Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

21.2.2011

Vegeys vai sekous, valitse vapaus

Väittäisin, että kun materialismista on päästy, superterveyden tavoittelu on uusi trendi tai "uusi musta". Netti täyttyy ravintoblogeista, ihmiset havahtuvat joukoilla luomuun, raakaan, supereihin, fanittavat mediassa lähes päivittäin vilahtavaa raakasuklaa-guru Jaakko Halmetojaa, jopa perustavat smoothiebaareja ja muodostavat yhteisöjä. Meiliboxiani pommitti parisen viikkoa "The great health debate" -shown järjestäjä Kevin Gianni, joka hehkutti ainutlaatuista mahdollisuutta kuunnella maailmanlaajuista ravintoshowta, maailman top - ravintogurujen (kuten Wolfe, Vitalis, Cousens, Mercola) näkemyksiä ravinnosta juuri nyt. Aloin kuuntelemaan ensimmäistä haastattelua, mutta hetken päästä havahduin siihen, että ajatukseni harhailivat jossain ihan muualla - sanoma oli tärkeää, mutta jo hyvin tuttua. Sitten kuuntelin kehoani ja luovuin tästä projektista. Olen viime aikoina opetellut muutenkin luopumaan. Ensin piti opetella lisäämään - nautinnollisella ei-luopumistavalla. Nyt kun näitä mielenkiintoisia asioita on elämässä enemmän kuin tarpeeksi - on aika opetella luopumaan. Huom. jos olet lisäämisvaiheessa, niin keep adding ja muista lukea vanhempia juttujani :)

Mistä sitten olen luopunut? Luopumista ja irtipäästämistä niin tekojen kuin ajatusten suhteen tapahtuu näköjään vaiheittain. Vanhat kuluneet, aikansa eläneet toimintamallit ja mielen kiinnikkeet tulee ensin korvata uusilla, jotta voimme päästä eroon niistä. Omalla kohdallani parisen vuotta sitten ravintoherätykseni alussa tämä koski luopumista ravintoaineuskovaisuudesta. Lisää luomua, superia, smoothieta..emästä, ravinteita ja mineraaleja kroppaan = todellakin! Luomua ja laatua - muulla ei ole väliä. Kun vuosia kadoksissa ollut kehoyhteys palasi todennäköisesti ravinnon puhdistamisen avulla sain yhteyden mieleeni, johon olin ennen täysin ehdollistunut. Mieli alkoi murtua. Se ei enää halunnutkaan samoja asioita, mitä se oli tavoitellut koko elämänsä. Se ei enää halunnut ylipäänsä tavoitella mitään (muuta kuin olemista/tervetttä). Se halusi vain olla ja nauttia - tästä hetkestä. Yhtäkkiä mieli olikin täysin hallinnassani. Sain kaiken mitä ajattelin (lähes kaiken). Sen, mikä resonoi suuremman kokonaisuuden kanssa. Sen, mikä lähti jostain syvemmältä. Sen, mikä veisi tietoisuuttani eteenpäin.

Reilun vuoden elin huippuvaihetta. Keho ja mieli olivat yhtä. Ne toimivat yhteispelissä, kunnes joku alkoi murenemaan. Mielen uudet uskomukset. "Pitäis" oli tullut takaisin. Uskomus, että minun tarvitsisi opiskellla lisää ravintoasioita, uskomuksesta, että raakaravinto on "oikea" ruokavalio tai "se juttu", uskomus, että minun pitää syödä vain raw foodia, uskomus, että minun pitäisi ylläpitää jotain roolia, jonka olen itse luonut, uskomus, että pystyn auttamaan ihmisiä, uskomus, että en pysty auttamaan ihmisiä, uskomus, että mähän tiedän jo kaiken/paljon/tarpeeksi, uskomus, että en tietäisi mitään. Uskomus, että teoillani on jotain merkitystä, uskomus, että teoillani ei ole mitään merkitystä, uskomus, että en ole mitään, uskomus, että olen kaikki.

Syvälle meni taas, mutta menköön. Haluan tässä postauksessa kuitenkin oikoa muutamia harhaluuloja ja myöntää keskeneräisyyteni. Joissakin postauksissa olen ollut ylpeä ja mieleni on ollut kiinnittynyt niin (raaka)ravinto- kuin henkisyysasioihin. Joku aika sitten jopa lähes häpesin entisiä kirjoituksiani, mutta sitten hyväksyin. Se oli todellisuuteni silloin ja uskoin niihin asioihin aidosti. Kaikki meni ja mene juuri niinkuin pitää ja toivottavasti opitte ja kasvatte rinnallani <3 Nyt on jälleen uusi todellisuus ja vain tietoisuuden paljastuminen (ei siis aika) näyttää, mitä seuraavaksi tulee.

