Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

25.7.2010

Ayurvedaa hömpän seassa

Olen ollut reilusti yli vuoden uutispimennossa ja lukematta sekä asia- että hömppäkirjallisuutta/lehtiä. Muistutukseksi vielä, että olen siis entinen päivittäinen/viikoittainen lltalehden ja Seiskan lukija. Toki olen lukenut myös ns. kaunokirjallisuutta sekä Tv:n puolelta katsonut erilaisia asiadokkareita Lostin ja Big Botherin sivussa, mutta olen näin jälkeenpäin katsottuna ollut hyvin syvässä unessa, josta herätys on ollut sitäkin ravistelevampi. Tällä hetkellä pystyn sanomaan, että suuri osa lehdistä (toki myös kirjoista ja tv-ohjelmista) on kirjoitettu unessa; asioita käsitellään todella yksipuolisesti, ei-tietoisesti sekä suurinta osaa kirjoituksia verhoaa puolueellisuus, suhteet ja sensuuri.

Aivokapasiteettimme on rajallinen etenkin, kun enemmistö käyttää vain pinnallista mieltä ja se, miten sen täyttää on oleellista. Suurin osa ulkoapäin tulevasta tiedosta blokkaa tilaa "omalta ajattelulta" tai lisää aivojen "tuska-sektoria". Kun tietoisuus kasvaa alkaa erottamaan oleellisen saastasta ja alkaa myös selkeästi havaitsemaan alitajuntaan menevän mainospropagandan sekä tajuamaan ajankäytön merkityksen. Itse valitset käytätkö sen muutaman ylimääräisen tunnin tv:seen, naistenlehtiin vai itseä oikeasti kehittävän materiaalin parissa. Viikko uutispimennossa on minimikokeilu, suosittelen nykyään luopumaan suosiolla heti tv:stä. Mitä nopeammin sen parempi. Tv:ssä on todella vähän mitään hyvää.

Välillä tallustaessani marketissa silmäni harhailevat kassajonojen lehtihyllyille Iltalehtien lööppeihin. Kun vielä muutama vuosi sitten lööpit ahdistivat, nyt ne pistävät hymyyn, vaikka yleensä huutavatkin jotain murhenäytelmää tai onnettomuutta, makkaran syönnin hyvyyttä (juhannusruokana), missin uusimia alusvaate-esittelyitä tai viimeisimpänä huvittavaa "Matin ja Sirkan tekstarieroa" huh huh!! Naistenlehtien kannessa näkyy yleensä vähintääkin yksi ero-sana, yksi saavuta-sana, yksi laihduta-sana tyhjäkatseisten mainosmallien ympärillä.

Inspis tämän kirjoituksen aiheeseen tuli siitä, kun äitini toi minulle uusimman meNaiset-lehden, josta hän oli löytänyt jälleen juttua ayurvedasta. Se on kirjoittajan mukaan nyt trendi ja sitä hehkutetaan jopa Facebookissa. Facebookista eronneena olen itse autuaana tietämätön näistä "trendeistä", vaikka ehkä olen tiedostamatta luomassa tai luonut sitä myös itse. Trendi tai ei, niin hyvä, että herättää kiinnostusta. Juttu kuitenkin itsessään oli todella naistenlehtimäinen ja pintapuolinen, jopa hieman harmittava.

Kirjoittaja oli käynyt ayurvedakonsultilla kehotyyppianalyysissa ja hänen kehotyypissään paljastuu olevan eniten pittaa. Kirjoittaja on valmiiksi skeptinen vaihtoehtolääketiedettä kohtaan:

"Ayurvedan perusajatus on, että ihmisen keho ja mieli ovat kokonaisuus (oma olennainen lisäys: myös sielu). Vaivoja pitää hoitaa paneutumalla niiden syihin, ei vain lääkitsemällä oireita. Kuulostaa järkevältä, mutta luotan länsimaiseen lääketieteeseen ja turvautuminen vaihtoehtohoitoihin epäillyttää."

Jutusta saa myös todella yksipuolisen kuvan ayurvedasta, yhtenä monen muun dieetin seassa. Ayurveda ei todellakaan ole dieetti vaan elämäntapa, jossa olennaista on "herkistyä" ja löytää kadotettu keho-mieli-sielu yhteys, jotta pystyisimme valitsemaan intuitiolla sopivat ruoat. Kirjoittaja ei selkeästi ole valmis sitoutumaan ayurvediseen elämäntapaan vaan poimimassa muutamia asioita omaan, todennäköisesti kiireelliseen elämäntapaan sopivaksi.

