Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

16.5.2010

Älä mieti

Kuuman päivän jälkeinen ukkonen. Valoisa yö. Sumuinen pelto. Hiljaisuus. Vain pöllön huhuilu. Katseen nostaminen usvaisen pellon yli. Siellä se taas on. Ohuista ohuin kuunsirppi. Yhtäkkiä sen viereen ilmestyy kuin tyhjästä tähti.


Kun sanat eivät pysty kertomaan...

Viime syksynä aloin kertomaan täällä luontoyhteyden parantumisesta (tai ylipäänsä jonkinlaisen kontaktin saamisesta luontoon). Huomasin, että minulla oli yhtäkkiä jokin uusi aisti tai tuntemus jostain syvemmästä. Sitten tajusin olevani ihmeellisessä läsnäolon tilassa, jossa ei ole ainuttakaan negatiivista ajatusta. Todella harvoin tiedostin hetkellisen epävarmuuden/pelkotilan, mutta osasin erottaa sen egosta lähteväksi harhaksi.

Tietoisuuden lisäksi tästä läsnäolosta oli sitten kirjojakin kirjoitettu ja näin teoria ja käytäntö täydensivät toisiaan. Keksin pari päivää sitten lenkkeillessäni lausahduksen "jos mietit, et ole läsnä".  Tämä, niinkuin mikään muukaan ajatukseni ei todellakaan tullut mietinnän tuloksena tai pintamielestä. Olenkin alkanut havainnoimaan sitä, mistä ihmeestä ajatukseni tulevat. Kuka kumma saa minut kirjoittamaan näitä tekstejä? Kuka ihme saa minut toimimaan miten toimin? Miksi ihmeessä voin vain olla niin tyytyväinen joka hetki?

Kyllä mä tiedän vastaukset, mutta silti se on jännää, kuinka tämä peli on järjestetty.

Läsnäolon tilassa et siis enää mieti, vaan toimit. Ajatukset ovat luonnollisia, mutta ne kumpuavat jostain syvemmältä kuin pintamielestä. Näin ollen en enää sano kenellekään "mieti asiaa" vaan päinvastoin "älä mieti". Pyri vain olemaan ja nauttimaan hetkestä. Kun olet positiivinen ja läsnä, positiiviset tapahtumat seuraavat sinua automaattisesti ja virta vie juuri oikeaan päin.

Tietoinen läsnäolo liittyy yleensä tietoisuuden kasvamiseen ja "mindfullness" -harjoitukset tähtäävät ainakin ajoittaisen läsnäolon kokemiseen:

"Tietoinen läsnäolo on ikivanha buddhalainen harjoitus. Tietoinen läsnäolo tarkoittaa sitä, että havainnoidaan kaikkea tietyllä tavalla: tietoisesti, nykyhetkessä ja hyväksyen, ilman arvostelua.

Buddha on sanonut, että luomme maailman ajatuksillamme. Buddhan toteamus tarkoittaa, että ihminen ei reagoi ympäristöön sellaisenaan vaan omiin tulkintoihinsa siitä.

- Kun ihminen haluaa soveltaa tietoisuustaitoja ajatuksiinsa, hänen on ensimmäiseksi harjoiteltava kuulemaan niitä. Seuraavaksi on tärkeää olla tietoinen siitä, että ajatukset ovat pelkkiä ajatuksia eivätkä tosiasioita. Seuraava vaihe tietoisessa läsnäolossa on olla tuomitsematta tai arvottamatta ajatuksia, Kabat-Zinn sanoo
"

Yhä useampi meistä on alkanut kokemaan tätä voimistunutta luontoyhteyttä, tietoisuuden kasvua ja välähdyksiä läsnäolosta. Tämä on se aika. Tämä on se paikka - kyllä, myös pikku Suomi, eikä ehkä sittenkään niin pieni. Et ole yksin. Uskalla tulla kolostasi ja kertoa asiasta muillekkin.

Tietoisen läsnäolon kokemiseen auttavat (yllättäen) puhtaampi ravinto ja hiljentyminen.  Paras keino siihen on yksinkertaisesti oleminen luonnossa.

Olen ollut nyt 2 viikkoa täällä mökillä. Viimeiset päivät olen huomannut, että olen niin läsnä, että en koe tarvitsevani meditointia. En silti sano, etteikö siitä olisi hyötyä, mutta nyt pystyn nyt jälleen näkemään asian kauempaa ja kokonaisvaltaisemmin; kun elää jonkin aikaa luonnossa, viettää aikaa paljon ulkona, puhtaassa ilmassa, kävelee paljain jaloin, juo kaivovettä ja syö luonnollista ruokaa (ja vielä villiruokaa!) on se todellista maadoittumista. Kaupungissa voi meditaatiostakin tulla helposti yksi suoritettava asia lisää ja vaikka olen ollut enimmäkseen läsnä myös kaupungissa asuessani, ilmeisesti siellä oleva eristäytynyt elämä, suurempi määrä virikkeitä, huono ilma jne. saavat stressin väkisinkin nousemaan, vaikka kuinka puhtaasti eläisi. Siksi kehoni on pyytänyt päivittäistä hiljentymistä. Täällä sitä ei tarvitse, koska se vaan "on".