Takaisin the Great Health Debateen, josta kuulin ystävältäni kuitenkin muutamia pointteja. Tässä tämänhetkisiä ajatuksiani ja jos ne edelleen ovat uskomuksia, niin ainakin parempia tai paremminkin vapaampia kuin edelliset.

- Ikuisuuskysymys on, että onko ihmiselle parempaa kasvis- vai liharuoka eli omilla termeilläni "vegeys vai sekous". Väittelyn yksi johtopäätös oli se, että kautta ihmiskunnan historian on syöty sitä, mitä ympäristössä on ollut tarjolla - sekä lihaa että kasviksia - ja molemmilla tavoilla lajimme on kehittyneet yhtä hyvin. Ei voi siis sanoa mikä ruokavalio suuntaus olisi paras.

Oma näkemys:

Lihaa? Sano kyllä mielelle. Olin ennen "laatuherätystä" kasvissyöjä enemmän ideologista ja ekologisista syistä = mieleni oli kiinnittynyt kasvissyöntiin ja uskomukseen siitä, että olin tiedostavampi ja parempi ihminen lihattomana. Nyt kannustan kaikkia kuuntelemaan kehoansa ja välttelemään kaikkea ulkoapäin tulevia uskomuksia, jotka ovat ristiriidassa kehomme signaalien kanssa. Yksittäinen ruoka-aine harvoin on ongelma, vaan huomio pitäisi keskittää kokonaisruokavalioon ja ruoan laatuun. Pollanin sanoin "Syö kasviksia, lihaa lisukkeena" toimii hyvänä ohjenuorana. Laadukkaat lihat ja kalat voivat siis kuulua ruokavalioomme tilanteesta riippuen ja tämä "sallivuus" tarkoittaa enemmänkin sitä ajatusta, että emme kiellä itseltämme mitään.

Lihaa? Ei/vähemmän keholle. Suolistomme sulattaa etenkin tässä tilanteessa parhaiten nestemäistä ruokaa - ja raa'at kasvikset/hedelmät ovat siinä mielessä parempi vaihtoehto. Ja nyt kun elämme tietoiseksi tulemisen aikakautta (kyllä, usko pois, vaikka et vielä tietäisi mitä se tarkoittaa), niin lihattomuus saattaa myös viedä meitä etenpäin henkisen kehityslinjamme suhteen. Uskon vakaasti, että kaikessa vaikuttaa karma eli ajatus siitä, että nykyinen tilamme on yhtä kuin menneisyydessä tekemiemme tekojen suhde. Jos syömme ruokaa, mikä ei kuormita ympäristöä ja aiheuta kärsimystä kenellekään, olemme karmisesti vapaampia kehittymään tietoisuuden tiellä. Olennaista olisi kuitenkin ehdottomasti ruoan laatu. Ikinä ennen ei ympäristössä ole ollut käytössä tällaista määrää vieraita aineita, kuin mitä nyt saamme ruoan (etenkin eläintuotteiden), veden, ilman, pesuaineiden jne, mukana.

- Daniel Vitalis oli kuulemma positiivisella tavalla erottuva haastateltava. Hän korosti, että sen sijaan että pyrkisimme hifistelemään itsemme viimeisen päälle superihmiseksi viimeisimpien superyrttien avulla, voisimme miettiä, miten tulevat sukupolvet pärjäävät täällä. Mitä jätämme heille jälkeemme? Hän korosti myös sitä, että voi olla edesvastuutonta suositella esim. raakavegaaniutta, koska siitä ei ole tarpeeksi kokemusta (esim. b12-vitamiinin saamattomuus luonnollisista lähteistä)

-Raakavegaaniuden puolestapuhuja Gabriel Cousens oli todennut, että ruokavalion tulisi tukea sen hetkisiä tavoitteita. Esim. kanamunien jne. eläinkunnan tuotteiden syönti voi häiritä henkisyyden kehittymistä.

