Entsyymit ja proteiinimyytti

Lupasin jossain vaiheessa kertoa raakaravintoon liittyvistä olennaisista seikoista, kuten entsyymeistä. Jälkeenpäin ajateltuna onhan se melko hullua syödä tuhottua ruokaa, yleensä jo kaupassa jossain määrin pilattua, mutta vielä toistamiseen kotona kypsennettäessä (ehkä jopa mikrossa?). Miksi ostaa siis halpaa ravintoa, tuhota sitä, syödä sitä paljon ja jättää silti solut aliravituiksi puhumattakaan näläntunteen nopeasta uusiutumisesta ja ei niin hyvästä olosta, kun asiat voisi tehdä yksinkertaisemminkin? Meihin on iskostettu viimeisimpien sukupolvien ruoanlaittoperinteet, emmekä tajua kyseenalaistaa niitä. Pidämme kattiloita, helloja ja mikroja itsestäänselvyytenä ja upouudet keittiötkin (joita messuilla olen saanut "ihailla") ovat rakennettu kodinkoneiden ehdolla. Reseptikirjat pursuilevat hienoja reseptejä, joihin saa kyllä kulumaan oikeasti sekä aikaa että vaivaa. Ohjeissa ravintoarvoa olennaisempaa on ruoan kalliit (ja myrkytetyt) ainesosat, kalliilta tuntuva maku ja hieno asetelma. Oikean ja puolueettoman tiedon puute on yksi syy toimintaamme. Ravintoaineiden, kuten vitamiinien vähentyminen ruokaa kypsennettäessä tunnetaan melko yleisesti, mutta entäpä entsyymit, joita ei varsinaisesti ravintoaineiksi lasketa?

Entsyymit ovat ruoansulatusnesteiden aktiivisia aineita, eikä ruoka-aineiden tarkoituksenmukainen kemiallinen hajoaminen ei ole mahdollista ilman niiden läsnäoloa. Entsyymit toimivat hivenaineiden ja B-vitamiinien kanssa kaikissa kemiallisissa elävien olentojen reaktioissa, hengityksessä, fotosynteesissä, kasvutapahtumassa, myrkkyjen absorboinnissa maksassa jne. Entsyymit ovat valkuaisaineita, joilla on kyky muuntaa muita aineita ja pysyä itse muuttumattomina. Kukin entsyymi pilkkoo vain yhden aineen ja näin siis entsyymi, joka pilkkoo rasvoja, ei voi pilkkoa proteiineja ja päinvastoin.

Entsyymit ovat ehdottoman välttämättömiä ruoan sulamiselle, imeytymiselle ja kaikille muillekin elintoiminnoille. Jos joku entsyymi puuttuu tai sen tarvitsemia vitamiineja tai hivenaineita on liian vähän, siitä seuraa välittömästi aineenvaihduntahäiriöitä ja oikeanlaisen entsyymin valmistumisen puutteesta jopa sokeritauti tai laktoosi-intoleranssi. Elimistön entsyymitoiminnan vajaus ja ruuan entsyymivajaus aiheuttavat myös ilmavaivoja ja mädättäjäbakteerin lisääntymisen suolistossa. Entsyymit ovat aktiivisia vain 0-40 asteessa. Ne tuhoutuvat kaikki lopullisesi 50 asteessa.

Ihmisen elimistö ei itse tuota kaikkia tarvitsemiaan entsyymejä, vaan niitä on lisäksi saatava ravinnon mukana. Hedelmistä ja kuumentamattomista vihanneksista saamamme entsyymit toimivat kehossamme viruksia, bakteereja sekä myrkyllisiä aineita ehkäisevästi. Raakaravinnossa, varsinkin vihreissä kasviksissa, on erittäin runsaasti entsyymejä, keitetyssä ja kuumennetussa ruuassa ei yhtään. Mikroaaltouunin käyttö tuhoaa ruoasta loputkin entsyymit. Myös iduissa on paljon entsyymejä; ilman entsyymejä ei siemen idä eikä kasvi kasva. Entsyymit taistelevat myös tulehduksia vastaan sekä huolehtivat haavojen parantumisesta. Ne tukevat immuunijärjestelmämme puolustajina toimivia soluja ja toisaalta hyökkäävät vieraita soluja vastaan.

Koko ihmisen energia- ja solujen rakennusaine-aineenvaihdunta perustuu valkuaisaineisiin. Ruoan kypsentäminen siis tuhoaa entsyymeitä, ja näin mm. yli puolet (lihan) proteiineista jää hyödyntämättä. Todellisen tarpeen ylittävän valkuaisen sulatuksessa elimistöön jää myrkyllisiä aineenvaihduntajätteitä. Jos tämän lisäksi suolistossa vallitsee häiriintynyt pieneliökanta, pääsevät proteiinit mätänemään bakteeritoiminnan seurauksena niin, että myrkyllisiä ammoniumyhdisteitä syntyy, josta seuraa:

* Kudosten kemiallinen tasapaino järkkyy ja seurauksena on liikahappoisuus
* Kuona-aineet mätänevät suolistossa
* B- vitamiinin puutos
* Nivelreuma ja kihti
* Osteoporoosi
* Munuaiskivet

On täysin mahdotonta olla saamatta riittävää määrää valkuaista edellyttäen, että syö riittävästi luonnollisia, jalostamattomia ruokia. Valkuaisainetarve tulee tyydytettyä puolella määrällä, kun valkuainen syödään raakana eikä kypsennettynä! Tätä seikkaa siis tarkoitan, kun joissain yhteyksissä olen maininnut proteiinimyytin aukeamisesta. Ei tarvitse enää käyttää laskureita siihen, saako varmasti sen 1,5-2 g/painokilo proteiineja vaan olennaisempaa on keskittyminen proteiinin laatuun. Elimistö ei pysty hyödyntämään ylijäämäproteiineja - päinvastoin. Elimistö ei myöskään pysty näitä valkuaisaineita varastoimaan, joten niitä on saatava ravinnosta jatkuvasti. Keskity siis laatuun ja kohtuuteen määrissä.

Välttämättömiä aminohappoja ovat:

* Valiini
* Leusini
* Isoleusini
* Lysiini
* Metionini
* Treonini
* Fenylalanini
* Tryptofan

Useissa lähteissä mainitaan, että kasvisravintoa syödessä on muistettava nauttia useita eri proteiininlähteitä, jotta saa tarvittavat aminohapot. Kuitenkin sanotaan, että hampunsiemenessä on tarvittavat 20 aminohappoa, joista aikuselle välttämättömät 8. Lisäksi hampunsiemenessä on täydellinen suhde omega 3 ja 6 -rasvahappoja. Länsimaisen ruokavalion myötä omega 6 - omega 3-rasvahappojen suhde on yleensä pielessä, koska saamme ruuasta käytännössä vain omega 6-rasvahappoja, vaikka suhteen tulisi uusimpien tutkimusten nojalla olla 1:2. (Palaan tähän asiaan myöhemmin) Myös raaka liha ja kala ovat hyviä proteiininlähteitä.

Hamppu (ks. vrt. muihin proteiineihin)

*Kasvatetaan orgaanisesti ilman torjunta-aineita, ei ikinä geenimanipuloitu
*Siemenet sisältävät mm. omega 3 ja 6 hyvässä suhteessa
*Sisältää kaikki 8 tärkeintä aminohappoa
*Ei aiheuta allergiaa
*Ympäristöystävällinen
*Oma mielipide: Loistotuote kaikin puolin, jauheena, siemeninä, rouheena jne. esim. hampunsiemenrouhe sisältää yli 30% proteiinia ja on edullinen

Itse käytän hamppua päivittäin yleensä rouheena vihersmoothien seassa tai vaikka suklaassa. Siemenille koitan jatkossa keksiä enemmän käyttöä, koska niitä löytyy kaapista vielä reilusti. Myös kurpitsan-, auringonkukan-, pellavan- ja seesaminsiemenet käytän monipuolisesti smoothieissa, elävän ravinnon pihvi- ja mureketyyppisissä ruoissa sekä leivonnaisissa. Auringonkukansiemeniä suositellaan Elävän ravinnon jutuissa juuri mureketyyppisiin "lihaista koostumusta" kaipaaviin ruokiin ja olemme huomanneet sen toimivan loistavasti. Myös pähkinöissä on reilusti proteiineja ja niistä voi helposti saada yli tarpeenkin. Hedelmistä hyvä proteiininlähde on avokado. Superfoodit, kuten spirulina ovat sitten omaa luokkaansa lihasten rakentajana, mutta niistä kerron jatkossa enemmän, kunhan saamme hieman kokemusta lisää. Pärjäämme siis loistavasti ilman kypsennettyjä lihoja, soijia ja jopa tofua, kun hieman perehtyy asiaan. Täydelle raakakuurille ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä vaan olennaisinta on kypsentämättömän ruoan runsas lisääminen - ja sitä kautta automaattinen kypsennetyn ruoan vähentäminen ruokavaliossa.


Lähde ja muutenkin asiatietoa:
Vikkilän luomutuote
kirja: Elävä ravinto (Elsa Ervamaa)

Siitepölyhunajaa ja hamppusuklaata

Ostimme jokin aika sitten perushunajan sijaan siitepölyhunajaa Tampereen kauppahallista. Yleisin makeuttajamme on Agave-siirappi, koska sen glykeeminen indeksi (28-32) on pienempi kuin hunajan (58) ja muutenkin pyrimme suosimaan ensisijaisesti kasvikunnan tuotteita. Siitepölystä eli Bee Pollenista olen lukenut superfoodien yhteydessä ja tällaisen tutkimuksen löysin googlaamalla. Tutkimuksen (suppean) mukaan kyseisen hunajan käyttö vähensi 2/3:sta siitepölyoireita allergikoilla. Vitamiinien ja hivenaineiden lisäksi siitepöly sisältää runsaasti proteiinia ja myös vapaita aminohappoja (100 g siitepölyä sisältää aminohappoja yhtä paljon kuin 500 g naudanlihaa) ja proteiinien määriä oleellisempaahan ovat aminohapot ja niiden imeytyminen. Siitepöly on myös hormonaalisesti tasapainottava ja sitä voidaan käyttää mm. kivuliaiden kuukautiskipujen tai vaihdevuosien hoidossa. Siitepölyhunajassa siitepölyä on 30%. (lähde)


Päätin sitten tehdä raakasuklaata käyttäen kyseistä hunajaa sekä myös toista loistavaa proteiinilähdettä hamppua. Hamppurouheen keksin siitä, että kaakaojauhe on päässyt loppumaan ja koostumus rouheessa oli samantapainen. Kyllähän se maku siitä jonkin verran kärsi, mutta oikeastaan on hyvä, ettei suklaa ole aina niin ylihyvää. Tätä voi syödä hillitymmin ja saada ehkä vielä parempia ravinteita?



