Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

12.1.2010

Laihduttaminen, yhteiskunta, motiivit

Olen ilokseni huomannut sen, että ihmiset alkavat entistä enemmän tiedostamaan ravinnon yhteyden kehonsa kaikkiin toimintoihin. Ravintokurssillani ei ole pelkästään laihduttajia, päinvastoin. Ravinnosta halutaan apua kaikenlaisen tasapainon löytämiseen. Tämä tekstini käsittelee sitä, miten ja miksi olemme kadottaneet tuntuman kehoomme ja kärsimme erilaisista vaivoista. En ole aikaisemmin kirjoittanut laihduttamisesta, vaikka se liittykin suoraan tai on väistämätön seuraus suosimastani ravinto-opista. En kuitenkaan tule ikinä antamaan pelkkiä laihdutusvinkkejä, koska on olemassa eräs paljon tärkeämpi asia.

Aluksi: Miten olemme päätyneet tähän "laihduttamisen ja vaivaisuuden yhteiskuntaan"?

Jo yli 20 vuotta vanhassa loistavassa kirjasarjassani varoitetaan lihavuudesta ja sen aiheuttamista terveyshaitoista. "Nykyruokavalio on rappeuttava", sanottiin jo tuolloin. Kuitenkin luonnonmukaisempi linja oli 80-luvun lopussa saamassa pientä nostetta. Sitten tuli lama. Ruoan laatua tärkeämmäksi tulikin sen määrä, helppous ja halpuus. Nousukausi jatkoi ihmistä kokonaisvaltaisesti rappeuttavaa linjaa, kun kiinnostus pikaruokaan ja materialismiin kasvoi hurjaa vauhtia.

Myös yli 30 vuotta vanhat meditaatiokirjat varoittelevat aivojen liikojen virikkeiden saamisesta ja stressistä. Mieli on vaikuttamassa jopa 80%:sti kehon vaivojen syntymiseen. Pistää ehkä ajattelemaan. Jos jo kymmeniä vuosia sitten oltiin huolestuneista ruoan laadusta, lihavuudesta ympäristöongelmista, mielen levottomuudesta, niin mikä tilanne on nyt, silloin futuristisella 2010 -luvulla?

Vaikka nousukauden huuma on laskemassa, edelleen vuonna 2010 käymme Lidlissä, mäkissä ja shoppailemme turhuuksia. Turhaudumme työssä, jota teemme päästäksemme sitä hetkeksi pakoon pikalomalle. Yritämme saada ihannekehoa ja ulkonäköä, hyväksyntää hienojen titteleiden ja asuntojen kautta. Erilaiset vaivat, stressi, kiire ja lihavuus ovat arkipäivää ja enemmän kuin normaaleja.

On valitettavaa, että sisäistä tai kokonaisvaltaista hyvinvointia ei pysty mittaamaan. Voimme olla ulkoisesti pitkäänkin "terve" tai oireeton, vaikka sisällämme jyllää. Sairaudet etenevät hyvinkin salakalavasti ja saattavat ilmoittaa itsestään täysin yhtäkkiä. Herätys tapahtuu viime hetkellä tai sitten ei ollenkaan. Entinen elämäntyyli saattaa vaan jatkua lisänä silloin tällöin napsittavat lääkkeet. Vaikka vaiva ei olisi fyysinen on se sitäkin useammin henkinen - juurikin stressi ja eritasoiset masennukset esimerkkinä. Jopa negatiiviset tunteet ovat merkkejä epätasapainosta.

