Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

3.5.2010

Hiilarit, leipä, överit...anyone?

Tätä mökkeilyä, hiljaisuutta, valoa ja aurinkoa ei voi sanoin kuvata. Parasta on vain katsella ja ihmetellä kaunista luontoa, maata heinien päällä ja ihmetellä ääretöntä taivasta. Eilen kävin myöhään ulkona ja samassa jänis ampaisi pusikosta liikkeelle ja havahduin pellolla olevien peurojen tuijotukseen. Menin nopeasti hakemaan kameran ja muutamassa sekunnissa peurat olivat mystisesti poissa...

Tarkoituksenani oli kertoa luonnosta löytyvistä antimista, mutta tutustuttuani luontoon nyt muutaman päivän ajan, totesin, että vielä toistaiseksi sieltä löytyviä syötäviä kasveja on vielä todella niukasti (ainakin omalla tuntemuksella) - siispä aihe siirtyy tällä erää ainakin viikolla. Pieniä voikukanpoikasia ja kuusenhavuja olen muutamia napsinut. Täällä mökillä pystyy ainakin päivä päivältä seuraamaan hyvin luonnon kehittymistä.


Onnistuin jo tekemään tuhojani, nimittäin hajotin jääkaapin! Sillä oli takuulla tosin jokin tarkoitus ja seuraavaksi minulta varmaan revitään kattokin pään päältä ja näin se yhteistyö luonnon kanssa oikein testataankin! Oikeastaan en olisi jääkaappia edes tarvinnut muutenkaan muuhun paitsi kissanruokien säilyttämiseen. Kissat ovat painaneet ylionnellisina melkein 24/7 pihalla ja ainakin yhden hiiren "kidutuksen" olen todistanut. He tuntuvat pärjäävän tosi vähällä ruoalla, kun ruoka on ravinnetiheää. Mietinkin nyt, tarvitseeko minun oikeastaan antaa niille ollenkaan erikseen ruokaa - jos sitten söisivät (=tappaisivat) niitä hiiriä kunnolla. Tämä varmaan, jos on oikea nälkä ja hiirihän on kissalle ihanteellisinta ravintoa toisin kuin kuivaraksut! Muutenkaan en pysty säilyttämään kissanruokaa nyt jääkaapissa joten taidanpa tehdä näin.

Olin melkein iloinen kyseisestä asiasta, kunnes muistin (raaka)suklaan! Tein pienen satsin sitä, enkä muistanut, että täällä ei ole tarpeeksi kylmää paikkaa sen jähmettymiselle! En tiedä olisiko talon alla joku kolo, ehkä jos tarpeeksi suuri epätoivo iskee, niin perehdyn asiaan enemmän:) Onneksi suklaamössöä voi syödä sellaisenaankin, vaikka hedelmänpalasien seassa tai raakakaakaosta voi tehdä vaikka smoothieta.

Voin tunnustaa, että övereiden aika ei ole ohi, vaikka joskus sitä uhosin:) Siirtyminen raakaravinnolle, ei automaattisesti tarkoita sitä, että mielihalut loppuisivat, vaan siirtymäaika optimitilaan eli siihen, että ensinnäkin ravinnevarastot ovat täynnä sekä se, että keho pystyy vielä hyödyntämään/imeyttämään niitä ihanteellisesti voi mennä vuosiakin. Oma osansa on tietysti vielä mielellä. Wolfe, Cousens jne. gurut elävät varsin pienellä määrällä ruokaa, mutta he ovatkin olleet raakaravinnolla jo useita (jopa kymmeniä) vuosia. Kehon puhdistuminen niin fyysisesti kuin psyykkisesti (yhtä lailla kuin tietoisuuden kehittyminen) on matka, jossa olennaista on jokainen päivä, ei lopputulos. Siksi on luonnollista, että myös mielihalut eivät katoa hetkessä.

