Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

6.10.2010

Uskallatko toivoa - jälkilöylyissä

Aika toivotonta olla kirjoittamatta täällä mökillä, vaikka niin alunperin ajattelin. Luulen, että kaikenlaisten halujen tukahduttaminen ei kuitenkaan vie oikeaan suuntaan, joten antaa tulla kun tulee! Toukokuussakin täällä ollessani tein ennätyksen postausten määrissä.

Analysointi ja "tunnustukset" jatkuvat. Tarkoitus ei ole pyöriä menneissä, mutta koska olen päätynyt tähän tilaan, haluan jäsentää asioita, mitkä siihen ovat mahdollisesti johtaneet. Tästä saattaa olla apua muillekkin. Osa negatiivisista asioista on noussut tietoisuuteeni vasta nyt, mutta myönnän, että olen viime aikoina tuntenut välillä pientä kirpaisua sisälläni tehdessäni toisin kuin Aito Minä olisi halunnut. Silti olen väittänyt kuuntelevani intuitiota. Ego on todella petollinen. Siihen pyörään on vaan niin helppo lähteä mukaan.

Olen viime päivinä saanut todella hyvin takaisin omaa itseäni ja tasapainoa ja tiedän meneväni eteenpäin näiden kaikkien kokemusten ja tunnustusten myötä. Mikään ei ole enää negatiivista. On vain erilaisia opettajia ja opetuksia. Tämä mökki, paasto ja tunteiden purkaminen ovat todellakin parasta lääkettä. Tai ehkä multa vain lähtee matoja pois - ja vievät egon mukanaan! :)

Niin. Manifestoin tosiaan viime vuodenvaihteessa aika paljon asioita. Sitä mukaa kuin tietoisuus kasvoi, asiat alkoivat myös manifestoitumaan ulkomaailmaan; kirjoitin ja julkaisin e-kirjan, oli lehtihaastatteluita, töitä (ayurvedahoitoja) oli riittävästi, treenasin, nautin ja hoidin itseäni, blogini oli yhä suositumpi, kävin lomareissulla uuden ystäväni kanssa ja sain viettää aikaa mökillä. Tärkeimmät toiveeni koskivat sitä, että koin edelleen ykseyttä ja rauhaa, läsnäoloa ja nauttimista joka hetkestä. Olin hyvin paljon yksin ja elämä oli yksinkertaista. Jonkin verran tapasin uusia ystäviäni, joiden kanssa vietin rauhaisia Satsang-iltoja tai kävimme syömässä. Tätä elämää haikailen välillä.

Kesällä sitten yhtäkkiä alkoi tapahtumaan. Vielä toteutumattomat manifestaatiot pukkasivat ulos oikein urakalla. Alkoi meno ja meiniki ja oivallus siitä, että voinkin viettää "vanhankaltaista" elämää uudessa mindsetissä. Vanhaan ympäristööni nähden uudestä ympäristöstä tuli paljon=liikaa virikkeitä. Huomasin sen heti kun muutin maalta kaupunkiin, mutta siihen pyöritykseen lähtee niin helposti mukaan. En oikein osannut ottaa kaikkea uutta heti oppimisen kannalta, vaan koitin nauttia ja nautinkin tästä uudesta elämästä. Tuli ystäviä, enemmän kuin olisin ikinä uskonut mukaanlukien paras ystävyyssuhde ikinä, bileitä, sosiaalista hengailua. Elämääni tuli myös mies ja sehän nyt aina sekottaa pakkaa lievästi sanottuna. Sitten päätin pitää spontaanisti yhden maksullisen Raw Illan ja tämä konsepti sitten "räjähti käsiini". Lopulta se aiheutti vain stressinpoikasta itselleni, kun koin velvollisuudekseni levittää tätä tietoa mahdollisimman paljon. Aidolla minällä alkoi olla tiukat paikat pysyä ohjaamossa. Ego kaivautui esiin haudatusta kuopastaan (=ylösnousemus), salakavalasti ja huomaamatta.

