Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

8.10.2010

Mehupaaston jälkeisiä tunnelmia ja heitäppä huolesi (=egosi) männikköön

4,5 päivän mahtava mehupaasto loppui eilen. 5 päivää oli
alkuperäinen tavoite, mutta eilen haahuillessani ja eksyessäni ties kuinka monetta kertaa metsässä tuli sen verran hutera olo parin tunnin tarpomisen jälkeen, että ajattelin alkaa nauttimaan jo vähän vahvempaa tavaraa. Lähdin tosiaan etsiskelemään omenoita, kun viime kerralla täällä eksyimme sattumalta herne- ja omena-apajille, mutta eipä löytynyt omenoita, mutta muutamia oivalluksia kyllä löytyi, kun tajusin heittää mielen sammalikkoon ;) Lisää niistä alempana.

En olisi mitenkään pystynyt paastoamaan asuessani vanhemmillani. Täällä se oli oikeastaan superhelppoa ja samalla tuntui ajatus virtaavan entistä tehokkaammin. Haaveilenkin tulevani tänne muutaman kerran vuodessa puhdistumaan ja pysähtymään. Oikeasti haluaisin asua täällä ihan ympäri vuoden, jos olisi auto käytössä. Sekin taitaa olla vain hidaste.

Voiko paasto olla muuta kuin kituutusta? Todellakin. Itse tehtyjen mehujen nauttiminen on nautinnollisinta ikinä! NE voittavat monet ruoka-annokset mennen tullen. Tulen takuulla tekemään tämänlaisen paaston tai pitämään mehupäiviä säännöllisesti. Suosittelen lämpimästi! Detox oli kohdallani todellakin sekä henkinen, kuten kirjoituksistani olette ehkä huomanneet, mutta myös tietenkin fyysinen. Olo on paljon kevyempi ja paino on tippunut muutamia kiloja (tuntemus, ei ole vaakaa).

Nautin mehuja n. 1-1,5 litraa päivässä. En tällä kertaa tehnyt suolihuuhteluita (olin hetki sitten colonic-huuhtelussa tosin). Mehuni olivat ehkä hieman yksipuolisia, loppua kohden alkoivat hieman kaali ja porkkana tökkimään, mutta tässä todella onnistuneet ja tietenkin yksinkertaiset sekoitukset:

1. Selleriä + omenoita (supernam!)
2. Porkkanaa (nam!)
3. Punakaalia, porkkanaa, omenaa (nam!)
4. Kaalia, porkkanaa, omenaa (nam!)

Muutamiin mehuihin päätyi myös hieman papaijaa (hyvä lisä matokuurilla),  mungpavun ituja, spirulinaa, kasvimaalta ainoana onnistuneena viljelmänä noussut kesäkurpitsa ja ruohosipulia.

Tässä paaston jälkeinen eka ateriani (ja ihme kyllä! onnistuin lopettamaan paaston suht kevyesti vrt. esim. ekaan paastooni). Ateriassa pilkottua lanttua, hapankaalia, kaalia, omenaa, muutama spirulinatabu ja itse tehtyä tahinia (seesaminsiemeniä, vuorisuolaa, hunajaa, Udo's oilia). Aterian päällä hieman Herbamare-suolaa.



Eilen iltapäivällä löysin iPhonestani sanelu-koneen ja päätin huvikseni jutella hieman sinne. Sitten tajusin, että tämähän on ihan kuin pitäisi päiväkirjaa, mutta ei tarvitse kirjoittaa. Loistavaa itseterapiaa - on tämä elämä self-help -työkaluja täynnä!

Olin sitten nauhoittanut ekan otoksen ihan itseäni varten ja kuunnellessani sitä sain idean tehdä blogia varten toinen otos. Tämä oli melkoisen mielenkiintoinen kokeilu, nimittäin huomasin selkeän eron näissä kahdessa otoksessa: Ego on molemmissa "puikoissa", mutta ensimmäisessä huomattavasti vähemmän. Siinä ei ollut minkäänlaista opettamisen tarvetta. Harmi, että en saa niitä ladattua koneelle, niin voisitte ehkä todistaa samaa. Vai tietääkö joku miten? Iphonen sanelut Podcastiksi siis?

