Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

4.5.2010

Vielä luonnollisempi liikkuminen?

Kerroin viime kesänä luonnollisemmasta liikkumisesta hankkiessani Five Fingers - tossut, joille jotkut ohikulkijat ovat huudelleet ihmetyksensä :) Jos treenitaustani kiinnostaa niin lue vielä pohjustukseksi omasta treenihistoriaani ja ajatuksiani kuntoilun motiiveista.

Lähdin siis alunperin liikkumaan (v.2002) perinteisesti kuntokeskuksessa, valmiiksi "ohjelmoidussa" ympäristössä. Jälkeenpäin ajateltuna salien jotkut "jumppatunnit" on kyllä huvittavaa egoilua ja peilin edessä poseerausta. Itse tykkäsin erityisesti spinningistä (=tiukat pakarat) tai bodycombatista (=saa purkaa aggressioita) Heh. Nyt ei ole mitään tarvetta purkaa mitään ja liikuntahan ei tunnetusti poista stressiä vaan päinvastoin voi lisätä sitä! Harva ymmärtää, että liikkumisen/suorittamisen pakko on egossamme. Sisäinen ääni on kateissa, jos kuljet kaleteriin merkityn tunnin/ohjelman mukaan kysymättä ensin keholtasi.

Vaikka pitta dosha on hallitsevana minussa, en silti ole erityisen kilpailuhenkinen (ainakaan verrattuna moniin tuttuihini). Juoksin puolimaratonin keväällä 2005 vain näyttääkseni itselleni, että pystyn siihen. Sen jälkeen olen todennut, että liian pitkät lenkit eivät omasta mielestäni ole ihmiselle luonnollisia ja uskon, että monilla maratoneilla on kehon kuuntelu todella hakusessa.

Muutama vuosi sitten tajusin, että kokonaisvaltainen treeni omalla ajalla on paljon mielekkäämpää kuin huonoenergisessä ympäristössä sähkölaitteiden ympärillä/kanssa (kuntokeskus) treenaaminen. Opettelin kahvakuulailemaan ja samalla lenkkeilin. Sain niitä tuloksia, mitä silloinen minä (egoni) halusi. Vuosi sitten innostuin jälleen joogasta ja se tuntui tuovan tarvittavaa tasapainoa liikunnan ja ravinnon yhdistämiseen.

Sanat eivät pysty kuvaamaan tätä sisäistä muutostani vuoden ajalla ja niinkuin kaikki muuttuu koko ajan, niin myös liikkuminen on muuttumassa - again. Samalla kun itse siirryn entistä lähemmäksi luontoa kaikilla tavoilla, huomaan, että kaipaan entistä luontevampaa liikuntaa - tai jopa liikkumattomuutta! Nyt jopa kahvakuulailu ja vähänkin suorittava treeni tuntuu epämukavalta, samoin perinteinen hölkkääminen. Etenkin isojen painojen kanssa harjoittelu menee helposti yli sen "keho-mieli" - rajan.

Ystäväni puhui reissatessamme siitä, kuinka lihaksikkaiden petoeläinten liikkuminen on satunnaista sykkimistä ja enimmäkseen makoilua. Kuka "timmi" eläin liikkuu tai "aerobiccaa" tunnin tasaisesti yhteen menoon ja loppuajan on koneella (kärjistettynä)? Hän esittelikin minulle "pakotreenin" jossa muutaman kerran päivässä sykähdetään/spurtataan jne tasaisen "pumppaamisen" sijaan. Harjoittelimme Egyptin reissussa näitä "pakotreeneja" joogaamisen lisäksi hotellihuoneemme parvekkeella ja ihmisillä riitti huvitusta, kun välillä ollaan lootuksessa ja välillä punnerretaan yleisliikkeitä. Beachilla sitten otimme kunnon juoksut ja pelästytimme kunnolla erään vanhemman naisen joka oli löytänyt rauhallisen paikan ja otti yläosattomissa aurinkoa:) Suomen gepardit täältä tulee - pois tieltä!





Not bad lifestyle?

Reissussa harjoittelimme myös käsilläseisontaa ja puolivoltteja ja harjoittelu on jatkunut päivittäin täällä mökillä heinien keskellä. Äsken sain myös hieman harjoitella puuhun kiipeämistä, kun naapurin (?) paikallinen (ja haiseva) kolli tuli ahdistelmaan meidän puhtoista Fanni-neitiä ja Fanni kiipesi tosi korkealle puuhun. Sieltä se sitten räpiköi itsensä maahan onneksi kun tarpeeksi huuteli.