Perusongelma on se, että meitä ei missään vaiheessa opeteta ottamaan vastuuta itsestämme ja kerrota, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Annamme vastuun mielummin yhteiskunnalle - kasvattajille ja lääkäreille. Poltamme tupakkaa, juomme ja syömme mitä sattuu ja ihmettelemme "tätäkö elämä on"? Koitamme myös kieltää oman luonteemme ja temperamenttimme ja pidämme naamaria päässä viimeiseen asti, vaikka keho koittaa viestittää muuta. Pinnallinen mielemme pakottaa meitä muokkautumaan yhteiskunnan ja median luomiin normeihin. Tietotulvan keskellä eläminen luo ahdistusta. Ikinä ei olla tyytyväisiä siihen, mitä on ja se estää myös seuraavan hetken - päivän ja viikon tyytyväisyyden. Meitä kannustetaan ulkoa ohjattuun toimintaan sisäisen hyvinvointimme siitä suuresti kärsiessä.

Tämä elämäntapa, mihin olemme kasvaneet, on jollain lailla "harhaa". Elämme materialismin huipulla ja tästä on väkisinkin suunta vain "sisäänpäin". Meidän tulisi löytää ja ennen kaikkea hyväksyä aito itsemme kääntämällä huomio ulkoapäin sisälle. Vain näin pystymme vahvistumaan ja jatkamaan matkaamme. Kun alamme ymmärtämään, että täyttymys on pysyvä tila meissä itsessämme, eikä mitään ulkopuolelta tulevaa, alamme saamaan sitä kaipaamaamme mielenrauhaa, levollisuutta sekä tasapainoa.

Laihduttaminen vaikuttaisi ikuiselta taistelukohteelta. Aseenamme ovat erilaiset pikadieetit, rajoitukset, kuntokeskusjäsenyydet ja jopa kirurgia. Laihduttaminen jo sanana ja ajatuksena asettaa keholle tiettyjä tavoitteita. Se on luopumista ja "ei oota". Mielikuvissa näkyy hoikempi, haluttavampi ja itsevarmempi "minä". Samalla toisella puolen aivolohkoa näkyvät synkät ajanjaksot kituuttamiseta, kieltäytymisestä, luopumisesta, nälkäisyydestä ja kiukkuisuudesta. Nykytilan kieltäminen johtaa vain negatiivisuuteen.

Todellinen kysymys onkin: mitä minä haluan? Puhuuko minulle nyt yhteiskunnan ja median kasvattama "minä" vai aito minä? Ketä varten laihdutan? Pinnallinen mieli on se, mitä yleensä kuuntelemme huonolla menestyksellä. Olisiko tärkeää tai jopa tärkeämpää hoitaa kehon lisäksi myös mieltä?

Laihduttamiseen tai yleensäkin siihen, miksi ylipainoa on kertynyt on aina omat syvällisemmät syynsä, eikä syy katoa pelkästään kiloja karistamalla. On erittäin todennäköistä, että vääristyneillä motiiveilla ja etenkin puutteellisella ravinnolla laihduttaminen epäonnistuu. Tämä voi johtaa siihen, että mielikin "laihduttaa" eli kilojen karistessa kuihtuu myös mielen iloisuus ja tilalle tulee kärttyisyys ja muut negatiiviset ajatukset. Sitten jos ja kun ihannepaino on saavutettu, ollaan silti tyytymättömiä.

Kieltämisen ja "ei oo":n sijaan, pitäisikin pyrkiä siihen, mitä oikeasti haluamme. Laihduttaminen on oikeastaan terveyden puutosta. Ei mikään ulkopuolinen asia tuo sitä rauhaa, minkä saa, kun olemme terve eli kun keho ja mieli on tasapainossa. Muutama "ylipainokilo" (tai jopa monelle normaalipaino) ei välttämättä haittaa yhtään, jos olet muuten sinut itsesi kanssa. Toki ihanne olisi tietenkin pyrkiä normaalipainoon, mutta asiasta stressaaminen ei ainakaan vie oikeaan suuntaan. Kun olet selvittänyt omat oikeat motiivisi itsellesi, voit alkaa miettimään, millä työkalulla (huom. ei aseella) saat oikeasti haluamaasi eli toivon mukaan ensisijaisesti tasapainoa. Kun tasapaino palautuu niin laihtuminen on väistämätöntä! Tämä on asioiden tärkeysjärjestys ja kun järjestys on oikea - alkavat palaset loksahtaa kohdilleen!

