Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

20.10.2010

Losing my programming

Voisi kuvitella, että omasta uskonnosta luopuminen voisi olla paljon helpompaa kuin omista uskomuksista luopuminen. Uskonto voi olla monelle vieras, ulkoapäin omaksuttu oppi jota emme koe sisällämme osaksi minuutta, mutta olemme päivittäin tekemisissä omien uskomustemme kanssa. Olemme samaistaneet uskomuksiimme oman identiteettimme. Kuulostaako tutulta: "minä olen tällainen", "en voi tehdä sitä, koska...", "koska se teki sitä niin..", "vihdoinkin tiedän, miten asiat ovat"...Näistä olen kirjoitellut ennenkin.

Traditionaalisen sekä modernin ajan ominaispiirre on ollut kasvattaa sisällemme uskomusjärjestelmä lapsesta asti. Se ei pidä sisällään vain yhteiskunnan moraali "säännöstöä" ja kultuurillisia vaikutteita. Uskomusjärjestelmämme voisi verrata rikottuun peiliin Aidosta minästämme. Peili on lähtenyt murenemaan jo pienenä esim. isä on sanonut sinulle pahasti, niin peiliin on tullut särö. Tästä lähtien aina kun joku asia tai ihminen koputtelee tähän hauraaseen peilin osaan, se värisee. Se kuitenkin haluaa pysyä pystyssä viimeiseen asti, koska olemme oppineet pitämään sitä vaivalla kasassa tähänkin asti. Emme ole tietoisia, että Aidon minämme päällä on peili, vaan pidämme sitä "minänä".

Postmoderni aikakausi mahdollistaa peilin uudelleentarkastelun, kun ulkoisia asioita tärkeämmäksi muodostuu yksilön sisäinen maailma. "Minä" alkaa kyseenalaistumaan pala palalta ja vanhat uskomukset alkavat murenemaan ja korvaantumaan paremmilla. Esim. "maitoa ei tarvikkaan juoda" -uskomusta tulee korvaamaan "kun syön superfoodeja, raakaravintoa ja meditoin niin elämäni muuttuu", "enkelit on vihdoin se juttu", "henkisyys tarkoittaa sitä", "tietoisuus tarkoittaa tätä"...

Alamme vihdoin olla avoimia uskomaan sen, että voimme muuttaa itseämme! Kun huomaamme, että kun muutamme uskomuksiamme, muutamme itseämme ja peilimme rakentuu entistä eheämmäksi! Rakennamme peiliä pala palalta uudelleen ja olemme valmiita vihdoinkin ottamaan myös muiden apua vastaan. Tajuamme, että voimme oppia toisilta itsestämme ja vaikka peili kokisi hetkellisen murenemisen, jopa nyrkiniskun nähdessään hetkellisesti "itsensä" jonkun toisen kautta - se lopulta rakentuu uudelleen paljon vahvempana kuin ennen. Lopulta tunnustamme, että peili on olemassa ja että se ei ole sama kuin minä.

Mitä on peilin takana? Vapaus. Kun irtaannut mielestä, irtaannut valheellisesta identiteetistäsi, kaikesta menneestä ja olet avoin näkemään ja vastaanottamaan juuri tämän hetken mahdollisuudet. Koska et samaistu tähän ohjelmointiin, et anna vastaantulevien asioiden vaikuttaa tunteisiisi. Tämä hetki, tämä asia, tämä reaktio --> johtopäätös. Jäädäkkö rypemään tunteeseen tai epäolennaisiin mielen höpinöihin vai luovuttaa ja antaa olla. Voimme itse valita, pidämmekö tätä ohjelmointia päällä vai emme. Jos päästämme siitä irti, elämämme muuttuu radikaalisti. Tuntematon ihminen ei hämmästy, jos käyttäydytkin häntä kohtaan ylikorostetun positiviisesti (aidosti siis). Hän ei tiedä menneisyyttäsi (jos se on muokannut sinusta enemmän negatiivisen, SO WHAT, SE ON MENNYTTÄ!) Eikä taustasi tunteva vanha ystäväsikään hämmästy muutoksestasi vaan päinvastoin - se avoimuus, ennakkoluulottumuus, positiivisuus lähtee kiertämään. It is all in our head, mutta ei kauaa!

Meitä kaikkia pitäisi kiinnostaa vain tämä hetki ja sen luomat mahdollisuudet tulevaisuuteen. Ketään ei oikeasti kiinnosta sinun menneisyytesi ja päässäsi olevat valheelliset uskomuksesi itsestäsi. Voi kuulostaa karulta, mutta ketään ei oikeasti kiinnosta "sinä", vaan jokainen on kiinnostunut vain ja ainoastaan itsestään ja siitä, mitä saa itse irti vuorovaikutustilanteessa kanssasi. Se on kehittymistä puolin toisin, jonka takia me täällä olemme. Vastakkain ovat usein valitettavasti kaksi murenevaa peiliä, jotka eivät opeta, ravistele tai uskalla paljastaa todellisia tunteitaan. Onneksi nyt olemme tajunneet tämän peilausseikan paremmin ja voimme auttaa toisiamme tekemään matkaa :)

6 kommenttia:

  1. Kerrankin joku tiivisti ihmisten sosiaalisuuden napakasti ja totuudenmukaisesti. :)

    Hyvä heidi. Pisteet sulle!

    VastaaPoista
  2. Moikka Heidi,

    mietin kauan että onko mitään hyötyä tuoda ajatuksiani esiin julkisesti, mutta koska pikku hiljaa on alkanut vahvistumaan tunne siitä, että voin luoda omaa maailmaani, ja että kirjoittamalla sekä puhumalla saa enemmän tuloksia... here it goes.

    löysin blogisi "sattumoisin" viikko tai pari taaksepäin, olen lueskellut vanhempia kirjoituksiasi ja uudempia sekaisin. ja ihmetellyt sitä, miten samankaltaisia ajatuksia voikin toisella olla. en varmasti ole ainoa, joka on samaa mieltä. en tiedä mistä se johtuu tai mihin se johtaa, mutta yritän pitää mielen ja sydämen avoimina.antaa asioille, "ihmeille" mahdollisuuden.

    itselläni luomuilu ja elämäntapojen muutos on tullut jälleen aiheelliseksi, alkuyritykset taannoin olivat egon johdattelemia ja sitä kautta minusta tuli itsekäs, kylmäkiskoinen, ohjaileva ja turhan valistava. omaa kokemusta oli lähes yhtä "paljon" kuin kellä keltanokalla tahansa. kehitysmaapiireissä käymisen päätin jättää jokunen aika sitten, kunnes löytäisin aitoja ja todellisia syitä sekä tarkoitusperiä. maailmanparannus-egoni, tekopyhyyden, syyllisyyden sekä itsekkyyden takaa.

    on ilahduttavaa lukea postauksiasi, ne ovat antaneet uutta potkua matkalla kohti itsetuntemukseen. sain jopa osittain boostin kauttasi ryhtyä mehupaastolle ja kokeilemaan raakaravintoa.

    kiitos. iloa, voitettuja haasteita, oivalluksia <3

    VastaaPoista
  3. Heidi, kiitos että olet!

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...