Kuva ei ehkä ole edustavin, mutta hamppusuklaassa on

- 1 dl kaakaovoita
- 1 dl kookosöljyä
- 1 reilu tl siitepölyhunajaa (voisi laittaa ainakin 1 rkl)
- 1 rkl goji marjoja
- vajaa 1 dl cacao nibsejä
- hieman rusinoita
- hieman spirulinaa
- reilu 1 rkl hamppurouhetta

Sulata voit, sekoita aineet lautasella ja pakasta n. 30 min.

Raakaravinnon 5.viikko käyntiin

Raakaravinnon 5. viikko on lähtenyt käyntiin! Voin sanoa, että "kuuri" on sujunut älyttömän helposti, vaikkakin viime päivinä on alkanut pikkasen tekemään mieli lämmintä ruokaa. Tämä varmaankin sen vuoksi, että olemme kokkailleet jo useampaan kertaan samoja ruokia ja keho kaipaa kuitenkin vaihtelua. Erityisesti himottavat erään kasvisravintolan falafelit sekä joissain määrin tuore, paistettu lohi. Myös aikaisemmin tekemäni lämmin linssikeitto muistuu välillä mieleen, ja teinkin vastaavan raakaversion (ohje alempana). Jos minulla olisi raw food -palvelija, joka tekisi aina valmiiksi erilaisia, maukkaita aterioita, ei kyllästymisen vaaraa varmaankaan olisi.

Suunnitelmissa on ainakin kokeilla syödä lämmintä ruokaa mielihalujen mukaan. En edelleenkään halua tinkiä siitä, mikä tuntuu oikealle ja mitä kroppa haluaa. Voisin arvioida olevani jatkossa ehkä 90% raw - tai sitten enemmän tai vähemmän - aika näyttää ja etenkin lämpimän ruoan syömisen jälkeen olevat olotilat. Vaikea arvioida, miten kulunut kuukausi on vaikuttanut olooni, koska olen samalla käynyt töissä tarkoittaen sitä, että positiivinen vaikutus vs. negatiivinen vaikutus = neutraali? Ainakin ihoni on pehmentynyt sekä kynnet ja hiukset ovat entistä paremmassa kunnossa. Painon putoaminen on loppunut ja uskon saavuttaneeni luonnollisen painoni. Olen alkanut hieman lenkkeilemään ja tekemään lihaskuntoa, joten painoa voi tulla jopa hieman lisää.

Odotan kyllä innolla, että pääsemme takaisin omaan keittiöömme, vaikkakin kerrostaloon siirtyminen muuten ei houkuta. Nykyinen vanhempiemme jäljiltä oleva keittiö ei kaappisisältöineen ole kovin käytännöllinen, kun iduttaminen tapahtuu sokeri- ja keksikokoelmien keskellä. Olemme onnistuneesti idättäneet nyt quinoaa, linssejä, mung-papuja, vehnänorasta ja alfa-alfaa (sinimailasta). Idättäminen on helppoa ja hauskaa, suosittelen. Siinä ei tarvitse muuta kuin lasipurkki, kuminauha ja pala talouspaperia. Huuhteluvaihetta helpottaa tosin valmis reiällinen idutusastia, joka on hankintalistalla. Suunnittelen kyllä uudestaan oman keittiöni täysin raakaravinnon kokkailuihin sopivaksi ja kaapit saavat uuden sisällön elämäänsä kirjaimellisesti:) Odotan kyllä projektia niin innolla ja esittelen takuulla kuvia kaapeistani.

Ostimme muutama päivä sitten kuivurin (dehydrator) kun sattumalta löysimme Mustasta Pörssistä halvan version vain 39 eurolla. Se on tarkoitettu pääosin hedelmien ja sienten kuivaamiseen, mutta yhtä lailla sillä voi tehdä raaka/elävän ravinnon leipiä, keksejä jne tai ainakin niitä yritämme tehdä.


Tässä "flax crackers" eli pellavansiemenkräkkerit ja kuvissa leivinpaperit ovat eri tasoilla, ettei taikina valuisi alas rei'istä. Aikaisemmin teimme vastaavia kräkkereitä hieman eri ohjeella normi uunissa. Alkuperäinen ohje sillä muunnoksella, että tästä puuttuivat aurinkokuivatut tomaatit, mutta maku oli lopulta pizzamainen ja rapea. Todella hyvä suolaisempi eväs!




Tässä raaka linssikeitto, sovellettu ohje täältä


-Idutettuja punaisia linssejä n.3 dl
-1 sipuli
- 2,4 dl vettä
- 1 keskikokoinen kesäkurpitsa
- 1 punainen paprika
- 2 pientä valkosipulinkynttä
- puolikas banaani
- 2 ruokalusikallista korianteria (laitoin currya)
- 3 rkl limemehua
- 1 pieni avokado ( en laittanut)
- 1 tl suolaa
- caynnea ripaus
(Lorahti caynnea pikkaisen liikaa, joten elämys oli lievästi sanottuna ei kehotyypilleni sopiva tulinen)

Blendaa ainekset ja lisää tomaattia/ idutettuja linssejä päälle


Tässä ruokaisassa salaatissa on

- Lehtikaalia
- Tomaatteja
- Siitakesieniä
- Parsaa

Kastikkeena: Oliiviöljy-hunaja-suola-yrttisekoitus-sitruuna-valkosipuli -seos

"Big Macit" à la siitakesieni





-Pohjana ja keskellä (ja hattuna) halkaistuna kesäkurpitsaa/kurkkua
-Keskellä sushienkin täytteenä ollutta tahnaa (toimii) ja tomaattia
-Hattuna siitakesieni. Myös paprikan täytteeksi tahna sopii mainiosti.

Jälkkäriehdokas, joka kisaa kyllä raakasuklaan ja lime-patukoiden kanssa kärkisijoista:


Vadelma-Banaana -sorbetti

- Oman maan vadelmia:)
- 2 banaania jäädytettynä (ilman kuoria)
- 1 rkl kookosöljyä jäädytettynä (tai jähmettyneenä)
- 1 rkl cacao nibsejä (valinnainen)

Blend, freeze and enjoy! Jäädytetyt banaanit ja kookosöljy hieman kiukuttelivat blenderissä ja niistä jäikin hieman isompia palasia sekaan, mikä ei todellakaan haitannut makua:)

Marjaparatiisin keskellä

Heräsin vapaapäivänä kauniiseen kesäaamuun ja lähdin ulos metsästämään aineksia aamusmoothieen. Aamu olisi ollut aivan ihana aloittaa joogalla ja vielä ulkona! Harmikseni en ole vielä raaskinut ostaa joogamattoa, joka on kyllä väistämätön hankinta ennemmin tai myöhemmin.

En ole hetkeen ostanut mitään "vihreää smoothieainesta" kaupasta, kuten salaatteja, persiljaa jne. vaan olen lisännyt niihin oman maan tai pihan antimia, jotka ovat ravintoarvoltaan paljon parempia ja ilmaisia! Alkukesästä laitoin sekaan retiisinlehtiä sekä voikukanlehtiä. Tänään harmittelin sitäkin, kun en ole vielä tarpeeksi perehtynyt luonnon antimiin. Syömiskelpoisia kasveja on luonnossa varmaan vaikka kuinka paljon, jos vaan perehtyisi enemmän aiheeseen! Löysin hyvän villivihannesten poimintaoppaankin netistä, mutta kadotin jo linkin.

Kesäkurpitsoistani muutama näyttänee kasvavan onnistuneesti. Kypsiä ne ovat vasta elokuun puolella, joten hieman joutuu vielä odottelemaan. Lukaisin netistä, että myös kesäkurpitsojen kukkia (lehdistä en löytänyt infoa, mutta miksi ei) voi syödä. Näin ollen tein ensimmäisen "Kukkasmoothieni" (postauksen lopussa), johon lisäsin vielä alemmissa kuvissa olevien punaherukkojen lehtiä. Marjakyselyn (oikealla alhaalla palkissa) voittajaksi päätyi mustikka, kakkossijalle mansikka ja kolmossijalle vadelma. Itse liputan mansikan puolesta, mutta tykkään myös karviaisesta, jota yksi pensas onneksi pihastamme löytyy samoin kuin kymmeniä pensaita puna- ja mustaherkukoita ja vadelmia! Asun siis marjaparatiisin keskellä! Nuorempana elokuinen marjanpoiminta-aika oli tuskaa ja pakkoa, mutta nyt asenteeni ei voisi olla eri:) Mustikkaakin aiomme mennä piakkoin samoin kuin tänään olemme lähdössä toista kertaa luomumansikkaan. Luomumansikkaa on kyllä kaupungissamme todella huonosti saatavilla ja nyt alkaa olla viimeiset ajat nauttia siitä ja laittaa pakkaseen.

Kesäkurpitsan kukka ja vihannes

Jättikurpitsa

Kukkasmoothie (iso annos)
- 1 kesäkurpitsan kukka
- kourallinen punaherukan lehtiä
- pussillinen mustaherukkaa (vielä kaupasta, kohta omasta pensaasta)
- 2 banaania
- 2 tl spirulinaa
- 3 kardemumman siementä (antaa kivaa lisämaustetta)
- 1 tl hunajaa (emme siis ole täysvegaaneja)
- vettä
- päällä kurpitsansiemeniä ja gojimarjoja

Loppuun vielä tietopakettia ja kertausta vihersmoothiesta eduista:

Vihersmoothien ideahan on saada helpossa muodossa emästä kroppaan. Tyypillisesti, kun syömme salaattia, emme pureskele sitä tarpeeksi ja näin ollen sen tärkeät ainesosat jäävät hyödyntämättä. Tehosekoitetussa smoothiessa se on valmiiksi pienenpienissä osissa, mutta myös juomia kannattaa silti pureskella.

Vihreissä kasveissa on lehtivihreää eli klorofyllia. Se on kasveissa olevaa varastoitunutta auringon energiaa. Se on kasvin veri, jolla on samantapainen kemiallinen rakenne kuin hemoglobiinilla. Ne poikkeavat toisistaan vain keskusatomin osalta; veressä keskusatomina on rauta, lehtivihreässä se on magnesium. Suuri ihme tapahtuu joka päivä: vihreät kasvit muodostavat hiilidioksidista ja maaperän vedestä auringon energian avulla glukoosi-nimistä sokeria. Ihmeen nimi on fotosynteesi eli hiilidioksidin yhteyttäminen. Vihreät kasvit siis valmistavat orgaanisia aineita kuin mahtava tuotantolaitos. Kasvit tuottavat vuoden aikana sokeria noin 200 miljardia tonnia ilman hiilidioksidista peräisin olevaa hiiltä.