Olen joskus kertonutkin, että olen aina ollut sellainen, jolla herkut ei kauaa pysy kaapissa. Karkkipussi on mennyt ennen 5 minuutissa, enkä ole ymmärtänyt miten joku voi ottaa kerrallaan vain "palan suklaata" tai "muutaman sipsin" haloo! Vaikka suklaa on nyt vaihtunut 1000* terveellisemmäksi, on sen "säilymistä" aika turha miettiä. Hiilareiden sietokyky samoin kuin ruoansulatukseni (kehotyypilleni olennaista) on ilmeisen tehokas, mutta se on myös petollista. Olen tehnyt/tekemässä lähiaikoina erilaisia puhdistustoimenpiteitä mm. maksalle ja munuaisille josta tulen kertomaan tarkemmin myöhemmin. Samoin haluaisin mennä pian uudelleen elävän veren analyysiin. Siellä kehoitettiin viimeksi lisäämään reilusti rasvoja ja sen olen ainakin tehnyt ja hyviä rasvoja onkin mennyt huoletta TODELLA suuria määriä - ja ne ovat tuntuneet tosi hyviltä.

Sen sijaan hiilareita kehoitettiin hieman vähentämään ja talvisaikaan niin kuiva -kuin tuorehedelmät vähenivät itsestään, mutta nyt ne on taas alkaneet maistumaan kun taas raskaampia pähkinöitä, siemeniä jne ei tee juuri lainkaan mieli. Vaikka tiedän, että vihreät ja rasvat ovat vielä tärkeämpiä, olen huomannut, että jos kuuntelisin vain mielihalujani voisin lähestulkoon elää hedelmillä, mieluiten avokadoilla, omenoilla, päärynöillä, guavilla (egyptissä) sekä tahinilla. Kuivahedelmistä erityisesti viikunat ovat ihan must ja ne eivät ikinä ehdi kaappiin asti. Välillä voisin vaihtelun vuoksi napsia myös raakasuklaata. "Raaka-aikana" kaapissani ei säily myöskään kovinkaan kauaa mulperit ja incan marjat, siksi en tilaakaan niitä usein:) Onkohan muita? Ai niin. Viimeisimpänä himojen kohteena on ollut leipä! Leipä? Ei kai sitä pitäisi raakaravinnolla syödä? What?


En ollut syönyt leipää viimeksi kuin lähes vuosi sitten, eikä siihen ole ollut mitään haluja, kunnes myös lähes "raw" ystäväni yksi päivä tuli alkukeväästä meille eväänään luomuruisleipä ja ehta voi jota laitettiin leivän päälle reilu kerros sekä vielä reilusti vuori/merisuolaa. Siinä oikein ravintoterapeuttien kauhu! Siinä sitten katselin että jaa ja päätin saman tien luopua ehdottomuudestani ja olihan se hyvää! En kuitenkaan tässä tapauksessa kehdannut syödä koko leipää, vaikka siihen olisin pystynyt:) Suosittelenkin ostamaan/tekemään aina vastaavat isommat erät herkkuja jonkun kanssa, jotta pysyisi joku roti.

Tämän jälkeen olen ostanut hiivatonta (luomu)ruisleipää sekä luomuvoita muutaman kerran ja todennut, että leipää voi halutessaan syödä äärettömästi. Vaikkakin se on hyvää, niin ei se kyllä mitään ravintoa ole. Ystävänikin totesi, että se on lähinnä herkku ja kun muuten syö puhtaasti niin muutama pala laatuleipää silloin tällöin on ok. Etenkin alkuvaiheissa siirtymä puhtaampaan ruokavalioon olisi hyvä olla suvaitseva, eikä ehdoton. Ruoka-aineiden poisjäämisen on hyvä antaa tapahtua itsestään.

Tänään mietin, otanko salaatin päätteeksi vielä palan leipää vaiko teenkö suklaata. Lopputulos oli hyvin opettavainen: Ensin leipää "muutama" pala, jonka jälkeen vielä piti tehdä suklaata! Entä jos olisinkin vaihtanut järjestystä? Tämä sai aikaan sen, että leivän loppu kummitteli koko päivän kaapin perällä ja tajusin taas, että sitä pystyy syömään ihan ylipaljon vrt. mihin tahansa raakaruokaan. Se ei täytä yhtään! Leipä ja yleensäkin suurin osa viljoista sisältää gluteenia, joka on todennäköisesti syynä lukuisiin terveysongelmiin. Leipä on nopea hiilihydraatti ja sillä on korkea glykeeminen indeksi eli sen (kohtalainen/runsas) käyttö aiheuttaa verensokerin nousua ja voimakasta insuliinin eritystä. Blogeissa ja tuttavapiirissäni on paljon puhetta siitä, että kuinka käsittämätöntä on se, että yleisissä sekä etenkin diabeetikkojen virallisissa ravintosuosituksissa suositellaan näitä runsaita (tyhjiäkin) hiilihydraatteja. Insuliiniresistenteillä yksilöillä ravinnon liika hiilihydraatti saattaa johtaa metaboliseen oireyhtymään ja tyypin 2 diabetekseen. Ensin siis nostetaan verensokeria syömällä hiilaria ja sitten sitä lasketaan lääkkeellä. Järki?

