Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

30.12.2010

Merkitystä etsimässä?

Lue tarinointiani pohjustukseksi tai siirry suoraan viimeiseen kappaleeseen Merkitys kateissa?

Siivoilin kellarikomeroani ja käsiini päätyi muutaman vuoden vanha opinnäytetyöni. Aloin selata sitä ja seuraavia tuntemuksia nousi pintaan: Onpa fiksua tekstiä, olenpa ollut tehokas ja aikaansaava ja kuinka loistavasti jäsennelty teksti ja vaikeanoloinen aihe. Opinnäytetyöni käsitteli silloisessa työharjoittelu- ja työpaikassa (eräs tutkimusalan yritys) suunnittelemaani sähköistä palautejärjestelmää, jonka tavoite oli edistää sisäistä tiedonkulkua eri osastojen välillä. Katsoin itseäni jostain kauempaa ja ihmettelin, kuka tyttö tämän oli tehnyt. Kuka tyttö oli elänyt tuollaista elämää ja ajatellut sellaisia ajatuksia? Olen aiemminkin hämmästellyt "entistä elämääni", mutta nyt koin arvostelun sijaan enemmänkin kiitollisuutta ja nöyryyttä.

Opinnäytetyö näyttää kuitenkin paljon monimutkaisemmalta ja hienommalta kuin sen tekeminen oikeasti oli. Tiedän, että en ole ainoa, joka tekee epämiellyttävät asiat mahdollisimman helposti ja kiertäen (tai on tehnyt, koska nykyään epämiellyttäviä asioita ei juurikaan ole). Tiedän, että etenkin ammattikorkeakouluissa opitaan eräs tärkeä taito: kuinka saada jokin näyttämään siltä, että siihen olisi panostettu paljonkin, vaikka todellisuudessa copypaste laulaa ja ihminen pääsee hyvinkin helpolla. Mikä tässä taktiikassa kuitenkin mättää? Sen tajusin vasta myöhemmin. Ihminen on sisäisesti entistä turhautuneempi. Ulkoista tavoitteiden saavuttamista kerta toisensa jälkeen vain pelkän saavuttamisen takia. Missä on itse tekemisen ilo tai merkitys? Kukaan ei opettanut tai sanonut sitä, että onni ei olekaan tulevaisuudessa eikä sitä saa nipulla papereita, työtodistuksia, työkokemusta, diplomeita tai koulutodistuksia. Itselleni kertyi aika pino papereita CV:hen ja ajattelin varmaan, että määrä korvaa laadun.

Tavoitteesta toiseen ulkoisia puitteita vaihtamalla, sitä se elämä nykyään monella on. Uudesta muutoksesta ollaan usein hetki tyytyväisiä pelkän muutoksen vuoksi. Tätä on omalla kohdallani tapahtunut niin työ - kuin parisuhde"markkinoilla". Sitten sama tyhjyys, jota koitetaan paikata muilla elämän osa-alueilla, kuten matkailulla ja muilla hetkellisillä viihdykkeillä. Tässä vaiheessa on jo omaksuttu uskomus, että palkkaa pitää saada se vähintään 2-3 tonnia kuussa ja että vähemmällä ei pärjää, eikä siihen pidä suostuakaan. Ainoat syy, miksi pysyin ruhtinaalliset neljä kuukautta koulutustani vastaavassa töissä oli uskomus, että "se on normaalia" - ja että mitä muutakaan? Jostainhan ura pitää aloittaa ja ehkä tulevaisuudessa (tässä työpaikassa kuulemma vielä hyvinkin nopeasti) minulla olisi hieno titteli ja paremmat työedut. Lähtöni jälkeen yritin löytää itseäni ja merkitystä elämääni edelleen työn avulla. Postmoderneja, maailmakeskeisiä arvoja ja moderneja työmarkkinoita ei ollut helppo yhdistää ja päästessäni jälleen tiukan seulan läpi jälleen uuteen, parempititteliseen työpaikkaan minut kohtasi totaalinen ristiriita. Mieli haluaa tätä, mutta sydän huutaa jotain ihan muuta.