Kerron lyhyesti siitä, mitä nauhalle sanelin. Eli metsässä tarpoessani en todellakaan nähnyt olennaista eli tätä hetkeä. Tajusin taas, että mieli vastaa ehkä 99%:sesti elämästämme. Se siis luo tämän keinomaailman jota Matrixiksikin voi sanoa (been there done that visiting there again). Keskitymme siihen=epäolennaiseen samalla kun elämä menee ohi. Oma mieleni harhaili siis jälleen tulevassa ja mietti erästä lähitulevaisuuden päätöstä: tehdäkkö sitä vai tehdäkkö tätä? Vastausta ei näyttänyt millään tulevan. Wonder Why? Se ei tulekaan mielen kautta vaan päästämällä irti. Kun yritämme kontrolloida tulevaisuutta olemme sidottuna aikaan ja mieleen ja näin vahvistamme egoa. Jos sen sijaan heitämme "huolet" männikköön ja annamme olla pääsemme lähemmäksi olennaista - tätä hetkeä.

Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Meillä ei ole muuta kuin tämä hetki. Aito minä puhuu meillä tässä hetkessä jos vain kuuntelisimme sitä. Siksi kaikki päätökset ovat aina oikeita. Kaikki sanat, tilanteet jne. ovat täydellisiä JOS olen täydellisen läsnä. Kuten esimerkistäni voitte huomata, kun aloin ottaa kontrollia elämästä ja tulevasta menetin olennaisen.

Nyt tiedän, että en saa älyllisesti MITÄÄN tulevaan kohdistuvia päätöksiä tehtyä. Se mitä olet sisältä on ensisijaisen tärkeä. Jos sisälläsi on rauha, ei ole epäröintejä. Jos sisälläsi on epävarmuutta tms. negatiivisuutta on ego ohjaamoissa.

Ego aihe on pinnalla. Koskakohan tulee valtamedioihin, veikkauksia? Sain myös ystävältäni loistavan linkkivinkin Veli-Matti Mathlinin kolumniin: "Ego, rakas lapseni" - Lukekaa ihmeessä!

PS. Tuleva sunnuntai, 10.10. 2010 klo 10 on myös hyvä aika yhteismeditaatiolla, joten ottakaapa jokainen ainakin se 10 minuutin hiljentyminen ja otetaan se yhteys sinne "The Real Guy" Aitoon minään!

PpS. Sunnuntai on myös World Raw Food Day, joten nauttikaapas pelkkää herkullista raakaruokaa silloin :) Tästä vaikka vinkkejä


Love uuuuu!!!

12 kommenttia:

  1. Heips Heidi, mullakin on ollut tänään päätöksen teko mielessä tulevaisuuteen liittyen, ja tajusin myös että päätin miten vaan niin se juuri se oikee päätös! Aika mahtavaa! Kun olin ratkasuni tehnyt, niin iski hetkeks epävarmuus, että olikohan se nyt kuitenkaan hyvä ratkasu... Sitten taas hymyilytti :)

    VastaaPoista
  2. Hei Heidi, olen myös käyttänyt kännykän sanelinta joitakin vuosia, hyvä apuväline, varsinkin työmatkoilla ajellessa. Ja on ollut hauska kuunnella sitten myöhemmin vanhoja juttuja joita mieleen pälkähtänyt, tai sisimmästä kummunnut missäkin kehityksen vaiheessa. Hieno tuo kirjoitus Egosta, rakkaasta lapsesta :-{> Ja hyvin sanottu jollemme olisi olleet egon vallassa niin emme pystyisi käsittämään tätä maailmaa, se vaikuttaisi vieläkin mielettömämmältä, mielenvikaisemmalta. Koen myös tänä päivänä kiitollisuutta opettavaisesta menneisyydestäni.

    VastaaPoista
  3. Ajatteluni on ominaisuus joka kuuluu vain minulle,
    se yksin on erottamaton osa luontoani.

    -Rene Descartes-
    Meditationes de prima philosophia (1641)

    VastaaPoista
  4. Hei wau, missäpäin iphonea löytyy sanelukone? :) Blondi oo tajunnu vielä..

    Huomasin ite tänään samaa kun oltiin videoimassa yhtää treeniryhmää, miten kameran ja "kuvan" tullessa läsnä oli heti joku semi esittäjä päällä - "yritän vaikuttaa asiantuntevalta" , "yritän kuulostaa selkeältä" , plaa plaa. Ei ne hommat vaan just yrittämällä tule.
    as you said: Se ei tulekaan mielen kautta vaan päästämällä irti. - that's that. Vielä kun oppis sen... :)

    VastaaPoista
  5. Ei ihme, että sinulle tuli hutera olo, kun et tehnyt suolihuuhtelua. Se kuuluu jokaiseen paastopäivään!!! Aamuin illoin. Muuten toksiset aineet jäävät pyörimään kehoon...

    VastaaPoista
  6. Hei, Heidi!

