Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

12.8.2010

Omaksutko sisältä vai ulkoa?

Inside out. Upside down...Ärsytetään ensin hieman vasenta aivolohkoa pitkästä aikaa faktatiedolla:

Tietoa riittää maailmassa näinä päivinä. Kansainvälinen tutkimuslaitos IDC arvioi digitaalisen tiedon määrän yli nelikymmenkertaistuvan seuraavan kymmenen vuoden aikana. Digitaalisen tiedon arvioidaan kaksinkertaistuvan puolentoista vuoden välein. Näin ollen vuoteen 2012 mennessä tietoa on jo viisi kertaa enemmän kuin viime vuonna. Vuonna 2009 ns. ”digitaalinen universumi” kasvoi peräti 800:een miljardiin gigatavuun**, kun se vuonna 2008 oli 487 miljardia gigatavua. Tiedon määrän kasvu vastaa yli 23 kirjapinoa, jotka ulottuvat noin 150 miljoonaa kilometriä maasta aurinkoon. IDC arvioi digitaalisen tiedon määrän kasvun jatkuvan samantahtisena vuoteen 2020 saakka. Kasvua vauhdittaa muun muassa se, että mediat viimeistelevät matkaansa analogisesta digitaaliseen maailmaan.

Tiedon määrä myös perinteisten kirjojen muodossa on varmaan ainakin tuhatkertaistunut viimeisten vuosien aikana. Määrää siis on, mutta entäpä se laatu? Sitten oikean aivolohkon eli omien ajatusteni kimppuun:

Olen viettänyt suurimman osan elämästäni jälkeenpäin sanottuna melko epäoleellisen ja "mieltä saastuttavan" tiedon parissa. Koulussa opetettavat, vain vasenta aivolohkoa kuormittavat teoria-aineet ovat olleet raskaita ja yksipuolisia. Lempiaineeni olivat yllättäen kuvis ja liikunta, pienempänä myös kirjoittaminen, silloin, kun vielä sai tai osasi kirjoittaa ilman mielen rajoituksia. Ympäristö ei kannustanut luovuuden ylläpitämiseen tai kehittämiseen ja kirjatieto, politiikka, maailman muut "tärkeät" uutiset ja niistä tietäminen (älyllisesti) tuntui mittaavan ihmisen arvon. Toisena ääripäänä - vastapainona tälle - oli sitten hömppämedia. Omalla kohdallani todellakin oli.

Oma oivaltamisen matkani alkoi ehkäpä muutama vuosi sitten, kun käsiini sattui Thaimaan reissussa Paulo Coelhon 11 minutes, joka on edelleen yksi suosikkikirjoistani. Tämä kirjan lukeminen sai minut tuntemaan ennennäkemätöntä rauhaa sisälläni ja tajusin siinä vaiheessa, että se, miltä kirja tuntuu kokemuksena on paljon oleellisempaa kuin itse tieto. Tällöin elämäni oli kuitenkin vielä muka hektistä ja vaikka olin kiinnostunut ekologisuudesta ja vaikuttamisesta, olin kuitenkin kiinni siinä jatkuvan tekemisen pyörässä ja hain nautintoa ja tyydytystä ulkopuolisista asioista. Meditointi kiinnosti sanana, mutta sitä ei tullut vielä siinä vaiheessa kokeiltua.


Viime vuoden alussa päädyin sitten yllättäen täysin erilaisen materiaalin pariin, kun aloitin kirjoittamaan tätä blogiani. Tajusin, että maailma on väärällään myös tiedollisesti kehittäviä kirjoja. Niinhän se on, että kirjat (ja oikeat asiat ja ihmiset) tulevat kohdalle, kun ihminen on valmis. Usein tätä aikaa edeltää pitkä turhautuminen entiseen elämään ja tilanteeseen, halu muuttua ja avoin asenne. Niin moni kuitenkin haluaa elää helppoa elämää; käydä töissä, tehdä, tehdä, suoritua ja selviytyä elämästä ja arjesta. Oman itsen kehitys tuntuu toisarvoiselta ja jopa itsekkäältä. Näin yleistämättä toki löytyy ihmisiä, jotka käyvät "normi"töissä ja myös kehittävät itseään. Peace.