Tiivistettynä: tällä hetkellä mun kropalle toimivat parhaiten: jooga (muutamana aamuna viikossa), pakotreeni (muutaman päivänä/vko muutaman kerran päivässä yleisliikkeitä, punnerruksia, kyykkyjä, taaksetaivutuksia (siltoja), spurtteja, kärrynpyöriä ja käsilläkävely/puolivoltin harjoittelua), niin paljon kuin mahdollista hyötyliikuntaa, luonnossa kävelyä ja rullaluistelua (jos mahdollista) (tankotanssikin on kyllä aika luonnollista, mutta nyt vielä harkitsen oman tangon tilaamista)

Mielenkiinnolla katson, mihin tämä vie ja kuulen myös muiden kokemuksia aiheesta

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvinkin tutulta..
    olen juossut muutaman maratonin ja kymmeniä puolikkaita mutta nyt ei tee yhtään mieli ilmoittautua yhteenkään "suoritukseen".
    Edelleen tykkään pitkäkestoisesta liikunnasta ja suuria nautintoja koen pitkillä fillarilenkeillä joissa pysähtelen lepäämään ja tutkinaan luonnonihmeitä.
    Tykkään myös hölkätä ja kävellä sekä välillä tietenkin päälläseisonta kuuluu kuvioihin.
    Pitkän suorituksen aikana alkaa ikäänkuin ajatus kulkemaan ja selkeytymään.
    Jooga tullut korvaamaan paljon liikunnalista aktiivisuutta mutta edelleen tykkään "hullutella" eli mielelläni hyppelen ja otan tanssiaskelia...yleensä kuulemma väärässä paikassa.
    Five Fingersit ahkerassa käytössä elokuusta alkaen ja kohta taas paljasjaloin.
    Tänään kävelylenkillä mietiskelisin että tekisin semmoisen liikunnallisen puhdistuksen eli kävelisin putkeen vähintään 24h..tietenkin terveellisellä pohjalla.
    Ruokavalio tuohon hengen,mielen,liikunnan puhdistautumisriittin alkaa olla kasassa erilaisten kokeilujen kautta.
    Raakaravinnolla siis mennään!

    VastaaPoista
  2. Kiinnostava postaus tärkeästä aiheesta taas! :)

    Itsellänikin liikunta meni jossakin vaiheessa ihan älyttömäksi suorittamiseksi, josta oli ilo kaukana. Saleilla käyntiä en ole ikinä pahemmin harrastanut, mutta juoksin pakonomaisesti monta kertaa viikossa tavoitteenani se kuuluisa hyvä kroppa. Näin jälkikäteen katsottuna aika sairasta touhua, mutta silloin en tiennytkään vielä mitään egosta ja siitä, mihin kaikkeen se voi ihmisen painostaa...

    Nyttemmin olen jättänyt juoksemisen lähes täysin. Tykkään siitä kyllä, mutta energiaa on niin vähän, että en tällä hetkellä juurikaan jaksa juosta. En enää pakota itseäni lenkille, jossei siltä tunnu. Sen sijaan kävelen ja pyöräilen paljon :) En toki vieläkään ole päässyt kokonaan eroon suorittamisesta, mutta kehityksen suunta on kuitenkin ylöspäin - ja suurelta osin siitä on kiittäminen tätä blogia! :)

    Tuo käsilläseisontakuva on muuten ihan mahtava, ja jos tällainen "pinnallinen" kommentti sallitaan, niin olet Heidi todella kaunis nainen! :) Niin luonnollinen, voimakas ja energinen!

    VastaaPoista
  3. Mää harrastin nuorempana kymmenen vuotta jääkiekkoa, pelasin siinä sivussa useamman vuoden jalkapalloa ja joinakin kesinä myös pesäpalloa. Loppuaikoina lätkän harjoitteleminen oli melkeinpä sitä että vähintään kahdet treenit päivässä, vähintään 1.5h kerrallaan. Ja aina täysillä. Lopetin lätkän kun kroppa sanoi touhusta itsensä irti.

    Nykyään en osaa urheilla enkä liikkua mitenkään koska en osaa ottaa iisisti. Tunnin mieltä lämmittävä kävelylenkki raittiissa säässä tuntuu mielelle kivalta, mutta liikunnan kannalta se tuntuu hyödyttömältä koska ei maistu veri suussta eikä hiki valu eteismattoon kotiin tullessa :)

    Olen vuosia miettinyt ja miettinyt että kun pitäisi urheilla ja liikkua, jos jotain olen yrittänyt niin yleensä viimeistään neljännellä kerralla jokin kropan paikka on hajonnut ja startti on tyssännyt alkuunsa. Viime aikoina olen luopunut ajatuksesta "pitää urheilla" ja kummasti yhtäkkiä kiinnostaakin lähtä fillarilla seitsemän kilometrin päähän bänditreeneihin, ihan hissukseen ajellen :)

    VastaaPoista
  4. Sepi: Jep, kyllä se ravinto, ja mahdollisimman alkuperäinen semmoinen luo pohjan koko elämälle. Keho kaipaa kaikinpuolin luontaisempaa toimintaa - yhtälailla kuin myös mieli.