    Tässä 52-vuotias elämän syrjässä pyristelijä.
    Tytär on seuraillut blogiasi ja olemme saaneet siitä kiintoisia virikkeitä keskusteluihimme - sillä, oletko kirjoittanut"oikein"tai"väärin", ei sinänsä ole ollut mitään merkitystä, meidän pohdinnoillamme kylläkin.

    Opettajan rooli on houkutteleva(tiedän kokemuksesta), mutta usein syvin opetus elämässä tulee aivan muualta kuin opettajalta tai gurulta - ja ainoa todellinen opetus on lopulta oma kokemus. Suosittelen näitä sivustoja: http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/siivilla10.html#d10, ja tähän yhteyteen 2.lokakuuta kirjoitusta, lyhyttä ja ytimekästä.

    Etsijän tie on on ainakin minun kohdallani ollut pitkä ja jatkuu yhä. Sri Nisargatatta Maharaj sanoo, että pointti on siinä, että on tosissaan(Valvetilasi on unta/I am that),ja enpä ole oikein ollut. Maailma "herkkuineen"houkuttelee uskomaan, että sen peleissä on mahdollisuus voittaa, vaikka mahdollisuudet ovat yhtä suuret kuin peleissä yleensä ja voiton tuoma "onni"sekin haihtuvaa.
    Riippuvuussuhteet, kiintymykset ja intohimo ovat olleet minun loukkuni toistuvasti ja johtaneet vaikeuksiin ja tuskallisiin menetyksiin ja olosuhteisiin. Nyt suren ja työstän 17-vuotiaan poikani - joka oli myös hengenheimolaiseni - puolen vuoden takaista päätöstä luopua elämästään maailmassa, jonka hän sanoi pelaavan pelejä, joita hän ei koskaan opi pelaamaan. Hän oli suuri opettaja, jolla oli myös voimakas ego. Vaikka hänen opetuksensa oli erityislaatuisen syvää, hän oli myös ihminen, joka koki heikkoutensa samalla syvyydellä kuin jakoi viisauttaan. "Vanhana syntyneen" - kuten äitini häntä kuvailee - elämä täällä on erityisen vaikeaa. Siinä ei ole mitään kadehdittavaa, vaikka tällaiset ihmiset antavatkin muille poikkeuksellisen arvokkaan lahjan ja perinnön. He myös maksavat siitä poikkeuksellisen kovan hinnan.

    Mitä opettamiseen tulee, taitaa pitää paikkansa tämä taolainen viisaus:

    Kun sinä löydät tien,toiset löytävät sinut.
    Kun he kulkevat ohitsesi tiellä,he poikkeavat ovellesi.
    Tie jota ei voi kuulla-kaikuu sinun äänessäsi.
    Tie jota ei voi nähdä-heijastuu sinun silmissäsi

    Päivi

    VastaaPoista
  7. Noh, peilaanpa tähän nyt itseäni...mielenkiintoista pian huomata mitäköhän puolia se itsestäni paljastaa. Osaatko sinä sanoa?

    Haluaisin kysyä oletko ajatellut sanovasi asioita kuten "olemme yhtä" yms. hokemia vain koska haluaisit ajatella näin? tietysti tuokin voi olla tapa päästä lähemmäs totuutta, mutta monet opitut/luetut lausahdukset ovat ristiriidassa blogisi sisällön kanssa tai ehkä sen kirjoittajan?

    Ehkä voit vuorostasi käyttää blogia ja sen lukijoita opettajina, etkä itse esittää sellaista?
    en usko, että sinua arvosteltaisiin näin rankasti, ellet itse nostaisi itseäsi jalustalle.

    Moni varmaankin on pohtinut ja kokenut samoja asioita, mutta eivät osaa pukea asioita yhtä hyvin sanoiksi tai edes koe tarvetta kirjoittaa niistä. Mieti miksi sinä koet?

    Usein olen lukenut blogistasi jonkun oivalluksen, jonka olet kokenut ja sitten toteat tyyliin, että tehkääpä muutkin perässä...mitä jos kysyisitkin ovatko muutkin kokeneet samaa?

    Henkisen tien voi kulkea monella eri tapaa eikä sinun tai kenenkään muun tapa ole se ainut oikea tai edes ainut tie.

    Lopuksi vielä haluan kiittää sinua ja olisin kiinnostunut lukemaan myös toista blogiasi, mutten ole kovin hyvä englannissa, joten noin vaativat(ajattelua vaativat) tekstit jäävät tyhjiksi.

    VastaaPoista
  8. Hei! Mä olen lukenut nyt Eckhart Tollea ja sama tyhjyyden tunne valtaa mut kuin Ihmeiden Oppikurssiin tutustumiseni jälkeen. Nämä teokset tuntuvat "tosilta", mutta silti jotain jää uupumaan.