Kesä oli kuuma. Liian kuuma pittalleni (tai Yang-energialle), joka on muutenkin altis kuumalle, stressille, liialle työlle, intensiiviselle toiminnalle - ja suklaalle:) Tähän pakettiin kun lisää vielä yöbilettämisen sekä kovemman treenin aloittamisen niin epätasapaino on taattu! Haluni opiskella ja tehdä asioita oli suuri vuoden hiljaiselon jälkeen ja nythän olin puhjennut kukkaan. Eniten minua oikeasti kiinnostivat tietoiseen evoluutioon liittyvät asiat, mutta ego koki velvollisuudekseen keskittyä myös ravintopuoleen ja myös sen opettamiseen muille. Ristiriidat olivat suuria ja tyhjän hetken tullen koin välillä hämmennystä siitä, että mitäs nyt. Elämäni pyöri Raw Iltojen, bloggauksen, treenin,  ja parisuhteen ympärillä. Ei paljoa ollut aikaa hengähtää, vaikka toki myös meditoin säännöllisesti, mutta se ei tässä tilanteessa riittänyt. Koin myös piiitkästä aikaa syyllisyydentuntoa siitä, että en ehtinyt tapaamaan vanhoja tai uusia ystäviäni tarpeeksi. Tietoinen evoluutio = olennainen alkoi tuntua yhä vieraammalta, kun ego alkoi ottamaan valtaa. Lisäksi asuin vanhempieni nurkassa. Oli toki oma valintani laittaa oma asunto vuokralle myös syksyksi, mutta syksyn tullen olisin niin kaivannut rutiineja. Nyt kun pääsin mökille omiin oloihini, olo on kuin luksuslomalaisella.

Lopulta aluksi "kaikkea muuta kuin työltä tuntuneet" Raw Illat tuntuivat velvollisuudelta ja halusin vain suoriutua niistä pois. Egon hallitsema tyttö ei kuitenkaan pystynyt täysin myöntämään sitä. Kirpaisi puhua viimeisissä illoissa siitä, että "teen juuri nyt sitä, mistä eniten nautin". Ego oli äänessä. Kuitenkin ihmettelin jatkuvaa positiivista palautetta mitä sain illoista, blogista jne. Se pönkitti egoa väärään suuntaan. Nyt kun vihdoin tunnustin nämä asiat itselleni, sain vihdoin ensimmäisen pelkän negatiivisen palautteen Raw illasta (toki pieniä kehitysehdotuksia on ollut ennenkin), mutta tämä osallistujanainen oli nähnyt omat negatiiviset puolensa minussa: oikeassa olemisen tarpeen ja mustavalkoisuuden. Kiitos tästä, vaikka tiesinkin sen jo. Samoin eräs toinen uusi ystäväni laittoi viestiä tunnustukseni jälkeen, että olikin fiilistellyt, että jokin mättää. Yes yes yes.

Nämä on vaikeita asioita sanoa suoraan toiselle, vaikka juuri ne olisivat ehkäpä tärkeimpiä kehityksen kannalta. Blogissani olleet anonyymien enimmäkseen epäasialliset kommentit on helppo dissata etenkin, kun niille naureskellaan muiden kanssa. Niiden seassa on varmasti ollut ihan asiaakin. Kasvotusten annettu rakentava ja kehittävä palaute olisi kaikkein parasta ja pyrin myös itse tähän rehellisyyteen ja avoimuuteen. Viime aikoina olen ehkä antanut vain positiivista palautetta (ego äänessä) ihmisille (paitsi ehkä lähipiirille, sorge). Ego kiinnittyy myös positiivisuuteen niin helposti. Mitä enemmän tiedostaa sen, että kun toinen ärsyttää, niin on itsensä tarkastelun paikka, sitä enemmän kasvaa. Puolin toisin. Helppo tiedostaa tiedollisesti, mutta käytäntöön tuominen aina haastavampaa. Myös se, että tunnustaa ettei aina ole kivaa on äärettömän tärkeää.

Kirjoitan ihan kuin olisin jossain "burn outissa". Heh. Se on kaukana, mutta kun on herkistynyt ja kokenut tietoista läsnäoloa, tätä voi melkein sanoa burnoutiksi. En ollut sisäisesti vielä tarpeeksi vahva noin isoihin muutoksiin. En siis syytä ulkoisia tekijöitä vaan sitä, että annoin ympäristön vaikuttaa itseeni. Tai en syytä sitäkään, vaan hyväksyn sen osana prosessia. Kadotin yhteyden sisimpääni ja uskon, että tätä tapahtuu hyvin monille, etenkin ihmisille, jotka tekevät auttamistyötä. Uskotaan, että tehdään hyvää, mutta kun se oma tasapaino on tärkein. Sitten se huomataan vasta, kun on liian myöhäistä. Tai sitten sitä asiaa ei huomata ollenkaan, koska ollaan vaan niin totuttu tietynlaiseen epätasapainoon eikä tiedetä paremmasta. Usein nämä asiat myös pitää vain kokea ja oppia, jotta voimme kasvaa.