Oma näkemys:

Kyllä. Kyllä. Kyllä. Täysin samaa mieltä, go Vitalis! Vastuu ympäristöstä ja jälkipolvista on meillä ja järjen käyttö on enemmän kuin sallittua. Kaikkien ei tarvitse olla superhifistelijöitä, jos he kuitenkin kiinnittävät huomioita suurimpiin kokonaisuuksiin (käytännössä kasvis- ja luomupainotteinen ruoka). Superterveyttäkin kuitenkin saa tavoitella, mutta se ei saa olla itse se juttu. Yleensä "se juttu", kyllä tulee itsestään esille, kun osaa pitää silmänsä auki ja on hyvässä seurassa :) Maailmaa pelastamme vapaana ja ensin pitääkin tavoitella sitä vapautta. Tarvitsemme myös näitä superhifistelijöitä, koska he ovat niitä, jotka herättävät massojen huomion.

Raakavegaaniutta tai vegaaniutta yleensä en myöskään itse suosittelisi varauksetta. Pitää olla todella paljon tietoa, jos sille tielle lähtee. Olen taas alkanut syödä silloin tällöin laatukalaa (vapaat järvikalat) sekä maistellut pari kertaa jopa riistaa. Raakamaitoa, luomuvoita ja juustoa syön myös silloin tällöin. Muutamat tuttavani syövät kananmunia ja riistaa jopa raakana :) Oma kokemukseni vahvistaa sitä, että ravinnolla voi vaikuttaa tietoisuuden kasvuun. Kun 7 vuotta sitten luovuin lihasta, koin saavani enemmän energiaa ylöspäin käytettäväksi (aivot, mieli). Kun siirryin raakapainotteiselle ravinnolle tämä energia senkuin lisääntyi ja sen ajan (muutama kuukausi) kun olin raakavegaani, olin henkisesti herkimmilläni. Se siis tuki tietoisuuteni kasvua tietyssä vaiheessa, mutta nyt koen, että tähän hetkeen toimiva "suuntaus" on olla vapaa kaikesta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että voi syödä, mitä kullakin hetkellä haluaa. Ravintoni koostuu kuitenkin enimmäkseen raakaruoasta, mutta joinain päivinä voin syödä myös kypsennettyä ruokaa (kuten itse tehtyä leipää) määrällisesti jopa enemmän kuin raakaa. Keho osaa jo tasapainottaa itseään ja pyytää sitten tarpeeksi tuoretta ja raikasta ruokaa entistä enemmän.

Tulikohan tässä myös vastaus raa'an ja kypsennetyn ruoan suhteeseen? Saattaa olla, että ensin pitää omaksua se ääripää, jotta ymmärtää keskitien. Jos lepsuilee alusta lähtien, esim. "syön enimmäkseen luomua, mutta käyn ehkä mäkkärissä kuitenkin salaa kerran viikossa.." tai "syön pelkkää kypsennettyä kasvisruokaa, mutta miksi oloni ei parane" -ajatusmallit ei välttämättä tuo tarvittavaa jämäkkyyttä prosessiin. Meidän tulee kehittää myös tahdonvoimaamme ja astua epämukavuusalueelle, you know :)Pointtini tässä ehkä se, että ei ole olemassa yhtä oikeaa ravintosuuntausta, koska muutumme jatkuvasti ja meidän tulisikin valita ravinto tämänhetkisiä tavoitteitamme tukevaksi. Jos ruoka tuntuu hyvältä, nautit elämästä ja sinulle jää paljon energiaa tärkeisiin asioihin olet oikealla tiellä. Mikään ei kuitenkaan estä sinua kokeilemasta eri juttuja. Emme opi tiedollisesti vaan oman kokemuksen kautta.

Mitkä ovat viimeisimmät luopumisen kohteeni niin ravinto- kuin henkisyyskirjojen/juttujen seuraamattomuuden lisäksi: unsubscribe napin painaminen erilaisilta uutiskirjelistoilta (kuten superpommittaja Kevin Gianni), mainittakoon, että Jaken listalta en luopunut :), tauon pitäminen yhteisöstä ja panostaminen läsnäoloon eli tähän hetkeen. Nettiä käytettäessä ja tehtäviä suorittaen se ei välttämättä ole helpointa...

