Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

15.11.2010

Ole Ratkaisu ja vedä sitä puoleesi

En tiedä juurikaan, mitä maailmalla tapahtuu. Olen sulkenut silmäni medialta jo lähes kahden vuoden ajan. Tänä aikana olen ollut onnellisempi ja toiveikkaampi kuin ikinä. Välillä kuitenkin näen lööppejä sekä kuulen uutisia väkisinkin sieltä täältä. Vaikka perusongelma täällä maailmassa on sama, se jaetaan kahtia ihmisen henkilökohtaisiin sekä ympäristössä oleviin ongelmiin. Fakta on se, että ihminen tuhoaa ensin itseään ja sen jälkeen ympäristöään, mutta haluamme erotella kaiken ja hoitaa vain oireita mm. lääkkeillä, hetkellisillä kehon mielihyvää tuottavilla toimilla, ympäristön parantamista yhden asian liikkeillä jne.

Itsekin olin ahdistunut useamman vuoden ja oikein imin itseeni kärsimystä ja tuskaa. Koska ulkoiset puitteet olivat kunnossa, piti ongelmia kehittää kuitenkin jostain eli ahdistuin tästä ympäristön tuhoamisesta. En tiennyt, että ongelma on minä ja henkilökohtainen mieleni vaan syytin muita ihmisiä ja ympäristöä. Eihän tässä ole mitään järkeä. Me täällä Suomessa nautimme korkeasta elintasosta, suoritamme elämää viimeistä päivää, rakennamme identiteettiämme materian ympärille ja koitamme epätoivoisesti nauttia elämästä samalla kun maailma huutaa apuamme. Joidenkin ennusteiden mukaan meillä on 20 vuotta aikaa ennen kuin tuhoamme ympäristömme totaalisesti. Sokeana tai sumussa oli todellakin helpompi kulkea kuin tiedostavana.

Olemme onnettomia, koska meitä on opetettu uskomaan, että ongelmat tulevat ulkopuolelta ja että emme voi vaikuttaa niihin. Suurin ongelma on syvemmällä - ihmisen henkilökohtaisessa mielessä, jossa sijaitsee erillisyyden illuusio sekä valheelliset uskomukset, jotka samaistamme itseksemme.

Näitä ”aivopesusta”, valaistumisesta/heräämisestä/havahtumisesta ja egosta on kirjoitettu kirjoja iät ja ajat, mutta ymmärrämme niitä vasta kun koemme asioita sisällämme. Olen näiden kahden vuoden aikana oppinut olemaan samaistumatta koko elämäni aikana rakentamiini (tai yhteiskunnan, koulujärjestelmän, vanhempien ja opettajien rakentamiin) mielessäni oleviin valheellisiin ajatuksiin, tunteisiin, sekä mielikuviin ja jatkuvasti niitä murtuu edelleen. Koen vihdoinkin olevan vapaa valitsemaan, miten maailman näen ja tämä mullistaa kaiken. Tuskan ja kurjuuden sijaan voimme nähdä äärettömän toivon. Yksi ihminen voi oikeasti vaikuttaa. Jopa tuhansiin ihmisiin, mutta vasta sitten kun on pelastanut itsensä. Se voi olla minä ja se voit olla sinä. Yhdessä moninkertaistamme tämän vaikutuksen.

Evoluutio on fiksu. Se on antanut meille juuri NYT ihan loistavan ratkaisun käsiemme ulottuville. Olen onnekkaana päässyt sisälle tähän ratkaisuun ja saanut mahdollisuuden levittää sitä ympärilleni. Ja se leviää. Ja äärimmäisen kovaa.

