Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

24.2.2010

Ravintolisät ja (koululääke)tieteen paradigma

Bloggerissani ollut koko päivän jokin vika, nyt näköjään toimii taas! Sähläsin hieman tämän postauksen kanssa päivemmällä, joten laitetaan uusiksi lyhennettynä eli lukekaapa Matti Tolosen loistoartikkeli Veteraaniurheilijan blogista liittyen koululääketieteen ja ravintolisien suhteeseen. Erityisesti seuraava tieteen paradigma on osuvasti selitetty, enkä voi olla liittämättä ajatusta myös superfood -elämäntapaan:

Tieteen paradigma
Kaikki tieteet noudattavat samaa neljän vaiheen kaavaa silloin kun jokin uusi, mullistava teoria nostaa päätään.


1. Vaikeneminen

Uusi teoria pyritään vaikenemaan kuoliaaksi. Ellei se auta, siirrytään vaiheeseen 2.


2. Iva, pilkka ja nauru

Uuden käsityksen esittäjiä aletaan ivata ja pilkata. "Uskotko sinä seleeniin?" kysyi minulta 1980-luvulla muuan Kelan tutkijalääkäri pilkallisella äänellä. Ellei pilkkaaminen tuota toivottua tulosta, siirrytään seuraavaan vaiheeseen.


3. Vaino 

Uuden teorian kannattajia aletaan vainota. Heidän tutkimuksiaan ja kirjoituksiaan ei julkaista, heidän ei sallita esiintyä julkisuudessa, heidät suljetaan tiedeyhteisön ulkopuolelle. Tohtori Kilmer McCallum, joka keksi Harvardissa homokysteiinin merkityksen valtimonkovetustaudissa 1960-luvulla, siirrettiin ensin töihin kellariin, hänen apurahansa lopetettiin ja lopulta hänet erotettiin yliopistosta. Professori Judah Folkman, joka oivalsi angiogeneesin merkityksen syövässä, koki lähes samanlaisen kohtalon. Professori David Horrobin, joka esitti ensimmäisenä, että skitsofrenia johtuu aivojen rasvahappohäiriöistä sai kyllä luennoida kongresseissa, mutta hänelle annettiin aina viimeinen luentoaika, jolloin useimmat kuulijat olivat jo poistuneet paikalta. Uuden teorian kannattajat koetetaan tuhota myös taloudellisesti. Ellei mikään auta, siirrytään seuraavaan vaiheeseen.


4. Hyväksyntä ja itsekehu

Fiksuimmat vastustajat oivaltavat ensimmäisinä olleensa väärässä ja kiirehtivät selittämään, että itse asiassa juuri he ovat aina tienneet, kuinka asianlaita todellisuudessa on. Eri vastustajat voivat olla eri paradigman vaiheissa, yksi vasta vaikenee, toinen pilkkaa, kolmas vainoaa, kun neljäs jo valmistelee 4. vaiheen julkistusta.

6 kommenttia:

  1. Hmmm, olen itsekin tutkija (tosin en luonnontieteellisellä alalla) ja allekirjoitan tuon osittain. Tosin käytännössä asia ei ole ihan noin mustavalkoinen, ainakaan omalla monitieteisellä tutkimusalueellani, jossa harvoin on mitään yhtä oikeaa totuutta asioista, vaan erilaisia teorioita, jotka voivat olla ristiriidassakin keskenään.

    Paradigma muuttuu koko ajan sitä myötä kun lisää tutkimusta tulee ja tutkijayhteisö kommunikoi keskenään, mutta radikaalit muutokset ovat harvinaisempia. Siihen on monia käytännön syitä, kuten esim. rahoitus; johonkin aivan uuteen ja validoimattomaan ideaan on vaikea saada rahoitusta. Nuoret tutkijat, esim. väitöskirjan tekijät ovat taas aika lailla riippuvaisia ohjaajistaan ja ne varttuneemmat tutkijat, joilla on ehkä enemmän valtaa, taas yleensä ovat juuri niitä konservatiivisimpia...

    Varsinaisesta salaliitosta ei siis ole kyse mutta kieltämättä akateemisessa maailmassa ollaan aika peruskriittisiä uuden tiedon suhteen ja asia hyväksytään yleisesti siinä vaiheessa, kun se on jo moneen kertaan todistettu. Oikeastaan tuo sama malli pätee varmaan moniin muihinkin elämänalueisiin, esim. politiikkaan...

    VastaaPoista
  2. Tsori mut alkaa jo vähän kyllästyttää ku tolla samalla läpällä perustellaan vuosi toisensa jälkeen kaikki mahdolliset "totuudet", oli kyse natsi-ideologioista, eläinkokeista ja tai erikoisruokavalioista.

    Saksalainen filosofi Arthur Schopenhauer ei varmaan aikanaan hiffannut, miten suosittu perustelu "vähän kaikelle" hänen heitostaan tulisi:

    "All truth passes through three stages:
    First, it is ridiculed.
    Second, it is violently opposed.
    Third, it is accepted as being self-evident."

