Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

4.10.2010

Loppu lähestyy

Olen joskus miettinyt, mikä olisi fyysisesti kivuttomin tapa kuolla. Ampuminen vai hukkuminen, lääkkeiden yliannostus vai mikä. Mahdollisimman nopeasti tietty. Kuka nyt haluaisi kitua, niinkuin teemme tietoisesti osalle eläimistä. En ole tiennyt mitään henkisestä kuolemasta. Until now.

En saa unta, koska sisälläni on sota. Oli pakko alkaa kirjoittamaan. Olen väistellyt tätä "tosi"asiaa jo pitkään, syynä on sen epämukavuus. Koska opetan itsekkin, että epämukavauusalueelta on syytä poistua, jotta voi kehittyä, on näköjään itse oltava esimerkkinä. Ja kuinka kipeää se tekeekään tässä tapauksessa!!!

Luulin jo olevani egoton tai että olin ylittänyt egoni ja löytänyt Aidon Minäni. Käytän tässä yhteydessä sanaa bullshit, jota taisin käyttää myös ihkaensimmäisessä postauksessani:) Paljon olen löytänyt Aitoa Minää, mutta viime aikoina sisälläni on ilmoittanut olenvansa myös jokin muu "tasapainottaja". Pahis ego on myös päässäni voimakkaampana kuin ikinä. Ja tällä hetkellä kärsin niin kovaa. Teen hidasta kuolemaa ja tiedostan sen niin selvästi.

Viimeisimmät osat egostani ovat kiinnittyneet - mihinkäs muuten - kuin tämän blogin pitämiseen ja siihen liittyvään opettamiseen/pätemiseen. Olen kuullut muutaman kerran ystävältäni, että "pidäppä vaikka hetki taukoa siitä".Joo. Ei ole niin helppoa. Sitä paitsi tekstihän tulee automaattisesti. Autan itseäni ja samalla muita. Niinhän sen menee. Nottttt.

Kaikella on tarkoituksensa. Olen kasvanut ihan käsittämättömästi viimeisen puolentoista vuoden aikana. Tarkoitukseni on todennäköisesti käydä näitä vaiheita läpi oman kokemuksen kautta, jotta voin sitten kertoa (ja opettaa) niitä myös muille. Elämäni ei todellakaan ole ollut pelkkää flowta, etenkään viime päivinä. Vaikka en ole kärsinyt fyysisten olosuhteiden puutteista, olen kärsinyt henkisesti. Nämä ajat ovat olleet kaikkein opettavimpia. Aiemmin en tosin ole tiedostanut, että kärsimys on ollut vain mielessäni. Olen ollut täysin samaistunut ajatuksiini ja tunteisiini. Nyt olen niistä täysin tietoinen. Päässäni on iso ja musta ukkospilvi, joka räiskyy ja salamoi (ego). Se odottaa viimeisintä merkkiä siitä, että voi antaa tilaa auringolle (puhtaalle tietoisuudelle).

Olen nähnyt viime päivinä näkyjä tai unia, jossa olen liimautuneena tuoliin ja josta muut repivät minua irti. Toisessa unessa olin oven takana koputtamassa, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Näin oven toisella puolella olevat ja he hymyilivät ivallisesti (tai ehkä mieleni käsitti sen niin).  Ei ole turha toteamus, että pitää kärsiä ja jopa vituttaa oikein kunnolla, jotta pääsee eteenpäin. Erona entisiin toimintamallehin tässä "tiedostetussa vitutuksessa" on se, että miten käsittelee tunnetta. Sen voi joko peittää ja keksiä sen peittävää tekemistä. Yleinen tapa on haudata sen mielen syövereihin, josta se vaikuttaa jatkuvasti elämäämme ja valintoihimme monimutkaisten välittäjäaineiden tms. kytköksien kautta. Emme todellakaan ole vapaita valitsemaan you know! Lisätietoa aiheesta "What the bleep do we know" - dokkarissa.

