Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

25.1.2011

Keho ja mieli mitä on alla?

Olen viime aikoina ollut hieman lamaantunut. Löydettyäni ensin elämän ja läsnäolon voiman kadotin sen kunnolla ja siitä lähtien olen ollut enemmän tai vähemmän hukassa. En ole enää pystynyt nauttimaan olemisesta vaan mieli on koittanut koko ajan ehdotella lukuisia erilaisia vaihtoehtoja olemisen tilalle: ideoita, tekemisvaihtoehtoja, jotka kaikki ovat erittäin kiinnostavia, niistä kaikista seuraisi takuumenestys jne. mutta ne eivät tunnu 100% oikeilta sisällä. Ristiriitoja siitä, että mitäs nyt. Ristiriitoja siitä, että tiedostaa, että "ei se tekeminen oo se juttu". Mutta kun ei pysty vain olemaankaan!!

Olen tiedostanut tätä epämukavuutta (egoa), päivä toisensa perään. Kyllä - minulla on kiinnikkeitä eli erilaisia negatiivisia tunteita, joita en ole menneisyydessäni käsitellyt. Niistä on tullut minulle selviytymismekanismi eli ne aktivoituvat aina sopivan tilanteen tullen. Niiden on tarkoitus suojella minua. Esimerkiksi olen aina kokenut epämukavuutta siitä, että en ole uskaltanut koulussa sanoa ajatuksiani ääneen, kun opettaja on kysynyt jotain. Olen sanonut jotain diipadaapaa, jotta olen päässyt eroon tilanteesta tai sitten olen ollut hiljaa. Paljon on ollut sisällä sanottavaa, mutta ne on aina tukahdetettu. Ehkä joskus olen sanonut jotain, minkä silloisella tietoisuuden tasolla olen tulkinnut noloksi. Näin aina samanlaisen tilanteen tullen, koen epämukavuutta. Oikeastihan olen rohkea! Niin. Pystyn näkemään tämän asian nyt ensimmäistä kertaa tietoisena. Aiemmin olen samaistunut tunteeseen: olen pelkuri, olen luuseri tai vielä pahempi: olen niin ylpeä, että minun ei tarvitse sanoa mitään tässä tilanteessa...

Saman tilanteen kohtasin eilen Ihminen kokonaisuutena -luennolla. Olin monta kertaa sanomassa jotain "hauskaa" tai kysymässä ihan peruskysymyksen, mutta sitten tukahdutin sen. Tällä kertaa kuitenkin pystyin näkemään tämän kärsimyksen kauempaa. Se oli selviytymismekanismini.  Se ei ollut minusta irrallaan, vaan se oli minussa, mutta nyt en ollut samaistunut siihen. Se tuli suojelemaan minua, mutta nyt se ei ole enää tarpeellinen, joten annoin sen olla. Hyväksyin sen. En jäänyt kiinni tunteeseen, niinkuin aiemmin. Se on kuitenkin edelleen vahvana sisälläni, koska olen vahvistanut sitä lukuisia kertoja. Nyt tiedän, että yhtä lailla, kuin olen vahvistanut sen, pystyn pääsemään siitä irti. Aina, kun tarkkailen sitä tietoisena ja ymmärrän, että se on selvitymismekanismi, joka ei ole totta. Totta on ainoastaan tämä hetki eikä se, mitä mieleeni on kertynyt menneisyyden tapahtumien myötä.

Kun Jaakko Halmetoja puhui luennolla siitä, että kun vapautamme energiaa ruoansulatuksesta, saatamme saada "hieman" energiaa ja tilaa aivokapasiteetillemme meinasin kysyä "hauskasti", että "entä sitten, kun on liikaa ajatuksia, miten niistä pääsee eroon?". Tuttuja juttuja. Saattaa tulla idea tai pari, kun välittäjäaineet lähtevät pelittämään. Saattaa tulla innostusta ja ajatuksia. Emme aiemmin ole yksinkertaisesti pystyneet ajattelemaan, kun huomiotamme ovat vieneet kehon erilaiset vaivat tai perustarpeiden tyydytys.

