Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

9.12.2010

Vastustatko vai hyväksytkö?

Paha egomme elää kaikesta vastustuksesta. Se on kuin ruokaa sille. Vastustamme ulkonäköämme, kehoamme, luonteenpiirteitämme, elämäntilannettamme, tunteitamme, reagtioitamme, ajatuksiamme ja etenkin tätä hetkeä. Egolle tulevassa on aina jokin paremmin ja se on ego, joka kantaa menneiden hetkien, ajatusten ja tunteiden kärsimyskehoa mukanaan. Ego siis elää vastustuksesta ja kärsimyksestä, mistä tahansa negatiivisista ajatuksista. Joku sanoo jotain "ei niin kivaa" - ja vastustus alkaa. Ajatus tunkee mieleen ja vastustus alkaa.

Päästäksemme vapaiksi egomme kahleista, meidän tulisikin tehdä juuri päinvastoin kuin vastustaa. Vastakohta vastustukselle on mikä? Hyväksyminen. Paska olo - no vietetään sitten parasta paskinta päivää ikinä! Ajatukset harhailevat tulevaisuudessa? No anna harhailla. Tollen sanoin: "mitä sekavampi olo, sitä lähempänä ratkaisua" ja vielä toisen "gurun", Jari Sarasvuon, sanoin: "kasvu tapahtuu epämukavuus alueella".

Toisinsanoen: kun alat tiedostamaan egosi, eli kaikenlaisen negatiivisen höpinän mielessäsi ja alat ymmärtää, että se et ole sinä, voit tietoisesti vaikuttaa, minkä johtopäätöksen asialle teet. Ja tämä johtopäätös on kaikkein oleellisin, ei se "itse höpinä" vaan se, miten suhtaudut siihen. Voit aina joko vastustaa taikka hyväksyä ja tämä "tiedostava hyväksyminen" luo sitä kasvua. Pian voit huomata, että ristiriitaiset tilanteet mielesi ja sisimpäsi välillä alkavat itsestään häviämään. Kyllä. Egon voi rakastaa "kuoliaaksi".

Vapaus valita tarkoittaa sitä, miten suhtaudumme ajatuksiimme. Sen oivaltaa sitten jossain vaiheessa, kun se tulee omalle kohdalle. Voimme aina joko oppia ja mennä eteenpäin tai kasvattaa egoamme eli pelkojamme, tarpeitamme, riippuvuuksiamme, uskomuksiamme jne. Vastustaminen tarkoittaa sitä, että keskityt egoosi, jolloin se vahvistuu. Kuten olet kuullut: kaikki, mihin keskitymme, vahvistuvat. Anna siis olla. Näe isompi kuva ja katso itseäsi kauempaa. Epämukavuusalueiden kohtaaminen ja kaikenlaisten negatiivisten tunteiden ja ajatusten tiedostaminen hyväksyvästi tarkoittaa sitä, että olemme kasvuvyöhykkeellä.

14 kommenttia:

  1. merkillistä jälleen.

    kiitos tästä postauksesta..sain jälleen puolihuolimattomasti vastauksen yhteen juttuun tämän kautta. kiitos sinulle, vaikka et voi tietää syitä tai seurauksia tai mitään. niillä ei ole merkitystä tässä, vain sillä on, että tämä postaus pilkisti minun blogini pikkuikkunasta juuri kun hetki sitten olin päättänyt ohittaa toisen "pulman" ja päätin etsiä siihen uuden vastauksen muualta. en siis ehtinyt taaskaan alkaa edes etsiä:).

    postauksellesi siis muodostui juuri ainakin yksi "tarkoitus". minä aina ihmettelen näitä asioita...mistä niitä "oikeita" vastauksia asioihin on oikein alkanut tippua tänä syksynä tällaisella tahdilla...kunhan olen hiljaa, kysyn ja sitten vaan toimin...harjoittelen sitä.

    ymmärrän monissa jutuissa mitä tarkoitat, kirjoitat sen vaan toisenlaisella, huolitellulla ja "virallisemmalla" kielellä. mutta se ei minua haittaa. astun aina sen yli.

    kiitos:)

    VastaaPoista
  2. Tämä on juuri se, mitä olen kutsunut myös itsensä kuunteluksi. Kuunnella myös negatiivisia tunteitaan. Hippikielellä: antaa kaiken virrata. Mahtavaa saada Quinoankin suunnalta asialle re-enforcementtia. ;)