Toinen tapa käsitellä tunteita on tiedostaa ne ja hyväksyä ne. Paras olisi kirjoittaa ne ylös tai sanoa ne ääneen ei vain itselle vaan myös osapuolille, joihin ne liittyvät. Vaikeita juttuja tunnustaa, että pelkää parisuhteessa tai että on kateellinen kaverille. Heikkoutta ei ole tunnustaminen, vaan sanomatta jättäminen. Olemme peilejä toisillemme. Tunnustamisen ja hyväksynnän jälkeen sitten vaan kärsimään. Kuuntelemaan sisintä. Olemaan hiljaisuudessa. Antaa aitouden ilmentää itseään. Vapaus kyllä tulee, jos sitä oikeasti haluaa.

Minulla on siis opettajaego ja oikeassa olemisen tarpeeseen kiinnittynyt ego. Ehkäpä muitakin kiinnikkeitä, mutta nämä ainakin tiedostettuja. Tietoisuuden valoon tämän seikan nosti kukapas muu kuin uusi opettajani, ystäväni Mirva, jonka yllättävä kokemus nosti itsessäni esiin pitkästä pitkästä aikaa negatiivisia tunteita. Mieli on todella hassu kaveri. Olin itseasiassa jo pidempään manifestoinut itselleni opettajaa, koska tasainen vaihe on jatkunut aika kauan (omassa mittakaavassani). Sitten kun opettaja saapui (kun oppilas, eli minä olin valmis) olinkin häkeltynyt. Oma opettajan roolini siirtyikin kerrasta oppilaaseen, ja siitähän ego ei riemastunut. En olekaan ainutkertainen. En olekaan valmis. Mitä minä olen? Nämä tuntemukset merkitsevät sitä, että koen edelleen olevani erillinen.

Mirva, tai toisin sanoen univeraalia tietoisuutta ilmentävä, evoluution palveluksessa oleva fyysinen olento nosti tietoisuuteeni nämä egon kiinnikkeeni eli esteeni, jotta voisin päästä niistä irti ja jatkaa matkaa. Niin omaani kuin yhteistämme. Vaikka ego tuntee edelleen kirpaisua, aito minä tietää, että kyseessä on rakkaus. Kun autamme itseämme, autamme muita ja päinvastoin. Kiitos.

Olen saanut välähdyksiä, jopa pitkiäkin aidon minän läsnäolosta. Viime aikoina tämä yhteys on kadonnut ja se on merkki siitä, että tarvitsen herätystä ja muutosta. Tiedollinen mieleni tietää nyt, että jatkamalla entistä linjaa tämän blogin suhteen ei vie kehitystä eteenpäin. Tiedollisen tiedon jakaminen, jossa sydän ei ole täpöillä mukana pönkittää vain erillisyysegoa. Sitten kun Aito Minä on äänessä, ei tarvitse pönkitystä ja teksti tulee oikeasti tuolta jostain syvemmältä. Luulen, että siinä vaiheessa ei paljon näy negatiivisia anonyymejakaan :)

Quinoaa! saattaa siis loppua pian tai sitten ei. Mistään ei tarvitse luopua, vaan kaikkea voi tehdä, jos on oikea sisäinen tila (mindset). Tässä vaiheessa voi olla, että pidän kuitenkin taukoa tai sitten jakelen vain kevyempiä tekstejä, kuten reseptejä :) Olen kuitenkin perustanut uuden blogin eli LISÄÄMIStaktiikka toimii tässäkin.

Uudessä blogissani poistun jälleen mukavuusalueelta kehittymissalueelle. Uusi blogi on nimittäin englanniksi ja en todellakaan ole ollut mikään kielinero, enkä ole edelleenkään ja englantini on puutteellista ja yksinkertaista. Se (onneksi) sopii siis myös aloittelijoille:) Suosittelen muuten myös Paulo Coelhon kirjoja englanniksi luettuina. Ne ovat yksinkertaista enkkua, joista itsekin lähdin alkuun. Vuoden aikana olen kehittynyt ihan älyttömästi englannin kielen suhteen etenkin luetun ymmärtämisessä. Jostain muistan lukeneeni, että tietoisuuden kehitys parantaa myös kielitaitoa - nämä taidot ovat universaaleja ja odottavat piilevinä. Niinkuin lukuisat muut taidot, mitä meillä jokaisella on.