Ja ei. Ravinto ei ole "se juttu. Ravinnon ja sitä kautta kehon puhdistaminen on yksi ja tärkeä väylä yhteyden saamiseksi mieleemme ja sen jälkeen aitoon itseemme. Se ei kuitenkaan ole se itse tarkoitus. Tarkoituksemme on avata kehomme - kuunnella OMAT ajatuksemme - tavoittaa unelmamme - kurkotella niitä - pilviin asti. Mitä sen jälkeen tapahtuu? Kokeile ja nauti, juuri tästä hetkestä :)


Kuva viime juhannukselta, terkkuja kaikille mukana olleille <3 Pikkasen on aurinkokuumetta, perjantaina lähtö :)

18 kommenttia:

  1. Tosi hyvä postaus Heidi.Omaa kehoansa tuleekin ensi sijassa kuunnella.
    Ja huh,Kevin Gianni tosiaankin osaa pommittaa meileillä;D Pitää varmaankin painaa sitä unsubscribe-nappulaa sen ikuisen delete-painalluksen sijaan.,..

    VastaaPoista
  2. tämä ei liity postaukseen, mutta pakko kysyä jos joku tietäisi, että miten bloggerissa saa tehtyä tuon sydämen? siis < ja 3 ? kun jos yritän laittaa niitä niin se aina herjaa, että se on muka joku virheellinen koodi :( ja vaikka laittaisin ne erikseen näin < 3. ni se saattaa välillä sitten kadottaa koko sen jälkeen tulevan tekstin, kun luulee kaiken "<" jälkeen tulevan "koodiksi".

    VastaaPoista
  3. Todella hieno kirjoitus.

    VastaaPoista
  4. Ai ai ai Indiaa.... Ihanaa ihanaa matkaa!!!

    VastaaPoista
  5. Juuri näin. Tähän ei ole paljon lisättävää. Itse totean joka päivä miten vähän tiedän...

    Jarkolla on ollut pari saman suuntaista kirjoitusta lähiaikoina, jokainen on todellakin oman itsensä paras asiantuntija!
    1. http://www.raikasweb.com/nautintojen-optimointi
    2. http://www.raikasweb.com/paras-ravitsemusasiantuntija

    VastaaPoista
  6. Olen samaa mieltä, että kehoa tulisi kuunnella eikä pitäytyä väen väkisin jollain ruokavaliolla. Se alkaa vain ahdistaa.

    Ja kuitenkin ravinnon merkitys on suuri, kuten juttusi lopussa hyvin kirjoitit.

    Juuri juttelin yhden opettajan kanssa joka kertoi arjestaan koulumaailmasta ja miten epätasapainoisia monet lapset ja heidän vanhempansa ovat. Tuli mieleeni oma tilanne vuosia sitten, jolloin olin hyvin räjähdysherkkä, toisaalta levoton ja välillä apaattinen. Jos keho on epätasapainon kierteessä eikä saa tarvittavia ravinteita, ei mielikään voi olla tasapainossa.

    VastaaPoista
  7. Ja nautinnollista reissua sinulle!!

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommenteista.

    Yaelian: Pitäisi keksiä joku päivittäinen anti-uutiskirje lähetettäväksi (myös Kevinille) :)

    Karoliina: Mulla toimii juuri noin, enpä tiiä mikä mättää...

    Aaro: Thanks :)

    Annina: Yes!

    Kati: Kyllä, ravinnolla yhteys ensin kehoon, sitten mieleen sitten olemme vapaampia uusille oivalluksille

    VastaaPoista
  9. Mihin se sun kaveri Mirva on hävinnyt?

    VastaaPoista
  10. Olen itse kokenut tämän elämäni eri vaiheissa, tämän eri asioiden tärkeyden ja miten ne iän kanssa muuttuuvat ja vaihtelevat.
    Niin kauan kun haraa kehonsa viestejä vastaan ei voi voida hyvin, ja vasta kun alkaa kuunnella itseään voi saavuttaa tasapainon. Elämä koostuu niin monesta eri osatekijöistä . Mitä me ajattelemme, mikä on asenteemme, mitä syömme, liikkunnasta, rakkaudesta, kumppanuudesta, elämäntyöstä (mikä ei ole sama kun ammatti) jne. Jos nämä kaikki elämänosat ovat kohdallaan olemme vihdoin ja viimein saavuttaneet sen tasapainon, sen paikan itsessämme jossa olemme sinut oman itsemme kanssa. Vasta tämän jälkeen voimme saavuttaa onnellisuuden. Kuulostaa kai vähän hörhöilyltä mutta näin se vain on toiminut omalla kohdallani.:)

    VastaaPoista
  11. Tosi hyvä teksti. Itseäni on välillä ahdistanut (turhaan koska eihän kukaan pakota mihinkään) "fuudiskenessä" joidenkin tyyppien älytön hifistely ja äärimmäisten ehdottomien ruokavalioiden julistaminen. Tästä kirjoituksesta aistin vahvan kohtuus kaikessa -ajattelun, mistä pidän.