Sokeri muuttuu tärkkelykseksi. Kasvi ja sitä syövät ihmiset ja eläimet käyttävät tärkkelystä hyväkseen. Vihreät kasvit siis valmistavat siis yksinkertaisista orgaanisista yhdisteistä monimutkaisia orgaanisia ravintoaineita, joista kaikki muu elämä maapallolla saa energiansa ja rakennusaineensa. Mitä enemmän ihminen syö sellaista ravintoa, joka on pidemmällä ravintoketjussa (esim. lehmä syö ruohon ja käyttää energiaa ensin omiin elintoimintoihinsa, ihminen juo maidon, joka on pastöroitu ja homogenoitu, pakattu..) sitä vähemmän ihminen saa alkuperäistä auringosta saatua energiaa. Monet huomattavat tutkijat ovat todenneet lehtivihreän eli klorofyllin tärkeäksi ja tehokkaaksi lääkkeeksi. Tulehdussairauksiin lehtivihreä vaikuttaa parantavasti tekemällä bakteerien lisääntymisen mahdottomaksi.

Lehtivihreä:

- edistää solujen aineenvaihduntaa
- edistää uuden, terveen kudoksen muodostumista
- lisää elimistön hapenottokykyä
- normalisoi elimistön happoisuutta
- normalisoi suolen bakteerikantaa
- lisää vastustuskykyä
- edistää verenmuodostusta
- mahdollistaa pysyvän terveyden sekä hyvän henkisen ja fyysisen suorituskyvyn
- nopeuttaa haavojen parantumista
- parantaa poskiontelon tulehduksia
- parantaa märkiviä tulehduksia
- parantaa nielun ja suun tulehduksia sekä ientulehduksia
- ”pesee” kehosta lääkityksestä johtuvat kuonat
- palauttaa elimistön tasapainoon
- ei haittavaikutuksia

(Lehtivihreä/Klorofylli: Elävä Ravinto, Elsa Ervamaa)

Petos ympärillämme

Rentouttavaan vapaapäivään kuuluu ajatuksia stimuloiva ja innostava kirja! Vaikka totuus ja paljastukset eivät tulekaan minulle yllätyksenä, ovat seuraavat tiivistämäni näkökulmat jälleen herätteleviä.

Ruoan tuhoaminen on alkanut alkujaan jo ehkä satoja vuosia sitten, mutta etenkin viimeisten kymmenten vuosien aikana se on saavuttanut jo lähes käsittämättömät mittasuhteet. Teollistuminen, sotien pula-ajat ja asenteiden muutos perhe-elämässä ovat vaikuttaneet suuresti ruoan laadun heikkenemiseen. 1950 -luvun alussa ilmestyi keittokirja, jonka ohjeet koostuivat pelkistä säilykkeistä. Siitä perheen äiti sai lukea, kuinka hän voi "valmistaa hyvää ruokaa helposti ja nopeasti ja tarjoilla sen hauskasti ja vaihtelevasti". Viestistä käy selväksi, että on aika hylätä perinteinen, orjuuttava keittotaito ja vapautua valintamyymälän käytännöllisten tuotteiden armoille.

Länsimainen keskivertokuluttaja syö vuodessa 6-7 kiloa lisäaineita. Määrä on älyttömän suuri, kun miettii kuinka pienet määrät riittävät tavoitellun vaikutuksen saamiseen. Maailman elintarviketeollisuus ostaa vuosittain 15 miljardin euron arvosta lisäaineita. Lisäaineiden tarvetta perustellaan sillä, että niitä tarvitaan estämään ruoan pilaantuminen ja suojaamaan kuluttajia ruokamyrkytykseltä sekä pidentämään tuotteen elinikää. 9/10 lisäaineesta vaikuttaa ruoan makuun tai ulkonäköön. Niillä pyritään palauttamaan jotain, mitä teollisessa valmistusprosessissa häviää. Tärkkelyksellä ja sakeuttamisaineilla lisätään ruoan tilavuutta ja sitä voi muuntaa ainakin 40 tavalla erilaisten happojen, entsyymien ja hapettavien aineiden avulla. Käsittely tapahtuu molekyylitasolla, mikä on kiellettyä luomutuotannossa. Muunnetun tärkkelyksen ravintoarvo on usein alhainen ja energiapitoisuus korkea. Esim. light -tuotteissa (jogurtti) ruoan rasva ja sokeri on poistettu ja tilavuus korvataan eri emulgointi- ja stabilointiaineilla, tärkkelyksillä ja kumiaineilla, jotta emme huomaisi makueroa. Kevyttuotteiden tekeminen on kannattavaa, koska lisäaineiden käyttö tulee halvemmaksi kuin esim. aidon rasvan. Kyseessä on sama huijaus, kuin tupakkayhtiöiden alkaessa valmistamaan kevytsavukkeita.

Väriaineet ja makeutusaineet ovat tunnetumpia keinotekoisia lisäaineita. Makeutusaineiden kulutus on arviolta 15 000 tonnia vuosittain. Makeutusaineita lisätään vetovoimaisuuden lisäämiseksi myös ns. ei-makeisiin tuotteisiin, kuten levitteisiin, kinkkuihin ja eineksiin. Arominvahvenne on ehkä suurin makuaistimme petkuttaja. Natriumglutamaatti (E621) on näistä tunnetuin ja tutkitustikin yliherkkyyttä aiheuttava lisäaine. Arominvahventeet petkuttavat makuaistiamme niin, että ruoka maistuu paljon aromaattisemmalle, kun se todellisuudessa on. Glutamiinihappo ei ole mitenkään uusi makuelämys. Sitä on käytetty aikoinaan aasiassa levien ja käymisen avulla valmistettujen kalakastikkeiden muodossa. Makuelämystä eli japaniksi "umamia" pidetään ainakin joissakin tiedeyhteisöissä viidentenenä perusmakunamme makean, suolaisen, karvaan ja happaman lisäksi. Umamia on mm. kypsennetyssä parmesaanissa, aurinkokuivatuissa tomaateissa ja sardiineissa. Aasialainen keittiön maukkaus perustuu juuri umamin makuisten ainesten varaan, jota keinotekoinen E621 jäljittelee . Aasialainen teollinen ruoka sisältää edelleen runsaasti MSG:tä eli natriumglutamaattia (monosodium glutamate) ja osa kiinalaisravintoloiden asiakkaista on alkanut sanoa tilausta tehdessään "ilman MSG:tä, kiitos"

Myös vanilja-aromi on elintarviketeollisuudelle suurbisnestä. Aitoa vaniljaa käytetään maailmalla vain 2-3 % ja kaikki muu on peräisin petrokemian teollisuudesta tai lahosta kuusipuusta (lue kirja). Etyylivanilliinia lisätään laadultaa heikohkoihin jäätelöihin, kekseihin ja parfyymeihin. Vanilliinia on sen sijaan aidossa vaniljassa, mutta se on molekyylitasolla siitä erotettu vahvuudeltaan 400-kertaiseksi aitoon vaniljaan nähden. Kahta vanilliinimuunnelmaa on lukemattomissa tuotteissa, eikä kuluttajat edes odota saavansa jäätelöä tilatessaan aitoa vaniljaa. Valmistajat selittävät vanilliiniaromin käyttöä hintakustannuksilla, mutta myös sillä, että keinotekoinen vanilliini on heikentänyt makuaistiamme siinä määrin, että kuluttajista se maistuu paremmille kuin aito! Eräs toimittaja VUONNA 1974:

" Useimmat amerikkalaiset ovat niin tottuneita elintarviketeollisuuden massatuotteisiin, joissa on keinotekoisia makeutusaineita, että kaikki muu maistuu oudolle"

Joidenkin testien mukaan teollisilla mehuilla kasvaneet ihmiset pitävät tuorepuristetun appelsiinimehun makua omituisena ja epämiellyttävänä. Näin arominvalmistajat ovat jo pitkän aikaa lopettaneet luonnollisen maun tavoittelun ja yrittävät tavoitella jäljiteltyjä, keinotekoisia makuja, joihin ihmiset ovat jo tottuneet! Myös tuotteiden tuoreus on vähintäänkin hieman kyseenalaista. Samainen "tuorepuristettu" mehu on toki heti sadonkorjuun jälkeen tuorepuristettu, mutta matka siitä aamiaispöydälle voi olla jopa 11 kuukautta! Mehu puristetaan heti viljelyalueella, jotta vältyttäisiin hedelmien kuorien painosta aiheutuvista kustannuksista. Hedelmien C-vitamiinipitoisuus alkaa pienentyä heti, kun mehu poistetaan suojaavan kuoren sisältä. Syö siis mehujen sijaan aitoja hedelmiä tai purista ne itse! Näin vältyt huijaukselta ja taas kerran - ravinnetyhjistä kaloreista.

Peruskäyttäjällä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka paljon kekseliäisyyttä, luovuutta ja teknistä osaamista on ostoskärryihin valittujen tuotteiden takana. Ruoan väärentämiseen ei riitä vain lukuisat lisäaineet vaan myös ihmisen aistien toimintaan liittyvien kattavien tutkimuksien hyödyntäminen. Elintarviketeollisuudella on lähes 15 termiä (kuten bounce, chewiness, denseness, gumminess...) liittyen sen kuvaamiseen, mitä ruokapalalle tapahtuu suuontelossa. Näistä muodostuva "elintarvikkeen suutuntuma" on kaikkein tärkein tekijä, joka otetaan huomioon, kun teolliseen ruokaan pyritään saamaan kotiruoan makua. Tutkijoilla on ollut jo vuosikymmeniä käytössään keinotekoisia "mekaanisia suita" ja simulaattoreita, jotka tekevät analyyseja ruokapalan pureskelusta aiheutuvista elämyksistä. Tutkijat ovat onnistuneet matkimaan mm. juuston, keksien, makeisten ym. pureskelusta johtuvaa elämystä. Suutuntuman mittaamisesta ja muokkaamisesta on tullut viime vuosina yhä merkittävämpää etenkin, kun kuluttajat vaativat vähärasvaisempia ja sokerimpia tuotteita. Miten samankaltainen makuelämys saadaan keinotekoisesti, kun aidot ainekset joudutaan poistamaan?

Lisäaineiden vaikutusten tutkiminen koe-eläimillä on vähintäänkin kyseenalaista: Eläinkokeet tehdään usein varsin pienelle joukolle terveitä yksilöitä, joiden pitäisi päteä suureen ja heterogeeniseen ihmisjoukkoon. Koe-elämille annetaan isoja annoksia testiainetta pienelle joukolle, jonka pitäisi päteä ison joukon saamiin pieniin annoksiin. Onko varmaa että hiirien ja rottien vajaan 2 vuoden pituinen elämä vastaa jonkin aineen elinikäistä käyttöä huomattavasti pidemmässä ihmiselämässä? Sanoisin, että olemme kaikki parhaillaan isossa häkissä testattavana. Erona eläimiin vain se, että saamme itse päättää mitä ainetta meihin pistetään.

Jos yksittäistä lisäainetta on tutkittu jonkinverran kyseenalaisin keinoin, on lisäaineiden yhdistelmien vaikutusta huomattavasti vaikeampi tutkia. Eräässä tutkimuksessa seuraavien lisäaineiden yhdistelmä vaikuttaa heikentävästi hermosolujen kasvuun: Väriaineet E133 ja E104, E621 (natriumglutamaatti) sekä E951 (aspartaami). Edelleen se 6-7 kilon lisäainekertymä kehossamme koostuu lukuisten sallittujen (360 kpl) lisäaineiden yhdistelmästä.