Tervetuloa seuraamaan uutta blogiani: Spiralling, joka keskittyy nyt asioihin, mistä olen kiinnostunut täysillä. Uuden blogin piti aluksi olla vain omaan käyttööni päiväkirjamuodossa, mutta eihän siitä mitään tullut :)

Mirvan blogi on: "Evolutionary bitch..sorry, eikun chick" :)

ps. Älkää ihmetelkö, minulla on gmailissa uusi käyttäjätili toiselle blogille ja olenkin koittanut miettiä. miten saisin vaihdettua tämän blogin uuteen tiliini. Se ei näytä teknisesti onnistuvan, joten taitaa olla radikaalimpi ratkaisu nyt tulossa. Mutta Quinoaa! toistaiseksi sinnittelee vielä hengissä. Vaihdoin vanhan bannerin vielä fiilisteltäväksi.

pps. Ravinto voi todellakin edesauttaa näissä vaikeissa tilanteissa tunteiden käsittelyä. Olen jälleen paastolla ja sekä viettänyt pari päivää totaalihiljaisuudessa. Tuntemuksia ei pääse pakoon. Fyysisen kehon kaikkien tarpeiden ruokkimattomuus on tehokkainta detoxia. Tuskaa ja kärsimystä nyt, mutta tiedostaen koen ne ilolla! Suosittelen!

22 kommenttia:

  1. Kiitos paljon rehellisestä tekstistä. On aivan mahtavaa kun voit käsitellä näitä tuntoja näin avoimesti itsellesi ja muille. Uskon että kaikkia koskettivat nämä sanasi ja jokainen tunsi samat tunnot myös sisällänsä. Ihanaa matkaa eteenpäin... <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos Heidi rehellisestä ja avoimesta kirjoituksestasi - uskon, että se auttaa monia egojensa kanssa kamppailevia enemmän kuin ehkä itse uskotkaan. Ego on ovela veijari ja se iskee silloin kun sitä vähiten odottaa tai kun luulee että se on jo voitettu kanta. Rohkeutta sinulta ei ole koskaan puuttunut, mutta tämä oli rohkeutta isolla R:lla. PS tämä ei siis ollut egon kuultavaksi :-)

    VastaaPoista
  3. Pelkään, etten osaa kirjoittaa tätä viestiäni oikein, koska egoni tuppaa siihen väkisinkin mukaan, mutta yritän. Minuun kolahti tässä opettamisen ego-asiassa aika kovaa kirjasta "Elämänilon salaisuus ja onnellisuuden tiede", kirj. Yongey Mingyur Rinpoche: "Vältä opettajia, jotka puhuvat omista saavutuksistaan - koska sellainen puhe tai kerskailu on varma merkki siitä, että he eivät ole saavuttaneet minkäänlaista oivallusta. Opettajat, joilla on jotain kokemusta, eivät koskaan puhu omista saavutuksistaan, vaan heillä on sen sijaan tapana puhua OPETTAJIENSA ominaisuuksista."
    Ja tällä en todellakaan tarkoita Sinua arvostella, kirjoitat hienosti ja me kaikki haluamme Sinun tekstejäsi lukea! Itselleni vain tuollainen todellinen opettajan nöyryys tosi vahvasti kolahti.

    VastaaPoista
  4. Rohkea oot Heidi! *RutistusHalit* Angel :)

    VastaaPoista
  5. matka jatkuu koko ajan ja elämä on täynnä kaikenlaisia peilejä. Jotkut heijastavat enemmän, kuin toiset takaisin. Tärkeintä on kuitenkin olla sokaistumatta ja otettava negatiivisetkin asiat asiallisesti huomioon.=D on ollut mielenkiintoinen matka itselläkin, ja mielenkiintoisemmaksi menee vaan!Samaan aikaan raskasta, mutta antoisaa. Ja on auttanut asioiden tunnustaminen itselle ja hyväksymisen opettelu.<3kiitos

    VastaaPoista
  6. Tervehdys Heidi!

    Laitoin blogillesi eilen ensimmäistä kertaa kommenttia ja nyt aamulla piti tulla lukemaan lisää kirjoituksiasi.

    Pyysin eilen päivällä mielessäni, että löytäisin sielunsisaria, tai veljiä elämääni.. Ken tietää, ehkä siksi löysin blogisikin. :)

    Katsoin itsekin tuon "What the bleep do we know" -dokkarin tässä joskus kuukausi sitten.
    Tämänkaltaisia dokkareita olisi mukavaa katsoa lisääkin.

