Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

17.1.2011

Todellista itsetuntoa ja myötätuntoa

Itsetunto liitetään yhteiskunnassamme usein samaan määritelmään itsevarmuuden kanssa. "Minulla on hyvä itsetunto - olen itsevarma". Olemme omaksuneet uskomuksen, että itsetuntoa voi ja pitääkin kasvattaa. Tämä on täysin totta, mutta mitkä ovat ne keinot? Täysin päinvastaisia kuin mitä itse sana tarkoittaa. Itsetunto = Kuinka hyvin me tunnemme itsemme, eikö näin? Mutta tunnemmeko itsemme paremmin, jos "kasvatamme itsetuntoamme" saavuttamalla tavoitteita tai onnistumalla eri asioissa, jotka ovat yhteiskunnan määrittämiä. Olemme oppineet todellisen itsetuntemuksen sijaan kasvattamaan yhteiskunnan vaikutteille alttiina olevaa (toisinsanoen aivopesemää) mieltämme ja sitä vähemmän tunnemme todellista itseämme.

Itsetunnon pitäisi kaiken järjen mukaan siis tarkoittaa sitä, kuinka hyvin me tunnemme todellisen itsemme. Harva tuntee - vielä. Lähes kaikilla on enemmän tai vähemmän rooli päällä, eivätkä ajatukset, reagtiot ympäristön tilanteisiin, sanat taikka teot tule "puhtaalta pöydältä". Niitä varjostavat lukuisat ohjelmoinnit, pelot ja kärsimyskehon taakka (vaikka nyt elämäntilanteeni/tämä hetki on ok, olen joskus kärsinyt ja annan sen edelleen vaikuttaa suhtautumiseeni elämään). Tolle sanoo kirjassaan "Uusi maa", että kun kaksi mielen hallitsemaa ihmistä keskustelevat, on keskustelussa mukana jopa neljä valheellista mielikuvaa; molempien valheelliset käsitykset itsestä sekä toisesta. Kaiken lisäksi nämä egomme yleensä ruokkivat toisiaan, eikä ihme, että olemme hämmentyneitä ja tyytymättömiä.

Itsetuntemuksen aito kehittäminen tapahtuukin ihan päinvastoin, kuin miten olemme oppineet: hiljaisuudessa kääntämällä huomio sisälle ja tarkkailemalla oloa: olenko minä ajatukseni/tunteeni/kärsimykseni tai tavoitteeni/tittelini/saavutukseni vai ovatko ne kenties vain "visiters", joita emme malta päästää kotiinsa? Kun hetken aikaa tarkkailemme, voimme oppia erottamaan ne aidosta itsestä ja kun vielä lisää tarkkailee pystyy pian tekemään valintoja, joissa mieli ei enää näyttele pääosaa. Olemme tällöin menneet askeleen lähemmäksi todellista minäämme. Joka hetki, voimme valita kumpaa kuuntelemme: mieltämme vai aitoa, todellista itseämme. Jos valitsemme mielen, elämä kyllä antaa palautetta ennemmin tai myöhemmin.

Emme kuitenkaan voi älyllisesti yrittää kuunnella Aitoa itseämme, vaan se tapahtuu oppimisen ja irtipäästämisen kautta. Yksi suuri irtipäästäminen on irtautuminen ajasta. Ollessamme läsnä teemme aina oikeita valintoja, koska läsnäolevassa tilassa/hetkessä ei ole ongelmia taikka tarinaa, johon olemme samaistuneet. Vain olemme. Mieli on kuitenkin yleensä aina menneessä tai tulevassa. Tietoiseksi tuleminen tarkoittaa sitä, että tiedostamme valheellisen roolimme, jonka kautta olemme eläneet, emmekä enää samaistu siihen. Näin annamme tilaa totuudelle, rakkaudelle - eli aidolle itsellemme, joka ei ole erillinen muista eikä sillä ole enää mitään syytä kokea negatiivisuutta, kantaa kärsimyskehoa/menneisyyden tarinaa, samaistua tunteisiin tai kokea yleensäkään mielen kautta tunteita. Tietoisuudessa on vain yksi "tunne" - rauha, jota mikään ulkoapäin tuleva ärsyke ei voi muuttaa. Kun koemme mitä tahansa negatiivisuutta/tuskaa, kannattaisikin siirtää huomio itse hetkeen. There is no problem in that! Mitä enemmän teemme tätä harjoitusta, sitä enemmän läsnäoloa tulee elämäämme.

On kuitenkin ehkä elämän vaikein tehtävä olla läsnä ja kuunnella aitoa itseään. Mutta elämän ei ole tarkoituskaan olla helppoa vaan sen tarkoitus on saada meidät ymmärtämään, että "To learn is to Change". Tämä muutos ei tarkoita ulkoisten olosuhteiden muutosta vaan sitä, mitä olemme sisältä. Saamme niin paljon ärsykkeitä ulkoapäin, jotka sanovat, että "sinun tulee tehdä sitä ja sitä, jotta olisit sitä ja sitä". Menestyä, kouluttautua, kaunistautua... Ympäristö heittää meille haasteita, joihin on helppo reagoida opituilla malleilla. Saamme oikeat ja meitä ikuisesti tyydyttävät vastaukset kuitenkin vasta päästämällä irti tästä mielen oravanpyörästä. Meidän ei tarvitse tehdä yhtään mitään, koska olemme täydellisiä juuri nyt tälläisinä kuin olemme. Voimme silloin päästää irti vastustuksesta ja riittämättömyyden tunteesta. Voimme hyväksyä kaiken sellaisena kuin se on ja ups. Tämä on se tie, jolla negatiivisuus lähtee. Täysin vastakkainen, kuin mitä luulimme. Myös ympäristö on aina neutraali. Se on opettajamme ja suhtautumisemme siihen ratkaisee Olemmeko vai "olemmeko".