Olen vasta alkutaipaleella henkisessä kehityksessäni, niinkuin me kaikki ihmiset. Viimeaikaisen chakratestin mukaan juuri- sekä kruunuchakrani ovat yliaktiivisia. Tämä voi kertoa siitä, että pystyn toimimaan hyvin missä tahansa ympäristössä ja tunnen olevani "kotona"/maadoittunut sekä kruunuchakra kertoo myös hyvästä intuitiostani. Ylempien chakrojen avoimuus vrt alempiin ei välttämättä ole hyvä juttu. Vaikka kaikki chakrani ovat auki ja hyvin tasapainoisia, on ainakin sydänchakrassani silti paljon tukosta. Nämä viimeaikaiset tapahtumat kertovat riittämättömyyden tunteesta, mikä jo energiahoidoissakin on tullut ilmi. Pelko epäonnistumisesta liittyy myös kehotyyppiini. Kurkkuchakraani tulisi myös vahvistaa. Sen heikkous kertoo, että ei pysty sanomaan kaikkia asioita ääneen. Jos se on tasapainossa ja auki, ihminen elää täysin sisäisen äänensä mukaisesti.

Nyt olen tehnyt uusia manifestointeja (toivottavasti Aidon Minän äänellä) ja heti kun olen saanut palautettua kontaktia sisimpääni ne alkavat toteutumaan. Ehkä miellyttävin seikka on se, että saan vahvistusta Raw Ilta - tiimiini ainakin jossain vaiheessa! Yes. Ajattelinkin, että pitääkö tämä loistava konsepti lopettaa, mutta ei onneksi. Paljon on innokkaita kokkailijoita, mutta tarvitsemme myös niitä, jotka osaavat opettaa ja luennoida (en sano, että itseni kaltaisesti, vaan omalla tyylillään). Illan pitäminen on henkisesti ja fyysisesti aika raskas homma yhdelle ja  pyysin apua - ja sitä tuli, sitten, kun olin käynyt yhden oppipolun. 

Manifestoin vielä yhden jutun ihan ääneen:

Raw Illat/päivät ovat menossa pian kouluihin!!!!!

Ehkäpä tämän tarinan opetuksena ainakin itselleni on se, että "be careful what u wish coz you might get IT ALL" :)

Kiitos kaikille rakkaille ystävilleni, niin uusille kuin vanhoille kaikesta ymmärryksestä, mitä olette antaneet. Olette parhaita <3 !!!

28 kommenttia:

  1. Tämä oli parhain blogikirjoituksesi IKINÄ. On mahtavaa, että pystyt myöntämään ettet ole "valmis" ja olet kokenut nyt itse sen, että kasvaminen on elinikäinen prosessi. Välillä tulee takapakkia.

    Tämän kirjoituksen myötä minulle tuli tästä blogista paljon avoimempi ja vilpittömämpi ja tulen vierailemaan täällä varmasti jatkossa enemmän kuin tähän asti.

    Kiitos Heidi ja kaikkea hyvää sinulle.


    t. HeliP

    VastaaPoista
  2. Tosi hyvää pohdintaa, ja varmasti itselles erittäin "terapeuttista", ja on se sitä lisäks varmasti meille lukijoillekkin, ainakin itse myönnän :)

    "Ego kiinnittyy myös positiivisuuteen niin helposti. Mitä enemmän tiedostaa sen, että kun toinen ärsyttää, niin on itsensä tarkastelun paikka, sitä enemmän kasvaa." - Tuo on niin totta, jaa ittensä kanssa saakin olla aika tarkkana :) onhan se ihanaa että elämä on ihanaa ja siitä nauttii, mutta jos ns. menee liian hyvin , on ehkä just hyvä kysyä iteltään blokkaako jotain. Tällasta ainakin itsellä siis huomannut.

