Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

18.5.2010

On se ihan jees.....mutta

Materialismi ja tietoisuus. Osa instituutioista, niin kouluista kuin työpaikoista eivät eittämättä enää palvele ihmisten ja koko yhteiskunnan tarpeita. Näiden asioiden kanssa painii yhä useampi päivä päivältä. Kuinka yhdistää egon haalima asema uuteen, luonnomukaisempaan ja tiedostavampaan elämäntyyliin? Eräässä nimeltämainitsemattomassa blogissa puhutaan aika paljonkin näistä uuden ajan bisneksistä:)

Ennen kuin olet valmis vastaanottamaan näitä Ollin superhyviä bisnesvinkkejä, sinun pitää kuitenkin vapautua edellisistä riippuvuuksista.

Tapasimme pitkästä aikaa erään ystäväni kanssa hetki sitten keväällä. Hän kuunteli ja katseli hieman ihmeissään touhujani. Tutustuimme yhteisen työn merkeissä muutama vuosi sitten, kun teimme yhdessä erilaisia promokeikkoja (=myimme ihmisille p**kaa sorry!) ja vaikka olin tuolloin "egoni vallassa", oli työ useimmiten todella hauskaa.

Näiden opiskelujen ohessa tekemieni keikkojen jälkeen aloitin "oikeat" työt tradenomina. Olen aina ihmetellyt, kuka on keksinyt, miksi työn pitäisi tuntua työtä. Ihme aivopesua. Olen kaikissa duuneissani "lintsannut" niin paljon kuin mahdollista. Tiedoksi vaan entiset työnantajani:) Jaksoin tätä tylsityttävää "koulutustani vastaaava"ja "hyvää toimistotyötä" jopa muutaman kuukauden, kunnes tajusin lopettaa ajoissa. Uralla yleneminen ja "hienot tittelit" olisivat olleet väistämättömiä - samoin romahtanut terveys ja jämähtäminen oravanpyörään. No thanx.

Ihan tyhjän päälle en sentään jäänyt, vaan odotin, että toinen vaikkakin "alempiarvoinen" duuni oli varmistunut. Se oli jälleen promohommia. Pääsin myymään ihmisille materialismin luomia tarpeita - ja olin siinä todella hyvä.

Kuten olen kertonut, aito minä halusi tehdä jotain merkityksellistä ja yritinkin puoliväkisin keksiä kaikenlaisia luonnonmukaisuuteen liittyviä bisneideoita. Kannustus ja ilmapiiri oli kuitenkin olematonta. Kävin sitten vielä kerran hakemassa itselleni hienon tittelin vain siksi, että ego sai sanoa olleensa päällikkö.

Samainen ystäväni naureskelee, kun olen aina jollain tavalla kiinni näissä promohommissa, viimeisimpänä kun kerroin hänelle olevani Ruohonjuuressa "promoamassa". Nämä nykyiset keikat olivat niin TOTAALISEN erilaisia, että niitä ei voi verrata mihinkään perustyöhön. Ei se ole edes työtä - enhän siitä varsinaisesti saa edes palkkaa.

On jopa huvittavaa puhua rahasta. Pelaamme kuitenkin Matrixin säännöillä ja raha on edelleen se kaupankäynnin ja elämisen työkalu. Enpä henk.koht usko, että kovinkaan kauaa, mutta olennaisempaa onkin se ihmisen oma suhde siihen. Kaikki suurimmat muutokset käymme sisimmissämme. Mitä enemmän pystymme irtautumaan rahan ja menestyksen pauloista, sitä vapaampia olemme - MENESTYMÄÄN UUDELLEEN.