Pakkauksissa hehkutetut "aito", "tuore", "terveysvaikutteinen" eivät yleensä tarkoita sitä mitä sen pitäisi. "Mansikan makuinen" voi tarkoittaa sitä, että tuotteessa ei ole tippaakaan aitoa mansikkaa, sen sijaan yli 40 vaikeaselkoista kemikaalia (niinkuin erään burger ketjun mansikkapirtelössä) Samaan sarjaan ajautuvat Fun Light -juomat ja monet maustetut mineraalivedet. Uudet, funktionaaliset, terveysvaikutteiset elintarvikkeet ovat uusinta bisnestä. Uudet tuotteet kuuluvat harmaalle alueelle ruoan ja lääkkeen väliin. Esim. eräässä terveysvaikutteisessa jogurtissa on lukuisia lisäaineita ja marjoja vain 2,2%. Jogurtissa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, koska ihan perinteisessäkin jogurtissa on eläviä, bakteerikasvustoa vahvistavia bakteereita. Teollisissa tuotantoprosesseissa bakteerit kuitenkin tapetaan ja ne pitää lisätä tuotteeseen uudestaan lisävitamiinien ja lisäaineiden kera. Järkeä? Näiden tuotteiden kilohinta voi olla kuusinkertainen tavalliseen jogurttiin verrattuna. Funktionaalisten koiranruokien mainoslauseissa todetaan, että "koira pieree entistä vähemmän ja ulostaa pienempiä "makkaroita" "Hmm.

Olen lukenut siis ruotsalaisen Mats-Eric Nilssonin kirjan "Petos Lautasella" mitä ehdottomasti suosittelen, vaikka kuinka tiedostaisit sen, että lisäaineet ovat pahasta ja aito kotiruoka hyvästä. Teos käsittelee aihetta eri näkökulmista ja osuvin esimerkein. Kuluttaja voisi tämänkin teoksen avulla herätä siihen todellisuuteen, kuinka meitä petkutetaan jatkuvasti ja kuinka näkymättömäksi petos saadaan. Ei tarvitse välttämättä olla kiinnostunut edes eettisestä kuluttamisesta tai jopa ruoan terveellisyydestä. Maailma, missä elämme perustuu rahaan ja pitkälti ihmisten kustannuksella käytävään bisnekseen. Moni tietää, että mäkkärin hampurilainen on kuolematon, mutta mitä vikaa voisi ollakaan jäätelössä, leivässä, hienossa balsamietikassa, saarioisten "äitien tekemässä ruoassa" tai kolesterolia alentavassa margariinissa?

Toivoa kuitenkin on, niinkuin omalla esimerkillä ja tiedostavien ihmisten määrän lisääntymisestä olen huomannut. Kirjan kirjoittaja kertoo lopussa positiivisemmasta suuntauksesta kuluttamisessa sekä esimerkkejä siitä, miten välttyisi petokselta ilman suurempaa perehtymistä aiheeseen. Lopussa on vielä kattava lisäaineopas, jossa kerrotaan aineiden tunnetuista (tai useimmiten tuntemattomista) terveysriskeistä. Listaus näyttää pelottavalta. Suuressa osassa aineita on todettu että se "Voi aiheuttaa yliherkkyyttä tai jopa aiheuttanut syöpää eläinkokeissa, mutta ei voi todistaa, että ihmiselle jne..." Entäpä näiden aineiden yhdistelmät? Wanna know?

Ps. Banaanit kannattaa sittenkin ostaa luomuna. Hehtaarin kokoiselle banaaniviljelmälle levitetään vuosittain n.50 kiloa torjunta-aineita (vrt. perunanviljelyssä 4,5 kiloa). Luomubanskut ovat myös paremman makuisia, koska ne ovat yleensä pienempiä, makeampia, eikä koskaan mauttoman puisevia. Lue ihmeessä koko kirja, tämä oli vain pintaraapaisua!

Työ ja motiivit

Tänään on pitkästä aikaa vapaapäivä 7 päivän rankan työrupeaman jälkeen. Muistutuksena se, että minulla on siis parhaillaan kuukauden kesätyökeikka ja muutos entiseen elämäntyyliini on aika suuri. Ajatuksena oli nukkua piiitkäään, mutta heräsin jo virkeänä 8 aikaan pää täynnä ajatuksia, joita halusin tulla heti kirjoittelemaan.

Olen elämäni aikana ollut n. 17 eri työpaikassa ja suurin syy siihen, miksi olen viihtynyt max vuoden samassa paikassa, on kyllästyminen ja se, että pelkkä raha ei motivoi minua tarpeeksi. Jäin siis keväällä yllättäen työttömäksi ja sen jälkeen olen löytänyt elämääni uuden suunnan, mistä olen myös tänne blogiinkin aika paljon kirjoitellut. Uskon, että kaikki, mikä elämässäni tapahtuu, tapahtuu tarkoituksen vuoksi. Tarkoitukseni oli siis lopettaa merkityksettömässä työssä ja löytää oma polkuni ehkä tämän blogin pitämisen avulla.

Niin monet tekevät työtä vain rahan takia tai suurin motiivi työn tekemiseen on raha. Sen olen kuullut myös nykyisessä työpaikassani. Etenkin myyntihenkilöt, jotka saavat palkkansa myyntipanoksen mukaan, elävät täysin eri maailmassa kanssani. Hauskaa on se, että olen itsekin tehnyt myyntitöitä hyvällä menestyksellä ja aloitin jopa tasan vuosi sitten eräässä firmassa hienolla tittelillä "aluemyyntipäällikkö". Viihdyin tässä työssä ruhtinaallisen viikon. Vaikka työnkuva, autoetu, palkka ja etenkin "hieno titteli" olisi ollut kohdillaan, jokin sisälläni sanoi, että tämä ei ole juttuni. Päivääkään en ole katunut tätä päätöstä.

Nyt, kun olen matkalla toteuttamaan itselleni oikeasti merkittäviä asioita, rahan ollessa sivuseikka, sitä kummastellaan. Ihmetellään sitä, miksi en ota vastaan työtä, vaikka sitä saisin ja siinä luultavasti menestyisin. Yhtä lailla ihmetellään, miksi en jo hommaa lapsia (ja sitten sitä omakotitaloa). Senhän pitäisi olla elämän tarkoitus ja sisältö. Mennä oravanpyörään ja sitten "nauttia" ulkoisista hyödykkeistä samalla kärsien työstressistä.

Käsitykseni menestymisestä on yhteiskunnan asteikolla hyvin eri tasolla. Se ei ole mitään ulkoista, vaikka ulkoinen tervehenkinen olemus näkyisikin sisäisen hyvinvoinnin tuloksena. Olen mielummin mahdollisimman terve, onnellinen ja tyytyväinen, henkisesti ja fyysisesti, kuin omistan paljon rahaa, omakotitalon, asuntolainan, auton (tai ne omistaisi minut). Tiedän ja näen silmilläni, että nuo kaksi erilaista tavoitetta ovat toisensa poissulkevia. Et voi saada kokonaisvaltaista terveyttä, jos työ on arvoasteikollasi korkeimmalla. Olen nähnyt lukuisia esimerkkejä uraohjuksista, jotka näyttävät 10 vuotta ikäistään vanhemmilta. He elävät kuin viimeistä päivää ja syövät mitä sattuu. He ovat usein myös eronneita tai muuten vaikeissa ihmissuhteissa. Keskustelunaiheet voivat olla jopa älykkäitä, nokkelia, mutta pinnallisia. Se kuuluisa "läpänheittäminen" osoittaa arvosi, kuinka hyvä tyyppi olet.

Vaikka olen ollut vasta parisen viikkoa taas "oikeissa" töissä (eli siis työssä, jonka tekemättä jättämistä ei oikeastaan huomasi kukaan), huomaan, kuinka negatiivinen vaikutus sillä on hyvinvointiini. Olen pitkän työpäivän jälkeen henkisesti niin rikki, etten ainakaan jaksa alkaa kehittämään itseäni, eli lukemaan, opiskelemaan jne. niinkuin olen tehnyt viimeiset kuukaudet. Voin vain arvailla minkälaista lapsiperheiden arki on. Koska olen töissä vielä jatkuvassa hälinässä (musiikki ja koneiden pauhu taustalla), on oloni erittäin rauhaton, kun yrittää rentoutua. En ole siis juurikaan viime aikoina kuunnellut musiikkia (varsinkaan radiota), katsellut tv:tä, lukenut lehtiä jne. moneen kuukauteen ja nyt olen hetkeksi palannut " normaaliin" elämään on muutos jopa shokki. Siskonikin sanoi kerrottuani fiiliksistä, että en taida enää sopia normaaliin työelämään ja olen hänen kanssaan aika samaa mieltä.

Olen viime aikoina nähnyt vanhempieni kanssa harvakseen ja jokin aika sitten isäni tuli nopeasti poikkeamaan talossa. Hänellä on paljon, mitenkä sen sanoisi, "vastuualueita" omasta mielestään, kun on haastava työ, talosta ja mökistä huolehtiminen, terveysongelmia jne. Koitin kertoa hänelle, että koittaisi rauhoittua, mutta sen sijaan hän huusi vastaan että "minulla ei ole stressiä!" Kysyin onko hänellä mitään positiivista sanottavaa johon hän sanoi, että hyvä kun sinulla on edes tuo työ! Jos hän tietäisi hitusenkaan, mitä sisälläni on tapahtunut, ja kuinka paljon tyytyväisempi olen tähän sisäiseen muutokseen ja vaatimattomampaan elämään, en voisi itse vanhempana olla onnellisempi. Ihmiset näkevät vain ne ulkoiset asiat: "Hyvä kun sillä on edes töitä..." onko se sitten oikeasti tärkeää...

Vaikka itse olen luonteeltani erittäin vaativa ja omaan vahvat periaatteet, en silti sano etteikö merkityksellistä työtä voisi tehdä tavanomaisissakin ammateissa. Kutsumusammatteja on paljon, tosin niissäkin voi vääristyä se todellinen motiivi (kuten lääkäri). Luulo, että rahalla saavuttaa onnen ja vapauden on vääristymä, jonka ihminen voi tajuta vasta kun on liian myöhäistä.

ps. Tarkoitukseni oli kirjoittaa ihan eri asioista, eli makuaistimme heikentymisestä (luen parhaillaan "Petos lautasella" -kirjaa). Postaus siitä siis tulossa:)

Sitruuna/lime patukat, kookosöljy rocks!

En yritä ainakaan tietoisesti matkia Kimberlyä, mutta taas tuli kokeiltua hänen sivuiltaan reseptiä. Tämä on ehdottomasti paras ja herkuin jälkiruoka/välipala ikinä, ever, oli sitten kypsennettyä/raakaruokaa. Ei tule enää jätskiä ikävä, kun tätä vetelee!

