsiä, jäätelöä sekä viimeisinä kahtena päivänä pizzaa sekä tietty lentokoneruokaa!!!Otimme kotilennollemme jopa pizzat mukaan ja nyt onkin kotona aika kova krapula (mitens tota blenderiä käytettiinkään?) Tämä kokeilu oli siis raw ruoalta roskaruoalle - ja edelleen olemme jokseenkin hengissä!

Vaikka lähes kaikista rajoituksista luovuttiin, pidimme kiinni lisäaineettomuudesta tai niiden minimoinnista: karkkia tai limsaa ei edelleenkään pystyisi syömään eikä keho niitä edes halua ja nauttimissamme ruoissa, kuten joissakin suklaassa, sipseissä tai jäätelössä ei käytetty lainkaan lisäaineita! Se olikin jopa mainos Intiassa, vaikka sen sijaan valkosokerittomuutta ei pidetä vielä mainoksena. Eräs paikallinen professori, jonka kanssa Heikki jutteli pitkään junamatkalla (samalla kun itse kärsin yläpedillä) kertoi, että paikallinen sokeri ei kuitenkaan ole täysin valkaistua. Oppaasta luin myös, että paikallinen maito olisi enimmäkseen buffalonmaitoa - vaikka pastoroitua, uskon, että Intian tehotuotanto ei ole niin kaukana luonnosta kuin monessa muussa paikassa.

Meidän piti siis lähteä Intiaan pizzalle :) Nyt kyllä maistuvat taas Suomen luomuruoat enemmän kuin hyvälle. Mikäli kyseisessä maassa matkustaisi pidempään, ottaisimme mukaan ehdottomasti Lapin reissussakin kovassa käytössä olleen sauvasekoin/lasipurkki - yhdistelmän, jossa voisi nauttia oikeaa ravintoa. Nyt tuntuu, että kehoa tarvitsee palautella, ennen kuin on mahdollista keskittyä kunnolla olemiseen. Hiljaisuuteen ja läsnäoloon. Seuraava matka(mme) suuntautuu todennäköisimmin tietoisuuden tason toiseen ääripäähän - ehkäpä Jenkkeihin Ken Wilberin retriitille tai kuulemma Ruotsiin toukokuussa tulevan Chorpran luennolle tai miksei vieläkin lähemmäs - kesällä Suomessa olevalle omalle retriitillemme.


Keralan supertehokas kuskimme aka aina-valmiina-"Jarppi"

Kotini on Intian reissun jälkeen entistä värikkäämpi. Ensi viikonloppuna juhlin kahtena päivänä 30 v synttäreitäni ja toinen Intia-teemalla. Tarvitsemme tänne todellakin enemmän valoa ja värejä!

Hintatietoja matkastamme/hlö:

Lennot: Mumbai meno-paluu: 440€ (Turkish airlines, jota suosittelen lämpimästi (hyvät ruoat)!)
Viisumi: 50€
Mumbai 2,5 yötä 50€ (paaljon halvemmallakin pääsee jos haluaa)
Lento Goa: 35€
Goalla 7 yötä: 35€ (tässä vähän säästettiin)
Juna Kerala: 35€
Kerala 6 yötä ja 5 paikkaa hyvätas. hotelleissa + taksikuski+kuljetukset: 227€
Lento takaisin Mumbai: 75€ (vkonloppuna kalliimmat)
Viimeinen yö Mumbai hyvätas hostel: 20€
Yht. n. 1000€ matkoihin. Käyttörahaa 2,5 vkon aikana meni 500€/henkilö (ruoat, kuljetukset, ostelut jne)
eli kokonaisuudessaan budjetti: 1500€

Paikkasuosituksia:

Mumbai, Colaban alue, Chowpatty beachilla auringonlaskiessa
Goa: Beach yleisesti, tämä paikka kaipaa enemmän tutkimista
Kerala: Houseboat (Alleppey) ja backwaters
Kerala: Munnar

Namaste.


