Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

30.1.2011

Missä mennään?

Jos ei mikään muu ole varmaa, niin ainakin jatkuva muutos. Maailma muuttuu jatkuvasti ja tämä heijastuu suoraan myös kehoomme, mieleemme ja tietoisuuteemme. Ne kaikki toimivat käsi kädessä yhteistyössä ja voivat tukea toisiaan eri toiminnoissa. Jos olet vähänkin tiedostava, olet ehkä huomannut laajemman kollektiivisen muutoksen yhteiskunnassamme. Muutos heijastuu ihmisten arvomaailman muutokseen - sisäisten arvojen ja tietoisuuden muutoksen, joka sitten heijastuu ulkomaailmaan mm. turhautumisena entisiin "merkityksellisiin" asioihin.

Miksi tämä muutos tuntuu niin isolta juuri nyt? Maailma herättelee meitä kovasti ensin havahtumaan, sitten heräämään ja antautumisen kautta sitten toimimaan. Havahtumaan mihin? No siihen, että olemme keskellä (ympäristö)kriisiä ja tämä nykymeininki ei ole millään lailla kestävää. Heräämään mihin? No siihen, että olemme olleet unessa tähän asti, emmekä olekaan ajatuksemme/tunteemme/mielikuvamme itsestämme ja todellisuudestamme. Antautumaan mihin? No itseämme suuremmalle voimalle (tietoisuudelle), jolloin kaikki henkilökohtaiset tarpeet muuttuvat ei-henkilökohtaisiksi. Toimimaan miten? Edellisten vaiheiden jälkeen vapauduttuamme täysin, voimme pelastaa oikeasti maailman - sekä itsemme.

Keinoja, teitä sekä työkaluja havahtumiseen on monia. Yksi niistä tietenkin on puhtaampi ravinto. Muita reittejä voivat olla henkiset kokemukset, pieni/suuri vastoinkäyminen taikka ihan vaan turhautuminen yleiseen meininkiin. Havahtumisen jälkeen alkaa usein etsijän tie. Ymmärrämme, että meillä on mieli/ego, eikä se ole todellinen itsemme. Haluamme löytää todellisen itsemme, jotta voimme vapautua ja päästä epämukavasta olostamme. Herääminen/löytäminen tapahtuu sitten jossain vaiheessa, kun olemme valmiita. Emme voi yrittämällä edetä henkisellä tiellämme.

Koska yksi teko johtaa yleensä toiseen ja vaikuttaa synergisesti muiden kanssa, on usein mahdoton tietää, mikä todella aiheuttaa ihmisessä muutoksen/havahtumisen. En pysty edelleenkään sanomaan, oliko ravinnon muutos syynä omiin murroksiini. Oliko se se gojimarjat vai se, että tajusin yhtäkkiä lopettaa yrittämisen ja keskityin hetkeen? Vai oliko se yleisesti toivo? Toivo ja usko siihen, että voimme vaikuttaa elämäämme teko teolta? Vai se, että tajuamme tekojemme ja olemisemme laajemman kontekstin? Emme olekaan täällä vaan omia tarpeita tyydyttämässä...Ympäristön tuen saaminen omille arvoille ja yhteisöllisyys olivat takuulla myös merkittäviä innostajia ja boostereita.

Uskon vakaasti edelleen, että "kun yksi ovi sulkeutuu, ainakin kaksi avautuu". Kyseessä mitä todennäköisemmin oli kohdallani irtipäästäminen entisistä uskomuksista (esim. tarvii syödä proteiinia). Kun yksi uskomus lähti murtumaan (uskomushan tarkoittaa asiaa, johon mielemme on kiinnittynyt), lähti irti päästämis-pyörä pyörimään kunnolla. Päästin irti kaikista uskomuksista, jotka sanoivat, että onni tulee jotain kautta itsen ulkopuolelta. Kun tyhjää tilaa oli tarpeeksi oli aika saada välähdys, kokemus tai tuntemus jostain ihan uudesta. Tilasta, joka on ollut aina, mutta joka on pysynyt visusti piilossa kaikkien mielen "ongelmien" eli illuusioiden vuoksi. Nykypäivän ongelma on se, että ihmiset (tai heidän mielensä) ovat läpeensä täynnä pölinää - uskomuksia, jotka estävät heitä toimimaan vapaasti. Kuuntelemme vain mieltämme, jolla aina on oma intressi - uskomukset, joihin olemme samaistuneet - ja näin ollen maailma ei muutu paremmaksi - päinvastoin.