"Gupta (ayurvedakonsultti) suosittelee myös päivittäistä meditaatiota ja joogaa, mutta tiedän jo valmiiksi, että en ehdi joogata joka päivä. Ruokavalion korjaus saa siis riittää. 

Alku on hankalaa. Kahden viikon Vietnaminmatkalla dieetti jää kokonaan. Suomessa ryhdistäydyn. Kaadan luonnonjogurttiin hiutalemysliä (?). Olo on kuin pisteitä laskevalla painonvartijalla. Työporukan pizzaillassa en edes halua välttää rasvaista juustoa ja hapokasta siideriä. Lankeemusten jälkeen kuulostelen kehoani: lohiateriasta ei seuraa mitään pahaa, mutta pizza jälkeen mahaa kivistää ja kurkkuun nousee happoja."


No hyvä, että edes jonkunlaista kehon kuuntelua havaittavissa, vaikka pitäisi olla aika itsestäänselvyys, että pizza ei sovi kenellekään. Tosin sitäkään suuri osa ei havaitse, vaan pitää väsymystä ja röyhtäilyä normaaleina. Neljän viikon kokeilun jälkeen kirjoittaja havaitsee, että vatsan turvotus on vähentynyt ja päänsärkykin on helpottanut. Mutta:

"Jos olisin noudattanut länsimaisen ravitsemusterapeutin ohjeita, oloni voisi olla yhtä hyvä. Toisaalta länsimaisessa ja ayurvedassa on paljon samaa. Molemmat korostavat kohtuutta ja monipuolisuutta."

Ayurvedan kohtuutta korostavat ohjeet ovat jo suuri askel pizzansyöjille ja drinksuttelijoille. Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka oikeaan kehon kuunteluun. Itse en näe, että länsimaisessa ravinto-opissa ja ayurvedassa olisi paljonkaan samaa. Loppukruunaus:

"Yritän jatkossakin syödä säännöllisesti ja kuunnella mieltäni ja kehoani. Kalasta, chilistä, sitrushedelmistä ja ruisleivästä en kuitenkaan luovu. Niitä ilman en halua elää, sanoi kehotyyppini mitä tahansa".

No niin. Onneksi ihmiset havahtuvat eri vaiheissa ja suurin osa tajuaa ottaa ayurvedan enemmän tosissaan. Tai itse ayurvedaa ei tarvitse ottaa tosissaan, vaan enemmänkin vastuu omasta kehosta - ja elämästä.

ps. Kyseisen lehden kannesta löytyy mm.

-"Ihmeellinen Lady Gaga" (todella ihmeellinen)
- "Sikarikas Eddie Murphy" (Wow)
- Testaa - Millainen mies sinulle sopii? (oisko luomu-vaihtoehtoo?)
- Mitä löytyy huippumallin meikkipussista (kemiaa?)
- Nauti kevysti - salaatit (0-kalorit)

Onneksi voin kirjoitella tänne blogiin JUURI SITÄ, MISTÄ TYKKÄÄN!

9 kommenttia:

  1. Jepulis, just tän takia ei ole tullut enää itsekään osteltua mitään naistenlehtiä ym. hömppää sitten mies muistiin! Tuostakin kirjoituksesta paistaa läpi ennakkoluulot, jonkinasteinen asennevamma ja suureen osaan ihmisistä juurtuneet ajatusmallit, jotka estävät elämään tietoisena sekä tiedostamaton aivopesu.

    Hehe, juu luomumies ois kiva ;)

    VastaaPoista
  2. Mulle tuli vuosia sitten kans lehtiä joka lähtöön, rahan vuoksi niistä luovuin, mutta enpä ole kaivannutkaan. En useimimten lue Aamulehteäkään, vaikka se toisinaan on lahjana tullut. Joskus katson mitä menoja on jossain tai sarjakuvia! :D
    Töllö on valitettavan suuressa huudossa, mutta tietoisesti olen pyrkinyt valiokoimaan ohjelmavirrasta järkevämpiä vaihtoehtoja tai lukemaan blogeja sillä aikaa kun muu perhe tuijottaa hömppää! Tosin..kyllä mä sitä hömppää tuijotan liikaa itsekin!

    VastaaPoista
  3. Mä luen kyllä naistenlehtiä, mutta seulon sieltä ne huonot jutut pois enkä edes lue niitä. Pidän henkilöhaastatteluista ja nykyään lehdissä on paljon juttuja luomu- ja superfoodeista ja terveydestä muuten. Ja hyviä novelleja.