Tasapainon lisäämiseen ja saavuttamiseen voimme vaikuttaa oleellisesti oikealla ravinnolla. Lisäämällä ruokavalioon aitoja, puhtaita ruokia eli ravintoa alkaa keho tulla kaikilta osin sellaiseksi, mikä sen kuuluukin olla. Ravintoaineiden imeytyminen on pitkä ketju, jonka jokainen osa pitäisi toimia hyvin, jotta pysyisimme terveenä Jos jokin ketjun osa toimii puutteellisesti se vaikuttaa suoraan seuraavan elimen toimintaan eli jos koitamme rajoittaa ruoasta saatavia kaloreita rasvakudoksen pelossa, hidastuu aineenvaihduntamme ja solumme alkavat varastoida rasvaa tehokkaammin ja energiaa vapautetaan lihaksista. Seurauksena on usein "laiha läski", mikä ei varmaan riemastuta ketään. Siis unohda kalorit.

Rasvakudoksen pienentämiseen ei ole oikotietä. Tärkeää ja oleellista olisi siis pitää aineenvaihduntaketju kunnossa alusta loppuun saakka. Kaikki ruoka, mitä pistät suuhusi aloittavat tämän ketjun. Jos ruoka on vitamiini/mineraaliköyhää, jalostettua, käristettyä jne. se epäilemättä hidastaa ja sekoittaa ketjua. Sen sijaan puhdas, ravintorikas ruoka saa kehomme toimimaan niinkuin pitääkin. Yksinkertaista?

Tasapainon saavuttaminen ja ihannepainon, terveyden ja tasapainon ylläpitäminen tarkoittavat aineenvaihdunnan tehostamista PYSYVÄSTI. Hetkelliset paastot, detoxit ja kuntokuurit, joista palataan samaan tien vanhoihin tottumuksiin eivät tee mitään muuta, kuin sekoittavat pakkaa vielä enemmän. Jatkuva jojottelu sekoittaa varmasti koko hormoonitoiminnan. Laihduttaminen tulisi olla pysyvä, oikeilla motiiveilla tehty elämäntapamuutos, joka luo kehoon tasapainoa epätasapainon sijaan. Parantamismekanismi on sisälläsi, kun sille annetaan oikeat rakennuspalikat.

Kun siis mietit laihduttamista ja paastoa kysy ensin itseltäsi: Mitä minä oikeasti haluan? Älä hyväksy ensimmäistä vastausta, joka usein on "haluan laihtua". Äläkä toistakaan. Kirjoita vaikka pitkä lista perusteluja ja sitten kuin sinua alkaa itkettämään, tiedät löytäneesi ratkaisun. Tärkeintä olisi aidosti haluta löytää ja saavuttaa sitä terveyttä. Tämä kikka taitaa olla pöllitty Steve Pavlinalta ja taisi liittyä elämän tarkoituksen löytämiseen ;)

Kehosi kyllä kertoo, kun olet valmis pysyvään muutokseen, kunhan muistat vain kysyä ensin! Matka tavoitteeseen voi olla hyvinkin nautinnollinen kituuttamisen sijaan (ainakin oman kokemuksen ja opetuksen mukaan). Itse tavoite voi lopulta olla sivuseikka ja olen kuullut muutaman kurssilaisen ihmetelleen, kun on muutama kilo hävinnyt "itsestään". Tärkeämpää heille on ollut sisäinen hyvinvointi ja tasapaino. Paluu vanhaan on mahdoton, jos on löytänyt pysyvästi parempaa.

Kirjoitukseni piti alunperin keskittyä paastoon, mutta se jäi aika sivuseikaksi. Pointtini kuitenkin on se, että älä paastoa tai laihduta vääristä syistä, kuuntele kehoasi, syö oikeaa ruokaa! En itse olisi vielä muutama vuosi sitten ollut valmis paastoon (tai meditaatioon), vaikka minulla olikin "tervelliset elämäntavat". Viime toukokuussa paastoaminen tuntui jo luontevalta ja opin sen aikana hallitsemaan tunteitani ja tunnistamaan kehon aitoja signaaleja.