8 kommenttia:

  1. Heidi, olen itse törmännyt kehon kuunteluun tai laajemmin kehotietoisuuteen jokin aika sitten. Tai ainakin ymmärrän niin, että tässä on kyse samasta asiasta. Taustalla on tai sinne sopii hyvin Merleau-Pontyn ihmiskäsitys, joka dualismista poiketen näkee ihmisen ensi sijassa kehona, tarkemmin sanottuna aistivana kehona ja siten tärkeäksi nousee kehon ja maailman suhde. Oikeastaan suhde on kyllä väärä sana, sillä viime kädessä keho ja maailma ovat yhtä. - Tämä on kiehtova aihe, olen itse tutkinut sitä teoreettisesti, mutta lukenut jonkin verran myös taustaksi tekstejä. Jos sinua kiinnostaa, niin laitoin suomenkielisiä linkkejä aiheesta tuonne blogiin (http://peltoniemip.blogspot.com/).

    t. Päivi

    VastaaPoista
  2. "Kun sanat eivät pysty kertomaan..."

    Niinpä, tuttu tunne. Varsinkin nyt kesäaikaan tuntee olevansa luonnossa niin yhtä sen kanssa, niin läsnä. Talvisin saan isoimman vibat kirkkaista öisistä tähtitaivaista, mutta kesän tullessa luontoyhteys kasvaa ihan huikeaksi, kun jättää ne kengätkin sisälle ja ottaa luontoa vastaan ihan uudella aistilla. Ravinnon keräämisestä puhumattakaan!

    VastaaPoista
  3. Tämä on minulle yksi rakkaimmista aiheista ja asioista elämässäni: luonnon pyhyys ja hetkessä elämisen tunne, jonka sen kautta voi saada. Olen itsekin kokenut sen, kuinka luonnon aistiminen ja "ajattelemattomuus" ruokkii luovuutta, intuitiota, alitajuntaa.
    Olen huomannut,että nykyisin monet eivät joko tunnista tätä pyhän tunnetta tai eivät uskalla tunnustaa sitä, koska luonto on meille vain materiaalivaranto ja luonnonsuojelunkin kuuluisi perustua luonnontieteeseen.

    VastaaPoista
  4. Kylläpä jälleen kolahti tämä kirjoitus tavalla mihin sanat eivät riitä ;)

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus... Lähden itse kesäkuun alusta mökille enkä malta odottaa! Saunomista, hiljentymistä, järvessä uintia, puhdasta ilmaa ja raikasta mieltä. :) Ja pakko varmaan napata läppäri mukaan, sen verran tiuhaan sinulta on tullut loistopostauksia sieltä luonnon keskeltä! :)

    VastaaPoista
  6. Huikea kirjoitus!

    Niin samoja mietteitä tässä ollut. Oikeastaan jo pitkään... luonnon yhteys mieleen on kiistaton ja oikeastaan luonnossa oleminen voi olla mitä parhainta meditaatiota. Itse katson koko elämän voivan olla yhtä pitkää meditaatiota, joka hetki. Sitä ei tarvitse erikseen suorittaa, mutta sille voi varata aikaa myös jos/kun erikseen haluaa. Koen meditoivani myös tätä kirjoittaessani. Hengitän rauhallisesti, annan tekstin virrata...

    Tollen lukeminen avaa väistämättä syvempään tietoisuuden tasoon, oli se sitten Suomeksi tai englanniksi. Olen kokeillut molempia, ei sinänsä eroa siihen tunteeseen joka on tyhjyys ja samalla täysinäisyys (emptiness is not other than form, which is not other than emptiness...). Odotan, että pääsen mökille aistimaan luontoa, kuuntelemaan ja tuntemaan, katsomaan, antamaan sen olla hetki hetkeltä.

    Tolleen liittyen, läsnäolon voimaa vielä vaikuttavampi teos on "A New Earth", jonka ajattelin taas kaivaa esiin ja lukea toistamiseen.

    Ajatuksista tuli vielä mieleen, että suurinta saastetta ihmiskunnassa tällä hetkellä lienevät negatiiviset ajatukset johon koko maapallo organismina reagoi. Tietoinen ihmisten ajatusten puhdistaminen on mahdollista ja sitä voi jokainen harrastaa joko yksin tai ryhmässä meditoimalla :)

    VastaaPoista
  7. P.P. Aistiva keho on aika suppea käsitys. Keho-mieli-sielu-me kaikki-maailma-elämä - kaikki on yhtä, kun sen tuntee. Wilberin näkemykset aiheesta ovat mielestäni kaikkein kokonaisvaltaisempia ja kattavampia mitä tiedän. Jokaisella teoreetikolla on kuitenkin varmasti oma tärkeä ja oikea palasensa tässä sopassa.

    Niia: Jep, kengät tuntuvat kovin vastenmielisiltä, ei edes tuolla "kaupungissa" käydessäni viitsinyt pitää. Turha kapine!

    Maija, Katja ja Olli: Kiitos:) Joo läppäri ja luonto. Uusi ja vanha. Tasapainoilua. Vielä tässä ajassa. Uuden maan olen myös lukenut ja samaahan se on hieman vaikeimmilla termeillä:)

    VastaaPoista
  8. Aistiva keho onkin tai olisikin sellaisenaan (sanatarkasti) suppea näkemys asiasta. Itse olen kuitenkin ymmärtänyt sen juuri esim. Merleau-Pontyn ja hänestä tehtyjen tulkintojen perusteella niin laajasti kuin kuvasit. Niiden ja myös kokemukseni mukaan keho ja mieli on yhtä, katkeamaton jatkumo, eikä mikään kahtia tai kolmia jaettu, kuten dualismissa ajatellaan. Ja lopulta, kun kokemus tai miksi sitä nyt kutsuisikin, karttuu kehon/mielen/sielun ja maailman välillä ei ole rajaa, vaan nekin ovat kaikki yhtä. - Wilberin näkemyksiin en ole vielä perehtynyt, mutta täytyy tutustua!

    t. Päivi

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...