Hyppy uuteen, ja aidompaan menestykseen ei kuitenkaan tapahdu yleensä hetkessä. Yleensä pitää käydä pohjilla, jopa rypeä pohjamudissa tai olla hetki tyhjän päällä tasapainottamassa itseään. Tässä muutamia esimerkkejä lähipiiristäni:

-Karuja kokenut ystäväni on rypenyt jo vuoden isossa velkavankeudessa. Aluksi hän koitti väenväksisin keksiä uutta bisnestä, jotta saisi nopeasti maksettua velkansa - ja näin saada vapauden. NOOOOTTTT! Nyt oltuani täällä mökillä kanssani hetken, hänen maailmankuvansa, tiedostamisen tasonsa alkoi olemaan jo valmis ajatukselle, että ehkäpä siitä loukusta onkin olemasa toinen tie. Kaikesta materiasta luopuminen ja menojen vähentäminen minimiin. Kun ei ole menoja, ei tarvitse tuloja - so simple. Velat hoituvat takuulla sitä paremmin, mitä vähemmän niistä stressaa.

-Toinen ystäväni on kertonutkin omasta taipaleestansa blogissaan. Hän kävi egonsa huipulla, teki lyhyessä ajassa uran lakimiehenä - ja nyt, siirryttyään puhtaampaan raakaravintoon, luettuaan blogiani, käytyäni hoidossani vaihtanut hieman stressivapaampaan työhön, jossa saa kuulemma vain "olla" ja tasapainottaa itseään.

-Asiakkaani otti myös loparit hyvästä asemasta. Kerroinkin, kun hän kirjaimellisesti pidätteli päästöstään 2 viikkoa ja tänä aikana ei suoli toiminut. Kaikki tuli ulos, kun hän oli tehnyt päätöksen. Kyyneleet tuli silmiin hyvästellessään vanhaa ja mukavaa työpaikkaa, mutta Uusi päivä on alkanut.

-Ystäväni on yrittänyt jo pitkään opiskella, katsella työpaikkoja jne. Mikään ei ole napannut, mutta ympäristö on painostanut kovasti. Sitten hän alkoi syömään raakaravintoa, superfoodeja, kävi minulla hoidossa ja nyt myös olemme tutustuneet hieman enemmän. Yhtäkkiä myös hän sanoo olevansa vapaa ja elää hetkessä! Ehdotuksestani hän tilasi netistä kasan raw food -kirjoja ja tekee 100% sitä, mikä kiinnostaa. Menestys on taattu. Ehkä teemme hänen(kin) kanssa jatkossa yhteistyötä.

-Vastasin juuri jälleen erääseen yhteydenottoon:

"Työpaikkani täyttää minut negatiivisella energialla ja irtisanoutumislomake onkin jo täytetty. Tuntuu että kaikki järjestyy ja menee kuten pitääkin. Minulla on vain järjetön hinku ja niin paljon energiaa! Tuntuu ettei saa mistään kiinni kun kaikki tapahtuu niin nopeasti ja itsellään on hirveä vauhti päällä henkisesti ja fyysisesti. Toisaalta en tiedä mistä olen ottamassa kiinni, on niin monta asiaa! Kerro lisää, tai kirjoita joku postaus näistä "pako-harjoituksista"


Heh...pako-harjoituksia kannattaa alkaa harjoitteleen ihan tosissaan ja ankeissa töissä sitä ei kannata jättää vain harjoituksen tasolle :D !!!!!!!!

-Muutamat muut ystäväni ovat myös ns. tyhjän päällä, mutta onnellisina. He tietävät suuntansa olevan taaksepäin menemällä "normitöihin". Siksi he mielummin hoitavat itseään ja antavat asioiden tapahtuvan omalla painollaan.


-------------------------------------------


-Yksi ystäväni on edelleen hyväpalkkaisessa normitöissä. Hän ei ole saanut itseään kuntoon, vaikka on syönyt totaalisen puhdasta ravintoa viime kesästä ja tehnyt myös erilaisia puhdistusoperaatioita. Työ on kuulemma "ihan jees", mutta mikä on, kun kroppa ei näytä siltä, miltä pitäisi?