    Ehkä hifistelyn ahdistavuus tulee siitä, että se vie helposti uskottavuuden koko asialta ja sitten aloittelijat eivät jaksa tutustua koko asiaan tai vaintoehtoisesti keskittyvät nippeleihin ennen kuin kokonaisuus on yhtään hallussa.

    Joka tapauksessa tämä oli paras sinun teksteistäsi, jonka olen lukenut. En hetkeen ole muistanut täällä käydäkään, kun itse olen enempi lihansyöjä :)

    VastaaPoista
  12. Juhani, komppaan..

    Hyvä teksti oli, erittäin. Itse en raakaruokavaliolle aikanaan lähtenyt vaikka olin melko tavalla "sisäpiirissä" Puhdistamon perustajana ja se oli vähän se Dogma silloin.. mutta silti tuli vedettyä aika tiukalla linjalla. Tiukka linja teki sikäli hyvää että sieltä voi aina palata siihen keskitiehen, mistä se totuus aina löytyy.

    Jos säikähtää ääripäätä (kuten moni sivustaseuraaja tekee) niin pysyy aika herkästi ihan perus pizzanpurijana koska ei koskaan revitä tarpeeksi sitä vanhaa ruokatottumusta. Jos sitä revittää ihan huolella johonkin överisuuntaukseen (kuten näen 100% raakavegaanilinjan) niin sieltä voi tulla takaisin kokemusta rikkaampana ja todennäköisyys pizzanpurennasta jatkossa on paljon pienempi :D

    Ja ruoka ei ole kaikki - se vain tuntuu monelle olevan se ensimmäinen, käsinkosketeltava astinkivi joka sitten johtaa henkisemmille poluille.

    VastaaPoista
  13. No niin, taas täällä.

    Minna: Mirva pitää vähän breikkiä blogimaailmassa. Eiköhän se takaisin tuu, hope so :)

    Herkkusuu: Totta. totta. Pitää ensin lisätä, sitten luopua, käydä joskus ääripäissä, jotta tietää keskitien. Toisin sanoen ylittää ja sisällyttää. Ravinto voi hoitaa kehoa, mutta se voi tuoda myös uusia kiinnikkeitä mielelle. Kun ne ylitetään, voi edelleen puhtaan ravinnon sisällyttää, mutta vapaasti.

    Juhani: Jep, se on vain niin, että mielemme haluaa kaikki heti tänne mulle nyt. Pelkkä luomu ei ole mitään, jos pitää olla hifi tms - ajattelu on täysin mielemme illuusio, mutta vaikea siinä on olla ottamatta vaikutteita (vaikkakin tosin hyviä sellaisia)

    Joni: jes jes. Buddhan sanoin, the path to enlightenment is between the opposites :) Ja joo, ensin keho=ruoka, sitten mieli ja syvemmät jutut. Sipulia kuoritaan enemmän auki

    VastaaPoista
  14. Jooooo! Tämä on mielenkiintoisinta. Olen hitaasti syttyvä vata-tyyppi joka on yllättynyt siitä miten paljon nykyään tekee mieli raakaruokaa alun vastarinnan jälkeen. Olen nk. harjoittanut reilut viisi vuotta jonka ansiosta kehoon on muodostunut sikäli hyvä yhteys että intuitiolla mennään. Lihansyönti jäi yli 10 vuotta sitten, maitotuotteet seitsemisen, ja vimeisen vuoden aikana myös kala ja kananmuna sekö valkaistu sokeri ja vehnä. Ei absolutismia mutta visua karttamista kuitenkin. Ja varsinaista raakaruokailua vasta n. pari viikkoa.

    Vasta-alkajana olen lueskellut muutamaa raakaruokablogia ja tiedosta on runsaudenpulaa, joten koitan seuloa vain parhaat jutut päältä. Ilahduttavaa huomata että muutama bloggaaja pyörittelee hyvin myös näitä metafyysisiä puolia. Raakaravinnon vaikutuksia havainnoidessani mulla oli alkanut muodostumaan pohdinto joka nyt purskahti esiin tekstisi myötä. Olin jo aiemmin kyllä lukenut täysin pidäkkeettömiä hehkutuksia asiasta, joskin niissä usein keskityttiin fyysisiin tai materiaalisiin aspekteihin.