Kuten toisessa blogissani olen kirjoitellut, opiskelen (ei tosin perinteisesti käsitettävää opiskelua) parhaillaan tietoista evoluutiota ja voin sanoa taas kerran, että mielenkiintoisia aikoja eletään. Missä on entisessä elämässä oleva tylsistyminen? Elän tällä hetkellä virran viemänä, tosin soutaen, erittäin tiedostavana siitä, mitä tavoittelen: Lopullista vapautumista, hetkeen ja läsnäoloon romahtamista, ihan kaikista peloista ja riippuvuuksista irtipäästämistä, tunteiden ja mieleni totaalista erottamista. Päivä päivältä ja hetki hetkeltä olen lähempänä, tunnen sen. Fyysisestä materiaalista luopuminen (tai valmius luopumiseen) ei ole pitkään ollut ongelma, samoin erilaisista ihmissuhteista irti päästäminen, jopa uusimmista sellaisista. Myös uudemmat vaikkakin paremmat uskomukseni ovat myös murtuneet. Viimeisimpinä olen joutunut kohtamaan kiinnikkeeni omaan "ainutlaatuisuuteeni" sekä riippuvuuteeni mm. blogin pitämiseen. Viimeisen vuoden ajan olen rakentanut sekä auttaja-egoani, ainutlaatuisuuus-egoani sekä opettaja/oikeassaoleja -egoani ja nyt kun tiedostan ne, olen valmis luopumaan oikeasti ihan kaikesta, jotta voin kehittyä edelleen ja  - todennäköisesti - tehdä samoja asioita puhtaasti.

Tiedostan hyvin myös sen, että postmodernissa maailmankuvassa eläminen ei olekaan ratkaisu eikä pelasta maailmaa. Tarkoitan tällä sitä, että kun tietoisuutemme kehittyy modernista postmoderniin, eli materialismiin, kuluttamiseen ja tiedeuskoon perustuvasta ajattelusta kokonaisvaltaisempaan, ihmisen sisäisen maailman ymmärtämisen tietoisuuteen, joka ilmenee mm. kuluttamisen vähentämisellä, saamme hetkellisen toivon, mutta tarvitsemme kuitenkin jotain ihan uutta. Nämä voivat tuntua melko suurilta jutuilta, mutta fakta on se, että ei riitä, että länsimaiset ihmiset havahtuvat, vähentävät kulutusta ja kääntyvät sisäänpäin, jos miljardit ihmiset Kiinassa on vasta menossa modernin materialismin pyörteisiin. Globaaleihin ongelmiin oikeasti toimivat ratkaisut kehitettäisiin seuraavalla tietoisuuden tasolla, jota sanotaan integraaliksi. Tämä taso on se, jossa toiminta lähtee täysin mielen eli egomme takaa. Integraalisuus löytää ratkaisut eri maailmankuvan ihmisten ongelmiin. Tämä on vaikeasti ymmärrettävä asia, vaikkakin tiedollisesti hyvinkin helppo ja järkeenkäyvä. Sitä ei kuitenkaan vielä tarvikaan ymmärtää, koska olemme vasta luomassa integraalikulttuuria ja nämä ratkaisut voivat kehittyä vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä (fiksumpien) lapsiemme kasvaessa suoraan siihen.

Olen siis tällä hetkellä käytännössä valmis luopumaan kaikesta, mitä olen parin vuoden aikana tehnyt, jos vain pääsen täysin mieleni taakse.


Menetin uskon elämään -

sain vielä suuremman uskon tilalle!

Menetin uskon maailman pelastamiseen -

tajusin, että minähän itse olen maailma!

Menetin itseni - menetin ainutlaatuisuuteni -

sitten...

Tajusin tämän jutun. Kaksi asiaa:


1. "Jos ihmiset olisivat edes 80%: sesti raakaravinnolla, se ratkaisisi maailman ruoantuotannon ongelmat". - David Wolfe


Vaikka en käynytkään harmikseni Wolfen parin viikon takaisella luennolla, hän tuli silti uniini kertomaan viestin minulle :) Raakaravintoa ja ns. superfoodismia hehkutetaan ”best day ever” -teemalla: Paranna itsesi ”foodeilla” ja sen jälkeen kehitä itseäsi, vaikka äärimmilleen, mutta usein jätämme huomioimatta sen suuremman vaikutuksen kokonaisuudelle. Hauskaa oli se, että olinhan minä ollut heti ensitutustumisesta (raakaravintoon) tiedostanut sen, että se on ratkaisu maailman ruokaongelmiin, mutta näköjään minun tulikin rakentaa tuota toista puolta itsessäni näiden asioiden avulla. Eli kehittää itseäni, keskittyä ja kasvattaa egooni, jotta voin päästää siitä irti kokonaisuudessaan.

