Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

11.5.2010

Pelkojen kohtaaminen

Kuten mm. tässä aivopesupostauksessa kirjoitin de Melloa siteeraten, pelkäämme muutosta yli kaiken. Tuttu ja turvallinen, siinä on hyvä olla. Mikä tahansa elämänmuutos; ruoka, ystävät, työ, parisuhde, asunto, opiskelu...on niin paljon helpompaa pysyä vanhassa, vaikka selkeitä merkkejä kyllästymisestä olisi havaittavissa. Emme halua edes kuunnella tai huomata kehomme selkeitä signaaleja. Eräs ystäväni/asiakkaani sinnitteli työpaikan lopettamispäätöstä viimeiset 2 viikkoa ja tänä aikana hänen suolisto ei toiminut kertaakaan! Kun hän vihdoin (tietty kannustuksestani) uskalsi tehdä lopullisen päätöksen ja lähteä, tuli kaikki rytinällä ulos ja tämän jälkeen suoli on toiminut päivittäin. Ylämäki jatkukoon :)

Olemme täällä ensisijaisesti olemassa, mutta yhtälailla oppimassa. Minkä tahansa pelon kohtaaminen antaa mahdollisuuden oppimiseen ja siirtää sinut hetkeksi pois mukavuusalueelta. Jos emme halua oppia, tulemme tänne seuraavaan elämään kohtaamaan samat ongelmat. Valinta on meillä, kuinka haluamme edetä - hitaammin vain nopeammin.

Olen haastanut itseäni lukuisia kertoja tämän elämäni aikana. Olen käynyt erilaisissa ääripäissä tietääkseni, missä haluan olla. Olen ollut aina enemmän kuin valmis ja avoin uudelle - koskien etenkin ajatusmaailmaa ja nyt kun olen täysin vapaa  - myös fyysisille muutoksille. Elän hetkessä ja flowssa. En tiedä, missä asun viikkojen tai kuukausien päästä ja kenen kanssa. En tiedä, mitä teen työkseni vai teenkö mitään. Kaikki muuttuu kovaa tahtia ja annan virran viedä.

Olen huomannut päässeeni melkein kaikista peloistani, kuten yksin olemisen pelosta, pimeänpelosta ja rahan riittämisen pelosta. Yksi pelko minulla kuitenkin on edelleen, eikä se lähtenyt vaikka olen haastanut sitä, nimittäin julkinen puhuminen. Se on itselleni todellista poistumista mukavuusalueelta ja oikeastaan ainoastaan se, saa ajatukseni harhailemaan tulevaan. Ei auta, vaikka tiedän, että tulevaisuutta ei ole, vaan se on mielen skenaariota ja kuvitelmaa olemattomasta kauhusta. Silti se ei lohduta, nyt kun vielä elämme tässä lineaarisessa aikamallissa (huom vielä)

Kun minulle pitkästä aikaa tarjottiin mahdollisuutta tähän uuteen koettelemukseen olin sekä innoissani että kauhuissani. Tiesin, että tämä on jälleen yksi etappi, mahdollisuus oppia ja kehittyä, vaikka se tuntuisi kuinka epämukavalta. Olen muutenkin päästänyt itseni aika helpolla tämän kevään aikana. Olen paljastanut tässä blogissa elämästäni jo lähes kaiken ja julkaisu - napin painaminen on ihan yhtä helppoa kuin minkä tahansa muun napin. Kirjoittaminen on yhtä "haasteellista" kuin syöminen. Sen sijaan puhuminen - ja vielä julkisesti isolle porukalle on taas jotain muuta.

Kohtasin keväällä myös toisen, pienemmän pelkoni, kun uskalsin kokeilla käsilläseisontaa ja siitä kaatumista ympäri - lähes puolivoltti. Nämä ovat pieniä juttuja,  mutta mielen tasolla voivat olla suuriakin.

Laitan pian infoa, missä pääsette (?) kuuntelemaan minua. Sillä välin pyydän teidän miettimään pelkojanne. Listatkaa niitä ylös ja miettikää, haluaisitteko lyhentää listaa. Voin taata, että pelkojen kohtaaminen antaa niin paljon enemmän, kuin tutussa ja turvallisessa pysyminen. Pelot ovat aina lähtöisin egosta.

3 kommenttia:

  1. Heidi, yksi tärkeimmistä syistä miksi palaan tähän blogiisi yhä uudelleen ja uudelleen, on nimenomaan se ihmillisyys, joka tulee esiin sen myötä, että uskallat kirjoittaa omasta elämästäsi.
    Jos lukisin pelkkää sanaheinää, ei mielenkiinto jaksaisi pysyä kovin pitkään yllä. Muiden kokemukset ovat niitä, jotka lopulta vievät viestiä paremmin perille, ainakin minun kohdallani :)

    VastaaPoista
  2. Sun kirjoituksista on kyllä viime aikoina tullut todella hyvä olo. Sanasi ovat todella koskettaneet. Toivottavasti löydän lähitulevaisuuteen uuden ajan sinulle peruuntuneen tilalle, koska itseni hemmottelun lisäksi tiedän, että sinulla on paljon annettavaa niihin asioihin, mitä tällä hetkellä pohdin.

    Tämä vuosi on kohdallani ollut hurjaa muutosta ja muutos jatkuu edelleen. On tosi mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea matkallani koen. Kävin muutamia vuosia sitten nyt jo edesmenneellä selvännäkijällä. Hän sanoi, että minulle on annettu parantajan lahja, mutta menee vuosia ennen kuin opin käyttämään sitä. Uskon, että nyt kaikki kokemani vievät minua kohti tuon asian löytämistä.

    VastaaPoista
  3. Koskettava teksti! Etpä ole yksin yleisöpelkosi kanssa. Minua on myös aina kammottanut julkinen puhuminen. Komppailen myös Heliä siinä, että nämä omasta elämästäsi kertovat postaukset antavat minulle lukijana kaikkein eniten :) Reseptejä unohtamatta, tietty!

    Tsemppiä tulevaan esiintymiseen! :)

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...