Koska minussa hallitseva dosha on aina ollut hyvin kärttyinen, jos ateria on vähänkin myöhässä, oli hämmästyttävää huomata, että se pärjäsi hyvin ilman ruokaa ja että nälkä onkin yleensä vain mineraalipuutoksia ja tapa täyttää sen mielen tyhjyyttä. Valmistauduin henkisesti myös hyvin tähän toiseen kertaan ja sain niin hyvät merkit siitä, että aika on oikea. Keho suorastaan vaati sitä.

Oloni on nyt toisen päivän jälkeen loistavin ikinä. Vaikka vatsa vähän kurnii, ei minulla ole oikeasti nälkä. Sen sijaan mieleni on hyvinkin aktiivinen ja lukkoja on jo auennut:)

Paastomehuvideoni:

Videoissa on näköjään aikaraja en huomannut! Lopussa vielä näytin, kuinka suodatan siivilän avulla mehun suurimmat kuidut pois. Kuituja tulee sitten ihan VALTAVA määrä, sitä ei heti uskoisi.

Itsetehtyjen mehujen lisäksi juon lähdevettä ja Yogi-teetä. Olennaista on, että kalorimäärä ei ylitä 400, muuten keho alkaa ottamaan ravinteita ulkopäin ja alkaa kituuttavan "laihdutusprosessin".

Teen myös päivittäin suolihuuhteluja. Paaston kestosta en tiedä, koska haluan mennä päivä kerrallaan. Kehotyypilleni ei kovin pitkää suositella, semmoinen 4-5 päivää voisi olla hyvä.

Olo on toistaiseksi todella lämmin ja loistava. Viime paastolla minulla oli yöllä vilu ja näin painajaisia.

Ensimmäinen paastoni toukokuussa-09

ja paaston jälkeiset fiilikset

20 kommenttia:

  1. Vau tosi hyvä kirjoitus :)

    Tämä varsinkin tuntui omakohtaiselta: "Koitamme myös kieltää oman luonteemme ja temperamenttimme ja pidämme naamaria päässä viimeiseen asti, vaikka keho koittaa viestittää muuta. Pinnallinen mielemme pakottaa meitä muokkautumaan yhteiskunnan ja median luomiin normeihin."

    -Noora

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus!

    Laihduttaminen ja kaloreiden laskeminen ovat kaikkein huonommat tavat laihtua. Jos laittaa peruasiat kuntoon, ottaa vastuuta itsestään ja pyrkii tasapainoon, niin kroppa kyllä tavoittaa ihannepainonsa kuin automaattisesti. Siinä ei tarvitse, eikä pidä nähdä nälkää ja kärsiä.

    Tärkeää on se mitä suuhunsa laittaa, eikä se, että kuinka paljon.

    VastaaPoista
  3. Noh noh, eipäs nyt tässä(kään) unohdeta sitä tosiseikkaa, että se mikä ei sovi jollekin saattaa sopia jollekin toiselle ;) Itse laihduin aikoinaan 15 kg nimenomaan kaloreita laskemalla (thanks, kalorilaskuri.fi!) eikä kiloakaan ole tullut takaisin, vaikken sen jälkeen enää laskenutkaan niitä - nuo ah-niin-vihatut kalorit yksinkertaisesti opettivat mut syömään kohtuullisia määriä, ei se sen kummempaa ollut.

    Ehkä ne kalorit onkin "kaikkein huonoin tapa laihtua" sellaiselle, joka on sitä jo sata kertaa yrittänyt ja aina epäonnistunut, mutta itselläni ainakin homma toimi kertaheitolla.