Ratkaisu on siis tässä ja nyt ja ei tosiaankaan tarvitse odottaa seuraavaa tietoisuuden tasoa, kun voimme toimia juuri nyt. eillä on näinkin selkeä ja etenkin nautinnollinen keino parantaa itsemme lisäksi koko maailma, niin MIKÄ MEITÄ ESTÄÄ??? Ruoantuotanto on suurin ilmastopäästöjen aiheuttaja ja jos siihen saadaan muutos niin saatamme jopa selvitä.


Koostumme siitä, mitä syömme ja siitä, mitä ajattelemme. Ajatuksesi vaikuttavat suoraan siihen, mitä valitset ruoaksi ja valtsemasi ruoka vaikuttaa suoraan ajatuksiisi. Aika selkeää, eikö? Voimme itse siis valita olevamme elävää energiaa tai kuollutta makkaraa, rakkautta tai pelkoa, positiivisuutta tai levottomuutta ja mitä vedämme puoleemme.


2. ”Niinkuin atomit, solut, molekyylit ovat kaikki yhdistyneet vuoronperään toisiinsa ja luoneet seuraavan, kehittyneemmän organismin, niin yhtä lailla seuraava yhdistyminen ja uuden luominen tapahtuisi kehittyneiden ihmisten kesken” - (suurinpiirtein lainaus) - Barbara Maxx Hubbard


Yksinkertaista! Parannamme ensin itsemme ja sitten parannamme ympäristömme, mutta tämä parantamisen metodi on ainulaatuinen. Se, mitä olemme, vedämme puoleemme ja yhdistyessämme luomme ratkaisut! Ihmiset uskovat asiaasi vain, jos olet itse asiasi elävä esimerkki. Houkuttelevuus myy ja meidän tulee nyt pelata maailmankuvien säännöillä. Harvaa kiinnostaa pelkkä julistus tietoisuudesta tai egon ylittämisestä, mutta monikin voisi haluta olla esim. hänen kaltainen. Ja tarvitsemme lisää näitä ihmisiä, koska he ovat ratkaisu!


Jokainen voi valita, onko osana ratkaisua vaikko ongelmaa. Kun olemme ITSE ratkaisu, niin ratkaisu laajenee ja yhdistymme lisää. Tarkoitan, että jokainen voi olla ratkaisu omassa lähipiirissään/ympäristössään! Kun muuttuu itse, niin sitä kautta vain yksi ainut ihminen voi vaikuttaa koko ympäristöönsä, vaikkapa tuhansiin ihmisiin. Tämä on evoluution ”peli”. Raakaravinto ja siihen liittyvä ”hypetys” on jotain totaalisen uutta. Se on samalla sekä työkalu oireen että itse syyn poistoon että ratkaisu itsessään. Pelkkä ravinto ei itsessään tietenkään (todennäköisesti) riitä herättämään sinua, vaikkakin se avaa kehon lisäksi yleensä väistämättä myös mielen lukkiutuneita ovia, mutta kun keho aktivoituu ja jos vähänkin on avoin ja innostunut ja löytää tiensä asiaa tukevien ihmisten pariin - on vain pakko lähtee liikkeelle. Kun kriittinen massa saa oikeanlaista rakennusainetta, voi tapahtua hieman enemmän ihmeitä. Se, mitä olen kokenut viimeisen vuoden aikana yksin ja yhdessä on jotain ainutlaatuista. Se, kun ihminen kokee yhtäaikaa nautinnon, ilon, positiivisuuden, toivon sekä tajuaa olevansa tärkeä. Osana tätä suurta kokonaisuutta. Kaikki avaimet käsissään.