    Ehkä se, että tuntuu, että menetän tässä kaiken tähä saakka uskomani. Enkelit ja kaikki -egon harhaako vain? Energiahoidot, terveellinen ravinto... maailmanparantaminen, yhtä kaikki... harhaa tässä egon luomassa muodon maailmassa.

    Miten sä Heidi tämän koet?

    T: Marjut

    VastaaPoista
  9. Hei! Blogisi on tosi mielenkiintoinen, mainitsen sen omassani :)
    http://kuviamatkalta.blogspot.com/

    VastaaPoista
  10. Kiitos kaikille kommenteista. Pidän pientä breikkiä blogin pitämisestä, palaan kommenteihin hieman myöhemmin!

    <3

    Heidi

    VastaaPoista
  11. 5 päivää on aika hyvä pituus nestepaastolle, hyötyvaikutukset alkavat n. 3 vrk jälkeen.

    Woody paastosi aikoinaan hieman pidempään :

    http://www.ecorazzi.com/2006/11/21/woodys-thoughts-on-fasting-raw-food-and-more/

    VastaaPoista
  12. No niin vihdoinkin vastailen näihin, unohtui melkein.

    Miia & Veli-Pekka: Kiitos jakamisesta :)

    Eevi: Jep :) Siellä työkaluissa, varmaan löysitkin jo!

    Päivi: Kiitos <3 Todella hyvä tuo viimeinen lainaus ja muutenkin kiitos kommentista. Hyvä sivusto, mihin linkkasit!

    Anonyymi: Kiitos myös sinulle. Kyllä ymmärrän pointtisi. Kuten olen viime aikoina sanonut, paljon olen oppinut ja kokenut, mutta paljon on myös opittavaa. Subjektiivisia kokemuksia on niin äärivaikea selittää sanoilla, kun sanojen ymmärtämiseen vaikuttaa täysin tulkitsija ja hänen tietoisuutensa ja muut yksilölliset seikat.

    Ykseydestä sen verran, että koin sitä, ennen kuin olin lukenut sivuakaan mitä hemmettiä se tarkoitti. Tai koin sitä siinä määrin, miten itse sen tulkitsen :) Never know what is ahead :)

    Kyllä. Haluan oppia kaikilta. Oppi ei ole ikinä yksipuolista, niinkuin Päivin loistavassa lainauksessa todettiin (tai itselleni se ainakin resonoi kovasti)

    Kiitos kehitysehdotuksesta. Tarkoitukseni ei ole ollut kertoa mikä on oikein. Sanat ovat aina neutraaleja ja tulkitsija voi tulkita ne miten haluaa. Se, että olen herätellyt, kirjoittanut ehkä radikaalisti ja kärkkäästikin on ollut ilmaisemaani aitoutta tällä oppipolulla. Ego on ollut osittain mukana sähläämässä, mutta nyt tiedostan sen olemassaolon tai ainakin luulen tiedostavani :)

    Marjut: Kaikki mihin kiinnitymme ulkoapäin on harhaa. Meidän tulee tuntea asiat sydämessämme oikeiksi ja monesti meillä on niin paljon poisopittavaa että nämä uudet henkisyysasiat, ravintoasiat jne. vain tulevat sekoittamaan pakkaa. Kirjoitin juuri Spiralling blogiin tekstin alemman mielen tunteiden ylittämisestä. Tietoisuus kasvaa kun pääsemme näiden tunteiden yli. Ei vain henkisyyttä harjoittamalla vaan jatkuvalla oppimisella ja havinnoinnilla muiden kautta. Läsnäolossa on elämä. Tässä hetkessä ei ole mitään epäselvää. Aina kun odotamme jotain parempaa tai tavoittelemme mitä tahansa emme ole läsnä, emmekä elä.

    Itsekin luulin "henkisen kehityksen" tai "spirituality" in english olevan se "tavoite" jossain vaiheessa. Sitten tajusin, että tavoitteemme onkin kasvaa - joka suunnassa. Se on evoluutio joka meitä herättelee. Se tarvitsee kehittyviä ja kehittyneitä ihmisiä toimimaan yhteisen edun parhaaksi, joka tällä hetkellä taitaa vaatimattomasti olla planeettamme pelastaminen. Egokeskeinen selvitymis-elämä ei palloa pelasta. Kun kokee sisällään olevan osana evolutiivista muutosprosessia, ei paljoa tarvitse miettiä elämän tarkoitusta.

    Kiitos kiitos.

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...