Näistä asioista on puhuttu paljon etenkin Antti Heikkilän blogissa, jota en tosin itse jaksa seurata. Heikkilä taitaa käsittääkseni olla vankka eläinkunnan tuotteiden kannattaja ja hänen opeillaan varmaan saadaan hyviäkin tuloksia ainakin lyhyellä aikavälillä verrattuna leipä/peruna/pasta - ruokavalioon. Tätä seikkaa enempää kommentoimatta, suosittelen diabeetikkoja perehtymään ihmeessä myös Gabriel Cousenseen ja hänen metodeihinsa diabeteksen parantamiseksi (35 vuoden kokemus), jotka vaikuttavat mielestäni terveemmiltä pidemmällä aikajanalla. Häneltä on tullut uunituore kirja diabeteksen parantamisesta. Yllättäen ohjelman pääpaino on raakaruokavaliossa, missäs muussakaan. Ratkaisu on niin yksinkertainen ja ehkä niin lähellä meitä, ettemme halua nähdä sitä. Syö ruokaa mitä ei ole tuhottu!

Vaikka hedelmätkin nostavat verensokeria, ovat ne sentään luonnollisessa muodossansa (ei kypsennettyä niinkuin leipä jne). Niiden sopivuus diabeetikoille tai yleensä kenelle vaan on hyvin yksilöllistä. Olennaista olisi varmasti saada "pakettinsa toimimaan" ensin kunnolla jonka jälkeen keho tuskin menee sekaisin muutamasta hedelmästä? Nämä siis omia arveluitani ilman asiaan enempää perehtymättä.

Mutta: kysynkin nyt sinulta, että mikä ruoka ei säily sinun kaapissasi? Millä muutamalla ruoka-aineella voisit elää? Missä ruoassa on överivaara? Etenkin raaka- ja superfood - ainekset kiinnostavat, mutta miksei pizzankin syöjiä huomioida, jos niitä vielä lukijakunnassani on.

Kuitusuositukset pielessä
Gluteeniherkkyydestä
Kivikauden yhteys ja tyypin 2.diabetes
Diabetespotilas paransi itsensä syömällä
Leipätiedotuksen propagandaa

21 kommenttia:

  1. Mulla menee suht nopeesti mulperit, inkamarjat, taatelit ja pähkinät. Oon ihan surkea niiden kanssa. En vaan osaa säästää niitä, kun ne on niin hyviä. Yhyy.

    VastaaPoista
  2. Hmm, mulla ei varmaan menisi noi kuusenhavut ihan tältä istumalta alas, mutta onhan sitä aikoinaan syöty kaarnaakin ^__^

    Överit överit, niin tuttua. Mullakaan ei karkkipussit ole koskaan pahemmin säilyneet kaapissa tai edes olohuoneen pöydällä, sillä aina se on mennyt suhteellisen nopeasti. Joskus oli aikoja, jolloin suklaan himo oli niin suuri, että 300g suklaalevy meni kuin ruisleipää olisi popsinut :) Eipä nämä mielihalut ole helppoja voittaa, muttei mielestäni ole tarkoituskaan. Sopivassa suhteessa itsensä hemmotteleminen mitä moninaisimmilla tavoilla on Bliss :)

    VastaaPoista
  3. Niin ja luomuruisleipä on hyvää. Itse olen tullut toimeen todella hyvin jopa viikkoja ruisleivällä, tomaateilla, kurkulla, salaatilla ja vedellä.

    VastaaPoista
  4. Ja vielä yksi kommentti leivästä, josta on varmaan väännetty vuosien ajan kättä jopa liikaakin. Mielestäni ruisleipä ja "leipä" ovat kaksi totaalisen eri asiaa. Kuitupitoisessa ja mielellään luomuruisleivässä on kuitua ja se pitää suolen toiminnan ihan hyvin kondiksessa kun taasen nämä pullamössöpaahtoleivät ja ylipäätään vaalea moska turvottaa jengiä.