Jotain tässä ilmassa on juuri nyt, hyvin paljon muuta kuin pelkkää oireen poistoa. Luomme kovaa vauhtia uutta kulttuuria ja voimme näyttää mallia maailmalle. Meidän ei tarvitse odottaa yhtään sitä, että kehitymme ja keksimme uusia ratkaisuja, kun ihmiskunnan tämän hetkinen ratkaisu on käsiemme ulottuvilla. Ei tarvitse edes ajatella vielä koko maailman pelastamista (jota itse ehkä vähän liikaa olen ajatellut) vaan muutetaan ensin Suomen ruokakulttuuri ja maailma ottakoon meistä mallia! Ratkaisu taitaa olla jopa liian yksinkertainen :)

Pelastus ei tule mistään ulkopuolelta, vaan se on meissä itsessämme. Tämä on mielestäni ravinnon top-downia: Ollaan ja eletään ja luodaan yhdessä JO NYT tätä uutta todellisuutta sekä parempaa tulevaisuutta.

ps. Huh, kuinka ihmiselle tuodaan eteen merkkejä. Vaikka olin muutaman viikon mökillä hiljaisuudessa, en joutunut kohtaamaan sitä hetkeä, kun en päässyt julkaisemaan blogitekstejäni. Nyt nettini on ollut totaalisen rikki, mutta olen silti kirjoittanut pari tekstiä valmiiksi, kuten tämän. Se naurettava huomio ja tunne, että ”oho, maailma pyörii ilman bloggauksiani” oli jonkinlainen uuden oven avaus egolleni ja todellinen vapautus :) Jokaisella tosiaan omat kiinnikkeensä/pelkonsa ja tietoa niistä tuodaan jatkuvasti eteemme jos vain haluamme nähdä ne.

pps. Odottelen edelleen mokkulaani postissa, vink vink Oulun suuntaan :)





10 kommenttia:

  1. "Jokainen luomakunnan osa pienimmästä suurimpaan on "Luojan" hologrammi. Ihminen on mikrokosmos, joka pitää sisällään universumin pienoiskoossa. Universumi toimii samaan tapaan sekä ihmisen ulko- että sisäpuolella."

    Ihmisen sisäisessä universumissa tasapainottelvat eri chakrat, energiakeskukset, kun taas maapallon chakroja edustavat eri tietoisuudentasot. Ja toisaalta maapallo voidaan nähdä yhtenä soluna osana universumia, aivan kuten ihminen on yksi "solu" maapallon kokonaisuudesta ja siten myös yksi solu on tärkeä osa kokonaisuutta aivan kuten solut ihmiskehossa: solujen epäharmonia saa aikaan oireita, jotka näkyvät kehossa mm. tauteina tai psyykkisinä oireina ja samalla lailla suuremmassa skaalassa tasapainottomat ihmiset, heidän "rikkinäinen" mielensä, saa aikaan levottomuuksia maapallolla...

    Everything affects everything.
    We are one.
    We are everything.

    - Entomba

    VastaaPoista
  2. Hieno kirjoitus ja niin tuttuja pohdintoja. Osaat hyvin pukea sanoiksi ajatuksiasi. :)

    VastaaPoista
  3. Hienoa Heidi :) Rakkautta ja avoimuutta sinulle!

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoinen ja ajatusta herättävä postaus :) kiitos <3

    VastaaPoista
  5. Juurikin näin! Kiitos tästä. :)

    VastaaPoista
  6. "Olen siis tällä hetkellä käytännössä valmis luopumaan kaikesta, mitä olen parin vuoden aikana tehnyt, jos vain pääsen täysin mieleni taakse. "

    Oikeastiko kaikesta? Ystävät, materia, nehän ovat niitä helpoimpia luopua. Mutta oletko valmis luopumaan itsestäsi? Olisitko valmis kuolemaan nyt ja jättämään tämä maailman? Valmis luopumaan tästä tekstissä kuvatusta missiostasi? Myös valaistumisen tavoittelusta?
    Luulen, että luopuminen tästä kaikesta pikkuhiljaa voi olla tie, joka johtaa lopulta lopputulokseen, jossa ymmärrät ettei tarvitse olla valmis luopumaan konkreettisesti mistään (paitsi kaikesta) vaan ymmärtää, että olet jo perillä!

