Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

28.12.2010

Ilon kautta läsnäoloon

Tiesitkö, että kun naurat, olet läsnä? Mitä enemmän naurat, sitä enemmän olet läsnä. Läsnäolo tarkoittaa sitä, että olet aito sinä, etkä toteuta ohjelmoituja ajatuksia ja toimintamalleja. Tämä siis tarkoittaa tietenkin vain sitä, kun naurat aidosti, ei sitä meihin jokaiseen iskostettua teko/miellytysnaurua tai hymähtelyä. Tämä nauru vahvistaa egoasi. Samoin tekohymyily.

Elämämme on liian vakavaa. Vakavan siitä on tehnyt moderni maailma ja uskomukset siitä, että ulkopuoliset asiat tekevät meidät onnellisiksi. Päinvastoin. Mitä enemmän turvaudumme ulkoisten asioiden, kuten ulkonäön kohentamisen tuomaan hetkelliseen mielihyvään sitä vähemmän aitoa iloa ja läsnäoloa. Elämästä on tullut kilpailua ja vertailua. Aina löytyy joku, jolla on hienompi kroppa, parempi työ ja enemmän kavereita. Ne ihmiset, joiden näen iloitsevan katukuvassa ovat niitä, joita nämä materialistiset asiat ei näytä kiinnostavan - ainakaan ulospäin se ei näy. Viimeisen päälle pakkeloitujen tupakkaa imevien teinityttöjen kasvoilta taas iloa saa etsiä.

Läsnäolo on avain aitoon ja pysyvään iloon ja yhtälailla toisinpäin. Meidän tulee ensin tajuta se, että ilo ei tule tavaroista tai ihmisistä. Mistään ulkopuolelta. Se on luonnollinen tilamme; tietoisuus ja aito läsnäolo. Tila, jossa kaikki on hyvin NYT. Tämä on ainoa hetki, siis nauttikaamme ja iloitkaamme siitä. Jos ei tunnu hyvältä tai ilo tuntuu kaukaiselta, eteenpäin vie kun asian hyväksyy. Hyväksy se, että kun ei ole kivaa, ei ole kivaa. Kun tajuat että et ole läsnä, olet läsnä. Kun tajuat, että et ole läsnä, hyväksy se. Hyväksyntä, läsnäolo ja tietoisuus ovat erittäin paljon sidoksissa toisiinsa. Vastustaminen ja ego on yhteydessä toisiinsa.

Olen kuullut paljon viime aikoina naurujoogasta ja haluaisin kokeilla sitä. Siis löytyyköhän Tampereelta kyseiseen touhuun perehtynyttä "opettajaa"?

8 kommenttia:

  1. Hei, Heidi!

    Tampereella on varmasti useampikin naurujoogaopettaja. Pitkäaikainen konkari Essi Tolonen toimii Ilontilassa aika lähellä kasvisravintola Gopalaa. Ilontilassa on muutenkin paljon kaikkea toimintaa, esim. klovneriaa ja vaikka mitä. Essin sivut löytyvät osoitteesta www.naurujooga.fi. Tietty ohjaisin sulle itsekin enemmän kuin mielelläni naurujoogaa, mutta nyt ei ole tiedossa reissua Tampereen suuntaan.

    Tai hei. Mitäs, jos seuraavan kerran, kun tulet pääkaupunkiseudulle, mä tulisin alkuun ohjaamaan naurujoogaa? Se toimii myös mainiona keinona tutustua uusiin ihmisiin ja luo turvallisen ja yhteenkuuluvan ilmapiirin. Ei olis lainkaan hassumpi diili, vai mitä?

    VastaaPoista
  2. Niin, jäi tuosta äskeisestä kommentistani pois, että seuraavan pääkaupunkiseudulla pitämäsi rawillan yhteydessä... Mutta ilmeisesti et enää itse niitä järjestäkään täällä, vaan hommasta ovat vastuussa Eevi ja Lari...