10 kommenttia:

  1. ihana matkaraportti! :)

    jotkut ravitsemustyypit (en muista nimiä) suosittelevat 80/20 linjaa. Eli 80 % hyvää, laadukasta ja lopulla 20 %:lla ei ole niin väliä. Itse syön Afrikassa lähes päivittäin chapatia, mutta ilmeisesti hedelmä- ja vihannesmäärän triplaantuminen (Suomeen verrattuna) kompensoi mukavasti :)

    Ja itsekin tuli lähdettyä matkaan päästämään irti :)

    VastaaPoista
  2. Helpomminhan sitä löytää itsestään sen asian joka kaipaa huomiota kun menee paikkaan joka kaivaa esille ne asiat. Hiljentymisretriiteille on varmaan oma tarkoituksensa mutta minä ainakin koen saman saavuttavani helposti kotonakin. Muualle menen mieluummin antamaan itselleni hieman ärsykettä.

    Mukavaa palauttelua :)

    VastaaPoista
  3. Olipa mielenkiintoinen,ja ,
    paljon tapahtumia täynnä oleva matkapostaus.Mielenkiintoista lukea miten jatkossa tuo kaikki tuntuu,kun olet saanut rentoutua matkasta ja saanut siitä hieman välimatkaakin.

    VastaaPoista
  4. Matkailu todellakin avartaa ja antaa uusi perspektiivejä asioihin. Kaavoihin ei tartte kangistua vaan elää muutoksessa. Aivan ihana matka teillä kyllä oli!

    Mulla on jo liput ja matkat Chopran luennolle Tukholmaan. Lauantaina nähdään!

    VastaaPoista
  5. Tosi kiva matkareportaasi. Tervetuloa takaisin koto-Suomeen, täällä onkin sinä aikana tapahtunut kaikenlaista :)

    VastaaPoista
  6. Tervetuloa takas Suomeen <3 Palataan myöhemmin :)

    VastaaPoista
  7. Varmaan ihmettelitte noita miehiä ja poikia jotka kävelivät käsikkäin/kaulakkain.
    Se on yleistä Intiassa että hyvät kaverit tekevät niin ja se ei tarkoita että ne on homoja.

    Kuulosti aika tutulta ruokajutulta.....

    Lauantaina nähdään !

    VastaaPoista
  8. Jaaha, Sepi sanoikin jo sen mitä tulin kommentoimaan eli käsi kädessä kävelevät mies"parit" ei todellakaan ole Intiassa (aina) homoja, vaan tuo on ihan normaalia käytöstä kaverusten kesken.

    Yksi mielestäni hupaisa esimerkki kulttuurien yhteentörmäyksestä Goalla: lihavat länkkärinaiset makoili rannalla tissit paljaana ja bussilasteittain käsi kädessä käveleviä paikallisia miehiä saapui rannalle töllistelemään niitä. Kumpikohan osapuoli oli näkemästään enemmän huvittunut, vaikea sanoa :D

    VastaaPoista
  9. Jees, sainkin jo muutamia viestejä tuohon "homo-asiaan" eli jep, ei varmastikaan olleet homoja, paljon naisiakin kulki käsikkäin. On kuitenkin arvioitu, että homoja on Intiassa n. 100 miljoonaa, mutta julkinen esiintyminen ei ole hyväksyttävää.

    Sain myös eräältä tutultani kriittistä kommenttia, että tämä teksti olisi kirjoitettu epätasapainoisena, ylikriittisena "pittana" heh. Enpä tiedä, itse maata en kritisoi vaan enemmänkin kokemiani asioita - niin hyviä kuin haastavia.

    Ja tosiaan söimme raakaa / kypsää ehkäpä suhteessa 40/60 ja nyt taas pikku hiljaa kuunnellaan kehoa ja katsotaan mitä se haluaa. Itsekin odotan mielenkiinnolla :)

    VastaaPoista
  10. Tervetuloaaaa takaisin <3

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...