    VastaaPoista
  5. Siis kauramaito. Miten se voikaan maistua niin hyvälle?? Mutta huomaan kyllä ettei se oikein sovi mulle. Nää on näitä juupas, eipäs -keskusteluja itsen kanssa.

    VastaaPoista
  6. Cashew-pähkinät on aivan jumalaisia. Voisin syödä niitä loputtomasti. Samoin tuoreita hedelmiä.Välillä oikeasti tuntuu, että voisin kevyesti elää pelkillä omenoilla, mutta joku järki on sentään vielä tallella.. :D

    Ja supereista etenkin mulperit ja raakasuklaa, silkkaa rakkautta!

    VastaaPoista
  7. Näin just, join tuossa äsken reilun määrän kauramaitoa ja nyt sitten raavin itseäni ihan kuin kapinen koira itseään =). Tällä erää iholle nousi jopa pienen pieniä kohoumia. Taitaa keho olla sitä mieltä että stoppi tälle herkuttelulle. Onneksi on nii...iin paljon muitakin herkuttelutapoja olemassa. Agavesiirappiin ihastuin juuri. Raakapuuroihin saa aivan ihanan maun sen myötä, ja lähtee sillä makean nälkäkin.

    VastaaPoista
  8. Hapatettu täysjyväruisleipä. Lanttu, porkkanat ja muu rouskuva. Niitä voisin nassuttaa illat läpeensä. Käytännössä syön leipää hyvin vähän, mutta sen kanssa pitää olla ajoittain tarkkana (mies syö ruisleipää, joten sitä on aina tarjolla). Aikoinaan mätin aivan kammottavia määriä _hapankaalia_ ja talvella pecan- ja cashewpähkinät ja mantelit hupenevat pussista kuin huomaamatta...
    Raakasuklaa ei niinkään houkuttele.

    VastaaPoista
  9. Helposti tulee syötä liikaa parapähkinöitä rusinoiden kanssa...ne ovat niin hyviä =)! Olen myöskin huomannut, että jos en liota pähkinöitä tulee niitä syötyä huomattavasti enemmän(!?)

    Ennen olisin voinut elää pelkästään kahvilla ja ruisleivällä, mutta itsekin olen perehtynyt noihin viljojen aiheuttamiin terveysongelmiin ja tullut siihen tulokseen, että viljat eivät ole kovin hyvää ravintoa. Luultavasti yritän jatkossa luopua viljoista kokonaan.

    VastaaPoista
  10. Leipä - ihan mikä tahansa leipä.

    Bubblin' under: irtokarkit, sipsit ja dyykattu/muuten ilmainen pulla tms.

    Leivästä on ihan viime aikoina muotoutunut se isoin överivaara. Ilmainen pulla tms. on myös aika petollista. Valkaistu vehnä on jotenkin niin... Joo, vie mennessään. Karkit ja sipsit ovat jääneet sivummalle. Joskus ne taas oli se pahin. Vaihtunut nyt leipään. Jos syön vain kaks kolme palaa leipää, oon ihan taivaissa, että meni niin hyvin. Moni päivä on täysin leivätön. Jos ostaisin leipää, ei vaan tuis mitään. ja mieluusti syön leipää jonkun kanssa tai muualla kuin kotona, niin en rohmua.

    VastaaPoista
  11. Johan nyt osui oikeaan aikaan tämä postaus. Olen nimittäin viime aikoina silloin tällöin ostanut luomuruipparia ja vedellyt sitä kirnuvoin ja kermajuuston kanssa. Se on totisesti herkkua, mutta harvinaista sellaista ja väsymyshän siitä yleensä iskee. Viime viikolla leivoin spelttisämpylöitä ja ne katosivat myös melkoisella tahdilla. Raakasuklaa ei myöskään säily kaapissa paria päivää pidempään. Suurta herkkua, mistä melkein taju lähtee on omatekoinen mysli mantelimaidolla. Oijoi. Sen kun jaksaisi vielä tehdä raakaversiona niin hyvä olisi.

    Juuri tänään mietin joogaharoituksen jälkeen taannoista paastoani, että miten vähällä määrällä ruokaa sitä pärjää. Aamuisin joogan jälkeen on niin uskomattoman hyvä olo, että lasi vettä ja itselingotuu mehu riittää vallan mainiosti aamiaiseksi. Ehkä siitä parin tunnin päästä vielä tuorepuuro siemenistä marjoista, tänä aamuna kylläkin suklaata.