    Mutta tuosta TV:stä... Minä en ole katsonut enää vuosiin televisiosta muuta kuin Salkkarit, joita vihasin aina vaikka katsoin niitä. Maaliskuussa tein vain päätöksen irtautua tuosta typerästä tavasta ja kas, en katso enää lainkaan televisiota. Televisio päällä ollessaan alkaa lähinnä ahdistamaan kun äiti pitää sitä hölpöttämässä koko ajan. En aio hankkia omaan kotiini ollenkaan digiboxia, ja tvn otan mukaani koska haluan välillä kyllä pelata playstationia... :D Heh.

    Mutta sen kerran kun TV:tä sattuu ohimennen vilkaisemaan, voi todeta että sieltä ei ihan oikeasti tule mitään järkevää. Historialliset dokumentit olisivat mielenkiintoisia mutta en vain jaksa katsoa telkusta enää mitään.

    Voisin melkein omaan blogiini joskus kirjoittaa juttua televisiosta ja sen katselemattomuudesta. Ei siinä oikeasti mitään menetä.

    VastaaPoista
  4. Mielestäni olisi ollut pintapuolista, jos ayurvedajutun kirjoittaja olisi jättänyt mainitsematta suhteensa länsimaiseen lääketieteeseen. Skeptinenhän hän toki antaa ymmärtää olevansa, mutta eikö jutun ollut tarkoitus olla juuri toimittajan näkökulmasta (reportaasi) - ei ns. yleismaailmallinen? Sitä en kiellä, etteikö mukaan olisi voinut ympätä "puolueettomamman" näkökulman. Mutta--koska itsekin sanot että ayureda on elämäntapa,niin voiko siitä kovin nopeasti sitten saadakaan kiinni? Kannattaa asettua sinne "nukkuvien" puolelle välillä, niin ei ehkä tule sätittyä turhaan… Ja asettumalla himppasesti sinne ladygagattelijoiden joukkoon voi ehkä hoksata jonkin hyvän väylän tehdä vaikkapa raakailusta tai auyrvedasta mainstreamseksikästä.

    Ja niin. Mikä nyt sitten kenellekin on kehittävää… BB:stä asiaohjelmaan on varmaan steppi ylöspäin - vai luokitteletko kaikki salkkarit ja huippikset samaan kategoriaan kuin vaikka egyptin pyramideista kertovat dokumentit?

    Paljonko itse käyttämäsi aivokapasiteettiprosentti on? Entä minun? Mistä saamme tietää nämä osuudet?

    VastaaPoista
  5. Pitänee siis kehitellä aivokapasiteettitesti ;)

    VastaaPoista
  6. Harmi, että ennen niin mielenkiintoinen blogisi on muuttunut selkeästi heikommaksi. Puhut olettamuksistasi ja omista mihinkään faktoihin perustumattomista johtopäätöksistäsi kuin ne olisivat maailman ainoa totuus ja suhtautumisesi on aika elitistinen ja ylemmyydentuntoinen moniin asioihin. Hei, et sinä niin korkealla tietoisuuden tasolla ole, että voisit pitää kaikkia "taviksia" ihan aivottomina vaikka he eivät kaltaistasi äärimmäistä elämäntapaa haluakaan noudattaa. Onko sulla minkäänlaista itsekritiikkiä? Osaatko nauraa itsellesi? Enkä todellakaan tarkoita pahaa, vuoden verran oon matkaasi seuraillut ja kerroin mielipiteeni.

    VastaaPoista
  7. Itse koen, että järkevintä on syödä mitä oma kehoni toivoo ja mitä mieleni tekee. Tällä yhdistelmällä pizzaa ei tee kovin usein mieli, mutta jos joskus tekee, syön sitä ilolla. Olen onnellinen ja tyytyväinen, niin olooni kuin vartaloonikin. Minua ahdistaa ajatus siitä, että minun olisi määriteltävä kehotyyppini ja sen mukaisesti minulle sopivat ravintoaineet. Ilman analyysejä olen vuosien mittaan huomannut millainen ruoka sopii minulle ja saa minut voimaan hyvin. Toki ruokailuuni vaikuttavat myös esim. ruuan alkuperä ja vuodenaika, sekä hinta.