-Kymmenet muut tuttavani ovat edelleen normitöissä takuulla ainakin osittain tyytymättöminä. Suurella osalla heistä on joko pieniä tai isoja terveysongelmia. Jos oire ei ole näkyvä, on se todennäköisesti kytevänä mielessä/kehossa. He kuitenkin yrittävät nöyristelevän aivopesun tuloksena etsiä työstään hyviä puolia. On se ihan jees, mutta...

--------------------------------------------

Mikä on (materiaalisen) menestymisen hinta? Oma terveys? Vapaus? Tasapaino?

Niin kauan kun egosi pelkää ja on kiinni materiassa vaikka sydämesi huutaa (tai edes kuiskaa) muutoksen kaipuuta edes ajoittain, viet itseäsi väärään suuntaan.

Kohdistamalla energiasi 100% mielekkäästi, menestys on taattu. Ja siitä voi myös saada rahaa - mutta se on toisarvoista.

Tämä ensimmäinen ystäväni kenestä puhuin ja joka naureskeli promohommiani, on nyt "saavuttanut hyvän aseman työelämässä". Hänen elämässään ei kuulemma ole mitään vikaa ja hän on nyt tasapainoisempi kuin ikinä. Kuitenkin. Hän haluaisi kokea suuria tunteita. Arkielämässä niitä ei kuulemma ole, vaan niitä pitää etsiä ulkopuolelta - ja se on yleensä sitä viikonlopun odotusta. Tässä tilassahan on todella vaikea olla läsnä - ja kun ne tunteet ja aitous tulevat siitä spontaaniuudesta, läsnäolemisesta, jokaisesta pienestä hetkestä...

Hän ihmetteli, kun touhullani ei tunnu olevan mitään rajoja. Hän yritti innostua tankotanssista, mutta innostus lopahti kerran jälkeen, koska se oli jälleen "onnen etsimistä ulkopuolelta".

Kun se on meissä sisällä.

Kun valosi palaa (jopa täysillä), voit hyödyntää tätä fyysistä maailmaa, ihan kuinka haluat!!!!

Minulle se tarkoittaa tällä hetkellä äärimmästä maadoittumista ja luontokontaktia, tiedon jakamista, ihmisten auttamista, mastermindausta samalla aaltopituudella olevien ihmisten kanssa, ihan huimia ideoita, itsensä toteuttamista 100%, rakkautta, hetkessä elämistä...

Menetkö eteen- vai taaksepäin?

Vai haluaisiko elää hetkessä?

ja viimeinen ja ehkä ratkaiseva kysymys:

Tekisitkö työtäsi ilmaiseksi?

Voin sanoa, että "mastermindaamalla" samanhenkisten ihmisten kanssa, voit löytää itsesi yhtäkkiä täyttämässä irtisanomiskaavaketta ja avaamassa uusia ovia...

Jos et uskalla jäädä tyhjän päälle, voit aina siirtyä miettimisasteelle "hanttihommiin". Eikä se työttömyystuki/sossukaan enää niin säälittävää ole. Päinvastoin. Been there too.

Toivottavasti annoin taas ajateltavaa :)

ps. Varokaa vaan, jos tulette tapaamaan minua, muutoksia saattaa tapahtua hyvinkin pian!

18 kommenttia:

  1. Mulla on onneksi näin kesäaikaan sellainen työ, josta pidän todella paljon ja josta hyödyn itsekin - olen nimittäin töissä luomumansikkatilalla, jossa muistaakseni säkin olet käynyt mansikoita poimimassa. :)

    Syksyn tullen jatkuukin taas opiskelu ja oman alan freelance-hommat, mutta kyllä nämä kesätyöt aina antaa paljon enemmän! Tulee oltua raikkaassa ulkoilmassa, auringonpaisteessa, kauniissa maalaismaisemissa, samalla kun tekee itselleen niin mieluisia istutus- ja sadonkorjuutöitä, vielä luomuherkkujen parissa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos hyvästä kirjoituksesta jälleen kerran. Itse olen työttömänä tällä hetkellä ja mietin kovasti palaanko entisiin ihan jees hommiin kun niitä löytyy, vai vaihdanko alaa tyystin ihmisten auttamiseen ja elämysten luomiseen. Vaakakuppi on kallistumassa jälkimmäisen puolelle.

