Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

14.4.2010

Shaky no more

Kokoonnuimme ennen reissuani muutaman mahtavan naisen kanssa viettämään lauantai-iltaa kokkailun, jutskailun sekä meditaation merkeissä. Ilta oli parhaimpia ikinä. Yksi naisista oli Satu-Marja, serkkuni vaimo, kehen olen tutustunut vasta viime kuukausina, kun hän innostui osallistumaan ravintokurssilleni. Vielä jokin aika sitten hän, kuten monet muut tuttavat ja sukulaiset suhtautuivat epäilevästi näihin ravintojuttuihini. Monet eivät halua puhua niistä edelleenkään (tai juurikaan yleensä mistään) lainkaan kanssani - olen ilmeisesti niin "erilainen" jollain tavalla. Ruoka on niin henkilökohtainen asia - ja tutulta ja turvalliselta alueelta siirtyminen pelottaa. Sehän se juttu on, kun ei tiedä, kuinka suuri vaikutus ravinnolla voi olla koko elämään ja kuinka nautinnollista ja etenkin helppoja nämä uudet jutut voivat olla.


Satu pisti omaan matkaansa liittyen blogin pystyyn, tässä hieman lainausta:

"Se, mitä suuhuni laitan, vaikuttaa kaikkeen minussa. Ruoka ei ole vain nälän poistajaa vaan ravintoa, rakennusainetta. Aloittaessani Heidin ravintokurssin kaksi kuukautta sitten, visionani oli kiinteä, jäntevän hoikka ja ruskettunut kesäkroppa. Bikinikuntoon 10 viikossa, jeah! Nyt, kun kurssi on lopuillaan, olen eri ihminen. Kevyempi, jep ehkä vähän. Mutta mutta. Ruoka, syöminen ja ulkonäkö on täysin toissijaista nyt. Sanoiksi pukeminen on vaikeaa. En osaa eritellä mikä johtuu kurssista ja mikä jostain muusta. Tarvitsen puhdasta, luonnonmukaista ruokaa, nautin hedelmien väreistä ja tuoksuista. Ennen suhteeni hedelmiin oli velvollisuudentuntoinen, "no niin, pitää kai syödä omena". Nyt haaveilen kauppaan mennessäni luomuhedelmistä ja -vihanneksista ja tulen tavattoman onnelliseksi uusista löydöistä!
*
*
Ihmettelin eilen ääneen sitä, miten olen vuosikaudet laskenut ja miettinyt mm. hevosteni rehut tosi tarkasti. Ei ole mikään uusi tieto, ihme tai marginaaliporukan salatiedettä, että hevosen syömä väkirehu vaikuttaa myös sen käyttäytymiseen, jopa luonteeseen! Kuumalle arabiristeytystammalleni syötin kaurattomia rehuja, mieltä tasapainottavia yrttejä jne. Samaan aikaan itse elin Batterylla ja Mars-patukoilla. Hmm. Where is the logic? En tarkoita, että itse olisin jotenkin ylivilkas tai hankalan temperamenttinen, saati sitten kuuma... :) Mutta jos kerran tiesin, että rakkaan tulisieluni mieleen ja fyysiseen suorituskykyyn (maitohappojen kertyminen lihaksiin, joustavuus, rentous jne.) voi vaikuttaa radikaalisti ravinnolla, miksi koskaan noitten vuosien aikana ei tullut mieleen soveltaa tuota tietoa itseeni? Myös koirien raakaruokinnan edut on opiskeltu aikoja sitten. Jokin linja päässä on ollut tukossa, kun omaa itseään ei ole tullut juuri muuta kuin kiusanneeksi.
Tässä loppupostaus

1 kommentti:

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...