    –Arthur Schopenhauer (1788 – 1860)

    VastaaPoista
  3. Vaikeneminen, iva, pilkka, nauru, vaino, itsekehu: Minusta nämä olisi ennemminkin ihmisen ajattelun paradigmoja. Aina uusia ja mullistavia teorioita on vastustettu. Ihmisen maailmankuva pyrkii pysymään muuttumattomana ja se aiheuttaa vastustusta, jos sitä vastaan hyökätään. Ennen ajateltiin, että maapallo on litteä, aurinko kiertää maapalloa, ihmiset eivät ole kehittyneet muista lajeista ym. Ja aina näitä ajatuksia vastaan ovat ihmiset hyökänneet, olivatpa he tieteen piiristä tai eivät.

    Tiede on työkalu, jota ihmiset käyttävät. Tieteen kriteereitä ovat objektiivisuus, julkisuus, kriittisyys, falsifioitavuus, autonomisuus, edistyvyys ym. Eikö tämä kuitenkin ole aika kaunis viitekehys, jossa tarkastella maailmaa? Ainakin kauniimpi kuin subjektiivisuus, yksityisyys, kritiikittömyys, riippuvuus, falsifioimattomuus ym. Ihmiset vain pilaavat kauniin ajatuksen vallanhimollaan ym.

    Vaikka on olemassa huonoa tiedettä, niin minua harmittaa, että sen vuoksi hyökätään aina itse tiedettä vastaan. Ei ehkä oteta esille sitä asiaa, että kuinka paljon ihmisiä historiassa on manipuloitu epätieteen avulla? Tarkoitan esimerkiksi kaikenlaisia uskonlahkoja, jotka hyväksikäyttävät ihmisiä mitä ihmeellisimmillä uskomuksilla, ja kritiikki ei ole sallittu.

    Tässäkin siis ihmiset hyväksikäyttävät. Ei tiede, eikä epätiede.

    Onhan kaulimenkin idea erittäin hieno ja jalo, vaikka jotkut käyttävätkin sitä lyömäaseena, kun puoliso tulee liian myöhään kotiin baarista ? :)

    Eikä se Finnair voisi meitä laiskanpulskeita, paistorasvalla marinoituja suomalaisia sinne Cran Canarialle tänäänkään kuskata, jos fysiikka olisi vain valheita ja petosta. Eikä minunkaan blenderi olisi sekoittanut minulle aamu-smoothieta.

    Mutta hyvähän se on, että ravistellaan auktoriteetteja. Lääketiede on varmaankin se kaikkein korruptoitunein tieteenhaara, mutta sen ei saisi mustamaalata kaikkia tieteitä. Ihan samalla tavalla kuin yksi huijari ei voi mustamaalata kaikkea epätiedettä.

    VastaaPoista
  4. Olen samoilla linjoilla Miguel Täystuhon kanssa tässä asiassa. Uskon, että nuo neljä kohtaa pätevät monessakin eri tilanteessa meidän ihmisten keskuudessa, mutta syy ei ole tieteessä vaan meissä. Se miksi me olemme niin skeptisiä voi johtua pitkälti vuosikymmeniä kestäneestä tieteen (tai epätieteen) väärinkäytöstä, pelosta, rahanahneudesta tai halusta uskoa toisin. Nämä siis vain esimerkkejä, syitä varmasti löytyy vielä paljon lisää. Uusia asioita tarkastellessa pieni kriittisyys on ihan hyvästä, kunhan todisteiden ollessa ilmiselvät ei jatka pään hakkaamista seinään.

    Otsikko "Tieteen paradigma" ei mielestäni ole kovin kuvaava. Nyt yhtäkkiä mieleen tulee esimerkiksi "Uusien asioiden vastaanottamisen paradigma" tai "Tiedeyhteisön paradigma".

    Se että tämä ongelma on ylipäänsä olemassa johtuu siitä, joillakin on enemmän valtaa kuin toisilla.

    VastaaPoista
  5. "Oikeastaan tuo sama malli pätee varmaan moniin muihinkin elämänalueisiin, esim. politiikkaan..."

    Näinpä. Kyse on enemmänkin fasismista. Keskitetty johto pyrkii pitämään alamaisensa mahdollisimman muuttumattomassa homogeenisesssa muodossa. Kirjavaa ja vapaasti muuttuvaa massaa on hankala kontrolloida. Tämä heijastuu ihmisten arkipäiväiseen elämään lähinnä pelon muodossa. Ihmisen ego on jäykkä järjestelmä, joka pyrkii kynsin hampain pitämään kiinni vallitsevasta tilasta. Horjuttavat tekijät, esimerkiksi ajatusmallien muuttuminen, ovat pelottavia ajatuksia, joita ego vastustaa tasapainonsa säilyttämisen nimissä. Muutoksen pelko ajaa ihmismielen usein alhaisiin tekoihin, joita postauksessasi jo kuvattiin.

    VastaaPoista
  6. Tulipa tästä mieleen tämmöinen melko tuore uutinen. http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2010022311063296_lh.shtml
    Näyttäis pientä ivaa kyllä tuossa olevan tätä kookosöljyilmiötä vastaan. 8)

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...