    Ne vähemmän kivat asiat oman pääkopankaan sisältä kun eivät katoa kääntämällä niille selkänsä.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Tästä tulee mieleen tämä joskus 90-luvulla kehitetty terapiamalli, josta mm. tuolla sivulla:
    http://www.skttampere.net/act.htm
    http://sites.google.com/site/joustavamieli/
    Siis hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT)/
    acceptance and commitment therapy (ACT).
    Jenni

    VastaaPoista
  6. Ei ego ole "paha". Se on. Ja pysyy. Kysymys on siitä, miten sen kanssa eletään, mikä "valta" sille annetaan, miten se tulkitaan (onko se vai eikö se ole "todellinen minä"), mutta ei siitä pois pääse eikä tarvitse päästä, se kuuluu ihmisyyteen. Egon "tappamisyritykset" ovat turhia ja itse asiassa ovat lähtöisin (super)egosta. Siten ne vain lisäävät kärsimystä, tunnemme aina vain olevamme "kesken", matkalla, epävalmiita, jotenkin kuitenkin vielä epäonnistuneita aina vain.

    Niin minä Tollea ym. ajattelijoita tulkitsen. Kts. esim. Gangaji: Löydä sisäinen loisteesi -kirja (jossa Tollen esipuhe). "Jos yrität päästä eroon egosta, hälytyskellojen pitäisi soida. Mikä vikaa egossa on? Kenelle se on suuri ongelma? Onko se ongelma tietoisuudelle? Ego on ongelma vain superegolle, ja suuri ongelma onkin, koska superego haluaa hallita egoa. Kun tunnistat yliminän taipumuksen hallita egoa, voit yksinkertaisesti hyväksyä eogn kaikkine pyrkimyksineen ja tarpeineen joutumatta rakentamaan yli-yliminää. Voit tässä ja nyt toivottaa tervetulleeksi koko konkkaronkan - egon, superegon, sisäisen ja ulkoisen illuusion - siihen rajattomaan tietoisuuteen, joka sinä todellisuudessa olet."

    "Henkisissä piireissä ihmisillä on usein taipumus tukahduttaa tarinansa [egonsa] sen sijaan, että he tosissaan tutkisivat sitä. Kun tarina tukahdutetaan, se voi tuntua poistuvan päiväjärjestyksestä, mutta siltikään ihminen ei saa rauhaa. Et voi levätä todellisen olemuksesi ylimaallisessa kauneudessa, jos torjut oman tarinasi. Tarina jatkuu yhä, mutta koska pidät itseäsi henkisenä etsijänä, työnnät sen pois tietoisuudestasi. Henkinen ehdollistuminen astuu maallisen ehdollistumisen tilalle. Tarina toimii yhä, mutta alitajuisesti, etkä ymmärrä, miksi kärsit aina vain. Kärsimyksen jatkuminen kertoo tarinasi jatkuvan edelleen. Jos voit olla leimaamatta tätä kärsimystä pahaksi, kykenet myös yksinkertaisesti näkemään, mikä tuo tarina on."

    VastaaPoista
  7. Herregud! Tämä tuli niin sopivaaan saumaan. Just tämäntyyppistä olen viiimeaikoina funtsinut. En ole todellakaan missään henkisyyden huipulla, mutta olen myös ajatellut että minun on opittava elämään egoni kanssa, ei antamalla sille koko ajan huomiota ruokkimalla negatiivisiä puolia itsessäni. Ehkä se sitä kautta joskus hellittää minusta otetta...

    VastaaPoista
  8. PP: Juuri näin (minäkin tulkitsen). Loppujen lopuksi mitä väliä keinoilla, kunhan löytää jostain sen aidon sisäisen rauhansa. Rajakylän Matti tätä aihetta hyvin sivusi aivan hiljattain: http://raakareissu.blogspot.com/2010/12/become-effortless-in-everything-you-do.html

    VastaaPoista
  9. Pitkästä aikaa kommentteja, kiitos :) Tässä välissä myös mainitsen, että uusimmassa Anna-lehdessä on juttu minusta (takaosassa, matka naiseksi - sarja).

