Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

24.3.2011

Elämän löytäminen

Kirjoittelin juuri Spiralling - blogissakin ehkä hieman sekavasti aiheesta "The power of stress and silence". We have it here, tajusin sen niin selvästi tullessani Suomeen, toisin kuin moneessa moneessa paikassa. Intiassa on enimmäkseen pelkkää stressiä, koska ihmisten tietoisuus on siellä vasta menossa materialistiseen/suorittavaan maailmankuvaan. Me olemme jo ylittämässä sitä ja laajentamassa tietoisuuttamme egokeskeisestä maailmankuvasta maailmakeskeisen (postmoderniin) vaiheeseen. Meillä on sopivasti stressiä ja virikkeitä, mutta myös mahdollisuus hiljaisuuteen ja tämä vie niin yksilöllistä kuin kollektiivista kehitystämme eteenpäin. Koska Suomessa perusasiat ja ihmisarvostus on jo pitkään ollut hyvällä mallilla, meillä on ollut mahdollisuus keskittyä isompiin kokonaisuuksiin, kuten ympäristönsuojeluun ja ruoan riittävyyden sijaan voimme miettiä nyt ruoan laatua. Esimerkiksi, jos joltain on jäänyt huomaamatta viimeaikaiset lukuisat ravinto-lisäaineuutiset, niin totaalisessa uutispimennossa on saanut olla. Suomessa pitkän eineskulttuurin jälkeen alamme kyseenalaistaa ruokamme laatua, mutta Intiassa sen sijaan venhä-valkosokerijalosteet ovat vasta valtaamassa markkinoita.

Tietoisuutta voidaan määritellä niin tilan kuin tason muodossa. Tietoisuuden tila kasvaa jokaisella sisäisesti omien kokemusten muodossa (tätä voimme kuka tahansa missä tahansa maailmassa harjoittaa esim. meditoinnilla), mutta tietoisuuden taso, joka on pysyvä rakenne aivoissa  tarkoittaa sitä ymmärryksemme tasoa, joka määrittää tekomme. Voimme esim. olla ns. valaistuneita, mutta elää kulttuurissa, jossa emme ole oppineet kehittämään moraaliamme. Tietoisuuden taso linkittyy siis täysin siihen, missä ympäristössä elämme, mitä arvoja meihin "ladataan" ja meidän tulee elää tietyt vaiheet läpi tietyssä ympäristössä saavuttaaksemme tietyn tason. Kuulostaako monimutkaiselta?? Ei sitä tarvikaan tiedollisesti ymmärtää. Jokainen kuitenkin tiedostaa sen, että esim. oma tietoisuus asioista on täysin eri nyt kuin 10 vuotta sitten. Olemme omaksuneet ympäristön kautta paljon uusia arvoja ja olemme kasvaneet niiden mukana. That's it.

Olemme evolutiivisessa kehityksessämme siinä vaiheessa, että alamme tiedostaa oman ja ihmiskunnan kollektiivisen mielen. Havahtuminen tapahtuu. Jossain vaiheessa mieli alkaa luovuttamaan omista kiinnikkeistään ja antaudutaan elämälle - päivä päivältä enemmän ja enemmän. Otetaan vastuu omasta elämästä, omista tunteista ja ajatuksista. Kaikki kärsimys ei tule(kaan) mistään ulkopuolelta, vaan se sijaitsee täysin mielessämme - mielessämme, josta meillä JUURI NYT on mahdollisuus irtautua. Mielestä irtautumista ei voi tiedollisesti ymmärtää, vaan se täytyy kokea itse. Ennen irtautumista mielen tulee kuitenkin olla ehyt - tarpeeksi vahva. Ensinnäkin ihmisen perustarpeet tulee olla tyydytettynä (lämpö, ruoka jne), toiseksi ihmisen tulee arvostaa ja rakastaa itseään. Tämä seikka pitää monet jumissa vanhoissa ajatusmalleissa ja tunteissa. Ei anneta anteeksi, vaan pidetään yllä tiettyä mielikuvaa itsestä. Olen ruma. Olen riittämätön. Minua ei rakasteta. Vanhempani eivät rakastaneet minua. Nämä kaikki menneisyyteen liittyvät illuusiot ovat täysin turhia! Ne rajoittavat jokapäiväistä toimintaamme ja estävät meitä kokemaan elämän kauneuden ja rakkauden. Olisiko aika vaan luovuttaa ja antaa anteeksi. Niin vanhemmillesi kuin itsellesi? Kaikille menneisyyden tapahtumille, jotka ovat kuitenkin olleet tärkeitä, jotta voit vapautua juuri nyt?