    VastaaPoista
  4. Niin ja piti vielä sanomani etten todellakana nähnyt nälkää tai "kärsinyt" kertaakaan laihdutukseni aikana. Luuleeko joku, että kaikki kaloreiden laskijat syövät pelkkää kurkkua ja kärvistelevät koko ajan nälässä? Ei kai sitten olekaan ihme, jos kuvitellaan, että tuo on automaattisesti se kaikista huonoin tapa laihtua :D

    VastaaPoista
  5. Loistava teksti.
    Tämä olisi pitänyt olla edessäni 90-luvulla kun kävin painonvartijoissa kiristelemässä. Olin enemmän nälissäni kuin nälkäkurki mutta ylipainoinen silti. Kaikki eivät ole niin kunnianhimoisia ja pieniruokaisia, että painonpudotus sujuisi helposti, kuten anonyymillä kaloreiden laskeminen.Onnistuminen on aina hienoa itsensä ylittämistä.

    Monella on takana tunnesyömistä, mitä tunteita pyöristää/tukahduttaa syömällä ja miksi? Miksi syö liikaa ja kuluttaa liian vähän? Miksi sortuu eineksiin ja täyttää vatsansa ravintoköyhällä mössöllä? Pian on taas nälkä, syö kuin krapulassa ensin pizzaa, sitten suklaata, sitten jotain ja taas alusta.

    Alku on vaikeinta, vaikkei ole nälkä niin kroppa huutelee jotain mielitekoja. Meneekö niihin heti mukaan? Ja miksi?Se on kuin suuttuessa, pitäisi ensin laskea kymmeneen tai sataan ja kysyä uudelleen haluaako sitä vielä.
    Paastotessa on pakko kuunnella sisältä kumpuavia ääniä, tunteiden sinfoniaa, sisäänkätkettyjä murheenmuruja. Mukana nousee kuitenkin ilo ja keveys ja se hieno tunne, että pystyi pysähtymään ja olemaan läsnä itselleen omassa rauhassa.

    VastaaPoista
  6. Asiaa.

    Jos muutoksen(esim. laihtumisen) päämäärä on ulkoinen (rasvaton, kaunis, lihaksikas vartalo), uskoo henkilö tämän tekevän hänestä onnellisemman. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, koska muutoksen on tapahduttava sisältäpäin. Monesti ihmiset, joilla on ulkoiset päämäärät kokevat "huonompaa elämänlaatua" ja heidän suhteensa toisiin ihmisiin ovat kilpailuhenkisempiä. Lisääntyvä pinnallisuuden tavoittelu on merkittävä ongelma läntisessä maailmassa. Jokaisella länkkärihallituksella on pakkomielteenä taloudellinen kasvu, mutta miten kasvaa yltäkylläisyyden aikana, kun kaikilla on kaikki, mitä he tarvitsevat? Tietenkin saamalla heidät haluamaan sitä mitä heillä ei ole. Saamalla heidät tyytymättömiksi siihen, mitä heillä jo on. Saamalla heidät kuluttumaan liikaa ja syömään liikaa, saamalla heidät tuntemaan itsensä kurjiski ja eristyneiksi.

    Cannonin ongelman mukaan dieetit lihottavat, siis silloin kun dieetin päämääränä on vähentää nauttimiesi kaloreiden kokonaismäärää. Tällöin kroppasi, joka ei ole kehittynyt sitten metsästäjä-keräilijä -aikojen,ajattelee ettet pysty löytämään ravintoa ja omaksuu nälänhätä asenteen. Kun vähennät nauttimiesi kaloreiden määrää, ruumiisi tekee kaikkensa tuottaakseen rasvaa jokaisesta saamastaa ruuanpalasta. Kun lopetat dieetin, painosi nousee. Toisaalta valtaosa dieettejä noudattavista ihmisistä tuntee itsensä edelleenkin lihavaksi, ja lopulta he lihovatkin. Ulkoiset päämäärät eivät ole ratkaisu.

    Meeri

    VastaaPoista
  7. Kiitos tekstistäsi, puhut asiaa!