    Sari: Kiitos. Kaikelle on tarkoitus, mutta sitten kun availee silmiä enemmän pystyy näkemään sen :)

    M.E: Kyllä. Se on niin helppoa vaatustella ja esittää että "hyvin menee". Oikeastaan olen onnellinen, jos kuulen tuttavani sanovan sen iänikuisen "hyvää kuuluu" sijaan että "ei hyvää tai jopa ihan helvettiä tms". Se kertoo muutoksesta ja muutos on ainoa tie kasvuun ja parempaan. Niin monet haluaa tallata tasamaalla ja tukahduttaa aidon minän.

    Pellon pientareella: Hyvä kommentti. Vaikka termit ovat hieman eri (psykologia vs. tuleva maailmankuvamme integraali, jossa psykologia on vain yksi osatotuus/alue) tarkoitamme varmasti samaa - ainakin tiedollisesti. Itsekin olin aiemmin sitä mieltä, että egoa ei voi tappaa, eikä kannatakaan. Nyt en ole enää ihan varma, ehkä kirjoittelen joskus aiheesta lisää. Se on ainakin yksi vaihe ja suuri herätys, kun tiedostaa egonsa. Toinen vaihe se, kun ylittää sen. Samaa mieltä henkisistä piireistä. Egon voi myös tukahduttaa, mutta silloin se vahvistuu.

    Satu: Jep. Se kasvu tapahtuu siellä epämukavuusalueella, been there :) Tämä kannattaa muista joka (paskakin) päivä :)

    VastaaPoista
  10. Heidi, mielelläni käyn keskustelua yleisin termein, jossa ei nojata tai nähdä maailmaa minkään teorian (joka on aina nimenomaan teoria) kautta. Teoriat kuten uskonnotkin, tieteelliset paradigmat ym. rajoittavat ja sulkevat usein ovia, eikä yhtä teoreettista totuutta vain ole. Mutta luulen, että ihan samasta asiasta puhumme :). Mitä eroa mielestäsi on egon tappamisella (jos olet/saatat olla sitä mieltä että se on mahdollista tai tarkoitus tappaa?) ja sen tukahduttamisella? Tiedostaminen tosiaan ja hyväksyminen, ei torjunta. Pakolla ei synny mitään, sen olen huomannut niin monta kertaa.

    Ihmisen perusolemukseen kuuluvat tunteet, ajatukset ym. egoon liittyvä, miten sen voisi tappaa, tai pitäisi, sitä en oikein voi käsittää. Odotan mielenkiinnolla omia lisäpohdintojasi asiasta (en niinkään mitään valmista jenkkiteoriaa).

    VastaaPoista
  11. Pp: Jep. Kirjoittelen asiasta sitten, kun olen sisäistänyt sitä enemmän. Tiedollisesti näitä asioita voi vaan "teoretisoida", mutta kokemuksen kautta pystyy avaamaan paremmin. En ole vielä kokemuksissa siinä vaiheessa:) Katsotaan jos saan asiaan enemmän perehtyneitä kommentoimaan tähän. Jokatapauksessa olemme piakkoin avaamassa uutta sivustoa jossa käydään läpi tätä uutta tietoisuutta, egoa, maailmankuvia jne. Kerron tästä pian lisää.

    VastaaPoista
  12. KIITOS! Taas jälleen loistava postaus! Mä olen niin kesken, mutta mä olen niin matkalla! :)

    VastaaPoista
  13. Hieno kirjoitus jälleen. Ja tosiaan, omilta epämukavuusaluilla se oma kasvun tarve tulee selkeiten esille. Olen itse juuri käymässä läpi jonkinlaista sisäistä myllerrystä, pinnalle on noussut sellaista, jota en olis huomannut, ellen olisi joutunut hyvin epämukavaan tilateeseen. Nyt koitan hyväksyä sen ja kasvaa.

    VastaaPoista
  14. Ego on ehdollistuma erillisyydestä ja erityisyydestä, menneestä ja tulevasta, ja siksi puhdasta mielikuvitusta ja täysin tarpeeton. Egon ylittäessä mikään muu ei muutu kuin että ehdollistuminen häviää. Ja paradoksaalisesti tämä tuntuukin muuttavan kaiken. :)
    Ilmaisulla "paha ego" Heidi ei varmastikaan tarkoittanut niinkään kuvata egoa (termit paha ego ja hyvä ego).

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...