"Oleelliset" kirjat siis löysivät minut käytyäni pohjalla ja kun netin mahdollistamana päädyin muutenkin ja vihdoinkin innostavan, kannustavan ja positiivisen materiaalin pariin. Kirjat koskivat luonnomukaista ja puhdasta ravintoa, itämaista filosofiaa; ihmisen kokonaisvaltaista huomioimista ja hoitamista ja yksilöllisyyden merkitystä, tietoisuutta; meditaatiota, henkistä kehittymistä, ihmisen todellisuuuskäsitysten muodostumista, ajattelurakenteita ja lopulta tietoista evoluutiota...Nämä asiat tuntuivat loksahtavan jokainen vuorollaan enemmän kuin kohdalleen ja elämässä tuntui olevan "järkeä" enemmän kuin ikinä.  Jälkeenpäin katsottuna tiesin, että jokin blokki oli poistunut sisältäni ja oli valmis ottamaan vastaan tätä tietoa. Ehkäpä se oli evoluution "käsky" tai haaste, että ota tai jätä.

Vaikka olen lukenut kymmeniä näihin ed.mainittuihin aiheisiin liittyviä kirjoja viimeisen 1,5 vuoden aikana, en voisi siltikään sanoa, että mikään tieto, mikä niissä on korvaisi meditaatiota, hiljentymistä ja oman itsen kuuntelua. Oikeastaan en ole lukenut mitään, mikä ei olisi resonoinut sisälläni. Yleensä olin aina kokenut jonkin suuren oivalluksen ja sen jälkeen lukenut sen "teorian". Henkinen materialismi on sitä, että otetaan tästä "toisesta elämästä" uusi riippuvuus, egon kiinnike ja omaksutaan gurujen oppeja ja rajoitetaan sillä omaa kehittymistä. Tajusin nopeasti, että henkisiä kirjoja on varmaan tuhansia ja että sitä ei yksinkertaisesti voi opettaa toiselle, koska kaikki muualta omaksuttu tieto on poisopittava ennen kuin pääsemme käsiksi olennaiseen. Kaikki tieto on sisällämme, kun vain annamme sille mahdollisuuden tulla esiin. Toisinsanoen; mieli on tyhjennettävä, jotta sen voi taas täyttää! Huvittavaa on se, että ihmiset lukevat meditaatiokirjoja, mutta eivät harjoittele tai edes kokeile meditaatiota. Haloo! Sitä ei pysty älyllisesti ymmärtämään ja koska aivolohkomme on jo ennestään kuormittuneena millä tahansa tiedolla, se ei yksinkertaisesti pysty vastaanottamaan sitä eli (väännetään nyt rautalangasta) ymmärtämään sitä, että meditaatiota vaan pitää kokeilla ja NYT!

Minulla ei myöskään ole ikinä ollut mitään guruja; niin joogan, meditaation tai ravintoasioiden puolesta. Olen tosin aina ollut hyvin auktoriteettivastainen, enkä voisi kuvitella allekirjoittavani jotain tietoa, ellen ole itse saanut siitä jotain kokemusta tai jos se ei tunnu sekä intuitiivisesti että järjellä resonoivalta. Esim. olen todennut lihansyönnin olevan minulle sopimatonta luonnostaan - ja vasta viime aikoina saanut selkeää "faktaa" tuekseni. Olen myös joogannut aktiivisesti, mutta en ole ikinä jaksanut opetella mantroja tai mennä sarjoja ihan "niinkuin pitäisi". Olen myös perustanut uuden ammatti-alan ilman virallista koulutusta - mikä on täysin ennaltakuulumatonta yhteiskunnasamme!

Voimme lukea kirjoista tämän hetkisiä "totuuksia", mutta koska maailma muuttuu, me muutumme, tietoisuus kasvaa ja evoluutio kehittyy jatkuvasti, on ainoa vaihtoehto elää jatkuvassa muutoksessa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei kiinnity mihinkään tiettyihin uskomuksiin, koska ne ovat todella rajoittavia. Esimerkkinä vain yhtä näkökulmaa tarkastelevat dieetit, uskomus siitä, että "en ikinä lopeta lihan syöntiä" (näitä kuulee aina, ja kuinka ne murtuvatkin!), uskomus, että "nyt mä tiedän", koska tiedät sen vain tämänhetkisillä ajatusmalleillasi, uskomus, että "en voi lopettaa työtäni, koska...".