    VastaaPoista
  8. Teitkö paaston alussa tyhjennystä glauber-suolalla vai aloititko ainoastaan nauttimaan mehuja? Itse en ole kokenut tuota Glauberia kovinkaan miellyttävänä, vaikka tuskin sen sitä on tarkoituskaan olla. Edellisillä paastokerroilla se ei ole tuntunut edes tehoavan. Tosin suolan vaikutus varmastikin johtuu hyvin pitkälti siitä mitä on paastoa edeltävinä päivinä syönyt.

    VastaaPoista
  9. Minuakin kiinnostaisi tuo suolihuuhtelu. Teitkö suolalla suun kautta? Olisi kiva kokeilla paastoa pitkästä aikaa, mutta arkailen tuota suolihuuhtelua, kun mulla on toiminut huonosti se, että juon suolavettä. Ei tapahdu mitään tai sitten tosi vähän.

    VastaaPoista
  10. Olen aina vähän miettinyt, että mitä niin kamalaa Lidlissä nyt sitten on? Jos ostan sieltä hedelmiä,vihanneksia,manteleita tms. terveellistä? Jos ei varaa luomuun ole ja Lidl on halvempi kun eksoottisista hedelmistä puhutaan. Kuorelliset mantelitkin ovat kauhean kalliita ja Lidlissä ne ovat edes jotenkin kohtuuhintaisia. En ole koskaan saanut järkeviä perusteluja, MIKSI en voisi näitä ostaa Lidlistä? Kiitos vastauksesta :--)

    VastaaPoista
  11. Vaikutti hyvältä kirjoitukselta laihdutuksesta ja sellaisesta ja samoilla linjoilla olen, mutta en jaksanut keskittyä lukemiseen vaan teki mieli skippailla ylipitkää tekstiä.

    Että voisitko Heidi opetella kirjoittamaan hieman tiivistetymmin? Tuntuu että nämä postaukset vaan pitenevät koko ajan ja paljon asiaa menee hukkaan kun ei välttämättä mistään blogista jaksa lukea romaania.

    VastaaPoista
  12. Toiselle anonyymille :), vastaan osittain Heidin puolesta. Tuo paaston alun tyhjennys tehdään usein Glauber-suolalla mutta muuten suoli huuhdellaan paaston aikana suolihuuhtelupussia käyttäen, ei suun kautta ;) Ideana on poistaa kuona-aineita tehokkaammin ettei elimistö käyttäisi niitä ravintona, josta seuraa huonovointisuutta.

    VastaaPoista
  13. Kiitos tekstistä!

    Minusta tuot enemmän ilmi omia ajatusketjujasi ja lukija pääsee niitä seuraaman mukavasti!
    Joutuu itsekin vähän keskittymään ja tuumailemaan.
    Minun toivomukseni on siis että et rupeaisi kirjoittelemaan "tiivistetysti" vaan jatkaisit omia "linjojasi" (heh heh)

    VastaaPoista
  14. Lidlistä löytyy nykyisin myös luomua ja kotimaisia tuotteita, esim. niitä purkkiyrittejä ja vihanneksia. Jokin täysin luomukosmetiikkasarjakin on silloin tällöin myynnissä. Joten sieltäkin löytää hyvää, pitää vaan tutkailla ;) Ja tokihan se on halvempaakin.

    VastaaPoista
  15. Kiitos kommenteista!

    Tosiaan ehkä hieman rönsyilevä teksti ja lisäpanostuksella siitä olisi saanut tiivistetymmän ja paremman. En kuitenkaan jaksanut alkaa panostamaan ja käyttämään aikani, kyseessä kuitenkin oma blogi.

    Pointti tuli varmaan kuitenkin selväksi ja uskon, että monia kiinnostaa lukea juuri ajatusvirtoja, eikä pelkkää "faktaa".

    tyttötiimi: Painonvartijat on mielestäni myös huonoin tapa laihduttaa. Yleensäkin kaikki ohjelmat, joissa keskitytään vain ravintoon ja jätetään psyyke huomioimatta.