    Minä luulen, että voisin elää avokadoilla, kiiveillä, veriappelsiineilla, mandariineilla, sellerillä ja banaanilla. Varsinkin selleriin iskee välillä kunnon himot.

    VastaaPoista
  12. Mitäs sanot tästä: http://viljamylly.fi/terveys/info2.html ?

    VastaaPoista
  13. Saul: Pelkkä leipäruokavalio on todella yksipuoleinen. Jos leivän pohjalle rakentaa ruokavalion niin jos siihen yhdistää smoothieita pari niin se tuo hurjasti lisätehoa. Tiedät kyllä:)

    Ja on toki eroa ruis- ja "pulla"leivällä, mutta todellisuudessa myös ruisleipä voi olla kaikkea muuta kuin ruista. Tärkeää olisi se, että "ruis"leivässä ei olisi vehnäjauhoja (harvassa ei ole), hiivaa ja myöskin leivän luomuus olisi tärkeä aspekti, koska Suomessa käytetään eniten torjunta-aineita mansikoiden lisäksi juuri viljoissa. Leipä on aina kypsennettyä (osittain tuhottua) ruokaa, jota elimistö ei pysty hyödyntämään - kaikki raakapuurot/leivät ovat asia erikseen.

    Suvi: jes, keho kyllä antaa palautetta, kun sitä alkaa kuuntelemaan:)

    Tiivi: jes tuo on asia erikseen, mutta harvoin saa käsittääkseni jauhamatonta viljaa (?), "raakaviljan" sietokykyyn ja sopivuuteen sitten vaikuttaa moni asia. Kypsentäminen kuitenkin tuhoaa aina viljan ravintoarvoa, vaikka oli sitten kuinka alunperin terveellinen tahansa.

    VastaaPoista
  14. Taatelit on mun paheeni :) Tosin en ole kyllä edes yrittänyt hillitä niiden syömistä. Sitä hillitsee vain niiden hinta....
    Tosin jos ostan niitä luomupiiristä (puolet halvemmalla ekokauppoihin verrattuna) niin saatan syödä niitä kilon viikossa. Onneksi niitä ei kyllä myydä siellä joka viikko!

    Leipä on kyllä mullakin se, johon jää ikäänkuin koukkuun ja jota kaipaa. Tosin sitä ei kyllä kerralla mene kuin pari palaa.

    Sen sijaan juustot on ehkä pahin niistä mitä voi kerralla vetää ihan överisti. Ei siis mitkään perusedamit, vaan kovemmat, maukkaat (kalliit..) juustot. Esimerkiksi vanhat goudat ja parmesanit, halloumit tai Eat&Joyn vuohenmaitojuustot!

    VastaaPoista
  15. Onneksi mulla on keliakia, niin ei ole pelkoa leipäövereistä. Nuo gluteenittomat leipävaihtoehdot ei mielestäni mitään herkkua ole.
    Sen sijaan omenoihin uppoaa kyllä viikossa euro jos toinenkin. Niitä voisin syödä loputtomasti. Siis oikeasti loputtomasti! Syksyllä esimerkiksi söin kirjaimellisesti koko poikaystävän isovanhempien omenapuun, ei ainuttakaan jäänyt säilöttäväksi tai piirakkaan.
    Noita guavoja söin Intiassa ollessani ja ne hakkaavat mielestäni jopa omenatkin. Vedin niitä siellä aina kilon aamiaiseksi. Ja halpojakin ne oli! Suomessa guava taitaa maksaa lähes 20 euroa kilolta, silloin kun niitä sattuu joskus Stockmannilta saamaan.
    Eipä sinänsä ole kauhean epäterveellinen pahe mulla, mutta rahaa kyllä uppoaa!

    VastaaPoista
  16. ainiin, yksi uusi herkku, jota voisin syödä loputtomasti ellei se olisi niin kallista!

    nimittäin Ekolossa myytävät Lifefood raakaporkkanakeksit! Aivan ihanan suolaisia ja makeita ja maukkaita! Näitä pitäisi oppia tekemään itse, just samanmakuisia niin söisin niitä varmaan ihan tolkuttomasti :P

    VastaaPoista
  17. Kaikilla on minun nakokulmastani vain erittain tervehenkisia overeita :-) En ole viela niin pitkalla terveellisemmassa ruokavalio muutoksessa etta pysytyisin vastustamaan "maallisia" kiusauksia. Huokaus.