Ihminen voi määritellä itsetuntonsa/varmuutensa joko heikoksi tai vahvaksi. Ne, jotka sanovat olevansa vahvoja yksi askel eteenpäin on myöntää oma vajavuutensa. "En olekaan itsevarma", "minulla on(kin) pelkoja", "olen vasta alussa" jne. Nöyryys ja hyvä itsetunto ovat sama asia. Todellako? Kyllä - ne eivät ole vastakkaisia. Nöyryyttä ei kuitenkaan pidä sekoittaa nöyristelyyn, joka viittaa enemmänkin egomme pelkoihin tai tarpeeseen miellyttää toisia, mutta nöyryys tai sen oppiminen on yksi tärkemmistä asioista elämässä etenkin täällä länsimaissa, jossa elämme yltäkylläisyyden keskellä. Olemme tyytymättömiä vaikka meillä on kaikki. Meidän tulee opetella kiitollisuutta siitä, mitä meillä on. Kiitollisuutta etenkin siitä, että voimme oppia löytämään vastaukset nyt täysin uudella tavalla. Kiitollinen kaikille (ärsyttävillekkin) ihmisille ja tilanteille, jotka voivat opettaa meitä tuntemaan paremmin itseämme. Tuntea myötätuntoa kaikkea elämää kohtaan, koska olemmehan samasta lähteestä - ja sinne palaamassa. Erillisyys on harhaa ja niin pitkään kun olemme sen vallassa, kärsimme.

Mitä parempi itsetunto, sitä enemmän tunnemme todellisen Itsemme ja sitä itsevarmempia olemme, koska ajatuksemme, toimintamme ei enää lähde mielestä vaan jostain syvemmältä. Oikeastaan tässä tilassa emme voi määritellä itsevarmuutta eikä se ole oleellista. Toiminta on automaattista ja älyttömän helppoa, kun ei ole erillisyyttä tai pelkoja. On vain tämä hetki ja jatkuvasti aukeava maailma, joka antaa uusia tilaisuuksia oppia ja kasvaa.

Myötätunto hukassa? Ymmärrystä erillisyyden harhasta tai elämästä yleensä? Suosittelen kaikille yhtä parhaimmista näkemistäni elokuvista: Pikku Buddha, joka sai ainakin itseni myötätunnon valtaan pitkäksi aikaa. Elokuva on mahtava, tunteikas kertomus Buddhan (Siddharthan) tarinasta ja se näyttäisi olevan katsottavissa myös Tubesta:



Huomiona, että Keanu Reeves ei ole ollenkaan paha Buddhan roolissa ;) - mielenkiintoisia rooleja hänellä kyllä ollut näköjään (Matrix...)
"To learn is to Change" lisäksi toinen mahtava lainaus leffasta:

"The path to enlightenment is between the opposites"

...Ja kiitos, että sain kirjoittaa tämän tekstin!

10 kommenttia:

  1. :) Kiitos. Aloitin eilen Tollenin kirjan sattumalta kaamoksen lopun kunniaksi. Oli tarve lukea ihan rauhassa ja joitakin lauseita jopa pari kertaa ja löytyihän se oleellisin olo pitkästä aikaa ;) oioi<3

    VastaaPoista
  2. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Tuossa viisastelimme juuri kaverin kanssa ja päädyimme siihen, että "todellinen itsetunto tekee rohkeuden tarpeettomaksi". Mitään todellista kun ei voi uhata.

    "On kuitenkin ehkä elämän vaikein tehtävä olla läsnä ja kuunnella aitoa itseään." --> Itse ajattelen tämän toisinpäin. Se on niin älyttömän helppoa, ettei ihminen (ego) sitä halua ymmärtää... :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos, hieno teksti! Ja kuinka ollakaan, niin osuva juuri tähän hetkeen... :)

    VastaaPoista
  4. Kuten edelliset kommentoijat, juuri tätä tarvitsin, kiitos :-)

    VastaaPoista
  5. Yhdyn kiittäjien joukkoon: Juurikin näitä asioita olen alkuvuoden pähkinyt mieleni tainnuksiin, ja nyt sitten kokosit palaset yhteen. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommenteista. Saman asian toistoahan nämä tietoisuuspostaukseni ovat, mutta eiköhän sitä tarvita. Kyllä se mieli alkaa väsyä yrittämään ja vastustamaan ja Aitous sisällämme ymmärtää olennaisen: tämän hetken voiman.

    VastaaPoista
  7. Tämä on hyvä kirja niille joita aidosti kiinnostaa lähteä läsnäolon tielle. Henepola Guneratana - Mindfulness in Plain English, monien mielestä paras käytännön kirja aiheesta. Ei kalliita kursseja tai heppoisia lupauksia käden käänteessä tapahtuvista muutoksista. Sen sijaan selkeä metodi mielen ja ilmiöiden olemuksen ymmärtämiseen. Se joka ymmärtää mielen toiminnan ei ole enää sen vallassa, tämä on vapaus, tämä on rauha.

    http://www.urbandharma.org/udharma4/mpe.html

    VastaaPoista
  8. Hyvää pohdintaa itsetunnosta. Itsekin olen tuon käsitteen sisältöä miettinyt, koska usein sitä käytetään väärin. Jos tietää itsellä olevan heikon itsetunnon, niin eikö silloin tunne itsensä aika hyvin?

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...