    Karoliina ja viim. anonyymi: Onko Lidlissä luomua? Pitääkin mennä tutustumaan. No Lidlissä voi olla jotain hyvääkin, mutta tarkoitin vertauksena yleensä sitä "halpuus on tärkeintä" - mielikuvaa. Toki Lidlistä voi hankkia samanlaatuista (ehkä) tavaraa kuin esim. S-marketista, jossa on muuten tällä hetkellä todella huonot luomuvalikoimat (ainakin omassani). Parempi on ostaa vihanneksia/hedelmiä ei-luomuna, kuin ei ollenkaan. Itse suosin luomua oikeastaan lähes kaikessa, kun onneksi lähi Citymarketita ja Treen keskustan liikkeistä saa hyvin.

    Se on se, että kuinka itse sisäistää luomun merkityksen. Olin itsekin ennen Lidlin suurkuluttaja;) Rahkat, raejuustot, ananaspurkit, pakastesei, leipä, hedelmät, kaurahiutaleet ;) ;)

    Jenni: Kuten tiedät, jokaisella meillä on oma tyyli ja jos ajatus virtaa, niin annan sen virrata. Ne lukevat, keitä asia oikeasti kiinnostaa

    Toinen Anonyymi: Kiitos:) Niin, tosiaan. En siis tehnyt suun vaan peräaukon kautta huuhtelut. Olen tehnyt sen nyt 2 kertaa päivässä, illoin ja aamuin. Tuntuu tosi hyvältä ja tehokkaalta.

    Ensimmäisellä paastokerralla tein sen vaan yht 2 kertaa. Glauber suolasta olen kuullut huonoja kokemuksia, ainakin maun puolesta.

    4. paastopäivä käyntiin ja olo on loistava! Etenkin aamuisin on ylivirkeä olo!

    Happy day:)

    VastaaPoista
  16. Hyvää tekstiä terveyden, ravinnon ja ulkonäön suhteesta. Laihuus ei todellakaan merkitse terveyttä ja pitkää ikää. Huono ruoka ja stressaavat elämäntavat, esim. liika liikunta, saattavat pitää sinut laihana, mutta eivät terveinä ja jatkamalla huonoja elintapoja vahingoitat itseäsi yhä enemmän. Kannattaa tutustua Diana Schwarzbeinin ajatuksiin, mielestäni hänellä on harvinaisen hyviä ajatuksia aiheesta.

    -Minna

    VastaaPoista
  17. Pollanin kirjasta luin, että luonnonkansoilla ei ole näiden tyypillisten länsimaisten elintasosairauksien lisäksi myöskään mm. umpisuolen tulehduksia, suonikohjuja ja peräpukamia. Niiden en olisi näin äkkiseltään ajatellut olevan ruokaan sidoksissa.

    Olen paastonnut 90-luvulta lähtien melkein joka vuosi, enkä ole kertaakaan ottanut glaubersuolaa. Kerran alussa ostin sen, mutta kaappiin jäi. Parina ensimmäisenä päivänä huuhtelen suolen vaan pitempään, niin kyllä se kaikki tulee ulos.
    -Basilika

    VastaaPoista
  18. Kiitos tästä tekstistä. Jokainen sanasi on niin totta. Sairastin yli 4 vuotta bulimiaa, ja blogisi on yksi suurimmista tekijöistä, joka avasi silmäni ja tien kohti tervettä elämää. Elimistöni on kuitenkin vielä aika sekaisin, eikä ruuansulatusjärjestelmä toimi kunnolla noiden oksenteluvuosien jälkeen. Olisiko sulla vinkkejä, millä saisi erityisesti puhdistettua ja tasapainotettua elimistöä? Siis tarkoitan vaikka jotain erityisiä kasviksia tai hedelmiä tai superruokia joilla on erityisen puhdistavia vaikutuksia. Paasto ei sovi vielä minulle, ehkä sitten kun olen lopullisesti parantunut.http://vihreasuukko.blogspot.com/

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...