    VastaaPoista
  3. Hyvä postaus! Jotta kenellekään ei jäisi väärinkäsityksiä tuosta "vain olemisesta", niin kyse on siis omasta asenteestani, ei siitä että en tekisi töitä! Siirryin pois liike-elämästä, ja voin nykyisessä työssäni olla oma itseni, omissa vaatteissani ja omalla puhetyylilläni, kun en enää koe tarvetta pitää mitään imagoa yllä.

    VastaaPoista
  4. Ihminen tulee toimeen hyvin pienellä rahalla, totta!

    "Henkisinä" itseään pitävien ihmisten joukossa on niitä, jotka elävät yhteiskunnan tukien varassa.

    Vapauteen kuuluu vastuu ja yksi osa vastuuta on elättää itsensä. Yhteiskunnan (=muiden ihmisten verotulojen) varassa eläminen on toki karmallisestikin huono juttu.

    Niin kauan kun oma mieli ei ole täysin puhdas (ensimmäinen askel kohti puhtautta on selibaatti), kaikenlainen negatiivisuus osuu ja uppoaa.

    Puhdas ihminen voi olla missä tahansa ympäristössä (esim. työpaikalla) ilman että millään tai kenelläkään on valtaa häneen.

    Se on vapautta!

    VastaaPoista
  5. Ihana kirjoitus, jälleen! Rupesi itkettämään tätä lukiessani kun sydän NIIN tahtoisi toimia juuri noin, elää vapaana ja toteuttaa unelmiaan tämän ankean, merkityksettömän toimistotyön sijaan. Raakaruoka, superfoodit ja meditaatio vaikuttavat minuun hyvin vähän/hitaasti varmastikin juuri tästä syystä että olen viikossa noin 40 tuntia ahdistunut ja tyytymätön nykyhetkeen. Suurin ja tärkein "lääke" olisi tehdä nykyhetkestä mielekäs ja tässä nykyisessä työssä se ei vaan onnistu. Pelko pitää minut tässä kurjuudessa, toistaiseksi, mutta toivottavasti ei enää kauan! Pian on onneksi 4 viikon loma jonka aion käyttää luonnossa oleskeluun, lukemiseen, meditoimiseen, haaveiluun ja raakaruokien kokkailuun. Toivottavasti tuona aikana minussa herää myös se rohkeus jota tarvitsen näiden tarvittavien isojen muutosten tekemiseen..

    Ja jos se ei riitä, niin silloin viimeistään on aika tulla tapaamaan sinua Heidi, vaikka hierontahoidon merkeissä! :)

    VastaaPoista
  6. Taidan olla tuossa hanttihommavaiheessa, vaikka toki virallisesti äitiyslomalla olenkin :) Mikään "tavallinen" työ ei kiinnosta, eikä varmaan vähiten siksi, etten haluaisi laittaa lasta hoitoon kenellekään vieraalle vielä moneen vuoteen. En kuitenkaan oikein tiedä, mikä olisi se suuri kutsumus, joten pakko kai tässä inspiraatiota odotellessa vääntää gradu loppuun (vaikka muotiin liittyvä aihekaan ei enää innosta tippaakaan) ja tehdä sen jälkeen jotain oman alan freelance-/keikkatöitä:P Sen verran lainoja ollaan ehditty haalimaan, ettei ihan laakereilleen voi jäädä lepäilemään, en kuitenkaan halua koko taloudenkaan kaatuvan miehen niskaan... Ja mieshän toki on ajatusmaailmaltaan vielä melko syvällä oravanpyörässä, vaikka pientä edistystä onkin viime aikoina tapahtunut;) Mutta luotan kyllä vakaasti siihen, että jossain vaiheessa tulevaisuudessa koko perhe elää unelmaelämää ja saa rauhassa toteuttaa itseään ilman rahahuolia:)