    On tosi upeeta että kirjoitat näistä aiheista, kun yrität vähiten auttaa, autatkin ehkä oikeasti eniten ;) ( vaikka mitä sen väliä)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Heidi kirjoituksistasi. Nöyrtyminen elämän edessä on parasta mitä meistä kukin itselleen voi tehdä - arvostan avoimmuuttasi!

    VastaaPoista
  4. On nöyryyttä ja on "nöyryyttä". Kumpaa tämä on?

    VastaaPoista
  5. Heippa!

    En ole kauheasti kommentoinut täällä vaikka blogiasi olenkin säännöllisesti seurannut. Nyt oli kuitenkin "pakko" kommentoida että viimeaikaiset kirjoituksesi ovat olleet aivan huippuja (ja opettavaisia). Kiitos :)

    VastaaPoista
  6. HEIDI! Just eilen mietin et pitäis saada kouluihin raw teemapäiviä! Edelleen me tarvitaan niitä opettajia kaikessa :) Sun kirjoitukset on todellakin herättänyt ajatuksia!

    VastaaPoista
  7. Eikai tiedostaminen tarkoita, että negatiiviset tunteet jäisivät kokonaan pois. Voihan ihmisellä olla kaikenlaisia tunteita, mutta ollessaan "hereillä" ihminen tiedostaa tuntevansa jotain, mutta pystyy asettumaan sen ulkopuolelle, näkemään nuo tunteet ulkopuolelta mutta olemaan samaistumatta niihin.

    "Olen vasta alkutaipaleella henkisessä kehityksessäni, niinkuin me kaikki ihmiset. "

    Hyvä kommentti :) Aiemmista teksteistä on nimittäin välillä saanut sen käsityksen, että kokisit olevasi paljon pidemmällä. Meinasin todeta jo edelliseen "lopun läheisyys" (tai miten se nyt meni..) otsikkoon, että olisiko kuitenkin kyseessä vasta alku? ;)

    VastaaPoista
  8. Mä en kestä näitä positiivisia kommentteja, tajuutteko että ne pönkittää mun ainutkertaisuusegooo!!! Nyt PASKAA NISKAAN KUNNOLLA. Voin aloittaa:

    Oot ylpee, wanna-be kaunis, wanna-be merkityksellinen, oikeesti julkisuudenkipee, itserakas koulukiusaaja lesbo!!!!!!!!!!!!


    PLEASE JATKAKAA!

    VastaaPoista
  9. No, minusta olet lihonut vaikka elät raw fuudeilla?

    VastaaPoista
  10. Yes! Oon läskibitch!

    Ego puolustelee: oon kyllä saanut painoa, mutta syynä siihen juuri kertomani epätasapainoon ajautuminen. Nyt paastoillaan ja eiköhän tässä kohta olla normaaleissa mitoissa.. Mutta tosiaan se henkisen puolen merkitys on NIIN suuri. Syömisellä peitetään tunteita, haetaan hetkellistä mielihyvää oli se sitten Raw Foodia tai ei.

    VastaaPoista
  11. Sivupalkissasi mainostama TM -meditaatio on varmasti hyvä juttu.

    Ainakin heille, ketkä keräävät siitä rahat.

    Kaiken tiedon tulee olla ihmisten ulottuvilla ilmaiseksi - myös meditaation. Silloin voidaan puhua ihmisten palvelemisesta. Siihen asti on kyse rahastuksesta.

    Nimim. Henkisten asioiden opiskelija ja opettaja (anteeksi typerä luonnehdinta), joka tienaa elantonsa ja maksaa laskunsa ihan normipalkkatyöllä ja tekee opetustyön vapaa-ajallaan, tietenkin ilmaiseksi.

    VastaaPoista
  12. Hei mene Heidi jonnekin Pakistaniin tai vaikka ihan Suomessakin tekemään vapaaehtoistyötä oikeasti hädässäolevien ihmisten auttamiseksi.
    Minusta omaan napaan tuijottaminen on oikeasti vaarallista mielenterveydelle.
    t. Jonna.P. ylöjärveltä

    VastaaPoista
  13. "...ihmiseltä ei voida vaatia enempää kuin että hän lähtee taivaltamaan ja määrittelee tuolle loputtomalle matkalleen suunnan.Ihminen vain pettää itseään, jos hän kuvittelee, että on olemassa jokin tapa saavuttaa täydellisyys. Täydellisyydeksi kunkin matkaajan kohdalla voidaan katsoa vain se, että hän kertoo muillekkin, mitä on kyennyt näkemään ja ymmärtämään."
    Georg Simmel

    VastaaPoista
  14. voi meidän suuri gurujimme, miten me nyt pärjäämme kun tanakka gurumme luennoi vain englanniksi saavuttaakseen suuremman yleisön ja suuremman menestyksen? onko "OPETTAJA" muuten "KILPAILIJA"

    VastaaPoista
  15. Hyvä hyvä! Tosi loistavaan tekstiä!