Limen sijaan käytimme sitruunaa ja verigreippiä ja ne sopivat tähän loistavasti. Mansikoiden kanssa tarjoiltuna makuelämys voitti selkeästi jopa raakasuklaan ja jopa kahden "tavis" ruoilla olevan mielestä oli superherkkua.

Sitruuna/limepatukat
Annoksesta 15 patukkaa

2,5 dl sitruunan/greipin/limen mehua
1,2 dl kookosöljyä
1,2 dl agave siirappia
1/2 tl suolaa
vajaa litra cashew pähkinöitä
1 dl vettä (tarvittaessa)

Blendataan kaikki paitsi vesi ja lopuksi lisätään vesi tarvittaessa. Pakasta 4 tuntia. Säilytetään pakkasessa. Leikkaa patukoiksi. Enjoy!

Kimin mukaan resepti on "fat-burning", mikä voi monesta olla erittäin vaikea uskoa. Syynä on prosessoimaton, kolesteroliton lauriinihappoa sisältävä kookosöljy, joka stimuloi kilpirauhasta sekä kiihdyttää aineenvaihduntaa. Myös sitruuna tai lime n.200 entsyymin ravintoarvollaan korjaa maksakudosta, mikä edesauttaa suurimman rasvanpolttoelimemme toimintaa.

Kookosöljy on kyllä huipputuote ja olen siitä joskus alkuaikoina hieman kirjoitellutkin. Perus argumentit sitä vastaan koskevat lähinnä sen sisältämää tyydyttynyttä "vaarallista" rasvaa. Tyydyttynyttä rasvaa pidetään taas haitallisena sen sisältämän kolesterolin vuoksi, mitä ei kookosöljyssä taas ole lainkaan, toisin kuin eläinrasvoissa. Uusimmat tutkimukset eivät enää siis löydä perusteluja kookosöljyä vastaan.

"Kookosrasvalla on pitkään ollut huono maine länsimaissa. Tämä johtunee poliittisista ja taloudellisista syistä muiden kasviöljyjen suosimiseksi länsimaissa ja siten kookosöljyn ja muiden tyydyttyneiden rasvojen julistaminen epäterveellisiksi. Kampanjaa auttoi myös väärin tulkitut tutkimustulokset, jotka on suoritettu hydrogenoidulla kookosrasvalla, ei siis kookosöljyllä tai kookosrasvalla jota ei ole hydrogenoitu. Kookosöljyn ja hydrogenoidun kookosrasvan vaikutukset ovat kuitenkin päinvastaisia terveyden kannalta.

Kookosöljyn sisältämien rasvahappojen vaikutuksia on tutkittu laajalti. Tässä lueteltuna tutkittuja positiivisia vaikutuksia:

Sars, aids, influenssa, tuhkarokko, herpes, hepatiitti C, staphylococcus aureus (MRSA sairaalabakteeri), Vatsahaava, kurkkutulehdukset, virtsatietulehdukset, ientulehdukset ja reiät hampaissa, Keuhkokuume, tippuri, hiivasienitauti, vaippaihottuma, jalkasilsa
Lapamato, täi, giardia, Insuliinin eritys, veren sokeri, perna, entsyymit, haimatulehdus eli pankreatiitti, diabetes, imeytymishäiriö, Kystinen fibroosi (CF), kalsiumin ja magnesiumin imeytyminen, Luusto ja hampaat, osteoporoosi, sappirakko, Crohnin tauti, Paksusuolen haavauma, ruoansulatus, suolen toiminta, peräpukamat, Tulehdukset, kudokset, immuunisysteemi, Rintasyöpä, paksusuolisyöpä, muut syöpämuodot Kolesteroli, valtimot, ateroskleroosi, periodontaalinen tauti, hammasmätä
Antioksidantti, rasvahappojen imeytyminen, krooninen väsymysoireyhtymä
Prostaattinen hyperplasia (eturauhasen laajeneminen), epilepsia,, munuaistaudit, munuaiskivet, Maksan taudit, aineenvaihdunta, Kestävyys urheilusuorituksissa."

Kookoksen yksi tärkeä aine on lauriinihappo. Kookosöljyssä on keskipitkiä rasvahappoja noin 50-60%, joista lauriinihappoa on noin 40-66%. Lauriinihappoa on luonnostaan runsaasti äidinmaidossa. Lauriinihappo on tärkeä immuniteetin rakentaja. Sitä on runsaasti myös kaneliöljyssä (80-90%) ja esim. laurus nobilis (laakeripuu) ja cuphea lajeissa, joista c.epilobiifolia sisältää jopa 68%. Lauriinihappoa valmistetaan myös synteettisessä muodossa, jota ei voine verrata luonnollisessa muodossa käytettyyn neitsytkookosöljyyn."

Lähde: Meridiaanit

Suklaaöverit

Tulin eilen töistä kiireisenä valmistamaan raakasushia ystävilleni ja täytteen (vielä tupla-annoksen) tehtyäni huomasin, että noriarkkeja ei sitten olekaan kuin tasan 1. Totaalinen muistikatkos siis. Ei siinä muu auttanut kun soveltaa, joten tässä ovat "sushit", jotka kyllä mielestäni eivät hirveästi maultaan eronneet normeista (raakasusheista siis).

<--Kuvan "susheissa" on salaatinlehteen käärittyä tahnaa+avokadopaloja ja sipulia sekä toisessa sushitäytteestä pyöriteltyjä palloja, joiden sisään laitoin avokadon pätkän ja sitten vaan dippailemaan wasabi-soijaan. Salaatit ovat ystäväni tekemiä ja niissä oli vaihtelevasti salaattia, pinjansiemeniä, oliivia, mozzarellajuustoa ja tofua. Nämä siis osittain kypsennettyjä, ja niitä nautimmekin vain raa'assa määrin.

Ihan kivat eväät joo, mutta tuo raakasuklaa, joka taas kerran oli ihan taivaallista sai jo toisen kerran ylivallan minusta. Söin sitä ihan liikaa ja vielä viimeisen kerran puolenyön jälkeen. Näin oikein kerjäsin ikävyyksiä! Sitten olikin nukahtamisvaikeuksia ja keskellä yötä heräsin pahoinvoivana oksentamaan. Jospa tästä viimein oppisin...kohtuudella siis suklaata! Eikä myöhään illalla! Ayurvedankaan mukaan suklaa ei sovi minulle, joten pitäisi ehkä jo uskoa:)

Kumma kyllä heräsin silti pirteänä 7 aamulla lenkille ennen töihin menoa...21 päivän rupeama vielä edessä, jonka aikana on ruhtinaalliset 3 vapaapäivää. Joudun ehkä anomaan lisävapaata, koska työ ei todellakaan ole helpoimmasta päästä! Väriä on tosin aika kivasti saanut viime päivinä:) Raakaravinnolla olen muuten ollut nyt tasan 3 viikkoa!

Suolaista ja makeampaa evästä

Seuraavassa yksi aika täydellinen evässetti ilman hedelmiä


*luomu raakasuklaa hamppu-banaani (toki itsetehty vielä parempi)
*salaatti, jossa on tomaattia, sipulia, oliiveja, siitakesieniä, oliiviöljyä, mausteita
*Raakareseptit -sivuston Kräkkeri, eli "leipä".

Kräkkerit (7 isoa leivänpalaa)

3 dl aurikokuivattuja tomaatteja (pilkottuna)
3.5 dl pellavansiemeniä
6 keskikokoista tomaattia
2 sipulia
4 valkosipulin kynttä
Kourallinen dulce-merilevää (kuivattua)
1 rkl suolaa (Celtic sea salt)
2 rkl oliiviöljyä

1. Blendaa ainekset keskenään.
2. Voitele vuoka oliiviöljyllä ja tasoita massa noin senttimetrin paksuiseksi kerrokseksi vuoan päälle. Voit halutessasi käyttää myös leivinpaperia.
3. Kuivata uunissa tai kuivattimessa 5 tuntia, käännä ympäri ja kuivata vielä toiset 5 tuntia.

Vinkki: voit käyttää kuivattamiseen tavallista uunia laittamalla uunin minimilämmöille ja esimerkiksi tulitikkurasian uunin luukin väliin, jolloin ilma pääsee kiertämään ja uunin lämpötila säilyy alle 46 asteessa.

Ps. Laita kräkkereiden päälle chuchinia, muutama salaatinlehti ja nauti!

Kuivatin yön yli uunissa ohjeen mukaan, paitsi etten jaksanut herätä kääntämään välissä. Kräkkerit on huippuja, teen takuulla uusiksi. Erittäin maukkaita, mausteisia ja täyttäviä!

Seuraava makeampi ohje ja kuvakin löytyy Faidran blogista:

Vegebrownies (omasta mielestäni "mokkapalat")

"Brownies-pohja:

2dl saksanpähkinöitä
2dl taateleita
1/2dl raakakaakaojauhetta tai tummaa luomukaakaota

Sekoita ainekset keittiökoneella / tehosekoittimella. Levitä laakeaan astiaan tai uunipellille, painele tiiviiksi sentin paksuiseksi levyksi.

Kuorrutus:

2 avokadoa
1dl agavenektaria tai luomuhunajaa
1/2dl raakakaakaojauhetta tai tummaa luomukaakaota
2tl kookosöljyä sulatettuna
1tl vaniljauutetta
ripaus harmaata merisuolaa
ripaus kanelia
päälle ripoteltuna cocoa nibsejä / kookoslastuja / mantelirouhetta tmv.

Sekoita kaikki ainekset samaan tapaan kuin pohjaa valmistaessasi. Levitä pohjan päälle tasaisesti.

Jähmetä pakastimessa puolesta tunnista tuntiin, jääkaapissa pidempään. Tämä on myös helppo välipala mukaan otettuna jos sen säilyttää pakastimessa. Itse tein niin, että pidin brownies-pohjaa ensin jääkaapissa 4h jonka jälkeen leikkasin sen paloihin. Tämän jälkeen pakastin sen paloissa".

Kuvaa en nyt itse julkaise, koska oli hieman vaikeuksia täytteen levittämisessä pohjan päälle siististi:) Kaipaa siis hieman harjoittelua, mutta muuten kyllä oli aivan mahtavan makuista! Avokado-kaakaojauhe - yhdistelmä oli kyllä aika tappavan hyvä!

Smoothie-detox-päivä

Päätin pitää pitkästä aikaa detox -päivän ja juoda pelkkiä smoothieita sekä tietysti vettä. Tosin ei voi sanoa pelkkiä, koska niihin saa tungettua sitä ravintoa kyllä yllin kyllin tarvittaessa. Koska seuraavaan vapaapäivään onkin sitten yli viikko aikaa, ajattelin käyttää mahdollisuuden hyödyksi ja tehdä toisen vihersmoothievideon (postauksen lopussa) oikein kuvaajan kanssa. Kamera ja naputus on edelleen valitettavaa, samoin nyt oli myös huono valaistus (mikä tosin ei minua haittaa). Näillä tuloilla ei parempia vehkeitä eli sekä kameraa että blenderiä pysty vielä hankkimaan. Sponsoria siis odotellessa...