    Tämän toteutumista odotellessa (meidän itse kunkin kohdalla), pelastetaan se maailma ja aloitetaan pistämällä Suomi Foodeille! ;)

    VastaaPoista
  7. Hyviä pointteja Karolta!

    Lisäksi se pitää vielä mainita (en halua Heidi sua lannistaa), mutta on myös mahdollista tosiaan, et jos olet valmis luopumaan kaikesta, tarkoittaa se sitä, että ehkä tässä elämässä sitä varsinaista lopullista oivallusta ei saavuta, tämäkin elämä on vain osa tietä eli pitää hyväksyä ja tiedostaa senkin luopumisen mahdollisuus, että kaikki ei mene kuten omassa mielessä on halunnut ja suunnitellut (vaikka senhän jo tiedätkin). Mutta se mitä tässä elämässä saavutat, on sun tarkotettukin saavutettan, joten ei hätää. :)

    Siksi turha tehdä mitään mikä ei tunnu itsestä hyvälle, sitähän sinäkin painotat: oman itsen kuuntelua ja asioiden tekemistä täysillä ja intohimolla. Se vie elämässä eteenpäin.

    Ottaa kaiken minkä saa ja on kiitollinen siitä mitä saa. Ja ne hukatut tilaisuudet kyllä tulevat aina vastaan ennemmin tai myöhemmin muodossa tai toisessa, toisin sanoen, mistään ei tartte oikeasti luopua kun meillä on kaikki...ja toisaalta, koska ei meillä alunperin ole mitään turhaa ollutkaan, ei ole mitään mistä luopua. :P

    Täysin riippumaton (toki vauva ja lapsi tarvitsee tukea ja "kantamista") ihmisen ei tarvitse luopua mistään...ja sekin riittää kun tiedostaa, että on vara luopua niistä painolasteista (kuinka suuri osa tästä on sitten lapsilla ja nuorilla ympäristön muokkaamaa? Uskoisin, että suurin osa!), joita on tahtomattaan tai tahallaan itselleen haalinut.

    Mutta onko luopumisen tarvekin jonkun ulkopuolisen ohjaamaa/määräämää vai tuleeko se aidosti itsen sisältä?

    VastaaPoista
  8. Karoliina: Loistava kommentti! Allekirjoitan! Ei tosiaan tarvi konkreettisesti luopua, vaan olla valmius siihen. Itselleni aukeaa päivä päivältä uusia luopumisen kohteita, joista ei tietoinen mieli tiennyt ennen. Mutta kuten Lowe cow sanoi, tärkeintä on se, mitä on nyt. Tässä ei pyritä mihinkään, koska kaikki on tässä ja nyt. Pitää vaan olla valppaana, katsoa aurinkoon eikä pysyä sumussa :)

    Nämä ovat tärkeitä asioita keskusteltaviksi, jotta voimme tukea toistemme matkaa enemmänkin ja vähän ajan päästä tulen kertomaan siihen erään loistavan, yhteisöllisen välineen.

    VastaaPoista
  9. Kiitos Heidi hienosta tesktistä :)

    On jotenkin lohdullista huomata, että olet "löytänyt tiesi" pois ahdistuineisuudesta, jota kuvailet. Oma ajoittainen ahdistukseni kumpuaa nimenomaan maailman näennäisestä toivottomuudesta esim. ympäristön kannalta, mutta viime aikoina hyvin paljon opintojen loppumisen tuomasta "mitä minä elämälläni teen" - ajatuskimpusta.

    Annat ajateltavaa ja toivoa, kiitos siitä!

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...