Havahdumme etsijöiksi ja heräämme löytäjiksi. Nämä vaiheet eivät todellakaan tarkoita sitä, että olemme perillä, siitä on vahvaakin vahvempi henkilökohtainen kokemus. Juuri, kun kaikki on täydellistä ja liiankin helppoa alkaa uusi "herättelyoperaatio". Olisi helppo lähteä vuorille meditoimaan taikka keskittyä vaan henkisyyteen ja oman tietoisuuden tilan pitämiseen korkeana. Ohjailla ajatuksia ikuisuuksiin, enjoy the flow ja viettää parasta päivää 4ever. Siinä ei kuitenkaan ole tässä ajassa mitään järkeä. Tarvitsemme toimintaa, mutta tietoista sellaista. Monesti alamme heräämisen jälkeen toimimaan heti, mikä usein kuuluu kasvuprosessiimme, mutta toiminta ei tällöin ole kuitenkaan täysin vapaata. Syytä olisi edelleen tarkastella, havainnoida, kohdata tiedostaen epämukavuusalueet mutta etenkin hyväksyä ja opetella nöyryyttä.

Nöyryyttä on tullut opeteltua oikeasti ehkä ensimmäistä kertaa elämässä ja se on yksi suurimpia kehitys / epämukavuusalueitani. Jos olet havahtunut ja löytänyt näiden kirjoittamieni asioiden luokse niin luonnollisesti ymmärrät ehkä, että matka ei jää tähän. Jos et ymmärrä pätkääkään asioita, mistä kirjoitan (kuten mieleen liittyvät) se tarkoittaa sitä, että olet samaistunut mieleesi (pahoittelen!). Eteenpäin, kohti vapautta pääset kuitenkin alkamalla havainnoida itseäsi eri tilanteissa ja etenkin kyseenalaistamalla omat ajatuksesi. Ovatko ne sittenkään omiani?

Lähipiirissäni ja ympärilläni näen ihmisten havahtuneen pitkälle ravintoasioiden tiedostamisen kautta. Pelkkä tieto ei luonnollisestikaan ole muuttanut ketään, vaan oma kokemus yhdistettynä tietoon ja muiden kokemuksiin. Pelkkä ulkoapäin omaksuttu tieto ei siis suoraan muuta tietoisuuttamme, koska jos yritämme muuttaa itseämme, koska  "muutkin tekevät niin", "se on trendi" taikka muiden vastaavien syiden vuoksi, se ei ole aitoa ja sisältäpäin lähtenyttä. Meidän tulee kasvaa ja elää tietyt kehitysvaiheet läpi.

Viestini tässä kirjoituksessa on se, että tärkein tehtävämme on kehittyä ihmislajina tietoiseksi ihmiseksi. Tietoisuuden kasvu tapahtuu vaiheittain ja joka vaiheessa kehitymme lisää, mutta ikinä ei kannata jäädä paikoilleen ja uskoa tilansa pysyvyyteen. Mitä sitten tapahtuu heräämisen jälkeen? Siitä varmasti kerron lisää, kun se on ajankohtaista. Tällä erää olen jälleen kiitollinen lukuisista opetuksista, mitä nämä pari vuotta (ja toki koko elämäni) ovat antaneet. Havahtuminen ja herääminen olivat tärkeitä vaiheita, mutta nyt mennään kovaa vauhtia eteenpäin. Voin sanoa, että todella epämukavaa ja raskasta on ollut - lähes joka päivä, mutta suhtautuminen siihen on täysin eri kuin aiemmi mieleeni samaistuneena. Tiedän, että v*tutus tarkoittaa kasvun paikkaa ja aina kun siitä on selvinnyt (hyväksymällä sen), niin avain on vääntynyt lukossa jälleen hieman lisää :)

Nämä laajemmat kontekstit tuntuvat vaan nyt niin paljon omimmilta niin kirjoittaa kuin elää. Nytkin ajatukseni oli kirjoittaa raakaravinnon kompastuskivistä, mutta tämmöistä tuli tänään:) No, seuraavaksi (ehkä) sitten taas ravintopuolta.

1 kommentti:

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...