Kävimme kaupungin hälinässä luomuostoksilla sekä kirpputorilla. Vaikka tämä ei todellakaan mikään muotiblogi ole, koska en yleensäkään tykkää shoppailla vaatteita, on satunnaiset kirpputorilöydöt aina yhtä ilahduttavia! Viereisessä kuvassa ja videossa näkyvä pinkki paita oli kirppikseltä 5€, minun tyyliset kengät 2€ sekä villatakki 3€. Huippu löytö kirpparilta oli myös kädessäni oleva 0,5 l uusi termari, johon saan evääksi otettua yllätys yllätys smoothieita. Siinä taitaakin kesän vaateshoppailut olla aika pitkälle...Uudet farkut jouduin kyllä tosin ostamaan Pärnun reissulla, kun vanhat alkoivat käydä liian löysiksi tämän ruokavalion myötä. Luomukauppoihin kauppahallin luomuaniin (ylin kuva) sekä Runsaudensarveen menikin sitten kolminumeroinen summa, mutta onpa taas hetkeksi raaka-aineita.






Vihersmoothie part 2. Alkuperäinen ohje Oma hieman sovellettu.


Smoothiessa siis (2 annosta)
- 2 sellerin varsi
- 6 voikukanlehteä
- banaani
- 2 omenaa
- 1 päärynä
- puolikkaan sitruunan mehu/pala sitruunaa kuorineen
- 1 tl chlorellaa
- 1 tl currya/korianteria (ehkä pikkasen vähemmänkin riittää:))

Ja pienet asiat tuovat nautintoa:

Ayurveda

Kiinnostuin Ayurvedasta keväällä tutustuessani ravintoasioiden myötä vaihtoehtohoitoihin ja luonnonmukaiseen lääkintään sekä yleensä itämaiseen filosofiaan. Monet luonnonmukaisemmasta elämästä kiinnostuneet pitävät silti ayurvedaa ja muitakin vaihtoehtohoitoja huuhaa –osastoon kuuluvana –ainakin vielä. Tiedon ja ymmärryksen puute on suurin syy siihen, miksi ihmiset eivät ”usko” ja sitä kautta ala ottamaan selvääkään asioista tai kokeilemaan niitä. Henkisyyttä ja omaan kokemukseen perustuvien hoitojen apuja perustellaan lumevaikutuksella, länsimaisen kulttuurimme vaatiessa tiukkoja tieteellisiä todisteita niiden toimivuudesta. Länsimainen lääketiede ja ajattelutapa helposti yleistävät ja luokittelevat yksilöllisyyden ja länsimaisen käsityksen mukaan normaalia on se, mikä on yleistä enemmistölle. Ayurvedan mukaan normaalia pitää arvioida yksilöllisesti, koska jokainen ihmisyksilö ilmentää omaa erityistä ja välitöntä luonteenlaatua ja toimintaa.

Idässä avain ymmärtämiseen on hyväksyntä, havaitseminen ja kokemus. Lännessä se on kyseleminen, analysointi ja looginen päättely. Länsimainen mieli yleensä luottaa objektiivisuuteen, kun taas itämainen panee enemmän painoa subjektiivisuudelle. Itämainen tiede opettaa ylittämään niiden rajan, minkä takia länsimaalaisten voi olla vaikea ymmärtää ayurvedan menetelmiä.

Ayurvedaa eli ”elämisentiedettä” on harjoitettu Intiassa jokapäiväisenä parantamismenetelmänä jo 5000 vuotta. Se on ehkä maailman ensimmäinen terveydenhoitojärjestelmä, Veda-kirjoista löydetty, samoin kuin jooga ja astrologia. Se on holistinen lääketiedejärjestelmä, joka opettaa, että ihminen on mikrokosmos, maailmankaikkeus itsessään. Se on lääkinnällis-metafyysinen, parantava elämisentiede, kaikkien parannustaitojen äiti. Ayurvedaa opiskelemalla voi jokainen saavuttaa itseparantamisen käytännöllisen tiedon. Ruumiin kaikkien energioiden todellisen tasapainon avulla fyysistä rappeutumista ja sairautta voidaan merkittävästi vähentää.

Ayurveda opettaa ihmisiä välttämään sairauksia sen sijaan, että odottaisi oireita, joita sitten poistaisi lääkkeillä. Se perustuu kokonaisvaltaisuuteen, kehon, mielen ja sielun yhteyteen sekä yhteistyöhön. Ayurvedassa erotellaan kolme doshaa, ns. epätasapainotilaa, joita esiintyy kaikissa elävissä olennoissa, eikä niitä voi suoraan silmämääräisesti havaita. Doshat hallitsevat ruumiin, mielen ja tietoisuuden kaikkia biologisia, psykologisia ja fysiopatologisia toimintoja. Epätasapainotila on päässyt syntymään, koska elämme epätäydellisessä maailmassa ja ympäristö vaikuttaa meihin jatkuvasti. Kolme doshaa, vata, pitta ja kapha ovat tiivistymiä viidestä ”suuresta elementistä” eli mahabhutasta, jotka ovat: Maa, vesi, tuli, ilma ja tila.

Ayurveda -hoidossa analysoidaan ihmisen dosha–tyyppi kyselykaavaketta käyttäen. Analysoitavat asiat liittyvät ihmisen fyysiseen olemukseen, psyykkisiin tekijöihin sekä luonteeseen. Doshan selvittyä hoitaja valitsee kehotyypille sopivan tasapainottavan öljyn ja tekee joko pää- ja hartia tai kokovartalohieronnan ayurvediseen tapaan. Lopuksi hoitaja antaa asiakkaalle ruokavalio- sekä elämäntapaohjeistusta.

Monet linkittävät ayurvedisen ruokavalion Intialaiseen tuliseen ruokaan (entistä herkkuani). Ayurvedista ruokavaliota voi kuitenkin soveltaa myös kaikkiin tilanteisiin ja paikkoihin, esim. raakaravinnon keittiöön. Mutta ei siis riitä, että syö terveellisesti, jopa raa'asti - pitäisi vielä syödä oman kehotyypin ruoka-aineita! Ei se oikeasti ole kovinkaan vaikeaa, jos aiheeseen vähänkin perehtyy. Monet ovat kokemuksen kautta huomanneet itselleen sopivat ruoka-aineet ja elämäntavat ja näin valinnan vaikeutta ei ole. Toisaalta monet ovat ayurvedan myötä tajunneet vaivansa johtuvan tietystä epätasapainoa aiheuttavasta seikasta ja poistaneet sen elämästään ja näin vaiva on lähtenyt.

Miksi näin paljon tekstiä aiheesta? Opiskelen siis parhaillaan itse ayurveda –hoitajaksi. En vielä tiedä, kuinka paljon tulen hoitoja tekemään, ainakin jonkin verran. Pystyn hyvin soveltamaan myös itse opiskelemiani ravinto-oppeja ayurvedan ruokavalio-ohjaukseen. Ilmoittelen sitten, kun alan antamaan muillekin kuin tutuille harjoitushoitoja, niin halukkaat voivat ilmoittautua:) Olin itse hoidettavana kesän alussa ja ihmettelen kyllä, miksi näistä rentouttavista öljyhieronnoista ei tiedetä enempää -samoin kuin yleensä ayurvedan harjoittajia ei Suomessa käsittääkseni paljoakaan ole. Jo useassa maassa tehdään yhteistyötä vaihtoehtolääketieteen kanssa. Suomessa suuntaus on kuitenkin (yllättäen) menossa vastakkaiseen suuntaan, joten sinänsä en ihmettele, miksi tunkua alalle ei ole.

Oma kehotyyppini on Pitta ja olen noudattanut sen kehotyypin ravinto- ja elämäntapaoppeja nyt toista kuukautta. Opit tai suositukset eivät ole ehdottomia, enkä ole kaikista Pitalle sopimattomista ruoka-aineista vielä luopunut (kuten tomaatit ja sipulit). Samoin auringon välttäminen ei ole kovin kivaa, vaikka olen huomannut liian auringossa olon "lisäävän tulisuuttani" eli edesauttavan doshani menemistä epätasapainoon. Samoin kahvin ja alkoholin sopimattomuuden olen viimeistään nyt tajunnut, kun niistä on luopunut. Tähän mennessä tekemäni analyysit tuttaville ovat osuneet aika kohdilleen ja monet ohjeet osuvat kyllä kuin nenä päähän tietyille henkilöille.

Sitten vain testaamaan omaa kehotyyppiä! Hieronnasta olen muutaman kokeilun jälkeen saanut erittäin positiivista palautetta. Ayurvedinen hieronta on hyvin paljon erilaista ja kokonaisvaltaisempaa kuin perinteinen hieronta. Palaan asiaan jälleen, kun saan opiskeltua ja harjoiteltua lisää...

Suklaa-ananasta!

Parisen vuotta sitten kesäherkkujamme olivat mm. suklaamansikat, eli sulatettuun tummaan suklaaseen dipatut tuoreet mansikat. Myös itse tehtyä raakasuklaata voi loistavasti dippailla marjoihin ja hedelmiin. Tänään kokeilimme ananaksen kanssa perusperussuklaata ja aikas makeeta ainakin oli. Ananakset tosin olivat aika kylmiä, kun pakastamisen jälkeen ei maltettu odottaa niiden sulamista. Mansikoiden kanssa olisi varmasti vielä parempaa! Eli raakasuklaata vaan ananaksen päälle ja pakkaseen!

Tässä taas näitä Puutarhapihvejä sillä muunnoksella, että osa pähkinöistä korvattiin hampun- ja kurpitsansiemenillä. Myös selleriä laitoimme niihin hiemasen. Päällä on paprikaa, tomaattia ja siitakesieniä sekä pinaatinlehti alla. Söin kaaliraasteen kera ja yksi pihvi/annos todellakin riittää, koska on sen verran tuhti.

Hyviä raw eväitä?

Hyviä raw eväsvinkkejä ottaisin vastaan! Messualueella, missä olen töissä ei kertakaikkiaan ole mitään syötäväksi kelpaavaa - edes ilmaiseksi. Ruokaetu eli seisovan pöydän lounas, jota suurin osa kehuu ihan hyväksi "ruoksi" (jossa on siis mm. lähes mustien lihapullien lisäksi toki majoneesisalaattia sekä myrkytetyn jäävuorisalaatin paloja ja mauttomia perustomaatteja sekä päivittäinen kahvi ja pulla) jää siis käyttämättä ja koitan soveltaa omien eväideni, lähinnä salaatin, hedelmien ja pähkinöiden kanssa. Tämmöinen kypsentämätön eli raw patukka on osottautunut loistavaksi evääksi:


Ravintosisältö on huippu, tähän Active Green -patukkaan on saatu tungettua seuraavia supereita:

Mantelimassa 19 %*, suklaamuruja*, [konsentroitu
ruokosokerimehu*, kaakaovoi*, suklaamassa*], taatelimassa*,
agavenektari*, ruskea riisiproteiini*, rusinoita*, pellavanituja*,
kvinoanituja*, vehnäruohomehujauhe*, ohraruohomehujauhe*,
seesaminsiemeni*, spirulinajauhe*, mustikkajauhe*, vadelmajauhe*,
parsakaalinituja*, punajuurimehujauhe*.

