Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

2.5.2010

Vain jatkuva muutos on pysyvää :)

Tietoisuuden kasvaminen. Mitä se nyt jälleen kerran tarkoittaa? Voi kun sanat sen voisivat selittää, mutta ei.

Liisa Ihmemaassa -kirjan kirjoittaja on uinut aika syvissä vesissä (toisin kuin uuden leffan tekijät). Hyppääminen kaninkoloon ja täysin uuden elämän löytäminen kuvaa hyvin tätä tajunnan/tietoisuuden laajentumista. Jokainen hetki on ihme ja toinen toistaan käsittämättömämmät asiat ja hetket seuraavat toisiaan, eikä missään tunnu olevan mitään järkeä! Niihän se juuri menee - maailma on mystinen, eikä siinä ole tarkoitus ollakaan järkeä! Se vain pitää ensin "tajuta".


Itse voisin verrata tietoisuuden kasvua ja tätä matkaa myös palapelin kokoamiseen. Palapeli ei luonnollisestikaan ole mikään fyysinen, eikä se valmistu mitenkään tekemällä tai käyttämällä järkeä. Se valmistuu vain poisoppimalla kaikista vanhoista mielen rakenteista ja olemalla avoin uudelle.


Katsoessani eilisen tekstini kommenteissa linkitetyn Johan Vennisestä kertovan dokumentin "tajusin" taas kuinka selkeää kaikki onkaan. Venninen on siis täysin sokeana rakentanut maakellarin, keksinyt ja suunnitellut erilaisia laitteita sekä rakentanut puutarhan korkealle kalliolle. Hän oli kasvissyöjä ja osasi löytää intuitiolla ja kokemuksen kautta luonnosta oikeat vihreät. 99-vuotiaaksi elänyt mies oli tietämättään suomen raw-vihersmoothieguru! Tosi tarina -otteen pätkässä (n.8 minuutin kohdalla) Venninen blendaa voikukkaa, koivunlehteä, banaania ja vettä ja kertoo todenneensa kokemuksena myötä kasvispainotteisen raakaruoan vastaavan parhaiten ihmisen tarpeita. Mies ei ole yhtään katkera sokeudestaan, päinvastoin. Hän tuntui eläneensä täysin sopusoinnussa sekä luonnon että itsensä kanssa.

Kommenteissa ja toteamuksissa sanotaan, että Venninen oli niin suuri ihminen, että sitä on vaikea ymmärtää.

Ihmistä pidetään jotenkin suurena ja jopa hieman hulluna, kun hän haluaa vapaaehtoisesti selvityä omillaan ja vielä oikein viihtyy siinä. Miten meidät onkaan aivopesty? Niinkuin hetki sitten kirjoitin, yksi heräämisen merkki on se, että alkaa pitämään muita hulluina. Entä jos Venninen olikin vain ihminen, yhtä lailla kuin me kaikki muutkin? Erotuksena meihin muihin hänellä oli vain se, että hän kuunteli muutakin kuin vain pintamieltään ja tämän pinnan alla niin hänellä - kuin meillä jokaisella on se kapasiteetti; toimia yhdessä luonnon kanssa. Oletteko kuulleet vastavuoroisuuden tai karman laista? Jos annamme itsemme luonnon armoille, antaa luonto meille kaiken mitä tarvitsemme?

”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa, eivätkä kokoa varastoonsa ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
(Matt 6:26.).

Olemme ehkä kuulleet kyseisen lauseen, mutta sen sisäistäminen on jäänyt hieman vaiheeseen. Korva voi kuulla ja kuunnella, silmä nähdä ja "nähdä", keho tuntea (pinnallista/hetkellistä) mielihyvää ja TUNTEA sitä aitoa elämää. Käytämme vain murto-osaa aisteistamme, ja aistien merkityksen huomaa varmaan etenkin silloin, kun jonkun niistä menettää.

Nykyihminen on suurissa määrin kadottanut yhteytensä luontoon ja kärsii tämän vuoksi erillisyyden tunteesta. Tämä tunne saa aikaan negatiivisia ajatuksia, masennusta, riittämättömyyden tunnetta jne. Kokonaisvaltaisen aivopesun tuloksena kuuntelemme ainoastaan pintamieltämme, joka on vain n. 5-10% ihmisen kapasiteetista!. Tämä pintamieli (ego) on saanut meidät hakemaan onnea itsemme ulkopuolelta. Pakenemme hetkeksi tätä karua, mielemme luomaa todellisuutta erilaisten nautintoaineiden avulla tai sitten koitamme pitää edes jonkin osa-alueen kontrollissa yrittämällä/stressaamalla esim. laihduttaminen

Tietoisuuden kasvaessa tajuamme, että meidän ei tarvitse enää paeta itse elämää, koska elämä on tässä ja nyt. Mitä enemmän päästämme irti egon rakennelmista, sitä enemmän palapeli valmistuu. Tämä koskee sekä fyysistä materiaa (kuten epätyydyttävä työ, parisuhde) kuin yhtälailla uskomuksiasi (minun on pakko käydä töissä, minun on pakko saada koulutus, hieno kroppa, en uskalla, en kehtaa, pelkään...) Vapaus ei ole jotain, mitä tulee sitten kuin...vaan se on sitä, että sisäistää elämän jatkuvan muuttumisen. Kysymys onkin, että yritätkö kontrolloida sitä, vai annatko virran viedä?