Ihmistä pystyy hallitsemaan rahalla ja titteleiden toivolla hyvinkin paljon - ja siinä vaiheessa kasvaa rahanahneen egomme lisäksi myös sisäiset ristiriitamme. Stressi, keholliset vaivat, psyykkiset ongelmat ja sisäinen tyytymättömyys (=tietoisuuden tukkiminen) ovat kaikki osittain seurausta siitä, ettemme kuuntele sydämemme ääntä. Ja kyllä - tässä tilanteessa ei välttämättä parhaimmatkaan foodit auta. Toki on paljon aloja, joissa itsessään on paljon merkitystä, kuten hoitoala tai luovat alat, mutta niissäkin moderni tehokkuusajattelu on valitettavasti hallitsevaa. Olen todennut, että ehkäpä turhautuneimpia ihmisiä on tällä hetkellä kaupallisella alalla, joka tuottaa näitä merkitystä epätoivoisesti etsiviä tusinatradenomeja. Olen kuullut myös, että moni mies on suorittanut myös insinöörin tutkinnon vain pelkän paperin vuoksi. Tiesin itse jo koulun puolessavälissä tai ehkä jopa ekana päivänä, että ainakaan koulussa opetetut asiat eivät kiinnosta minua pätkääkään, mutta minkäs teet kun et tiedä mitä muutakaan tekisi. Lapulla, eli todistuksella voisi kuulemma sitten hakea moneenkin paikkaan ja esittää "asiantuntemustaan". Ai niin - ja sukuhan arvostaa, kun on tradenomi tai jokin muu -nomi tai jopa maisteri. Hah. Kenelle me elämmekään elämäämme? Yksi piuha katki.

Meillä ei siis ole vapaus valita, jos annamme rahan, maineen ja muiden uskomusten hallita meitä. Maslowin tarvehierarkiassa käydään läpi ihmisen erilaisia tarvevaiheita. Tiivistettynä se kertoo siitä, että alemmat tarpeet tulevat olla tyydytettyjä ennen ylempiä tarpeita. Emme voi kehittää itseämme, jos meillä on puutteita perustarpeistamme, esim. jos käynnissä on sota, on nälkä tai kylmä. Itsensä arvostaminen ei myöskään kiinnosta, jos pelkäämme turvallisuutemme, kuten taloutemme puolesta eli teemme työtä ainakin osittain pelosta käsin. Joka tarvevaiheessa saamme merkityksen elämäämme ulkopuolelta tulevilla asioilla. Luolamies on saanut merkityksen siitä, että on suojellut perhettään (?) ja isovanhempamme sodan jälkeisestä maan jälleenrakentamisesta. Nykypäivänä osa saa merkitystä tekemällä rahaa. Entä nyt, kun meillä on suurin osa tarpeista tyydytettynä, eikä rahakaan ole osalle enää prioriteetti?

Voimme havahtua sisäisen muutoksen pakkoon tai jämähtää samoihin olosuhteisiin. Tai sitten voimme havahtua, muuttua sisältä ja säilyttää ulkoiset olosuhteet mikäli ne eivät ole ristiriidassa keskenään. Voimme herätä milloin vaan joka hetki, missä ympäristössä tahansa, jos meillä on siihen valmius. Suurin osa valitsee kuitenkin jatkuvasti pelon ja jämähtää tuttuun ja turvalliseen. Jos jämähdämme ulkoisiin olosuhteisiin - mikä yleensä tarkoittaa myös jämähtämistä tiettyihin sisäisiin ajatusmalleihin, tietoisesti tai emme, havahdumme ja tajuamme muutoksen tarpeen viimeistään sitten, kun turhaudumme ja kärsimme tarpeeksi. Päivä päivältä meille selkenee, mitä haluamme tai mitä emme ainakaan halua. Muutos tapahtuu lähes aina konfliktin kautta. Se ei tapahdu jos olemme tyytyväisiä elämäämme. Meille annetaan jatkuvasti mahdollisuuksia valita toisin, oppia, jos vain pidämme silmämme auki. Riippuu paljon sisäisestä palostamme ja ulkoisesta ympäristöstämme, kuinka otamme vastaan ärsykkeitä. Tekemällä kerta toisensa jälkeen samoja valintoja ja varmistelemalla elämää, pidämme kuitenkin sumulasit takuulla yllämme.