    Mitä tulee lehdistöön ja televisioon, niitä voi seurata kriittisesti, samoin kuin kaikkea sitä, mitä internet tarjoaa. Uutisiakin voi seurata monesta paikasta, ei vain iltapäivälehdistä... En kuulu facebookiin tai vastaaviin yhteisöihin, mutta haluan suurin piirtein tietää mitä maailmalla tapahtuu. Minusta tämä on hyödyllistä ihan oman maailmankuvani ja ymmärrykseni kannaltakin, maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka elävät ihan täysin eri tilanteissa kuin minä ja ympäristöjä ja olosuhteita joista en voisi täysin mediaa seuraamatta tietää mitään. Elän väistämättä elämää, johon monet minulle tuntemattomat ihmiset ja ympäristöt eri puolilla maailmaa vaikuttavat (esim. ruoka, vaatteet), en halua sulkea sitä maailmaa ympäriltäni. Mitä televisioon tulee, sieltä tulee myös hyviä elokuvia ja dokumentteja, joiden katselu tuottaa minulle suurta iloa ja avartaa maailmankuvaani. Lukeminen on minulle todella tärkeä harrastus ja olen sitä kautta kokenut merkittäviä elämyksiä ja se on yksi mukavimmista vapaa-ajan aktiviteeteistani.

    Halusin kommentoida kirjoitustasi, koska tekstisi ei minusta ota huomioon sitä, että (monet) ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan katsellessaan televisiota, lukiessaan ja nettiä käyttäessään. Raakaravinto, ayurveda ja monet muut blogissasi käsittelemät asiat kiinnostavat minua ja kirjoitat niistä usein antoisasti, mutta joko/tai -asettelu ei minusta toimi. Ihmiset (luulisin myöskään tämän blogin lukijat) eivät ole vain joka päivä pizzaa mussuttavia Seiskan kestotilaajia tai raakaravinnolla eläviä ja ympäröivän yhteiskunnan hylänneitä guruja. Naistenlehtien toimittajilla on oma tyylinsä, jonka kriittinen lukija kyllä ymmärtää tyylikeinoksi, eikä minkään absoluuttisen totuuden julistukseksi. Lehdet ovat kaupallisia, eivätkä varmaankaan suuren lukijakunnan huomioonottaen hyötyisi, jos lähtisivät hehkuttamaan suhteessa valtavirtaan vaihtoehtoisia elämäntapoja kovin kritiikittömästi. Tässäkin siis omasta kriittisestä suhtautumisesta ja itsetunnosta suhteessa omia valintoja kohtaan on hyötyä. Itse koen perinteisten naistenlehtien ärsytyskynnyksen vielä pienenä verrattuna joihinkin "terveys"lehtiin, joista saa vaikutelman, että kasvissyöntikin on hengenvaarallista. Onneksi näitäkään julkaisuja ei ole pakko lukea.

    VastaaPoista
  8. No annetaan toimittajan kirjoittaa omasta näkökulmastaan ja Heidin omastaan. Ja onhan se totta, että telkkarista tulee paljon tyhjänpäiväistä - mutta välillä myös upeita helmiä. Esim. pari vuotta sitten tuli aivan huikea uusiseelantilainen sarja Sisäpiirin opas onneen. Se, jos mikä oli deeppiä, vaikka myös viihdyttävää. Nykyään vaan ei tunnu jäävän televisiolle aikaa, kun on niin paljon muuta mielenkiintoista tekemistä.

    Eilen tein mielenkiintoisen havainnon. Katsoin pitkästä aikaa telkkaria. Ihan varta vasten asettauduin katsomaan Oprahia, joka oli viime kesänä suosikkini. Eilisen aihe oli henkinen elämä. Haastateltavilla olisi varmasti ollut paljonkin sanottavaa, mutta ohjelma katkesi tuon tuostakin. Aina kun oltiin juuri pääsemässä asian ytimeen, Oprah ilmoitti: "We'll be right back." Kokemus oli melko turhauttava. Huomaan tästä oman kehitykseni. ;)

    Ja sitten hauska yksityiskohta Me Naisista. Mulle tulee paljon lehtiä, sillä ohjaan Aarrekarttojen tekemistä Mullakin sattuu olemaan tuo samainen lehti. En ole sitä vielä lukenut, silmäillyt vain. Paras anti oli pieni alanurkkaus Johanna Kurkisen kuulumisista: hän mainitsi eläinten kielten oppimisesta Ted Andrewsin kirjasta. Se lähtee kyllä hankintaan!

    Summa summarum: valtavirran mediastakin voi löytää upeita helmiä! :D

    VastaaPoista
  9. Mitä pahaa siinä facebookissa muuten on? Helppo paikka lähettää ystäville kutsut mihin tahansa tilaisuuteen, jakaa kuvia tai vaan moikata sellaisia ystäviä, joita ei varmasti muuten tapaisi. :)

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...