    Ajattelin, että sinua voisi kiinnostaa myös nämä, ellet jo ole niitä katsonut:
    The 11th Hour (2007) ja HOME (2009).

    Myös The Secret on tutustumisen arvoinen elokuva, joka löytyy myös kirjana.
    http://www.thesecret.tv/

    Itse katson dokumentteja joskus myös yle areenan sivuilta, jonne joskus tulee katsottavaksi oikeita helmiäkin.

    Nyt viime viikolla lueskelin paljon juttua vedestä. Muistaakseni tuossa "What the bleep do we know" -dokkarissa puhuttiin vedestä myös.. siitä, miten siunattu vesi muutti muotoaan ja yhdessä kohtaa yksi mies sanoi sille nais -päähenkinkilölle jotain että "kuvittele, miten vesi voi vaikuttaa meissä".
    Ihmisestä, kun suurin osa on vettä..

    Törmäsin nettiä selaillessani sitten tällaiseen sivuun, joka voisi kiinnostaa sinuakin:
    http://www.minaolen.com/lehti/art1_602.html



    Asiasta toiseen:
    Luin aiemmasta kirjoituksestasi, että olit käynyt jollakulla arvostetulla astrologilla. Saanko kysyä kenellä?



    Kaikkea hyvää tälle viikolle! :)

    Terveisin: Kati

    VastaaPoista
  7. Blogin pitäminen näyttää mun mielestä monilla menevän helposti egon pönkitykseksi. On haastavaa pitää mielessä se, miksi blogia pitää. Itselläni siihen tuli pakottava tarve, kun tietoa tuntui kertyvän, ja tarvitsin kanavan, johon sitä ohjata.

    Tämä tekstisi oli rohkea, ei ole aina helppoa myöntää omaa keskeneräisyyttään. Toisaalta olen huomannut, että mitä tasapainoisemmaksi itse muuttuu, sitä vähemmän omat huonot puolet enää häiritsevät, vaikka niitä haluaakin parantaa.

    Tsemppiä enkkuun!

    Piritta

    VastaaPoista
  8. Wau, mitä rohkeutta! Rohkeus, Luottamus ja Hyväksyntä vie tosiaan kotiin superILOon Ykseydessä.
    PS. Se Bitch tulee sit siihen paitaan.

    VastaaPoista
  9. Kiitos ajatuksistasi Heidi! Kaikki olemme samalla polulla. Olet Sädehtivä!

    Love means Truth; Truth means Love. -Yogi Bhajan-

    Kaikkea Hyvää Sinulle,

    -Amarpal

    VastaaPoista
  10. Hieno kirjoitus! Bloggaus on prosessi, joka käynnistää aina jotain uutta, samoin kirjan kirjoitus. Molemmista on viime vuosilta kokemusta, samoin tuosta egojutun hankaluudesta. Opettajia tarvitaan muita inspiroimaan, mutta jos opettaja huomaa lipsahtaneensa egon tielle on aika vaihtaa tietä. Tai ainakin blogipohjaa.:) Onnea uudelle blogille!

    VastaaPoista
  11. Hyvä kirjoitus, olen iloisesti yllättynyt. Moni (myös mielenterveydestäsi) huolissaan ollut voi nyt huokaista helpottuneena. Olet (ilmeisesti?) palannut maahan jostain liian korkealta ja ylimieliseltä, sokealta, jossa muut ovat vain kateellisia ja sinä "korkeammalla tasolla". En tiedä, miksi vieläkin kutsut joitain fiksuja anonyymeja kommentteja "negatiivisiksi", koska moni niistä näki nimenomaan selvästi egosi vahvan läsnäolon ajatuksissasi ja kirjoituksissasi, mutta torjuit ne kaikki egosi sokeuttamana. Toivottavasti joku muukin kuin Mirva voi opettaa sinulle asioita - jos ei voi, niin egosi on edelleen mukana. Ole siis avoin ja arvosta myös muiden ajatuksia. Ja ole tarkkana, ettei tämäkin, josta nyt kirjoitat, muutu egosi ovelaksi tavaksi pönkittää itseään - sen se taatusti helposti tekee. Mutta tosiaan, hyviä ja tarpeellisia oivalluksia, hienoa. Tosin ei asiatiedon jakaminen minusta mitenkään edusta egoa tai pönkitä sitä, sehän on kiinni vain siitä, miten sen tekee. Henkisyys jos joku on oikea egon lempipaikka temmeltää, pahimmillaan. Hyvää matkaa.