Mitä sitten, kun havahtuminen tapahtuu? Yleensä oivalletaan se, että onni ei olekaan ulkona vaan sisällä. Tällöin meistä tulee etsijöitä ja ratkaisua aletaan etsiä ulkomaailman sijaan usein henkisistä opeista. Henkisyys on yksi ihmisen kehityslinja, mutta siihen ei pidä jäädä kiinni ja kaikenlainen kiinnittyminen kasvattaa vain egoamme. Olemme menossa eteenpäin - alkuperämme tiedostaen, mutta siihen kiinnittymättä. Kiinnittymisen, tai ainakin osittaisen merkki on se, kun ihmisen ulkoinen elämä muuttuu paljon eikä osata/haluta enää elää fyysisessä maailmassa. Henkinen ja fyysinen elämä erotellaan - kun ne pitäisi pystyä yhdistämään. Meillä on oikeasti mahdollisuus olla vapaa kaikesta! Eteenpäin mennään sitä nopeammin, mitä enemmän päästämme irti uskomuksista ja haastamme pelkojamme. Pelkkä meditointi harvoin poistaa pelkojamme ja yksinkertainen ohje onkin: kuuntele sydäntäsi, äläkä mieltäsi. Hiljenny ja ymmärrä läsnäolon voima ei vaan meditoidessa vaan itse toiminnassa. Tarvitsemme molempia, hiljaisuutta ja toimintaa sopivassa suhteessa. Sydän johtaa sinua aina oikeaan suuntaan ja eri tarvevaiheiden läpi. Tarvitsemme myös reilusti tahtoa, rohkeutta sekä nöyryyttä. Usein pitää myös käydä kiertotiellä, päästäkseen takaisin päätielle eli toisinsanoen: oppia kokemuksen ja elämisen kautta.

Maslowin kuvaamat kaikki vaiheet liittyvät yksilöön - minään ja sen eri tarpeisiin olivat ne sitten perustarpeita tai itsensä toteuttamista. Vaiheita voi tietenkin käydä läpi muutenkin kuin työn saralla, mutta koska ärsykkeet tulevat pitkälle ulkoapäin ja "työtä on vaan tehtävä" niin useimmat hakevat merkitystä elämäänsä työn kautta. Entäpä sitten, kun ne vaiheet on käyty läpi? Sitten meitä aletaan herättelemään kunnolla. Tajuamme, että periaatteessa on ihan se ja sama, mitä teemme, jos emme ole kiinnittyneitä ja ehdollistuneita siihen. Tätä oivallusta seuraa tosin suuri murros - tai useampikin, jolloin oikeasti tajutaan, mitä olla olla läsnä tai mitä on vaan kun "on". Sen kyllä tietää, sitten kun se tulee. Oivaltaminen, mistä tässä kaikessa on kyse.

Olen itse nyt siinä tilanteessa, että mitäs sitten. Olen vuosia etsinyt ulkoa, sitten tajusin alkaa etsiä sisältä. Tahtoa ja rohkeutta minulta ei ole puuttunut. Viimeiset ajat havahduttivat kuitenkin siihen, että nöyryyttä voisi olla hieman enemmän ja oli vapauttavaa, kun se tuli tietoisuuteen. Omaa minää/erillisyyttä/ainutlaatuisuutta on kehitetty sen verran, että se ei enää kiinnosta, vaikka ego tekee vielä kaikkensa pysyäkseen elossa. Olen saanut kokemuksia tilasta, joka on mielen takana ja se vetää minua kovaa puoleensa. Postmoderni egoni, johon oli iskostettu uusi totuus siitä, että "olen jo löytänyt totuuden" vastustelee vielä kovaa ennen lopullista antautumista. Tämä vaihe on jotenkin hämmentävä, mutta ennen muutosta seuraakin yleensä kaaos ja kohtahan sitä on kaksi vuotta aikaa edellisestä kaaoksesta, jolloin aloitin blogini. Tämä oli minulle ehkä ensi askel tähän ja vaati silloin suurta rohkeuttaa alkaa kirjoittamaan avoimesti "mieli"piteistään.