    Tama postaus tuli juuri sopivaan saumaan, nimittain kotiuduin juuri IKEA:sta ja taalla Pekingissa se on ainut paikka mista voi ostaa SALMIAKKIA, seka muita ruotsalaista massy tavaraa.

    Etta sita voikin ihminen olla karamellin peraan! Kaikki tietenkin karjistyy kun salmiakkia ei nae normaalissa marketissa ja nyt kun paasin Ikeaan, niin vedet alkoi valua melkein silmistakin. Niin paljon teki salmiakkia mieli. Syy ja seuraus. Ostin himoissani KAIKKIA saatavilla olevia karkkilaatuja ( pojalla synttarijuhlat tulossa, seli seli... ) revin heti kassalla yhden salmiakin auki ja soin pussillisen n. 5 min. Siita on nyt seurannut toisenkin karkkipussin tuhoaminen, pipareita, kun kerran pikkusormen antaa...ja iltaa viela riittaa....

    Tiedanpahan ja tunnen nyt etta mita ne karkit sai taas aikaiseksi. Olo on inhottava, oklo, kuuma, vahan niinkuin kuumeessa. Mikaan ei huvita. Aivot ei toimi. Jos en olisi sattumalta paatynyt lukemaan naita sivuja, jatkaisin varmaan pilkkuun asti. Nyt tempaisen itseni talta istumalta ja pyoraytan viherpirtelon kaiken sokerisonnan vastapainoksi! Huomenna on parempi paiva.

    VastaaPoista
  18. Mulle maistuu kuivatut hedelmät, varsinkin taatelit, viikunat sekä raakasuklaa. Vähemmilläkin hedelmäsokereilla varmaan pärjäis, ja lompakon päällekin käy, mut kannattaako aitoa nautintoa vastustaa...;)
    Mikään missä on lisäaineita, ei oo Oikean ruoan puolesta ja Petos lautasella -kirjojen jälkeen maistunut tippaakaan. Edelliselle kirjoittajalle: mitä enemmän pidät niitä karkkeja "maallisina kiusauksina" ja koitat vastustaa, sitä enemmän lataat tunteita asiaan. Lakkaa vastustamasta ja opettele pikkuhiljaa kuuntelemaan kehon ja mielen aitoja signaaleja.

    VastaaPoista
  19. Voi kun se olisikin vaan siita kiinni etta lakkaa vastustamasta lisa-aine"herkkuja".

    Olen yrittanyt opetella kehoni kuuntelua nyt 30 vuotta ja tiedostan etta mulla on jonkin sortin syomisongelmia. Varsinkin ne pulpahtavat pintaan aina kun tulee muutto kulttuurista toiseen. Talla hetkella olen suorastaan vahvimmillani kuin koskaan, vaikka ei varmaan tuosta edellisesta kommentista sellainen paistanutkaan. Ongelma on kuinka saan tahan arkeen suht oudossa ymparistossa ladattua mindsettini oikealle aaltopituudelle etten sortuisi karkkeihin vaan tekisin jarkevampia herkkuvalintoja.

    Olen myos lukemassa Oikean ruoan puolesta-kirjaa ja kyllahan se pistaa ajattelemaan, mutta niin pistaa monet muutkin opukset mm. Heikkilat.

    VastaaPoista
  20. Haha meikäläisellä kanssa leipä on suuri pahe! Ruisleipä, aitoa voita ja kermaista juustoa päälle. Voi jumankekka! Mutta rakkaat ystävät miettikää!
    Meidän "paheita" on leipä, taatelit yms. jotka ei oikeasti enää edes ole mitään suuria paheita! Se kertoo vaan siitä kuinka pirun terveellisesti pitää silloin syödä. Se on hienoa se! Ihanaa!

    VastaaPoista
  21. Heippa.

    Leivästä (ja viljoista yleensä) on surkean D-vitamiinipolitiikan ohella tullut suosikkiviholliseni nykyisessä ravintokeskustelussa, kuten tästä (sekavasti nimeämästäni) ketjusta voi päätellä:

    http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/viljojen-gluteeni-huumeiden-listalle-t39451-180.html?sid=0f7b9eb7fd418db9e2cc5aba4737d9b4

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...