    VastaaPoista
  12. Edellinen anonyymi tiivisti hienosti minunkin mietteeni.
    Jännän helpottunut olo puolestasi.

    VastaaPoista
  13. Hyvä ja rehellinen postaus Heidi.Olet kulkenut pitkän matkan tämän blogin kanssa,ja sitä on ollut mielenkiintoista seurata. Hyvää matkaa eteenpäin!

    VastaaPoista
  14. Jes! Vaatii todellakin rohkeutta myöntää ja sanoa ääneen oma keskeneräisyytensä, ja varsinkin siinä vaiheessa se on tärkeää, kun asiat alkavat aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia. Oppii nöyryyttä (uskon, että sen opettelu aika ajoin on välttämätöntä jatkuvalle kehitykselle). Toivottavasti tämä ehkä rohkaisee muitakin ihmisiä aitoon avoimuuteen ja hyväksymiseen. Toivoisin kovasti semmoista ilmapiiriä työpaikalleni.

    Olet ihana nainen ja ihanaa nähdä pian sinua ja Mirvaa molempia <3

    VastaaPoista
  15. Vaikken yleensä olekaan kommentoinut, nyt on pakko. Wau mikä kirjoitus! Vaatii todellista asennetta kertoa tilanne rehellisesti palstalla, joka on viime aikoina ollut varsinainen taistelutanner. Myönnettäköön, että tekstisi on sekä ihastuttanut että vihastuttanut ja ennen kaikkea antanut paljon ajattelun aihetta. Toivottavasti tosiaan jatkat quinoaa-blogia edes jossain muodossa! Iloa ja valoa!

    Pikkusisko

    VastaaPoista
  16. Hieno ja liiketaloudellisesti merkittävä siirto. Englanninkielinen blogi saa enemmän lukijoita ja sinäkin saatat päästä idolisi Kimberly Snyderin tavoin tekemään pirtelöitä JULKKIKSILLE! Oh la laa.

    VastaaPoista
  17. Minua on myös tässä blogissa häirinnyt jonkin verran se, että Heidi tuntuu puheidensa mukaan olevan paljon pidemmällä kuin esimerkiksi omat meditaatio-opettajani, tai vuosia joogaelämää eläneet tuttuni. Tietysti tämä voi olla vain omaa tulkintaani Heidin puheista, tai sitä, että nämä tuttuni eivät vain puhu näistä asioista tällä tavalla, korostaen omia saavutuksiaan!
    Tai sitten kyse on nimenomaan tuosta mitä Kiki kirjoitti:
    ""Vältä opettajia, jotka puhuvat omista saavutuksistaan - koska sellainen puhe tai kerskailu on varma merkki siitä, että he eivät ole saavuttaneet minkäänlaista oivallusta. Opettajat, joilla on jotain kokemusta, eivät koskaan puhu omista saavutuksistaan, vaan heillä on sen sijaan tapana puhua OPETTAJIENSA ominaisuuksista.""
    Meidän meditaatioihmisemme puhuvatkin aina gurun opetuksista ja kokemuksista :)
    JOllain toisella oli myös hyvä pointti siinä, että toivottavasti Heidi, ja me kaikki muutkin, voimme oppia jotain kaikilta (myös anonyymeiltä..) eikä ainoastaan joltain yhdeltä ihmiseltä, koska kukaanhan ei ole täydellinen.

    VastaaPoista
  18. Palaan vielä kommentoimaan....

    Aattelin vaan, että jos et oo tehnyt vielä mitään päätöksiä blogisi suhteen niin esittäisin toiveeni, että jatkat Quinoaa-blogia enkun kielisen sijaan (tai ainakin sen ohella). Ymmärrän hyvin sun tuntemuksia ja vaihetta, jota käyt läpi ja toki kehitys ja eteenpäin meneminen on useimmiten luonnollista ja automaattista näissä jutuissa. Mutta mun mielestä voi kehittyä jatkamalla silti vanhaakin blogia ja uskon, että suurin osa sun lukijoista toivoo, että jatkat sitä. Mun mielestä se on vaan niin sun juttu ja itse saan siitä kauheasti irti ja tykkään siitä, että postaukset on monipuolisia eivätkä noudata mitään ennalta määriteltyä linjaa. Vaikka Mirva perusti uuden blogin (ja toivon mukaan jättää vanhan sentään luettavaksi ja ihmisten löydettäväksi), ei sun tartte tehdä samoin kehittyäksesi ja ottaaksesi seuraavaa askelta. Toki jos kaikki sussa ohjaa siihen, nii sit se on niin.