"Ongelmanani" viime aikoina ovat olleet siis liiat ideat, liika innostuminen, malttamattomuus vain olla, miksi? Innostuksen ja ideoiden rinnalla on tullut samalla tunne epämukavuudesta. Enää en pelkää sitä, että tämä juttu ei kuitenkaan toteutuisi, "minusta ei ole siihen" - lannistujaegosta on päästy jo ajat sitten. Nyt kärsimys tulee siitä, että "jos lähden tekemään tuota, niin saan siitä merkityksellisyydentunnetta eli se ei ole pyyteetöntä". Lähdin jo kerran tähän pyörään. Näin itseni puhumassa yleisölle siitä, kuinka se oma juttu löytyy ja kaikki tapahtuu itsestään, kun saa kehon mielen ja sielun tasapainoon. Kyllä, se todellakin voi löytyä, mutta matka on tällöin vasta alussa. Silloin en tiennyt, että itse tekeminen ja olemisen tilaan pääseminen on vasta alkua tässä valtavassa tietoisuuden kasvun meressä.

Toisena puhujana luennolla oli Samuli Perälä, jonka mieleenpainuvin lause itselleni oli, että "muista, että kehosi on aina läsnä". Mieli voi harhailla ja yleensä harhaileekin menneessä ja tulevassa, mutta keho ei voi harhailla (ainakaan vielä) :) Siis syytä olisikin aina aika ajoin palauttaa yhteys ainakin kehoon, jos mielen hallinta taikka rauhoittaminen tuntuu vaikealta. Tunnetko etuvarpaasi? Tunnetko korvasi? Istutko tasapainossa, onko ryhtisi hyvä ja kulkeeko happi? Pieniä asioita, mutta näistä se lähtee. Samuli puhui myös prosessista vahvasti oman kokemuksen äänellä. Jos lähdemme matkalle - tutustumaan itsemme - tarkoittaen sitä, että emme enää pakene/kiellä negatiivisia tunteitamme tarvitsemme paljon energiaa (jota puhdas ravinto antaa). Meditaation kautta voimme saada yhteyden itseemme - syvimpään olemukseemme ja jossain vaiheessa ymmärrämme, että se "pilvi" sisällämme, jossa kaikki negatiivisuus sijaitsee, ei olekaan minä. Se on vaihe, jossa matkamme alkaa. Matkan rankin vaihe, jota on helppo paeta tulee kuitenkin vasta sitten, kun näitä negatiivisia tunteita purkautuu tietoisuuteen. miten käsittelemme ne? Egolla on selvitymismekanisminsa. Itsensä kohtaaminen ja rehellisenä oleminen ITSELLEEN on suuri haasteemme. Jos päätämme valita vapauden ja voittaa pelkomme niin tietoisuuden valo tulee voittamaan varjon ja olemme herännet unestamme. Näemme avaimenreiästä uuden todellisuuden, vaikka meillä ei olisi vielä resursseja vääntää avainta kokonaan auki.

Kun aika on oikea, voimme avata oven kokonaan. Tärkeintä on tulla tietoiseksi - ensin siitä, että voimme vaikuttaa kehoomme ja oloomme, vastuu on täysin meillä! Sitten voimme tutustua siihen, mitä sisällämme tapahtuu, kuka minä olen? Ensin pitää oivaltaa se, kuka minä en ainakaan ole ja kohdata jopa lukuisia epämukavuusalueita, joilla kasvu tapahtuu. Tämä kontrasti minä olen/ei ole:n välillä voi kasvaa aika suureksikin ja yksi harha tai vaihe onkin keskittyä liikaa egoon (joka ei ole todellinen). Kun sitten lopulta oivallat, kuka oikeasti olet, kaikki kärsimys lähtee. Tämä voima, mikä on kaiken takana on rakkaus. Ensin itseäsi, sitten egoasi (kaikki negaatiot mielessäsi) ja sitten kaikkea elollista kohtaan. Olemme todellakin vasta heräämässä ihmislajina.

Keho ja mieli, mitä on alla? Siellä on kotisi. Siellä on kotimme, joka on yhteinen kaikille. Vaikka olen korostanut monesti sitä, että olemme erilaisia haluan nyt korostaa sitä, että emme ole niin erilaisia. Meissä on enemmän samaa kuin eriä. Koska olemme samasta tietoisuuden lähteestä, meillä on myös samat tunteet, joita jokainen ilmennämme eri tavalla ja eri vaiheissa. Ärsytys, jota näet toisessa, kertoo omasta ärsytyksestäsi, joka on vielä tietoisuutesi varjossa. Rakkaus, jota tunnet ainakin silloin tällöin kertoo siitä, mitä sinä todellisuudessa olet. Epävarmuus, pelko, viha, ylpeys...eivät ne ole sinun tunteitasi. Ne ovat päinvastoin suuntaviittoja, jotka voivat opastaa sinua matkallasi kohti kasvusuuntaa. Avainsana on hyväksyminen, anna olla, luovuta. Älä taistele. Jos et pysty "vain olla", älä ole.