Nämä kaikki rajoitteet ja uskomukset ovat pintamielessäsi pyörivinä tukoksina (olipa taas hyvin ilmaistu?). Kun antaa tilaa tietoisuudelle, intuition kehittymiselle, alkaa kuuntelemaan sitä aidon itsen ääntä, joka sanoo aina sen, mitä OIKEASTI pitää tehdä. Intuitiosi tietää, mikä on oleellista ja oikeaa ja tällöin ei ole mietintää ja vaihtoehtoja. Elämä on harvinaisen helppoa! Mikään kirja tai elämäntaito-opas tai toinen ihminen ei tiedä, mikä sinulle on hyväksi. Vain sinä itse tiedät sen. Kirjat, valmentajat ja vaikka tämä blogini toki antavat sinulle työkaluja, mutta niistä ei ole mitään hyötyä, jos et ala harjoittelemaan; päivittäinen 5 minuutin meditaatio, päivittäinen vihersmoohie...voiko helpompia työkaluja olla? Ja ne muuttavat koko elämäsi. Todella.

Eräs ystäväni totesi aika osuvasti, että hänen ystävänsä oli lukenut hänen elämänmuutosblogia ja sanonut jotain tähän suuntaan, että "hyviä juttuja varmaan joillekkin" . Mutta kun NÄMÄ KOSKEVAT IHAN KAIKKIA! Ei ole mitään tiettyä kohderyhmää, vaan kohderyhmääni on ihan jokainen ihminen, joka elää ja hengittää. Nämä asiat, mistä kirjoitan, ei ole tarkoitettu vain viihteeksi, läpiluettaksi, toisesta korvasta sisään -jutuiksi. Jos ajattelet näin, tiedät varmasti itsekin, että voisit elää vielä enemmän ja etenkin hengittää vielä syvempään. Sinulla on vastuu ja jokainen päivä aikaa elämäsi loppuun asti ja vielä enemmänkin.

Kirjoja voi siis lukea, mutta se on paljon helpompaa kuin itse käytännön harjoittelu. Helpoin tie ei yleensä johda mihinkään. Hyvin usein ihmiset myös tulkitsevat tietoa siten, että se tukee heidän omia, aiempia käsityksiään ja valikoivat suuresta tietomassasta mielellään juuri sopivia näkemyksiä tuekseen mutta kun tietoisuuden taso kasvaa ja omat ajatusrakenteet alkavat muuttumaan, se tieto uppoaa aivoihin ihan eri tavalla. Ja tämä on se, mikä tekee sitä oikeaa, pysyvää muutostyötä. Kun kehoa ja mieltä alkaa puhdistamaan - keinolla millä tahansa - se alkaa haluamaan kaikella muullakin tavalla puhdasta polttoainetta - niin tietoa, ravintoa tai hiljentymistä sisäänsä.

Viime aikoina en ole juurikaan lukenut, vaan keskittynyt asioihin, mistä nautin 1000%. Olen havainnut, että tässä vaiheessa parhaiten oppii haastamalla itsensä; menemällä uusiin tilanteisiin (kuten tanssilattialle selvinpäin) ja käyttämällä peilinä eri ihmisiä ja tilanteita. Kirjat eivät tunnu nyt tarjoavan minulle juurikaan "uutta" etenkään oivalluksen tasolla vaan koen oleellisempana intuitoin kehittämiseni. No, supermimmi Barbaran kirjat ovat nyt rauhallisen lukemisen alla, pidempien meditaatiosessioiden rinnalla.

11 kommenttia:

  1. Amen. Olen itse yrittanyt kirjoitella samoista asioista ja oli kiva lukea, miten sina olet noita asioita sanoiksi pukenut. Mun tekis kanssa mieli aina HUUTAA, etta ei taa oo mikaan mun juttu, vaan koskee kaikkia ja kaikilla on aivan sama kyky kaytossaan.

    VastaaPoista
  2. http://www.youtube.com/watch?v=Dp81eLb8-Po&feature=player_embedded Tolle puhuu mm. intuitiosta. <3

    VastaaPoista
  3. Meillä oli tästä juuri keskustelu eilen äitini kanssa, joka laukesi lehdessä olleesta mietelauseesta, joka meni jotenkin tapaan "Ihminen oppii 10 % lukemastaan, 10 % kuulemastaan ja 80 % kokemastaan".

    Mua kyllä harmittaa se, että eniten koulutuksessakin tunnutaan nykyään annettavan arvoa lähinnä teoreettiselle puolelle ja todistuksista siitä (ja esim just sille kirjojen lukemiselle). Riippuu vähän koulusta ja alasta, annetaanko painoa tai esim opintopisteitä käytännön kokemuksesta. Tajusin myös entistä enemmän kantapään kautta, miksi Steiner-koulun käyneenä meillä tehtiin kaikki vihkot käsin jne. Kokemusta ja ELÄMÄNkokemusta ensinnäkin pitäisi arvostaa, papereiden sijaan.