Raaka-aineet vaihtelevat mauttain. On mm. proteiinipitoinen patu sekä cranberry. Patukka on tuhti välipala tai ateriastakin menee tarvittaessa. Näitä saa ostettua varmaan useasta luomukaupasta, itse ostin Ruohonjuuresta, tosin lähes 3€ hintaan. Huomasinkin juuri, että täältä niitä saisi nyt 2€:lla, joten pitää varmaan laittaa tilausta kehiin.

Messuista olisi jo nyt paljonkin avauduttavaa, sen voin sanoa, että elän hyvin eri maailmassa kuin suurin osa porukasta siellä. Talon rakentaminen ei ehkä ole "ihan" ajankohtaista tässä elämäntilanteessa. Positiivisia puolia on se, että on töitä on ja saa hetkeksi rahaa, jolla voi ostaa supereita ja luomua! Mutta nyt nautiskelen lasillisesta luomu punkkua - olen sen ansainnut 2 pvän rankan puurtamisen jälkeen:) Tässä vähän juttua raakaruokailun ja alkoholin yhdistämisestä, Tiivistettynä näin: Pidä hauskaa, löydä itsellesi sopiva juoma - mieluiten viini, pienissä määrin , veden kanssa, ei olutta!

Going raw in japanese way

Raakaa mustamakkaraa Tamperestista?

Ehkä sitäkin kokeilen ajan kanssa (!), mutta pysytään hieman itselle perinteisemmissä herkuissa nyt vielä hetki. Eli raaka-sushia kokeilin tänään ja voin sanoa, että on sitten parasta sushia, mitä olen maistanut, vaikka itse kehunkin. Sushin tekeminen voi kuulostaa haastavalta, mutta jos minäkin siinä onnistun, niin eiköhän moni muukin.

Nori rullat (10-15 kpl)

Noriarkkeja 4-5 kpl
(ei paahdettuja, paitsi jos haluat)

Täyte:
- 1 dl cashew pähkinöitä
- 1 dl pellavansiemeniä (tai enemmän pähkinöitä/muita siemeniä, nämä eivät pilkkoonnu ison terän kanssa kunnolla, mutta ei kyllä minua haitannut)
- 1 dl kurpitsansiemeniä
- 3 valkosipulinkynttä
- 5 cm pala kesäkurpitsaa
-2 tomaattia
- 1,5 tl suolaa
- 0,5 dl oliiviöljyä
- 1 tl currya

Lisätäytteet:
- puolikas avokado kapeina suikaleina
- kesäkurpitsaa suikaleina
- sipulia kapeina suikaleina

Jos käytät bambualustaa (suosittelen) levitä norirulla siihen kiiltävä puoli alaspäin. Levitä tahna sitten tasaisesti sen päälle sekä muut täytteet kuvan mukaisesti. Pyöritä alustan avulla tiukasti rullalle. Sulkemisessa voit käyttää apuna hieman nestettä, esim. vettä tai sitruunamehua. Ensimmäisistä yrityksistä ei välttämättä tule kovin kauniita tai edes toisesta yrityksestä, kuten kuvastani näkyy. Maku on kuitenkin tärkein. Anna rullien seistä 10 minuuttia ennen paloiksi leikkaamista. Tarjoile soijakastikkeen sekä wasabin kera. Inkivääri olisi varmaan jees jossain muodossa. Raaka noriarkki on kyllä hieman sitkeämpää paahdettuun verrattuna, mutta sekään ei ainakaan minua haittaa.


Sovelsin tietenkin ohjetta kaapissa olevien aineiden mukaan, joten jos haluat tehdä alkuperäisen ohjeen mukaan (V. Boutenko, 12 steps to raw food) tee näin:

Täyte:
- reilu desi pähkinöitä
- hieman vajaa 5 dl auringonkukan siemeniä liotettuna yön yli
- 3 valkosipulinkynttä
- 2,4 dl pilkottua selleriä
- 1,5 tl suolaa
- 0,5 dl oliiviöljyä
- puolikkaan sitruunan mehu
- 1 tl curryä tai jotain vastaavaa

Lisätäytteinä: avokadoa, paprikaa, sipuleita

Muita raaka sushin ohjeita mm. tässä ketjussa.

Soijakastikkeen suurta käyttöä en suosittele, koska soijapapujen lisäksi se käsittääkseni sisältää paljon suolaa. Luomuna ja kohtuullisissa määrin siis tätäkin tuotetta! Itselläni on Clearspringin luomu soijakastiketta, jossa ei lisäaineita ole (täysjyvävehnää kylläkin).

Valkoinen riisi on olennaisena osana perussushia ja se on kyllä harmi muuten terveellisemmässä päässä olevalle ruoalle. Japanilaisissa ravintoloissa kävijöille tässä on juttua terveellisimmistä ja epäterveellisimmistä aineksista susheissa.

Aiheuttaakohan sushi tai jokin ainesosa siinä riippuvuutta? Syömistä on nimittäin vaikea lopettaa...kavereille tiedoks, vähän olisi vielä jäljellä...

Tehoruokaa viileälläkin säällä

Kauhistelimme eilen, kun yöllä oli syksyisen sateista ja pimeää. Bye bye valoisat yöt! Yhtä kissaamme ei tunnu haittaavan märkyys ja likaisuus, vaan ulkona pitää painaa yötä myöten. Toivottavasti saamme vielä nauttia auringosta, vaikka kesän kiintiömäärä hellepäiviä onkin jo mennyt.

Vaikka ulkona on viileä, ei lämmintä ruokaa tee mieli. 8. päivä raakaravinnolla käynnissä ja olo on edelleen mainio. Tuntuu vaan päivä päivältä paremmalta ja pikku hiljaa alkaa oppimaan myös kuuntelemaan kroppaa paremmin. Lähinnä sen huomaa, ettei enää tarvitse syödä niin paljoa, kun ravinto alkaa olemaan "tehokasta". Päivittäinen ruokamme koostuu usein seuraavanlaisesti:

Aamulla: Vettä 0,5l. Viher- tai hedelmäsmoothie. Aamupäivällä tarvittaessa hedelmä tai pari.

Päivällä: Isompi ateria, kuten reilu salaatti (vaihtelevat vihannekset, avokadoa/kylmäpuristettuja öljyjä reilusti)

Iltapäivällä: Vihersmoothie/pähkinöitä+kuivattuja hedelmiä/jotain muuta hyvää

Illalla: Hedelmiä/Salaattia/Pähkinöitä jne.

Pähkinöillä tarkoitan lähinnä kaikkia muita kuin maapähkinöitä, eli manteleita, casheweita, parapähkinöitä, rusinoita, jne.

Käytän tällä hetkellä seuraavia superruokia/tehoja: Maca-jauhe, spirulina, msm-jauhe, gojimarja, kaakaojauhe, (ohranoras- ja vehnänoras) ja toki perinteiset mustikat, vihreät sun muut!

Lisäksi paljon (suodatettua) vettä. Vehnänoras muuten poistaa vesijohtoveden kemikaaleja, joten sitä ruohoa on ollut veden seassa. Vesi kannattaa juoda huoneenlämpöisenä, eikä vettä pitäisi juoda aterioidessa! Ainakin 20 minuutin tauko ennen syömistä ja 2 tunnin tauko syömisen jälkeen olisi hyvä pitää, niin ettei se häiritse aineenvaihduntaa. Itsellä on tässä ainakin vielä opettelemista, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa. Kun aterian jälkeen on energinen, sopivan kylläinen ja virkeä olo, tietää, että on syönyt oikeanlaista ruokaa.

Luomuttajista ja muutenkin olen lukenut, että monilla unentarve vähenee raakaravintoon siirryttyään. Reilun viikon kokeilun jälkeen, ei meillä tässä asiassa näy muutosta. Unentarpeen vähenemistä ainakin Riku odottaa hyvin innostuneena...itselläkin alkaa kuukauden mittainen työrupeama (on jo aikakin!) perjantaina ja pitää taas alkaa heräämään ajoissa. Kesällä on tullut valvottua enemmän ja nukuttua pidempään, kun taas keväällä heräsin tikkana aikaisemmin. Ajattelin ottaa tavaksi aamuisen astangajooga session ennen töihin lähtöä, koska olen huomannut ja niin sanotaankin aamun olevan paras hetki harjoitukselle. Minut voi muuten bongata heinä-elokuussa Valkeakosken asuntomessuilta, jos joku on sinne päin menossa.

Sain hyvän kommentin aikaisempaan päivitystekstiin liittyen ja aionkin lähiaikoina postata enemmän raakaravinnosta ja sen eduista, kuten entsyymeistä ja kypsennetyn ruoan ravintoaineiden imeytymisestä. Hassua, että tämä raw food -juttu on ollut jo pitkään olemassa, mutta nyt vasta siitä alkaa kuulua Suomeenkin. Toivotaan niin, että tietoisuus etenee hitaasti mutta varmasti. Tämä "dieetti" vaikuttaa kaikilta osin niin järkeenkäyvältä, että vastaperusteluja on vaikea löytää. Vai onko?

Liityimme erääseen luomuruokapiiriin ja tilasimme sieltä reilun satsin erilaisia pähkinöitä. Elokuussa saakin sitten jo vihanneksia. Sääli, ettei kotimaisia vihanneksia saa kuin lyhyen aikaa, lähes kaikki raakaruoat ovat valitettavasti ulkomaisia tuotteita. Toki ovat ne silti ekologisempia kuin ennen käyttämäni soijat jne. ja yleisesti tulee syötyä vähäisempiä määriä!
Viereisen kuvan hedelmäsatsi Prismasta, joka on tällä hetkellä lähikauppamme. Siellä alkaa luomuvalikoima olemaan kohdallaan, omenoita on useampaa lajiketta sekä tuoreita taateleita ja viikunoita saa myöskin. Toki marketissa käyminen muuten on sitten jotain muuta kuin nautinnollista.



Sitten reseptiosioon:

Teimme eilen salaatin kanssa näitä paprikoita, joissa täytteenä oli seuraavanlainen avokado-mureke:

- 3 avokadoa
- 1 dl sipulia/ruohosipulia
-persiljaa
-1,5 dl porkkanaraastetta
-suolaa

Täytteen voi sekoittaa ihan käsinkin. Katso, että avokadot ovat tarpeeksi kypsiä. Muutaman raa'an jälkeen sen yleensä muistaa katsoa:) Paprikat olivat kyllä todella täyttäviä ja hyviä.