Naureskelimme ystäväni kanssa, että kun tiedollinen puoli ei enää kiinnosta, niin luennoista ja toisen tarkkailusta saa aika hyvää oppia itsekasvulle. Kuuntele sydämelläsi, älä mielelläsi. Tiedollinen puoli on lopulta epäoleellista. Suosittelen lämpimästi edelleen IKR-luentoa, joka on seuraavaksi Helsingissä 4.2.

7 kommenttia:

  1. Hei,
    tuli mieleen tuosta että kun "et osaa vaan olla". Ja innostut ja saat ideoita. Niin eikö se ole hienoa? Eihän Oleminen tarkoita pelkästään olla möllöttämistä vaan minä olen tuntemusta, josta tekeminen pursuaa sitten kun on sen aika. InSpiraatiohan on hienoa! Ja toinen juttu mikä tuli mieleen, tuosta että keho on aina läsnä. Niin myös tietoisuus on aina läsnä, koko ajan. Ilmenee ehkä eri lailla eri muodoissa ja eri aikoina, mutta vaikka oma mieli olisi kuinka sekaisin niin siellä se vaan on. Ja joka puolella ympärillä. Tuttua juttua varmaan mutta mielestäni on kiva palauttaa tämä mieleen aika ajoin. Se jotenkin rentouttaa.. Hyvä postaus, ihanan rehellistä ja aitoa pohdintaa!! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä postauksesta, taas paljon peilattavaa itselle :) Ihanaa että kirjoitat näistä jutuista avoimesti ja rohkeasti!
    Pelottaako siis että innostuksen kautta hakee jotain valheellista hyväksyntää jotakin kautta itselleen?

    Huomasin itse joululomalla, että alkuun kun ei ollut töitä tuntui todella tyhjältä, "minulla ei ole merkitystä". Jo sen hyväksyminen että "kyllä, olen ottanut ja otan edelleen omaa merkitystäni tekemäni työn perusteella" , helpotti ja alkoi pikkuhiljaa vapauttamaan oikeasti siihen hetkessä elämiseen ja nauttimiseen. Ei se mitä vaan miten.

    Lovea ja lightia <3

    VastaaPoista
  3. Ansku: Joo innostua saa ja oon sen vasta viime vuosina oppinut. Mahtava taito! Ei tässä kuitenkaa oo tavoite, että vaan mulla on hauskaa ja siks epämukavuuden tunne. Ravistellaan eteenpäin.

    Hyvä kun muistutit, että tietoisuus on aina läsnä, niin totta! Keho ja tietoisuus ovat läsnä, mieli on aina mennees/tulevas. Which is your guide?

    Eevi: Jep:) Siitä varmaan kertoo innostuksen tuoma epäilys.

    VastaaPoista
  4. Itse olen kovin impulsiivinen innostuja, hehkutan asioita tunteella, onneksi osaan joskus vain olla pienen hetken. Niin kuin sanoit keho on aina läsnä mieli menee minne menee, kovin olisi keholla ankeaa jos mieli ei matkojaan tekisi. Eikä meillä olisi mitään analysoitavaa.
    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta - paljon ajattelemisen aihetta minulle.
    Käynpä kurkkaamassa IKR-linkin.

    VastaaPoista
  5. Mä niin näen itseni tästä kirjoituksesta! Samansuuntaisten asioiden kanssa tässä "painiskellaan", mutta vitsi mikä valo sieltä avaimenreiästä todellakin loistaa! Se vaan saa hymyn kasvoille ja tuntemaan kiitollisuutta, ei tässä ole mikään kiire ja kiireettömyys vasta ihana oivallus onkin :) On nää ihania ja mielenkiintoisia aikoja <3

    VastaaPoista
  6. Minulla olisi ratkaisu näihin ongelmiin. Ainakin se on minua auttanut suuresti ja antanut eväitä. Suurempi pohtiminen ja asioiden ymmärtäminen on toissijaista. Käykää tutustumassa ja suosittelen ehdottomasti käymään kurssin. http://www.theishayafoundation.eu/

    VastaaPoista
  7. Oletko Heidi kuunnellut Moojin videoita Youtubesta? Ajattelin että saataisi kolahtaakin. Tässä eräs itseeni viimepäivinä kovaa uponneista :)

    http://www.youtube.com/watch?v=XAhIeggRgFI&feature=related

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...