    No mutta Essiltä löytyy osaamista. Tosin hän on hyvin kysytty, joten hinnat voivat olla aika korkealla. Mutta Essi osaa suositella Tampereella toimiva naurujoogaohjaajia, sillä Essi kouluttaa niitä itse. =)

    Ainakin sitten, kun sulla on seuraava reissu Hesan suuntaan, pääset nauramaan. Yksi vaihtoehto on sekin, että mulla on 7.1.2011 alkaen perjantaisin naurujoogatunti ihanalla Yoga Shalalla klo 18-19. Mikä mahtava tapa aloittaa viikonloppu!

    Ja pieni korjaus. Tekonaurukin on parempi kuin ei naurua ollenkaan. Siitä se naurulihas lähtee treenautumaan, ja vähitellen oma luonnollinen naurukin pulppuaa ilmoille entistä helpommin ja luontevammin. Niin kuin naurujoogan kehittäjä intialainen Madan Kataria sanoo: "Fake it, fake it until you make it!" =)

    VastaaPoista
  3. Heh, Gopali on nyt näköjään Gopala :) Yksi sanoi kyllä vielä paremmin: Kupoli. Manifestoin sut pitämään privaattijoogaa mulle, sopis kyllä :) Ei sitä voisi tehdä netin, vaikka youtuben välityksellä? Nyt vaan videoita tekemään...vaikka kai se yhdessä olo/nauru on siinä se juttu.

    Jep, hyvä tietää noista sun kuvioista ja yhteistyömahdollisuuksista:) Pidetään mielessä. Ja kiitos huomiosta liittyen tekonauruun - sitä on varmaan kuitenkin hyvä harjoitella vaikka yksin mielummin, luulisin. Toisaalta jos sen harjoittelu on tiedostettua niin voihan sitä harjoitella itse tilanteissa...hurjaa :) Heh heh heh ja tuo viimeinen loisto lausahduksesi liittyy kyllä moneenkin juttuun.Fake it till you make it ---Yeah!

    VastaaPoista
  4. Tulipa tästä mieleen joulupäivä. Olin kotikonnuillani käymässä baarissa joka suorastaan tulvi örveltäviä ja kaatuilevia teinejä, jotka olivat laittautuneet viimeisen päälle bling bling korkkareihin ja jopa pikkumustiin... aikamoinen näky Keuruun kyläraitilla :D

    Huvittavaa tuossa joulupäivässä on se, että tavataan lapsuuden ystäviä ja kysellään kuulumiset eli missä olet töissä ja oletko sinkku vai naimisissa tms. Oma duunipaikkani herättää yleensä "ihailevia" katseita, kuulostaa kaiketi jotenkin hohdokkaalta vaikka mieli tekisi tokaista perään, että se on ainoa asia elämässäni joka vetää minut epätasapainoon ja suunnitelmani ja intohimoni ovat jossain ihan muualla kuin uraputkessa ja työni muutenkin ihan perusshittiä. Taaskin lapsuudenystäväni, joka on rakkautta säteilevä tyyppi ja ihan super onnellinen maailmanmatkaaja ja on töissä kaupan kassalla saa ihmiset hiljentymään, ikään kuin odottaen että niin että mitkä ne sun suunnitelmat elämällesi oikeesti olivatkaan.. ja hän ei edes halua sieltä pois :)

    Mietin ihan samaa, missä oli aito ilo ja läsnöolo.

    VastaaPoista
  5. Vielä naurujoogasta, kun siitä nyt on ollut puhe...

    Naurujoogassa on kyse nimenomaan TIETOISESTI aloitetusta naurusta. Itse asiassa nauru on mielentila ja asenne. Alkuksi nauruharjoitukset voivat tuntua vaikeilta, mutta niinhän on usein muutenkin, kun aloittaa jonkin uuden jutun. Kuitenkin on vapauttavaa oppia nauramaan ilman syytä.