    Enivei, kun omat tunnelmat tuntuivat paranevan niin johtopäätös oli että kaiketi kypsentämättömän ravinnon (ja iHerbistä tilattujen rohtojen :-P) nauttiminen kohottaa viboja, mikä ettei. Sisäisen havainnoinnin ja käytännön metafysiikan harjoittamiseen tuli uutta avaruutta, ja siitäkös on helppo innostua lisää ja alkaa hakemaan ravinnosta vipuvartta. Tässä kohtaa lymyääkin se mahdollisuus että uudesta innostuksen kohteesta muodostaa itselleen tekniikan: sitä alkaa ajattelemaan että kun teen tälleen, niin siitä seuraa aina tätä. Toisin sanoen luotetaan siihen, että joku menetelmä tai käytös tekee tämän asian minulle, ja jatketaan sen toistamista odottaen vaikutusten tulevan samanlaisina kerta toisensa jälkeen vieden aina uusiin sfääreihin. Raakaravintokin voi kaiketi toimia tällaisena apuvälineenä aikansa, mutta mitäs sitten kun vibat on niin tapissa kuin ruokavaliolla voi nousta?

    Yleinen ajattelutapa on että oleellisinta ("kehittymisen" kannalta) olisi vain harjoittaa kaikkea mikä lisää tietoisuutta ja kohottaa viboja. En itse usko siihen, koska täydellinen sisäinen harmonia on ihmisen luonnollinen tila josta olemme vain erkaantuneet väliaikaisesti, joten kehittyminen ottaa sijansa luonnollisesti, omalla painollaan, kun kehittymisen jarrut antavat periksi. Oleellisinta on siis havainnoida mitkä ovat omia jarruja, ja käytännössä tämä tarkoittaa menemistä kohtia omia matalia viboja. Kun ne tulevat kohdatuiksi ja käsitellyiksi ne "liukenevat" pois ja kokonaisvibat pääsevät kohottumaan luonnostaan.

    Ihmisissä voi monesti aistia pyrkimystä tavoittaa korkeampia viboja erilaisin keinoin, ja kaikki tekniikat toimivat siihen jonkin aikaa, mutta eivät loputtomiin – kahdesta syystä:
    Ensikseen, kun odottaa että tekniikan toistaminen tekee tämän asian minulle, oma tietoinen ja aktiivinen läsnäolo prosessissa alkaa vähenemään kunnes sitä ei enää ole. Jää vain mekaaninen toisto.
    Toisekseen huomio ei kiinnity mataliin viboihin (ja niiden tiedostamattomaan vastustamiseen) ja ne pysyvät "kellarissa" estäen pysyvää kehitystä tapahtumasta.

    Syvälle meni taas. :-D Sitä vain tässä tuumailin, että raakaravinnosta voi varmaan saada hyvää potkua, mutta ei se ole autuaaksitekevä patenttiratkaisu, koska ainoa mikä todella toimii on tietoisuus. Yksinkertaistettu kärjistys: Mä luulen että ne, joiden vibat on pysyvästi ylärekisterissä voivat halutessaan mässyttää niin huonoa sapuskaa kuin ikinä haluavat, vaikka Dillinger-pitsan, ilman että sillä on vaikutusta: matalat vibat eivät voi resonoida koska heiltä itseltään puuttuu nuo taajuudet. Ja tuo on hyvin muotoiltu että kun ensin hahmottaa äärireunat niin näkee missä keskitie menee!

    VastaaPoista
  15. Pffftt, voisi kai erikseen mainita että myös supersafkat ovat päässeet mun menyyhyn, vaikka nehän tuntuvat aina menevän käsi kädessä raakaruokailun kanssa. Ja iHerbihän tuli mainittua, joskin viittasin sillä enempi tiettyihin tehoravinteisiin.

    VastaaPoista
  16. Ville kiitos mielettömistä kommenteista. Olet niin oikeassa. Pitänee kirjoittaa aiheesta niihin liittyen :)

    VastaaPoista
  17. PS. Oletko tutustunut Vapaus-akatemiaan?
    http://www.vapaus-akatemia.fi/

    VastaaPoista
  18. Moi! Ja eipä kestä kun ilo oli omalla puolella - kiitti inspiksestä. Hauskaa jos siitä oli iloa muillekin. Kirjoita ihmeessä jos sulla tuli jotain mieleen, haluan päästä lukemaan. :-)
    Vapaus-akatemiaan en ole tutustunut, mutta tutustun pian!

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...