    VastaaPoista
  7. Kiitos uusista ajatuksista..tai kannustuksesta siirtymään ajatuksista tekoihin. Ilmoitin tänään (kylläkin jo ennen kuin löysin blogisi) että lopetan yritykseni ja haen työpaikkaa joka tuntuisi olevan kuin minulle tehty. Jos maailmankaikkeus on sitä mieltä että se on minun paikkani, tulemme varmasti näkemään tulevaisuudessa.

    Olen täsmälleen samaa mieltä että työn ei tarvitse olla vastenmielistä. Sen täytyy tuntua tärkeältä ja omalta. Ilman rahaa olen ollut aina. Opiskelijana, yksinhuoltajana, työttömänä, osa-aikaisena, määräaikaisena, harjoittelijana tai yrittäjänä olen ehtinyt jo tottua siihen ettei raha ole tärkeintä. Laskuja on aina.
    Silti nyt on kaikki hyvin. On rakkautta ja terveyttä, ihana alkava kesä ja juuri herännyt luonto. Ja ehkäpä tulossa mukavia töitäkin.

    VastaaPoista
  8. Niia: Sulla on unelma"työ". Onkohan täällä päin jotain luomufarmeja, anyone knows lähellä Loimaata? Pitänee selvittää... Kohta alan nokkosenkuivauspuuhiin

    Heli: Et varmaan tarvitse mun mielipidettä:)

    Mirva: JOo, kiitos täydennyksestä:)

    Hoo: Eiköhän tukien varassa elä ihan kaikenlaisia ihmisiä. En kannusta ihmisiä elämään tuilla, mutta jos vaihtoehtoja on "laatikko/vankilaelämä" niin hetken tukien varaan meneminen ei ole katastrofi. Karmaakin voi ajatella siten, että mitä energioita säteilet ympäristöön. Jos on itsellä hyvä/vapaa olla, niin näin tod. näk se vaikuttaa myös ulospäin laajemmin. (oma kokemus ainakin) Selibaatista en kommentoi, mutta totta on se, että vapaa voi olla missä tilanteessa/tehtävässä vaan. Se, niinkuin koko elämä on subjektiivista. Suuri osa meistä kuitenkin elää valheessa "matrixissa" uskoen olevansa vapaa.

    Soletta: :) Tervetuloa tänne, jos muuten ei ala tapahtumaan :) Sillä energian kohdistamisella on kyllä NIIN suuri merkitys. ITse olen nyt totetuttanut sitä, että teen vain juttuja, mitkä tuntuvat 100% hyviltä. Ja pyrin siihen ihan kaikessa. Mikään raha ei korvaa aikaa.

    Nevie: Hyvä. Miettimisajalla kannattaa panostaa olemisen opetteluun:) Sitten kun on valmis se pyörä lähtee pyörimään...

    Threra: Great!!

    VastaaPoista
  9. Mä näkisin tuon tukien varassa elämisen täysin hyväksyttävänä kunhan sitä ei jatku loputtomiin. Moni kuitenkin loppupeleissä laiskistuu kun huomaa, että voi kotonakin lorvia ja rahaa tulee silti. Se ei ole se pointti.

    Jos pistän vaikka omalle kohdalleni, niin olen omasta mielestäni työttömyyden osuessa (itse aiheutetusti tai muuten vaan) täysin oikeutettu siihen tukeen, jota myös laiskat/alkoholisoituneet/muut päihdeongelmaiset/tietyt muualta muuttaneet käyvät hyvillä mielin hakemassa.

    Käyn ihan normaalissa päivätyössä ja siedän työtäni, mutta en nauti siitä. Jossain vaiheessa saatankin hakeutua johonkin ihan muuhun.