    En kyllä sano mitään negaa. Positiivisuus ja positiiviset asiat (ja kommentit) on aina hyvästä, vaikka se egokin hykertelisi. Siinäpähän hykertelee :) Kyllä sä kuitenkin sisimmässäs tiedät oot kaunis, merkityksellinen ym ym. Ei sitä tunnetta tarvi lynkata vaan egoa vähän "koulita", niin ettei se ota ylivaltaa.

    Asiat tulee vastaan just oikeella hetkellä, kun on ne valmis vastaanottamaan ja käsitteleen. Ja taas toisaalta se hetki ei todellakaan tarkota sitä että olis matkan alussa tai toisinpäin.

    Ehkä tai sitten ei... Tulipa vaan mieleen :)

    VastaaPoista
  16. Kiitos Heidi kirjoituksistasi.
    -Amarpal

    VastaaPoista
  17. Toisinaan on ryvettävä pohjamudissa,jotta voisi kehittyä ihmisenä.Tunteiden kokeminen vaan ei tapahdu järjen avulla, vaan tuntemalla aidosti.Monta kertaa meillä on painolastia perimästä, kaikki ei ole sinusta(egosta)johtuvia.
    Mindfullnesin ajatuksin:
    Jos pystyt luopumaan vähäisestä,saat itsellesi tyyneyttä.Jos pystyt luopumaan paljosta saat itsellesi paljon tyyneyttä.Jos pystyt luopumaan täydellisesti saat itsellesi täydellisen tyyneyden.

    VastaaPoista
  18. Heli: Kiitos <3

    Eevi: Kiitos <3 Odotan innolla tapaamistamme! Kävin sivuillasikin...haluaisin tulla testaamaan jotain hoitoa kun olen Hkissä ja vaikka kirjoittaa siitä? Laita meiliä jos inspaa!

    Heido: Kiitos <3
    Katja: Kiitos <3 Odotan Twink Peaks iltoja :)

    Karoliina: Juuri näin. "Loppu lähestyy" kuvasi ehkä viimeisien egon kiinnikkeiden tiedostamisia tai ja tämän blogin mahd loppua. On tässä matka vasta alussa :) Tämä blogi on suuri murrosblogini jossa vasta synnyn. Mutta näyttää jatkuvan toistaiseksi!

    Anonyymi: Kiitos mielipiteesi jakamisesta koskien meditaatiokursseja. Ihmisillä tulee olla vaihtoehtoja ja mahdollisuus valita. NIin paljon roskaa myydään että kyllä hyvistä asioista voi vähän maksaakin mielestäni <3

    Jonna: Koen lähes velvollisuudeksi jakaa näitä asioita tätä kautta. Hyvää voi tehdä, mutta maailma muuttuu ja tietoisuus kasvaa. Enää ei riitä se, että muutetaan fyysisiä olosuhteita vaan siirrytään olennaiseen = henkiseen puoleen. Mutta en toki aliarvio kaikenlaisten vapaaehtoistöiden merkitystä, kaikkia tarvitaan!

    Ari: Aika hyvä lainaus, kiitos <3

    Satu: <3 Olet paras, kiitos!
    Amarpal: <3
    Anonyymi: Loistavaa! <3

    VastaaPoista
  19. Heippa Heidi,

    Ensimmäisenä kiitos kirjoituksistasi ne ovat herättäviä ja hyviä - peilaavia.

    Mutta asiaan,kuten halusit...tämänpäiväisestä ja edellisestä kirjoituksestasi nousee kuva, että luulet henkisen kasvun/tietoisuuden kehityksen olevan kilpailua Mirvan kanssa. Haluat olla yhtä hyvä, ei vaan tietysti paljon parempi kuin hän. Minusta tuntuu, että vertaat itseäsi häneen, mikä on tietenkin egon työtä.