    Solveig: Kiitos, olen otettu <3 - ja todellakiin sallitaan kaikenlainen positiivisuus yhtä lailla kuin asiallinen kritiikki:)

    Sandy: Joskus pitää käydä siellä toisessa päässä, jotta tietää toisen pään. Urheilukin on niin iskostettu meihin ja kilpaileminen vie mielestäni väärään suuntaan. Ystäväni kanssa tuossa mietittiin asiaa, että pitäisi olla "kisoja", jossa palkittaisiin samanaikaisuudesta ja yhteistyöstä...joo - :)

    VastaaPoista
  5. heidi, suurkiitos tästä postauksesta!

    oon niin kyllästynyt salitreeniin ja päätin, että en vaan mee salille. luin jossain vaiheessa - itse asiassa tähän päivään asti - paljon treeniblogeja ym. päätin lopettaa, koska ne eivät tuo mulle hyvää oloa. iänikuiset hiilarikammot, proteiinihehkutukset, kilot, kalorit, toistot... ei toimi mulle - ei niin millään.

    oon jo vähän aikaa pyrkinyt, että liikun, kun huvittaa ja luonnollisesti. kiipeily on ihan kunkkua. okei, on siinä varusteita ja tuollaista, mutta lajissa kiehtoo psyko-fyysisyys. jooga on tietty ihan parasta!

    kävin tänään kalliolla ja metsässä kävelemässä. pompin kuin lapsi. ihan mahtavaa!

    mua kiinnostais treenata oman kehon painolla, mutta ei salilla sitä tullut tehdyksi. ei se mitään, lähdetään melkein nollasta sitten.

    ja jos joskus haluan salille tai pumppiin tms., meen kyllä, mutta ei viitsi itseään pakottaa.

    kirjaproggis alkaa edistyä viimeistään ens viikolla. hitto kun pitää olla niin saakelin monta rautaa täl viikol tules. kyl se tästä. pitää muistaa vaan kaivaa sitä sisäistä lasta esiin. monessa asiassa kuten liikkumisessa se lapsen ajattelumalli tuo parhaat fiilikset!

    kirjoitan jossain vaiheessa liikkumisesta.

    kaverin postaus lapsimaisuudesta on hyvä. http://mieliajatella.blogspot.com

    aurinkoa ja mökkielon iloa! <3

    VastaaPoista
  6. Tosi kiinnostava postaus! Samanlaisia mietteitä täällä. Just eilen mietin, lähtisinkö salille vai joogaisinko kotona. Nyt kun oon käyny harvemmin salilla, sen jumituksen todella tuntee seuraavina päivinä. "Lihas siinä vaan kasvaa ja hyvää se tekee", mut salitreenin hyödyllisyyttäkin oon alkanut kyseenalaistaa. Astanga on kuitenkin on ihan tehokasta liikuntaa myös lihaksille, ja selkä ja muutkin paikat voi tosi hyvin seuraavana päivänä. Ehkä kaikkein luonnollisinta ja terveellisintä liikuntaa olis se, jos ei tarvis lainkaan miettiä tällaisia vaan vaan tekis ja touhuilis kaikenlaista ihan luontaisesti ja kroppa toimisi tosi hyvin. Sitä ennen näitä pohdintoja tarvitaan!

    VastaaPoista
  7. Eiköhän kaikki liikunta ole plussaa jos vaihtoehtona on koko päivä koneella kuten liian monilla. Ja tärkeää myöskin, että siitä saa iloa ja nautintoa, oli se sitten pumppia, tankotanssia, tai mitä ikinä pomppimista :)

    Mutta asiasta kolmanteen... Olet(te)ko koskaan törmänneet missään vertailuun, mitkä kuivatut hedelmät/marjat olisivat terveellisimpiä (tai siis puhtaimpia)? Ottaen huomioon säilöntäaineet, kasvatusvaiheessa käytetyt myrkyt yms? Tietenkin oman maan marjat olisivat varmaan parhaita, mutta entä jos pitää tulla toimeen kaupan antimilla?

    VastaaPoista
  8. En "harrasta" mitään liikuntaa :O Jos hyötyliikkumista eli rataskävelyä, kauppakassien roudaamista yms. ei lasketa? ja totta kai ne lasketaan!

    Olen hoikka, voin syödä mitä vaan. En siis laske hiilareita, protskuja tms. Tärkeämpää on mielestäni, miten liikkuu ja syö, eli tekemiseen laitettu energian laatu....

    Sain liikuntasuorittamisesta - myös jooga - tarpeekseni aikana ennen lasta. Enkä nyt jaksaisikaan. Mieluummin istun kirjan ääressä tai koneella :) mutta kukin tavallaan.

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...