Pyyteettömän itseen ja muihin kohdistuvan rakkauden ja arvostamisen jälkeen pystymme vasta oikeasti löytämään oman missiomme. Ei auta parhaatkaan foodit, jos pidämme itseämme lukittuna/marttyyrina ummehtuneessa suhteessa tai työssä. Emme pysty antamaan tilaa uusille, eteenpäin vieville energioille. Itsensä kehittäminen ja ns. flow-tilaan pääseminen on tärkeä vaihe kehityksessämme. Eikä pidä ajatella, että "minä en ansaitse sitä" tai että "kaikilla ei ole mahdollisuutta siihen". Se on vain yksi vanhentunut uskomus lisää. Siihen ei varmastikaan ole mahdollisuutta kaikilla, mutta meillä monella täällä Suomessa on. Jos olet siinä onnekkaassa asemassa, että olet kohdannut ja vielä innostunut näistä asioista mistä olen kirjoitellut, niin estoja ei pitäisi olla.

Katselin eilen Yle-areenasta loistaavaa Voimala-ohjelmaa, jota en matkalla ehtinyt katsoa. Siinä jälleen super-veikkoset Viidakkomies ja Jake kertoivat siitä, kuinka vanhat toimintamallit olisivat syytä päivittää uusiin. Ola sanoi hyvin, että jos sinulla on varaa maksaa 600 euroa auto tms. maksuja kuussa, niin sinulla on varaa myös sijoittaa itseesi. Aitoihin unelmiisi. Se on ihan itsestä kiinni. Ongelma on kuitenkin se, että yritämme sinnikkäästi pitää kiinni vanhasta, meitä joskus palvelleesta, mutta jo aikansa eläneestä elämäntyylistä -. kyllä, usein suorittavasta sellaisesta - ja näin meillä ei yksinkertaisesti ole resursseja luoda uutta. Olen ympärilläni todistanut kymmeniä elämänmuutostarinoita, joista jokainen on aluksi lähtenyt muuttamaan (puhdistamaan) ravintoa, mutta joista jokainen myös hetken päästä on tehnyt jonkin irtioton - useasti ottanut loparit vanhasta työstä - ja näin KAIKKI on muuttunut ja pystyvästi parempaan. Asenne elämään muuttuu täysin. Enää ei eletäkään tulevaisuudelle ja siihen, että "Kun teen sen, niin asiat on paremmin", vaan oivalletaan, että kaikki on tässä ja nyt. Elämä on tässä ja nyt. TÄSSÄ JA NYT.

Juttelin eilen Shasassa erään mahtavan miehen kanssa. Tapasin hänet ohimennen samaisessa paikassa jo viime viikolla ja hän kysäisi minulta nopeasti, että "mahtaakohan tällä ravinnolla olla jokin yhteys henkiseen puoleen, kun tuntuu, että kaikki asiat on muuttumassa (todella, todella positiiviseen päin) ,oikeat ihmiset, asiat tulee sattumalta kohdalle tms?" Sanoin, että joo, ehdottomasti. Ihan selvä yhteys. Eilen hän rohkeni tulla istumaan pidemmäksi aikaan pöytääni ja juttelimme enemmän. Hän sanoi, että mietti hetken tulisiko ja tiedosti, että epävarmuus oli hänen "vanha minä" ja sen tiedostamalla tiesi, että vain täytyy tulla. Puhummekin, että siitä hetkestä lähtien, kun tiedostat mielesi (kyllä - egosi), niin sinulle tullaan heittämään silmien eteen jatkuvia haasteita. Valitako vanha toimintatapa = juosta pakoon erilaisia epämukavia tilanteita VAI uusi tapa = kohdata tilanteet ja elämä ja rakastaa hetkeä sellaisena kuin se on. Näistä asioista puhuimme ja paljon muustakin. Hän sanoi kohdanneensa "henkisyyden" käydessään AA-kerhossa. Sen kautta hän oli saanut tarpeeksi voimaa ja uskoa rakastaa itseään ja ymmärtää, että kärsimys on illuusiota. Nyt hän istuu Smoothiebaarissa ja nauttii smoothieita - ja edelleen käy kyseisessä kerhossa (tietenkään vanha minä ei olisi ikinä uskonut). Parannuttuaan (tai tehtyään suuren oivalluksen) hän voi nyt auttaa muita. Ei yrittämällä yrittää, vaan olemalla läsnä. Ilman omia pelkoja, omaa menneisyyden taakkaa hän voi näyttää valoa ja toivoa siihen, että jokainen voi päästä samaan, autuaaseen tilaan.