Tänään teimme vaihteeksi italialaistyyppistä ruokaa..nam! Eli "pastaa tomaattikastikkeella"

Pasta: Kesäkurpitsan siivuja kuorimaveitsellä

Kastike: 6 tomaattia, sipuli, 1 valkosipulinkynsi, suolaa, yrttimaustetta, oliiviöljyä (alkuper. ohjeessa myös kuivattua tomaatteja) mutta tämä vasta olikin hyvää!

Annos oli superhyvää! Lisäsin annoksen päälle siitakesieniä sekä oliiveja! Oliivit ovat suosikkejani ja löysin Sokokselta edullisempia luomuoliiveja, mutta kivettömiä valitettavasti. Menee kyllä (kai) raakaravinnosta, mutta ei ehkä elävästä ravinnosta. Raakaravinto on suvaitsevampi:) Ostin muuten vahingossa myös Tahinia, jossa on kypsennettyjä seesaminsiemeniä..tuskimpa niistä heti kauheaa riippuvuutta tulee kypsennettyyn ruokaan...

Jälkkäriksi:

Omenapiiras 2 (parempi kuin viimeksi)

Pohja:
- 2 dl auringonkukansiemeniä
- 1 dl cashewpähkinöitä
- 1 dl parapähkinöitä
- 1 rkl kaakaojauhetta
- 2 dl rusinoita
- 3 taatelia

Täyte (sama kuin viimeksi):
- 5 omenaa
- 1 rkl kanelia
- 2 rkl hunajaa
- 2 rkl sitruunan mehua


Vaniljakastike

- 2 dl cashewpähkinöitä (liotettu yön yli)
- 1 tl vaniljajauhetta
- 1rkl agave siirappia
- 2-3 dl 40 asteista vettä

- Blendaa ainekset ja jäähdytä kastike

Sopii sitten mansikoiden lisäksi myös omenapiirakan päälle!


Ja koska smoothieita menee päivittäin, niin alkaa jo pikku hiljaa oppimaan ne parhaat yhdistelmät. Tässä:

- 2 appelsiinia
- banaani
- vettä
- seesaminsiemeniä
- macaa
- päällä kurpitsansiemeniä

Mielenkiintoinen projekti!

Jos puhtaamman ruokavalion vaikutus kuntoon kiinnostaa, katsokaa ja seuratkaa ihmeessä ystäväni Olli Postin projektia "Tarzaniksi 90 päivässä". Olli aikoo elää 90 päivää Tarzanin ruoilla ja samalla nostaa treenituloksiaan. Blogissa on lähes päivittäin uusia videoita, joissa näemme itse Tarzanin treenailuja sekä kommentteja. Viemme Ollin kanssa samaa ravintosanomaa eteenpäin ja toivottavasti tämänkin projekti tuo lisää näkyvyyttä aiheelle!

Kuntoilu ja motiivit

Törmäsin erääseen blogiin, jonka postauksessa tuli esiin termi "exercising for health vs exercising for fitness" ja halusin tuoda sen pohdittavaksi myös tänne, koska olen sitä jo pidempään mietiskellyt ja aikaisemmin postannutkin hieman siihen liittyvästä. Vaikka olen alusta saakka treenannut tervehenkisesti, kroppaa kuunnelleen, on tullut (huom. mennyt aikamuoto) silti välillä niitä päiviä ja hetkiä, kun treenaaminen on enemmän tai vähemmän pakonomaista. Salille on mentävä, vaikka fiilistä ei olisi. Myös sairaana tai ainakin puolisairaana treenaaminen on yleistä. Why is that? Mikä on se raja, jolloin kuntoillaan oikeasti terveyttä edistävästi eikä vain itse kuntoilun ja siitä saatavien muiden hyötyjen vuoksi?

Tarve kuntoilla, treenata, harjoitella, saada kiireiseen päiväämme yksi suoritettava asia lisää on tullut elämäämme vasta viimeisten vuosikymmenten aikana. Toki urheiltu on iät ja ajat, mutta sen motiivit ovatkin erilaiset kuin nyky-yhteiskunnan perusjampan: Onhan ihminen nyt aika poikkeus, jos se ei edes silloin tällöin kävelylenkkeile! Ennen ei kuntoilua tarvittu, kun perusaskareet olivat tarpeeksi fyysisiä. Näin pysyimme automaattisesti "kunnossa". Nykyisillä passiivisilla elämisen puitteilla kunnossa pysyminen ilman "ammatti"apua on lähes mahdotonta.

Ammattiapua ongelmaamme tarjoavat lukuisat naistenlehdet ja muutkin lehdet, jotka vannovat pikadieettien ja treeniohjelmien nimeen vuodesta toiseen. Jos ihmiset osaisivat liikkua (ja ehkä jopa syödä) oikein, ei lehdille olisi tarvetta. Pikalaihtumista tarjoavien tv-shop - laitemyyjien lisäksi yksi tästä tarpeesta suuresti hyötyvä on kuntoklubibisnes, joidenka hintavat jäsenyydet antavat sinulle jopa 100 jumppatuntia viikossa, oman personal trainerin ja lupausta läskien paukkumisesta. Itse kuntokeskuksessa työskennelleenä voin sanoa, että asiakkaalle luvataan paljon ja toki annetaan paljon -määrällisesti. Kuitenkin se, mitä kuntosalimyyjät eivät vahingossakaan mainitse on ravinnon vaikutus kuntoon ja oloon. Pakonomaista kalorinpolttoliikuntaa ei ole suunniteltu ihmiselle! Toki on hyvä liikkua enemmän tai vähemmän, ihan mielenkin kannalta. Kuitenkin ruokavalio on tärkein. Olet se, mitä syöt, etkä se, mitä treenaat!

Monet aloittavat harjoittelun tavoitteena parempi kroppa, etenkin ulkoapäin, mutta myös sisäisiä vaikutuksia ajatellaan joissain määrin. Usein tavoitteena on kiinteytyä, laihtua tai saada lihasmassaa, jotta näyttäisi paremmalta. Osalle lääkäri on antanut viimeisen kimmoikkeen. Kuitenkin voisin uskoa, että harjoittelemisen motiivit ovat usealle enemmän tai vähemmän ulkonäköön liittyviä. Ei kai kenenkään itsetuntoa kohota kohoava vatsakumpu tai roikkuvat käsivarret.

Olen lueskellut viime aikoina mielihyvän ja pysyvän onnellisuuden eroista. Nykyihmisen ongelmana on hetkellistä iloa tuova mielihyvähakuisuus ja oireiden poistaminen syyn sijaan. Onko pakonomainen liikkuminenkin usein vain oire, joka poistaa vääränlaisen ruokavalion tai mielen pohjilla olevien vääristymien aiheuttamia syitä? Pakonomaisella liikunnalla tarkoitan siis liikkumista, jota suuri osa ihmisistä tekee, vaikka ei aina nauttisi siitä tai haluaisi tehdä sitä, mutta tekee välttääkseen lihomisen/laihtumisen. Toisinsanoen: Jos näiltä ihmisiltä kysyisi kävisikö hikijumpalla jos vaihtoehtona olisi hyvä kroppa ilman treeniä, kuinkakohan moni valitsisi jumpan? Ja koska liikkuessa myös ravinnontarve kuitenkin lisääntyy, tulee kulutetut kalorit takaisin, jos ei osata syödä oikeaa ruokaa (ja se ei naistenlehtien ohjeilla useinkaan ole) ja sitten ihmetellään kun paino ei putoa. Miehet taas ihmettelevät, jos olo on turpea, vaikka lihakset heralla ja maitorahkalla kasvaisivatkin. Jos ihminen syö oikein ja itsetunto on kohdallaan, ei tarvetta oireen poistolle ole!

Liikunnan pitäisi olla nautinto eikä pakkopullaa tai hetkellinen "mielihyvä" = lupaus oireiden poistosta. Tärkeämpää olisi olla kunnossa ensin sisältäpäin - eli itsetuntoa ja sitä kautta pysyvämpää parempaa oloa harvoin saa salilta. Samoin huonoihin ravintotottumuksiin ei spinnaaminen auta! Kun lähtökohdat kuntoiluun ovat oikeat, saa varmasti pysyvämpiä tuloksia ja urheileminen muuttuu nautinnoksi. Milloin sitten tietää, kun on oikeilla jäljillä? Ainakin silloin, kun viikon treenitauon pystyy pitämään ilman ahdistusta ja syyllisyydentuntoja.

En ole aikoihin kirjoitellut treenaamisesta, vaikka alunperin sen piti tässä blogissa olla yhtä olennaista kuin ravintoasiat. En ole pystynyt tekemään lihaskuntotreeniä nyt 1,5 kuukauteen, ainoastaan astangajoogannut ja hieman lenkkeillyt. Tuntuu oudolta, kun ennen tosiaan suunnitteli päivänsä treenien mukaan ja piti sitä niin itsestäänselvyytenä. Nyt en edes ajattele kuntoilua, vaan se tapahtuu itsestään, jos tapahtuu. Ei siis läheskään joka päivä. Tauon aikana olen tullut fiiliksiin, jossa suorittamisperusteinen treeni tuntuu vieraalta, etenkin painojen nostelu (tai kahvakuulan) hampaat irvessä tai juokseminen vain paremman ajan saavuttamiseksi. Toki myös astangajooga on voimaa kehittävää, mutta siitä saa niin paljon enemmän muutakin irti ja joogaharjoitusta oikein odottaa innolla. Se on kaikkea muuta kuin vain hetkellinen mielihyvä. On niin hyvä olo sekä fyysisesti että henkisesti, että en koe mitään tarvetta kohottaa kuntoa ainakaan siinä määrin, mitä jokunen aika sitten mietin.

Katsotaan siis kiinnostaako kahvakuula enää entiseen malliin, jos ja kun sitä pystyn taas tekemään. Tottakai haluan olla myös fyysisesti hyvässä kunnossa ja etenkin ylläpitää sitä. Harmi vaan, kun voimia ei pysty harjoittamaan nykyelämässä luonnostaan, ainakaan kaupungissa. Toki maaseudulla on sitten eri juttu. Pitäisi varmaan opetella kiipeilemään puissa!

Kävin jokunen viikko sitten Kalevalaisella jäsenkorjaajalla lonkastani ja hän huomasi siinä täysin eri asioita kuin lääkäri ja fysioterapeutti. Käsittelystä en osaa tarkemmin selittää, mutta jalkojen erimittaisuuden jäsenkorjaaja sanoi korjanneensa, samoin selän vinouksia (fysioterapeutin mielestä niissä ei ollut mitään vikaa). On kyllä mielenkiintoista, kuinka eri tavoilla ihmistä hoidetaan jopa näin fyysisessä vaivassa.Tosin niin tässä hoitomuodossa, kuin perinteisissäkin tarvitaan useampi hoitokerta. Menen ensi viikolla toiseen käsittelyyn, enkä ole enää yhtään harmissani etten pysty täysillä "treenaa".