    VastaaPoista
  10. Pakko kommentoida tähän itsekin, että on epäreilua ajatella, että tuilla elävät ovat (lainaan edellistä) laiskoja, alkoholisoituneita, päihdeongelmaisia, ja tuilla elämisestä tulisi jotenkin pahaa karmaa...
    Itse esimerkiksi olen joutunut elämään tuilla jonkun aikaa, koska olen ollut vakavasti masentunut (toipumaan päin), enkä pysty käymään töissä tai opiskelemaan. Omassa tilanteessani olen kyllä keskittynyt täysin itseni parantamiseen enkä sen murehtimiseen, että saatan tässä elää jonkun toisen verorahoilla. Yhteiskunta on kuitenkin juuri niin vahva, kun sen heikoin lenkki, eli ei voi puhua edes vahvasta nykyään...

    VastaaPoista
  11. (Lisäys edelliseen) Ja ainakin minun masennukseni on tullut alunperin nimenomaan siitä, että yhteiskunnan päälleni asettamat paineet ovat tuntuneet ylitsepääsemättömiltä, ihmisiltä (etenkin nuorilta) vaaditaan niin paljon nykyään, etteivät monet voi mitenkään täyttää näitä vaatimuksia ja romahtavat. Yhteiskunta saa kyllä syyttää itseään siitä, jos joutuukin sitten elättämään ihmisiä, joille tulee burn-out tai masennus...

    VastaaPoista
  12. Tsekatkaa hyvää keskustelua täältä: http://vahemman-on-enemman.blogspot.com/2010/05/tyostressi-veks-osa-1.html

    Anonyymit on jättäneet mun blogin (täällä onkin ollut harvinaisen rauhallista, kun poistin ano-kommentoinnin mahdollisuuden...)

    Mutta pointtina se, että tapaan ihmisiä mielellään myös maksutta, näiden kirjoitusten tarkoitus ei ole markkinoida palveluitani. Ne ovat kuitenkin olemassa niille, ketkä niitä haluavat/tarvitsevat.

    VastaaPoista
  13. Matilda, ainoa järkevä tapa elää on kuunnella itseään! Todellista itseään, joka ei kuuntele egon käskyjä. Mitäpä kenenkään muiden odotuksista.

    Otin tuon tuilla elämisen esimerkiksi ihan siksi, että ihminen, joka haluaa kasvaa parhaaksi mahdolliseksi itsekseen, kantaa itsestään vastuun.

    Elämäntapasossuilijat eivät mahdollisesti edes pyri hyveelliseen elämään, joten siksi puhuin "henkisistä" ihmisistä. Henkinen lainausmerkeissä siksi, että ei ole olemassa henkisiä ihmisiä vaan sieluja, jotka elävät kehossa.

    VastaaPoista
  14. Matilda, viestistini oli kirjoitettu liian nopeasti enkä siis saanut siihen oikeaa pointtia, mutta tarkoitukseni oli se, että mielestäni tukea saavat hyvällä omallatunnolla nostaa kaikki, joiden elämäntilanne sen vaatii. Yritin vain saada sanottua, että on paljon niitä, jotka eivät edes halua saada asioitaan kuntoon ja ryhtyä töihin vaan nostavat tukia.
    Nyyh, toivottavasti en pahoittanut mieltäsi. Se ei ollut tarkoitus.

    VastaaPoista
  15. Todella ihana kirjoitus Heidi :)
    Olen jo yli vuoden kitunut työssäni, joka lisää kokoajan kipuja ja vaivojani. Odotan aina vain lomaa ja olen aina sunnuntaisin ja töiden jälkeen äkäinen, kun tiedän että joudun palaamaan taas hermoja kiristävään työhöni.
    Suuri kiitos tästä kirjoituksesta, päätin nyt päivän jolloin irtisanon itseni! Ja olo on todella ihana, kun tämän päätöksen on tehnyt :)
    Ehkä sitten saa voimaa hakeutua kursseille, jotka johtavat minut tulevalle uudelle alalle. Vyöhyterapia kiehtoo tällä hetkellä syvästi työn merkeissä.