Tiivistettynä: Eteenpäin tietoisuuden tiellä vievät kiitollisuus, hyväksyntä, nöyryys, luja tahto sekä rohkeus. Tarpeeksi kohdattavia haasteita ympäristöstä. Sopivassa suhteessa hiljentymistä. Ja kyllä: olen jälkeenpäin erittäin kiitollinen kaikista kokemuksistani ja vaiheistani, jotta olen tässä ja nyt.

MERKITYS KATEISSA?

Mietitkö sinäkin, että mitäs sitten? Oletko kokenut jotain murroksia sisälläsi ja yrität löytää selitystä niille? Jos etsit jotain ja tunnet, että merkitys elämiseen on kateissa tai vaikka yllättäen löytynyt niin tutustu ihmeessä Vapaus-akatemiaan. Se on yhteisö, jonka avulla saat takuulla ymmärrystä tietoiseen elämäntapaan ja pääset eteenpäin. Tämä tietoisuus, mistä olen puhunut (tai yrittänyt puhua) ei ole mikään "minun juttuni/kokemukseni" vaan se koskee kaikkia tässä ajassa eläviä ennemmin tai myöhemmin. Tutustu sivustoomme ja jos tekstit resonoivat, tule jäseneksi ja astu uuden tietoisuuden portista sisään! Jos tekstit eivät tunnu vielä tässä vaiheessa omilta, niin olet aina tervetullut myöhemminkin. Emme voi mielemme kanssa yrittää ymmärtää näitä tekstejä!

Meitä on yhteisössä jo lähes 20! Tarvitsemme enemmän tietoisuutta, koska vain sen kautta voimme luoda jotain ihan uutta (integraalista kulttuuria).  Tästä löydät esittelyjä jäsenistämme (myös miehiä on jäseninä, kaikkien tekstejä ei ole vielä ehditty laittaa sivulle) - ja jäseneksi voit hakea tästä.


Odotamme sinua!

ps. Tietoisuus-aiheisia tekstejähän löydät enemmän Spiralling-blogistani (enkuksi)


pps. HYVÄÄ JA TIETOISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!!


"As long as there is doubt you cannot find the way"

5 kommenttia:

  1. Vapaus-akatemia vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta itsessäni vielä olevien melkoisten selvittämättömien sotkujen takia ei voimat vielä riitä siihen. Mutta olisi hienoa, jos silloin tällöin muistuttelisit meitä lukijoitasi tärkeästä asiasta, ettei pääse unohtumaan.

    VastaaPoista
  2. Ensinäkemältä tuo Vapausjuttu vaikutta vasenta aivopuoliskoa turhan paljon kuormittavalta jutulta, monimutkaisia termejä ja määritelmiä : / mutta täytyy tutustua vielä uudemman kerran, kenties innostun mukaan :)

    Kiinnostava postaus sinänsä! <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos, linkkasin omaan blogiini luettavien listaan ja jäin seuraamaan. En osaa asioista kirjoittaa niin hienoilla termeillä, mutta ymmärrän mistä on kyse, tai ainakin luulen ymmärtäväni sinne päin, mutta en vielä tarpeeksi. Kiitos tämän tiedon jakamisesta!

    VastaaPoista
  4. Erinomainen kirjoitus kaiken kaikkiaan, näinhän se menee.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista. Kannattaa yrittää lukea näitä tekstejä (ja etenkin Vapaus-akatemian samoin) enemmän sydämellä, kuin mielellä. Mieli haluaa tietää ja ymmärtää - mutta se ei olekaan se juttu enää. Oikeat asiat tulevat kyllä kohdalle sitten, kun on valmis eikä liian aikaisin pidä yrittää ymmärtää. Tosin termejä voi olla hankala ymmärtää, vaikka muuten resonoisikin, eikä niitä tarvi kaikkea ymmärtää jos asia muuten tuntuu hyvältä.

    Seuratkaa sivujamme ja tosiaan kyllä: muistuttelen aika ajoin ja ilmoittelen, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Paljon toivoa ainakin :)

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...