Loppuun hieman itämaista viisautta, Yin- ja yang -teemaan liittyen:

"Tarkastelkaamme sanontaa "kaikki muuttuu". Se on kiinalaisen käsityksen mukaan elämän laki, joten meidän tulisi opetella tuntemaan muutosten rytmi ja sopeuttaa elämämme sen mukaan. Älä pyri äläkä estä. Päämäärä on sopusointu kaikissa tilanteissa. On vältettävä sitä, mikä vie pois tasapainosta. Se on eri tilanteissa tietenkin eri asia. Intialainen käyttää kaiken muuttamisesta mielellään ilmaisua "kaikki katoaa". Älä kiinny mihinkään, sillä kaikki on muuttuvaa, harhaa. Muutoksen laki on selvä, mutta intialainen kiinnittää huomion katoavaisuuden tajuamiseen. Käytännöllisten kiinalaisten käsityksen rinnalla intialaisten näkökanta on psykologinen. Heidän mielestään on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka yrittävät roikkua kiinni muuttuvassa ja niitä, jotka tietävät asian turhuuden.

Intialaiset filosofiat sisältävät kokonaisia järjestelmiä, joilla ihminen voi kehittää harhantajuamiskykyään päämääränä merkityksettömyyden tiedostaminen ja uuden todellisuuden havaitseminen. Me laulamme laulussa "väliaikaista kaikki on vaan". Länsimaisen käsityksen mukaan muutos on väistämätön, mutta aina joko toivottu tai pelätty. Osoitamme muutosta parempaan ja pelkäämme muutosta huonompaan. Meitä opetetaan karttamaan joitain asioita ja pitämään tavoiteltavina joitain toisia.

Meille asioiden yin- ja yang- puolet ovat vastakohtaisuuksia, joiden suhteita yritämme säädellä. Haluaisimme oppia tuntemaan muutosten lain voidaksemme päästä vaikuttamaan muutosta aiheuttavaan voimaan ja kääntämään sen toiminnan haluamaamme suuntaan. Jotenkin tunnumme jopa uskovan, että tällainen viisasten kivi olisi löydettävissä, jolla saisimme aikaan vain mieleisiämme muutoksia. Kiinnitämme kaiken huomion lopputuloksiin prosessin jäädessä huomiotta.

Kiinalaisen käsityksen mukaan ei mitään lopputulosta ole edes olemassa. Me vaadimme varmuutta, joko- tai tilanteita. Suhtaudumme torjuvasti ajatukseen olla pyrkimättä johonkin ja olla vastustamatta jotakin. Elämä on kuitenkin täynnä epävarmuutta, epävalmiutta, keskeneräisyyttä. Jopa luonto, jota pidämme niin täydellisenä luojana, esittää meille vain puolivalmiita töitä. Kaikkialla on muutos meneillään. Nuppu aukeaa, kukka kukoistaa ja kuihtuu, siemen kypsyy, putoaa ja mätänee. Totuuden voi nähdä vain näkemällä asian sellaisena kuin se on. Niin pian kuin olemme puolesta tai vastaan, kadotamme totuuden, sanoo vanha itämainen viisaus".

2 kommenttia:

  1. Ihan hullun hyvä artikkeli! Mäkin oon hokannut, että just se prosessi on se juttu. Olen kanssa huomannut, että meidät on jotenkin opetettu ajattelemaan, että muutos ja tulevat asiat ovat joko positiivisia tai negatiivisia. Ja tottakai niihin asioihin sitten kiinnittyykin.
    En ole itse perehtynyt taolaisuuteen, mutta en taaskaan lakkaa ihmettelemästä, miksi näistä viisauksista ei ole kuullut aikaisemmin ja miksi niistä ei puhuta. No, onneksi tässä pystyy nyt itse kehittämään niin vahvaa pohjaa ja ymmärtämystä, että oksat pois!
    Ootko Heidi lukenut Ken Wilberiä? Mulla on Kaiken lyhyt historia vasta alussa, mutta Wilber just kuvaa hyvin sitä, että tavallaan se "Jumala" on just se prosessi itse.

    VastaaPoista
  2. Siis nää sun jutut on artikkeleita, ei mitään postauksia..:)

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...