    VastaaPoista
  16. Lähdin työstä _karenssille_ elämään tiukasti ja kuluttamaan säästöjä. Vaihtoehtona uupuminen (vielä pahemmin) ja masentuminen. Juuri nyt meneekin sitten - joillekin ehkä yllättäen - paremmin kuin koskaan, vaikka koko muukin elämä on ihan avoinna. Kyllä se tuleva elannonsaantitapakin ennemmin tai myöhemmin kirkastuu.

    VastaaPoista
  17. Todella hyvä ja inspiroiva kirjoitus. Minulla on samansuuntaisia ajatuksia, mutta haluaisin silti kommentoida ainakin aihetta työ. Etenkin näin laman aikaan todella harvalla ihmisellä on mahdollisuus valita työpaikkansa sellaisilla periaatteilla, joista sinä tässä kirjoitat. Useimpien on elantonsa ansaitakseen pakko tehdä paskaduunia ainakin opiskeluaikana, usein myös sen jälkeen. Tuilla eläminen ei pidemmän päälle ole fiksua, ellei se tapahdu olosuhteiden pakosta. Jos kaikki alkaisivat elää tuuliajolla ja vain sydäntään kuunnellen, mistä ne veroeurot sitten tulisivat, miten kansantalous pysyy pystyssä ja niin edelleen?

    Kaikkia niitä toimistorottia ja uraputkessa paahtavia yritysjohtajia ja assistentteja on tarvittu, jotta on pystytty rakentamaan hyvinvoiva ja teknisesti kehittynyt Suomi. Ns.downshifting on harvojen herkkua, monet ihmiset eivät ollenkaan ymmärrä miten sellainen on edes mahdollista. Taitaa olla niin, että suurissa kaupungeissa eläville sinkuille se oman mielen mukaan eläminen on helpointa, mutta esimerkiksi syrjäseuduilla eläville köyhille yksinhuoltajille ei todellakaan.

    Olen ilman muuta sen kannalla, että omaa sydäntä on kuunneltava ja tehtävä elämänvalinnat sen mukaan, muu olisi itsepetosta ja arvokkaan, lyhyen elämän tuhlaamista. Menoja on aina hyvä minimoida, silloin niitä suuria tulojakaan ei tarvita. Omakin tulevaisuuden haaveeni on työ ihmisten auttamisen ja/tai luonnon parissa. En ole kiinnostunut suurista seteleistä tai uraputkesta, vaikka sellaisia asioita yhteiskunnassamme lähes poikkeuksetta suuresti arvostetaan. Kovalla työllähän tämä maa on aikoinaan rakennettu ja sen vuoksi etenkään vanhempien ihmisten on vaikeaa ymmärtää yksinkertaisten perusarvojen äärelle asettumista, sillä se esiintyy heille laiskuutena, ei luovuutena.

    Kun sanon tuttavapiirissäni, että minulle riittää aivan hyvin esimerkiksi osa-aikainen työ, sillä en tarvitse paljon rahaa, niin minua katsotaan pitkään. Vähään tyytymistä pidetään kunnianhimon puutteena. Jos kunnianhimo tosiaan tarkoittaa korkeaa statusta, jolla brassailla muille ihmisille ja näin pönkittää egoaan, sekä materian keräämistä joka tekee vain onnettomaksi, niin epä ole kiinnostunut.

    Surullista miten asioiden arvon tajuaa usein vasta ne menetettyään. Tuskin kovinkaan moni ihminen surkuttelee kuolinvuoteellaan sitä, ettei tullut kerättyä tarpeeksi rahaa ja mainetta työelämässä. Moni sen sijaan suree sitä, ettei huolehtinut ihmissuhteistaan ja itsestään paremmin.

    VastaaPoista
  18. Heli, en pahoittanut mieltäni, halusin vain tuoda uuden näkökulman asiaan :)

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...