    Ykseydessä me kaikki olemme ainutlaatuisia ja hyviä, eikä meidän tarvitse todistaa olevamme mitään muuta kuin olemme.

    Olisin kiinnostunut Raw-illasta, hyvällä tietoisella opetuksella tietoisuudesta ja läsnäolosta maustettuna.

    - Päivi -

    VastaaPoista
  20. TM -meditaatiokurssi maksaa tuhansia euroja. Minusta se on paljon.

    VastaaPoista
  21. Kirjoituksesi ovat hyviä ja tarinasi inspiroiva. Ihailen myös avoimuuttasi ja rohkeuttasi kertoa elämästäsi ja tunteistasi niin suoraan. Samalla blogisi herättää minussa jotain negatiivista; ehkä kyseessä on oman egoni reagointi toiseen egoon :) Olet oikeassa, sen ääni puhuu myös.

    Voimaa syksyyn!

    VastaaPoista
  22. Oletko lukenut kesäisiä kirjoituksiasi? Miten vaikka BB-keskustelu ja kommentoijille kommentointi näyttäytyy uusin silmin?

    Kasvu tai ylipäänsä elämä ei ole kilpailu. Kaikkea ei tarvitse tehdä samalla tavalla kuin muut. Jos toisen askel on uusi, englanninkielinen blogi, ei samaa reittiä kaikkien tarvitse kulkea. Kateudesta ja muiden ihailun tarpeesta irroittautumiseen on vielä pitkä matka.

    Essu

    VastaaPoista
  23. Olen seuraillut blogiasi aluksi lähinnä ruokajuttujen puolesta, mutta nyt mielenkiintoni siirtyi tähän sisäiseen keskusteluun, jota käyt blogisi avulla. Huomaan, että kehosi soluihin varastoitunut tuska, joka puskee vapauteen resonoi aika karkealla taajuudella (noista musiikeista päätellen) ja saa mielesi sekaisin (ja kelläpä sitä ei olisi!). Toistamaan samaa, ja lisäämään löylyä tunteille. Yksi egoa ja (jos lainaa Tollea käyttäen termiä ->) kärsimyskehoa voimistava tekijä on nimenomaan itsensä sättiminen ja sääliminen, kun olen tälläinen huono ihminen... Joten se ei välttämättä suinkaan ole egoa kutistava keino. Egolla on monet keinot kannattaa olla tarkkana!

    Ei muuten, on kyllä innostavaa, kun olet niin avoin!

    Lämmöllä: Kirsi

    http://www.tietoisuudenreunalla.blogspot.com/

    VastaaPoista
  24. En ole aiemmin tänne kommentoinut vaikka pitkään olenkin lukenut.. En ole henkisyyden/tietoisuuden asiantuntija tai edes kummoinen harjoittaja, mutta periaatteellisesti ajattelisin, että itselle on hyvä antaa vähän armoa.

    Aiemmista teksteistäsi olenkin jäänyt pohtimaan, onko kaikki niin upeaa, mahtavaa ja valaistunutta, mitä niissä ehkä annetaan ymmärtää. Luulisin, ettei se tietoisuuden/itsensä kehittäminen ole päämäärä vaan lähinnä matka. Ja vielä pitkä sellainen :)

    -johanna

    VastaaPoista
  25. Tunnustan: en antanut täysin rehellistä palautetta Raw-illasta, jätin kritiikin pois. Aistin saman, mitä pari muutakin: et ollut sellainen tyyni, valoisa ja elämänvoimainen, kuin mitä luulin blogin perusteella. Ensimmäisenä kiinnistin huomiota kättelyysi: käsi oli veltto. Puheesikin oli jotenkin väsynyttä, mutta ajattelin sen johtuvan siitä, että ei ole helppoa olla esillä muiden katseiden ja arvioinnin kohteena. Itsestänikin se tuntuisi epämukavalta. Myös rahasta puhuminen ei mennyt ihan luontevasti.

    Ärsytti silti, kun filosofikaverini ei lämmennyt koko skenelle kerrottuani siitä. Hän viittasi siihen, miten kautta historian on vastaavia juttuja ollut. Hän uskoo ihmisten oikeasti etsivän vain rakkautta. Itse en tiedä, mitä ajatella mistäkin. Yritän parantaa hyvinvointiani hurahtamatta liikaa mihinkään. Meditaatio voisi ainakin tehdä hyvää mulle.