Puhuimme myös siitä, että nykyään on tarjolla kymmeniä parannusmenetelmiä ja henkisyyden suuntauksia. Mies sanoi hyvin, että aina kun etsit jotain, et voi löytää. Tämä on ehkä suurimmista suurin oivallus, sitten kun sen oivaltaa. Ensin kuitenkin pitää tajuta "ryhtyä" etsijäksi - ja tämä tapahtuu vasta, kun tajuamme erottaa mielemme/ajatuksemme todellisesta itsestämme. Tätä ennen menemme ja elämme täysin aistiemme ja tunteidemme vallassa. Kaikki on oikeasti tässä ja nyt. Se, mikä estää sinua näkemästä sitä on tietenkin mielen verho, jota kuitenkin hetki hetkeltä vedetään sivuun.

Mies sanoi myös, että katsoessaan blogiani ja videota, jossa esittelen Shasaa, vaikutin olevani täysin sinut asian ja itseni kanssa. Kiitos vain. Sanoinkin, että on täytynyt käydä/elää läpi matka, jossa mieltäni/identiteettiäni on täytynyt vahvistaa. On täytynyt kiinnittyä uskomuksiin, että omat opit ovat "oikeita" ja saada viedä tätä "totuutta" eteenpäin. Toisinsanoen  ensin kohdata omat unelmat ja sitten mennä epämukavuusalueelle - kertomaan niistä muille. Sitten kun tämä työ on tehty, niistä voikin irtautua. Ei sinänsä, että ne olisivat jotenkin vääriä tai "ei-tosia", mutta kun asioissa (tai ihmisissä) ei ole kiinni -suhtautumisesi niihin on täysin neutraali, voit elää hyvinkin vapaasti. Nyt voin pyyteettömästi auttaa ja kannustaa muita tekemään sitä, kun omat tunteet eivät ole rajoittamassa toimintaa.

Ihminen voi muuttua, mutta kaikella on aikansa. Emme voi pyrkiä hetkessä älyttömiin tavoitteisiin, mutta joka hetki voimme ainakin yrittää valita oikein. Voimme tajuta, että ei, meillä ei olekaan vapaus valita, vaan valintamme tulevat täysin ohjelmoidusti sisältämme. Sen jälkeen voimme harjoittaa mieltämme pienten asioiden kanssa. Voimme yrittää kyseenalaistaa omat ajatuksemme. Voimme etsiä omia epämukavuusalueitamme...ja etenkin olla kiitollisia joka päivä ja oppia rakastamaan itseämme.

Olin kirjoittamassa jällen tai oikeastaan pitkästä aika oravanpyörästä lähtemisestä, omien unelmien tavoittelemisesta ja mission löytämisestä, kunnes avasin facebookin ja etusivulla törmäsin heti seuraavaan videolinkkiin, kiitos myös omalla videollaan esiintyvän  epämukavuusalueensa kohdanneen Tommin (no niin Tommi, nyt sait kävijöitä...) ja sain vahvistusta aiheeseeni.

Toisella videolla Wolfe kertoo tulevaisuuden maailmasta. Meillä on kaikki, kun matkaamme jokainen sisällemme. Ei tarvi matkailla kuuhun tuhansien kilometrien päähän...

5 kommenttia:

  1. Kiitos jälleen ajatuksia herättäneestä tekstistä! Yhteen jo vähän pidemmän aikaa pohtimaani asiaan olisin kaivannut tarkennusta, nimittäin miten määrittelet postmodernin ja mistä tämä määritelmä tulee? Itselleni oman humanistisen tieteenalani kautta saatu kuva postmodernista maailmasta on lähinnä negatiivinen, sellainen jossa maailma on sirpaloitunut ja mahdollisesti relativistinen, ja jossa pahimmillaan ihmisyys on korvautunut pelkällä tarpeiden tyydyttämisellä vailla sen syvempää päämäärää. Ei siis ehkä ihan sama käsitys...:) Kiitokset jo etukäteen, jos ehdit vastaamaan, kiinnostaisi nimittäin kovasti hieman laajentaa omaa näkemystä tästä asiasta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kyssäristä, enemmän kuin mielelläni tarkennan postmodernin kuvausta. Määritelmäni pohjautuu tietoisuuden evoluution opiskeluun ja etenkin omaan kokemukseen. Tässä viime kesäisessä omiin kokemuksiin ja lukemani teoriaan (Spiral dynamics) perustuvassa bloggauksessa kerron eri maailmankuvista:

    http://quinoaa.blogspot.com/2010/08/ajatuksia-nyt-part-2.html

    Postmodernista ajasta kerron siinä näin:

    Postmoderni maailmankuva (6. vihreä) alkoi kehittymään 50 vuotta sitten. Sen arvoihin kuuluu yhteisöllisyys, kun modernissa painotus oli yksilöllä. Postmoderni ajattelutapa alkaa ymmärtämään erillisyytemme itsestämme sekä muista ja painotus tuleekin omalle sisäiselle kasvulle. Tavoitteiksi tässä maailmankuvassa tulee rauhan saavuttaminen sekä tarve työskennellä yhteisen hyvän vuoksi. Postmodernin maailmankuvan pystyvät omaksumaan vain ne, keillä on mahdollisuus alkaa ajattelemaan vihreästi - yleensä modernin vaiheen läpikäyneet tai postmoderniin ympäristöön syntyneet/eläneet. Tämän maailmankuvan ongelma on siinä, että se tuomitsee punaisen (soturi) ja oranssin (moderni) arvot ja haluaa pysäyttää kehityksen. Meidän tulee käydä kaikki vaiheet läpi, jotta pääsisimme löytämään uudet ratkaisut.

    Lisäisin tähän vielä, että postmodernissa vaiheessa yksilö siis alkaa ajatella asioita maailmakeskeisesti, kun modernissa painotus oli oman edun tavoittelulla. Olemme vahvasti länsimaissa menossa postmoderniin aikakauteen, mutta edelleenkään se ei tarkoita, että kehitys jäisi siihen. Elämme jokainen eri vaiheessa ja usea maailmankuva voi linkittyä yhteen (eli ei ole ihan selkeää, että "tuo on postmoderni, tuo moderni jne") Ja koska elämme eri maailmankuvissa ja tulkitsemme sen kautta oman todellisuutemme "todeksi" emme voi ymmärtää muita maailmankuvia, ennen kuin ylitämme omamme (transcend).

    Kysy ihmeessä lisäinfoa, jos jäi epäselvää :)

    VastaaPoista
  3. Hei ja tästähän löytyi myös lisäinfoa aiheesta: http://www.vapaus-akatemia.fi/artikkeleja/maailmankuvat/

    Moni varmasti vastustaa kyseisiä teorioita, mutta tärkeintä olisikin oman itsen kuuntelu ja ymmärtäminen, että yleensäkin vastustaa jotain. Tässä hyviä ohjeita (on muuten mun kynästä:)):

    http://www.vapaus-akatemia.fi/artikkeleja/ohjeita-pahan-paivan-varalle-hyv/

    VastaaPoista
  4. Iso kiitos kattavasta vastauksesta! Näköjään käsitteiden sisällöt vähän vaihtelevat, koska nuo itse negatiivisiksi kokemani asiat näyttävät tässä määritelmässä löytyvän modernin maailmankuvan alta, mikä ehkä kertookin itsestäni enemmän kuin mistään muusta... Mutta käsitteethän eivät oikeastaan ole niinkään tärkeitä, vaan niiden takana olevat asiat :) Ja loppujen lopuksi mikään vaihe sinänsä ei taida olla negatiivinen, vaan ennemminkin tarpellinen kehityksen kannalta, kunhan siitä sitten malttaa aikanaan päästää irti.

    Ja täytyypä tallentaa tuo tekstisi niin, että pääsee aina lukemaan kun seinä tuntuu tulevan vastaan:) Täyttä asiaa, mutta aina ne asiat vaan välillä pääsee unohtumaan ja taas täytyy aloittaa alusta...

    VastaaPoista
  5. Nevie, eipä kestä:) Nämä ovat "kohtalaisen" mielenkiintoisia asioita,kun niitä alkaa ymmärtää omien kokemusten kautta.

    Juuri niin, että mikään vaihe ei ole toista parempi vaan kaikki ovat yhtä tarpeellisia. Mitä enemmän kehitymme (ja käymme eri vaiheita läpi) saamme laajempaa näkemystä elämään. Näemme ihmisiä eri vaiheissa ja voimme tukea heidän matkaa oikeilla, sopivasti(mutta ei liikaa) eteenpäin vievillä asioilla. Transcend and include eli ensin eletään vaihe läpi, sitten ylitetään se (ns. poisopitaan sen vaiheen luomista ehdollistumista) mutta sitten kuitenkin tiettyjä hyviä juttuja voi halutessaan edelleen sisällyttää elämäänsä sen jälkeen,kun niistä on mielen tasolla luovuttu. Eli meidän ei tarvitse lopulta luopua muusta, kuin ehdollistumistamme. Ehdollistumia ei tosin voi juurikaan tietää,ennen kuin niistä on elämisen kautta päässyt.

    Ja kyllä :) Meillä on aina uusi yritys, matka ei lopu vastoinkäymisiin vaan aina tulee uusia valintoja ja tilaisuuksia. Kiva, jos voin olla avuksi!

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...