    Ja just tuo kirjojen lukeminen, mietin sitä itsekin, että sen pitäisi aina olla kokemus ja elämys, jonka jälkeen on ylevöityneemmässä tilassa kuin aloittaessa. Sama elokuvissa, siitä tunnistaa hyvän elokuvan, ja kaikessa taiteessa. Olen lukenut aika paljon elämäntaitoon ja henkisyyteen liittyviä kirjoja viime vuosina, mutta suuri osa niistä on kuitenkin ollut just niitä jotka tyyliin "loistivat mulle hyllystä ja siellä oli ne sanat mitä tarvitsikin kuulla". Toisaalta myös on paljon sitä, mikä tuntuu vain sellaiselta saivartelulta, joka ei ehkä sitten vain kolahda, se on parempi jättää sivuun. Niitä kirjoja, joista saa inspiraatiota ja oivalluksia tuntuu vain itsestään ajelehtivan vastaan aina silloin tällöin.

    VastaaPoista
  4. Suosittelen lämpimästi tutustumaan mystikkoon nimeltä Caroline Myss.

    VastaaPoista
  5. Suositko sisä- vai ulkovessaa?

    -Tommi

    VastaaPoista
  6. Eikös ulkovessa ole ekologisempi ja sovi paremmin korkeammilla leveleillä hengaileville?

    ;)

    VastaaPoista
  7. Itse olen kokenut, että vaikka syvempi elämä olisi varmasti ihan jokaiselle ihmiselle hyvä ja antoisa juttu, on muutokseen "suostuminen" usein rankka prosessi ja siksi ymmärrän täysin, että monet torjuvat sen mahdollisuuden, varsinkin jos senhetkinen elämä on päällisin puolin ihan mukavaa eikä mitään erityistä syytä uusien tuulien hakemiseen ole. Siksi nuo "tuollaiset jutut ovat ihan hyviä ehkä joillekin" -kommentit ovat aika ymmärrettäviä. Täytyy vaan ajatella, että kaikella on aikansa, ja samoin joku joka ei juuri nyt ole kiinnostunut henkisyydestä saattaa toisessa elämänvaiheessa ollakin.

    VastaaPoista
  8. Kannattaa perehtyä termiin claridad eli erityisyysharha. ;)
    En sano pahalla, vaan kokemuksesta voin melko varmasti sanoa että olen sinua enemmän tutustunut tähän tilaan... Vielä useampaan kertaan olen joutunut tämän löytämään, kun toisille riittää se yksikin kerta. Tärkeintä on tunnistaa tämä itsessään tuhoamatta samalla henkistä puoltaan.

    VastaaPoista
  9. Yllä oleva anonyymi! Kertoisitko enemmän tuosta erityisyysharhasta?

    VastaaPoista
  10. Anteeksi tämä kielipoliisikommentti, mutta korvaani särähtää pahemman kerran "alkaa + tekemään". Kannattaisi vaihtaa se huomattavasti paremmalta kuulostavaan "alkaa + tehdä" (aloin kirjoittaa). Suomen kielen perusjuttuja kuitenkin. :) PS Pidän blogistasi todella paljon!

    VastaaPoista
  11. Erityisyysharha on lyhyesti sitä että pitää itseään erityisenä/ainutlaatuisena/"valittuna" samalla unohtaen muiden ihmisten erityisyyden, vaikka me olemme kaikki yhtä ainutlaatuisia.
    Tämä erityisyysharha ei ole pelkästään egoilua vaan meidän kaikkien henkisen polun valinneiden jossain vaiheessa itsessään kohtaama asia, jos ei tätä erityisyyden tunteissaan näe on erityisyysharha päällä.

    Jos asia enemmän kiinnostaa niin tässä on linkki aihetta käsittelevään keskusteluun: https://www.tietoiseen.fi/foorumi/index.php?topic=50.0
    Porukka kylläkin puhuu tuossa lähinnä psykedeelien kannalta asiaa, mutta niin kuin aiemmin sanoin tämä koskettaa kaikkien myös eri "tietoisuusmenetelmiä" käyttäneiden henkistä polkua.

    Toivottavasti anonyymi tästä oli apua.

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...