    Ei mun mielestä siinä linjassa, mikä blogissasi on nyt, ole ego mukana. Tai ei tarvitse olla. Itsehän sen sisällön luo ja varmaan tietää mistä se tulee. Ja nyt jos huomaat, että näin on ollut, niin siinähän sulla on paikka ylittää se ja muuttaa suhtautumista. Itse olen huomannut, että mitä enemmän jossain vaiheessa imin itseeni henkisiä oppeja ja tietoisuutta, sitä enemmän ego sotkeentui kaikkeen. Henkisissä jutuissa ego on mielestäni salakavalin. Sen takia heitin kaikki kirjat nurkkaan ja aloin lukemaan romaaneja ja olemaan pyrkimättä mihinkään. Kyl sä tiedät :)

    Eilen tossa kelailin, kun työfysioterapeuttini herätti minussa ajatuksia tulevasta, että me tarvitaan niin kaikenlaisia osaajia ja opettajia. Tää maailma on vielä niin nukuksissa (mä näen sen joka päivä työpaikallani), että tarvitaan kaikkia ja paljon! Perusravintoasioiden opetuksia jne. listaa voi jatkaa loputtomiin. Mehän tarvitaan kaikkia toisiamme, jotta maailma voi muuttua. Tee sä mitä sun sydän sanoo ja mun mielestä sä teet nyt niin mielettömän hyviä ja antoisia asioita, että se vie sut vielä vaikka mihin! Tiedän sen, vaikken ole ees yhdessäkään raw illassa vielä ollut :)

    Aurinkoista päivää <3

    VastaaPoista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  20. Oli jo aikakin, täytyy sanoa :) Siis olen Heidi susta ylpeä, että alat vähitellen olemaan avoin ja rehellinen. Odotin pitkään rohkeutta ja avoimuutta sinulta, ja tässä siitä näen jo pienen maistiaisen. Mutta muista, että tämä on vasta alkua, äläkä anna sen "nousta päähän".

    Ole ennen kaikkea rehellinen itsellesi ja ota vastaan palaute analysoimatta sitä muiden egoksi, vaan ihan oppituntina sinun omalle kasvullesi. Tuon olet nyt varmaan jo tajunnutkin, että muut peilaavat sinua. Jokainen kuitenkin tekee oivalluksensa itse ja on vastuussa omasta tietoisuutensa kasvusta. Koko maailma on oppikoulusi ja kukaan meistä ei ole koskaan valmis tai täydellinen.

    Ei sinun tarvitse auttaa muita ja kirjoittaa blogia muiden iloksi. Oma kasvusi saattaa olla tärkeämpää, jotta siitä muutkin sitten hyötyisivät aikanaan. Siihen ei välttämättä aina tarvita teorioita ja kirjoja vaan sisäänpäinkääntymistä. Ethän anna minkään gurun muodostaa itsellesi sääntöjä ja sokeaa uskontoa?

    Uusi blogi kuulostaa hyvältä ja varsinkin englanninkieli, ehkä niin on helpompi käsitellä syvimpiä syövereitäsi julkisesti?

    Suosittelen rankkaa rehellisyyttä itsellesi, vaikket sitä muille näyttäisikään. Joskus on hyvä käydä vuoropuhelua ihan vain itsensäkin kanssa. Blogissa on kuitenkin aina tietoinen siitä, että muutkin lukevat sen. Kysyä itseltään kysymyksiä ja todeta etten tiedäkään kaikkea mitä luulin tietäväni. Olen huomannut näitä vaiheita itsessänikin, eli et ole yksin ;)

    <3 Sanna

    VastaaPoista
  21. Heidi, kiitos. Rohkea tekstisi kosketti syvästi. Paljon rakkautta ja valoa sinulle!

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...