    VastaaPoista
  26. Päivi: Kiitos. Viimeisten kirjoitusteni tarkoitus oli kertoa siitä, että luulin saavuttaneeni pysyvän tilan ja havahduin nyt siihen, että olen vasta alussa. Mirva auttoi nostamaan tunteet (piilotetun egoni) pintaan, minkä ennen olisin tukahduttanut/kieltänyt. Tunnustin kilpailuhenkisyyteni jotta voin päästä siitä eroon. Olemaan vapaa. Nauttimaan matkasta. Oikeasti:)

    Ykseyteen olemme matkalla. Alkutaipaleella Jokaisella on erilaiset kiinnikkeensä. Olemme vasta syntymässä ihmisenä. Tärkeintä on se, että ensin tiedostaa ja sitten tunnustaa omat kehityskohtansa.

    Tm-Kurssi maksoi kohdallani n. 400€ (viime vuonna kun kävin), ei tonneja. Se on suhteutettuina tuloihin, mikä mielestäni on loistohomma!

    E: Juuri näin <3

    Essu: Kyllä. Olen lukenut. En perustanut uutta (Spiralling) blogia kilpaillakseni Mirvan kanssa. Se on täysin luonnollinen kasvujatkumo tälle. Englantia olen aina halunnut oppia ja mikä onkaan parempi tapa. Olen innostanut Mirvaa ja muita ihmisiä, nyt Mirva sitten innosti minua. Se ei mielestäni ole kilpailua vaan toistemme tukemista.

    ps. Sanokaa muuten jos harmittaa se, että ette ymmärrä kieltä

    Kirsi: Kiitos. No, enimmäkseen kuuntelen "positiivista" ja rauhallista musiikkia. Tuo muutamanpäivän takainen "raivo" on todella harvinaista, eikä se varsinaista kärsimystä ollut - siinä oli itkua ja naurua :) Mutta kyllä. Kärsimyskeho niin kollektiivinen kuin yksilöllinen on meillä suuri. Tuskaa on enemmän kuin myöntäisi. Pitääkin hankkia uudestaan Tolle ja Uusi maa - jos lukisi jälleen "uusilla silmillä" :)

    Johanna: Tässä tietoisuuden kasvussa kuljetaan sykleissä. Tasamaa ei johda mihinkään. Kannustan ihmisiä lähtemään matkalle, joka ei ole pelkkää ruusilla tanssimista. Sen nyt voitte konkreettisesti nähdä. Mutta tosiaan: tämä matka on omani, enkä sano että tämä on oikea tapa ja että nämä muutokset olisivat näin voimakkaita kaikilla. Kiitos.

    VastaaPoista
  27. Milja: Ego ottaa kolhun vastaan:) Pystyn jälkeenpäin sanomaan mistä lähtien kontrolli alkoi, se alkoi ehkäpä syyskuun alusta ja voimistui siitä lähtien. Mutta kiitos kuitenkin positiivisesta palautteestakin (kukapa meistä täydellinen on) mielellään ottaisin Raw Illan palautteet (niin negat kuin posit.) vastaan sähköpostitse kuitenkin!

    Huomioni: Raw Illat (kuin tämä blogikin) ovat voimakkaasti henkilöityneet minuun persoonana ja itse asia näyttäisi on toisarvoista. Ihmiset peilaavat hyvinkin voimakkaasti itseensä, sekä positiivisia että negatiivisia puoliani, koska olen niin avoin (en pönkitä tällä egoa). Tämä vahvistaa sitä, mikä voima on sanoilla "rivien välissä" ja kuinka energia virtaa ihan muualta kuin pelkistä sanoista! Tämä on täydellistä. Aletaan löytää olennainen. We are one!

    VastaaPoista
  28. Kaikille jotka kokevat olevansa niin erinomaisia että voivat arvostella toisia ihmisiä:

    Ego vähättelee muita, jotta tuntisit itsesi paremmaksi.

    Kiitos Heidi valtavasti rohkeasta ja avoimesta blogistasi! Itselleni ei ole kertaakan tullut tunnetta että nostaisit itsesi jalustalle eikä minulla ole muutakaan negatiivista palautetta blogisi teksteistä. Hurjaa vauhtia kehityksesi on mennyt eteenpäin ja varmasti tulee menemään, kiitos että jaat oivalluksiasi täällä.

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...