    Ehkä meidän aikuisten elämä on siksi niin vakavaa, että meillä pitää aina olla jokin SYY nauraa. Pieni lapsi taas nauraa jatkuvasti, jopa 300 kertaa päivässä, ilman sen kummempaa syytä. Naurujoogassa saa hetken olla lapsi ja voi antaa tilaa elämänilolle, läsnäololle ja rentoudelle. Siksi naurujoogassa ei kerrota vitsejä tai etsitä muutakaan syytä naurulle, vaan opetellaan nauramaan ilman syytä. Aina on syytä nauraa! =) Ja jos nauraminen tuntuu vaikealta tai kornilta, niin hyväksyy sen. Hyväksyminen on avain muutokseen. Ja jos on vaikea hyväksyä - niin sitten hyväksyy sen, että on vaikea hyväksyä!

    Ja tosiaan, kun naurat, olet läsnä. Et voi suunnitella illan tekemisiä ja nauraa aidosti samaan aikaan. Hyvä apu naurun vapauttamiseen on liike, sillä "motion creates emotion" eli "liike luo tunnetta". Naurujoogassa naurun lahjan voi löytää sellainenkin ihminen, joka ei koe itseään erityisen huumorintajuiseksi. Nauru on yhteistä meille kaikille, kunhan vain laitamme hetkeksi egomme, odotuksemme ja vaatimuksemme syrjään. Ja kun oppii nauramaan ilman syytä, alkaa huomata arkipäiväisessä elämässä tilaisuuksia nauraa ja iloita. =)

    VastaaPoista
  6. Minulla taitaa naurun suhteen olla hyvin pullat uunissa:) Olen aina ollut kova nauramaan, varsinkin kaikki koomiset jutut naurattavat. Välillä olen kyllä kuullut kommenttia, että räkänokastakin mies tullee muttei turhan naurajasta:( Olen vain aina ollut leikkimielinen, en ole suostunut olemaan "vakava aikuinen". Lapset saavat minut nauramaan, he ovat niin aitoja ja kesyttämättömiä. Heistä voisivat aikuiset ottaa mallia. Heidän kanssa leikin leikkikentällä, lasken mäkeä ja teen kaikkea hauskaa. Miksi katsoa vain vierestä, kun lapset leikkivät...? Voihan sitä aikuisenakin olla hauskaa:)

    VastaaPoista
  7. Kaisu, juurikin näin! Lapsenmielisyys ja lapsellisuus ovat kaksi aivan eri asiaa. Lapsenmielisyys, iloinen ja leikkimielinen asenne, kepeys - ne ovat vahvuuksia. Ajatelkaapa vaikka Dalai Lamaa, hänhän nauraa herkästi ja sellaista aitoa vatsanpohjasta ja sydämestä kumpuavaa naurua. Lapsenmielisyys ja nauru kunniaan!

    Mä olen ollut Kaisu samanlainen, olen aina nauranut herkästi ja paljon ja huomaan jatkuvasti huvittavia asioita. Naurujooga on siksi ollut mulle helppoa. Mutta se on myös opettanut mua heittäytymään ja laittamaan itseni likoon ja nauramaan itselleni hyväksyvästi. Siitä on ollut apua myös kivunhallinnassa. Nauru kun on luontainen kipulääke. =)

    VastaaPoista
  8. Katja: Jep. Se ei ole helppoa "tehdä unelmatyötä" jos omat arvot ovat jo jossain ihan muualla.

    Liisa&Kaisu: Lucky you. Itse olen (ainakin ollut) se vakavampi tyyppi (tämä varmaan liittyy kehotyyppiin pittaan) joka tarvii sitten tasapainotusta eli "kevyempien" tyyppien seuraa. Viimeisen parin vuoden aikana olen muutoksen myötä oppinut nauramaan itselleni sekä kunnolla myös muiden kanssa. Se oli aiemmin todella vaikeaa, oikeastaan tuskallista. Nyt ei enää kiinnosta, koska ei toimi vanhojen ohjelmointien mukaan. Tosin varmasti on vielä matkaa tässäkin asiassa. Läsnäollessa nauru on kyllä superhelppoa!

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...